Teemu Pukki & Sevilla

[SirLoser]

Lue= Perpa?

No vaikka näin. Tapoihin ei vaan kuulu lytätä ketään suoraan, toivotaan Perpalle kaikkea hyvää Twenteen.

[Viinioksa]

Jos puhutaan suomalaisista superjunnuista ulkomaisissa (suur)seuroissa, voidaan todeta, että eivätköhän nämä seurat tiedä - tai ainakin usko tietävänsä - mikä, esimerkiksi minkälainen ja missä määrin toteutettu harjoittelu, on superjunnun kehityksen kannalta parasta. Se on - tai ainakin sen pitäisi olla - näiden seurojen ydinosaamista. Viestistäsi ei saa selkeää kuvaa siitä, mitä mainitsemasi valmennusohjelman tulisi mielestäsi sisältää. Nähdäkseni on kuitenkin selvää, että siitä ei olisi superjunnun kannalta kuin haittaa, ja Pöllöliitto alkaisi ulkomaisille seuroille kertoa miten suomalaista superjunnua tulisi harjoituttaa (tai antamaan superjunnulle - mahdollisesti seurasta saatujen ohjeiden kanssa ristiriitaista - ohjeistusta liittyen harjoitusmetodeihin).

Et ymmärtänyt. Kyse on siitä, miten huippuseuraan päässyt suomalainen saadaan nousemaan niiden muiden lupausten ohi eli tekemään sen läpimurron. Tähän Palloliiton pitäisi järjestää jokin tukiohjelma, joka toki sisältäisi tässä vaiheessa enemmän henkistä puolta ja käytännön asioita kuin pelillistä valmennusta (joka on seurassa huipputasoa). Mikäli suomalaisammattilaisilla olisi jokin liiton avustusjärjestelmä tukenaan, päästäisiin siihen tilanteeseen, että suomalaisuus olisi ammattilaiskentillä valtti, sillä suuremmista futismaista tulevilla ei vastaavia ole. Tämä kompensoisi Suomen pienempää lahjakkuusreserviä.

Tuo vertauksesi hiihdon ja yleisurheilun kaltaisiin yksilölajeihin on lähtökohdiltaan niin älytön, että sitä tuskin on syytä liiemmin kommentoida.

Ei niissä ole muuta oleellista eroa kuin se, että jalkapalloilija tarvitsee myös joukkueharjoituksia. Mutta yleisurheilutyyppinen systeemi, jossa liitto esim. hankkisi parhaille 10-20 junnulle henkilökohtaiset valmentajat jne., nostaisi varmasti näiden junnujen tasoa. Suurmaissa ei tällaisia virityksiä ole, koska huippujunnuja on niin paljon ettei ole mitään järkeä valikoida muutamaa. Jotta Suomi voisi menestyä jalkapallossa, sen pitääkin kääntää pienuus eduksi soveltamalla keinoja, jotka ovat suuremmille mailla mahdottomia tai tarpeettomia.

[SirLoser]

Ilmeisesti jonkinlaisia Palloliiton kustantamia urheilupsykologeja haet näillä "henkilökohtaisilla valmentajilla"?

[Malvinas Logones]

Et ymmärtänyt. Kyse on siitä, miten huippuseuraan päässyt suomalainen saadaan nousemaan niiden muiden lupausten ohi eli tekemään sen läpimurron. Tähän Palloliiton pitäisi järjestää jokin tukiohjelma, joka toki sisältäisi tässä vaiheessa enemmän henkistä puolta ja käytännön asioita kuin pelillistä valmennusta (joka on seurassa huipputasoa). Mikäli suomalaisammattilaisilla olisi jokin liiton avustusjärjestelmä tukenaan, päästäisiin siihen tilanteeseen, että suomalaisuus olisi ammattilaiskentillä valtti, sillä suuremmista futismaista tulevilla ei vastaavia ole. Tämä kompensoisi Suomen pienempää lahjakkuusreserviä.

Ei niissä ole muuta oleellista eroa kuin se, että jalkapalloilija tarvitsee myös joukkueharjoituksia. Mutta yleisurheilutyyppinen systeemi, jossa liitto esim. hankkisi parhaille 10-20 junnulle henkilökohtaiset valmentajat jne., nostaisi varmasti näiden junnujen tasoa. Suurmaissa ei tällaisia virityksiä ole, koska huippujunnuja on niin paljon ettei ole mitään järkeä valikoida muutamaa. Jotta Suomi voisi menestyä jalkapallossa, sen pitääkin kääntää pienuus eduksi soveltamalla keinoja, jotka ovat suuremmille mailla mahdottomia tai tarpeettomia.

En edelleenkään ymmärrä.

Mitä nämä henkinen valmennus ja käytännön sitten oikeasti tarkoittaisivat? Sitä, että superjunnulla olisi joku Sarasvuon oppipoika mukana Espanjassa katsomassa, ettei junnu syö liikaa pullaa ja tekemässä vähän mielikuvaharjoitteita iltaisin? Hankkisiko henkinen valmentaja superjunnulle naisen, jos junnulla alkaisi tekemään mieli alamummoa?

[Filosofi]

Viinioksa tarkoittanee, että superjunnuja kehitettäisiin Suomessa henk.koht. valmentajien johdolla. Sitten, hieman valmiimpana, he voisivat siirtyä ulkomaille. Näin saataisiin poikia kehitettyä näiden ehdoilla, koska ulkomailla lupauksia tulee ja menee sen verran kovaa tahtia, että siellä pelaajiin ei voi keskittyä henk.kohtaisesti. Toki pelaajille räätälöidään joitain yksilöharjotteita, mutta osaavan henk.koht. säätäjän kanssa tuloksia tulisi paremmin.

Ajatelkaa vaikka Litin, Hyypiän ja parin muun entisen huippuammattilaisen ylläpitämää akatemiaa, johon valittaisiin se 10-20 Suomen parasta junnua. Palloliiton tukema akatemia, jossa loistavia kouluttajia, voisi tuottaa pitkällä tähtäimellä paljon enemmän hyviä, ellei jopa erinomaisia pelaajia. Hyvän maineen saadessaan akatemia olisi erinomainen ponnahduslauta hyviin sarjoihin.

Tosin pelaaminen kehittää melkeinpä eniten, joten sitten pitäisi järjestää harkkamatseja vaikka Veikkausliigajoukkueita vastaan...

[Noviisi]

Viinioksa tarkoittanee, että superjunnuja kehitettäisiin Suomessa henk.koht. valmentajien johdolla. Sitten, hieman valmiimpana, he voisivat siirtyä ulkomaille. Näin saataisiin poikia kehitettyä näiden ehdoilla, koska ulkomailla lupauksia tulee ja menee sen verran kovaa tahtia, että siellä pelaajiin ei voi keskittyä henk.kohtaisesti. Toki pelaajille räätälöidään joitain yksilöharjotteita, mutta osaavan henk.koht. säätäjän kanssa tuloksia tulisi paremmin.

Ajatelkaa vaikka Litin, Hyypiän ja parin muun entisen huippuammattilaisen ylläpitämää akatemiaa, johon valittaisiin se 10-20 Suomen parasta junnua. Palloliiton tukema akatemia, jossa loistavia kouluttajia, voisi tuottaa pitkällä tähtäimellä paljon enemmän hyviä, ellei jopa erinomaisia pelaajia. Hyvän maineen saadessaan akatemia olisi erinomainen ponnahduslauta hyviin sarjoihin.

Tosin pelaaminen kehittää melkeinpä eniten, joten sitten pitäisi järjestää harkkamatseja vaikka Veikkausliigajoukkueita vastaan...

Tällainen akatemia tarvittaisiin ehdottomasti Suomeen.
Se voisi olla sisäoppilaitosmainen ratkaisu, jossa sinne valitut junnut asuisivat ja pääsisivät koska tahansa käsiksi akatemian laadukkaisiin harjoitusresursseihin. (esim. lämmitetty luonnonnurmihalli käytössä ympäri vuoden myös omakohtaiseen treenaukseen).
Vielä kun sinne saataisiin todella osaavat valmentajat niin avot, tulisi varmasti nostetta superjunnujen tehtailuun. Tarvitsisi vain keksiä, mistä rahat moiseen hankkeeseen. Luulisi, että jalkapallopäättäjät olisivat tätä jo monet kerrat miettineet?? Suomen kokoisessa futismaassa kun mikään yksittäinen seura tuskin pystyy tuollaista rahoittamaan hankkeen täytyisi olla jonkinlainen yhteishanke.
(pari miljoonaa seuroilta, pari miljoonaa palloliitolta, pari miljoonaa valtiolta, pari miljoonaa Hyypiältä ja Litiltä sekä muilta suomalaisilta futisstaroilta, pari miljoonaa Sedulta jne. )

[SirLoser]

Pahasti off-topic, mutta pakko jatkaa, koska aihe on sen verta mielenkiintoinen.

Tässä Filosofin kuvaamassa mallissa ollaan jo aika lähellä sitä Callitin esille nostamaa jalkapallolukiojärjestelmää, jonka kustannukset saataisiin opetusministeriön piikkiin. Tosin ei ole ehkä toteutumassa, tai sitten voidaan tosiaan nostaa Sauli todelliseksi pyhimykseksi.

Jalkapallolukioista kevyempi versio voisi olla juuri Palloliiton oma akatemiajärjestelmä, johon valittaisiin käytännössä jokaisen ikäryhmän maajoukkueet. Akatemiaan tulisi palkata aivan huippuluokan juniorivalmentajia, mielellään vielä ulkomailta. Ongelmia tässä systeemissä on tietysti erittäin paljon, kuten
- mistä rahoitus?
- miksi seurat suostuisivat laskemaan parhaat lupauksensa?
- missä sarjassa nämä joukkueet pelaisivat? Ulkomaan leirit ja turnaukset?
- jne.

Jokaisen ikäryhmän huippuvalmentajien palkkaaminen olisi luultavasti se suurin kuluerä. En tiedä saisiko Palloliiton nykyisestä budjetista lohkaistua sellaista summaa, ehkä muita virkoja järkeistämällä? Seurat tosiaan eivät mielellään varmasti luopuisi huipputalenteistaan ilman korvausta. Riittäisikö koko siirtokorvaus kasvattajaseuralle, jos akatemiajoukkueen pelaaja siirtyy ulkomaille? Eli pelaajaoikeudet olisivat vain akatemialla, akatemialla omat agentit jne. Toinen kysymys: onko tällaiset kansallisen liiton omistamat pelaajaoikeudet kansainvälisen lainsäädännön/uefan sääntöjen mukaisia? Akatemiajoukkueiden olisi saatava tasokkaita pelejä jatkuvasti, olisiko ratkaisu sitten vanhemman ikäluokan juniorisarjat, A-B -ikäisillä Ykkönen?, kansainväliset leiritykset ja harjoituspelit vai jotain näiden yhdistelmiä?

Aikamoista ajatusvirtaa, en tiedä miten realistista kuitenkaan. Ehkä aiheen voisi siirtää jonnekin muualle Teemu Pukin ketjusta.

[Noviisi]

Pahasti off-topic, mutta pakko jatkaa, koska aihe on sen verta mielenkiintoinen.

Tässä Filosofin kuvaamassa mallissa ollaan jo aika lähellä sitä Callitin esille nostamaa jalkapallolukiojärjestelmää, jonka kustannukset saataisiin opetusministeriön piikkiin.

Aikamoista ajatusvirtaa, en tiedä miten realistista kuitenkaan. Ehkä aiheen voisi siirtää jonnekin muualle Teemu Pukin ketjusta.

Olisiko linkkejä keskusteluun/tietoihin jalkapallolukiojärjestelmästä?
Kyllä tämä ideointi oman ketjun ansaitsisi jo ihan siitäkin syystä, että asia saisi enemmän näkyvyyttä ja kenties siten joku asian kannalta tärkeä henkilö innostuisi siitä. Pistähän siis uusi ketju hyvällä nimellä pystyyn!

Ja jotta ei olisi tämänkin viestä aivan täysin off-topic, niin kyllähän Pukki voisi tulla pitämään luentoja tuonne akatemiaan aiheesta "Kuinka päästä futisammattilaiseksi Espanjaan".

[kluru]

Ja jotta ei olisi tämänkin viestä aivan täysin off-topic, niin kyllähän Pukki voisi tulla pitämään luentoja tuonne akatemiaan aiheesta "Kuinka päästä futisammattilaiseksi Espanjaan".

Jotenkin tuli mieleen että tästä lauseesta sais rakenneltua aika maukkaan Aarne Ankan sarjiksen

[Savon keisari]

Kylläpä mm. lentopallon poikamaajoukkue Kuortaneella pelaa miesten mukana 1-sarjaa.

[Callit]

Tämä kusipäisyys-terve itseluottamus -debaatti on kyllä mielenkiintoinen aihe, josta olisi ehkä aineksia jopa omaksi ketjuksi. Tietynlainen kusipäisyys kovassa maailmassa ei välttämättä ole tosiaan heikko asia, mutta väittäisin, että kusipäisyyden tulee pysyä vain ja ainoastaan pelikentän sisäpuolella.

Tästä olisi tosiaan hyvä keskustella oman otsikon puitteissa, mutta koska keskustelu lähti Pukin luonteesta, niin jatkan hiukka.

Se (lähes) välttämätön luonteenpiirre on yhdellä sanalla itsekkyys. Väitän, että (lähes) jokaisella ammattilaisfutarilla on keskimääräistä minäkeskeisempi maailmankuva/persoonallisuus. Ihan huvittava esimerkki tästä on se, että noin puolet huipuista puhuu itsestään usein kolmannessa persoonassa. Yksi tämän laajan joukon "alalajeista" on sitten nämä kusipäät, joista löytyy toki melkoisia aste-eroja pikkuisen vaikeista Effenbergeistä ja Keanoista täysidiootteihin paolocanioihin ja bartoneihin (tarkoituksella pienellä).

DFB:n pelaajakasvatuksessa on Mathias Sammerin johdolla viime vuosina otettu pelaajien persoonallisuuden kehittäminen luupin alle. Tarkoitus ei käsittääkseni ole kehittää suoranaisesti itsekkyyttä, vaan muuten valmistaa teini-ikäisiä ammattilaismaailman armottomuuteen. Aki Riihilahti kirjoitti joskus varsin hyvin tuota kovuutta sivuten, kun hän totesi, että jos joskus tulee hääkutsujen kirjoittamisen aika, niin hänellä on Suomessa valtava joukko kutsuttavia ex-pelikavereita, mutta ulkomuan ammattilaiskentiltä vain yksi tai kaksi. - Helvetin kovaa, ja on kyseenalaista voiko tuohon varsinaisesti kasvattaa, mutta eipä siitä varmaan haittaakaan ole, jos on joku joka yrittää opastamalla valmistaa.

[Nice10]

Kusipäisyys ja itsekkyys eivät ole synonyymeja itseluottamukselle, ammattimaisuudelle ja armottomalle tappajanvaistolle kentällä, vaikka näin monesti virheellisesti kuvitellaan. Zlatanit, C. Ronaldot jne ovat itsekkäitä egoisteja ja se ei välttämättä ole sattumaa, vaan tällaisilla tyypeillä on usein kunnianhimoa ja rajaton itseluottamus. Se kusipäisyys vaan ei ole itseisarvo ja nämäkin pelaajat olisivat vieläkin parempia, jos olisivat joukkuepelaajia. Itseasiassa molemmista on kehittynyt aina vaan parempi pelimies mitä enemmän he ovat alkaneet asettamaan joukkueen menestystä oman tähtiloistonsa ja näyttävyytensä edelle. Se toki usein vaatii huippuympäristön ja auktoriteetteja. Kusipäisyys tietää ongelmia, silloin pitää olla niin hyvä, että kusipäisyys katsotaan läpi sormien. Silti hyväkin pelaaja on aina parempi, jos ei ole riesa joukkuekemioille jne.

Suomalaiset huipulle päässeet Litit, Samit, Jässit, Kolkat, Pasat, Romat, Ägät jne ovat hienoja esimerkkejä kovista ammattilaisista, jotka ovat asiallisia tyyppejä mutta kuitenkin ymmärtäneet kuinka armotonta kilpailu huipulla on. He ovat arvostettuja pelaajia eivätkä mitään ongelmatapauksia. Silti koskaan ... koskaan harjoituksissa tai peleissä he eivät ole olleet hakemassa kavereita. Sen sijaan taas Ere jr, Miklu ... ehkä vanhempi Hetemaj jne ovat pelaajia, jotka ovat saaneet Zlatanin tempperamentin ja itsekkyyden, mutta eivät jalkoja.

Sammer on oikeassa siinä, että johtajuus, henkinen kantti, armottomuus, itsevarmuus ja tarvittaessa terve itsekkyys ovat asioita, joita monesti vaaditaan maailman kilpailluimman lajin huipulla. Silti se raja on niin häilyvä. Monesti koko asia ymmärretään väärin ja kuvitellaan, että pitää olla vittupää menestyäkseen. Kun joukkuelajien huippujoukkueita katselee, niin aika vähissä ne silmiinpistävät kusipäät ovat. Joukkuehenki on menestyksen kannalta tärkeää myös huipulla ja valmentajat tiedostavat sen. Kusipäät lähtevät ovesta yleensä nopeammin kuin hieman heikommat joukkuepelaajat, joko omasta tahdostaan tai seuran.

Ei ole mitään sattumaa, että esimerkiksi entisen Neuvostoliiton, Jugoslavian, Etelä-Amerikan, Afrikan jne alueilta tulevat pallopelimaajoukkueet alisuorittavat kuohahtavan etelän/itäisen verensä, sisäisten riitojen ja pelillisen kurittomuuden vuoksi paljon useammin kuin yhteistyön, hyvän joukkuehengen ja joukkuepelaamisen nimeen vannovat viileämmät germaanit, p-maalaiset, anglosaksit jne, vaikka taitoa ja luovuutta olisikin enemmän kuin pohjoisen puujaloilla ja puukäsillä.

[Columbo]

se että suomalaisfutareissa on (ehkä liikaa?) unelmavävyjä, ei vielä tarkoita sitä että kusipäisyys olisi jotenkin toivottava ominaisuus. Jokaista kusipäätä kohti on maailman huipullakin varmasti kymmenkertainen määrä sopivassa suhteessa samaan aikaan nöyriä ja itsevarmoja pelaajia. Pelaajien ei tarvitse olla keskenään ystäviä, ja yleensähän moni korostaakin sitä kuinka vähän sellaisia muiden jalkapalloilijoiden joukossa on, mutta en näe mitä hyötyä siitä on että joku pelaaja on niin täysmulkku ettei sitä siedä kukaan.

[Viinioksa]

Jokaisen ikäryhmän huippuvalmentajien palkkaaminen olisi luultavasti se suurin kuluerä. En tiedä saisiko Palloliiton nykyisestä budjetista lohkaistua sellaista summaa, ehkä muita virkoja järkeistämällä? Seurat tosiaan eivät mielellään varmasti luopuisi huipputalenteistaan ilman korvausta. Riittäisikö koko siirtokorvaus kasvattajaseuralle, jos akatemiajoukkueen pelaaja siirtyy ulkomaille? Eli pelaajaoikeudet olisivat vain akatemialla, akatemialla omat agentit jne. Toinen kysymys: onko tällaiset kansallisen liiton omistamat pelaajaoikeudet kansainvälisen lainsäädännön/uefan sääntöjen mukaisia?

Ranskassahan on tällainen järjestelmä (Clairefontaine). Ei siitä mitään pelioikeusongelmia tule, ja seuroiltahan ei kysytä haluavatko ne antaa alaikäiset juniorinsa. Toinen asia on sitten rahoitus, jonka vuoksi tuollainen voi olla liian raskas järjestelmä Suomeen. Kevyempi olisi yleisurheilutyyppinen malli, jossa valittaisiin hyvin pieni joukko huippuyksilöitä, jotka treenaisivat seurojensa kanssa, mutta saisivat liitolta omavalmentajat ja harjoitusohjelmat. Vaikka aina höpötetään ettei voi tietää kenestä tulee huippu, niin käytännössä kaikki Suomen maajoukkueen tämän hetken avainpelaajat ovat erottuneet jo hyvin nuorena superlahjakkuuksina. Siksi saattaa oikeastaan olla tuhlausta laittaa resursseja muuhun kuin terävimpään huippuun.

Niin tai näin, ilman liittojohtoista huippuvalmennusta Suomi tuskin tulee MM-kisatasolle nousemaan. Seurat ovat liian pieniä ja amatöörimäisiä.

[Marttään Broudöö]

Ketähän näitä nyt olisi, nykysiä ja entisiä maailman huippuja jotka ovat loistaneet olematta kuitenkaan kusipäitä.

"Kusipäät":
- Maradona
- Pele(?)
- Zlatan
- C. Ronaldo
- Batistuta(?)
jne.

"Normaalit":
- Van Basten
- Litmanen
- Larsson
- Torres
- Villa
- Messi
- Ronaldo(?)
jne.

Tuossa nyt joitakin nimiä joita ensin tuli mieleen. (Tosin joku asiantuntija tulee nyt kertomaan, että tuo lista on ihan päin persettä ) Ja kyllä myöntää täytyy, että jalkapalloromantikon viisari värähtää enemmän tuossa asshole osastolla.

p.s. Boldattua ei sitten eroteta asiayhteydestä!

[Nice10]

No en tiedä tuollaisista listauksista, mutta ota nyt vaikka joukkueet, jotka ovat viimeisen 20 vuoden aikana voittaneet maailmanmestaruuksia, C-liigoja, euroopanmestaruuksia jne ... Ja katsot nimilistoja, niin aika paljon seassa on enemmän niitä huippu statuksestaan huolimatta joukkuepelaajia ja nöyriä mutta kovia duunareita kuin silmiinpistäviä kusipäitä.

e: Mainittakoon, että en pidä kusipäänä esim jotain Wayne Rooneyja ja kumppaneita, jotka ovat pidettyjä pelaajia joukkueen sisällä. Vastustajalle pitääkin olla kusipää.

e: Jossain Suomen tilanteessa joukkuekemiat, pelikuri/joukkuepelaaminen, yhteen hiileen puhaltaminen jne pitäisi vielä oikein korostua kun materiaalin laatu ja leveys on isossa kuvassa heikompaa kuin isommilla mailla. Viimeinen asia missä etumatkaa on varaa antaa.

[Callit]

Ja katsot nimilistoja, niin aika paljon seassa on enemmän niitä joukkuepelaajia ja nöyriä mutta kovia duunareita kuin silmiinpistäviä kusipäitä.

Aivan, kusipäät on siellä vain alalajina. Olen itse ajatellut, että isommasta ryhmästä itsekkäitä ja itsetietoisia oman itsensä palvojia (=futarille hyvä luonne) aina tietty osa sattuu olemaan sellaisia, joilta ns. ihmismäiset käytöstavat puuttuvat, ja ovat siksi ns. kusipäitä. Mutta nöyriä ei kyllä taida kauheasti huipuissa olla. Taitaa olla vaikeata löytää yhtä sanaa kuvaamaan sitä "futarin oikeanlaista persoonaa", mutta otin itsekkyyden, koska se joka tapauksessa sisältyy lähes kaikkien tähtien persooniin. Itsekkyys ei tässä tarkoita syöttelemättömyyttä, sooloilua kentällä, vaan tinkimätöntä oman edun ajamista noin laajemmalti. Toinen puoli on sitten itsetietoisuus, joka on lähellä itsevarmuutta, muttei kuitenkaan ole sama asia. Monella huippufutarillakin on ollut ongelmia itseluottamuksensa kanssa, mutta ovat silti sellaisia itsekkäitä itsensä palvojia.

Otetaan yksittäinen esimerkki huippupelaajasta, jolla oli (ainakin viimeiseen matsiinsa asti) varsin ruusuinen imago, ja sen käytöksestä. Sattui kerran katkarapureissulla (vietiin asiakkaita Hampuriin) bussikuskiksi St Pauli -fani, jonka kanssa tuli luonnollisesti juteltua futiksesta. Mies kertoi olleensa Juventuksen kuskina niitten kohdatessa HSV:n Hampurissa. Olivat sitten saapuneet kerran hotlalle, jonka ulkopuolella fanit olivat odotelleet kaksi tuntia nimmarivihkot ojossa. Sepäs ei janareita, van der Saaria lukuunottamatta, kiinnostanut pätkääkään, ja esim. Zidine Zidane oli kunnostautunut erityisellä töykeydellään. Ihan vastaavanlaisen jutun kuulin Ballackin käytöksestä Dubailaisessa yökerhossa. - Jätän syvemmät analyysit sikseen, mutta kai tuo jotakin kertoo. Kaverit taitaa elää aika lailla omissa maailmoissaan.

[Nice10]

Niin, toki paljon samoja ajatuksia kuin Callitilla.

Meidän Suomessa vaan ei kannata miettiä miten teemme uusia Ballackeja ja Zidaneita, koska näiden tuottamiseen tarvitaan sitten jo ihan kaikkea muutakin kuin kusipäistä luonnetta. Suurimmat maailmantähdet ovat muutenkin oma maailmansa ja suurin osa heistä, riippumatta ovatko tulleet Ranskan, Suomen tai Saksan juniorimyllyistä enemmän luonnonlahjoja ja kaikkien sattumien summia massoista kuin systeemin tuotoksia. Systeemin tasoa voidaan sitten mitata isommilla otoksilla ikäluokista jne. Uusia Zidaneja ja Ballackeja ei pysty tuottamaan edes Ranska ja Saksa kuin kymmenen vuoden välein, Suomessa fokus kannattaa siirtää muuhun kuin näiden odotteluun.

Enemmän pitäisi ottaa vertailukohdaksi ne huipulla vuosia pelaavat isojen seurojen rotaatiomiehet, pienempien seurojen hyvät pelaajat ja pienten maiden euroseurojen avainpelaajat jne. Nämä ovat se taso, mille voidaan pelaajia saada enemmän kehittämällä junioritoimintaa ja kaikkia systeemejä.

Ei ole vaan hedelmällistä miettiä miten saada uusi Litti tai Maradona. Niitä tulee jos tulee. Tärkeämpää olisi miettiä miten saadaan enemmän ja enemmän uusia Romanin, Pasasen tai Tintin tapaisia pelaajia, joiden määrää aidosti on mahdollista pienessä maassa kasvattaa ihan realistisesti kehittämällä toimintaa. Kun tämän tasoisia pelaajia pystytään tuottamaan viitisen kertaa enemmän, on todennäköisyydet uusien Littienkin putkahtamiselle hieman paremmat, joskin edelleen lähes olemattomat.

[koera]

Tuosta Clairefontainesta vielä. Ranskassa liiton alaisia akatemioita on mainitun lisäksi kahdeksan muuta. Clairefontaine epäilemättä kuuluisin, koska alueen väestöpohja ja akatemian vetovoima ovat suurimmat. Kun päälle lisätään vielä seurojen omat kovatasoiset akatemiat, on pelaajamateriaalin koulintaan todella laaja ja kattava systeemi, vieläpä niin että keskinäinen kilpailu tehostaa toimintaa.

Kevyempi olisi yleisurheilutyyppinen malli, jossa valittaisiin hyvin pieni joukko huippuyksilöitä, jotka treenaisivat seurojensa kanssa, mutta saisivat liitolta omavalmentajat ja harjoitusohjelmat.

Niin tai näin, ilman liittojohtoista huippuvalmennusta Suomi tuskin tulee MM-kisatasolle nousemaan. Seurat ovat liian pieniä ja amatöörimäisiä.

Tervejärkisiä ajatuksia. Kehittäviä kilpailuasetelmia tänne tuskin saadaan muutamaan kymmeneen vuoteen. Ennemmin tulisi ajatella, että kaikki Suomen seurat ovat samassa veneessä ja tämän siivittämänä jakaa valmennuksellinen, urheilupsykologinen yms. tieto kaikkien kesken. Valitettava tosiasia on, ettei noilla monen seuran tekemillä tutustumisretkillä ulkomaisiin akatemioihin tai näiden valmennustiimien vierailemisilla Suomessa jaeta sitä kaikkein tuoreinta ja tarkinta valmennuksellista tietoa. Tosin sekin mitä noista voi saada irti, olisi aikamoista eteenpäinmenoa keskiverrolle suomalaisvalkulle.

Nythän tilanne on se, että esimerkiksi monet palloliiton aluekouluttajista tekevät ihan muita hommia päivätyökseen. Edes lähelle Euroopan huippumaiden koulutustiimien (isoimilla akatemioilla erikseen psykologiasta, lihas- ja kuntoharjoittelusta, taidosta ja taktiikasta vastaavia valmentajia) tieto- ja taitotasoa yltää vain muutama valmentaja koko maassa. Ennen oman akateemian perustamista tietotaitoa tulisi hankkia roimasti lisää.  

[Tricky tree]

Callitin kassa lähes tismalleen samoilla linjoilla. Yks´yhteen menee Callitin ajatukset sen kanssa, mitä itse tuolla viestilläni hain.

Sen verran hätäisesti työn lomassa tuli tuo oma kirjoitus väsätty, että hiukan ehkä lähtenyt senkin pohjalta keskustelu hieman väärille urille.

En siis tarkoittanut suoranaista kusipäisyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin "terveenä" sellaisena. Johon siis sisältyvät nuo muut mainitsemani luonteen piirteet. Itsekkyys, hyvä itsetunto ja fiilis siitä mihin on tähtäämässä ja halu siitä, että on valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että se toteutuisi, oikeanlainen omaan napaan tuijottaminen jne jne.
Halu ja valmius taistella siitä omasta paikastaan auringossa ja olla valmis tekemään itselleen siitä lebensraumia vaikka sitten kyynerpäät edellä, taaksepäin katsomatta ja ruumiita laskematta.

[Rino]

Mun mielestäni ainakin noista Teemun haastatteluista paistaa ihan hyvä itsetunto. Jos kerran miettii maisemanvaihtoa ja ihmettelee ettei ole päässyt edustuksen treeneihin. Kyllä sitä Nazeja sekä Shefkejä joissain ympyröissä nauretaan, mikäli vaativat peliaikaa. Oikein on tehdä töitä ja olla hiljaa. Zlatan ja Cassano ovat poikkeustapauksia, joilla on niin paljon lahjoja että on varaa tuollaiseen asenteeseen.

[hafa]

Et ymmärtänyt. Kyse on siitä, miten huippuseuraan päässyt suomalainen saadaan nousemaan niiden muiden lupausten ohi eli tekemään sen läpimurron. Tähän Palloliiton pitäisi järjestää jokin tukiohjelma, joka toki sisältäisi tässä vaiheessa enemmän henkistä puolta ja käytännön asioita kuin pelillistä valmennusta (joka on seurassa huipputasoa).

Sikäli tuossa voisi ollakin järkeä, että nuori suomalainen pelaaja tuolla maailmalla voi joskus olla aika yksin, verrattuna joukkuekavereihinsa, joista monet voivat harjoittaa ammattiaan lähempänä kotiaan ja luontaista tukiverkostoaan, joka on aina valmiina pumppaan uskoa nuoren pelaajan pääkoppaan, vastoinkäymisten vähääkään kohdatessa... Suomalainen on siellä useimmiten yksin, luultavasti vielä lievän kielimuurin takana suhteessa paikallisiin, että jonkinlainen kontakti toiseen ihmiseen olisi hyvä olla olemassa, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, purkaa tuntemuksia ja luoda suunnitelmia oman läpimurron varalle. Vaikka sitten palloliiton palkkaamana, aivan sama mulle, mutta jotain henkistä tukea niillä poijjilla olis hyvä olla.

[Callit]

Menee nyt ihan hiusten halkomiseksi, mutta kommentoin jo aiheen mielenkiintoisuuden vuoksikin.

Zlatan ja Cassano ovat poikkeustapauksia, joilla on niin paljon lahjoja että on varaa tuollaiseen asenteeseen.

Zlatan oli junnuna aika pitkään junnujenginsä kakkoslupaus. Siirrettiin miesten jengiin a-junnuista, kun muu joukkue vanhempiensa kanssa kirjoitti adressin, että nyt lähtee joko Zlatan tai koko muu jengi. Kannattaa myös katsoa se vanha dokkari Malmön superettan-kaudesta, jossa Zlatan on suht paljon äänessä ja kuvassa. Ei se mikään ilkeä kaveri ole, mutta on vaan niin helvetin täynnä itseään, että muut ei voi sietää.

Effenberg ja Loddar Maddeus eivät loistaneet nuorena millään erityislahjoillaan, vaan olivat aluejoukkuetasoa. Kumpikin löi kuitenkin itsensä läpi nuorella iällä hirvittävällä työnteolla ja kovalla uskolla omaan tekemiseensä. Vastaavilla lahjoilla ei kukaan ns. toivevävytyyppi todennäköisesti löisi itseään läpi.  Eivät olisi mainitsemisen arvoisia, mutta on vaan tullut usein mietittyä, että "mikä sen eron tekee".

[Columbo]

Oliko ensin muna vai kana, eli onko pelaaja hyvä koska on mulkku, vai onko pelaaja mulkku koska on niin hyvä. Vaikuttaahan se pääkoppaan jos on fanien ihailema ja saa miljoonapalkkoja. Helposti siinä nousee pissa päähän vähän vaatimattomammallakin kaverilla, jos vielä saa päivittäin olla hätistelemässä nimmarinmetsästäjiä. Jos tähtipelaajat olisivatkin putkimiehiä, niin olisiko luonne ja elkeet samanlaiset? Mahdollista, mutta luulen ettei ihan niin todennäköistä.

[Kuti]

Sikäli tuossa voisi ollakin järkeä, että nuori suomalainen pelaaja tuolla maailmalla voi joskus olla aika yksin, verrattuna joukkuekavereihinsa, joista monet voivat harjoittaa ammattiaan lähempänä kotiaan ja luontaista tukiverkostoaan, joka on aina valmiina pumppaan uskoa nuoren pelaajan pääkoppaan, vastoinkäymisten vähääkään kohdatessa... Suomalainen on siellä useimmiten yksin, luultavasti vielä lievän kielimuurin takana suhteessa paikallisiin, että jonkinlainen kontakti toiseen ihmiseen olisi hyvä olla olemassa, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, purkaa tuntemuksia ja luoda suunnitelmia oman läpimurron varalle. Vaikka sitten palloliiton palkkaamana, aivan sama mulle, mutta jotain henkistä tukea niillä poijjilla olis hyvä olla.

Eikös tämä ole henkilökohtaisen managerin/ agentin päivätyötä? Ainakin musiikkipiireissä näin on, en ole tutustunut urheilu puolen toimijoihin, mutta jos se vaatii vain noin vähän lisä-arvoa, niin kannatais ryhtyy alalle.