STADION HUUTAA, SOIHDUT PALAA, MINÄ SYÖN CROISSANTTEJA – JALKAPALLOTÄYTEINEN VIIKONLOPPU BRATISLAVASSA 1.9-2.9.2007
Uuvuttavan työrupeaman jälkeen – sivari ja kesätyöt takana – oli pakko päästä nollaamaan pääkoppa ja lataamaan akkuja tulevia opintoja silmällä pitäen. Kiitos Blue Onen toukokuisen tarjouksen, valitsin matkakohteekseni Budapestin, josta suuntaisin myöhemmin junalla Bratislavaan ja Wieniin. Matkaseuran löytäminen tuotti alusta saakka vaikeuksia – suurin osa kavereista seurustelee, minulla taas ollut huonoa naisonnea. Onneksi velipoika oli halukas lähtemään mukaan, ettei tarvinnut sentään yksin reissuun matkata.
Reissulle lähdettäessä ei paikallisen futiskulttuurin katsastaminen ollut suinkaan ykkösprioriteetti. Jos otteluita osuisi matkan varrelle, voisi päivän päätteeksi rentoutua stadionin penkeillä olutta siemaillen. Ennakkoluulot elivät vahvana – vertauskohteena kotoinen Veikkausliiga. Olin väärässä. Pelintaso erosi tuskin paljoakaan Veikkausliigasta, mutta katsomokulttuuri olikin sitten jotain muuta. Enpä toisaalta tullutkaan katsomaan hienoja yksilösuorituksia – niitäkin nähtiin yllättävän paljon.
Budapestissa ei futiksen seuraaminen onnistanut. Aikakaan ei välttämättä olisi sihen riittänyt, sillä neljässä päivässä tuli helvetillinen kiire ravatessa kaupunkia ristiin rastiin. Bratislavassa kohdalle osui jalkapallotäyteinen viikonloppu: kaksi Slovakian pääsarjan, Corgoň Ligan ottelua. Itä-Euroopassa olutpanimoilla on ilmeisemmin tapana sponsoroida futista: Tšekissä on Gambrinus Liga ja Unkarissa Soproni Liga. Oikea timantti oli lauantai-illan ŠK Slovan Bratislava – FC Nitra – mittelö, josta muodostui allekirjoittaneelle unohtumaton elämys. Tarkoituksena oli alun perin vierailla kyseisenä päivänä Wienissä, mutta se olisi ollut kohtalokas virhe. Viikonloppua täydensi sunnuntaina Tonavan toisella puolen pelattu FC Artmedia Petržalkan ja FK Dukla Banská Bystrican välinen kohtaaminen.
Slovanin ultrien keskelläSaavumme Budapestista junalla Bratislavaan perjantai-iltana. Hämärä alkaa jo laskeutua, joten tämän illan Bratislava-anti jää muutamaan baariin. Ensivaikutelma Bratislavasta ei ole mairitteleva. Koonsa puolesta Slovakian pääkaupunki ei vaikuta järin Turkua suuremmalta, vaikka asukasluku onkin 450 000. Väkimäärä selittynee ilmeisemmin Bratislavaan kuuluvalla Petržalkan lähiöllä, joka majoittaa 115 000 ihmistä. Rapistuneet rakennukset ja rautatieasemalla pyörivät mustalaiset ja spurgut eivät tee oloa kotoisaksi. Hyviä puolia ovat edulliset hinnat ja vähäiset turistimassat. Neljässä päivässä iskisi ennen pitkää tylsistyminen, ellei sitten haluaisi istua kaiken aikaa terasseilla – nimittäin terasseja tässä kaupungissa riittää. Kieltämättä hyvä ryyppylomakohde siis.
Huonosti nukutun yön jälkeen suuntaamme vaatimattomalta hotelliltamme katsastamaan Bratislavan nähtävyyksiä. Hetken vanhassa kaupungissa palloiltuamme hyppäämme Devinin linnaan matkaavalle paatille. Seurana on saksalaisia vanhuksia ja lapsiperheitä. Tonavan ja Moravan yhtymäkohdassa sijaitsevat linnanrauniot tarjoavat sentään hienot näköalat. Ensimmäiset maininnat Devinistä ovat 800-luvulta, mutta nykyään jäljellä ovat vain rauniot Napoleonin räjäytettyä linnan vuonna 1809.
Mieli halajaa pois turistimassoista kansan pariin. Laivan saavuttua takaisin Bratislavaan alkaa olla jo melkoinen kiire illan futismatsiin, jossa sarjan tyvipäähän juuttunut ŠK Slovan Bratislava saa kotistadionillaan vastaansa kello 19.30 alkavassa ottelussa kärkitaistossa majailevan FC Nitran. Helvetillisestä nälästä huolimatta – päivän ravinto on koostunut köykäisestä aamiaisesta ja oluesta – ravintolaruokailu on jätettävä väliin ja poikettava lähimpään supermarkettiin. Evääksi peliin ostamme croissantteja, sipsejä ja virvoitusjuomia. Raitiovaunu kuljettaa meidät keskustasta viiden kilometrin päässä sijaitsevaan Nové Meston kaupunginosaan. Suuren urheilujuhlan tuntua ei ole havaittavissa täpötäydessä ratikassa: Slovanin värit – sininen ja valkoinen – eivät ole näkyvästi edustettuina.
Ratikkapysäkiltä ei ole pitkä matka stadionin syövereihin. Tehelné pole (”Brickfield”) on 1940-luvulla rakennettu karunnäköinen yleisurheilustadion, jonka kapasiteetti on 30 000 katsojaa. Urheilupyhättöä reunustavat piikkilankaiset betonimuurit on maalattu täyteen Slovan-aiheisia graffiteja. Slovanin verivihollisen, FK Inter Bratislavan, kotistadion kohoaa heti valtatien toisella puolen.
Ottelu on juuri alkanut, kun saavumme stadionin lippuluukulle. Tästä huolimatta lippuluukulla on kymmeniä metrejä pitkä jono; tilannetta tarkkailee taustalla parikymmentä mellakkapoliisia. Jono etenee nopeasti epä-itäeurooppalaiseen tyyliin, joten viidessä minuutissa minulla on kaksi lippua kourassa. Liput parhaille paikoille kustantavat 129 korunaa (3,82 euroa). Oikean katsomon löytäminen tuottaa vaikeuksia, sillä opasteet stadionilla ovat olemattomat. Hetken harhailtuamme seuraamme massaa yläkatsomoon. Järkkäriä ei tunnu haittaavaan, vaikka olemme eksyneet väärään katsomoon. Eipä haittaa meitäkään, sillä istahdamme tyytyväisinä Slovanin ultrien yläpuolelle. Ottelua on ehditty jo pelata vajaa kymmenen minuuttia, ja FC Nitra johtaa 1-0. Mahdolliset koreografiat jäivät siis harmillisesti näkemättä, vaikka eipä niistä tältä puolen katsomoa tiiraillessa olisi mitään tolkkua saanutkaan.
Salamamaali ei ole hiljentänyt Slovanin kannattajia, vaan kannustushuudot raikaavat herkeämättä. Meno on sellaista, ettei viitsi liiemmin kenttätapahtumiin kiinnittää huomiota. Siitäkin huolimatta, että väkeä stadionilla on tuskin enempää kuin 10 000 – molemmat päädyt ovat käytännössä typötyhjiä. Aina kun laulu meinaa tyrehtyä, capo yllyttää pistämään parastaan, ja desibelit nousevat taas. Muutaman kymmenen vieraskannattajan joukko on eristetty kaarteeseen. He saavatkin osakseen tukun pilkkahuutoja. Kymmenen minuutin kohdalla Slovanille vihelletään rangaistuspotku, jonka uzbekki Aziz Ibragimov toimittaa Nitran maalin perukoille. Infernaalinen melu valtaa katsomon. Ensimmäinen 45-minuuttinen on Slovanin lievää hallintaa, mutta tauolle mennään tasatilanteessa. Orastava nälkäkuolema torjutaan kahdella croissantilla, sipseillä ja virvoitusjuomalla.
Kamppailun toista puoliskoa ei ole edes ehditty viheltää alkaneeksi, kun katsomo jo virittelee laulujaan. Nähdäänpä siellä jopa Slovanin ultrien versio Horto Magikosta. Vaivainen minuutti on tahkottu, kun Slovan siirtyy johtoon. Maalin jälkeen laulu raikaa käytännössä päätösvihellykseen saakka ja tovi sen jälkeenkin. Siinä tuntee itsensä kovin ulkopuoliseksi, kun sadat ihmiset hoilaavat ympärillä. Tunnelmaa nostattaa entisestään stadionin ulkopuolella järjestetty ilotulitus. Tiedä sitten, oliko sillä mitään tekemistä itse ottelun kanssa. Loppuhuipennus nähdään viimeisen kymmenminuuttisen aikana, kun lukuisat soihdut syttyvät katsomossa. Kenttätapahtumien seuraaminen on mahdotonta savun keskeltä. Nitra hakee ottelun lopussa vimmatusti tasoitusmaalia, mutta yritystä ei palkita. Katsomo huokaa helpotuksesta, kun vierasjoukkueen lisäajalla saama vaarallinen vapaapotku kilpistyy muuriin. Täysi pistepotti Slovanille. Istumapaikkani on täynnä croissantin muruja. Olipahan elämys! Nyt voi lähteä hyvillä mielin kaupungin yöhön.
Suurena miinuksena on mainittava katsomon natsiskinit. ”ŠK Slovan 88” -paidat olivat vahvasti edustettuina. Menneet ovat menneitä, mutta lainataanpa internetiä:
In the domestic league the Slovan Ultras supporters are infamous for racist acts. On 20th April 2006 a group of Slovan supporters organised a choreography to celebrate the birthday of Adolf Hitler. Also in April the same group of fans chanted “monkey noises” directed at Artmedia Bratislava player Karim Guede, who is also an International for Togo.
http://www.farenet.org/news_article.asp?intNewsID=900Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuuAamupäivällä ulos hotellista ja kohti Petržalkaa, Tonavan toisella puolen nousevaa valtaisaa betonilähiötä. Aikaa on runsaasti, sillä FC Artmedia Petržalka – FK Dukla Banská Bystrica –ottelu alkaa vasta kello 16.30. Koska kiirettä ei ole, suuntaamme määränpäähämme jalkaisin ja nautimme auringonpaisteesta ja hyvästä oluesta – matkaa kertyy viitisen kilometriä. Matkan varrella piipahdamme keskiaikaisilla markkinoilla. Larppausharrastus päättyi jo kuudennella luokalla, joten puiset miekat, kirveet ja kilvet saavat jäädä odottamaan ostajaansa. Sen sijaan ostan helvetin suolaisen maissintähkän hassuun munkinkaapuun sonnustautuneelta herralta. Aika kulkee siivillä, joten riennämme Artmedian kotistadionin, Štadión Petržalkan, yhteydessä olevaan Football Pubiin. On pikapalaverin paikka ja valmistautuminen otteluun alkaa.
Štadión Petržalka on idyllinen pikkustadion, joka vetää suunnilleen 10 000 katsojaa. Katsomoita on modernisoitu ankaralla kädellä – lukuun ottamatta toisen sivun rähjäistä seisomakatsomoa – Artmedian euromenestyksen tuomilla rahoilla. Piskuinen lähiöseura eteni aina Mestarien liigan lohkovaiheeseen saakka pudottomalla jatkosta sensaatiomaisesti Skotlannin Glasgow Celticin kaudella 2005-2006.
Alkuvihellykseen on enää vartti aikaa, mutta stadionin liepeillä ei näy paljoakaan väkeä. Tuoppi tyhjäksi ja lippuluukulle, josta irtoaa tiketti romahtamispisteeseen ajautuneeseen seisomakatsomoon 80 korunalla (2,37 euroa) – ei mielestäni täysin kohtuutonta. Kioskista iso tuoppi Staropramenia kouraan 25 korunalla (0,74 euroa) ja ottelua seuraamaan. ”Ilmaisesta” oluesta huolimatta olen lievästi pettynyt: fanikatsomo on hiiren hiljaa, ”Petržalka”-huudot kaikuvat vaimeana. Ottelu on vetänyt väkeä korkeintaan 3 000. Vierasfaneja ei ole paikalla laisinkaan. Lisäjännitystä otteluun tuovat katsomoon tunkeutuneet kolme juopunutta kuulapäätä – yllään tietysti ”ŠK Slovan 88” -paidat. Kolmikon saapumisen jälkeen fanikatsomo mykistyy täysin. Virkavalta reagoi tilanteeseen nopeasti ja pian kaksi poliisia hivuttautuu katsomoon tarkkailemaan riidanhaastajia. Sadistinen mieleni toivoo kunnon rähinää. Tuo kolmikko jos kuka ansaitsee useamman iskun teleskooppipampusta. Valitettavasti mitään radikaalia ei tapahdu, vaan 2/3 joukkiosta poistuu puoliajalla omille teilleen.
Maaliverkot heiluvat kamppailussa sen verta tiuhaan, ettei kauaa pysy laskuissa mukana. Onneksi tulostaulu auttaa pulmaan. Corgoň Ligan häntäpäähän vajonnut Banská Bystrica iskee onnekkaan avausmaalin, mutta tämän jälkeen Artmedia aloittaa hirmuisen ilotulituksen. Nähdään tukku hienoja yksilösuorituksia, jotka johtavat poikkeuksetta maaliin – kirkkaimpana upea saksipotkumaali. Sarjan kärkitaistossa rimpuileva kotijoukkue voittaa murskaavasti 6-3. Lopussa ottelun jo ratkettua herää kotikatsomo eloon. Vaisusta tunnelmasta huolimatta ottelusta jää käteen hyvä fiilis. Suunta kohti keskustaa ja suunnittelemaan loppuillan ohjelmaa ja huomista iskua Wieniin. Ensi vuonna sitten Serbiaan tai Kreikkaan, jos hyvin käy.
Loput kuvat löytynevät tuolta:
http://s107.photobucket.com/albums/m287/guy_picciotto/Bratislava/
