Ottelupäivän tunnelmat

[Beth]

Ensimmäinen kerta eikoihin ettei ole juuri mitään kiimaa Ehkä se vielä siitä.

[Rolf Brunkeberg]

Aurinko paistaa ja vieno tuulenvire hellii kasvoja hotellihuoneen parvekkeella Odessan ytimessä. Mahtava ja odottava fiilis taas ottelupäivänä. Toiveissa tunteiden vuoristorata.

[Kaikkitietäväkö?]

Aurinko paistaa ja vieno tuulenvire hellii kasvoja hotellihuoneen parvekkeella Odessan ytimessä. Mahtava ja odottava fiilis taas ottelupäivänä. Toiveissa tunteiden vuoristorata.

Alkulämpö Potjomkinin portailla?

[konteri]

Täysin välinpitämätön tunnelma. Ensimmäiset karsinnat ikinä, kun toivoo jokaista peliä ennen, että olisipa se jo ohi. Tekisi mieli jättää katsomatta, mutta aina tulee silti katsottua. Vaikka kuinka yrittää asennoitua kaikkeen mahdolliseen paskaan jo etukäteen, niin aina jää silti kammottava vitutus käteen.

Tähän on tultu

[T-bone]

Vähä bissee ja eläimelist Lord of th Night huuhkajafiilistelyä: https://www.youtube.com/watch?v=34W0LbwYlms

Toimii aina!

[EiOoMuutaKoPsKemi]

Ei se kuitenkaan seiso...

[Stürmer]

Ekaa kertaa ikinä en tiedä millaista tulosta oikeasti toivoisi...  Pahin voisi ehkä olla 3 pistettä ripulioksennuspelillä, jolloin kaikki muutospaine katoaisi, mutta ongelmat eivät.

[Tölkkivaari]

Jaa mikä päivä?

[Bulebule]

Aika välinpitämätön tunnelma. Kaipa se tästä iltaa kohden oluen myötä nousee.

[Jack the Ripper]

Tässä on nyt se dilemma, että olin ajatellut olla tämänkin viikonlopun ihan iisisti ilman pisaraakaan alkoholia, mutta sitten muistin että illallahan on Backen Suomen peli. Ei sitä kyllä selvinpäin katso, paitsi jos on pakko... Onneksi jääkaapissa on kaljaa.

[QIVASTÖÖ]

Joo kyl tän joutuu muutamalla keskarilla voitelemaan. Ei tästä muuten tuu mitään. Tuskin sittenkään. Eeron jos näkis kentällä niin mieli voisi olla parempi.

[Aitosuomalainen]

Kiimani sykkii,bisseä kylmässä pukki potkii pallo maaliin..Loistava ilta tulossa ja näin.

[Hecke]

Seisoo sittenkin.

[Lounasseuralainen]

Kotona. Täytyy käydä kierrätyskeskuksessa ja ostoksilla, laittaa jotain arkipäiväistä täytettä siihen kohtaan missä pitäisi olla odessalaisilla terasseilla omien keskellä. Tuntuu oudolta.

Pelistä en odota yhtään mitään. Joukkueen tärkein pelaaja on uponnut johonkin dopinghetteikköön, josta puhuminen on ilmeisesti kielletty ennen vuotta 2050. Mitä tuollainen vaikuttaa pukukoppitunnelmaan? Tai muutaman runkopelaajan puuttuminen? Tai voitoton ja toivoton päävalmentaja? Korruptioepäilyt?

 

[BassonSuurlähettiläs]

Jotenkin on semmonen fiilis, että haluis olla Ukrainassa mutta Islannin kokemusten jälkeen ei kuitenkaan haluis yhtään olla. Turpaan tulee ja pelin jälkeen kaikki on taas hyvin ja "peli kehitty".

[Lauantai-illan Nostalgia]

En muista milloin viimeksi olen karsintaottelua odotellut yhtä laimein tunnelmin.

[Tölkkivaari]

En muista milloin viimeksi olen karsintaottelua odotellut yhtä laimein tunnelmin.

Itse muistan: Kroatia-ottelun aamuna.

[Tiksa]

Kotona. pitäisi olla odessalaisilla terasseilla omien keskellä. Tuntuu oudolta.

Tämä.
Mutta toisaalta mielenterveys ei enää kyllä kestäisi katsoa stadionilla sitä 90 minuuttia paskaa mitä illalla on tiedossa.

Taitaa muuten olla eka vieraskarsintapeli yli viiteentoista vuoteen, jonka katson kotona.

[Stadens stolthet]

Kiima loistaa poissaolollaan Turpaan tulee kuitenkin niin murskalukemat taululle ja seniili-Hansille kengänkuvaa perseeseen :keskari:

[Finnish Kebab]

https://youtu.be/0Vek98f9q9k?t=58s

Ei kyllä jaksa kauheasti kiinnostaa. Noh, peliä ennen syttyy varmasti taas pieni toivon kipinä ja klo 23.30 puolestaan saa itkeä lattialla.

[John Fire]

Paskat, koska ei minkäänlaista kiimaa tai jännitystä.

[Nafqbet]

Jos otetaan ihan koko ottelupäivä niin jokseenkin seuraavat:


Aamu lähtee kivasti käyntiin kun tiedät, että illalla tulee matsi. Fiilis on jokseenkin hyvä ja olet hyvän tuulinen.

Työpäivän tunnelma on nousujohteinen. Mietit kokoonpanoja ja luet juttuja siitä missä piilee Suomen mahdollisuudet. Suomalaisten pelaajien seurastatukset eivät tunnu loppujen lopuksi yhtään niin huonoilta mitä olit ajatellut. Lievää itsepetosta on ilmassa, mutta et tunnista sitä vielä itse.

Töistä kotiin päästyäsi fiilis on vielä korkea. Et ehdi jännittää vielä kovinkaan paljon sillä keskityt kaupassa käyntiin ja ruuan laittoon. Pelipäivä on juhlapäivä ja silloin syödään hyvin.
Ruokailun jälkeen näet pätkän uutisissa jossa Suomen pelaajat hymyilevät leikkisästi vetäessään peliin valmistavia harjoituksia. Tulkitset nuo ilmeet merkiksi itseluottamuksesta etkä vieläkään tunnista sisälläsi olevaa itsepetosta.

Iltaa kohden alkaa jännitys kasvaa ja mitä lähemmäs peliä pääset alkaa mieltäsi vaivaamaan pelko siitä mitä kohta saattaa tapahtua. Olet vielä kuitenkin toiveikas vaikkakin realismi alkaa pikkuhiljaa ottaa niskalenkkiä itsepetoksesta.

Alkuvihellyksen jälkeen olet seuraavan vajaan 2 tunnin ajan jälleen kivikaudella. Tunteitasi ei ohjaa enää yhteiskunnan normit ja muut käyttäytymissäännöt vaan olet täysin vaistojesi varassa ja tunteesi liikkuvat edestakaisin surun, epätoivon ja toivon välillä. Itsepetoksesta ei ole enää merkkiäkään sillä todellisuus lyö kasvoille sinua joka ikinen sekunti seuraamastasi 90 minuutin pelistä. Yli 5400 kovaa iskua, mutta onneksi olet suomalainen ja tottunut kestämään nuo iskut sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla.

Tuon vajaan 2 tuntisen jälkeiset tunnelmat voi kuvata hyvin sanalla "miksi".
Miksi tässä taas kävi näin?
Miksi ajattelin asioiden olevan tällä kertaa toisin?
Miksi teette tämän minulle?
Miksi juuri minun piti rakastua lajiin nimeltä jalkapallo Suomessa?
Miksi minun ylipäänsä piti syntyä Suomeen?
Miksi? Miksi? Miksi...

Tämän jälkeen suljet tv vastaanottimesi ja mietit kaiken hiljaisuuden keskellä, että pitäisikö vain luovuttaa.
Pitäisikö vain antaa olla, laittaa hassu hattu päähän ja alkaa odottaa innolla ensi kevään lätkän MM-kisoja. Siellä ei realismi pääse häiriköimään vaan itsepetos on kaiken toiminnan tukipilari.

Seuraava aamu on vielä vaikea ja ensimmäinen tunne on epätodellisuus. Et suotu uskomaan edellisen illan tapahtumia todeksi.
Avattuasi älypuhelimesi näytölle HS:n nettisivut muistat kaiken kuitenkin hyvin nopeasti todeksi. Realismi on vieläkin voitolla ja itsepetos on jo lähes kanveesissa.

Itsepetos ei kuitenkaan ole niin helppo vastus. Se ei suostu taipumaan edes Andorran tai Azerbaidzhanin edessä. Se kampeaa itsensä ylös, painaa realismin kanveesiin ja pakottaa sinut kokemaan kaiken uudestaan ja uudestaan kuten Bill Murrayn elokuvassa "Groundhog day".

[Kapteeni]

Tämän runouden voisi laittaa stickyksi johonkin Tekisi mieli taas täräyttää Facebookkiinkin. Satunnaiskatsojilta menee muuten varmaan matsi ohi, kun ei ole ihq-Islantia.

[Molo Toure]

Pari kuukautta näytti tietyllä tavalla jopa ihan hyvältä. Vaikka harjoituspelit olivat menneet heikosti, niin kolme viimeisintä vastustajaa olivat erittäin kovia ja sopi odottaa, että näistä peleistä oli ammennettu kokemusta kivikovia vastustajia vastaan pelaamisesta ja heikompia vastaan sujuisi paremmin. Pohjanpalo, Pukki ja Eremenko keikkuivat sarjojensa maalitilastojen kärjessä ja lopulta Perpakin valitsi Suomen Kosovon sijaan. Ensimmäisestä karsintapelistä Kosovoa vastaan tuli tasuri ottelusta joka olisi ehdottomasti pitänyt voittaa, mutta ei heti ensimmäisen pelinkään jälkeen sopinut heittää kirvestä kaivoon. Toivo eli vielä, ja meillä oli ja on vähintään yhtä kova, ellei kovempi materiaali kuin vaikkapa Islannilla. Meillä oli Saksan ja Tanskan liigojen maalipörssejä johtavat tulikuumat kärjet, Venäjän sarjan parhaaksi valittu keskikenttäpelaaja, Bundesliigan eliittimaalivahti, tasonsa kivikovissa sarjoissa osoittanut toppari kapteenina ja Italiassa hyvin arvostettu Hetemaj, majun johtohahmoihin noussut Arajuuri jne. Vielä oli siis isolla onnistumisella mahdollisuudet vaikka mihin, ja vaikka pessimistisyys oli päällimmäisenä niin pieni uskoa oli joukkueen syttymiseen Backesta huolimatta ja pieni toivonkipinä huuteli päässä, että jos se seisoisi sittenkin. Islanti-pelissäkin peliesitys oli sinällään kohtuullisen hyvä monen avainpelaajan puuttumisesta huolimatta ja sitä johdettiin lisäajalle asti...


...kunnes kaikki meni vituiksi. Uskomattoman puppeloinnin tuloksena tuli tasoitus lisäajalla ja tuomari Moenin (sinut saadaan vielä!) avustuksella vielä Islannille voittomaali seitsemännellä lisäaikaminuutilla. Uskomaton vitutus ja pettymys. Lohkon hännille jäätiin jo tässä vaiheessa. Edellisestä pelistä menetettiin vielä Hetemaj ja jo tätä ennen tulikuuma Joel Pohjanpalo loukkaantui miltei puoleksi vuodeksi ja Roman Eremenko pistettiin pelikieltoon syystä, jota ei vieläkään ole julkisuuteen kerrottu. Tämä pelikielto jatkuu edelleen. Kroatia-ottelu olikin hyvin masentava, Backe lähti taktiikalla jolla ei edes yritetty kunnolla voittaa ja sieltä tulikin odotettu 1-0 tappio. Vielä kapteeni Moisander menetettiin pelikieltoon tähän Ukraina-peliin ja Jere Uronen on edelleen loukkaantuneena. Sivussa ovat myös Perparim Hetemaj, Tim Sparv, Rasmus Schuller, Kasper Hämäläinen, Riku Riski ja Niki Mäenpää, joten vaikeaa tähän otteluun on optimistisena lähteä. Tästä jos ei voittoa tule niin taitavat viimeisetkin saumat jatkoon mennä viimeistään nyt. Peli pitää silti katsoa, kannustaa ja toivoa parasta, mutta nyt ollaan kyllä ainakin yhtä pahasti aallonpohjassa kun Mixun aikana. Toivottavasti saataisiin edes kunnon taistelu aikaan voitosta, mutta vaikea siihen on uskoa. Voi kun pojat yllättäisivät nyt niin ei tarvitsisi illalla kuunnella itku kurkussa Tommi Läntisen Via Dolorosaa ja lääkitä itseään juomalla isoa määrää alkoholia.

[kaspian]

Kiiiiiiiimaaaaaa!