Barcelona 21.-28.9.2007: Barça-Sevilla & Barça-Zaragoza

La Mercèn ja hyökkäävän jalkapallon ilotulitusta

Lähtö Barcelonaan tapahtui Clickairilla perjantai-aamuna klo 06.10. Edellinen ilta meni toki vahvan tumun merkeissä ja rehellisesti ihmettelen, miten pääsin koneeseen asti. Olo oli El Pratilta herätessä niin ”taivaallinen”, että vastaavaa on tullut koettua enintään kerran tai kaksi elämässä, ja niihinkin kertoihin on liittynyt runsaasti alkoholia ja erittäin heikot yöunet.

Lähdimme heti kamat hostellille heitettyämme Camp Nouta kohti hakemaan lippuja. Hommahan hoituu siten, että näyttämällä lippujen ostoon käytettyä maksuvälinettä (Electron) liput saa kouraansa stadionalueen eteläkulmassa olevasta Oficina de Taquillatgesta, josta voi ostaa myös irtolippuja. Päätimme rankaista krapulaisia kehojamme ja mieliämme vielä stadionkierroksen muodossa. Camp Noun portaiden ja ramppien kiipeily teki varsin eetvarttia, mutta pelaajatunnelissa ja kentän laidalla käynti olivat varsin sykähdyttäviä kokemuksia.

Lauantaina edessä oli huippukamppailu Barcelona – Sevilla. Kyseessä ei ollut mikään tavallinen ottelu, vaan Camp Noun 50-vuotisjuhla. Matkalla stadionille kuultiin klassinen keskustelu Les Cortsin ja Aristides Maillol’n kulmassa. Isä ja poika olivat tulossa peliin, poika repi iskää hihasta ja sanoi ”faija, mennään jo sisään stadikalle”. Isä murahti kärttyisänä jotakuinkin ”lähe menee nyt siitä, iskäl on viel kaljaa jäljellä” ja jatkoi Estrelloidensa kittaamista.

Show alkoi tunti ennen kickoffia ja sisälsi mm. massiivisen ilmapallonäytöksen, Himne del Barçan kaupungin sinfoniaorkesterin soittamana, trapetsitaidetta, vuoden 1957 joukkueen (ensimmäinen joka pelasi Camp Noulla) esittelyn ja kukituksen Puyolin toimesta, ”El nou Camp Noun” esittelyn videon avulla sekä lopuksi rumpushown ja ilotulituksen. Erittäin hieno setti kaiken kaikkiaan ja koko homma sisältyi pääsylipun hintaan.

Emme olleet tietoisia Ronaldinhon loukkaantumisesta, joten olimme varsin yllättyneitä, kun miestä ei lämmittelyssä näkynyt. Sevillan vaaleanpunaiset peliasut olivat muuten yhdet rumimmista, mitkä olen ikinä nähnyt. Niissä ei ollut edes Barçan parin vuoden takaisten turvaliivien ajattoman tyylikästä rumuutta, joka teki noista neonkauhistuksista jopa hienot, vaan nämä Sevillan tilkkutäkit näyttivät enemmänkin vaahtokarkkeja syöneen ja vadelmalikööriä juoneen pissiksen krapulayrjöltä.

Pelin alettua kävi selväksi, että viime kauden rohkeasti pelaava Sevilla on mennyttä ja joukkue yritti silkan asemasodan ja parin harppuunahyökkäyksen voimin saada Camp Noulta kotiinviemisiksi edes jotain. Pitkään tuo Ramosin taktiikka toimikin ja ottelu näytti nollanollalta. Barça joutui hakemaan ratkaisua sille epätyypillisillä kaukolaukauksilla, joista etenkin Decon ja Abidalin yritykset olivatkin varsin vaarallisia. Messi räjäytti pankin parisenkymmentä minuuttia ennen loppua upealla maalilla Henryn syötöstä. Pian tuli jo lisää, kun Poulsen repi Dos Santosin kulmapotkutilanteessa nurin ja Leo täräytti pilkun sisään. Sevilla pääsi vielä lopussa tekemään kosmeettisen kavennuksen, kun Kanootti oli kolmannesta graderiasta karkeasti arvioituna noin 17 metriä paitsiossa ja tökkäsi pallon ohi Valdésin.

Sevilla-ottelussa Barçan parhaita olivat toki Messi, mutta myös etenkin Abidal, Touré ja Iniesta. Ottelun jälkeen mietin, missä helvetissä tuo täälläkin maailman parhaaksi laitapakiksi vaahdot reisillä tituleerattu Dani Alves oli oikein ollut? Ei nimittäin Camp Noun viheriöllä ainakaan. Alvesin näköinen sintti, joka pyristeli laidallaan Iniestan ja Abidalin kanssa oli pelipaikallaan lähes yhtä vakuuttava kuin muuan Nure Hollantia vastaan Helsingin Olympiastadionilla muutama vuosi takaperin.

Sunnuntaina päätimme brenkuttaa vähän enemmänkin ja allekirjoittanut otti mm. naamarallit Plaça Catalunyalla. Maanantaina vuorossa oli La Mercè –festarin päätösilotulitus Montjuïcilla ja Plaça Espanyalla. Aivan huikeaa näytöstä oli katsomassa eri arvioiden mukaan pelkästään Gran Vian ja Plaça Espanyan ympäristössä 100 000 - 150 000 silmäparia. Ilotulituksen sm-kisat, 4th of Julyt ja muut vastaavat kissanristiäiset kalpenevat ja kovaa kunnon katalonialaisen pommituksen rinnalla. La Mercèhän on siis Katalonian suojeluspyhimyksen kunniaksi joka syyskuussa järjestettävä reilun viikon mittainen juhla. Paljon parempaa aikaa matkustaa Barcelonaan ei ole, sillä La Mercèn aikana kadut ovat joka ilta tupaten täynnä iloisia ihmisiä, kaupunki on täynnä ilmaistapahtumia ja kaikki bilettävät yömyöhään.

Parien absinttipäissään otettujen pannutusten lisäksi matkan hauskinta antia olivat mm. espoolaisen kendojanarin kanssa käydyt painimatsit jossain päin Ravalia ja dormissamme nukkuneen australialaisen teinariurpon herättäminen Camp Noulta ostetuilla sumutorvilla. Kendoäijä selvisi katkenneella hampaalla, aussilla oli vaikeuksia kuulla mitään vähään aikaan. Niin ja tiedättekö ne intialaiset ”beer canned manit”, jotka myyvät Ramblan ja Ravalin ympäristössä kaduilla bisseä turisteille? Ilmaiset juoksukaljat maistuvat aina paremmilta.

Keskiviikkona Camp Noun viheriölle juoksi Zaragoza, joka tarjosi viime marraskuussa Barçalle kunnon vastuksen. Lopultahan tuo tulikivenkatkuinen trilleri päättyi 3 – 1 blaugranalle Ronaldinhon upeiden vaparien sävyttämänä. Tällä kertaa ei Gauchoa kokoonpanossa ollut ja ykköspuheenaihe Ciutat Comtalissa olikin, mikä on brasilialaistähden tulevaisuus sinipurppuraisissa.

Camp Nou ei ainakaan ole suosikkiaan hylännyt ja jo ennen kickoffia Gol Sud lauloi tahdikkaasti Rollen nimeä. Peli alkoikin sitten sellaisella jylinällä, ettei paremmasta väliä. Messi laukoi heti alkuun vähän ohi ja räjäytti riemun valloilleen pari minuuttia myöhemmin. Olimme maalin takana kymmenennellä rivillä ja tiesin saman tien, kun laukaus lähti Leon jalasta, että siellä soi. Viime kauden ottelun villain of the piece – Zapater – toi nopeasti mañot tasoihin, mutta vain 50 sekuntia tasoituksen jälkeen Messi iski jälleen ja lähes samaan tyyliin. Mies on tällä hetkellä aivan pitelemättömässä vireessä ja varmistaa Pichichin itselleen tällä tahdilla jo ennen joulukuun klassikkoa. ¡Si es el mejor del mundo!

Hyökkäävän jalkapallon ilotulitus jatkui Messin pelatessa Decon läpi ja tämän malttaessa vielä namutella takatolpalle juosseelle Iniestalle. Yhtä kaunista joukkuehyökkäystä en muista pariin hetkeen nähneeni. Márquez iski vielä juuri ennen taukoa lopullisen niitin Zaragozan arkkuun nikkaamalla Decon hienon vaparin sisään riparista. Ensimmäinen jakso oli Barçan täydellistä hallintaa, parasta jalkapalloa ehkäpä koko Rijkaardin ajalla. Kuvaavaa on, että Cesar hermostui aivan täysin, kun blaugrana suvereenisti taisteli pallon kerta toisensa jälkeen itselleen siten, että mañoilla oli 1. jaksolla ehkä kaksi organisoitua hyökkäystä. Zaragozan paskimpiin kuului Diogo, joka kuin ihmeen kaupalla selvisi ensimmäisestä jaksosta korteitta, vaikka repi ja sukitti Iniestaa ja Decoa minkä kerkesi.

Toiselle jaksolle siirryimme Gol Nordiin, jotta näkisimme Barçan hyökkäykset jälleen aitiopaikoilta. Maalipaikkoja luotiinkin erinomaisella frekvenssillä, mutta enää niitä ei osattu käyttää hyödyksi. Etenkin Henry tuhraili useita varmalta maalilta näyttäneitä tilanteita. Titin olisi nopeasti saatava maaleja alle, muuten itseluottamus menee kokonaan. Myös Messi yritti selvästi pelata Henrylle maalia, mutta kun ei kulje, niin ei kulje. Maalintekijän tuska paistoi katsomoon asti.

Illan itsevaltias oli tietysti nuori argentiinalainen. Messi saikin henkeäsalpaavasta näytöksestään Camp Noulta seisaaltaan annetut suosionosoitukset vaihtoon kävellessään. Nakkasipa Leo matkalla vielä tuomarinkin kanssa yläfemmat. Peli kulkee ja Messi nauttii pallon kanssa leikkimisestä tällä hetkellä niin paljon, ettei pysäyttäjää löydy koko maailmasta. Yhtä huikeaa dominanssia pääsi huippujalkapallossa viimeksi todistamaan Ronaldinhon muodossa pari kolme vuotta takaperin. On lähes käsittämätöntä, miten noin korkealla tasolla joku voi yksin olla niin paljon muita parempi, aivan omissa sfääreissään.

Messin jäätävät statsit kahdesta seuraamastamme ottelusta:
Minuutit 170
Maalit 4
Vedot kohti 10
Syötöt omille 87
Syötöt vituiks 9
Riistot 17
Menetykset 5
Rikottu 5
Rikkonut 1
Kortit 0

Lähes yhtä vakuuttavan, joskaan ei niinkään näyttävän näytöksen yleisölle tarjosi Iniesta. Kalkkis on todella omaksunut vasemman hyökkääjän paikan itselleen ja millä tavalla! Barçan hyökkäykset kulkevat nyt paljon nopeammin kuin Ronaldinhon ollessa kentällä ja Messi pääsee haastamaan paljon enemmän, kun hänen ei tarvitse huolehtia niin paljon puolustamisesta Andrésin juostessa myös alaspäin. Iniesta oli laidallaan niin vaarallinen, että hänellä on tällä hetkellä mielestäni oikeus avauspaikkaan, vaikka Ronaldinho ”kuntoon” pian tulisikin.

Ja edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että allekirjoittanut olisi hylännyt brassin. Ronaldinhon pitää vain saada hyvää ja mielenrauhassa tehtyä harjoittelua ensin alle ja parantaa siten fyysistä ja psyykkistä kuntoaan, niin johan peliaikaa alkaa jälleen tippumaan. Sevillaa ja Zaragozaa vastaan käytettyä avausta on Zambrottan pakkovaihdon lisäksi mielestäni kuitenkin turha ruveta muuttamaan, niin hyvin Barçan peli toimii juuri nyt.

Paluulento lähti Clickairille tuttuun tyyliin aivan hirvittävään aikaan, 00.45 illalla. Koko seuraava päivä meni oikeastaan aivan rokulille sen takia, että yöunet jäivät väliin. Perillä Helsingissä oltiin siis klo 05.25 väsyneinä, mutta äärimmäisen tyytyväisinä. Ja turhahan se noista lentoajoistakaan on valittaa, halpoja kun ovat. ¡Que maravilla!