…joka on klubi Barcelonassa johon seurueeni pääsi kolmannella yrittämällä sisään, itse tosin olin ollut jo hyvän aikaa taju pois 100 neliön huoneistomme pohjois siiven sängyssä. 2 ensimmäistä kertaa meni harakoille väärillä kengillä ja paidoilla ja housuilla ja ties millä. Erään salolaisen lihakuppiaan juttuja lainatakseni; halpaakin oli, olut ja vodkapaukku vain 17 euroa.Mutta totta puhuakseni halpaakin oli, tosin muualla kuin klubeilla, asuntomme vieressä sijaitseva ”pappan baari” (jollaiseksi sen nimesimme) myi meille olutta naamataulusta ja pelipaidasta riippuen 1,20- 1,80 euron hintaan. Puyolin paidalla oli huomattavasti edullisempaa kuin Drogban paidalla.
Eräänä iltana (en ala kirjoittamaan päivä kerrallaan sillä muistissani on jotain pieniä, päivän- kahden kokoisia aukkoja) pappa lähti baaristaan lähikauppaan hakemaan lisää vodkaa, sillä Salon pojat näytti Katalaaneille mallia kuinka vodkaa juodaan, eikä aikaakaan kun vodka oli loppu.
Ja kävipä kerran samaisen lihakauppiaan kanssa sellainenkin tapahtuma että meidän piti soittaa asuntomme isäntä opastamaan tyhmiä turisteja miten ulko-ovi aukeaa sillä puoli tuntia sählättyämme tajusimme että ovi on ja pysyy kiinni meidän taidoillamme. Isäntä tuli ja ovi aukesi samalla avaimella ennen kuin kissaa kerkisimme lihakauppiaan kanssa sanoa, yritys meillä oli kohdallaan mutta ovessa olisi voinut olla teksti ” käännä avainta oikealle, älä vasemmalle”…
Jossain välissä tuli ”gameday” ja aloimme seurueen kanssa valmistautumaan illan koitokseen, Barcelona vs. Sevilla. Seurueesta voisin sen verran kertoa että se oli kirjavaa sakkia, oli lihakauppiasta, insinööriä, sekatyömiestä, sairaanhoitajaa, myyjää, suunsoittajaa ja ties mitä.
Ensitöiksemme otteluaamuna kokosimme jonon vessan oven eteen ja pestiin siinä sitten vuoronperään kalsarit takaisin pelikuntoon ja huollettiin ruumiinosat vähemmän haiseviksi ja hieman joku jopa heitti vettäkin päähän jotta edellisen päivän geelit sekoittuisivat paremmin hiuksiin. Sitten päätimme lähteä haistelemaan matsipäivän tunnelmaa kaupungille ja pääsimmekin heti melkein keskikaupungille, pappan baariin 20 metrin päähän asunnon ovesta vodkalle. Siinä puitiin paremmin sotasuunnitelmaa joka yhden pullon jälkeen alkoi muotoutumaan ja matka kohti seuraavaa etappia alkoi. Metro asemasta tuli pientä kiistaa ja niinpä alkoi yksi reissun kohokohdista, amazing race! Porukka kahtia ja katsotaan kummat on ensin paikalla. Allekirjoittanut voi pröystäillä sillä että minun seurueeseeni kuuluvat kerkisivät syömään ja juomaan välietapilla vaikka mitä kunnes riutuneet lihkauppiaan jäsenet saapuivat nälkäisinä välietapille.Siitä sitten siirryttiin Cafre Zurich- nimiseen terassiravintolaan joka sijaitsee hulppean Las Ramblas- kävelykadun yläpäässä, Barcelonan sykkivässä sydämessä. Siinä fiilisteltiin tunnelmaa muutamia tunteja kunnes jatkoimme taas matkaa kohti jo traditioksi tulleeseen baariin, joka sai kasteessa edellisreissulla nimen mamman baari.
Siellä olikin jo väkeä paljon, Barca paitoja vilkkui ja laseja kilisteltiin iloisesti ja juttua riitti ”titaanien taistosta”. Barcan miehet ja naiset olivat todella luottavaisia oman kylän joukkueeseen ja niin oli allekirjoittanutkin, sopisinhan jo ajat sitten Mr Rijkaardin kanssa että tätä matsia ei hävitä koska minä ja seurueeni tullaan käymään. Sellainen seikka pisti mieleeni jo siinä vaiheessa että ensimmäistäkään Sevilla paitaa en ollut vielä nähnyt vaikka oltiin jo pyhätöstämme 400 metrin päässä, ja kun nyt tarkemmin asiaa ajattelen, en tainnut niitä nähdä kuin yhden tai kaksi stadionilta lähtiessämme.Mutta niin, takaisin asiaan. Mamman baarista lähdettiin kohti Nou Campia sotahuutoja huudellessa ja fiilistellessä tulevaa. Päätimme että menemme stadionille sopivasti etuajassa sillä kyseessä oli stadionin (Nou camp) 50- vuotis juhla ottelu, ja ajattelin että ennen ottelua olisi tiedossa jotain juhlallisuuksia.Stadionille päästyämme alkoi kapuaminen betonisia rappusia tuntematon määrä ylöspäin, ja vihdoin viimein löytäessämme suurinpiirtein omat paikkamme alkoi alkuvihellyksen odotus. Mutta aavistukseni osui oikeaan ja Barca hellyytti meitä ilotulituksin, strapetsitemppuineen ym. Ja viimeksi vielä kentälle tuli 50 vuotta sitten pelannut joukkue tai ne ketkä siitä ryhmästä oli vielä hengissä. Nykypäivän yleisölle tuntemattomia nimiä mutta aina kun kenttä kuuluttaja huusi entisajan pelaajan nimen, yleisö suorastaan huusi miehen stadionin uumenista kentälle. Sokerina pohjalla kävi allekirjoittaneella hyvä tuuri, tiesin etukäteen etten tällä kertaa näe idoliani, Carles Puyolia loukkaantumisen vuoksi mutta kuinkas kävikään, entisaikojen joukkuueelle annettiin jokin muistoseppele tms. ja seppeleen tuojaksi huudettiin nykypäivän kapteeni ja Kataloonian elävä symboli ja legenda, Carles ”Carlito” Puyol!!! Siinä vaiheessa allekirjoittaneen hanuri nousi ylös penkistä ja alkoi hurja aplodimeri yhdessä noin 80000 Katalaanin kanssa, huikea kokemus!!
Ja sen perään alkoi sitten ikuisesti muistettava tykitys, Cant del Barca hymni lähti soimaan ja joukkueet astelivat areenalle. Peli alkoi Barcan lievällä, mutta kuitenkin selvällä hallinnalla, yksi laukaus taisi Sevillalla olla ensimmäisellä puoliajalla, muutenkin päällimmäinen ajatus oli että kotijoukkue oli niin paljon parempi ettei vastustaja pystynyt muuhun kuin ottamaan vastaan ja ainoastaan Barcan virheestä hyökkäämään mutta ei kuitenkaan kontrolloidusti.
Tuli puoliaika ja ottelu oli 0-0. Lihakauppiaan kanssa jo aiemmin sovittu diili että omalla paikalla istutaan puoleen yöhön asti piti, lieköhän sitten vodka edesauttanut mutta sopimus on sopimus josta pidettiin kiinni. Alkoi toinen puoliaika ja gladiaattorit aloittivat oman shownsa, minuutti minuutilta Barca painoi kovempaa ja kovempaa kunnes tuli piikkipallo Henrylle.. yleisö alkoi kohista..noustiin jo seisomaan ja ja mikä chippiiiii!!!vaikeasta asennosta hallitusti yli maalivahdin mutta kuinkas kävikään, pallo lipui lähes den glider in: mäisesti kohti maalia ja pysähtyi tolppaan ja jäi siihen tolppaa vasten makaamaan josta pakki siivosi pelivälineen 63 riviin.. Ja Sevillan asemasota jatkui, tässä välissä voisi muuten kysyä että kuka ihme on Daniel Alves?!? No Daniel Alves ainakin tietää kuka on Eric Abidal… Entä kuka ihme on joku.. mikä se nyt oli.. ai niin se Frederick Kanoute?!? No Kanoute ainakin tietää kuka on Toure YaYa ja kunhan arvoisat lukijat näette Barcan otteluita niin varmasti opitte tekin tietämään kuka kumma tuo hassun kuuloiselta kuulostava kaveri on.
Takaisin asiaan, asemasota jatkui kunnes se loppui, ja sen lopetti Lionel Messi! Messin maalin jälkeen lähti meikäläisen hanuri taas penkistä ja yhdyin 80 00 katalaanin sanoihin: Meeeesssssiiiiii, Meeeesssssssiiiiii, Meeeeeessssssiiiiiiii!!!!! Peli oli käytännössä selvä tuon jälkeen, Messi hommasi vielä rankkarinkin ja toimitti pallon pussiin eikä tosiasiassa Sevillalla ollut mitään sanomista ottelussa, Se joku ihmeen Kanoute teki lisäajalla kavennuksen 2-1, mutta eräältä videoita esittävältä sivustolta voitte toki katsoa miehen olleen 5metriä paitsiossa mutta linjamies ei jostain syystä nostanut lippua.
Siitä sitten lähdettiin takaisin kaupungille päin rynnäkköpoliisien valvoessa järjestystä, laulut raikui ja lämmintä riitti, siinä sitten allekirjoittanut innostui juhlimaan niin lujaa että noin 2 päivää on kadonnut muistini lokeroista, mutta yksi mielekäs asia minulla on viimeiseltä illalta, nimittäin Fiesta de la merce- Katalonian suojeluspyhimysten juhla.. kyllä, voi kuulostaa tylsältä mutta 500 000 juhlijaa oli erimieltä, siellä emäntäni kanssa näimme sellaiset ilotulituskinkerit joita ei varmaan toista kertaa elämässä näe. Unohtakaa ilotulituksen sm kisat, lasten hiekkalaatikkoleikkejä - jos haluatte nähdä ilotulituksen, matkakaa 25.9. Barcelonaan vapauden aukiolle, siellä voi nähdä millaisia kunnon pommit on.
Se juhlista, viimeiseksi voin vielä kertoa että viimeisenä päivänä, jo luovutettuamme asuntomme ja pelimiehinä matkalaukkumme viereiseen asuntoon säilöön kahdelle ruotsalais naiselle hoitaneina lähdimme odottamaan pappan baariin että kello löisi 01.00 yöllä ja pääsisimme lentokoneeseen nukkumaan, 6 päivän armoton ryyppääminen alkoi nimittäin tuntua jo näinkin atleettisessa vartalossa. Niin heikossa hapessa oli etten voinut edes vodkaa tai olutta juoda, siinä olisi vanha kuuluisa fraasi käynyt toteen; ykkösellä alas, kakkosella ylös ja kolmosella vielä housuihin. Niinpä lähdin yksin harhailemaan kohti rantaa nukkumaan pariksi tunniksi. Matkalla löysin kuitenkin pienen puskan ja hetken mielijohteesta hyppäsin puskaan ja kesti ehkä 10 sekuntia kun taju lähti. Jonkin aikaa nukuttuani heräsin kun Barcelonan taivas oli revennyt, ilmeisesti eräs edesmennyt vanhempi herrasmies päätti pilailla kustannuksellani.. siitä sitten kohti keskustaa märkänä kuin uitettu koira ja sitten meni kyllä puhtaaseen vitutukseen vodkaa alas ja vuorovetoisesti kyllä ylöskin mutta tunnin kovan väännön jälkeen alkoi pysymään pelkästään alhaalla. Tähän kun lisätään että asunnostamme löytyi 8 kpl tyhjiä litran vodka pulloja, lukematon määrä olut ja sangria tölkkejä, viini tölkkejä niin ei voi muuta sanoa kuin että hyvä reissu!!
Alkoholistakin näköjään voi tulla vieroitusoireita, se on nyt koettu!!
Mainittakoon vielä, että jutun kirjoittaja on yksi SaTon pelaajista - en minä, joka en ollut reissulla mukana.
SaTon blogin
futismatkailu-osiosta löytyy muitakin matkaraportteja ja lähiaikoina sinne on tulossa ainakin sepustus Super Cupin finaalista Milan-Sevilla.
