FC Schalke 04 2007/08: Dat is Schalke!

[Dieter Bohlen]

Mikä on Kobiashvilin ja Larsenin tilanne? Ilmeisesti Sören on ainakin pitkäaikaispotilaana?

Kobiashvilista ei ole saatu sen tarkempia tietoja tähän mennessä. Tuo perjantaina saatu loukkaantuminen on laadultaan samaa tavaraa kuin se edellinenkin, mutta uusiutumisesta ei kuitenkaan ole puhuttu. Schalken tiedotuspolitiikkaan ei tosin enää kuulu kertoa sen tarkemmin noista asioista, joten tässä mennään taas päivästä päivään ja ihmetellään, josko georgialainen pääsee tolpilleen.

Larsen puolestaan istui eilen penkillä, mutta ei päässyt kentälle. Juutin pitäisi siis olla pelikuntoinen toistaiseksi. Gustavo Varelakin on sitä, vaikka aiemmin uruguaylaisen paluuta epäiltiin. Keskiviikkona sympaattinen kaljupää kirmasi kentällä loppuminuuttejen ajan .

[Dieter Bohlen]

Ennakkoasetelmat

Vähintäänkin onnistuneen Bundesliga-viikon jälkeen Schalken edessä oli keskiviikkoiltana Mestareiden liigan vierasottelu Trondheimissa. Vastassa suomalaisille tuttu Rosenborg, Tampere Unitedin lohkovaiheesta pudottanut ja Miika Koppisen edustama Norjan ylpeys. Ennakkoon ajateltuna Schalken eurourakan tärkein ottelu, sillä norjalaiset kamppailemalla eurotien jatkuminen vähintään UEFA-Cupin puolella alkaisi olla entistä todennäköisempää.

Ongelmitta Schalke ei otteluun päässyt lähtemään, sillä edellinen liigakamppailu oli vaatinut veronsa pelaajiston osalta. Halil Altintop oli saanut muutaman viikon kuntoutumisajan vaatiman vamman ja loppuviikosta varmistettujen tietojen mukaan samoin oli käynyt myös Levan Kobiashvilille. Harmin paikka, sillä georgialainen oli vasta kuntoutunut edellisestä vammastaan.

Jotta tilanne olisi ollut vieläkin "otollisempi", alkuviikosta saatiin tietää Christian Panderin olevan liian heikossa kunnossa pelatakseen. Miehen taannoisessa maajoukkuedebyytissään saama pikkuvaiva oli äitynyt perjantain pelin jälkeen sen verran pahaksi, että pelaaminen oli jo valmiiksi vaakalaudalla, mutta lopulta lepovuoro tuli eteen miehen sairastuttua kuumetautiin. Kun Panderin lisäksi myös Kobiashvili, loukkaantunut Mladen Krstajic sekä Uruguayssa edelleen oleskeleva Dario Rodriguez olivat sivussa, oli Schalken omalla kasvatilla Benedikt Höwedesillä edessään debyyttiottelu ammattilaistasolla. Suoraan avauksessa tärkeässä Mestareiden liigan kamppailussa. Olisi niitä helpompiakin otteluita voinut kuvitella.

Muutoin miehistö oli sellaisessa kunnossa, että Slomkan ei suurempiin muutoksin täytynyt ryhtyä. Avauskokoonpano olikin varsin tuttua kauraa. Maalilla Neuer, puolustuslinjassa oikealta Rafinha, Westermann, Bordon sekä ensimmäistä kertaa elämässään vasemapana laitapakkina pelannut koulutettu toppari Höwedes. Keskikenttä oli aiemmista otteluista tuttu, timantissa pohjalta Ernst, Jones, Bajramovic ja huipulla Rakitic. Kärjessä Gerald Asamoah ei vielä ollut aloituskokoonpanon vaatimassa kunnossa, joten Peter Lövenkrandsille tarjoutui näytönpaikka Kevin Kuranyin rinnalla.

Vaikka Panderin myötä Schalkelta puuttuikin yksi vaarallisimmista aseistaan, ei ottelun alla tarvinnut elätellä juurikaan minkään sortin pelkoja. Höwedesin suoriutuminen ja pakkovoittoasetelmasta lähteminen toki aiheuttivat hieman pohdintaa, mutta onhan nuo junnut aiemminkin debytoineet tiukoissa europeleissä ja Schalkelle jokainen ottelu on aina pakkovoitto. Tai niin sitä on tullut useista lähteistä ymmärrettyä.

Otteluraportti: Rosenborg  -  FC Schalke 04 0:2 (0:0)
0:1 Jones (esityö Rakitic) 62'
0:2 Kuranyi (Grossmüller) 89'

Ottelu alkoi odotetulla tavalla, sinä ensiminuutit kulutettiin Schalken painostaessa. Ensimmäisellä minuutilla nähtiin jo ensimmäinen veto, mutta Bajramovicin yritys saatiin siivottua kulmaksi, josta ei saatu mitään aikaan. Hetkeä myöhemmin puolestaan kärkimies Peter Lövenkrands oli senttien päässä maalinteosta, mutta kuten perjantaina, tälläkään kertaa juuttipelurin ei onnistunut venyttää tarpeeksi Kevin Kuranyin loistavaan syöttöön. Samalla tavoin maali oli lähellä muutamaa minuuttia myöhemmin, kun edellisen tilanteen esityön tehnyt Kuranyi puski pallon niukasti yli yläriman.

Kesken painostuksensa Schalke oli niin sanotusti tehdä sen taas itse. Trondheimilaisten pitkä avauspallo pomppi Lerkendalin semitekonurmella turhan voimakkaasti, mikä yhdistettynä kuninkaansinisille europeleistä tuttuun hermoiluun oli kostautua ikävimmällä mahdollisella tavalla. Heiko Westermann oli ehtimässä palloon ensimmäisenä, kahden norjalaispelurin ahdistelemana. Hätäisenä ratkaisuna entinen bielefeldiläinen puski pallon liian voimakkaasti kohti Manuel Neueria, jolla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia yltää siihen. Syntyi tiukka kaksinkamppailu pallon ja Neuerin välillä siitä, kumpi ehtisi ensimmäisenä maaliviivalle. Voittajaksi selviytyi Schalken onneksi sen nuori maalivahti, joka kaapaisi pallon tolpan kautta kentän puolelle, pelastaen vierailijat takaiskulta.

Norjalaisten pohtiessa äskeistä läheltä piti -tilannettaa, pyrki Schalke iskemään nopeasti vastaan. Parilla syötöllä pallo pelattiin Kevin Kuranyille, joka jatkoi sen Zlatan Bajramovicin juoksuun. Bosnialainen eteni pallon kanssa lähemmäksi maalia ja lähti kokeilemaan maalintekoa. Kaivatun osuman sijaan tuloksena kuitenkin norjalaisvahti Hirschfeldille ottelun ensimmäinen työsuoritus jalkatorjunnan muodossa. Maali tuosta olisi pitänyt tehdä, mutta Schalken viimeistelytaito alkaa vähitellen muodostua entistä vahvemmaksi käsitteeksi, joten täytyihän se paikka hassata ihan periaatteesta.

Tässä vaiheessa ottelua oli takana vasta kymmenen minuuttia ja Schalke yritti syystäkin hieman rauhoitella tilannetta, siinä kuitenkaan mainittavasti onnistumatta. Hieman huvittavalla tavalla kokemattomuus näistä peleistä sekä hermoilu näkyi oikeastaan kaikissa muissa pelaajissa, paitsi debyyttiään pelanneessa Höwedesissä sekä kapteeni Bordonissa. Hermoiluun vaikutti myös varmasti se, että norjalaiset pelasivat rumaa jalkapalloa rikkoen kovaa, sukeltaen jatkuvasti ja sikailemalla noin muutenkin, ilman että sillä oli mainittavampia seurauksia. Odotettua tavallaan, mutta ei nähdyssä määrin.

Tällä tavalla ottelu eteni seuraavat 25 minuuttia ilman kunnollisia tilanteita kummassakaan päässä. Rosenborg hallitsi ottelua näennäisesti, muttei kyennyt luomaan todellisia vaaranpaikkoja edes kalastetuista erikoistilanteistaan, jotka TamUa ja Chelseaa vastaan olivat olleet tehokkaita. Ensimmäinen kunnon tilanne pitkään aikaan nähtiin viimein Hirschfeldin maalilla, kun Bordon tavoitti pitkällä avauksellaan ylös nousseen Jermaine Jonesin, joka jatkoi pelivälineen rangaistusalueen rajalta Kuranyille pilkun kohdalla. Maajoukkuemies kokeili suoraan ilmasta, mutta osoite oli jälleen hivenen hukassa pallon pompiessa muutaman sentin verran ohi oikean tolpan. Maalivahdilla ei olisi ollut palloon mitään asiaa, jos se olisi ohjautunut niiden ratkaisevien senttien verran vasemmalle päin.

Kuranyin yritys jäi yksittäiseksi tilanteeksi, sillä tuonkaan jälkeen Schalke ei saanut aikaan mitään vaarallisempaa. Minuutti ennen puoliajan loppua siihen tarjoutui mahdollisuus, mutta sen käyttäminen olisi vaatinut Christian Panderin pelaamista. Ivan Rakiticin ei nimittäin onnistunut ampua tarpeeksi hallitusti pelivälinettä norjalaisten maalin vasempaan nurkkaan, vaan pallo suuntautui ohi kohteensa. Puoliajan viimeinen yritys, Jermaine Jonesin kaukolaukaus toki löysi tiensä maalipuiden väliselle alueelle, mutta suoraan Hirschfeldin syliin. Tauolle mentiin siis maalittomassa tasatilanteessa.

Toiselle puoliajalle Schalke tuli aiempaa vähemmän hermostuneena ja alkoi saada ottelun takaisin hallintaansa. Ensimmäisten minuuttien aikana nähtiin kaksi uutta läheltä piti -tilannetta, mutta lopulta ne ratkaisevat sentit olivat taas norjalaisten puolella. Ensin norskipakki ehti Kuranyi editse palloon ja hetken perästä Lövenkrandsin jalka jäi parin sentin päähän Jonesin keskityksestä. Toisessa päädyssä Rosenborgillakin oli oma tilaisuutensa, mutta rasittavan oloinen Steffen Iversen puski hyvästä paikasta karkeasti ohi maalin.

Ottelu ehti edetä jo tunnin kohdalle, eikä vähään aikaan oltu nähty minkäänlaisia vaaratilanteita, kunnes Schalken kroaattinuorukaisella Rakiticilla sytytti. Kuninkaansiniset saivat puolesta kentästä vapaapotkun, joka gelsenkircheniläisten kymppi lähetti välittömästi ylöspäin. Siihen ehti ensimmäisenä taas kerran Jermaine Jones, joka otti pallon haltuunsa, huomasi ettei tilanne ollut paitsio ja viimeisteli lopulta ottelun avausmaalin. Rakiticilta loistava idea antaa vapari nopeana ja Jonesilta vielä upeampi nousu ohi norjalaislinjan juuri oikealla hetkellä. Eikä tuollaisesta tilanteesta erehdy Schalke-pelaajatkaan...

Avausmaalinsa jälkeen Schalke lähti hakemaan toista maalia, vaikka kuviteltavissa olisi ollut myös omankin eteen parkkeeraaminen. Kovinkaan suurta merkitystä tuolla ei ollut, sillä kumpikaan ei saatu luotua minkäänlaisia tilanteita reiluun varttiin. Vasta silloin norjalaiset saivat pelattua pallon hieman onnekkaastikin Iversenille vasemmalle takatolpalle, mutta norskikärki ei ollut valmis avaamaan maalitiliään vaan pamautti pelivälineen tyhjän maalin ohitse päin toisella tolpalla paitsiossa ollutta joukkuekaveriaan. Maali tuostakin olisi pitänyt syntyä, mutta parempi näin. Ainakin gelsenkircheniläisten kannalta.

Loppuminuuteilla vierailijat eivät enää antaneet isännille tällaisia mahdollisuuksia, vaan keskittyivät iloitsemaan kahdesta asiasta. Ensin nähtiin Gustavo Varelan paluu pelikentille pitkästä, pitkästä aikaa ja viitisen minuuttia tästä nähtiin ottelun lopullisesti sinetöinyt 0:2 maali. Kesähankinta Carlos Grossmüller löysi keskiympyrässä seisoessaan vasemmalla nousevan Kevin Kuranyin, toimitti pallon tälle ja jäi ihailemaan saksalaispelaajan suoritusta. Kuranyi otti pallon taidokkaasti haltuun, vei puolustajansa pois tilanteesta pienellä sivuttaissiirrolla, jonka jälkeen toimitti kauniilla, kierteisellä sijoituksellaan pallon ohi Hirschfeldin. Kauden toinen maali jalalla ja tämäkin aivan rangaistusalueen rajalta. Harvinaista herkkua, joka maistui hyvältä täyden pistepotin kera.

Mielipide

Kolme pistettä, Jermaine Jonesin maalitilin aukeaminen, Benedikt Höwedesin debyytti, Gustavo Varelan paluu ja miljoona lisäeuroa seuran tilille. Siinä kaikki oleellinen Trondheimin vierasreissusta. Peli oli varsin kehnoa, Schalke pelaa eurokentillä aivan erilaista palloa kuin kotimaassa. Vastustajasta riippumatta ollaan jatkuvasti hermostuneita, tehdään odottamattomia virheitä ja ollaan erittäin huolimattomia. Kotoisessa sarjassa nähdyillä otteilla keskiviikkoisesta ottelusta tuskin olisi tullut tällaista näytelmää, mutta kokemattomuudesta maksetaan oppirahoja vielä tässä vaiheessa.

Hyvä tulos kuitenkin riittää peittämään tuota asianlaitaa tarpeeksi, jotta sitä ei osaa liiemmin murehtia. Sen sijaan sieltä näkee noita positiivisempia asioita, joista Jermaine Jonesin maali nousee ensimmäiselle sijalle. Jones on ollut aivan uskomattoman hyvä näin alkukaudesta ja lyönyt itsensä täysillä läpi Schalkessa, myös paikallisten kannattajien silmissä. Maalikin on jo roikkunut jonkin aikaa ilmassa ja tällaiseen paikkaan sen miehelle kyllä soi. Varmasti kohotti entisestään miehen kovaa itseluottamusta ja kiinnostuksensa jo ilmaissut Jogi Löwkin saa lisää harkittavaa eurokampanjaa varten. Marc Wilmotsin "Kampfschwein" - "Taistelusika" - lempinimen/nimikkeen perijässä on nimittäin ehdottomasti ainesta Natipaitaan saakka.

Omassa maajoukkueessaan lisävastuuta on ansainnut myös Ivan Rakitic, jonka oivalluksesta tuo avausmaali syntyi. Erittäin älykäs suoritus nuorukaiselta, joka vahvistaa entisestään luottoa siihen, että Raketesta vielä pelintekijä luodaan. Edelleenkin sieltä tosin puuttuu tarvittavaa nopeutta, Rakiticilta vie vielä usein turhan pitkään ratkaisuissaan, mikä tappaa aina jokusen tilanteen. Kokemuksen puuttettahan tuossakin tietysti on, mutta jatkossa voisi hieman Slomkakin kokeilla uusia keinoja. Yksi mieleen tullut ratkaisumalli olisi kärkimieskaluston ollessa varsin vajavaisessa kunnossa nostaa siirtää Rakitic italotaikuri Tottin rooliin piilokärjeksi, hivenen vähemmän luovaksi sellaiseksi tosin. Tämä avaisi myös Mesut Özilille tilaisuuden pelata mielipaikallaan keskustan luovassa roolissa. Myöskään vahvasti viime aikoina pelaavaa Zlatan Bajramovicia ei olisi tällöin tarvis siirtää penkille.

Muutoin Slomkalta ei kyllä tarvitse toivoa mitään muutoksia, sillä vähäänhän tässä voidaan tällä hetkellä vaikuttaa. Mestareiden liigan alkulohko menee pitkälti europeleihin totuteltaessa, joten katsotaan nyt, mihin rahkeet näistä asetelmista riittävät. Vieraskentiltä pitäisi napsia pisteitä sekä Chelsealta että Valencialta, mikäli tässä kilpailussa halutaan jatkaa. Se nyt vain sattuu olemaan paljon, paljon helpommin sanottu kuin suoritettu tehtävä. Mutta niinhän se aina on. Noihin peleihin asti: abwarten und Tee trinken. Ja sitten sitä Bundesligaa sekä maajoukkuepelejä.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04 - Karlsruher SC

Tiivis ottelutahti jatkuu ja tänään ollaan taas tulessa kahden lepopäivän jälkeen. Vastassa Bundesligan kärkipään kamppailussa sarjanousija Karlsruhe ja ennen kaikkea unkarilainen Tamas Hajnal, joka aikoinaan aloitti Saksan uransa Schalken riveissä. Uudeksi Olaf Thoniksi nuorempana kuvattu Hajnal ei kuitenkaan kyennyt lyömään itseään Gelsenkirchenissä läpi, mutta muutaman välietapin jälkeen sopiva joukkue Saksasta ja ensimmäisestä Bundesligasta löytyi kuitenkin Karlsruhen suunnalta. Sen unkarilaispeluri on ansainnut.

Tätä enempää Hajnalista ei tarvitse kirjoittaa, vaan huomio voidaan siirtää päivän isäntiin. Schalke joutuu lähtemään tähänkin kamppailuun ilman Christian Panderia, jolle on annettu lepovuoro keskiviikkoisen pelin ohella myös tämänpäiväiseen sekä seuraaviin maajoukkuematseihin. Koska Panderin ensisijaiset tuuraajatkin ovat kaikki sivussa syystä tai toisesta, saa oma kasvatti Benedikt Höwedes mahdollisuutensa debytoida Bundesligankin puolella.

Muutoinkin joukkueen terveystilanne on sama kuin viikollakin, eli suurempia muutoksia - jos ylipäänsä - ei tarvitse odottaa. Puolustuslinja maalivahti Manuel Neuerin edellä on tänäänkin tutussa kuosissaan Höwedesin pelaamista lukuun ottamatta, eli oikealta vasemmalle Rafinha, Heiko Westermann, kapteeni Marcelo Bordon sekä Höwedes.

Keskikentällä muutoksiin on olemassa taas pienet mahdollisuudet, mutta epätodennäköiseltä se vaikuttaa. Ainoa todellinen vaihtoehto on nuori Mesut Özil, mutta saapa nähdä, josko nuorukainen pääsee pelaamaan avauksessa. Joukkue kuitenkin jatkaa suurella todennäköisyydellä 4-4-2:ssa pelaamista, mikä tarkoittaa keskikentän timantin pohjan muodostuvan miehistä Fabian Ernst, Jermaine Jones ja Zlatan Bajramovic. Kolmikosta jälkimmäisen olisi teoreettisesti mahdollista aloittaa vaihdosta, mutta siihen en usko mentävän.

Niinpä Mesut Özilille jäisi lähinnä mahdollisuus pelata keskikentän huipulla kroaattinuorukaisen Ivan Rakiticin tilalla, mutta omat kysymysmerkkinsä löytyy tästäkin. Viime aikoina valmentaja Slomka on osoittanut sen verran vahvaa luottoa Rakiticia kohtaan, että junnun aloittaminen penkiltä vaikuttaa todella epätodennäköiseltä. Pelitilanteesta riippuen Rakitic tosin tultaneen ottamaan hyvissä ajoin vaihtoon, sillä Kroatin maajoukkueella on edessään lähiaikoina pari peliä, joihin Rakitic tulee suurella varmuudella osallistumaan.

Kärkiosastossa yksi paikka on jälleen varattu Kevin Kuranyille, mutta siihen viereen etsitään vielä toista kaveria. Peter Lövenkrands lienee tällä hetkellä fyysisesti parhaassa kunnossa, mutta juutin otteet ovat jättäneet toivomisen varaan. Sitä myöten on täysin mahdollista, että pikkuvammasta kärsinyt Gerald Asamoah pelaisi ottelun alun tanskalaisen sijaan. Toinen tanskalainen, Sören Larsen, ei vielä avauskunnossa ole, mutta saattanee saada muutamia minuutteja peliaikaa tänään.

Schalken avaus olisi melko yhden muutoksen mahdollisuudella seuraava:

----------------- Neuer -----------------
Rafinha - Westermann - Bordon - Höwedes
-----------------------------------------
----------------- Ernst ------------------
Jones ------------------------ Bajramovic
----------------- Rakitic ----------------
-----------------------------------------
--------- Asamoah --- Kuranyi -----------

Taktisesti Karlsruhe on haastavampi kuin useimmat aiemmat liigavastustajat, sillä päivän vierasjoukkue kykenee pelaamaan sekä nopeaa että sumputtavaa ja hidasta jalkapalloa. Saa nähdä, millä tavalla KSC lähtee otteluun. Siitä riippuu paljon myös se, pelaako Schalke samaan tapaan kuin ensimmäisellä vaiko samaan tapaan kuin toisella puolikkaalla Herthaa vastaan reilu viikko sitten.

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Karlsruher SC 0:2 (0:0)
0:1 Timm (esityö Hajnal) 68'
0:2 Timm (Hajnal) 83'

Toisessa liigapelissä peräkkäin tuli onnistuttua arvaamaan oikein Schalken avauskokoonpano. Toisaalta hiljaisen paluunsa Gelsenkircheniin tehneiden loukkaantumisongelmien vuoksi se ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä vaihtoehdot olivat oikeastaan olemattomat. Niinpä Schalken avaavassa miehistössä pelasi yhdeksän sellaista pelaajaa, jotka olivat pelanneet viime viikkoina käytännössä joka kolmas päivä liigassa taikka eurokentillä täysiä minuutteja.

Tätä taustaa vasten ei ollut suinkaan yllätys, että ottelun tempo oli alusta asti luokattoman matala. Schalke otti pallon hallittavakseen ensiminuuteista lähtien, osittain omasta tahdostaan, osittain sen takia, että Karlsruhe veti käytännössä katsoen koko miehistönsä omalle puolikkaalle. Tämän sumoun läpi Schalke ei löytänyt tietään millään ja todelliset vaaratilanteet antoivat odottaa itseään pitkään. Muutama heikko kaukoveto nähtiin puolin ja toisin, mutta käytännössä katsoen maalivahtien ei ollut tarvis tehdä yhtikäs mitään.

Vasta päälle 20 minuutin pelin jälkeen alkoi Markus Millerin vartioimalla KSC-maalilla olla viimein hieman säpinää. Ensin Jermaine Jonesin kaukolaukaus viuhui kymmenisen senttiä ohi vasemman tolpan ja muutamaa minuuttia myöhemmin samaisen miehen pusku suuntautui täsmälleen samaan osoitteeseen. Minuutti tästä ja Ivan Rakiticin vapaapotku aiheutti ongelmia vierailijoille. Kiitos ei kuitenkaan kuulunut niinkään vapaapotkun antaneelle miehenalulle, vaan vierasjoukkueen omalle pelaajalle, joka ohjasi pallon päällään kohti oman maalin oikeaa alakulmaa. Alkukauden parhaimmistoon omalla tontillaan kuulunut Miller ei kuitenkaan antanut tämän yllättää itseään, vaan venytti ajoissa itsensä pallon tielle.

Ottelu kaava säilyi muuttumattomana myös seuraavatkin hetket. Schalke yritti murtautua linja-autonsa alas parkkeeranneen Karlsruhen puolustussumpun läpi vailla menestystä, tyytyen yrittämään heppoisilla kaukoyrityksillä maalivahti Millerin yllättämistä. Vierailijat puolestaan eivät tehneet juuri yhtäkään aloitetta toiseen suuntaan pelatakseen. Kertaalleen badenilaisten joukot pääsivät vastaiskuun, mutta Andreas Görlitzin keskitys leijaili vaarattomasti ohi rangaistusalueella kohti palloa juosseen Sebastian Freisin pään.

Pari minuuttia ennen puuduttavan ensimmäisen puoliajan loppua nähtiin viimeinkin ottelun ensimmäinen rakenneltu tilanteenpoikanen. Schalke oli pelannut pallon oikeaan laitaan Rafinhalle, joka näki Kevin Kuranyin lähtevän leikkaamaan kohti rangaistusaluetta. Brassilaitapakki lähetti pallon juuri oikealla hetkellä Kuranyille, joka ei epäonnekseen saanut pelivälinettä kunnolla haltuunsa ennen Millerin saapumista pelastamaan tilannetta.

Minuuttia tai kahta myöhemmin toisessa päädyssäkin elettiin hetkellisesti jännittäviä vaiheita. Vierailijoiden ottelun toinen hyökkäys käynnistyi samaan tapaan kuin ensimmäinenkin, Görlitzin keskityksestä. Tälläkin kertaa pallo liiteli ohi ensisijaisten kohteidensa, mutta putosi kuitenkin georgialaispeluri Alexander Iashvilin jalkoihin. Tämäkään ei ollut täysin tilanteen tasalla, vaan yritti ohjata pallon vielä keskustan sumppuun. Tuloksena osuma Rafinhaan, jos pallo kimposi onnekkaasti tolppaan ja siitä edelleen kulmapotkuksi. Kaikkiaan varsin mitäänsanomaton tilanne tuokin, joten ensimmäisestä puoliajasta ei ainakaan jää jälkipolville paljoa kerrottavaksi.

Toisella puoliajalla ottelu jatkui samanlaisena nyhjäämisenä kuin se oli alkanutkin. Schalke-luotsi Slomka oli suorittanut ensimmäisen vaihtonsa lähettämällä Özilin Bajramovicin tilalle kentälle. Parempi vaihtokohde olisi ollut ponneton Asamoah kärjestä, mutta Slomka halusi kaiketi antaa nuorukaiskaksikon Özil - Rakitic pyörittää kaksistaan peliä. Ajatus hyvä, mutta vasemmalla laidalla Özil meni täysin hukkaan Schalken hakatessa päätään seinään oikealla laidalla. Mieleen suorastaan tuli kuvia viime vuoden alkusyksyltä ja keväältä, jolloin vasen laita oli kenties vieläkin heikommassa kuosissa. Yhteinen tekijä näille ajoille oli se, että tuolloinkin joukkueen riveistä sivussa olivat kaikki vasemmat laitapakit.

Yksipuolisen pelinsä ansiosta isännät eivät pystyneet aiheuttamaan lainkaan vaaratilanteita hyökkäyspäässään ja Karlsruhehan ei tätä edes yrittänyt. Junnaaminen jatkui jatkumistaan ja ensimmäiset 20 minuuttia tästäkin puoliajasta käveltiin puolinukuksissa läpi. Sen jälkeen tapahtui nopeaan tahtiin otteluun ratkaisseet sattumukset. Jonesin täräytettyä päin vastustajan pelaajaa pallo nousi hetkeksi yläilmoihin, mikä käynnisti nopean tapahtuman sarjan Karlsruhen rangaistusalueen lähettyvillä. Jonesin valmistautuessa puskemaan palloa, nousi Kuranyi melkein linjan tasalle kyttäilyasemiin. Jones voitti ilmakamppailunsa, puskien pallon eteen leikkauksen ajoituksensa nappiin arvioineelle Kuranyille. Tämä pääsi nokikkain Millerin kanssa, toimitti pallon verkkoihin ja sai ihmetellä tuomarityöskentelyn hetkellistä autuutta Saksan maalla. "Paitsio". Kuinka avustava tuomari tuon tuomion oli onnistunut arpomaan, se jää arvoitukseksi. Surulliseksi tosiasiaksi jää se, että Schalken hylättiin kolmas ja Kuranyilta toinen puhdas maali kahden viikon sisällä.

Tämän jälkeen kävi se, minkä olettaa saattoi. Karlsruhe lähtee ottelun kolmanteen hyökkäykseensä, ex-Schalker Tamas Hajnal lähettää pallon pystyyn Christian Timmille, joka kiertää rangaistusalueella vielä Manuel Neuerin ennen kauden avausmaalinsa viimeistelemistä. Schalken puolustuksella ei juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia tuossa tilanteessa.

Avausmaalin jälkeen ottelu oli selvä. Schalke ei löytänyt missään vaiheessa tarvittavaa liikettä, Karlsruhe makasi todella alhaalla ja sumputti kuin Cottbus konsanaan. Ainoa kuninkaansinisistä, jonka onnistui aiheuttaa edes hieman hämminkiä vastustajissa oli Mesut Özil. Mutta jos saa pallon vain kerran pari ottelussa, niin taikoisiko paraskaan taikuri sellaisesta paskasta timantteja? Tuskinpa vain.

Ottelun viimeisestä 20 minuutista ainoaksi mainitsemisen arvoiseksi seikaksi jäi Christian Timmin päivän toinen osuma, sekin Hajnalin esityöstä. Mainita voisi myös ottelun viimeisten kymmenen minuutin ajan kovin, kovin tyhjänä olleet katkarapukaartilaisten katsomonosat. Toivottavasti porukalla ei ollut ruuhkaa ulospääsyteillä, vaan pääsivät koteihinsa hyvissä autoillensa hyvissä ajoin ennen ottelun loppua.

Mielipide

V*ttu mitä p*skaa. Sitä asiallisempaa kommenttia ottelusta on turha pyytää.

Lauantaina Schalkella ei toiminut yhtikäs mikään ja vastustajakin oli täyttä kuraa, jopa karmeampi kuin Rosenborg. Isännät olivat joko täysin puhki (Rakitic) tai totaalisen saamattomia (Asamoah). Puolustussuuntaan paketti toki toimi noita kahta hyökkäystä lukuun ottamatta, siitä piti huolen viime kädessä taas kerran loistavasti puolustanut Marcelo Bordon. Mutta pelinavaus, hyökkäyksiinlähtö ja itse hyökkäykset olivat aivan järkyttäviä. Bordonilla oli käsittämättömiä vaikeuksia toimittaa palloa vasemmalle puolelleen koko ottelun ajan, olkoonkin, ettei siellä ennen Öziliä todellista hyökkäysvaihtoehtoa ollut. Siitä kiitos kuuluu oletettua vaikeammalle loukkaantumistilanteelle, joka on vienyt Schalkelta kaikki sen vasemmat laitapakit sekä keskikentän rotaatiovaran. Höwedes toki hoiti hommansa avausmaalin tilannetta lukuun ottamatta varsin hyvin vasemmalla, mutta kuten tuossakin tilanteessa, myös muissakin otteissa huomasi, ettei paikka ollut lainkaan tuttu. Eikä ihme, olihan se nuorukaisen elämän toinen ottelu kyseisellä pelipaikalla...

Ylipäänsä vasemman laitapakin puuttumisen ohella Schalken otteista huomasi selvästi Christian Panderin puuttuvan. Pander on yksi Schalken vaarallisimmista aseista erikoistilanteineen, mutta viimeisissä kahdessa pelissä ne ovat langenneet täysin nuoren Ivan Rakiticin vastuulle. Eikä kroaatilla riittänyt enää puhti koko menneellä viikolla, kiitos alkukauden kiivaan ottelutahdin. Mesut Öziliä olisi voitu kenties käyttää Rakiticin tilalla avauksestakin asti, mutta se olisi jättänyt Schalken vaihtopenkin täysin tyhjäksi. Gustavo Varela nimittäin ei ollutkaan niin hyvässä kunnossa kuin uskottiin: uruguaylainen loukkaantui uudestaan ollessaan lämmittelemässä. Mieli tekisi puhjeta hysteeriseen nauruun tässä vaiheessa, sillä homma alkaa muistuttamaan mennyttä kevättä.

Yleensä tällaisen tilanteen vallitessa voisi olla jo vähän vähemmän pettynyt surkeaan tulokseen ja surkeaan peliin, mutta kyllähän tuo Kuranyin hylätty maali saa tunteet keittämään taas yli. Se nimittäin olisi jäänyt ottelun ainokaiseksi, jos se olisi hyväksytty. Siinä olisi ollut Schalkelle kolme tärkeää pistettä, jotka tosin olisivat olleet esitykseen nähden liikaa. Tämä ottelu oli nimittäin niitä, joissa molemmat osapuolet olisivat saaneet jäädä pisteittä.

[Balla]

Kahden päivän kiukkuvitutuksen jälkeen tappio ei enää olekaan yllätys. 

Kierrätys on sitä paitsi Didi päivän sana, paitsi jos vaihtoehdot ovat ruoskia junnuja joita on pakko roikuttaa mukana, että illuusio omista junnuista pysyy elossa.

Oletko muuten koskaan ajatellut itse tuomarin uraa kun joka helvetin viikko itkua tihrustaen vikiset joka ikisestä tilanteesta, jossa pallo taas kerran on painettu Schaissen maaliin?

[Dieter Bohlen]

Kahden päivän kiukkuvitutuksen jälkeen tappio ei enää olekaan yllätys. 

En tainnut sanoa tuota, vai sanoinko?

Ottelu ja isäntäjoukkue oli - kuten sanoin - yllättävän paska ja Karlsruhen vierasvoitossa Gelsenkirchenistä on oma yllätysarvonsa, mutta silti Schalken tilannetta katsoessa tappiota ei voida pitää täysin puun takaa tulleena. Toki jokaisella on oma käsityksensä siitä, mikä on yllätys ja mikä ei.

Kierrätys on sitä paitsi Didi päivän sana, paitsi jos vaihtoehdot ovat ruoskia junnuja joita on pakko roikuttaa mukana, että illuusio omista junnuista pysyy elossa.

Varmasti huomasit Bremeninkin kohdalla, että kierrättäminen on vaikeaa, jos vain 13 pelaajaa on kunnossa. Schalkella on tällä hetkellä sivussa kahdeksan pelaajaa sekä yksi Sören Larsen, minkä lisäksi Asamoah pelaa puolikuntoisena. Tuossa on melkein puolet Schalken ringissä olevista kenttäpelaajista (yhteensä 22). Tällä hetkellä Schalkella on terveitä varamiehiä vain yhdelle pelipaikalle.

Kierrätä sinä siinä sitten.

Oletko muuten koskaan ajatellut itse tuomarin uraa kun joka helvetin viikko itkua tihrustaen vikiset joka ikisestä tilanteesta, jossa pallo taas kerran on painettu Schaissen maaliin?

Et tainnut lukea tekstiä. Karlsruhen molemmat maalit olivat puhtaita. Niin oli myös Kevin Kuranyin maali, joka hylättiin väärän liputuksen takia.

Mitä tulee noihin aiempiin maaleihin, niin harvalla pitää pokka kutsua Jansenin taikka Radun hankkimia vapareita puhtaiksi. Näiden lisäksi Schalken verkkoihin on osunut pari sellaista maalia, joita ei voi laittaa puolustuksen virheen taikka hyökkäävän joukkueen pelinrakentelun onnistumisen piikkiin, vaan kyse on ollut silkasta tuurista.

Voisit vaikka huviksesi katsoa noita maaleja edes sen ensimmäisen kerran. Nyt vaikuttaa siltä, ettet ole niitä vielä nähnyt, Jansenin kalastelua lukuun ottamatta.

[Lorenzo]

UEFA Cup Karlsruhe - Valencia 7-0 Never Forget.

http://www.youtube.com/watch?v=QDVuOMjJGSY

Eli 0-2 vielä ihan hyvä tulos KSC:n kaltaista maailmanluokan joukkuetta vastaan.

[Dieter Bohlen]

Loukkaantumistilanteeseen palaten...

Kuluneella viikolla on saatu taas lisätietoja tältä saralta. Totuttuun tapaan Gelsenkirchenistä kuuluu muutaman hieman positiivisemman uutisen rinnalla niitä masentavia juttuja. Positiivista on se, että Christian Pander pitäisi palata maanantaina joukkueharjoituksiin ja Halil Altintopinkin paluun pitäisi tapahtua piakoin. Mahdollisesti jopa Rostock-peliin tulevana viikonloppuna, mutta viimeistään Lontoon vierasreissuun mennessä. Tuohon aikaan pitäisi Mladen Krstajicinkin olla kondiksessa, ainakin jonkinlaisessa sellaisessa.

Muuten löytyykin sitten huomattavasti negatiivisempia uutisia. Levan Kobiashvilin vamma osoittautui odotuksia huomattavasti pahemmaksi ja kahden viikon tauon sijaan georgialainen on sivussa seuraavat kahdeksan viikkoa. Syynä reisilihasten repeäminen. Myös Gustavo Varelalla on samalla alueella vaivoja, muttei sentään yhtä vakavia. Joka tapauksessa uruguaylaiselle tuli taas urakalla takapakkia neljän viikon tauon muodossa. Vähitellen alkaa vaikuttaa taas siltä, että homma on Varelan osalta paketissa.

Muihin "hienouksiin" Ruhrilta kuuluu Mesut Özilin loukkaantuminen junnumaaottelussa perjantaina. Vielä ei mitään diagnoosia ole tehty, joten  yritetään toivoa parasta. Parasta saa toivoa myös Rafinhan kohdalla, sillä brassilaitapakki loukkasi itseään alkuviikosta harjoitusottelussa. Rohkaisevaa on Rafin kohdalla on se, että pikkumies saa suorittaa harjoituksia medicosin tiloissa, mikä tarkoittanee kuntopyöräilyä, kenties kevyttä juoksumattoharjoittelua. Rafinhan pitäisi olla Rostock-pelissä taas pelikunnossa, kuten myös kahden muun viime aikoina pikkuvaivoista kärsineen, eli Gerald Asamoahin ja Peter Lövenkrandsin.

Schalken tilannetta tulee helpottamaan se, että Dario Rodriguezin pitäisi palata nyt viikonlopun aikana Gelsenkircheniin ja harjoituksiin. Oletettavasti Rodi on pitänyt kuntoa yllä myös kotimaassa ollessaan, jotta kuninkaansinisillä olisi varmuudella edes yksi vasemmaksi laitapakiksi sopiva mies Hansaa vastaan. Oikealle löytyisi jo helpommin suht toimiva vaihtoehto, joskin normaaleista kolmesta vaihtoehdosta vain yksi - topparin tontille tällä hetkellä kiinnitetty Heiko Westermann - on kunnossa. Harmi ettei Sebastian Boenisch enää pelaa Schalkessa, niin saisi voivotella kuinka vain yksi neljästä kaverista tuolle tontille on pelikuntoinen. Nythän junnu vetää Bremenissä lonkkaa loukkaantuneena "".

Tarkimmat varmasti huomaavat, että eräs tietty nimi uupuu tältä listalta. Mutta sepä sattuukin tarkoittamaan tällä kertaa sitä, että kyseinen kaveri on kunnossa .

[marstravolta]

Tarkimmat varmasti huomaavat, että eräs tietty nimi uupuu tältä listalta. Mutta sepä sattuukin tarkoittamaan tällä kertaa sitä, että kyseinen kaveri on kunnossa .

Sörenin hattutemppua odotellessa.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: Hansa Rostock - FC Schalke 04

Kahden viikon tauon jälkeen pelit jatkuvat jälleen ja vastassa on viime ottelun tapaan yksi täksi kaudeksi sarjaan nousseista seuroista, Hansa Rostock. Alkukaudesta takerrellut Hansa on sittemmin onnistunut nostamaan päätään ja peitonnut muun muassa Stuttgartin, joten helppoa ottelua kohti ei olla menossa.

Ottelua ei myöskään tee lainkaan helpommaksi se, että Schalken loukkaantumistilanne ei parantunut periaatteessa lainkaan maajoukkuetauolla. Päinvastoin, se vain paheni Mesut Özilin laitettua jalkansa pakettiin. Vielä ei ole poissaoloaikaa arvioitu, mutta diagnoosi on sen verran tutun kuuloinen, että toista kuukautta siihen menee. Muutamilla muilla tilanne on ollut suotuisampi viime aikoina, mutta yksikään kolmikosta Christian Pander, Mladen Krstajic ja Halil Altintop ei kyennyt kuntoutumaan ajoissa Hansa-matsiin. Dario Rodriguezin sen sijaan pitäisi olla kunnossa, jotta valmentaja Mirko Slomkalla olisi edes 15 tervettä kenttäpelaajaa käytettävissään tänään. Rodin pelatessa sieltä löytyisi vasen laitapakkikin, mikä olisi melkoista luksusta.

Kun terveystilanne on tällaista, niin suurempia muutoksia joukkueen kokoonpanoon ei pitäisi tulla Karlsruhe-otteluun verrattuna. Maalivahti Manuel Neuerin edessä puolustuslinja jatkaa muutoin muuttumattomana, mutta Rafinhan, Heiko Westermannin ja Marcelo Bordonin rinnalla vasemmalla laidalla aloittanee Dario Rodriguez. Toki jos Slomka katsoo uruguaylaisen pelituntuman olevan riittämätöntä, sinne heitetään jälleen kerran Benedikt Höwedes. Toivotaan ettei, jotta saataisiin joku vasenjalkainen sinne.

Keskikentällä timantin kolme alinta paikkaa on jaettu, kun kaikki korvaajaehdokkaat ovat lasaretin puolella. Fabian Ernst urakoi siis alimpana, Jermaine Jones oikealla ja Zlatan Bajramovic vasemmalla. Kaiken järjen mukaan timantin huipussa aloittaa Ivan Rakitic, sillä Mimoun Azaouaghia tuskin enää kauaa Schalkessa nähdään ja Carlos Grossmülleriä ei ole toistaiseksi päästy kokeilemaan vielä tarpeeksi.

Kärjessä Kevin Kuranyin rinnalle on kaksi vaihtoehtoa, sillä Peter Lövenkrands on ollut viime aikoina ajoittain sivussa harjoituksista loukkaantumisten takia, eikä liene siksi avauskunnossa. Mahdollisuudet rajoittuvat siis Gerald Asamoahiin ja Sören Larseniin, joista itse taipuisin jälkimmäisen kannalle. Saataisiin sinne toinenkin maalinteon taitava kärkimies ja Asamoah nyt ei ole vähään aikaan parhaimmillaan ollut. Sörenille tekisi puolestaan hyvää pelata taas hieman enemmän.

Näkisin siis Schalken lähtevän Itämeren rannalla tällä kokoonpanolla liikkeelle:

------------------- Neuer -------------------
Rafinha -- Westermann -- Bordon -- Rodriguez
---------------------------------------------
------------------- Ernst --------------------
Jones ---------------------------- Bajramovic
------------------ Rakitic -------------------
---------------------------------------------
------- Larsen ------------ Kuranyi ----------

Taktiikasta on paha sanoa mitään, sillä tähän mennessä on tullut nähtyä vain kaksi Hansan peliä ja kummassakaan rostockilaiset eivät oikein olleet parhaimmillaan. Luultavasti Schalken täytyy kuitenkin tänään pyöritellä enimmäkseen peliä ja painaa jatkuvasti päälle. Mikäli Rodi todellakin palaisi kehiin, olisi se tärkeä lisä kuninkaansinisille, sille ilman kahta nousevampaa laitapakkia kovin tiiviitä sumppuja ei vielä kyetä murtamaan.

[Panderin kanssa]

Piti nopeasti ihan kerätä muutama tilastotieto Rostock-tasurin jälkeen. Ne ovat tavallaan varsin surullisia Schalken kannalta.

Panderin kanssa

Pelejä 47
Voittoja 32
Tasapelejä 6
Tappioita 9
Pisteitä 102

Pistekeskiarvo 2,17
Voittoprosentti 68%

Ilman Panderia

Pelejä 64
Voittoja 29
Tasapelejä 20
Tappioita 15
Pisteitä 107

Pistekeskiarvo 1,67
Voittoprosentti 45,3%

Siinä Schalken Bundesliga-pelien tilastoja kauden 2004/05 alusta lähtien. Pander on ollut kehissä 47 kertaa (Stuttgart-peliä ensimmäiseltä kaudelta en laskenut) tuosta lähtien ja 64 kertaa mies on ollut sivussa. Panderin pelaamista otteluista Schalke on voittanut lähes 70 prosenttia ja pistekeskiarvo on peräti 2,17. Mikä tarkoittaisi 34 pelin kaudessa 74 pistettä, jolla olisi voittanut kuutena viimeisistä kymmenestä kaudesta mestaruuden. Schalken harmiksi Pander on kyennyt pelaamaan parhaimmillaan vain 24 peliä kaudessa.

Ilman Panderia Schalkella on mennyt huomattavasti huonommin. 64 peliä, ainoastaan 29 voittoa ja voittoprosentti siten hieman päälle 45. Pistekeskiarvo 1,67 - puoli pistettä vähemmän per peli kuin Panderin kanssa pelatuista otteluista. Viime kaudella Panderin kanssa saldo oli 11-2-3, eli melkein 2,2 pistettä per peli, mikä oli yli 74 pisteen tahtia. (Mestaruus olisi irronnut.) Ilman Panderia se oli 10-3-5, pistekeskiarvo 1,83 ja tahti hieman päälle 62 pisteen. (Kolmas tila.)

Tällä kaudella Panderin kanssa on menty 4-4-0, pistekeskiarvo tasan 2 ja pisteitä olisi tuolla tahdilla tällä hetkellä 20. (Sarjassa toisella sijalla.) Ilman Panderia tilastot näyttävät kahta ottelua, näistä yksi tappiollinen ja toinen tasan. Tuon takia sarjasijoitus tällä hetkellä viides.

Lyhyesti muotoiltuna siis: Schalken menestys kulkee käsi kädessä Christian Panderin pelaamisen kanssa. Ilman Panderia pelistä puuttuu jotakin oleellista ja pistesaldo ei kerry odotetulla tavalla. Valitettavasti vain Pander on aina ollut sivussa vähintään yli kolmasosan kaudesta.

Mikäli Jalkapallojumala olisi olemassa ja Hän olisi oikeudenmukainen, Pander pelaisi lähivuosina yhden täysin ehjän kauden, jatkaisi nykytahdilla ja toisi salaattilautasen Gelsenkircheniin. Valitettavaa tässä asiassa on se, että usko tuohon Taivasmaailman hihhuliin on lähes tyystin kadonnut.


Kauden 2004/05 lopusta oli jäänyt kuusi peliä laskematta. Näistä kaksi päättyi Schalken voittoon, yksi tasapeliin ja kolme tappioon. Pander oli näistä kaikista sivussa. Nuo on nyt laskettu mukaan ja tilastot ilman Panderia muuttuivat entistä kehnommiksi .

[Lorenzo]

Schalken TV Total -romurallikaan ei suju Bundesliigaa paremmin...

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: Hansa Rostock  -  FC Schalke 04 1:1 (0:1)
0:1 Asamoah 33
1:1 Stein 56'

Ottelun alla Schalken kokoonpano yllätti hieman, sillä Carlos Grossmüller oli noussut ilmeisesti rotaatiomielessä avauskokoonpanoon. Tuolle paikalle olisi odottanut Ivan Rakiticia, mutta kroaatti oli näemmä lepovuorossa keskiviikkoista Mestareiden liigan peliä silmällä pitäen. Avauksesta myös löytyi Dario Rodriguez ensimmäistä kertaa tällä kaudella sekä Gerald Asamoah. Vaikka Asamoahin pelaaminen ei sinällään kerro mistään, niin kyllähän tässä alkaa jo epäillä, ettei Sören Larsen sittenkään ole aivan niin hyvässä kunnossa kuin uskalsi toivoa.

Peli pyörähti käyntiin odotetuhkolla tavalla vierailijoiden ottaessa pallon haltuunsa alkuminuuteista lähtien. Ensimmäistä maalintekotilannetta ei täytynyt odottaa paljoa kolmea minuuttia pidempään. Schalke sai vapaapotkun reilun 35 metrin päästä maalista, jota antamaan asettui uruguaylainen Grossmüller. Grossmüllerin laadukas pallo tavoitti päätyrajan lähettyviltä kippari Marcelo Bordonin, joka jatkoi pelivälineen päällään keskelle. Lyhyen epäröinnin jälkeen palloon pääsi ensimmäisenä toppari Heiko Westermann, jolla oli turhan paljon aikaa käytettäväksi vetonsa suunnitteluun, mikä johti lopulta turhan vaikeaan yritykseen. Silmät kiinni ja täysillä sinnepäin olisi tuottanut todennäköisesti tulosta, mutta nyt Westermann yritti sijoittaa palloa turhan tarkkaan maalivahti Wächterin ulottumattomiin ja pallo karkasi yli yläriman.

Seuraavia tapahtumia saatiin sitten odotella jo vartin verran. Fabian Ernst sai riistettyä pallon keskikentällä Jermaine Jonesin avustuksella ja käynnisti nopean vastahyökkäyksen. Pallo Asamoahille, joka ottaa pelivälineen haltuunsa ja jatkaa toisella kosketuksella viistosti eteensä kohti maalia juoksevalle Grossmüllerille. Tämä etenee lähemmäksi maalia, pelaa kaksi puolustajaa ulos tilanteesta nopealla harhautuksella ja ampuu sen jälkeen etunurkkaa kohti. Hansan maalissa ex-HSV Wächter oli kuitenkin lukenut uruguaylaisen aikeet hyvin ja torjui pallon kulmaksi. Seuranneesta kulmasta pallo pelattiin kahdella syötöllä Gerald Asamoahin päähän, mutta [entinen] maajoukkuemies ei saanut painettua palloa tarpeeksi alas, vaan pusku painui yli yläkulman.

Nopeasti syntyneen kaksoistilanteen jälkeen saatiin taas odotella ja tällä kertaa suurimpaan rooliin oli valmis astumaan eräässä Urheilukanavan tv-ottelussa hurmannut müncheniläistuomari Peter Sippel. Schalke-kippari Bordon antoi pelata itsensä luvattoman helposti pois tilanteesta keskikentällä ja ajautui sen vuoksi juoksukamppailuun ex-Schalker Victor Agalia vastaan. Nigerialainen oli pääsemässä brassista ohi ja Bordonille jäi vain yksi mahdollisuus - kaataa Agali. Näin tapahtui ja sen jälkeen odoteltiin rangaistusta. Schalken onneksi tuomio oli väärä: varoitus. Bordon oli tilanteessa alimpana miehenä, eikä Heiko Westermann olisi millään ennättänyt tilanteeseen enää. Vaikka tällä kertaa väärä tuomio oli suosiollinen oikealle joukkueelle, täytyy kyllä kysyä, miksi ihmeessä Sippel saa enää viheltää yhtäkään ottelua?

Viisi minuuttia Rostockin maalipaikan ryöväämisestä verkot heiluivat. Isäntien kannalta vain väärässä päädyssä. Fabian Ernstin korkea kaaripallo aiheutti melkoista sekaannusta Hansan päädyssä ja epäonnistuneen purku-/jatkoyrityksen jälkeen pallo putosi Gerald Asamoahin ulottuville. Asamoah kääntyi nopeasti ja pamautti pelivälineen volleysta Hansa-maalin alakulmaan. Asalle kauden neljäs maali, joista tosin vain kolme on hyväksytty. Periaatteessa Asamoah on siis osunut joka toisessa pelaamassaan Bundesliga-ottelussa tällä kaudella.

Maalihanojen auettua Schalke yritti pelata Euroopan isojen poikien tapaan ja vetäytyi kuoreensa varmistellakseen asemiaan. Tuloksena kaksitoista minuuttia järjettömän kehnoa jalkapalloa Rostockissa ennen tästä tuskasta vapauttavaa taukovihellystä.

Toinen puoliaika alkoi hieman pirteämmällä ilmeellä. Ensimmäisten kymmenen minuutin sisään nähtiin peräti kaksi tilannetta. Ensin Hansan Enrico Kern kokeili onneaan kaukaa, mutta Manuel Neuer venyi pallon tielle. Hetkeä myöhemmin toisessa päässä Stefan Wächter onnistui samassa tempussa Zlatan Bajramovicin tulitettua maalin vasenta alakulmaa rangaistusalueen rajalta.

Muutoin ottelu ei tarjonnut mitään nähtävää, kunnes Schalke teki sen vaihteeksi taas itse. Maalivahti Neuer sai pallon haltuunsa Hansan ponnettoman yrityksen päätteeksi ja lähti avaamaan vierailijoiden nopeaa vastahyökkäystä. Tarkoituksena oli vierittää pallo Rafinhalle, mikä olisi onnistunutkin, ellei Schalke-kaksikko olisi jättänyt huomaamatta isäntien Marc Steinia, joka väijyi Schalken brassilaitapakin takana. Rostockilainen ehti Neuerin avaukseen väliin ja chippasi siitä suoraan kohti takakulmaa. Neuer oli tilanteessa täysin voimaton ja saattoi vain katsella pallon liitävän maaliin. Nuorukaisen uran toistaiseksi karkein [ja viimeinen] virhe johti täysin hanskassa olleen ottelun karkaamiseen käsistä.

Neuer ei antanut tuon kuitenkaan vaivata itseään liikaa, vaan oli hereillä heti seuraavassa tilanteessa. (Jota tosin piti odottaa taas kerran kymmenisen minuuttia.) Rostockilaisten Christian Rahn pääsi tälläämään vapaasti 17 metristä mukavasti ilmassa olleseen palloon, joka ampaisi matkaan vaarallisen nopeana kohti yläriman alaosaa. Manu ei antanut tuon kuitenkaan yllättää itseään, vaan venyi paraatipelastukseen, torjuen pallon yläriman kautta yli maalin.

Tämän jälkeen ottelu tarjosi hyvin vähän mainitsemisen arvoista. Neuer torjui ottelun viimeisen tilanteen varmuudella, Mirko Slomka suoritti vaihtonsa vaihteeksi turhan myöhään (eipä tuolta penkiltäkään tosin juuri mitään löytynyt) ja mielenkiintoisimmista tilanteista vastasi erotuomari Sippel. Müncheniläinen kävi vilauttamassa kertaalleen keltaista vaihtoon jo kymmenisen minuuttia aiemmin karanneelle Sebastian Hähngelle ja antoi ensimmäisellä puoliajalla Bordonille kortin hankkineelle Agalille keltaisen, vaikka tälläkin kertaa tilauksessa olisi ollut punainen. Agalin esimerkin mukaisesti Sippelin tuomitsemissa otteluissa saanee jatkossa siis lyödä vastustajaa kyynärpäällä täysillä naamaan, minkä lisäksi sallittuihin keinoihin kuuluvat myös maassa olevan vastustajan tallominen (Naldo), Kung-Fu-potkut vastustajan sukukalleuksille (Blazszcykowski) ja molemmat jalkapohjat edellä vastustajan sääreen taklaaminen (Federico). Onneksi sentään sukille ei saa naputtaa jälkikäteen (Andreasen)...

Lopulta tällekin pelleilylle saatiin loppunsa ja ottelu vihellettiin päättyneeksi tasatilanteessa 1:1.

Mielipide

"Ei jumalaut! Mää en millään lakkaa ihmettelemäst millai joukkue pystyy pelaamaan näin ankiast. Mää olen mahdottoman hämmästyny. Mää ihmettelen oikein kauhiast tämmöst ja olen niinku klavul päähä lyöty."

Ottelusta ei tosiaan jäänyt muuta käteen kuin helvetin hämmästynyt olo. Sen verran sanattomaksi veti tuo esitys.

Ehkä sitä ei edes tarvitse osata sanoa mitään tuohon, pelin kulku ja sen ratkaisu riittävät jo kertomaan kaiken oleellisen. Schalke oli aseeton ja haluton, eikä sillä ollut sitä tarvittavaa välinettä - Christian Panderia - Rostockin päihittämiseen. Kyllähän nämä ottelut tietenkin pitäisi voittaa ilman Panderiakin, mutta kun peli on niin riippuvaista kahdesta nousevasta laitapakista, niin minkäs teet? Toki Mesut Özilkin olisi todennäköisesti riittänyt lauantaina voittoon, mutta yllätys yllätys, nuorukainen oli loukkaantuneena.

Sama tilanne on edessä myös keskiviikkonna Lontoossa. Lauantaisella ilmeellä sieltä ei tarvitse edes uneksia saavansa jonkinlaista tuliaista. Slomkalla on melkoisen iso urakka edessään alkuviikosta.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: Chelsea - FC Schalke 04

Tänään palloillaan taas hieman muoviliigassakin, kun Schalke on matkustanut Lontooseen kohdatakseen myllerrysten kourissa olevan Chelsean. Odotukset eivät ole hirveän korkealla tämä ottelun suhteen, puhuttiin sitten tuloksellisesta puolesta tai pelillisestä ilmeestä kummankin joukkueen osalta. Isännät hakevat edelleen toisiaan valmentajavelho Mourinhon lähdettyä ja Schalke taasen tuskailee ilman muutamia avainmiehiä, merkittävimpänä poissaolona vasen laitapakki Christian Pander.

Schalken tilannetta on hieman parantanut Mladen Krstajicin paluu polvivammansa jäljiltä, mutta serbiä lienee turha odottaa avaukseen. Vasempana laitapakkina jatkaisi siis Dario Rodriguez, mikä on toimiva ratkaisu puolustussuuntaan, mutta toisessa päässä Rodista ei enää vanhoilla päivillään samanlaista hyötyä saada kuin muutoin nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevilta Panderilta, Kobiashvililtä tai Krstajicilta. Ja tällaisissa peleissä laitapakeilta vaadittaisiin jo muutamaa nopeaa ja vaarallista nousua, jotta mahdollisuudet onnistumisiin hyökkäyspäässä kasvaisivat. Kovin monia mahdollisuuksia tuskin on tänään vierailijoille syntymässä.

Näiden mahdollisuuksien käyttökykyä pudottaa entisestään Halil Altintopin jatkaminen lasaretin puolella. Turkkilaista odoteltiin tähän peliin, mutta viime keväältä tuttuun tapaan kaikilla loukkaantumisilla on tapana venyä viikolla tai parilla. Avauksen kärkimiehistöön olisi siis tarjolla Peter Lövenkrandsia taikka Gerald Asamoahia Kevin Kuranyin rinnalle, ellei Schalke sitten lähde pelaamaan 4-3-3:ssa, jolloin kummatkin tuosta kaksikosta aloittaisivat. Silloin tosin penkille ei jäisi juurikaan vaihtoehtoja, vaan jossain vaiheessa pitäisi vaihtaa takaisin 4-4-2:en. Liekö Slomka sitten halukas kokeilemaan tuota? Epäilen kovasti.

Todennäköistä on siis, että Schalke jatkaa lähes samalla miehistöllä kuin se lauantainakin pelasi. Ainoa muutos olisi Ivan Rakiticin avauspaikka sekä Lövenkrandsin mahdollinen aloittaminen Asamoahin sijasta. Lontoossa lähdettäisiin siis liikkeelle seuraavalla miehistöllä:

------------------- Neuer -------------------
---------------------------------------------
Rafinha -- Westermann -- Bordon -- Rodriguez
---------------------------------------------
------------------- Jones -------------------
Jones ---------------------------- Bajramovic
------------------- Rakitic ------------------
---------------------------------------------
--------- Asa/Löve ------- Kuranyi ----------

Kokeellisempikin vaihtoehto tuli mieleen. Siinä Grossmüller jatkaisi avauksessa Bajramovicin sijasta ja ottaisi paikkansa keskeltä Rakiticin siirtyessä oikealla ja Lövenkrandsin pelatessa vasemmalla. Ryhmityksenä olisi 4-5-1, mutta en usko Slomkan näkevän tuota tarpeeksi puolustusvahvana vaihtoehtona. Ja puolustuksen kauttahan tätä ottelua lähdetään pelaamaan - valitettavan todennäköisesti molempien joukkueiden toimesta. Tuossa miettimässäni vaihtoehdossa pointtina olisikin ollut lähinnä Rakiticin vapaampi rooli, joka toisi Schalken peliin lisää vaarallisuutta. Mukavaa olisi myös nähdä, josko Sveitsin ajoilta tuttua keskitys-vasemmalta-ja-Rakete-suoraan-volleysta-takaylänurkkaan -kuvio toimisi gelsenkircheniläistenkin riveissä.

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: Chelsea  -  FC Schalke 04 2:0 (1:0)
1:0 Malouda 4'
2:0 Drogba (Ferreira) 47'

Peli tuli ja meni, ja jälkikäteen voisi sanoa, että parempi olisi ollut pelaamatta. Siitä oli vahva aavistus jo ennen ottelun alkua ja lopulta aavistus muuttui tiedoksi, kun ennen alkuvihellystä saapui ensimmäinen riemastuttava uutinen Lontoosta: "Kevin Kuranyi on loukkaantunut". How fuckin' fantastic is that, saattoi joku Lontoosen matkannut kysyä. Lyhyesti sanottuna se on todellakin v*tun fantastista, kun käytettävissä oli tuon jälkeen enää 14 kenttäpelaajaa. Näistäkin ainoastaan kolmasosa puolikuntoisia, käsittäen kaikki jäljelle jääneet kolme kärkimiestä.

Koska rahan vallan alla ei kuitenkaan ole kuin taipuminen, niin pitihän sitä vaivautua kentänkin puolelle. Neljän minuutin pelin jälkeen oli seuraava paikka, jossa pelin olisi voinut viheltää päättyneeksi. Chelsean takalinjoilta roiskaistiin pitkä pallo päätyyn Didier Drogban päähän, tämä pudotti sen viereensä Flourent Maloudalle, joka lähti haastamaan Rafinhaa. Ranskalainen pääsi tästä puolittain ohi vetopaikkaan ja lähetti pallon matkaan. Maalissa Manuel Neuer oli jo ajatuksissaan heittämässä pelivälinettä eteenpäin kärkimiehille, unohtaen siinä välissä ottaa sen haltuunsa, minkä seurauksena se lipui aina maaliin saakka. Nolon näköinen virhe, mutta tekevälle sattuu.

Nopean avausmaalin jälkeen peli jatkui niillä urilla, joilla sen osasi odottaa kulkevankin. Chelsealla ei ollut enää tarvetta tehdä mitään ja Schalkella ei ollut tarpeeksi osaamista saadakseen jotakin aikaan. Niinpä lontoolaisisännillä ei ollut kovinkaan suurta vaivaa nähtävänään ottelun kontrolloimiseen ja kun Schalken ainoa tilannekin - josta pallo toki osattiin yllättäen toimittaa maaliin - tuomittiin paitsioksi (mikä se toki niukasti oli), mentiin tauolle Chelskin 1:0 johdossa Neuerin hoidettua avausmaalin jälkeen tehtävänsä mallikkaasti.

Toinen puoliaika alkoi taas tavalla, joka olisi tarjonnut mahdollisuuden ottelun päättämiseen etuajassa. Peliä ehti kulua alle kaksi minuuttia, kun Lampardin ja Ferreiran esityöstä Drogba pääsi viimeistelemään paitsioasemasta Chelsean illan toisen osuman. Koska Schalkelle jo yhden maalin viimeistely olisi ollut ylivoimainen haaste, ottelua voitiin pitää tässä vaiheessa jo selkeästi ratkenneena.

Chelseakin tuon tiesi, eikä loppupuoli ottelusta niin hirveästi nähtävää tarjonnutkaan. Sören Larsen kävi puskemassa pallon tolppaan ja joutui toisessa peräkkäisessä ottelussaan epäonnistuneen tuomaritoiminnan uhriksi. Viime kerralla Olli Kahn sai pamauttaa tanskalaista kasvoille selviten keltaisella kortilla ja tällä kertaa Chelsean brassitoppari Alex sai repiä miehen kumoon joukkueensa alimpana miehenä, näkemättä tuosta edes keltaista. Näiden tapahtumien myötä ottelu sitten päätettiin 2:0 tulokseen, joka oli odotettua kamaa. Pelillisestikin ottelu kulki odotetulla tavalla, sillä Chelsea ei halunnut ja Schalke ei osannut viihdyttää yleisöä. Reissun päällä olleilla Schalkereilla toki oli raporttien mukaan hauskaa ja ääntähän siellä piisasi koko ottelun ajan tuloksesta huolimatta. Saattavat olla katkarapuihinsa keskiviikkona enimmäkseen keskittyneet lontoolaiset ihmeissään parin viikon päästä, kun Gelsenkirchenissä on hiljaisempaa kuin Lontoon vieraskatsomossa menneessä pelissä. Toivottavasti osaavat lähettää ihmettelyviestinsä myös Schalken seurapresidentti Schnusenbergille.

Ennen kuin siirrytään asiasta toiseen, niin muistetaan myös nostaa pari positiivista uutista esille. Schalkelta loukkaantui vain kaksi pelaajaa lisää ottelun aikana. Niitähän olisi voinut mennä kolmekin, ellei peräti neljä. Nyt jäätiin vain kahteen. Se on helevetin positiivista se.

Mielipide

Kuten sanottua, ottelu olisi voitu - ellei peräti pitänyt - jättää pelaamatta. Tällaisenaan sillä ei ollut minkäänlaista arvoa kenellekään, paitsi kenties Manuel Neuerille, joka on taas yhtä kokemusta rikkaampi. Saksalaisessa mediassa on nyt meneillään joku Neuer-on-paska -kampanja ja ilmeisesti samaa esiintyy myös keväällä väärään bandwagoniin hyppineiden ja nyt erheensä tajunneiden Schalke-"kannattajien" keskuudessa. Asiallisesti muotoillen aivan v*tun vammaista touhua tuollainen. Toki kyseessä oli selkeä virhe, mutta kuten mainittua, tekevälle sattuu. Manulla on vielä paljon opittavaa ja tällaisia tapahtumia on väistämättä edessä jossain vaiheessa oppimisprosessia. Niitä oli esikuvalla Lehmannilla, niitä oli Kahnilla, Buffonilla ja kumppaneilla. Ehkä olisi kuitenkin toivottavaa, että näiltä orgioitaan tällä hetkellä viettäviltä junteilta jäisi tämä tajuamatta, jotta bandwagoni keventyisi taas muutamalla yksilöllä.

Arvoa tällä ottelulla voidaan myös katsoa olleen siinä suhteessa, että näillä vääriin vankkureihin hypänneillä alkaa olla jo koviakin vaikeuksia elää itsensä kanssa. Sitä voi vain kysellä, että mitäköhän v*tun sieniä nämäkin ihmiset ovat oikein syöneet, kun onnistuvat näkemään vierastappion Chelskille jonakin Bezirksliga-vastustajalle kärsittyyn tappioon verrattavana tapahtumana. Aika kova saa olla lääkitys, jos ei näe tasoeroa Chelsean ja Schalken välillä, etenkin kun edellinen on näemmä pääsemässä taas omalle tasolleen ja jälkimmäinen painii taas vaihteen vuoksi loukkaantumishuolien kanssa. Erityisterveiset tämän asian tiimoilta seurapresidentti Josef Schnusenbergille, joka ehti jo avata suuren suunsa käyttäen sanoja "potkut" ja "Slomka" samassa yhteydessä. Tämä Simpsonit-elokuvasta tutun Spiderschweinin näköinen mulkku voisi pitää turpansa kiinni jalkapallosta, kun ymmärrys ei millään riitä kyseisestä aihetta käsittelemään. Tietääkseni se ei myöskään kuulu miehen toimenkuvaan, joten Schnusi voisi vastaisuudessa keskittyä niihin lukujensa pyöritellemiseen, kannattajien kiusaamiseen ja sen sellaiseen. Tai vaihtoehtoisesti painua vittuun Gelsenkirchenistä.

Joka tapauksessa, elämä jatkuu tällaisistakin tapahtumista huolimatta ja edessä on uusia haasteita ja aikoja. Rosenborgin kyykytettyä Valenciaa kotonaan Schalken jatkotoiveet ovat edelleen elossa, joskin se vaatiin nyt voittoa niin Rosenborgista kotona kuin Valenciasta vieraissa. Chelski-peli kotona mennee vielä tervehtymisiä odotellessa ja höntsäillessä, tasapelin siitä voisi toki taikoa. Chelsealla kun ei niin hirveästi panosta tuossa enää ole, kun se on jo lähes varmasti jatkossa. Tosin ilman pelaajia näitä otteluita on vaikea pelata ja nykytahdilla tuohon ajankohtaan mennessä kuvioissa olisi enää kolme maalivahtia (nelosvahti Tapalovickin taitaa olla loukkaantuneena, varmuudella en tosin tuota osaa sanoa) ja pari kenttäpelaajaa.

Tässä vaiheessa voi jo toki kysyä, että löytyykö sitä ylipäänsä mitään syytä, miksi Schalken pitäisi mennä jatkoon. Siis rahaa lukuun ottamatta. Jatkoonpääsy kasvattaisi jo valmiiksi turhan suuria odotuksia ja rajusti ylikuormitettua bandwagonia, mikä aiheuttaa jo nyt jatkuvaa vitutusta. Erityisesti vauhtiin päässyttä mediaa ja Schalken foorumeja seuraillessa. Niin, ja Schnusenbergiä tietysti.

[Balla]

Narinaan saatiin taas kerran mahdutettua paitsiomaali ja se kuinka Bayernilla on "omat säännöt", ei näin. 


Pulkannarun loukkaantumiselle  Schalkehan vahvistuu.

[Dieter Bohlen]

...paitsiomaali...

Joita ottelussa nähtiin kaksi. Vastustajan edustajienkin mielestä.

... ja se kuinka Bayernilla on "omat säännöt", ei näin. 

Tuo nyt on sen verran itsestäänselvä juttu, etten sitä jaksa tässä otsikossa sen enempää vatvoa. En sitä tehnyt myöskään edellisessä viestissä, mutta jokainen tietysti ymmärtää lukemansa eri tavalla. Ainakin siellä suunnalla.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04 - Werder Bremen

Koirien haukkuessa karavaani jatkaa kulkuaan eteenpäin, pysähtyen tänä lauantaina kotikonnuille Gelsenkircheniin. Jotta Ruhrilla ei täytyisi ilakoida yksin, tanssipartneri on tilattu kaukaa pohjoisesta asti, kun suomalaisen Peetu Pasasen tähdittämä Werder Bremen saapuu kylään. Edessä on yksi kauden odotetuimmista peleistä ja ennakkoon sitä olisi voinut ainakin viime viikkoihin asti pitää kauden pelillisenä kohokohtana.

Ainakin viime kauden otteluita muistellessa. Nuo kaksi peliähän olivat parasta jalkapalloa, mitä Saksasta on vähään aikaan nähty. Peleistä ei jäänyt uupumaan yhtään mitään, vaan vauhtia, intensiteettiä, vaaratilanteita, huikeita yksilösuorituksia, taktista osaamista ja maaleja tarjottiin katsojille riittämiin asti. Ja mikä hienointa, molemmat ottelut päättyivät Gelsenkirchenin ylpeydelle lukemin 2:0.

Noista peleistä vain on ehtinyt jo vierähtää pieni tovi ja sen aikana on paljon muuttunut. Noissa kahdessa pelissä ylitse kaiken nousi loistava sää, loistava nurmikko, hyvässä kuosissa ollut tukka ja sopivasti puristanut hiuspanta - täydelliset olosuhteet Lincolnille. Ja täydellistähän se brassin peli olikin. Mitään yhtä dominoivaa Saksassa ei tällä vuosituhannella ole toistaiseksi todistettu jalkapallon saralla. Se oli jogabonitoa potenssiin kymmenen, se oli futista parhaimmillaan. Tuolloin, etenkin keväisen ottelun jälkeen, elämä tuntui paistavan ja kaikki näytti Schalken osalta vaihteeksi täysin mahdolliselta ja jopa läheiseltä. Valitettavasti kyse oli vain kahdesta pelistä...

Niin tai näin, tänään noiden otteluiden sankaria Lincolnia ei kentällä nähdä, kuten ei montaa muutakaan noissa otteluissa esiintyneistä Schalkereita. Sivussa tänään ovat varmuudella Halil Altintop, Mesut Özil, Levan Kobiashvili, Gustavo Varela, Dario Rodriguez ja Mathias Abel. Tämän lisäksi kolmikon Kevin Kuranyi, Christian Pander ja Mladen Krstajic pelikuntoisuudesta ei ole varmuutta, vaan se ratkennee lopullisesti vasta näillä hetkillä. Virheää valoa ottelulle ehti jo näyttää Gerald Asamoah, vaikka mies joutuikin vain muutamaa päivää takaperin jättämään leikin kesken Lontoossa loukkaantumisen vuoksi. Jokainen voi siitä päätellä tahollaan, kuinka hyvässä kunnossa Asa voi tällä hetkellä oikein olla.

Muuten toki pelaajat ovat kunnossa ja Schalke valmentaja Mirko Slomkalla on mistä valita sopivat pelaajat tähän otteluun. Puolustajia löytyy nimittäin ennen Krstajicin ja Panderin tilanteiden selviämistä peräti neljä, keskikenttämiehiä jopa kuusi - joista kolme täsmälleen saman roolin kavereita - ja kärkimiehiäkin on tarjolla peräti kolmen puolikuntoisen miehen verran. Ja joku kutsui Bremenin alkukauden tilannetta vaikeaksi...

Riippumatta muiden pelipaikkojen kysymysmerkeistä, yhtä asiaa Slomkan ei liiemmin tarvitse miettiä. Maalissa aloittaa nimittäin tänäänkin Manuel Neuer, jolta kaksi viimeisintä ottelua on mennyt kehnohkosti ja [suurimmaksi osaksi täysin ansaitsematonta] kritiikkiä on satanut roppakaupalla, mutta johon löytyy edelleenkin luottoa. Neuerin pelaaminen on ainoa oikea ratkaisu, joten mitään kummallista tässä ei ole.

Puolustuksessa kolme paikkaa on jo jaettu tutuille miehille. Oikeana laitapakkina aloittaa Rafinha ja toppariparin muodostavat Heiko Westermann sekä Marcelo Bordon. Vasemman laitapakin tontti on toistaiseksi avoinna ja sille on tarjolla ensisijassa Christian Pander, mikäli maajoukkuemies vain kykenee pelaamaan. Ellei näin ole, kentälle kirmannee nuori Benedikt Höwedes, sillä kuntoutuessaankin Mladen Krstajicin pelaaminen avauksessa olisi epätodennäköistä olemattoman pelituntuman ja heikentyneen kuntopohjan vuoksi. Muita vaihtoehtoja ei sitten löydykään, kun loukkaantumiset ovat syöneet muut varamiehet.

Keskikentällä lienee taas kaksi paikkaa jaettuna, toinen menee Fabian Ernstille ja toinen Jermaine Jonesille. Viime kaudella Ernstin kanssa Diegon täysin aisoissa pitänyt Zlatan Bajramovic olisi myös tyrkyllä avaukseen, mutta bosnialaisen pelatessa vaihtopenkille ei jäisi ainuttakaan varamiestä. Myöskään Slomkan suurella todennäköisyydellä tänään käyttämään 4-3-3:en olisi vaikea mahduttaa Bajramovicia, ellei Schalke lähtisi pelaamaan kolmen miehen linjalla.

Olettaen Bajramovicin aloittavan penkiltä seuraava paikka avauksessa kuuluu joko Ivan Rakiticille tai Carlos Grossmüllerille. Jälkimmäinen on pelannut kahdessa viimeisimmässä pelissä alusta alkaen, joten mikäli Slomka aikoisi harjoittaa rotaatio edes siinä vähissä määrin, mikä vielä on mahdollista, nyt olisi kroaatin vuoro.

Kärjessä kentälle juoksee puolikuntoisten miesten kollektiivi Peter Lövenkrands, Sören Larsen ja Gerald Asamoah, ellei sitten Kevin Kuranyi pysty pelaamaan. Tällöin puolikuntoinen Kuranyi korvaisi puolikuntoisen Larsen ja kärkimiesryhmän välinen harmonia säilyisi. Eikö olekin ihanaa?

Jos schalkemaisen realistisia ollaan, kuninkaansiniset avaavat tänään seuraavalla miehistöllä:

------------------- Neuer ------------------
Rafinha -- Westermann -- Bordon -- Höwedes
--------------------------------------------
------------- Jones ----- Ernst -------------
------------------ Rakitic -------------------
Asamoah ----------------------- Lövenkrands
------------------ Larsen -------------------

Pienellä onnella Pander korvaisi Höwedesin ja Kuranyi Larsenin, mutta milloinka onni on viimeksi Ruhrilla vieraillut?

Pelin kuva on sitten tässä vaiheessa jo selkeä. Bremen painaa päälle, Schalke yrittää jarruttaa keskikentällä ja pyrkii lähtemään laidoilta vastaiskuihin puolikuntoisilla miehillään. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin tämäkin sitten onnistuu...

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Werder Bremen 1:1 (1:1)
1:0 Grossmüller 14'
1:1 Naldo (Tosic) 34'

Ihmeellistä, mutta silti totta: launtaina niin Kevin Kuranyi kuin Christian Panderkin olivat pelikunnossa ja astelivat suoraan Schalken avauskokoonpanoon. Harvoinpa sitä on noin positiivisesti tullut yllätetyksi Schalken loukkaantumistilanteen osalta, vuoden 2007 puolella tuskin koskaan aiemmin. Maajoukkuemiesten paluun ohella ennakoimaani kokoonpanoon tehtiin yksi muutos lisää, kun Carlos Grossmüller jatkoi kolmannessa ottelussaan peräkkäin avauksessa. Se siitä rotaatiosta siis.

Ennen ottelua oli tullut pelättyä, että pelistä tulisi paremmassa terveystilanteessa ja vireessä olevan Bremenin näytöstä, mutta Schalke päätti todistaa nuo olettamukset vääriksi heti alusta lähtien. Viime kauden pelien tapaan kuninkaansiniset ottivat ohjakset käsiinsä ja lähtivät painostamaan ankarasti. Ensialkuun tuosta ei vielä seurannut mitään mainittavaa, mutta peli oli silti viihdyttävää katseltavaa ja tempo oli totuttuun tapaan korkea ja täysin kohdallaan huippukamppailuun.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen Schalkelle siunautui ottelun ensimmäinen huippuvaarallinen tilanne. Bremen-kippari Torsten Frings sikaili keskikentällä Kevin Kuranyita vastaan, nähden ansaitusti keltaista ja antaen Schalkelle vapaapotkun puolioikealta, noin 45 - 50 metrin päästä Tim Wiesen vartioimasta maalista. Ja sehän ei ole etäisyys eikä mikään, kun pallon takana on Christian Pander. Schalken vasen laitapakki otti tutun lyhyen vauhtinsa ja antoi vasurinsa heilahtaa. Pallo kaartui kauniisti varsin matalana kohti Bremenin maalin oikeaa nurkkaa, se sujahti ohi syöksypuskua yrittäneen Asamoahin pään ja pamahti lopulta tolppaan. Wiesellä ei olisi ollut tilanteessa minkäänlaisia mahdollisuuksia torjuntaan, jos pallo vain olisi suuntautunut sen viitisen senttiä vasemmalle.

Seuraavat pari minuuttia mentiin rikkeiden sävyttämän pelin tahdissa, kunnes Torsten Frings antoi seuraavan lahjan Schalkelle. Kuranyi oli etenemässä pallon kanssa kohti Bremenin rangaistusaluetta, kunnes kokenut maajoukkuemies pysäytti kärkimiehen menon rumalla ja typerällä jääkiekkotaklauksella. Tuloksena ainoastaan vapaapotku, joskaan Fringsillä ei olisi ollut juuri aihetta suunsoittoon, vaikka erotuomari Herbert Fandel olisi kaivanut taskustaan liehuletille miehen päivän toisen keltaisen kortin. Carlos Grossmüller piti kuitenkin huolen, että Frings ei jäänyt täysin vaille seurauksia tempustaan. Uruguaylainen asetteli pallon itselleen sopivasti, otti vauhdin ja toimitti pelivälineen kauniilla oikean jalan kierteisellä vapaapotkulla yli muurissa olleen Fringsin käden sekä ohi maalivahti Wiesen. Kesän hankinnalle Schalke-uran ensimmäinen osuma ja tärkeään paikkaan vielä.

Avausmaalin jälkeen ottelu jatkui entiseen malliinsa. Schalke oli hallitsevampi osapuoli, mutta enimmäkseen peliä sävyttivät jatkuvat rikkeet, joihin kokenut Fandel ei osannut - tai ymmärtänyt - puuttua. Se oli myös Schalken onni, sillä keskikentän ja puolustuksen kommunikaatiovirheen seurauksena Bremenin kärkimies Boubacar Sanogo oli päästä yksin läpi Manuel Neueria vastaan. Kuninkaansinisten kapteeni Bordon oli kuitenkin tilanteessa hereillä ja nappasi norsunluurannikkolaista kädestä, kaataen tämän. Tuosta rikkeestä moni tuomari olisi voinut hyvinkin nostaa punalapun, mutta brassitoppari selvisi tällä kertaa varoituksella. Topparipari Westermann toki oli tilanteessa vielä alempana, mutta olisiko mies ehtinyt estämään Sanogon mahdollisen maalintekoyrityksen, se on kyseenalaista.

Tilanteesta seuranneesta vapaapotkusta Bremen sai ottelun ensimmäisen maalintekotilanteensa. Portugalilaiskärki Almeidan vapaapotku kimposi muurista takaisin Diegolle, joka nosti sen suoraan ilmasta kohti rangaistusaluetta. Ensimmäisenä palloon pääsi Schalken Westermann, joka kuitenkin jatkoi sen päällään epäonnekseen suoraan edellisessä tilanteessa rikotulle Sanogolle. Tämä ampui pallon välittömästi matkaan, mutta osoite oli heikko ja Südkurvessa katsojat saivat hetken pompotella pelivälinettä.

Tästä edettiin kymmenisen minuuttia, kunnes ottelussa nähtiin seuraava kunnollinen maalintekotilanne. Fabian Ernst rikkoi Torsten Fringsiä oikealla laidalla, antaen Bremenille vapaapotkun kohtalaisen hyvästä paikasta. Frings jäi itse pallon taakse ja Schalken puolustus odotteli puoliunissaan Bremen-kipparin lähettävän pallon itse matkaan. Fringsin jalka ei kuitenkaan ehtinyt missään vaiheessa heilahtaa, vaan hieman sivussa ollut vasen laitapakki Dusko Tosic vastasi vapaapotkun toteutuksesta. Serbin matala, maalille kiertyvä vapaapotku yllätti täysin Schalkerit, kun taas Bremenillä oli hereillä puolet joukkueesta. Hugo Almeida, Per Mertesacker, Sanogo ja Naldo saivat vapaasti käydä kooäspeetä siitä, kuka pelivälineen toimittaisi verkkoihin, Naldon selviytyessä lopulta voittajaksi ja maalintekijäksi. Manuel Neuerilla ei ollut tilanteessa minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Tasoitusosumakaan ei tuonut suurta muutosta peliin, ja ottelu jatkui edelleenkin todella vauhdikkaana ja rumia rikkeitä täynnä. Korttia Fandel ei kuitenkaan heiluttanut kuin kaksi kertaa lisää, vaikka tarvetta olisi ollut viidelle tai kuudelle. Yksi tällainen rike oli tuottaa Bremenille päivän toisen maalin. Rafinha rikkoi Borowskia keskikentällä - nähden rikkeestään jälkikäteen keltaista - mutta Fandel antoi pelin jatkua, mikä päästi maalin alustaneen Dusko Tosicin loistavaan keskityspaikkaan. Serbin keskitys oli kohtalaisen laadukas, mutta siitä puuttui tarvittava tarkkuus. Tuo ei ollut kuitenkaan varsinaisesti tarpeen, sillä tönimällä ja kauluksesta repimällä Boubacar Sanogo sai Schalken topparin Heiko Westermannin puskemaan palloon tämän ollessa kaatumaisillaan. Pusku suuntautui viistosti taaksepäin, jossa odotteli Bremen-kippari Frings, joka antoi palaa. Schalken onneksi suunta oli tässäkin yrityksessä hakusessa ja Südkurve sai taas hetken pitää palloa hallussaan ennen pelaajien vetäytymistä tauolle.

Toiselle puoliajalle joukkueet palasivat muuttumattomina ja ottelu jatkui osittain ensimmäisen puoliajan malliin. Merkittävänä erotuksena tosin se, että nyt pelistä puuttui kärkipelille sopiva tasokkuus ja tilalla oli lähinnä roppakaupalla huolimattomuutta sekä järkyttävä läjä rikkeitä. Jälkimmäisen puolikkaan ensimmäiset tilanteet syntyivät vapaapotkuista, mutta Panderin niukasti ohi sujahtanutta yritystä lähemmäksi ei päästy. Eniten huudahduksia ja tunteita herättikin Bremenin Tosicin todella ruma taklaus Rafinhaa vastaan oikealla laidalla. Serbipakki tuli tilanteeseen vauhdilla ja jalkapohja edellä, mutta selvisi varoituksella.

Tämän jälkeen edettiin reilun vartin mittainen pätkä, jonka aikana oli vaikea uskoa kentällä olevan kaksi viime kaudella ja ottelun ensimmäisellä puoliajalla upeaa jalkapalloa esittänyttä joukkuetta. Yhtäkkiä jossakin kuitenkin naksahti ja joukkueet alkoivat taas esittää kunnollista peliä. Alkutahdeista vastasi Bremenin portugalilaiskärki Almeida, joka sössi ensimmäisen mahdollisuuteensa ja hetkeä myöhemmin sai todeta loistotorjuntaan venyneen Neuerin paremmakseen.

Minuutti tästä ja oli isäntien vuoro. Vaihdosta kentälle tulleen Ivan Rakiticin ja Kevin Kuranyin kuljetusten jälkeen pallo ajautui ottelun avausmaalin tehneelle Carlos Grossmüllerille, joka pääsi väläyttelemään taitojaan. Uruguaylainen malttoi odottaa ja katsoa tilanteen huolella, kunnes pisti pallon kahden puolustajan välistä tilanteeseen nousseelle Rafinhalle pystyyn. Brassi pääsi palloon ja koitti tavoittaa takatolpalle juosseen Asamoahin. Ensimmäisenä syöttöön pääsi kuitenkin väliin Bremenin pitkäkoipinen toppari Mertesacker, joka liukui pallon liukui pallon oman maalinsa tolppaan ja siitä yli päätyrajan. Seuranneesta kulmasta Schalken Asamoah pääsi puskemaan hyvästä paikasta, mutta pallo suuntautui ohi maalin.

Tilannesade jatkui tämänkin jälkeen kiivaaseen tahtiin. Kevin Kuranyi väläytteli henkilökohtaista taitoaan pelaamalla rangaistusalueen rajalta Jermaine Jonesin vapaaksi kauniilla rabonasyötöllään. Taisteluporsas-Jones ei kuitenkaan kyennyt hyödyntämään tilannetta, vaan miehen vetoyritys painui sivuverkkoihin. Hetkeä myöhemmin Christian Panderilla ei ollut sen tarkempaa osoitetta omassa yrityksessään 30 metristä. Veto oli toki kaunis, aivan kuten miehen maajoukkuedebyytin täydellinen veto ohi Robinsonin, mutta kun pallo ei osu tolppien väliin, niin sitten ei.

Schalken painostuksen keskellä Bremen oli päästä ratkaisemaan ottelun itselleen. Diego lähetti Fringsin matkaan oikealla laidalla, tämä pääsi keskityspaikkaan rangaistusalueen oikealla reunalla ja lähetti pallon keskellä. Neuer ei yltänyt pelivälineeseen ja Schalke-puolustajat olivat hieman huonosti sijoittuneita tilanteessa, joten pallo jatkoi matkaansa kenenkään estelemättä kohti takatolppaa. Sieltä löytyi aiemmin Bremenin tuhlaajapoikana toiminut Sanogo, jolla oli edessään tyhjä maali. Tilanteesta, josta olisi pitänyt tehdä maali, Sanogo onnistui kuitenkin sijoittamaan pallon kauniin shefkikuqimaisesti säärellään yli ja ohi maalikehikon.

Seuraavasta tilanteesta vastasi taasen Schalke. Ivan Rakitic sai pallon vasemmalla laidalla ja näki Wiesen olevan hieman ulkona maalistaan. Nuori kroaatti ei paljoa epäröinyt, vaan lähti röyhkeästi kokeilemaan Bremen-vahdin nolaamista. Yritys olikin loistava - muutaman muun seuran edustajan ollessa kyseessä se olisi ollut peräti weltklassea - mutta hieman liian voimakas, joten pallo laskeutui Bremenin maalin katolla noin kymmenisen senttiä yläriman takana. Wiese oli tuossa hyvin mukana, mutta epäilisin pallon menneen sisään, jos se olisi ollut sen ratkaisevan matkan verran paremmin sijoitettu.

Tämän jälkeen oli taas Bremenin vuoro. Kulmatilanteen ja Manuel Neuerin purun jälkeen pallo ajautui Torsten Fringsille, joka sössi sen kuitenkin suoraan vastustajalle. Bremen-kippari ei kuitenkaan jättänyt tilannetta tuohon, vaan juoksi puolustukseen ja katkaisi Schalken vastaiskun mallikkaasti, käynnistäen samalla nopean vastaiskun Diegon kautta. Brassitaituri lähetti pallon pitkällä kohti Hugo Almeidaa, joka jatkoi sen päällään suoraan Sanogon juoksuun. Tämä pääsi jälleen kerran nokikkain Neuerin kanssa, mutta tälläkin kertaa norsunluurannikkolainen sai todeta hävinneensä. Kärkimies teki pari vartaloharhautusta liikaa ja juoksi pallon ohi, jolloin Neuer sai selvitettyä tilanteen polvellaan.

Vastavuoroon toisessa päässä nähtiin ottelun viimeinen merkittävä maalintekopaikka, josta olisi pitänyt myös saada ratkaisu pelille. Schalken sivurajan jälkeen pallo pelattiin takaisin Rafinhalle, jolla oli edessään Tim Borowski sekä useamman pelaajan sumppu. Peli seisahtui hetkeksi brassin harkitessa seuraavaa liikettään. Aikomuksena oli pistää pallo sivulle kohti päätyrajaa leikkaavalle Fabian Ernstille, mutta ex-bremeniläinen ei ollut tilanteessa hereillä ja pallo valui hiljakseen kohti päätyrajaa. Kukaan lähistöllä olleista pelaajista ei reagoinut tilanteeseen hetkeen, joten Rafinha lähti itse kiiruhtamaan palloon, ehti siihen juuri ja juuri ja keskitti suoraan luukulle. Sieltä löytyi vapaana avausmaalin viimeistellyt Carlos Grossmüller, joka kuitenkin kärsii perinteisestä Klaus Fischerin jälkeisestä gelsenkircheniläistaudista, jota kutsutaan myös joissakin paikoissa tehottomuudeksi. Uruguaylaisen yrityksessä oli ideaa, mutta maaliin se ei mennyt, vaan painui takatolpan editse kohti sivurajaa, josta se roiskaistiin väljemmille vesille.

Tähän ottelun todelliset maalintekopaikat jäivätkin, kun erotuomari Herbert Fandel katsoi nähneesä tarpeeksi jo kuuden sekunnin lisäajan jälkeen puoliajalla nähdyistä neljästä vaihdosta huolimatta.

Mielipide

Ennen ottelua olisin luultavasti ollut tyytyväinen tasapeliin, mutta Panderin ja Kuranyi kuntouduttua uskalsin kuitenkin jo odottaa voittoakin. Entisestään uskoa tuohon vahvisti Schalken vahva aloitus, mutta loppujen lopuksi oli tyytyminen tasapeliin lukuisista hyvistä maalintekopaikoista ja kahdesta tolppaosumasta huolimatta. Tuosta syystä suuhun jäi hieman karvas maku.

Siinä suhteessa ei kuitenkaan voi valittaa, että Bremenillä - ja etenkin Sanogolla - oli myös omat paikkansa pistää pallo toistamiseen reppuun ja lunastaa täydet pisteet Ruhrilta. Tuossa myös oikeastaan oli se suurin ongelma tässä ottelussa, ainakin minulta kysyttäessä. Kahdessa viimeisessä Werda-pelissä Schalke oli onnistunut pitämään Bremenin hyökkäyspelin täysin aisoissa ja vihreävalkoiset olivat saaneet korkeintaan pari kolme tilannetta molemmissa peleissä. Nyt vierailijat saivat saman verran tilanteita per puoliaika, mikä on liikaa. Huolestuttavampaa oli, että niitä syntyi tälle kaudelle tyypillisesti typeristä virheistä, eikä aina niinkään Bremenin pelinrakentelun ansiosta. Näihin virheisiin on hävinnyt tällä kaudella jo enemmän kuin tarpeeksi pisteitä ja ne ovat hyökkäyspään tehottomuuden ohella se suurin ongelma Schalken pelissä tällä hetkellä. Tätä olisi ollut vaikea uskoa kauden alussa, mutta siellä mättää juuri nyt jokin.

Erityisesti ongelmia on löytynyt kippari Bordonin pelistä, mikä sekin on varsin yllättävää. Brassi on kuitenkin ollut viime kausina selkeästi liigan paras toppari ja itse varmuus. Viime kauden virheiden laskemiseen riitti yhden käden sormet, tämän alkukauden osalta lienee jo tarpeellista ottaa toisenkin käden nakit apuun. Vaikea sanoa, mistä tuo kiikastaa. Ensimmäisenä mieleen tulee lähinnä se, että siellä ei ole keho täysin kunnossa, vaan jotain pikkuvammaa pukkaa. Mutta kun tuuraajaakan ei löydy, niin lepuutus ei onnistu millään. Toivoa sopii, että Mladen Krstajicin kuntoutuessa Bordonille voisi antaa jossain liigapelissä lepovuoron, mutta toisaalta seuraavien pelien ohjelma ei vielä siihen mahdollisuutta anna.

Puolustuspään virheiden lisäksi Schalken pelistä puuttuu myös se alkukauden ja viime vuoden kontrolloivuus. Viime peleissä - Mestareiden liigasta ei tarvitse edes puhua tässä yhteydessä - kuninkaansiniset eivät ole kyenneet määräämään itse pelin kulkua, vaan vastustajilla on ollut aina sanottavansa tuohon. Erityisen selvästi tuo on näkynyt peleissä Karlsruhea ja Rostockia vastaan, joista tuloksena olikin ainoastaan yksi piste. Osittain tuon syyksi voi vetää Panderin puuttumisen, sillä noina hetkinä Schalkelta puuttuu vasemmalta laidalta se pelaaja, jolle ja jonka kautta palloa voi kierrättää omien pelaajien välillä. Ilman Panderia pelistä puuttuu tasapaino ja peli laahustaa oikealla, mikä on vastustajalle helppo pala hoideltavaksi. Asiaa ei auta sekään, että keskustasta puuttuu vielä toistaiseksi palloa hallussaan pitävä ja sitä sieltä käsin nopeasti ylöspäin jakava pelaaja. Rakitic ei vielä ole täysin valmis tähän rooliin, Grossmüllerkin vielä hakee itseään ja Özil on loukkaantuneena. Toisaalta myös laitapelaajat Lövenkrands ja Asamoah ovat olleet viime aikoina harvinaisen pahasti hukassa, joten ei sieltä keskeltä ole sitä palloa juuri voinut minnekään jakaakaan.

Toivottavasti tuohon nyt saataisiin lähiaikoina muutos, jotta Schalke pääsisi kuromaan hieman sarjataulukossa syntynyttä eroa kiinni ja pääsisi taas lähemmäksi tavoiteltua kahden pisteen per peli tahtia.

Sekä tietysti saisi median hiljaiseksi.

Tässä eletään nimittäin taas kerran uudestaan sitä tuttua kierrettä, jossa muutama heikommin sujunut ottelu saa median repostelemaan gelsenkircheniläisten kohdalla. Kaikkein naurettavinta on ollut Manuel Neueria käsittelevien tekstien sisältö, joka on ampunut jumalattoman selkeästi yli. Menneenä viikonloppuna Neueria taas syyteltiin tietyissä julkaisuissa (Bild, Bild ja Bild) Bremenin tasoitusmaalista, vaikka nuorukaisella ei ollut minkäänlaisia saumoja tuon tilanteen selvittämiseen. Siinä vaadittiin "Toni" Schumacherin sekä Olli Kahnin (mistä miehelle isot kiitokset) väliintuloa ja asiantuntevia kommentteja, jotta nuo kirjoittelevat lobotomiapotilaat vaikenivat. Tietenkin Neuer on edelleen huomion keskipisteessä ja jokaista miehen liikettä seurataan, mutta olisivat nyt saatana edes joissain määrin asiallisia.

Toinen asia, joka alkaa vähitellen keittämään yli, on median edustajien itku supertähtien perään. Sitä ei käy kiistäminen, etteikö Schalkella olisi tällä hetkellä etenkin kärjessä ongelmia ihan materiaalinkin osalta (tästä piti kirjoittamani enemmän erikseen, mutta se lykkääntyy taas pidemmälle tulevaisuuteen), mutta mitäpä vittua sitä voisi tehdä, kun palkkabudjettia ei haluta räjäyttää ja siirtokorvausten takia ei haluta ajaa naapurin tavoin seuraa konkurssiin. Kaikkein pahinta - vaiko parasta - tässä on se, että kannattajakunnan keskuudesta löytyy näitä vajakkeja, jotka luulevat Schalken kykenevän ostelemaan Samuel Eto'on ja Didier Drogban kaltaisia pelaajia milloin mieli tekee. Hienoa on myös katsella, kuin jotkut omasta leiristäkään eivät ymmärrä sen olevan äärimmäisen vaikeaa tehdä maaleja sairastuvalta käsin.

Kolmas upea asia on tapa käsitellä valmentaja Mirko Slomkaa. Seurapresidentti Schnusenberg ymmärsi jo vetää sanojaan takaisin ja selitellä, että nämä tulkittiin väärin. Kömpelöltähän tuokin näyttää, mutta hyväksyttäköön toistaiseksi. Jatkossa voisi mies kuitenkin olla hissukseen ja puhua vaikka nauhurille, jos sanottavaa jalkapalloilullisista asioista löytyy. Nauhan kuuntelun mies voisi hoitaa myös yksikseen.

Median puolelta on turha toivoa mitään parannusta Slomkan käsittelyyn, mutta kannattajakunnan suhteen olisi syytä toivoa parannusta. Viikonloppuna siellä oli taas nautittu urakalla niitä toisenlaisia keittolounaita ja sienimuhennosta, ainakin mikäli on erinäisiä Schalken foorumeja ja yleisökirjoituksia uskominen. Sitä vaan kyselee itseltään, kuinka tujun annoksen kukakin on nauttinut, jos tosissaan puhuu Slomkan potkuista ja Jose Mourinhon palkkaamisesta tilalle. Näitäkin sieltä löytyy, muita valmentajia kun ei osata nimetä. Mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, kun Mourinhon, Lippin ja kumppaneiden jälkeen työtä vaille olevien listalta löytyy lähinnä Peter Neurureria ja kumppaneita.

Ilahduttavaa on kuitenkin nähdä, että suurin osa vanhemmasta polvesta näyttää olevan Slomkan takana. Joissakin tapauksissa ehkä pelkästään siitä syystä, että "parempaakaan" ei ole tarjolla, mutta kuitenkin. Vanhemmalla polvella tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä, jotka kokivat aikanaan Schalken visiitit alakertaan ja olivat mukana seuran horjuessa romahduksen partaalla pitkään. Tämä tausta antaa hieman perspektiiviä, sillä siitä ei tosiaankaan ole kuin kaksi vuosikymmentä, kun Schalke viimeksi putosi sarjaporrasta alemmaksi. Ja siitä tuli keväällä kymmenen vuotta täyteen, kun Schalken toden teolla pääsi takaisin jaloilleen kahden vuosikymmenen hoipertelun ja hapuilun jälkeen.

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä vastakkainasettelussa vanhemman ja nuoren kaartin välillä on suhtautuminen tappioihin. Osa nuoremmista suorastaan toivoo Schalken häviävän otteluita, jotta kaikki Neuerista Kuranyihin ja Slomkasta Müllerin lentäisivät ulos Leo Messin ja Kakán sekä Mourinhon tieltä. Tällä kaudella useamman kerran on jo saanut hymähdellä, kun joku riemuidiootti on voivotellut kovaan ääneen Schalken tappiota tasapeliin päättyneiden otteluiden yhteydessä. Näin kävi menneenäkin viikonloppuna. Kyllähän tuota jollain tapaa varmasti voisi ymmärtää, mutta vähitellen käy median suoltaman roskan kanssa pahasti hermoille.

Vastapainoksi näille vaatimuksille ja tuollaisille toiveille on noussut ilmoille eräs varsin mielenkiintoinen idea. Välillä nimittäin aina törmää sellaisiin ajatuksiin, että Schalken soisi putoavan taas hetkeksi sarjaporrasta alemmaksi. Ihan vain puhdistustoimenpiteenä, jotta kuninkaansinisten pahasti ylikuormittunut bandwagoni puhdistuisi, media saataisiin rauhotelluksi odotustason laskiessa ja Schalke pääsisi taas rauhassa rakentelemaan tietään kohti Suuren Unelman täyttymystä. Putoaminen tietenkin toisi tuohon takapakkia ja taloudellisestikin sillä olisi tietynlaisia vaikutuksia, mutta ainakin se saisi viimein tuotua rauhan niin joukkueen, seuran kuin kannattajakunnankin ympärille ja keskuuteen. Ja rauhahan on juuri se elementti, joka Gelsenkirchenistä on puuttunut useimpina viimeisistä kausista. Rauhan vallitessa seura on kyennyt nappaamaan UEFA-Cupin voiton, kaksi Pokalia ja yltänyt kahdesti sarjakakkoseksi. Hätiköidessä ja panikoidessa on vain onnistuttu rikkomaan toimivia rakenteita.

Vaikka niin dramaattiseen tilanteeseen kuin putoamiseen en itse toivoisi Schalken ajautuvan, niin kyllä sitä näkisi mieluusti jotain tapahtuvan siihen suuntaan, että tilanne rauhoittuisi. Schalkella ei ole mikään kiire mihinkään, se on ollut täällä ensi sunnuntaina sadankolmen ja puolen vuoden ajan. Se on kyennyt odottamaan mestaruutta jo kohta 50 vuotta, siinä ei muutama lisävuosi paina missään. (Toki Charly Neumannin soisi vielä kerran näkevän salaattilautasen kohoavan Gelsenkirchenissä, mutta...) Schalke voi odottaa, sillä on varaa odottaa. Se tuli aikanaan maailmaan voittaakseen, se voitti ja se on voittava jatkossakin. Siksi Gelsenkirchenissä voitaisiin ihan hyvin rauhoittua nyt, jatkaa viime aikojen laadukasta työtä ja askel askeleelta lähestyä sitä tiettyä hetkeä.

Ehkä tuo on liikaa toivottu, siis tuon kärsivällisyyden suhteen. Mutta tähän kellonaikaan ja mielentilaan sitä on mukava ajatella tuollaisia...

[hombre]

Aika jäätävät tilastot tällä Panderilla tosiaan... 

[BVB]

Grossmüllerkin vielä hakee itseään

Katsoin tuosta ottelusta vain noin ensimmäiset 20-minuuttia, mutta tuona aika Grossmüller jäi eniten mieleen positiivisessa mielessä, muutenkin kuin tuon komean maalin osalta. Loppupeli ei ilmeisesti sujunut samaan malliin, vai oletko eri mieltä miehen suorituksesta?

[Balla]

Aika jäätävät tilastot tällä Panderilla tosiaan... 

Tämän topikin isä tekee jutuillaan vaikka Edi Gliederistä maailman parhaan pelaajan.   

[Dieter Bohlen]

Katsoin tuosta ottelusta vain noin ensimmäiset 20-minuuttia, mutta tuona aika Grossmüller jäi eniten mieleen positiivisessa mielessä, muutenkin kuin tuon komean maalin osalta. Loppupeli ei ilmeisesti sujunut samaan malliin, vai oletko eri mieltä miehen suorituksesta?

Pitkälti samaan mieltä, joskin se loppupelikään ei ollut lainkaan hassumpaa peliä uruguaylaiselta. Pelimies kyseessä.

Erityisesti Grossmüllerin otteissa ilahdutti ajoittain se, että mies näkee hyvin lähes koko kentän ja pystyy jakamaan palloa nopeasti eteenpäin. Tämä Schalken pelistä on viimeisimmissä peleissä uupunut, alkukaudesta sitä oli havaittavissa, kuten myös muutamissa viime kevätkauden peleissä sekä kaikissa viime syyskauden loppupään peleissä. Schalke on vaarallisimmillaan, kun se saa pallon nopeasti liikkeelle keskikentältä. Muutamalla syötöllä pitäisi jo pyrkiä keskityspaikkaan, josta pallo heitettäisiin maalille ryntäävän Kuranyin päähän. Viime peleissä tätä ei ole tapahtunut, sillä keskeltä ei ole löydetty tarpeeksi nopeasti laitapelaajia. Bremeniä vastaan tässä jo alettiin taas onnistua, joskin lähinnä vain oikealla laidalla. Se vasemman laidan ja etenkin Peter Lövenkrandsin vahvuuksien käyttäminen on ollut edelleenkin vajavaista.

Uruguaylaisesta kuitenkin huomaa, että vielä ei olla täysin samalla aaltopituudella muiden pelaajien kanssa. Ajoittain se pallo tuppaa taas pysähtelemään sinne keskustaan, vaikka sitä olisi syytä toimittaa joko laidoille taikka pystyyn Kuranyille. Tämä pysähtely johtaa sitten pelin hidastumiseen, vastustaja pääsee hakemaan puolustusasemansa ja pääsee useammin pallonriistoihin, joista voi iskeä vastaan. Bremeniä vastaan näitä nähtiin jokunen kappale.

Eiköhän tuo kuitenkin ajan kanssa parane tuokin. Niin Grossmüllerin kuin Rakiticin ja Özilinkin kohdalla, joskin viimeksi mainittu on tosin kahta muuta pidemmällä tällä saralla.

Aika jäätävät tilastot tällä Panderilla tosiaan... 

Onhan ne. Äärimmäisen tärkeä pelaaja Schalkelle, ei pelkästään erikoistilanteidensa ja huikean vetonsa vuoksi. Panderin pelatessa Schalken vasen laita on alati vaarallinen hyökkäyssuuntaan, mikä myös avaa oikean laidan peliä. Rafinhalla on paljon helpompaa pelata, kun edessä ei ole kolmea tai neljää vastustajaa, vaan se yksi tai kaksi loppujen auttaessa keskellä ja Panderin kanssa. Tasapainottaa ja tekee Schalkesta vähemmän ennalta-arvattavan, etenkin jos sinne keskelle vielä saataisiin kuvioissa täysin sisällä oleva kymppipaikan kaveri.

Tämän topikin isä tekee jutuillaan vaikka Edi Gliederistä maailman parhaan pelaajan.   

Edi muuten on osunut tällä kaudella reilun yhden maalin per peli tahtia. Ei suinkaan hassummin ikämieheltä.

[Vavá]

Luin juuri, että Brasilian sarjan yksi kovimmista nimistä on siirtymässä Schalkeen. Kyseessä on Zé Roberto - Botafogon 10-pelaaja.

http://www.youtube.com/watch?v=GVUFzQ2Ot7k

[Dieter Bohlen]

Ennakkoasetelmat

Tiistaina Schalkella oli edessään kauden toinen peli DFB-Pokalin puolella ja tällä kertaa oltiin löydetty tie ilahduttavasti kotikonnuille ja päästiin pelaamaan lähes täyden Arenan edessä. Vastassa oli tuttu vastustaja, kun arpa oli heittänyt vieraaksi Gerald Asamoahin, Fabian Ernstin ja Mirko Slomkan aiemman seuran Hannoverin. Myös vastustajan riveistä löytyi tuttuja kasvoja, kun ex-Schalker Sergio Pinto ja Schalke-kasvatti Mike Hanke kohtasivat aiemmin seuransa Schalke-luotsi Slomkan hyvän ystävän Dieter Heckingin alaisuudessa.

Ottelun alla Gelsenkirchenistä kuultiin iloisia uutisia, kun sekä Kevin Kuranyi että Peter Lövenkrands pystyisivät pelaamaan ottelussa, joskin tanskalaisen olisi aloitettava vaihtopenkiltä. Lövenkrandsin tilalle Slomka nosti Ivan Rakiticin, jonka pelaamisen myötä Carlos Grossmüller putosi oikealle laidalle Jermaine Jonesin ottaessa paikkansa vasemmalta 4-4-2:ssa. Jonesin pelipaikan vaihto oli pakkoratkaisu, sillä toinen tuolle pelipaikalle mahdollinen kaveri, Zlatan Bajramovic, istui viime vuonna Kölnissä ottamansa punaisen kortin aiheuttamaa pelikieltoaan. Yksi lisämuutoskin nähtiin, kun kokenut serbitoppari Mladen Krstajic teki paluunsa kentille Heiko Westermannin tilalle.

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Hannover 96 2:0 n.V.
1:0 Rafinha 97'
2:0 Kuranyi (Jones) 118'

Ottelu aloitettiin molempien vältellessä riskialtista peliä. Viikonloppuisesta vauhdista ja menosta ei juuri näkynyt jälkeäkään, vaan palloa pyöriteltiin maltillisesti ja katsottiin mihin päästäisiin. Rangaistusalueelle tie ei ainakaan vienyt ottelun alkupuolella, vaan ensimmäinen mainitsemisen arvoinen tilanne nähtiin vasta reilun vartin jälkeen Carlos Grossmüllerin vapaapotkun muodossa. Hannoverin maalissa Robert Enke ei antanut uruguaylaisen kuitenkaan yllättää itseään kollega Wiesen tavoin, vaan nappasi pallon itselleen.

Seuraavasta tilanteesta vastasi Hannover, joskin pääty oli väärä. Toppari Frank Fahrenhorstin purkuyritys ei kuitenkaan lopulta aiheuttanut kuin kevyttä sydämentykytystä, sillä maalin sijasta pallo osui ylärimaan. Toisesas päässä Hannover ei saanut kahdesta yrityksestään huolimatta vaaratilanteita aikaan.

Varsin harmaan ja mitäänsanomattoman ensimmäisen puoliajan viimeinen tilanne osui Schalkelle. Ivan Rakitic toimitti pallon matalana kapteeni Marcelo Bordonin päähän, joka ohjasi tämän kohti maalia. Brassin puskuyrityksestä ei ollut kuitenkaan yllättämään Enkeä, joten puoliajalle vetäydyttiin maalittomassa tasatilanteessa.

Toisella puoliajalla ottelussa ei nähty kovinkaan merkittävää muutosta. Hannover oli hienoisesti niskan päällä, mutta se ei saanut luotua vaaratilanteita Neuerin maalille. Schalke puolestaan haki omaa peliään ja sai juonesta kiinni vasta Slomkan suoritettua ensimmäisen vaihtonsa. Nuori kroaatti Rakitic otettiin kentältä ja flunssainen Lövenkrands heitettiin kehiin. Samalla Schalke siirtyi 4-4-2:sta tuttuun 4-3-3:en.

Systeeminvaihdoksen tuloksena Schalke loi itselleen nopeasti kaksi maalintekotilannetta, mutta ensimmäisessä Lövenkrandsin sihti ei ollut täysin kohdillaan ja toisessa Robert Enken onnistui selvittää tanskalaisen yritys. Tämänkin jälkeen Schalkelle tarjottiin paria maalintekomahdollisuutta, mutta verkkoihin peliväline ei tietään löytänyt. Kevin Kuranyi ensimmäinen yritys tyssäsi niukkaan ohilaukaukseen, toiseen ehti Szabolcs Huszti väliin maaliviivalla ja viitisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua hannoverilaispuolustus ehti liukua viime hetkillä Peter Lövenkrandsin yrityksen eteen ja Enken maali säilyi koskemattona. Edessä oli jatkoaika, aivan kuten vuosi sitten Kölnin illassa.

Tälläkin kertaa Schalke täytyi tehdä vaihto aikaisessa vaiheessa, kun Christian Panderin kone ei enää kestänyt seuraavaa puolituntista. Maajoukkuemiehen tilalle tuli aiemmissa peleissä topparina esiintynyt Heiko Westermann, mikä ei aiheuttanut sitä normaalia ylimääräistä hikoilua, kuten yleensä Panderin joutuessa vaihtoon. Tällä kertaa käytettävissä oli nimittäin sentään kaveri, joka on puolustaja ja pelannut aiemminkin laitapakkina. Toimiva vasen jalkakin löytyy.

Schalke pystyi siis jatkamaan viimeisen puolituntisen vahvan otteensa säilyttäen ja palkintokin tuli pikaisesti, joskin hieman yllättäen. Rafinhan epäonnistunut keskitys yllätti Enken Hannoverin maalissa täysin ja pääsi liitelemään vapaasti päin takatolppaa, josta se kimposi keskelle Enkeen ja tämä kautta aina maaliin saakka. Ansaittu johto-osuma, ihmeellisellä tavalla saatu sellainen tosin.

Avausmaalin jälkeen Hannoverkin kävi taas vaihteeksi reippaammin hyökkäämään. Manuel Neuer maalillaan torjui kuitenkin Mike Hanken puskuyrityksen ja Jan Rosenthalin yritys puolestaan painui hieman ohi Schalke-maalin, joten tilanne säilyi koskemattomana. Schalkella oli paikkansa vielä jatkoajan ensimmäisen puoliajan puolella ottelun lopulliseen ratkaisuun, mutta se vietiin väärään paitsioliputukseen. Tilanteesta maalin viimeistellyt Kuranyi pääsi kuitenkin kokeilemaan aivan toisen puolikkaan loppuhetkillä uudemman kerran Jermaine Jonesin loistavasta esityöstä ja tällä kertaa maali hyväksyttiin. Schalkelle siis ansaittu 2:0 kotivoitto DFB-Pokalin toisella kierroksella ja matka kohti Berliiniä jatkuu. Seuraavaksi edessä on visiitti Wolfsburgiin, jossa alkukaudesta jaettiin liigassa pisteet maalein 1:1.

Mielipide

Eipä tuosta sen kummempia pidä puhua, kun koosteita ja median ottelukertomuksia lukuun ottamatta matsia ei ollut mahdollista todistaa. Schalke otti kuitenkin täysin ansaitun voiton ja yksi syyskauden tavoitteista - Pokalissa joulun yli jatkaminen - oli saavutettu. Mieleistä oli myös Mladen Krstajicin paluu sekä pieni näpäytys mediaedustajien suuntaan sekä tietylle osalle kannattajakuntaa, jotka hyvästä yrityksestä huolimatta eivät juurikaan kyenneet mitään huonoa ottelusta löytämään. Tiistaina kaikki oli siis hyvin Gelsenkirchenin kuninkaansinisessä valtakunnassa.