Kirjoitellaanpa vähän matkaraporttia Mallorcan reissusta jonka kohokohdaksi oli suunniteltu La Ligan kamppailua Mallorca-Valladolid. Aiemmin on tullut käytyä katsomassa ulkomaisia futisotteluita vain Englannissa parin ottelun verran. Niinpä odotukset Espanjan liigaa kohden olivat korkealla.
Lauantaina 22.9. matkustettiin vaimon kanssa Mallorcalle ja ensimmäiset päivät kierreltiin saarta ristiin rastiin. Viimein koitti odotettu keskiviikko ja ottelupäivä. Vuokra-auto oli käytössä vielä kyseisen päivän joten Seatin keula suunnattiin Ono Estadia kohti heti aamusta.
Stadionille saavuttiin noin 10.30 aikoihin ja sattumalta osasin ajaa heti oikealle parkkipaikalle lipunmyyntiluukkujen eteen. Lipunmyyntihän sijaitsee moottoritieltä päin tullessa stadionin takana. Lipunmyynti oli auennut jo klo 10 joten rahat kourassa suunnattiin lippuluukulle, sille ainoalle joka oli auki. Tähän aikaan stadionilla oli tosi rauhallista eikä muita lipunostajia juurikaan ollut paikalla. Lippujen osto aurinkokatsomoon sujui nopsaan ja niinpä sen jälkeen suunnattiin tutustumaan stadionin kahvilaan ja sieltä vielä fanimyymälään. Tämän jälkeen poistuttiin stadionalueelta liput ja ostokset kourassa ja suunnattiin autoilemaan pohjoiseen kohti Valldemossaa ja Sólleria.
Ottelu alkoi klo 20 paikallista aikaa. Itse olimme paikalla hyvissä ajoin pari tuntia ennen peliä ja kävimme stadionin kahvilassa haukkaamassa hieman välpalaa ja odottelemassa sisäänpääsyä stadionille. Portit aukesivat 75 min ennen ottelun alkua. Tuohon aikaan sisälle pyrkijöistä (joita ei kauhean paljon ollut) ainakin 90% oli turisteja. Paikallista väestöä alkui valua paikanpäälle enemmälti vasta 20 min ennen ottelun alkua. Turvatarkastus oli aika minimaalinen. Turvamies ainoastaan kurkkasi nopeasti reppuun ja hieman puristelemalla kokeili ettei sieltä löydy mitään vaaralliseksi luokiteltua.
Ensivaikutelma stadionista oli miellyttävä. Vaikka kenttää kiersivätkin ikävästi juoksuradat, niin katsomot olivat kuitenkin jyrkät ja sieltä oli hyvä näkyvyys kentälle. Omat paikat sattuivat aurinkokatsomon eteläiseen reunaan neljännelle riville juuri yhden sisäänkäynnin yläpuolelle (Kerrankin siihen päätyyn johon kaikki maalit tehtiin).
Paikallinen väestö valui katsomoihin yllättävän myöhään ja ottelun alkaessa varsinkin pääkatsomo oli vielä varsin harvaan täytetty. Aurinkokatsomossa katsojia sen sijaan oli jo paremmin paikalla. Pikkuhiljaa ottelun alettua pääkatsomonkin väki löysi paikoilleen. Mikään yleisömenestys ottelu ei kuitenkaan ollut. Runsaat 23000 katsojaa vetävälle stadionille oli lehtitiedon mukaan löytänyt tiensä 12000 katsojaa joka myös oman karkean arvion mukaan pitää paikkansa.
Ottelu käynnistyi kotijoukkueen hienoisella hallinalla jota säestivät Valladolidin nopeat vastahyökkäykset joista yhdestä nigerialainen Ogbeche viimeisteli 0-1 lukemat jo 5. min pelin jälkeen hienolla laukauksella 20 metristä. 25. min kohdalla vierasjoukkue iski uudelleen tehokkaasti. Ogbeche laukoi tulisesti vasemmalta. Moyá pystyi torjumaan laukauksen vain puolittain ja Víctor puski paluupallon verkkoon. 0-2 tilanteessa hallinta siirtyi entistä enemmän kotijoukkueella jonka hyökkäykset kariutuivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen viimeistään rangaistusalueen rajalla harhasyöttöön tai pallonmenetykseen. Huomion arvoista oli että tässä vaiheessa kun peliä oli pelattu vasta parikymmentä minuuttia, kotijoukkueen pohjoiskaarteessa sijainneen faniryhmän enemmistö haihtui kuin tuhka tuuleen katsomosta eikä sitä tämän jälkeen enää näkynyt samansuuruisena ryhmänä missään eikä mitään kannatuslauluja tämän jälkeen enää kuulunut. Protestoivatko huonoa ottelun alkua vai mikä lie ollut syynä?
Yhdeksän miehen ”puhallinorkesteri” höystettynä rummulla ja lautasilla piti kuitenkin tunnelmaa toisinaan yllä soitannallaan. Puoliajalle poistuttiin 0-2 tilanteessa kunnon vihellyskonsertin saattelemana.
Toiselle puoliajalle saapui uudestisyntynyt kotijoukkue joka ensin 49. min kohdalla kavensi Nunesin kulmapotkusta tulleella puskumaalilla ja tasoitti heti perään 52. min kohdalla Arangon toimesta. Tässä vaiheessa yleisöstä löytyi ensi kerran kunnolla kannustusta ja ”Majorca, Majorca” huudot kaikuivat ympäri stadionia. Lopulta Mallorcan painostus palkittiin ja joukkue siirtyi 3-2 johtoon vaihtomies Víctorin maalilla 82. minuutilla. 88. minuutilla Arango teki toisen maalinsa ja varmisti 3 pistettä Mallorcalle maalein 4-2.
Ottelu oli erittäin yleisöystävällinen lukuisine tilanteineen ja maaleineen. Kaiken kruunasi kotijoukkueen nousu kahden maalin takaa selvään voittoon. Täytyy sanoa, että tämä tapahtumarikasottelu siirsi allekirjoittaneen sympatioita ja mielenkiintoa entistä enemmän espanjalaisen jalkapalloilun suuntaan. Parhaiten mieleen jäivät ennen kaikkea kotijoukkueen argentiinalaisen Jonásin pirteät otteet sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Urheilulehti AS:n arvioissa parhaimmat arvosanat saivat kotijoukkueesta Jonás ja voittomaalin viimeistellyt vaihtomies Víctor. Valladolidin parhaat arvosanat keräsivät Ogbeche ja Estoyanoff.
Ottelun jälkeen yleisö poistui rauhallisesti stadionillta. Parkkipaikalta autolla poistuminen olikin sitten oma ottelunsa kun poistumisteitä oli vain kaksi. Lopulta aukesi kuitenkin kolmaskin reitti kun joku kävi siirtämässä kielletyn ajo suunnan merkin risteyksestä.
Tätä reittiä mekin sitten käytimme ja hieman kiertelemällä päästiin moottoritielle.
Lisää kuvia Jalkapallokuvia-osastossa myöhemmin.
