FC Schalke 04 2007/08: Dat is Schalke!

[--FCB---CBF---FCB---CBF-]

Eiko muillakaan nay kaikki taman sivun teksteja?

EDIT: edelisen sivun teksteja

[Balla]

Eiko muillakaan nay kaikki taman sivun teksteja?

EDIT: edelisen sivun teksteja

Voi kun olisikin niin... 

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04 - Valencia CF

Schalken urakka Mestareiden liigassa alkaa tänään Valenciaa vastaan kotoisalla Arena AufSchalkella. Aloitusvastus on siis erittäin kovaa luokkaa, mutta toisaalta Schalkelta on reilun kymmenen vuoden takaa erittäin mieluisia muistoja Valenciasta. Tuolloinhan nämä kaksi seuraa kohtasivat UEFA-Cupin puolivälierävaiheessa. Ensimmäinen osaottelu pelattiin tämäniltaisen näyttämön naapurissa Gelsenkirchenin Parkstadionilla, jolla Schalke alkuminuuttien vaikeuksien jälkeen nousi aina 2:0 voittoon asti ennakkosuosikkina peliin lähtenyttä vierailijaa vastaan. Ottelun maaleista vastasivat Thomas Linke päällään Olaf Thonin vapaapotkusta sekä Marc Wilmots komean hyökkäyksen päätteeksi.

Toinen osaottelu Valencian Mestalla-stadionilla päättyi Schalken upeaan taistelutasurin maalein 1:1. Kuninkaansiniset pitivät tuolloin ottelun ohjaksia alusta asti käsissään ja reilun 20 minuutin pelin jälkeen saksalaisvierailijoiden onnistui jopa iskeä ottelun avausmaali maalivahti Zubizarretan taakse, osujana hollantilainen Youri Mulder. Tasoitusmaali syntyi Valencian ainoasta todellisesta aseesta, erikoistilanteesta juuri ennen puoliaikaa, mutta se jäi lähinnä muotoseikaksi Schalken pitäessä oman pään visusti lukossa toisellakin puoliajalla. Siitä palkintona paikka välierissä Teneriffaa vastaan ja sen kautta aina finaalipeleihin Roy Hodgsonin valmentamaa Inter Milania vastaan. Näiden päätteeksi UEFA-Cupin voittopysti matkasi lopulta yllättäen, mutta täysin ansaitusti Gelsenkircheniin.


Tuollaista löytyy siis Schalkereiden muistoista kaudelta 1996/97, mutta siitä on tosiaan jo vierähtänyt melkoinen tovi. Nykyjoukkueesta noita hetkiä kokemassa olivat vain nykyisin managerina toimiva Andreas Müller sekä Manuel Neuer, joka tuolloin 11-vuotiaana pojankloppina seurasi Schalken kotiotteluita Parkstadionilla.

Tänään Manulla on mahdollisuus päästä itse pelaamaan Valenciaa vastaan, kuten myös suurimmalla osalla muustakin joukkueesta. Ottelun alla vallinneet viimeisetkin kysymysmerkit ovat nimittäin poissa päiväjärjestyksestä ja niin Christian Pander kuin Jermaine Joneskin kykenevät tänään pelaamaan. Sivussa ovat siis ainoastaan pitkäaikaispotilaat Mladen Krstajic, Sören Larsen sekä Gustavo Varela.

Tältä osin Schalken puolustuslinjan avausmiehissä ei pitäisi olla sen suurempia yllätyksiä. Veräjällä seisoo Neuer ja nuorukaisen edessä aloittavat Münchenissäkin nähdyt Rafinha, Heiko Westermann, kapteeni Marcelo Bordon sekä Christian Pander. UEFAn sivujen mukaan vielä viikonloppuna Westermannin ei olisi pitänyt pelata, sillä Euroopan kattojärjestö oli osannut listata ilmoittautukseeni melkoisen eriskummallisen porukan, jonka mukana olisi myös ennen ilmoittautumisaikarajaa loukkaantunut Mathias Abel. Toki joukkuekuvastakin löytyi sellaisia suuruuksia kuin Lincoln, Ebbe Sand ja Christian Poulsen, joten nuo tiedot voinee jättää omaan arvoonsa.

Keskikentän osalta on hieman vaikeampi jo sanoa, millaisella porukalla Schalke lähtee peliin. Varmoiksi aloittajiksi voi listata Jermaine Jonesin ja Fabian Ernstin, mutta siihen se jää. Suurella todennäköisyydellä kaksikon seuraksi liittyy Ivan Rakitic, mutta muuten homma riippuu Slomkan valitsemasta systeemistä. Jos se on 4-4-2, niin mainittujen pelaajien seuraan liittyisi joko Zlatan Bajramovic tai Levan Kobiashvili. Mesut Öziliä tuskin tullaan avauksessa näkemään.

Mahdollista on kuitenkin, että Slomka aloittaisi täysin identtisellä porukalla kuin Münchenissäkin. Silloin kentälle marssittaisiin 4-3-3:ssa ja viimeiset vapaat paikat nappaisivat Peter Lövenkrands, Gerald Asamoah sekä Kevin Kyranyi. Tätä ratkaisua voisi jopa puoltaa, sillä Schalke lähtee kuitenkin pelaamaan puolustuksen kautta ja tämä takaisi siihen tarpeeksi vahva miehityksen. Valencia taitanee myös pelata samanlaisella systeemillä kuin Bayernkin, joten 4-3-3:a puoltaisivat samat argumentit kuin viime lauantainakin. Lyhykäisyydessään siis keskusta saataisiin tukkoon ja laidoille löytyisi riittävästi puolustusvoimaa. Hyökkäyksessä Rakiticille ja Kuranyille löytyisi jatkuvasti riittävästi tilaa, joten vastaiskuihin saataisiin vaarallisuutta.

Tämän johdosta uskaltaisin ennakoida tälle illalle seuraava avausta Schalkelta:

------------------ Neuer --------------------
---------------------------------------------
Rafinha --- Westermann -- Bordon ---- Pander
---------------------------------------------
------------- Jones --- Ernst ----------------
---------------------------------------------
------------------ Rakitic -------------------
Asamoah ----------------------- Lövenkrands
------------------ Kuranyi ------------------

Taktiikka ei ole muuttunut aiemmista peleistä, mutta tämän pelin erikoisuudeksi noussee Joaquinin kaitsiminen. (Sikäli kun mies pelaa.) Itse pidän ex-beticoa joukkueensa vaarallisimpana pelaajana oikealla laidallaan, joten sinne täytyy kiinnittää huomiota. Normaalisti tämä olisi Panderin ja Lövenkrandsin hommaa, mutta siihen tulisi päälle varmasti Fabian Ernst tai Jermaine Joneskin. Kumpaan jälkimmäisistä tuo valinta sitten tuleekin kohdistumaan, niin tehtäväksi tulee muodostumaan yksinkertaiseksi Joaquinin paimentaminen ja provosointi. Pientä naputusta sukille koko ajan, sillä kaveri ei ole koskaan vaikuttanut henkisesti kaikkein tasapainoisimmalta tyypiltä. Jos mies saadaan tolaltaan, niin sieltä voi odottaa lukuisia huonoja ratkaisuja ja parhaimmillaan hölmöjä temppuja, joista voi muistaa spanskia punakortilla. Tuon varaan siis lasketaan ainakin osittain.

[Cetot Windusta]

0-1 häviö sitten tästäkin tuli. Huipputärkeä peli, jota ei olisi missään nimessä saanut hävitä.

[Balla]

0-1 häviö sitten tästäkin tuli. Huipputärkeä peli, jota ei olisi missään nimessä saanut hävitä.

Schalken voitot suurissa ja tärkeissä peleissä?

[Dieter Bohlen]

Schalken voitot suurissa ja tärkeissä peleissä?

Viimeisestä Revierderbystä irtosi täydet pisteet. Sitä paljoa suuremmaksi pelit eivät voi mennä, vaikka tietenkin Bayernin kannattajille tällainen näkökulma on vaikea ymmärtää.

[FC Bayern]

Viimeisestä Revierderbystä irtosi täydet pisteet. Sitä paljoa suuremmaksi pelit eivät voi mennä, vaikka tietenkin Bayernin kannattajille tällainen näkökulma on vaikea ymmärtää.

Älä yleistä!

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Valencia CF 0:1 (0:0)
0:1 Villa (esityö Miguel) 63'

Kuninkaansinisten kolmas vierailu Mestareiden liigaan alkoi pienellä yllätyksellä avauskokoonpanossa. Katsomossa toimitsijakieltoansa käsien levittelystä kärsinyt Mirko Slomka oli toki pitänyt kiinni odotettuun tapaan 4-3-3 -systeemistä, mutta kärkikolmikon vasemmalla laidalla aloitti vastoin ennakkoarveluita Halil Altintop Peter Lövenkrandsin sijaan. Valencialla puolestaan Joaquin aloitti penkiltä, sillä Quique Sanchez Floresilla näytti olevan alusta asti tarkoituksena vain sumputtaa oma pääty.

Niiltä osin pelin kulku ei yllättänyt lainkaan. Valencia piti oikeastaan kaikki pelaajansa omalla kenttäpuolella ja Schalke yritti puskea läpi linjojen. Pirteästi ja sitkeästi yrittämisestä huolimatta tässä ei juurikaan onnistuttu, vaan sitä joko törmättiin valkopaitojen muuriin taikka Valencian puolustuslinjan loistaviin paitsioansoihin. Läpi ottelun hyvin hereillä ollut Gegentribünen puolen avustava pääsi liputtamaan kerta toisensa jälkeen Schalken laitureiden nousuyritykset paitsioiksi.

Tästä luonnollisena seurauksena oli hyvin tapahtumaköyhä ensimmäinen puolituntinen, josta mieleen jäivät lähinnä Santiago Canizaresin lievä huolimattomuus nyrkkeilyssä ja vierailijoiden kapteeni Albeldan ruma sukitus Christian Panderia vastaan. Pander oli onneksi hereillä tuossa tilanteessa ja ehti väistää Albeldan jalkapohjat.

Puolen tunnin kohdalla nähtiin sitten ottelun ensimmäiset todelliset vaarapaikat Valencian maalilla. Rafinhan loistava keskitys löysi rangaistusalueelta Kevin Kuranyin, joka pääsi puskemaan melko vapaasti. Pallo kuitenkin suuntautui parisenkymmentä senttiä ohi tolpan.

Sama kohtalo oli myös Kuranyin seuraavalla yrityksellä. Gerald Asamoah pelasi itsensä vasemmalla laidalla syöttöpaikkaan ja pisti pallon keskelle. Ensimmäisenä siihen ehti juuri Kuranyi, joka lähti kokeilemaan suoraan vauhdista pallon toimittamista maaliin. Veto oli hyvä, se oli tarpeeksi voimakas ja suuntautui Canizaresin tulosuuntaan - muutaman sentin liikaa tosin. Tuota paljoa lähemmäksi ei maalia voi päästä, ellei maalipuita lasketa mukaan.

Ensimmäisen puoliajan viimeisen vartin aikana nähtiin myös vierailijoiden ensimmäiset yritykset kohti Schalken maalia, mutta näistä ei syntynyt oikeastaan yhtään mitään paria puolittaista tilannetta lukuun ottamatta. Toisessakaan päässä ei enää sen vaarallisempia tilanteita nähty, vaikkakin Panderin pari vapaapotkua hieman sekaannusta Canizaresin maalilla aiheuttivatkin. Tosin eivät läheskään samoissa määrissä kuin Santiago itse, sillä mies oli hukata pelivälineen riplailullaan karvaamaan tulleen Kuranyin jalkaan tyhjän maalin edessä. Lopulta spanskivahti tuon tilanteen vielä selvitti, mutta jos Kuranyi olisi pistänyt hieman enemmän kroppaa peliin, niin tulos olisi voinut olla toinen...

Toinen puoliaika ei tuonut alkamisensa jälkeen minkäänlaista muutosta peliin. Schalke yritti edelleen puskea läpi Valencian alhaalla makaavan puolustuslinjan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lähimpänä vaarallisia tilanteita oltiin jälleen kerran Canizaresin haparoidessa nyrkkeilynsä kanssa kahteen otteeseen. Kummallakaan kerralla lähistöltä ei kuitenkaan löytynyt sinipaitoja käyttämään näitä hyväkseen.

Hieman yli tunnin pelin jälkeen Schalken tehottomuus sitten kostautui. Vierailijoiden portugalilaispakki Miguel tempaisi pallon pitkänä Schalken päätyyn ja siihen ehti ensimmäisenä espanjalaiskärki David Villa. Miehen toinen kosketus oli kuitenkin järkyttävän huono ja Manuel Neuer ehti palloon näppeineen väliin. Tämä ei kuitenkaan todellista maalinsylkijää paljoa hidasta, vaan Villa ajeli kylmän viileästi Neuerin käsiin, saaden siten pelivälineen taas pelattavaksi. Sen jälkeen miehellä oli suhteellisen helppo tilanne siirtää pallo maaliin. Siinä oiva esimerkki Schalken pelaajille, kuinka suuressa maailmassa nämä tilanteet tulisi pelata. Pieni vilppi, ei järin suuri taikka huomattava, mutta riittävä tuloksen saamiseksi.

Saatuaan maalinsa Valencia jatkoi valitsemallaan linjalla ja vetäytyi takaisin kuoreensa. Schalke jatkoi edelleen yrittämistään vierailijoiden linjojen rikkomiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Edes tuoreiden miesten ottaminen kehiin ei tuonut minkäänlaista muutosta todellista huippujoukkuetta vastaan, vaan peli jatkui entiseen malliin junnaavana.

Viimeisen kymmenen minuutin aikana nähtiin sitten jo muutama hieman vaarallisempi tilannekin, mutta niitä leimasi eräs erittäin tuttu piirre: epätarkkuus. Westermannin muuten hyvä pusku kulmasta, Rakiticin yritys 20 metristä ja Peter Lövenkrandsin veto Kuranyin puskun jälkitilanteesta - kaikki ohi tai yli. Canizaresin esittämien otteiden perusteella noista olisi mennyt vähintään kaksi sisään, jos olisivat osuneet hollilleen, mutta eipä tietenkään.

Tuloksena siis kolmannen kerran peräkkäin avauskierroksen tappio Schalkelle sieniliigan puolella.

Mielipide

Oman joukkueen tappio pistää aina vituttamaan, mutta kyllä tiistainen ottelu meni yli kaiken kohtuuden sen puolesta. Sitä oli odottanut innolla näkevänsä Schalken taas kuningasluokassa, sitä oli elätellyt erilaisia uskomuksia ja toiveita, mutta mitä käykään? Koko kupla puhkeaa 90 paskan minuutin aikana.

Enkä tarkoita tällä nyt joukkueen pelillistä esitystä, siinä ei tälläkään kertaa ollut hirveän suurta vikaa. Yritystä riitti melkein koko ajan, eikä sen suurempia virheitä taikka ongelmia noussut esiin. Ainoastaan heikko viimeistelytehokkuus jaksaa kerta toisensa jälkeen ottaa pattiin, mutta kaipa sekin joskus korjaantuu.

Mutta noin muuten, niin mitäköhän sitä sanoisi? Sen olisi voinut ennustaa etukäteen. Jotkut niin tekivätkin. Mutta kaipa sitä silti halusi uskotella, että homma toimii toisella tapaa. Että kaikki ei ole vielä täysin päin vittua, vaan sieltä löytyy jotain hyvääkin. Jotain, mistä voisi oikeasti iloita, kävi miten kävi.

Vaan eipä se noin toimi enää nykyjärjestelmän puitteissa. Ennen tuota eilistä peliä Mestareiden liiga tarkoitti sivuunkirjoittaneelle sitä, että joukkue saa alleen kovia pelejä, joissa päästään tosissaan testaamaan ja ottamaan mittaa mantereen ehdottomista huippujoukkueista. Sitä kautta pelaajat myös saisivat lisää kokemusta tiukoista väännöistä ja näkisivät, mitä ne huippujoukkueet todellisuudessa ovat. Lisäksi seuran kannattajat, etenkin ne paikalliset, jotka seisovat Nordkurvessa pitämässä ääntä ja kiertävät kaikki vierasottelut, kokisivat uusia elämyksiä ja saisivat sidottua jonkinlaisia siteitä vierasjoukkueen kannattajiin. Parhaimmillaan siitä muodostuu samanlaisia hienoja asioita, kuin Schalken ja Sevillan välillä. Tärkeä ja mukava lisä on sitten se, että jo pelkällä osallistumisella saa rahaa seuran tilille.

Eilisen jälkeen noista asioista on helppo uskoa vain tuohon viimeiseen kohtaan. Rahaa tulee kyllä helvetisti, mutta paljoa muuta tuosta oli vaikea nähdä saatavan irti. Kovasta ja haastavasta pelistä on aivan turha puhua, kun toinen osapuoli - joka vielä sattumoisin on se selkeä ennakkosuosikki - ei viitsi yrittää edes vähää alusta, vaan tyytyy ensimmäisistä minuuteista lähtien varmistelemaan kelvollista tulosta, jollaiseksi riittää maaliton tasapelikin. Mitä tuollaisesta ottelusta voi saada pelillisesti irti tulosta lukuun ottamatta? Ei niin yhtään mitään. Se on melkein yksi ja sama, jos vieraana olisi ollut Valencian sijaan Energie Cottbus.

Erotuksena toki se, että katsomossa olisi ollut silloin elämää. Nordkurvesta olisi ollut penkit poissa ja siellä olisi seissyt 15 000 ihmisen seassa ne äänekkäät ja uskolliset kannattajat, jotka pitävät huolta siitä, että omaa joukkuetta tuetaan ja Arenalla riittää tunnelmaa. Mutta että ihan sieniliigassakin? Ehei, sieltä puuttuivat järjestään kaikki näistä kannattajista. Kiitos siitä kuuluu yksinomaan seurapresidentti Josef Schnusenbergille, joka sattumoisin vastaa myös Schalken taloudesta. Sillä hinnalla, minkä kolmesta sieniliigan pelin lipusta joutuu maksamaan saa jo kausikortin Nordkurveen tai tekee kolmesta neljään vierasmatkaa, sisältäen matkakulut. Mieti nyt vittu siinä, kumman valitset.

Arena toki oli eilenkin loppuunmyyty, mutta voi vittu sentään, millä tavalla. Valencia oli palauttanut kaikki sille varatut peruskannattajien liput, eli vieraskannattajia ei nähty yhtäkään. Ne 54 000 lippua oli sitten myyty niille Bundesligan kotipeleissä satunnaisesti käyville katkarapukaartilaisille. Ja sen kyllä huomasi. Alkuminuuteilla jaksettiin hieman yrittää virittää tunnelmaa ja vuorohuudot toimivat vielä osittain ja Attacke!-huutoon saatiin ääntä. Mutta sen jälkeen kuului lähinnä kohahtelua tuomarin tuomioista, kunnes Valencian maali syntyi. Sen jälkeen nämä saatanan idiootit alkavat viheltää omille pelaajille, vaikka nämä yrittävät parhaansa kovaa vastustajaa vastaan. Erityisen säälittävää on tapa, jolla nämä mulkut vihelsivät joka kerta, kun Halil Altintop edes koski palloon. Siis mitä vittua, eihän se ole mikään saatanan Andy Möller, vaan Halil Altintop. Syntyperäinen gelsenkircheniläinen, joka ei ole koskaan vetänyt Zeckejen paitaa päälleen. Eikä pelannut edes huonosti, päinvastoin. Mutta täytyyhän sitä löytää aina joku syntipukki...

Ymmärrän täysin Halilia, jos miestä vitutti tavanomaista rankemmin matsin jälkeen. Ymmärrän myös täysin Mirko Slomkaa, jota avoimesti vitutti tapa, jolla nämä riemuidiootit kohtelivat Halilia. (Slomka oli yleisestikin ottaen helvetin pettynyt katsomoon.) Ymmärrän niin ikään Zlatan Bajramovicia, jota vitutti tällainen käytös jo vuosi sitten Leverkusenissa. Ja alan vähitellen ymmärtää Hamit Altintopia entistä enemmän, sillä ennen velipoikaansa Bayerniin kadonnut Hamit oli näiden nuijien ensisijainen kohde Lincolnin ohella. (Ymmärrän jopa Thimothee Atoubaa, joka näytti omalle katsomolle keskisormea viime vuonna.) Jos joukkue pelaa paskasti eikä edes yritä, niin sille kuuluu viheltää. Mutta jos sen pelistä näkee koko ajan merkkejä yrityksestä, niin sille viheltäminen on vitun vajaata puuhaa. Ja yksittäiselle oman joukkueen pelaajalle viheltely aina tämän koskiessa palloon... Voi vittu sentään.

Kaikkein vittumaisinta kaikessa tapahtuneessa on se, ettei Schnusenbergiä todennäköisesti kiinnosta edes vähää alusta kaikki tämä. Mies vain pyörittelee niitä saatanan lukujansa ja hykertelee tyytyväisenä nähdessään kuinka rahaa virtaa seuran tilille. Ei siinä mitään, kyllähän se nykyisin on tärkeää, että sitä rahaa saadaan ja paljon, mutta kaikella on sentään rajansa.

Tässä valossa eilistä peliä ei voi pitää kuin karkeana epäonnistumisena ja sama koskee jo etukäteen ainakin Chelski-peliä. Vaikea nimittäin on uskoa, että tuon Rosenborg-pelin jälkeen lontoolaiset tulevat tekemään yhtään mitään erilaista Arenalla kuin Valencia eilen. Anniksi siis jää valtava tukku rahaa ja kivoja numeroita Schusenbergin papereihin, mutta muuten ei yhtään mitään yhtään kenellekään. Onpahan todella hienoa.

* * * * *

Eilinen peli ei kuitenkaan muuttanut millään tapaa Mestareiden liigaa kohtaan asetettuja tavoitteita. Edelleenkin ollaan hakemassa paikkaa kuudentoista joukosta, mutta tämän toiveen takaa ei löydy minkäänlaisia pelillisiä toiveita. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että ne lähemmäs kymmenen miljoonaa ylimääräistä euroa olisi kiva saada kaikesta huolimatta tilille, jotta ei oltaisi yhtä riippuvaisia tämänkaltaisesta tilanteesta jatkossa. Joskin muutosta tulevaisuuteen lienee turha toivoa Schnusenbergin takia. Tai oikeastaan syyllistä voisi hakea jalkapallon yleisestä suunnasta, samat ongelmathan täällä Suomessa on Pekka Hämäläisen ja Pöllöliiton kanssa.

* * * * *

Tämä nyt tältä erää, perjantaista lähtien on onneksi reilun viikon sisällä edessä kolme Bundesligan kierrosta.

[Balla]

Viimeisestä Revierderbystä irtosi täydet pisteet. Sitä paljoa suuremmaksi pelit eivät voi mennä, vaikka tietenkin Bayernin kannattajille tällainen näkökulma on vaikea ymmärtää.

Tarkennamme vielä lukihäriöisille, että tärkeillä peleillä tarkoitin jotain sellaista missä pitäisi voittaa jotain pyttyjä. 

[Dieter Bohlen]

Tarkennamme vielä lukihäriöisille, että tärkeillä peleillä tarkoitin jotain sellaista missä pitäisi voittaa jotain pyttyjä. 

Siinä tapauksessa: viimeistä edeltävällä kerralla, eli vuonna 2002.

* * * * *

Tiistaiseen sieniliigan avaukseen liittyen...

Tuossa tuli kiihdykissään unohdettua kirjoittaa asiaakin. Huomio kiinnityi tuossa aiemmassa avautumisessa vähän siihen sun tähän, mutta yksi merkittävä asia jäi käsittelemättä. Tuo asia muodostuu kysymyksestä sen perään, mikä erottaa Schalken Valencian kaltaisista joukkueista. Mistä asioista siis muodostuu se ero, minkä vuoksi Schalkelle ei ole povattu kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia mennä tuosta alkulohkostaan jatkoon.

Eilinen peli ei tuota asiaa sen kummemmin valottanut, mutta kyllähän sieltä pari asiaa nousi esiin. Ensimmäisenä voidaan nostaa pöydälle se tosiasia, ettei Schalkella - eikä oikeastaan Stuttgartia ja Bayernia lukuun ottamatta yhdelläkään muulla saksalaisseuralla - ole David Villan kaltaista kärkimiestä. Siis kaveria, joka pystyy tilanteesta, joka ei ole varsinainen maalintekotilanne, tekemään maalin. Se tapa, jolla Villa tuon pallon verkkoihin toimitti, oli ehdotonta maailmanluokkaa. Kaveri ei ajatellut tuossa tilanteessa mitään muuta kuin maalintekoa, moni muu olisi hidastunut katselemaan Neuerin nappaavan pallon täysin itselleen, mutta Villa se vain jatkoi nuorukaisen käsille ja sai pelivälineen takaisin itselleen.

Todennäköisesti Villa olisi myös käyttänyt rohkeammin kroppaa tuossa Canizaresin puppeloinnissa ensimmäisen puoliajan lopulla, kaatanut blondin ja vetänyt pallon verkkoihin. Se olisi ehkä hylätty rikkeen takia, mutta se ei ole varmaa. Kuranyilta tuo rohkeus puuttui mainitussa tilanteessa.

Toinen seikka on ilmeinen. Kun katsoo Schalken joukkueen ikärakennetta (Neuer 21, Rafinha juuri ja juuri 22, Westermann 24, Pander 24, Rakitic 19, Özil 18, Altintop 24) sekä pelaajien seurahistoriaa (Westermann Bielefeldistä, Jones Frankfurtista ja Altintop Kaiserslauternista), niin onhan tuossa huomattavia eroja kokemuksessa kovista peleistä ja tiukoista paikoista sekä oikeastaan ylipäänsä kokemuksesta. Valencia ponnistaa tällaisissa asioissa aivan eri tasolta kuin gelsenkircheniläiset. Siellä on oikeastaan jokainen ehtinyt jo nähdä maailmaa ja pelata todella kovia pelejä, mikä antaa Quiquelle aivan erilaiset lähtökohdat valmistaa joukkueensa tällaisiin peleihin. Eilen jokainen Valencian pelaaja - jopa paljon parjattu Ivan Helguera - tiesi jatkuvasti, mitä tehdä. Se näkyi puolustuslinjan paitsioansoissa, se näkyi yleisesti ottaen puolustuspelaamisessa ja se näkyi siinä, ettei vierailijoiden riveissä esiintynyt sekaannusta juuri lainkaan missään vaiheessa ottelua. Siihen päälle sitten Villan kaltainen pelaaja, ja Valencia voi matkata kotiin täyden pistepotin kera, vaikka pelillinen esitys oli lähes cottbusmaista kuraa.

Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta, eikä tässä asiassa järin huomattavaa eroa tule muodostumaan useampaan vuoteen nykysysteemin ollessa tällainen. Valencia, kuten muutkin suurseurat, kykenee hankkimaan kesästä toiseen itselleen valmiita pelaajia, jotka pystyvät heti sopeutumaan tällaisiin otteluihin ja tuottamaan tulosta. Schalken puolestaan täytyy löytää ne sopivat pelaajat itse ja kasvattaa niistä näiden otteluiden vaatiman tasoluokan kavereita. Nykyjoukkueessa olisi kyllä potentiaalia jo nyt pistää muutamaa isompaa joukkuetta turpaan, mutta Valencia ja suurella todennäköisyydellä Chelsea vaikuttavat kuitenkin olevan juuri sellaisia vastustajia, joita vastaan ei tällä materiaalilla täysin pärjätä. Pelaavammat vastustajat, kuten Bundesligaottelut Bayernia ja Stuttgartia vastaan osoittivat, sopisi nykyiselle joukkueelle huomattavasti paremmin.

Mikäli Albert Streit olisi saatu hankittua kesällä, niin tilanne voisi olla toinen. 4-3-3:a käytettäessä sieltä kärkikolmikosta puuttuu nimittäin todelliset laitapelaajat, etenkin Streitin ominaisuuksilla varustetut. Mesut Özilissä olisi tosin ainesta tuollaiseen peliin, mutta nuorukainen on turhan vihreä vielä.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04 - Arminia Bielefeld

Tiistainen järkytys on nyt takana päin ja edessä on taas annos tosijalkapalloa Saksan maalta. Vastassa on varsin tuttu Arminia Bielefeld, joka maantieteellisin perustein voidaan laskea tietynlaiseksi paikallisvastustajaksikin. Sen kummempaa erityislatausta ottelusta ei kuitenkaan löydy, joskin molemmilla puolilla nähdään vastustajalle tuttuja pelaajia. Bielefeldin riveissä palloilee nimittäin entinen gelsenkircheniläisyleisön suosikki Jörg Böhme, kun taas kuninkaansinisessä paidassa nähdään ensi kertaa aiempaa seuraansa vastaan pelaava Heiko Westermann.

Westermann pääsee tänään myös aloittamaan ottelun entistä seuraansa vastaan, sillä Schalken miehistössä ei pitäisi olla minkäänlaisia muutoksia tiistaiseen nähden. Uusia poissaoloja ei tullut, joskin Christian Panderilla oli taas viikolla pieniä vaivoja tuon aiemman maajoukkuepelistä saadun vamman kanssa. Pander on kuitenkin kehissä, mikä on iloinen asia jo senkin vuoksi, ettei miehen ensisijainen tuuraaja Levan Kobiashvili ole vieläkään pelikunnossa. Sama koskee myös Sören Larsenia, jolla taitaa itse asiassa olla taas uusi loukkaantuminen päällä. Seitsemäs tai kahdeksas kerta puolentoista vuoden sisällä. Vakuuttavaa.

Kuninkaansinisten avauskokoonpanon osalta puolustuslinja on taas helpoiten arvattavissa. Sieltä löytyy tänäänkin Rafinha oikealta, Bordon ja Westermann toppareiden tonteilta sekä Pander vasemmalta. Maalissa jatkanee Manuel Neuer, joskin nuorukaiselle voisi povata tämän hetken kiivaassa pelitahdissa lepoaikaa lähiaikoina. Tässä ottelussa Neuer tuskin levännee vielä, joten Mathias Schober saa vielä odotella kutsua tolppien väliin.

Keskikentällä on taasen kaksi paikkaa jaettuna Jermaine Jonesille ja Fabian Ernstille. Lähes yhtä todennäköistä on myös Ivan Rakiticin jatkaminen avauksessa, mutta sen jälkeen kaikki onkin jo Slomkasta riippuvaista. Mieluusti kentällä näkisi avauksessa Mesut Özilin, mutta tiedä sitä, onko Mirko valmis taas kokeilemaan nuorukaiskaksikolla. Vaihtoehdot Özilin sijaan olisivat Zlatan Bajramovicissa, varauksin Carlos Grossmüllerissä taikka 4-3-3 -systeemin käytön jatkamisessa.

Vaihtoehdoista houkuttelevin olisi Özilin pelaaminen, kärkimiehistönkin takia. Halil Altintop on viime aikoina saanut turhan paljon lokaa niskaansa, joten tänään olisi hyvä antaa miehen hakea onnistumisia tutummasta roolista, 4-4-2:ssa. Gerald Asamoah voisi hyvinkin istua tällä kertaa vaihdossa ja Halil ottaa paikkansa Kevin Kuranyin rinnalta. Geraldilla ei niin huomattavaa merkitystä ole näissä otteluissa, sillä samanlaista tarvetta taistelulle ja omien herättelylle ei löydy. Nyt mieluummin näkisi taas sen extra-annoksen vaarallisuutta siellä kärjessä sekä saisi niitä onnistumisia Halilille. Kyseessä kuitenkin erittäin tärkeä pelaaja Schalkelle, etenkin Larsenin ollessa lasaretissa.

Schalken avaus olisi siis muotoa:

---------------- Neuer ----------------
Rafinha - Westermann - Bordon - Pander
---------------------------------------
---------------- Ernst -----------------
Jones ----------------------------- Özil
--------------- Rakitic -----------------
---------------------------------------
------- Altintop ------ Kuranyi ---------

Taktisesti peli etenee luultavimmin samaan tapaan kuin ottelut Leverkusenia ja Wolfsburgia vastaan. Mitään ihmeellisyyksiä ei siis pitäisi esiintyä.

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Arminia Bielefeld 3:0 (1:0)
1:0 Kuranyi (esityö Pander) 24'
2:0 Asamoah (Neuer) 54'
3:0 Rafinha rp. 65'

Eipä osunut oikeaan tälläkään kertaa. Valmentaja Mirko Slomka oli päättänyt taas vaihteeksi tehdä pienen muutoksen avauskokoonpanoon, muttei suinkaan täysin ennakoituun suuntaan. 4-3-3 vaihtui toki 4-2-2:en, mutta pelaajistossa ainoa muutos oli Halil Altintopin aloittaminen penkiltä. Saksanturkkilaisen tilalle avaukseen nousi keskikentän vasemmalle laidalle saksanbosnialainen Zlatan Bajramovic.

Ottelun alkupuoli oli sitten huomattavasti ennalta-arvattavampaa tavaraa. Alkuminuuttien ajan pallo oli lähes koko ajan isäntien hallussa, eikä vierailijoilla ollut juurikaan sanottavaa siihen. Kunnollisia tilanteita Schalke ei tosin vielä kyennyt luomaan, siitä pitivät huolen lievä huolimattomuus ja Bielefeldin alhaalla tiiviinä maannut puolustus.

Varttitunnin junnailun jälkeen Schalken kone oli viimein saatu hilattua toivotuille kierroslukemille ja peli oli sen näköistä. Ensimmäiset merkit tästä antoivat Christian Panderin loistavan vapaapotkun synnyttämät tilanteet. Vasemman jalan kierteinen veto löysi ensimmäisenä takatolpalta Kevin Kuranyin, joka pääsi puskemaan varsin vapaasti. Pusku oli hyvä, mutta Arminia-vahti Hainin refleksitorjunta vielä parempi. Vierailijoiden puolustus ei sen sijaan ollut yhtä hyvin hereillä ja ensimmäisenä palloon pääsikin Schalken Heiko Westermann. Vielä ei ollut kuitenkaan Westermannin aika osua ex-seuraansa vastaan, vaan topparin veto kolahti tolppaan.

Tämän jälkeen alkoikin kuninkaansinisten täyslaidallisten tulva kokenutta Hainia päin. Ensin Panderin yritys ohi maalin, sen jälkeen bielefeldiläisvahdilta paraatipelastus Kuranyin yritykseen ja heti perään sama mies puski pelivälineen niukasti yli maalin isäntien ottelun viidennestä kulmapotkusta. Viimeistelyn tehottomuus ei kuitenkaan Schalkea paljoa häirinnyt, vaan pian - kaikkiaan yhdeksännellä yrittämällä - pallo löysi tiensä verkkoihin. Tuttu yhdistelmä, Panderin keskitys ja Kuranyin pää, eikä Hainilla ollut enää mahdollisuuksia.

Avausmaalin jälkeen Schalken painostus jatkui entisellään. Vierailijoilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia edes ylittää puolenkentän viivaa, toisin kuin oli isäntien tilanne vierasjoukkueen maaliviivan kanssa. Puoliajan loppuhetkillä Mathias Hainin onnistui pelastaa Bielefeld ties kuinka monennelta Kuranyin yritykseltä, mutta kymmentä minuuttia aiemmin Hain oli ollut voimaton kiistanalaisessa tilanteessa. Gerald Asamoahin toimesta pallo oli ylittänyt maaliviivan, tai ainakin siltä se näytti. Avustava eikä liiemmin ottelun erotuomari Günter Perl eivät kuitenkaan osanneet sanoa, oliko peliväline ehtinyt kokonaan yli ennen Rüdiger Kaufin purkua vai ei. Kotikatsojatkaan eivät saaneet hidastuskuvista tilanteeseen selkeyttä, joten maalin hyväksymättä jättämistä voitaneen pitää oikeana päätöksenä.

Onni - tai jos onnesta tämän ottelun yhteydessä juurikaan tarvitsee puhua - oli, että tuota tilannetta ei enää toisella puoliajalla juurikaan tarvinnut miettiä. Schalke jatkoi vyörytystään kohti Hainin maalia heti ensihetkistä asti. Rakitic löysi komean kuvion päätteeksi Kevin Kuranyin, jonka yrityksestä irtosi lopulta isäntien seitsemäs tai kahdeksas kulma Bielefeld-vahdin torjunnan jälkeen.

Tovi tästä ja Arminia-maalin verkot soivat viimeinkin toistamiseen lauantai-iltapäivän aikana. Schalke piti palloa puolessa kentässä oikealla laidalla, kunnes vierasjoukkueen prässin vuoksi se täytyi palauttaa alemmaksi maalivahti Manuel Neuerille. Vastustajan kärkipelaajan koittaessa karvata pelivälinettä Neuerilta pois, lähetti nuorukainen sen vasemmalla jalallaan eteenpäin. Bielefeldiläispuolustus ei kyennyt sopimaan, kuka pallon selvittäisi, minkä vuoksi se jatkoi kaikessa rauhassa matkaansa suoraan Gerald Asamoahin juoksulinjalle. Schalken kärkimiehellä oli edessään vapaa väylä maalille ja ilman sen kummempia ongelmia pallo löysi lopulta tiensä kauniisti vastustajan maalin oikean tolpan viereen. Neuerille uran toinen Scorer-piste, Asamoahille kauden toinen osuma.

Bielefeldin valmentaja Ernst Middendorp reagoi tilanteeseen suorittamalla tuplavaihdon, mutta tulosta se ei tuonut. Pari minuuttia tästä, komean syöksypuskuyrityksensä jälkeen Schalken Asamoah järjesti joukkueelleen rangaistuspotkun. Oikealta laidalta läpi karannut Asamoah kaadettiin Matthias Langkampin toimesta, minkä johdosta erotuomari Perl osoitti pilkkua ja päästi brassilaitapakki Rafinhan töihin. Schalke-uran toinen rankkariyritys, Schalke-uran kolmas maali. Osumatarkkuus täydet sata prosenttia, mikä on aiempaan nähden huomattavaa parannusta.

Kolmannen maalin jälkeen ottelussa ei tapahtunut enää sen ihmeempiä. Christian Pander päästettiin ajoissa parantelemaan pikkuvammaansa ja isäntien molemmat kärkimiehet pääsivät lepäämään mallikkaan päiväpuhteen tehneinä. Kevin Kuranyin korvannut Halil Altintop sai maistaa pääasiassa katkarapukatsomonosien vihellyskonsertteja, toisin kuin nelisen minuuttia myöhemmin kentältä poistunut Bielefeldin Jörg Böhme. Böhme sai yleisöltä isot suosionosoitukset ja muisti itsekin kiittää entistä kotiyleisöänsä. Hieno ele molemmin puolin, mutta harvinaisen vammaisen oloista Halilin tilanteen vuoksi.

Niin tai näin, 90 minuutin pelin jälkeen pilli soi tilanteessa 3:0 ja Schalke sai viimein kaivatun kauden toisen liigavoittonsa.

Mielipide

Oikeastaan kaiken lauantaisesta ottelusta voi sanoa tilastoja esittämällä. Vedot 32:2, vedot maalipuiden väliin 12:0, kulmat 13:1, pallonhallinta prosenteissa 59:41. Ainoa mikä noista luvuista nousee esiin negaativisena, on viimeistelyn heikkous. Toisaalta 3:0 voitto on aina 3:0 voitto, joskin tuon olisi voinut varmistaa reilut 20 minuuttia ennen nähtyä ajankohtaa.

Pelaajista ei sen kummemmin tarvitse puhua. Manulla ei ollut oikeastaan lainkaan töitä koko ottelussa, sillä joukkue hoiti nuorukaisen edessä lähes kaikki tilanteet mallikkaasti. Keskikentän pohja toimi loistavasti ja viimeistään äärimmäisen varma topparipari Westermann - Bordon varmisti sen, ettei Bielefeldin pyristelyistä syntynyt minkäänlaista vaaraa. Puolustuslinjan vahvan suorituksen täydensivät laitapakit Pander ja Rafinha, jotka olivat hyökkäyspäässä taas kerran vahvoja. Toiselle tilastoihin merkintä alustetusta, toiselle tehdystä maalista. Hieno homma.

Keskikentällä puolustussuuntaan kaikki toimi, kuten tuli jo mainittua. Fabian Ernst ja Jermaine Jones jatkoivat vahvoja otteitaan, ja Zlatan Bajramovic pääsi taas näyttämään, mikä on miehiään. On harmi, ettei kentälle voi tunkea enempää pelaajia, sillä kyllähän Bajran kaltaiset kaverit sinne kuuluvat. Oli vahva molempiin suuntiin, aivan kuten viimekin kaudella ollessaan kunnossa. Hieno pelaaja, joka toivottavasti voidaan pitää joukkueen riveissä tulevaisuudessakin.

Ivan Rakitic ei ollut liiemmin huomion keskipisteessä, mutta eipä ollut tarviskaan. Nuori kroaatti tyytyi pyörittämään Schalken peliä ja luomaan muille tilanteita. Hyvää harjoitusta pelintekijän taidoille ja hyvinhän se sujui. Osoituksena siitä muun muassa ottelun korkein pallonkosketusmäärä, 112. Kypsää suorittamista.

Kärkimiehistä molemmat avauksessa olleet pelaajat tekivät tehtävänsä, eikä heitä voi kuin kehua. Kuranyilla oli toki tilaisuutensa tehdä useampikin maali, mutta pääasiassa Mathias Hainin loistavat otteet estivät sen. Asamoah puolestaan oli jälleen kerran todella pirteä ilmestys, mitä en ainakaan itse osannut odottaa näissä määrin. Maali, pari hyvää yritystä ja hankittu pilkku - voiko sitä enempää vaatiakaan? Ihmeellistä on elämä, etenkin Schalken ja Asamoahin kanssa. Ehkä sen vain sitten yksinkertaisesti kuuluu olla sellaista.

Ihmeellisyyksien aika jatkuu jo tiistaina kauden toisen Revierderbyn, toki astetta tai useampaa pienemmän sellaisen, muodossa. Matka nimittäin vie kuninkaansiniset Duisburgiin vanhan brassitutun, Ailtonin, vieraaksi. Lauantaisen voiton ja voitottomien otteluiden putken katkaisemisen jälkeen Schalkella on jälleen hyvät lähtöasetelmat, joista jatkaa suurten unelmien jahtaamista.

[schlander]

Oikealta laidalta läpi karannut Asamoah kaadettiin Matthias Langkampin toimesta, minkä johdosta erotuomari Perl osoitti pilkkua ja päästi brassilaitapakki Rafinhan töihin. Schalke-uran toinen rankkariyritys, Schalke-uran kolmas maali. Osumatarkkuus täydet sata prosenttia, mikä on aiempaan nähden huomattavaa parannusta.

Kieltämättä mielenkiintoista että Rafinha nykyään ampuu Schalkelle nuo rankkarit. Miehellä taisi olla kymmenisen maalia yhteensä tehtynä seuraurallaan ennen nykyistä kautta ja ei ampunut rankkareita Brasseissakaan.

Toisaalta kun osumatarkkuus on tuota luokkaa (2/2) niin mikäs siinä on ampuessa.

[Dieter Bohlen]

Kieltämättä mielenkiintoista että Rafinha nykyään ampuu Schalkelle nuo rankkarit. Miehellä taisi olla kymmenisen maalia yhteensä tehtynä seuraurallaan ennen nykyistä kautta ja ei ampunut rankkareita Brasseissakaan.

Toisaalta kun osumatarkkuus on tuota luokkaa (2/2) niin mikäs siinä on ampuessa.

Pakkoraossa tehty ratkaisu. Viime kaudella ei ollut varaa tuhria enää ainuttakaan pilkkua sen jälkeen, kun Lincoln ja Kobiashvili olivat epäonnistuneet yrityksissään. Lincolnin kolmas peräkkäinen hassi yhdestätoista metristä maksoi Schalkelle kaksi pistettä - nyt tuntuu taas todella vittumaiselta, kun miettii kauden ratkaisua - ja Kobin kohdalla oli käydä melkein yhtä köpelösti.

Slomka sitten reagoi tuohon ja ilmoitti, että jatkossa pilkut vetää joko Rafinha tai Sören Larsen. Outo ratkaisu toki tuo Rafin valinta, mutta Slomka tiesi mitä teki. Vetotekniikkansa puolesta brassi kuului tuolloisen joukkueen ehdottomaan parhaimmistoon, eikä pikku Rafaelilla ole tapana liiemmin jännittää ja/tai hermoilla. Osaltaan päätökseen on myös voinut vaikuttaa useamman pelaajan terveystilanne, joka jo tuolloin oli varsin surkea. (Joskin Sören Larsenin ollessa kakkosvaihtoehtona epäilisin tuota .)

Noiden kahden yrityksensä jälkeen Rafinha on nykyisellään se ehdoton ykkösmies. Rakitic tullee toisena, eli nuoret jannut opettavat kokeneempiaan tässä asiassa. Syystäkin, molemmilla nimittäin on tekniikka ja pääkoppa hallussa. Larsen, jos vahingossa sattuisi olemaan ehjä, ja Bajramovic lienevät seuraavina. Nimien perusteella ei siis niinkään ilmeisiä valintoja, kuin voisi luulla.

* * * * *

Jännä juttu muuten sinänsä, että listalla ei ole yhtäkään saksalaista nimeä. (Bajramovicista voidaan toki väitellä.) Yleisesti ottaenhan saksalaisia pidetään erittäin kylmähermoisina ja varmoina kavereina pilkulta, mutta silti useammalla joukkueella ulkomaalaiset hoitavat nämä tehtävät. Schalkessa Rafinha, Bayernissa Ribery, Bremenissä Diego, Hampurissa van der Vaart, Stuttgartissa Pardo. Leverkusen lienee ensimmäinen (ainoa) kärkipään seura, jolla pilkut hoituvat nykyisin kotimaisin voimin - sikäli kun Gekas ei tarvitse itsetuntoboostia.

Ehkäpä sitten tulevaisuudessa taas seurajoukkuetasollakin sakut hoitavat hommat. Ja onnistuneesti vielä. Kuten konemaisen tylsän ja jäätävän varman Natin kohdalla. Ei toki taida koskea pelaajia, jotka tottelevat lempinimeä Uli .

[Vavá]

Rafinha oli aikoinaan brassijunnujen maalitykki, vaikka onkin puolustaja, joten maalintekotaitoa löytyy hyvän potkutekniikan ansiosta myös pelitilantesta, vaikka Schalkessa näitä pelitilannemaaleja ei ole kovin manta syntynytkään.

Edit: Hain netistä tällaisen haastattelun Rafinhan sankariteoista 2 vuotta sitten:

http://www.fifa.com/tournaments/archive/tournament=104/edition=9102/news/newsid=98917.html

[schlander]

Ei toki taida koskea pelaajia, jotka tottelevat lempinimeä Uli .

Niin, Ulithan ei Natissa varmaan koskaan enää saa ampua rankkareita 

Nyt kun noita tilastoja tarkemmin katselen, niin onhan Rafinha toki tehnyt junnuissa maaleja. U-20 maajoukkueessakin kaksi maalia kahdeksassa ottelussa. Miehissä sitten onkin hiljaisempaa ollut, mutta toki pelipaikan huomioon ottaen ihan kelpo määrä maaleja. Ja nyt vielä rankkareilla pääsee kaunistelemaan tilastoja.

[Dieter Bohlen]

Tässä tuli reilu viikko sitten kirjoiteltua varsin tiukkaan sävyyn siitä, millaista meno oli katsomon puolella Schalken avatessa urakkansa Mestareiden liigassa. Lähinnä tuli valiteltua siitä, kuinka lippujen hinnat on nostettu pilviin, todelliset kannattajat joutuneet jättämään pääosin kotiottelut väliin ja kuinka katsomossa on istuskellut aivotonta katkarapukaartia. Myös siitä tuli huomautettua, että seurassa tämä tuskin ketään kiinnostaa.

Vaan tulipa sitä erehdyttyä kerrankin (), ainakin joiltakin osin. Lauantaina nimittäin valmentaja Mirko Slomka kritisoi avoimesti televisiossa UCL-lipuista vaadittavia hintoja ja totesi niiden olevan haitallisia kannatuksen ja yleisön tuen osalta. Samalla Slomka myös paljasti omaa kantaansa enemmänkin aiheesta, todeten, että Bielefeld-ottelussa joukkueella on onneksi tukenaan taas niitä tuttuja, "rautaisia" Schalkereita. Kukin voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, mitä tällä tarkoitettiin.

Slomka oli myös oikeassa, sillä lauantaina Arenalla oli alusta alkaen erittäin hyvä tunnelma ja ääntä sekä kannustusta riitti. Ainoa synkempi hetki osui Halil Altintopin kentälle tuloon, kun jotkut idiootit tervehtivät miestä uudemman kerran vihellyksin. Ottelun jälkeen koko joukkue kuitenkin otti tähän kantaa, tuomiten sen aina Slomkaa ja manageri Mülleriä myöten. Myös jokunen asiallisempi lehtijulkaisu on kyseenalaistanut näiden katsojien käytöksen, Bild toki on tapansa mukaan yrittänyt tehdä päinvastaista työtä. (Ei yllättäne ketään.) Ilmapiiri alkaa siis toivon mukaan kääntyä vähitellen näitä seuran asiakkaita vastaan, kannattajien puolelle. Se antaa myös toiveita siitä, että tällä rintamalla saataisiin vallattua takaisin viime vuosina menetettyä alaa.

Mistä puhuessa voidaankin mainita myös, miksi juuri tuo lauantaina Nordkurvessa otettu kuva keikkuu tuolla viestin alussa. Tuohan ei tuollaisenaan näytä järin kummalliselta, joskin aitioissa harvemmin ihmiset seisovat muutoin kuin toisia tervehtiessään, eikä siellä ole tapana pitää esillä minkäänlaisia banderolleja. Merkityksellisen tuosta kuvasta tekee pääasiassa se, mitä siinä lukee - eli sanapari "Gelsen-Szene" ja ketkä sitä esittelevät.

Lauantai nimittäin oli toinen kerta peräjälkeen, kun kyseinen lakana nähtiin Arena AufSchalkella. Tällä kertaa se myös toi mukanaan tuulahduksen niiltä ajoilta, jolloin tuo kyseinen ryhmä, Gelsenszene, oli huomattavasti useammin otsikoissa. (Selvennyksenä sen verran, että Gelsenszene on Saksan ensimmäisiä radikaalimpia kannatusryhmiä, joita jotkut kutsuvat huligaaneiksi.) Ryhmän jäsenet olivat varanneet Arenalta itselleen kokonaisen aition Nordkurvesta ja pistäneet siellä ranttaliksi Stadionverboteista vapautumistensa kunniaksi. Paitsi että siellä esiteltiin tuota lakanaa, joka ei herättäne seurajohdossa kovinkaan positiivisia ajatuksia, siellä myös otettiin ilo tosissaan irti. Ääntä pidettiin, viereisten aitioiden katkarapuja häirittiin ja aiheutettiinpa sellaistakin pahennusta, että järjestysmiesten piti tulla toppuuttelemaan porukkaa. Naapuriaitioissa kun ei tykätty yläosattomista miehistä ja naisista. Ensin mainitun ymmärtää, jälkimmäistä ei niinkään .

Vaikka kovin monet eivät toivokaan Gelsenszenen palaavan sellaisena, millaiseksi se useimmiten tulkitaan, niin kyseessä oli silti erittäin virkistävä tapahtuma Gelsenkirchenin hieman nuupahtaneessa kannatuskulttuurissa. Gelsenszenen jäsenet - etenkin ne alkuperäiset - kun ovat juuri niitä, jotka ovat osallisia Mythos Schalken luomisesta 80-luvun vaikeina aikoina. Kyseiset tahot ovat nähneet Schalken kamppailevan Regionalligaan putoamista vastaan, ovat pyörineet ympäri kakkosliigan kenttiä ja seuranneet joukkueen nousua aina UEFA-Cupin valtiaiksi asti. Siis niitä ehtoja Schalkereita. Mikäli tuo porukka, nykyisellään jo huomattavasti aiemmasta seestyneenä, saisi taas rivinsä kasaan ja tuotua Arenalle säännöllisesti, olisi siellä voitettu taas yksi erä lisää taistelussa jalkapallon pilaantumista vastaan. Seuraavaksi pääkallopaikalla voitaisiin sitten käydä niiden lipunhintojen kimppuun .

[Dieter Bohlen]

Ennakko: MSV Duisburg - FC Schalke 04

Hetken kuluttua pyörähtää käyntiin englantilaisen viikon ensimmäinen ottelu Schalken osalta. Vastassa on vieraissa MSV Duisburg, joten kyseessä on kauden ensimmäinen vieras-Revierderby, Ruhrilla kun edelleen seikkaillaan. Tässäkin ottelussa vastustajalta löytyy tuttu mies miehistöstään, sikäli kun vain sattuu olemaan kunnossa. Kyseessähän on osan rakastama ja osan vihaama brassikärki Ailton.

Duisburgilaisten pohtiessa Ailtonin kuntoa, on Schalkessa saatu jännittää myöskin. Kapteeni Marcelo Bordon sai lauantaisessa kamppailussa pienen tällin polveensa ja miehen pelaaminen tänään oli pitkään kysymysmerkkien takana. Maanantaina saatin kuitenkin helpottava uutinen siitä, että kippari pystyy pelaamaan. Muuten olisi nimittäin mennyt tiukoille toppareiden kanssa, sillä Mladen Krstajic on tunnetusti loukkaantuneena, kuten myös Mathias Abelkin. Dario Rodriguez puolestaan matkusti perhesyistä kotimaahansa Uruguayhin, minkä jälkeen käytettävissä olisi ollut Heiko Westermannin ohella ainoastaan Benedikt Höwedes. 19-vuotiaan oman kasvatin debyytti olisi toki kiinnostanut, mutta turvallisempaa se on lähteä kokeneemmalla parilla liikenteeseen. Ehkäpä sitten ottelun edetessä nähdään tilanteesta riippuen kuitenkin tuo debyytti, mikä olisi mukava juttu.

Bordonin ollessa kunnossa pelaajistossa ei pitäisi olla muita muutoksia viikonloppuiseen nähden kuin Höwedesin nouseminen Rodriguezin tilalle penkille. Levan Kobiashvili ei ole vieläkään kuntoutunut täysin ja uusi poissaoloja ei ole, joten se puoli on sillä selvä.

Avauskokoonpanossa ei pitäisi olla tälläkään kertaa sen suurempia yllätyksiä, joskin nimi tai kaksi voi muuttua näistä arvailuista Slomkan varsinaisiin valintoihin. Puolustuslinja pitäisi kuitenkin olla tälläkin kertaa sama vanha, eli oikealta vasemmalle Rafinha, Westermann, Bordon ja Christian Pander. Vähissä on usko siihenkin, että tolppien välissä nähtäisiin muutos, joten eiköhän Manuel Neuer jatka siellä.

Keskikentällä soisi käytettävän samaa miehistöä kuin lauantainakin. Vastassa on pelissään niin selkeästi vastaiskuihin panostava vastustaja, että kolmikkoa Jermaine Jones, Fabian Ernst ja Zlatan Bajramovic on vaikea sivuuttaa. Siinä on paljon juoksuvoimaa, puolustuskykyä, älykkyyttä sekä riittämiin hyökkäysvoimaa, että muutoksia Kobiashvilin ollessa poissa ei ole syytä tehdä. Mesut Özil saa siis tälläkin kertaa aloittaa penkiltä, sillä kymppipaikalla peliä pyörittää Ivan Rakitic.

Kärjen osalta on vaikea sanoa taas juuta taikka jaata muutoin kuin Kevin Kuranyin suhteen. Toinen paikka on auki ja tällä kertaa voisi veikata sen menevän jälleen kerran Gerald Asamoahille. Oikeastaan se on myös toiveissakin, sillä pieni lisä laidan puolustuspelaamiseen on hyväksi, jotta Jermaine Jones pääsisi operoimaan hieman laajemmalla säteellä keskustassa. Auttaisi Schalken peliä molempiin suuntiin. Hyökkäyspäässäkin Asamoah on viime aikoina ollut sen verran pirteä, ettei syytä vaihdokseen löydy. Halil Altintopin soisi kuitenkin näkevän tänään kentällä hieman aiemmin kuin lauantaina.

Schalken avaus saisi olla siis muotoa:

---------------- Neuer ----------------
Rafinha - Westermann - Bordon - Pander
---------------------------------------
---------------- Ernst -----------------
Jones ---------------------- Bajramovic
---------------- Rakitic ----------------
---------------------------------------
------- Asamoah ----- Kuranyi ---------

Pelillisesti ei ole odotettavissa tälläkään kertaa suuria muutoksia aiempaan. Ottelu noudattanee samaa kaava kuin lauantainakin.

[De Souza]

Gelsenkirchenissä sen sijaan neppaillaan vielä viereen kaverille, joka neppaa toiselle ja sitten kokeillaan liian vaikeaa ratkaisua. Lopulta laukaukset viedään 32:2, mutta ottelu vain parilla kolmella maalilla.

Aika erikoinen (kierto)ilmaisu siitä yksinkertaisesta seikasta, että Schalkelta puuttuu kunnon maalintekijätyyppi. Kurahousu ei osaa edelleenkään viimeistellä jalalla, lähes kaikki maalit tulevat päällä. Potkutekniikka, missä pelaa? Kurahousu tekisi helposti vähintään 20-25 maalia kaudessa, jos mies osaisi potkaista palloa edes oikealla jalallaan. Asamoah on sympaattinen rymistelijä ja koohottoja, mutta ei todellakaan mikään maalintekijä. Lövenkrands puolestaan on tusinatavaraa ja teknisesti aivan avuton, kuuluisi korkeintaan johonkin keskikastin seuraan. Halil saattaisi sen sijaan ollakin maalintekijä, mutta pelaa yleensä väärällä pelipaikalla laitahyökkääjänä, jos pelaa ollenkaan.

[BVB]

Minuakin on ihmetyttänyt se miksei Schalke edes tunnu yrittävän hankkivan yhtään todella kovanluokan viimeistelijää. Tällaiset pelaajat eivät toki ole usein niitä halvimpia, mutta aika äkkiä saattaisi investointi tulla takaisin maksetuksi, jos Valencia ottelun kaltaisissa väännöissä olisi joku, joka pystyisi siirtämään ottelun hallinan tulostaululle. Huomattavaa on myös se seikka, että jopa suurissa talousvaikeuksissa ollut naapurikin on pystynyt hankkimaan riveihinsä Schalken nallipyssyihin verrattuna aivan eri luokan viimeistelijän.

Halil saattaisi sen sijaan ollakin maalintekijä, mutta pelaa yleensä väärällä pelipaikalla laitahyökkääjänä, jos pelaa ollenkaan.

Jotenkin epäilen, että Halilin suurimmat tehot nähtiin sillä yhdellä huippukaudella. Silloinkin maalit jakautuivat huolestuttavan epätaisesti, muistaakseni noin kymmelle ottelulle.

[Balla]

Minuakin on ihmetyttänyt se miksei Schalke edes tunnu yrittävän hankkivan yhtään todella kovanluokan viimeistelijää.

No mikäköhän siinä olisi ettei "hyökkääjien hautausmaa" vedä maailmanluokan hyökkääjiä puoleensa...? 

"Kun tyydyt Edi Gliedereihin, olet ikuisesti neljän minuutin mestari..."

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: MSV Duisburg  -  FC Schalke 04 0:2 (0:1)
0:1 Altintop 3'
0:2 Kuranyi (Lövenkrands) 75'

Kuten saattoi olettaa, valmentaja Slomka oli päättänyt taas kerran hieman kierrättää pelaajistoa. Oliko kyse vapaaehtoisesta toiminnasta vaiko ei, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa Gerald Asamoah oli sivussa ottelusta loukkaantumisen vuoksi, minkä johdosta viimeistään Halil Altintopille aukesi tie avauskokoonpanoon. Muuten avaus oli täsmälleen sama kuin Bielefeldiä vastaan, muussa kokoonpanossa Levan Kobiashvili oli vastoin odotuksia mukana.

Schalken kauden ensimmäinen vierasottelu Ruhrin sisällä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Bordonin yritys avata oikeaan laitaan Jermaine Jonesille suuntautui turhan voimakkaan kierteen vuoksi poispäin kohteestaan ja hyvä niin. Duisburgilaistoppari Björn Schlicke ja maalivahti Tom Starke eivät olleet laskeneet tämän varaan, mikä näkyi vaikeuksina päättää, kumpi pallon ottaisi. Tuloksena hetken sekaannus, minkä aikana Starke ei saanut palloa haltuunsa, vaan se kimposi suoraan tilanteen loistavasti ennakoineen Halil Altintopin jalkoihin. Saksanturkkilainen käännähti nopeasti ja pamautti pallon rangaistusalueen rajalta hallitusti verkkoihin. Todellinen maalintekijän maali ja erittäin tärkeä onnistuminen Halilille viime aikojen tapahtumien vuoksi. Duisburgiin matkanneet vieraskannattajat palkitsivat tämän huutamalla Altintopin nimeä.

Avausmaalin jälkeen Schalke pääsi painostamaan isäntien puolustusta, mutta tuloksetta. Lähimmäksi kunnollista tilannetta päästiin vartin kohdalla, kun Bajramovic sai keskityspallon takatolpalle. Suoran yrityksen - ja miehen aiempien suoritusten perusteella kohtalaisen varman osuman - sijaan bosnialainen päätyi kuitenkin vielä tarjoilemaan kaverille tilanteen. Tällä kertaa Duisburg-vahti Starke oli kuitenkin hereillä ja nappasi Bajramovicin volleyjatkon ennen kuin Kevin Kuranyi ehti siihen väliin.

Tämän jälkeen ottelu alkoi tasaantua ja vähitellen Duisburg alkoi ottaa entistä rohkeammin aloitteen hyökkäyspelaamisesta. Paine siirtyi Schalken päätyyn, mutta oransseissa paidoissa pelanneiden Königsblaueneiden ohi ei ollut asiaa. Siitä pitivät huolen viimeistään loistavalla pelipäällä olleet topparit Bordon ja Westermann.

Kun Schalken puolustuslinjaa ei käynyt murtaminen, tyytyi Duisburg siihen jäljelle jääneeseen vaihtoehtoon ja kokeili maalintekoa kauempaa. Etenkin "Seeprojen" kesän hankintoihin kuulunut Blagoy Georgiev osoittautui tässä puuhassa yllättävän vaaralliseksi, pakottamalla Manuel Neuerin venymään maalillaan pariinkin otteeseen. Järin suuria ongelmia nuorukaisella ei kuitenkaan näiden pallojen kanssa ollut.

Puoliajan lopulla Schalke oli vielä kertaalleen vaarallisimmillaan. Hetkellisen painostuksen ehdottomaksi kohokohdaksi muodostui vähemmän yllättäen kaksikon Pander & Kuranyi juonima erikoistilanne. Ensin mainitun loistava vasemman jalan vapaapotku löysi neljännen kerran tällä kaudella Kuranyin pään, josta pallo jatkoi matkaansa aina verkon perukoille asti. Kohtalo oli kuitenkin sama kuin kertaalleen aiemmin, ei maalia. Tällä kertaa väärin perustein, sillä paitsioksi liputettu tilanne ei suinkaan ollut paitsio, vaan ensimmäisessäkin maalissa Schalkea avustanut raitapaitatoppari Schlicke oli samalla tasolla Saksan maajoukkuekärjen kanssa. Vaikeasti nähtävä tilanne kuitenkin, joten eipä tuosta sen pahemmin parane avustavaa taikka erotuomari syytellä.

Taukotilanteeksi jäi siis Schalken 0:1 johto, joka oli kadota nopeasti toisen puoliajan alussa. Aivan liian monta kertaa loistavia vapaapotkujaan kokeilemaan päässyt Ivica Grlic lähetti jälleen kerran yhden vaarallisen kierrepallonsa kohti Manuel Neueria. Nuorukainen ei siihen yltänyt, mutta Schalken onneksi peliväline ei päässyt tolppaa edemmäksi. Ei edes siitäkään huolimatta, että kaksikin isäntien pelaajaa pääsi jälkitilanteesta kokeilemaan sen siirtämistä tyhjään maaliin.

[Melkein] vahingosta viisastuneena Schalke lopetti turhiin virheisiin syyllistymisen, ainakin maalin lähistöllä. Niiden sijaan se alkoi jälleen tilkitä pienimmätkin kolot puolustuksessaan, eikä jättänyt Duisburgille minkäänlaisia mahdollisuuksia murtautua siitä läpi. Isäntien pyöritellessä palloa tehottomasti Schalken rangaistusalueen ulkopuolella, toteutti vierasjoukkue valmentajansa laatimaa taktiikkaa. Pallonriistoista lähdettiin nopeasti vastahyökkäyksiin ja pyrittiin ratkaisemaan peli illan toisella osumalla.

Valmista tästä ei vain tahtonut tulla tälläkään kertaa. Rakiticin laadukkaan vaparin Starke nappasi, vaikkakin haparoiden. Nuoren kroaatin esityön jäljiltä juuttivaihtomies Peter Lövenkrands pääsi toteuttamaan itseään nopeana vastaiskupelaajana. Duisburgilaisvahti Starke oli kuitenkin hereillä ja torjui tanskalaisen ensimmäisen yrityksen kulmaksi, napaten myös Lövenkrandsin puskuyrityksen seuranneesta Rakiticin kulmapotkusta.

Pian Lövenkrandsin tuplatilanteen jälkeen oli Kevin Kuranyin vuoro yrittää. Ensimmäisellä kerralla miehen pusku suuntautui poikkeuksellisesti ohi kohteensa, mutta viitisen minuuttia tästä ja lähes yhtä poikkeuksellisella tavalla maajoukkuemiehen laukaus löysi lopulta tiensä ohi Starken. Kauden neljän hyväksytty maali Kuranyille, ensimmäinen jalalla Bundesligan puolella.

Schalken illan toinen maali myös muodostui odotetusti ottelun ratkaisuksi, eikä lopussa tarvinnut enää suurempia jännittää. Zlatan Bajramovicille osui vielä illan toinenkin maalintekotilaisuus, mutta miehen yritys kilpistyi maalivahti Starkeen. Sen parempia tilanteita ei enää Duisburgin päädyssä nähty ja kun Neuer nappasi vähäisetkin pallot haltuunsa toisessa päässä kenttää, pääsivät Schalkerit juhlimaan erotuomari Starkin pillin soidessa toista perättäistä voittoaan.

Mielipide

Tjaah, tyytyväinen sai olla taas kerran. Kaikki toimi toivotulla tavalla ja vaikeuksia ei ollut oikeastaan missään vaiheessa. Duisburgia ei päästetty kertaakaan käyttämään hyväkseen vaarallisia vastaiskujaan, vaan ne saatiin aina pysäytettyä hyvissä ajoin. Siitä kiitos keskikentän alaosalle, Fabian Ernstille, Jermaine Jonesille ja Zlatan Bajramovicille. Myöskin topparipari Bordon & Westermann hoiti tehtävänsä loistavasti, ohi ei tultu varmasti kertakaan. Laitapakeilta vähän vähemmän huomiota herättävä peli, mutta oma pää säilyi puhtaana ja maalit saatiin tehtyä, joten mitäpä Rafilta taikka Chrisulta enempää vaatimaan?

Kentän yläosa pääsee myös puhtailla papereilla. Rakitic oli taas kerran pelintekotuulella ja alusti useamman hyvän vastahyökkäyksen, huomattavimpana tuo Lövenkrandsin ensimmäinen tilanne. Sieltä alkaa siis kuoriutua vähitellen sitä pelintekijää entistä enemmän. Kevin Kuranyi oli taasen oma itsensä, teki kaksi maalia, joista toinen hyväksyttiin ja sillä selvä. Halil Altintop puolestaan sai tärkeän onnistumisen heti alkuun, mikä helpotti koko joukkueen peliä. Duisburgissa paikalla olleet 10 000 Schalkeria kiittivät taiston päätyttyä ottelun ykköshahmoa tämän nimeä laulamalla. Toivottavasti nämä vaiheet palauttavat Altintopin itseluottamusta entiselle tasolle ja Gelsenkirchenissä päästään nauttimaan oman pojan onnistumisista entistä tiheämpään tulevissa peleissä.

Vaihtomiesten osalta täytyy vielä nostaa peukkua Lövenkrandsille. Tuli kentälle toteuttaakseen Slomkan vastahyökkäystaktiikkaa ja suoriutui siitä loistavasti. Maali olisi tietenkin kruunannut kaiken, mutta esityö Kuranyin maaliin on työnäytteenä vähintäänkin hyvä. Antaa se tämäkin uskoa paremmasta jatkossa, sillä tällaisia tehtäviä on juutille tiedossa jatkossakin. Josko vähitellen sitten päästäisiin vielä siihen loukkaantumisputkea edeltäneeseen vireeseenkin. Muutoin muistetaan myös Levan Kobiashvilia, joka teki pitkähköksi venyneen loukkaantumistaukonsa jälkeen paluunsa kentille.

Negatiivista ei siis oikeastaan löytynyt tiistaisista otteista lainkaan. Vähän olisi ehkä kaivannut Manulle yhtä todellista paraatipelastusta, niin olisi päässyt hehkuttamaan nuorukaistakin. Nyt sellaisia ei sattunut tulemaan, kuten ei Bielefeldiäkään vastaan. Kauden toinen nollapeli on kuitenkin positiivinen asia ja tekee varmasti hyvää Neuerille.

Tiistaista ei enää sen enempää, nyt katseet takaisin tuleviin koitoksiin.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04 - Hertha BSC

Schalken urakka Bundesligassa jatkuu jo tänään, kun englantilaisen viikon huipennukseksi pääkaupunki Berliinin ylpeys Hertha saapuu Gelsenkircheniin vierailulle. Otteluohjelma jatkuu siis erittäin tiiviinä, sillä tämä on jo kolmas peli alle viikon sisällä.

Kuninkaansiniset pääsevät kuitenkin lähtemään hyvistä asetelmista tähän peliin, sillä joukkueen vire ja terveystilanne ovat molemmat hyvällä tasolla. Erityisesti jälkimmäisen puolella on jopa tapahtunut merkittävähköäkin kohennusta, sillä viime päivinä kukaan ei tiettävästi ollut loukannut itseään. Sen sijaan muutamat pelaajat ovat tässä viime päivien aikoina tervehtyneet pienemmistä, kuten esimerkiksi Gerald Asamoah, joka on taas joukkueen matkassa. Mukana on myös vihdoin ja viimein Gustavo Varela, joka helmikuun alkupuolella viime vuonna loukkasi itsensä juuri tässä samaisessa ottelussa. Nyt uruguaylainen on kuntounut siinä määrin hyvin, että pääsee yllättävän aikaisessa vaiheessa kautta jopa mahdollisesti juhlimaan paluutaan Bundesliga-kentille.

Avaukseen Varelasta ei luonnollisestikaan ole, eikä sinne pakolti muitakaan muutoksia tarvitse odottaa. Toki edelleen on laskettava sen varaan,a että Slomka haluaisi taas tehdä pieniä muutoksia, joten varma ei voi olla. Puolustuslinjassa niitä ei kuitenkaan pitäisi nähdä, vaan Manuel Neuerin edesssä Schalke jatkaa miehityksellä Rafinha, Westermann, Bordon ja Pander.

Keskikentällä paljon riippuu siitä, millä systeemillä Schalke-luotsi Slomka aikoo otteluun lähteä. Sekä 4-3-3 että 4-2-2 ovat perusteltuja vaihtoehtoja, mutta kumman kannalle tänään taivuttaisiin, sitä on vaikea sanoa. Todennäköistä keskikentällä on kuitenkin se, että systeemistä riippumatta Jermaine Jones ja Fabian Ernst löytyvät paikkansa avauskokoonpanoon. 4-3-3:ssa kaksikko muodostaisi keskikentän tuplapohjan, 4-4-2:ssa Ernst olisi totutusti ankkurina ja Jones timantin oikeassa laidassa.

Systeemistä jaettaisiin sitten seuraavat paikat, lukuun ottamatta kärkimies Kevin Kuranyin tonttia. Mikäli Slomka jatkaa 4-4-2:ssa, keskikentän vasempaan laitaan voisi odottaa Zlatan Bajramovicia. Laitojen puolustuspelaaminen on kuitenkin tänään avainasemassa, eikä esimerkiksi nuoresta Mesut Özilistä olisi kaivattuun tehtävään. Levan Kobiashvili olisi mahdollinen valinta Bajramovicin tilalle, mutta avauspaikka tulisi kaiketi liian nopeasti loukkaantumisen jälkeen.

Jos systeeminä on 4-3-3, voi keskikentän tuplapohjan yläpuolelle odottaa joko Ivan Rakiticia taikka Mesut Öziliä. Etukäteen ajatellen jälkimmäistä voisi pitää suosikkina tuolle paikalle, jolloin Rakitic siirtyisi penkille ja juuttikärki Lövenkrands ottaisi paikkansa kärkitrion vasemmalta laidalta. Silloin oikealla olisi odotettavissa joko Halil Altintop taikka Gerald Asamoah. Mahdollista tosin olisi myös se, että Slomka peluuttaisi molempia nuorukaisia yhtä aikaa, jolloin Özil ottaisi paikkansa vasemmalta Lövenkrandsin sijaan Rakiticin pelatessa kymppipaikalla.

4-4-2:en päätyessä Rakitic puolestaan olisi hienoinen ennakkosuosikki kymppipaikalle, etenkin Asamoahin aloittaessa. Halil Altintopin jatkaessa Kuranyin rinnalla avauksessa, olisi mahdollista, että Özilkin tässä roolissa nähtäisiin. Tuota voi kuitenkin pitää varsin epätodennäköisenä skenaariona, samoin kuin Lövenkrandsin avauspaikkaa 4-4-2:ssa.

Schalken avaus tänään noudattanee siis jompaa kumpaa alla olevista malleista:

---------------- Neuer ----------------
Rafinha - Westermann - Bordon - Pander
---------------------------------------
--------- Jones ------- Ernst ----------
---------------------------------------
---------------- Özil ------------------
---------------------------------------
Asamoah ----------------- Lövenkrands
---------------- Kuranyi ---------------

tai

---------------- Neuer ----------------
Rafinha - Westermann - Bordon - Pander
---------------------------------------
---------------- Ernst -----------------
Jones ---------------------- Bajramovic
--------------- Rakitic -----------------
---------------------------------------
--------- Altintop --- Kuranyi ----------

Taktisesti mikään tuskin on muuttumassa aiempaan nähden. Herthan pelitapa ei ole hirveän tuttu, mutta sen voisi olettaa muistuttavan paljon Duisburgin vastaavaa. Laitojen nousut täytyy siis kyetä poistamaan vierailijoilta, muuten ei mitään ihmeempää tule mieleen.

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Hertha BSC 1:0 (1:0)
1:0 Rafinha rp. 44'

Viime perjantaina tuli arvattua ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella Schalken avauskokoonpano oikein ottelun alla (ennakon jälkimmäinen versio). Erityistä iloa tuosta ei kuitenkaan saanut irti, sillä ehti tuollaisenaan pelata ainoastaan kymmenisen minuuttia, Halil Altintopin loukattua itsensä ja jouduttua vaihtoon.

Ennen tuota valitettavaa vaihtoa Schalke oli ehtinyt saada muutaman vedon aikaiseksi kohti Hertha-vahti Drobnyä, mutta mitään sen vaarallisempaa ei oltu nähty. Muutos asiaan saatiin kuitenkin pian tuon vaihdon jälkeen. Fabian Ernstin loistava pystysyöttö osui tarkalleen vaihtomies Peter Lövenkrandsin juoksulinjalle, tämän peitottua ensin maajoukkuemies Arne Friedrichin juoksukilpailussa. Juuttipeluri eteni vielä muutaman metrin, kunnes kokeili ampua pallon etukulmasta ohi berliiniläisten tsekkivahdin. Drobny oli kuitenkin mies paikallaan ja selvitti tilanteen.
Tämän jälkeen ottelussa ei hetkeen mainittavampia tilanteita nähty. Berliiniläiskapteeni Friedrich oli aiempaa paremmin hereillä ja selvitti pari juoksupalloa Lövenkrandsia vastaan. 20 minuutin kohdalla Arneakin tosin vietiin, kun Schalken Ivan Rakiticin onnistui tanssahdella pariin kertaan aiemmissakin otteluissa nähdyllä tavalla vastustajan puolustuksen lävitse. Kroaattinuorukainen pääsi aina vetopaikkaan asti, mutta pelin kululle tyypillisesti tämänkin yrityksen eteen löytyi jostain ihmeestä pääkaupungin katuja tallaileva jalka. Rakiticin yrityksestä kimmonneeseen palloon ehti vielä ensimmäisenä Kevin Kuranyi, mutta Schalke-kärjen raju kiskaisu nousi yli maalin ja maalihymni jäi toistaiseksi soittamatta.

Lähellä tuota oltiin seuraavan kerran viitisen minuuttia myöhemmin, kun Lövenkrands oli jälleen pahanteossa Friedrichiä vastaan. Juutti oli lukenut Rafinhan keskityksen maajoukkuetopparia paremmin ja oli ehtimäisillään kurottamaan palloon muutama metri maalista. Se oli senttien päässä, että Lövenkrands olisi päässyt tuikkaamaan pallon verkkoihin, mutta lopulta Friedrichin estelystä ja kevyt paidasta repiminen ratkaisivat kuitenkin tilanteen berliiniläisvieraiden eduksi.

Schalken maalintekoyritysten jäädessä läheltä piti -tasolle, pääsi Hertha yrittämään vaihteeksi. Puolen tunnin kohdalla isäntien siihen asti lähes täydellisenä lukkona toimineesta keskikentän pohjasta löytyi pieniä aukkoja, joiden kautta Andreas Schmidt pääsi kokeilemaan kauempaa. Kokeneen kaverin veto painui kuitenkin selkeästi yli maalin, eikä Marko Pantelicin vapaapotkuyrityskään tuonut hetkeä myöhemmin juurikaan parempaa tulosta Manuel Neuerin torjuessa sen varmasti.

Tämän lyhyen vaiheen jälkeen peli muuttui taas varsin mitäänsanomattomaksi eikä tilanteita juuri nähty. Berliiniläiset eivät päässeet ohi Fabian Ernstin ja Jermaine Jonesin hallitseman keskikentän, ja vierailijoiden usein käyttämällä oikealla laidalla oma mies Tobias Grahn piti viimeistään huolen siitä, että mitään valmista ei saatu aikaan. Schalke puolestaan tuskaili edelleenkin vierailijoiden tyhjästä pallon tielle ilmestyneiden kinttujen kanssa.

Viimeisellä viisiminuuttisella kuitenkin tapahtui taas. Ensin Schalken päädyssä Marko Pantelic yritti kalastella tökerösti pilkkua, sitä kuitenkaan saamatta. Hetki tämän jälkeen, kaiketi Herthan kulmatilanteen jälkimainingeissa Schalke pääsi lähtemään tyypilliseen nopeaan vastaiskuunsa. Manuel Neuerilla oli pallo näpeissään ja nuorukainen jatkoi sen nopeasti reilun 40 metrin mittaisella avausheitollaan Peter Lövenkrandsille oikeaan laitaan. Tämän puolestaan lähetti pallon lähes välittömästi pystyyn, jonne Jermaine Jones oli kirmaamassa. Hetken ajan näytti siltä, että vierailijoiden sveitsiläistoppari Steve von Bergen ehtisi tilanteeseen ennen Jonesia, mutta entinen frankfurtilainen ei hellittänyt, vaan pisti lisää pökköä pesään. Lopulta Jones ehti ensimmäisenä palloon, von Bergenin liuku tuli suoraan kintuille ja Schalke-peluri kaatui rangaistusalueella. Tuloksena täysin oikein rangaistuspotku.

Pilkkua ampumaan brassilaitapakki Rafinha, joka ei tälläkään kertaa paljoa epäröinyt, vaan kolmas yritys liigassa tuotti kolmannen maalin yhdestätoista metristä. Pokal mukaanluettuna rangaistuspotkuyrityksiä on nyt kaikkiaan neljä, joista jokainen on uponnut. Tämänkaltaisesta kaivatusta osumatarkkudesta iloiten Schalke vetäytyi tauolle 1:0 johdossa.

Toinen puoliaika alkoi ensimmäistä räväkämmin, kuninkaansinisten kannalta väärässä päässä. Schalken onneksi Malik Fathin pusku Gilberton kulmaan suuntautui kuitenkin ohi maalin ja Berliinin ottelun ainoa oikeasti vaarallinen tilanne jäi ilman vierailijoiden kaipaamaa tulosta.

Alun hakemisen jälkeen Schalke alkoi taas vähitellen pistää konettaan pyörimään, vaikkakaan ensimmäisen puoliajan kierroslukemia ei missään vaiheessa saavutettukaan ja tilanteita syntyi harvakseltaan. Isännät antoivat Herthan pitää palloa aiempaa enemmän, tyytyen itse kokeilemaan vastaiskuja. Rafinhan ja Ernstin luomasta ensimmäisestä sellaisesta ei kuitenkaan saatu valmista aikaiseksi, sillä omat miehet puuttuivat tyystin vieraiden rangaistusalueelta. Kymmenisen minuuttia myöhemmin Manuel Neuerin pitkästä heitosta syntyneestä tilanteesta ottelun hahmo Jones ei puolestaan saanut kunnon osumaa palloon, vaan ampui ohi kohteen.

Tämän jälkeen nähtiin ottelun loppupuolen kenties ratkaisevimmat vaiheet, kun tunnin pelin jälkeen Schalke epäonnistui parista paikastaan ratkaista ottelu ja yhdessä näistä vierailijoiden pelastavana enkelinä toiminut brassi Lucio loukkasi itsensä. Pitkälle lomalle polvivamman takia joutuneen kesähankinnan tilalle kentällä pääsi viimeinkin Patrick Ebert, mihin reagoiden Schalke veti itsensä entistä selkeämmin alas ja keskittyi pitämään oman pääänsä puhtaana.

Berliiniläisten annettiin pyöritellä palloa mielensä mukaan, mutta edes Ebert tai Gilberto eivät kyenneet laidoillaan saamaan minkäänlaisia vaaratilanteita aikaan. Schalkella oli vielä reilu vartti ennen loppua tilanteensa ratkaista ottelu hyvissä ajoin ennen loppua, mutta Kuranyin ei onnistunut saada oikeanlaista kosketusta pallon venytyksessään ja pelivälinen suuntautui niukasti ohi takatolpan. Sen vuoksi loput ottelusta pelattiin lähinnä Herthan pyristelyä katsellen, sen kuitenkin aiheuttamatta minkäänlaisia vaikeuksia Schalkelle. 90 minuutin jälkeen isännille siis ansaittu voitto.

Mielipide

Otteluun saattoi olla varsin tyytyväinen, ottaen huomioon, että se oli jo kolmas peli kuuden päivän sisään. Tuo näkyi peliesityksessäkin, sillä Duracell-pupu Jermaine Jonesia lukuun ottamatta muilta ei juuri totutunlaista virtaa ja menoa löytynyt. Siitäkin huolimatta ottelua kuitenkin kyettiin hallitsemaan alusta asti, eikä ajauduttu kertaakaan minkäänlaisiin vaikeuksiin. Tämä on erittäin positiivinen seikka, sillä ruuhkaisia aikoja on edessä varmasti jatkossakin.

Muuten peli ei jättänyt sen enempää sanomisen varaa, keskikenttää ja etenkin Jonesia voinee vielä hehkuttaa. Puolustuskin hoiti tehtävänsä mallikkaasti, etenkin kapteeni Bordon, joka on pääsemässä taas vireeseen. Halil Altintopille tätä ei valitettavasti ole odotettavissa, sillä turkkilaisen ottelussa saama loukkaantuminen pitää miehen sivussa kolmisen viikkoa. Myös vaihdosta kentälle loppupuolella tullut Levan Kobiashvili sai jonkinlaisen pikkutällin ja on toistaiseksi tuntemattoman pituisen ajan sivussa.

[marstravolta]

Mikä on Kobiashvilin ja Larsenin tilanne? Ilmeisesti Sören on ainakin pitkäaikaispotilaana?