Oletko itkenyt jalkapallon takia ilosta tai surusta?

[Lama-Larsson]

Oli melko lähellä Portossa kun maju jäi 0-0:an, olin täysin litimärkä sateen takia, ei brenkkua, "nukkunut" (valvonut) edellisen yön lentokentällä, metrot tukossa, tiesi joutuvansa nukkumaan nimimerkki Sinkkiksen vieressä jne.

Muuten lähinnä reissujen takaisintulomatkoilla...

[HÄI]

ukrainalaisdumari

Valkovenäläis-, eikö?

En ainakaan ihan lähivuosina.

[kluru]

Valkovenäläis-, eikö?

Ukrainalainen.

[HÄI]

Ukrainalainen.

[knlo]

Pelattiin ala-asteen toisella luokalla karsintaottelua B-luokkaa vastaan pääsystä koulujen välisiin. Vastustaja oli siinä vahvistunut yhdellä luokalleen jäänneellä korstolla ja olin oman luokkani ainoa jalkapalloilija. Päätinpä mennä maalin suulle, koska valmistavissa reeneissä maalivahtiosastomme oli melko heikolla tasolla ja olinhan tottunut maalivahdin rooliin pelatessani kolme vuotta vanhemman veljeni ja tämän kavereidensa kanssa. Sain kapteenin nauhan käteeni, tsemppasin ennakkoasetelmissa heikompaa joukkuettani. Ensimmäiset kaksi ottelua päättyivät tasatulokseen eikä opettaja jostain syystä halunnut ratkaista ottelua pilkuilla vaan taas mentiin uusintaotteluun. Ottelut päättyivät muistaakseni molemmat 0-0.

Kolmas ottelu oli tunteikas. Tuo luokalleen jäänyt jättiläinen pääsi ottelun viimeisellä minuutilla läpiajoon, laukaus lähti jalasta, heittäydyin jostain syystä vasemmalle kyljelle vaikka kuti oli menossa oikeaan alakulmaan. Kuin hidastetusta filmistä katselin pallon menevän ohi oikean jalan Patrickia hipoen. Myöhemmin koulu-urallani lyttyyn haukkumani opettaja vihelsi samalla hetkellä ottelun päättyneeksi. En voinut hyväksyä sitä. Muutaman heliumpainotteisen karjunnan jälkeen jäin yksin potkimaan oikean puoleista pikkumaalin pyöreää tolppaa, muistaakseni se liikkui ainakin tolpan paksuuden verran sivuttain. Jäin istumaan selkä tolppaa vasten, painoin pääni alas ja itkin. Koulujenvälinen jalkapalloturnaus ja muissa kylän kouluissa pelaavien seurajoukkuepelaajieni kohtaaminen jäi kokematta. Menin liikuntatunnin jälkeiselle oppitunnille vasta kun opettaja oli lähettänyt pari luokkakaveriani hakemaan minut. En sanonut päivän aikana enää sanaakaan.

Seuraavalla viikolla kokosin itseni ja keskityin jo seuraavan vuoden karsintoihin. Sain houkuteltua kaksi luokkakaveriani mukaan jalkapallojoukkueeseen.

Kolmannella luokalla B-luokan ongelmaoppilaskin oli vaihtanut koulua ja pääsimme kuin pääsimme mukaan kisoihin. Koulujen välisissä kisoissa saimme muilta kouluilta huolella turpaan. Se oli oman elämäni Any given sunday. Nykyisin jo hieman naurattaa

[Woland]

Hieno tarina

Itse en muista itkeneeni jalkapallon takia, mutta kaveri väitti minun itkeneen onnesta cupin finaalin loppuvihellyksen jälkeen.

[SoccerMom]

En tosiaan ole itkenyt, mutta junnuilla on nykyisin liian monella ja liian usein kyyneleet silmissä tappioiden jälkeen. Jotenki vakavaksi mennyt tämä homma.

[Eino Kymistä]

En tosiaan ole itkenyt, mutta junnuilla on nykyisin liian monella ja liian usein kyyneleet silmissä tappioiden jälkeen. Jotenki vakavaksi mennyt tämä homma.

Junnuissa taitaa sittenkin olla suomifutiksen tulevaisuus Häviöö täytyykin vihata.

[marcelo vieira da silva]

Espanjan voittaessa EM-2008 pitkän odotuksen jälkeen ja Ramos puki ylleen Antonio Puerta -paidan. Sen jälkeen spanskien voitot onkin lähinnä vituttanut.

Viimeksi Litti-dokkaria katsellessa pääsi kyyneleet, kun Litti esitteli Mestareiden liigan viiden ensimmäisen vuoden parhaan maalintekijän palkintoa ja se jotenkin vain iski sisimpään, voimakkaammin kuin koskaan ennen, että vittu se oli kova pelaaja

Joskus katselen parhaita muistamiani hetkiä suomalaisten esityksistä jalkapallossa. Jos itken, se tapahtuu lähes poikkeuksetta Pukin Sonskilla iskemän 2-0 maalin kohdalla.

Junnarina tuli monesti itku kesken pelien,jotka hävittiin. Harvemmin itkin matsien jälkeen, mutta joskus vain vitutti muiden riittämättömyys silloisissa kehnoissa jengeissä, joissa pelasin, kun itse taistelin hullun lailla ja ravasin keuhkoni pihalle.

Oon kova itkemään muutenkin, ilosta etenkin.

[Craptree]

Joskus junnuna tuli itsekkin tirautettua muutamat kyyneleet pelien lomassa. Tarkimpana muistona Kemijärvellä pelatussa turnauksessa välierän rankkarikisa. Kolme laukojaa taisi olla ja meikähän sitten epäonnistu (harvoin näin pääsi käymään) ja itkuhan siinä sitten tuli. Kolmen laukojan jälkeen tilanne oli kuitenkin tasan. Valmentaja sitten halusi että minä vedän äkkikuolemassa ekana ja pienen suostuttelun jälkeen astelin itkukurkussa vetämään. Rankkari sitten painui sisään ja etenimme finaaliin, loppu hyvin kaikki hyvin. Outoa muuten että sama jannu sai vetää heti äkkikuolemavaiheessa uudestaan.

[salomoninkalu]

Kemijärven vanhalle kunnon betonikentälle ""

[Lihis]

Outoa muuten että sama jannu sai vetää heti äkkikuolemavaiheessa uudestaan.

Muistan kun pikkujunnuissa oli kolme vetäjää. Se joka aloitti oli ensimmäinen laukoja äkkikuolemassa.

[äägee]

George Bestin viimeiset hetket, Sky News ja sairaslomalla tv:n edessä koko päivän. Silloin pääsi itku.

[PumanNapit]

Rafaelin viimeiset askeleet lahen stadionin nurmella sai tipan silmäkulmaan

[Niko9611]

Sinä päivänä, kun HIFK voitti Stadin Derbyn monen vuoden tauon jälkeen 30.9.16
Kyllä siinä tippa jos toinenkin tuli linssiin.

[FrasierCrane]

Sinä päivänä, kun HIFK voitti Stadin Derbyn monen vuoden tauon jälkeen 30.9.16
Kyllä siinä tippa jos toinenkin tuli linssiin.

Itsellä tuli kauden ekan derbyn jälkeen kun Klubi voitti 2-1
Myös taisi muutama kyynel vierähtää Seban jäähyväisissä sekä Schalke ja Köpis kotipelien jälkeen.

E. Myös kotisohvalla Rapid vieraspelin jälkeen.

[Il Chino]

Eipä tästä kauan ole, kyllä JJKn nousu Veikkausliigaan toi pari tippaa silmäkulmaan. Hieno hetki!

[BorisC]

Useasti, mutta erityishuomion ansaitsee Suomi - San Marino pelin jälkeen päässyt umpijurrinen ja minttuviinan tuoksuinen huutoitku Kuninkaalle.

[ensijokolmas]

Varmaankin kaikkein raskain kokemus pelillisesti oli muutaman vuoden takainen Eurooppaliigan karsintaottelu Romaniassa, Timisoara - MyPa. 1 osaottelu oli päättynyt romanialaisille Mylsällä 1-2 ja tarvittiin melkoinen ihmeteko jotta mentäisiin maajoukkuemiehiä vilisevästä vastustajasta jatkoon. Suttuiselta striimiltä seuraaminen kun Ricketts ja kumppanit olivat saaneet 0-3 tilanteen aikaiseksi. Sitä kiiman määrää jota ei ollut uskoa todeksi. Foorumi täyttyi Mypa -viesteistä ja hetken päästä erroria taas pukkasi. Tuntui, että nyt ollaan tekemässä jotain isoa. Puhelinluettelo läpi ja soittoja tutuille jne. Ilta vanheni pikkuhiljaa ja tuskastuttavan hitaasti, Timisoara vyöryi sitäkin kovemmin päälle. 10 minuuttia ennen loppua tilanne oli 2-3 mikä riitti vielä jatkoonmenoksi. En tosin kestänyt paineita enää vaan menin ulos rauhottumaan ja odottamaan että ottelu olisi ohi ja toivoen et jätkät kestäisivät loppuun asti. Katsoin kännystä, että nyt varmaankin oli peli jo päättynyt. Kysyin faijalta: "Miten meille kävi?" - Timisoara oli tasoittanut lisäajalla.

Istuin pihalla rappusilla itkien, pohtien, että miksi suomalaisella jalkapallokannattajalla on ilonaiheet aina niin vähissä. Annetaan mahdollisuus ja lopulta vedetään matto jalan alta. Kolme ja puoli vuotta on aikaa kulunut ja vielä sen muisteleminen tekee pahaa. Ennen tuota suurin pettymys oli mestaruuskaudelta 2005, jolloin Grasshoppers pääsi Uefa Cupin lohkovaiheeseen tuomarin avustuksella Vantaalla pelatussa karsintaottelussa. Tuolloin paluumatka bussissa kului hiljaisesti, tosin kukaan ei muistaakseni itkenyt. Johtuiko siitä, että sveitsiläiset tekivät lopulta selvät 0-3-lukemat. Mutta pettymys oli suunnaton kun tiesi, että ukrainalaisdumari oli hyväksynyt jo MyPan johto-osuman, mutta farssimaisesti vetänyt tuomionsa takaisin keskusteltuaan neljännen erotuomarin kanssa.

Monesti tulee ajateltua oman seuran tilannetta. Kun taloudellinen tilanne on mikä on, huoli on suuri. Ajatus siitä, että joulukuussa 2011 MyPan taru olisi loppunut tehtaan tilanteen vuoksi, en tiedä mitä itselle olisi tapahtunut. Tilanne näyttää nykyään vähän paremmalta, mutta ajatus siitä ettei seuraa enää olisi saa kannattajan vakavaksi ja joskus pato niin sanotusti murtuu. Täydellä sydämellä kun seuran sekä kannattajatoiminnan kehittämisessä haluaa olla mukana, pistää se monesti miettimään mennyttä sekä tulevaa.

Surullismielinen viesti.

e: Gijonissa en muista ainuttakaan suomalaisjanaria, joka ei olisi muutamaa ilon kyyneltä tirauttanut Pukin tasoituksen jälkeen. Muilla vierasreissuilla onnenkyyneliä on nähty korkeintaan silloin, kun se pelipäivän ensimmäinen tasuri huljahtaa kurkusta alas.

[Huupponen]

Sydän jätti muutaman lyönnin väliin Seinäjoella ja Hämeenlinnassa 1998 ja 2011 jälkimmäisessä tarjottiin melkein lisähappea. Rafun jäähyväisissä itkettiin Karpaloravintolassa (jonnet ei tiiä).

[OzzMozz]

Rapid Wien - HJK peli. Savage laukoi pilkun maaliin ja tiesin että se on siinä. Monen vuoden odotus oli ohi ja Klubi pääsi lohkovaiheeseen. Mahtava ilta saan vieläkin kylmiä väreitä kun muistelen peliä ja sen jälkeisiä fiiliksiä.

[Clubber Lang]

En ole.

[Heijaa]

Suihkussa loukkaantumisten aikana, kun tiesi kuinka kauan menee ennenkuin pääsee taas pelaamaan..

[Neponen]

Luin äsken Chapecoense-artikkeleita ja itkin.

[Puff the Dragon]

En livenä, mutta jälkikäteen katsottuna Litmasen jäähyväishaastattelu Ville Klingan tekemänä. "Sä varmaan näät".