FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
10.08.2022 klo 22:59:59 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2 ... 5
 
Kirjoittaja Aihe: Pori – jalkapallokaupunki  (Luettu 16818 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Blitzkrieg

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: V niin kuin Verkosto


: 10.10.2007 klo 00:45:41

Pori on hieno jalkapallokaupunki. Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan taajaman jalkapallon suurlähettiläät, Fc PoPa Oy sijoittui tällä kaudella Kakkosen B-lohkossa hienosti toiseksi. Porissa ei ole yhtään ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavaa lämmitettyä jalkapallonurmea, sen enempää kuin lämmittämätöntäkään. Tunnettuja porilaisia jalkapalloilijoita ovat Antti Sumiala, Jarmo Alatensiö ja Jorma Heinonen. Näistä kaksi on tähän mennessä kuollut viinaan.

Tässä keskustelussa voimme ruotia kaikkea porilaisen jalkapallon menneisyyteen ja nykytilaan kuuluvia asioita, jotka eivät sovi yhden seuran kausiotsikon alle. Näitä ovat seurojen määrä, yhteistyön taso, hajanaisuuden perinne, lajin tulevaisuus karhukaupungissa futsalin ja salibandyn puristuksessa ja muut ilonaiheet.

Toivottavasti Hucle ja muut tietoniekat voivat valottaa jalkapallon loistavaa menneisyyttä Suomen Liverpoolin maineikkaammilta vuosikymmeniltä. Itselläni kun ovat hukassa sellaisetkin historialliset tosiasiat, että oliko PPT tosiaankin ensimmäinen porilainen jalkapalloseura maamme pääsarjassa.
Vanja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Punainen on värimme!


Vastaus #1 : 10.10.2007 klo 07:13:09

RU-38 nappasi SM-hopeaa vuonna 1958. Ässät puolestaan pelasi pari kautta mestaruussarjassa 60-luvun lopulla. PPT oli eka seura joka onnistui pysymään pääsarjassa kahta peräkkäistä kautta pidempään eli 84-88.

Ja eikös Porilla ja Fc Jazzilla ole edelleenkin nimissään Veikkausliigan TODELLINEN yleisöennätys 11 193 vuodelta 1993. Siis otteluista joihin ei ilmaislippuja jaeltu.
« Viimeksi muokattu: 10.10.2007 klo 12:04:52 kirjoittanut Vanja »
TE

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 10.10.2007 klo 15:38:41

Näitä ovat seurojen määrä, yhteistyön taso, hajanaisuuden perinne, lajin tulevaisuus karhukaupungissa futsalin ja salibandyn puristuksessa ja muut ilonaiheet.

Vastaan topiciin asioista jotakin tietävänä ja vankat mielipiteet omaavana laveammin vähän myöhemmin, mutta tuohon futsalin puristukseen piti puuttua.

Futsal nähdään liian usein ja aivan turhaan kilpailevana lajina jalkapallopiireissä. Päinvastoin futsalissa olisi hirveästi potentiaalia, jota futispuolella ei osata hyödyntää.

Kuten kymmenissä tutkimuksissa* on todettu, futsal kehittää jalkapalloilijan pelikäsitystä, parantaa pallonkäsittelyä ja pakottaa pelaajat ratkaisemaan jatkuvasti 1 vs 1 -tilanteita jne. ja jne...

Erityisesti jalkapallojunioreiden valmennuksessa laji pitäisi hyödyntää paljon paremmin. Joukkueet voisivat lopettaa ainaisen kitinän Karhuhallivuorojen vähyydestä ja vallata koulujen salit käyttöönsä. Suurin kompastuskivi tällä hetkellä on valmentajien olematon tietotaito futsalista.

Kun junioreille voidaan tarjota talvella mielekästä kilpailullista tekemistä, he pysyvät koko vuoden jalkapallon parissa, eivätkä karkaa talveksi salibandy- tai kiekkokaukaloihin. Samalla pelaajat kehittyvät ja palaavat futiskentille entistä taitavampina.

Toinen iso asia on futsalin saaminen koululiikuntamuodoksi. Kun liitto ja piirit itkevät harrastajamäärien kasvun pysähtymistä, pitäisi valituksen sijaan tehdä tekoja. Futsal pitäisi myydä kouluille, sillä laji olisi todella helppo ottaa osaksi koululiikuntaa. Käytännössä tarvitaan vain pallo ja pieni infopaketti. Kun sählymailat jätetään sivuun, voi futiskin saada uusia ja innostuneita harrastajia.

Yksi esimerkkilinkki:

http://www.4futsal.com/benefits20062007.htm


Blitzkrieg

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: V niin kuin Verkosto


Vastaus #3 : 10.10.2007 klo 16:20:00

Et nyt Teemu tainnut oikein tavoittaa kommenttini oikeaa sävyä. Futsalista ollaan ihan samaa mieltä.
Brindellone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Anonymous Club Oulu


Vastaus #4 : 10.10.2007 klo 18:06:39

Pori on Suomen Oulu.  Ylos
Bunuel

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #5 : 10.10.2007 klo 18:15:30

Oulu, jonka nimikkobiisi on Röyhkän Paska kaupunki, on onneksi todella kaukana Porista niin henkisesti kuin fyysisestikin  Ylos
Brindellone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Anonymous Club Oulu


Vastaus #6 : 10.10.2007 klo 18:18:14

Oulu, jonka nimikkobiisi on Röyhkän Paska kaupunki, on onneksi todella kaukana Porista niin henkisesti kuin fyysisestikin  Ylos
Sama.  Ylos
Luther Blissett

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 10.10.2007 klo 20:42:21

Toisin kuten tihentyneissä jalkapallokulttuureissa, suomalaiseen vastaavaan kuuluu historia-autistinen suhtautuminen. Vikahan ei yleensä ole kannattajissa, vaan sen informaation vaativassa esiin kaivamissa ja jatkuvassa uudelleen muistamisessa ja sen culturan viljelemisessä joka alzenhaimerilaistuneessa med(e)iassa tuntuu alkavan joka päivä uudelleen.

Tämän otsikon alla sopinee (jälleen kerran) myös muistella hieman ensimmäistä porilaista pääsarjakautta vaikka kyseessä onkin Gustav Rosenlewin patriarkaalinen representaatio RU-38 liittoaidan sinisemmältä puolelta, eikä suinkaan mikään teollisen roskaväen perustama harrasteyhdistys.

Kesähän oli 1959 ja kausi oli vaarassa kruunautua heti mestaruuteen, sillä vielä kaksi kierrosta ennen loppua RU johti pisteellä sarjaa, valitettavasti Kaitsu Pahlmanin orkestroima HPS höykytti tehdasjoukkiota etelän maalikylässä tylysti 4-0, ja viimeisellä kierroksella pelattiin tasan Pallo-Poikien kanssa.
HPS:n voitto oli Tsadilaiseen tapaan sangen idioottimainen, sillä sen ansiosta mestaruus lipesi Åke Lindmanin, Stigu Holmqvistin ja Anders Westerholmin johtamalle pakkoruotsikolonnalle, sittemmin taloudenhoidon malliseurana tunnetulle HIFK:lle.

No joka tapauksessa RU:n kausi oli historiallinen ja ainulaatuiseksi sen teki vielä puolustuslinjan permanentti joka säilyi muuttumattomana koko kauden, ja joka sen kunniaksi ja muistin virkistämiseksi kerrattakoon:

1. Olavi Leskinen (18/-)
2. Altti Grönlund(18/-)
3. Rainer Mäkelä(18/-)
4. Aulis Järvinen(18/1)
5. Aimo Sommarberg(18/8)
6. Eino Wessman(18/-)
7. Viljo Vainio(18/4)
8. Seppo Pelkonen(14/1)
9. Toivo Johansson(18/11)
10.Lauri Häyhä(17/5)
11.Alpo Tall(18/8)

Sokea Reettakin huomaa joukkueen nimistä että tehdasjoukkueeksi kombinaatio yllättävänkin porilainen, harvana poikkeuksen vahvistavan sääntönä KTP:sta hankittu maajoukkuekeskustuki Aimo Sommarberg, joka samalla oli joukkueen valmentaja, legendaarisin Joensuulais-lähtöinen socceristi Seppo Pelkonen, sekä Hakasta roudattu, Englannissakin maunorintasmaisesti trialisoinut Olavi Leskinen.

No seuraavalla kaudella Sommarberg loukkaantui, ja pääosin sen myötä sarjapaikkakin vaihtui, mutta se on taas oma juttunsa…


Mutta siinä missä Rosenlewin menestys näytti vielä esimodernin koherentilta kokonaisuudelta, jossa jukkavirtasmaisesti vaaditaan se välttämätön tehtaan piippu jalkapallojoukkueen uskottavuuden todentamiseksi, niin sen sijaan se mitä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Porilaisessa jalkapallokehyksessä tapahtui, on lähinnä kuvattavissa toisiaan vahvistavien ja purkavien jännitteisten osakokonaisuuksien kentäksi.

Myyttinen kevät 68 tunnetaan kolmen P-alkuisen kaupungin keväänä; Pariisin, Prahan ja Porin. Edeltävänä talvena Gustav Rosenlew co. päätti panna urheilutoiminnan jäihin, jonka johdosta perustettiin porilaisen joukkueurheilun porvarillinen kattoseura Porin Ässät. Talven sekavat tunnelmat heijastuivat myös pitkään pelikentällä ja joukkueen sijoitukseksi jäi viimeisen säilyjän paikka, eli 10.

Lieneekö sekavilla tunnelmilla ollut vaikutusta myös yleisömääriin, sillä kun Sommarberg ja kumppanit taistelivat mestaruudesta Herranlahteen saattoi änkäytyä jopa 7000 wannabe-fania, kun Ässät kykenivät vain kahdessa ottelussa rikkomaan 2000 maksaneen katsojan rajapyykin.

Joukkueen runko muodostui pitkälle perusporilaisesta tasaisuudesta, jossa nimet Jouko Karttunen, Timo Mäkelä, Veikko Jokinen, Pertti Kekki, Ismo Mäenpää, sekä prostata-potilaitten puolijumalat Kalevi ja Raimo Tuli ei ole piirtäneet nimeään kovin hohdokkaasti suomalaiseen jalkapallohistoriaan. Sen sijaan maalivahti Esa Vironen myös kunnostautui samanlaisissa tehtävissä erään nimeltämainitsemattoman jääurheilun puolella. Ja lämmittelipä vaihtopenkkiä porilaisen valmennusmaailman tuleva harmaa eminenssi Matti Lahtinen.

Joukkueen nimekkäimmistä mainittakoon ostomiehet, eli kuopiolainen välihyökkääjä Keijo Koistinen, joka jää suomalaisen palloilu-urheilun historiaan ollen ensimmäinen sotienjälkeinen pelaaja, joka on kyennyt voittamaan kultaa sekä jalkapallossa (KuPS) että jääkiekossa (Karhut). Sekä Voikkaan suurin futistuote sitten Jäämiehen, eli vasen laituri Ismo Lindberg (Jannen isä?) joka oli kauden paras viimeistelijä yhdessä yhdessä Raimo Tulen kanssa 12 osumallaan.

Joukkueen ainoa nuori lupaus oli 18-vuotias pelintekijä Esa ”Che” Furuholm, jonka ympärille kasattiin myös vuoden 1969 junnupitoinen joukkue. Alkukausi sujui vielä aurinkoisisssa merkeissä, neljästä ensimmäisestä ottelusta kolme tasapeliä, mutta sen jälkeen alkoi putki joka hakee vertaistaan, eli loput kahdeksantoista ottelua meni huikealla track recordilla 1-1-16, hulvattomimpina tapauksina 0-8 kotitappio MP:lle, sekä 1-10 vierastappio Klubille, 2-8 Hakalla sekä 0-6 TPS:lle ja Ilves-Kissoille. Sijoitus tietenkin viimeinen maalierolla 19-92, mutta mikä merkillisintä tasapisteissä KTP:n kanssa, joka tosin ehti menettää Arto Tolsan Belgiaan.

Esan ympärillä oli monta tuttua nimeä, kuten 17-vuotias pikkubroidi Tapio ”Rudi Dutscke” Furuholm, ikätoverinaan veskari Seppo Sairanen. Joukkueen maalitykkinä hääri sittemmin maajoukkueeseenkin ängennyt 18-vuotias Jarmo Manninen kuudella osumallaan. Manninen muodostaa samalla myös kauniin jatkumon porilaisen jalkapallon pääsarjakausien -69 ja –85 välille.

Furuhomin veljekset, Sairanen, Lahtinen, sekä myös Ässissä esiintyneet Heikki Saine, Jukka Sulamäki ja Juha Granath (kyllä, se samainen tv-toimittaja!), sekä sittemmin ovaalin muotoisen kaukalon valinneet Krakovan MM-kisojen suomalaissankari Tapio Koskinen, ja aitosatakuntalainen Uomo Universale Erkki Väkiparta, jotka pääsivät sittemmin osallisiksi kevään 78 spektaakkeliin, olivat myös runkomiehiä porilaisessa jalkapallosensaatiossa nimeltään Porin Lyseo, joka jumppamaikka, sittemmin rehtori Ossi Valtosen tarmokkaassa ohjauksessa nappasi ensimmäisenä kouluna oppikoulucupin triplan vuosina 1969-71 (lisäksi finaalissa 1968), ja samoina vuosina Euroopan samaisissa mestaruuskilpailuissa sijoittuen veret seisauttavasti joka kerta seitsemänneksi. Suhteutettuna eurooppalaisten vastaavien koulujen kokoon ja jalkapalloilulliseen perinteeseen saavutus on verrattavissa lähinnä siihen, että Ruosniemen Visa pelaisi CL-lohkovaiheissa.

Vielä samaisen rungon avulla Ässät nappasi A-nuorten suomen mestaruuden 1970(tuolloin jo joukkueessa mukana myös herra nimeltä Pertti Lundell), mutta sijoittui miehissä ykkösen länsilohkossa keskivaiheille, ja nöyryyttävästi PPT:n alapuolelle. Kesä 70 oli silti monella muullakin tapaa porilaisille nousukas, sillä toinen porvarikeskittymä Kalevi Ruutun johtama PoPS voitti lohkonsa kolmosessa, ja Matti Lahtisen manageroima MuSa oman lohkonsa nelosessa. MuSan paidassa tuolloin viilettivät sittemmin ulkojalkapalloilullisista ansioistaan tunnetut Pekka ”Pentin-veli” Rautakallio ja Rainer ”Mr. Ruisrock” Koski.

Mutta mitä lopulta jäi käteen? Furuholmien yleisaktiivisuus järjestöelämässä ja lopullinen valinta pakottivat siirtymään Punaisen Armeijakunnan sijasta MuSaan, ja on perin oudoksuttavaa että Sairasta ja Mannista lukuunottamatta ura ei juurikaan muille urjennut.

Kaiken tämän kaoottisuuden keskellä on kenties ironista todeta että nimekkäimmän panoksen suomalaiseen jalkapalloelämään teki mies tämän ”piiri pieni pyörii”-leikin ulkopuolelta, sillä tuolloin kaukana Meri-Porissa, maineikkaassa Pihlavan Työväen urheilijoissa vaikutti juniori nimeltä Miikka Toivola, joka kohta siirtyikin Turkuun ja A-maajoukkueeseen.

Beloki

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 10.10.2007 klo 20:51:06

LB:lle äskeisestä tekstistä iso  Ylos

Osittain siihen liittyen on muuten todella surullista, että porilaisesta jalkapallosta ei ole onnistuttu (haluttu) saada aikaan samanlaista historiikkia kuin kendon puolella Matti Majasaaren toimittama Pitkä Laukaus - porilaisen jääkiekkoilun historia. Onko tälläisiä hankkeita edes ollut historian syvissä pyörteissä?
Möpsi

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 10.10.2007 klo 21:00:58

 Ylos

Mutta korjasin:

kuopiolaisessa jalkapallosensaatiossa nimeltään Kuopion Lyseo, joka jumppamaikan ja rehtorin Veikko Hirvosen tarmokkaassa ohjauksessa nappasi ensimmäisenä kouluna oppikoulucupin triplan vuosina 1961-63
Kilhammer

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 10.10.2007 klo 21:12:17

 Ylos

Korjattakoon Lutherin ansiokasta tekstiä sen verran, että Lindbergin etunimi oli Ilpo, ei Ismo. Ilpo on Josen setä.

Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #11 : 10.10.2007 klo 21:37:01

"Osittain siihen liittyen on muuten todella surullista, että porilaisesta jalkapallosta ei ole onnistuttu (haluttu) saada aikaan samanlaista historiikkia kuin kendon puolella Matti Majasaaren toimittama Pitkä Laukaus - porilaisen jääkiekkoilun historia. Onko tälläisiä hankkeita edes ollut historian syvissä pyörteissä?"

Itselläni on työn alla ollut jo vuosia jonkin pienimuotoisemman koosteen teko. Tilkkuja on hankittu, mutta niiden kursiminen kokoon edes jokseenkin kattavaksi päiväpeitoksi on jäänyt.

Kehtovuosien vaiheet ovat sinänsä vieneet oudosti mukanaan. Johtuen kai tuolloin vallinneista jännitteistä. Niistä, jotka hurmaavasti pitävät näin sadan vuoden jälkeenkin itsensä viritettyinä.

Surullisesti tuli eilen tiistaina missattua 100-vuotisjuhliaan viettävän Porin Pyrinnön (ex- Puuvillatehtaan Yritys) vaiheita käsittelevä luentotilaisuus Porin kaupunginkirjastossa. PoPy:llähän on porilaisen seurajalkapalloilun kapalovuosissa varsin keskeinen osa. Vaikkei tuo periodi seuran historiikeissa suurtakaan osaa saa kaiken muun urheilutoiminnan ohessa.
Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #12 : 10.10.2007 klo 21:47:49

Pistetään aiemmin FF1:n sivustoilla ollut sitaatti kehtovuosista:
Teksti on suora luenta nimimerkki ”Pallo”:n kirjoituksesta, joka julkaistiin SPL:n Satakunnan piirin julkaisussa ”Satakunnan Pallo” n:o 1/1936 otsikolla ”Kun potkupallo lähti kierimään....
-------

”Nahkakuulan kimpussa on Porissa jo häärätty suunnilleen kolme vuosikymmentä. Mikäli nimittäin nahkakuulalla ymmärrämme sitä palloa, jota nykyään jalkapalloksi kutsutaan. Siihen aikaan ei kylläkään tunnettu muita nimityksiä kuin potkupallo, mikä silloin rajapallon aikakaudella olikin melko naulankantaan osuva nimitys, sillä tätä palloa etupäässä potkittiin erotukseksi rajapallosta, jota taas etupäässä heitettiin.

Allemainitun muistikuvat potkupalloilusta ulottuvat suurin piirtein ajassa taaksepäin aina vuoteen 1906, jolloin silloinen Porin klassillinen lyseo otti allekirjoittaneen monen muun ”napruusin” kanssa isälliseen hoivaansa. Lyseossa oli silloin voimistelunopettajana Kaarlo Pulkkinen, jämerä mies, jolla oli vakiintuneet mielipiteet liikuntakasvatuksesta ja joka ei suuria vastaan pullikoimisia sallinut. oli siis oltava niinkuin oletettiin, kuten silloin sanontatapa kuului. Mutta Pulkkinen oli samalla mies, joka otti vaarin ajan merkeistä. Hänen valpas katseensa kohdistui myös tuohon uuteen peliin, joka oli jo kotiutunut maamme pääkaupunkiin, ja havaittuaan sen hyvät ominaisuudet antoi ”poikiensakin”sillä kokeilla. Aluksi ostettiin koulun käyttövaroilla yhteinen pallo koko koulua varten, mutta Elisabetin torin (nykyinen Liisantori. lat.huom.) kitka ohensi pallon nahkapintaa 5-tuntisen työpäivän kuluessa siinä määrin, että siinä syntyi repeämiä, joten koko pallo piankin muistutti emäperunaa mukuloineen, mikä vaihe muuten ainakin alaluokilla vilkastutti melko tavalla jo muutenkin vilkasta peliä, sillä jokainen yritti parhaansa mukaan saada potkaistuksi palloon reiän ja saada aikaan suuremman tai pienemmän ”pamauksen”. Kun palloa sitten oli kerta kerran perästä paikattu sekä sisältä että ulkoa niin monta kertaa, että uudelle paikalle ei enää ollut tilaa ja pallo taas oli puhki, niin jouduttiin toteamaan se ikävä tosiasia, että koulun urheilumäärärahat eivät riittäneetkään uuden pallon ostoon. Rehtori kuului muuten jo vihjaisseen, että koko potkupallopeli oli kovin ”kuluttavaa” urheilua. Näin ollen näytti uuden pallopelin tulevaisuus ainakin lyseossa melko synkältä. Mutta osuustoiminnallista tietä päästiin pulmasta. Kukin luokka muodosti oman ”potkupallokulutusosuuskunnan” lisämaksuvelvollisuudella korjauskustannuksia varten, ja nyt saatiin pelata sen minkä palkeet ja ulottimet kestivät ja aika ei ollut enää rajoitettu voimistelutuntiin, vaan nyt voitiin omilla palloilla pelata iltaisin ja pyhäpäivisinkin.

Mutta kun pallo kerran oli alkanut pyöriä, niin se pyöri vastustamattomasti edelleenkin. Ja mielestäni juuri tuo vapaa-aikoina potkiminen arki-iltaisin ja sunnuntaisin vei pelin laajempiinkin piireihin kuin yksin koululaisten keskuuteen. Muistuupa tässä mieleen jo alun kuudellakymmenellä oleva ”ikinuori” Tuominen, joka silloin oli oppia ”varastamassa” ja joka vielä esim. viime syksyn puulaakipeleissä teki joukkueelleen pari loistavaa maalia. Varsinkin sunnuntaisin oli mukana pelissä paljon muitakin kuin ainoastaan koululaisia. Ja kun nämä muut pääsivät pelin makuun, niin eipä kestänyt kauaakaan ennenkuin heilläkin oli omat yhtymänsä, jotka hankkivat itselleen pallon. Vasta myöhemmin, tuossa 1910 paikkeilla, alettiin silloisten Porin urheiluseurojen puolesta ostaa potkupalloa pelaaville jäsenille palloja.

Säännöistä ei tiedetty juuri paljon muuta kuin, että pallo oli koetettava potkimalla saada vastustajan maaliin, jolloin siis käsillä koskettaminen palloon oli kielletty. Mutta tämä käsi tulkittiin milloin kämmeneksi, milloin sillä käsitettiin käsivartta kyynärpäähän asti, milloin peräti olkapäätä myöten.

Varsinaisia kilpailuja ei potkupallopelissä alkuvuosina järjestetty, mutta allekirjoittaneen mieleen muistuvat monet yhteenotot sunnuntaipäivisin lyseon ja ruotsalaisen yhteiskoulun yläluokkalaisten välillä. Näissä otteluissa käytiin vuoroin vieraissa, ja vaikeata on nyt enää muistaa oliko eno setäänsä parempi. Muutamia pelaajahahmoja piirtyy sentään mieleen. Yhteiskoululaisista solakat ja komeavartaloiset veljekset Lucander ja lyseolaisten muhkea Raitakari, pieni mutta tanakka Tähti, pikapinkoja Koljonen. Näiden nimien maininta ei suinkaan merkitse sitä, että niitten kantajat olisivat olleet oikeita ”jalkapallohaita” nykyaikaisessa mielessä. Melkeinpä epäilyttää, että varsinkin naispuolisten katsojien silloin osoittama mielenkiinto määrättyjä pelaajia kohtaan on iskenyt nuo nimet allekirjoittaneen muistoon. Olin nimittäin silloin vielä sillä asteella, että käytin mittapuuna yleistä ihailua, enkä asiallista arvostelua itse pelin perusteella.

Vasta vuosisatamme toisella vuosikymmenellä alettiin järjestää varsinaisia kilpailuja. Milloin Raumalta osallistui kaksi joukkuetta, niin nämä karsivat ensin keskenään. Samoin tehtiin Porissa ja molempien kaupunkien parhaat joukkueet iskivät sitten yhteen. Pahat kielet tiesivät aikanaan kertoa, että Raumaa edustavaa seurajoukkoa oli vahvistettu toisenkin seuran pelaajilla, mutta mitään virallista protestia tämän johdosta ei ainakaan allekirjoittanut muista tehdyn. Porissa oli parhaina vuosina kolmekin seuraa, jotka kiistelivät paremmuudesta, nimittäin Porin Tarmo, Porin Pyrintö ja Porin S.L.U, jolla Porissa oli ehdoton hegemonia aina vuoteen 1914, jolloin osa S.L.U.:n pelaajista siirtyi Tarmon riveihin.

Ottelut suoritettiin Porissa nykyisellä Liisantorilla, jonka kenttä oli nuoralla aitaamalla kavennettu parisenkymmentä metriä Otavankadun puoleiselta sivulta. Maalipylväitä ei aluksi ollut. Puitten väliin vain oli määräkorkeudelle pingoitettu nuora maalin yläreunaa osoittamaan. Jalkapallokenkiä oli niinikään vain luetuilla. Pelipuvun laita oli myös vähän niin ja näin. Porin joukkue, siis Porin S.L.U. pelasi ensimmäisessä yhteenotossa Raumaa vastaan voimistelupuvuissa, siis pitkissä valkoisissa housuissa, niinikään valkoisissa voimistelupaidoissa ja uumilla sininen vyö.

Näissä kilpailuissa oli miehillä jo määrätyt paikkansa ja jonkinlaista yhteispeliäkin yritettiin, mutta yleisö arvosteli peliä etupäässä potkujen pituutta mittapuuna käyttäen. Pitkistä potkuistaan oli tunnettu varsinkin S.L.U.:n ”pakki” Matti Varheenmaa –tunnettu kuulantyöntäjä, kiekon- ja keihäänheittäjä, jonka höyryjunamaista olemusta vastapelaajat jouduttuaan kerran kosketuksiin hänen kanssaan yleensä vastaisuudessa karttoivat. Kovapotkuinen mies oli Tarmolla Harry Aspdenissa, engelsmannissa, joka parhaan kykynsä mukaan koetti porilaisille opettaa jalkapallopelin aakkosia. Pisin positiiviseen tulokseen johtanut potku lienee S.L.U.:n Eino Jokioisen, joukkueen keskustukimiehen suorittama, kun hän heti alkupotkun jälkeen omalta pelialueeltaan potkaisi pallon vastustajien maaliin.

Yhteispeli kehittyi vuosi vuodelta, mutta vasta vuosi 1913 toi mukanaan aivan ratkaisevan muutoksen pelitapaan nähden. Tähän asti oli pelattu yksinomaan pitkien syöttöjen merkeissä, mutta Osolan veljesten saavuttua Poriin, alettiin viljellä myös lyhytsyöttöpeliä ja käyttää hyväksi läpimurtoja, joihin veljeksistä varsinkin Paavo oli koko mestari.

Kuten sanottu S.L.U.:n joukkue hajosi v. 1914 eikä se sen jälkeen enää päässyt jalkapallopelissä pinnalle. Lyseolaisten ylivoimaisuus jalkaapllopelissä johtui siitä, että he saivat harjoitella paljon enemmän kuin muitten seurojen pelaajat, jotka lisäksi vasta ”ikämiehinä” olivat alkaneet peliä harrastaa. Nyt pelattiin lyseossa jalkapalloa kaikilla voimistelutunneilla syksyin keväin, mikäli ilma sen vain salli. Koulussa oli tapahtunut voimistelunopettajan vaihdos ja uuden vakinaisen opettajan, Armas Mikkosen, astuttua virkaansa, hän antoi poikien rauhassa heilua mielityössään potkupallopelissä. Ehkä tähän osaltaan vaikutti sekin, että Mikkonen asui aivan Liisantorin vieressä, joten hänen oli mukava voimistelutunnilla piipahtaa hetkeksi perhettänsä katsomaan.

Rauman ja Porin lisäksi ilmestyi pian uusi ”jalkapallokeskus”, nimittäin Tyrvää. Allekirjoittanut muistaa elävästi porilaisten pelaaman ottelun Tyrvään Voimaa vastaan Kaalisaaressa elokuun alussa vuonna 1914, jolloin maailmansota oli juuri alkanut ja Tyrväässä huhuiltiin, että saksalaiset olivat jo nousseet maihin Rauman lähistöllä, minkä vuoksi aiotut lopettajaistanssitkin jäivät pitämättä. Porilaiset suoriutuivat voittajina ottelussa, joka suoritettiin hiekkakentällä, minkä toisella puoliskolla jalka vajosi melkein nilkkaa myöten.

Seuraavana vuonna Porin S.L.U. kävi mittaa ottamassa Tampereen S.L.U.:sta. Ottelu pättyi tasapeliin 7-7.”

Teoksesta ”Juhla-Kollega-  Porin lyseo 125 vuotta 2004” (2004):

”Voimistelulaitoksen Urheilun historian laudaturtyönä tein tutkielman Porin palloilujen  (ei Porin Palloilijat ry.) alkuaikojen kisoista, seuroista jne. Ensimmäinen jalkapallo-ottelu pelattiin Liisantorilla, jossa (varmasti hennon) lehmusparin väliin oli pingotettu köysi, jonka alle syntyi maali. Vastakkain olivat paikallinen potkupalloharrastajien joukkue ja lyseon joukkue. Lyseon joukkueen mainataan pelanneen voimistelun edustusasuun pukeutuneina. Toisin sanoen pitkät valkoiset housut ja paita. Lisäksi asuun lienee kuulunut melko leveä ja pitkä vyö. Pitkät potkut olivat valttia, sillä jos joukkue sai potkaistuksi 10 kertaa pallon yli vastustajan puoleisen päätyrajan, merkittiin tulokseksi yksi maali normaalilla tavalla tehtyjen ”oikeiden” maalien lisäksi.”

”Porin S.L.U. – Porin lyseon Kiri.” Erkki Lehto.

S.L.U.:n (Suomen lyseoiden urheilijat)  Porin osaston syntysanat 11.11.1909.
Rekisteröinti tapahtui 1913.
-> keväällä 1927 Porin lyseon Kiri.
S.L.U.:n näivetyttyä syntyi SOU (Suomen Oppikoulujen Urheilijat)

Nuorisoseuroja 1910-luvulla:
-Kuudennen osan Ponteva (Tiilitehtaanpuistokadulta Malminkadulle rajoina Etelä- ja Pohjoispitkäkatu).

-Kuudennen osan Yritys: (Väinön- ja Järnefeldtinkatujen tuntumassa).

-Jyry (Musan pelloilla).

Kuukkarin seudun joukkueet matkasivat uudelle Tiilimäen kentälle Tiilitehtaan puistokatua pitkin. n 1910.
Yrityksen pelipallo hankittiin ”Helmi”-tupakkaa valmistavan tehtaan valtakunnallisesti lanseeraman tupakka-askien kansien keruukilpailulla. Yrityksen ja Jyryn välisessä  haasteottelussa Jyryn pelaaja asetti naulan pelikenkänsä kärkeen puhkaistakseen Yrityksen pallon. Pikkutappelun siivittämänä jatkettiin. Yrityksestä liityttiin vuonna 1911 PoTan nuorisojärjestö Tarmon Vesaan.  Tarmolla 15-vuoden ikäraja seuran toimintaan. (lähde: SK toukokuu(?) 1976)
Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #13 : 10.10.2007 klo 22:03:25

RU-38:n statistiikkaa `59- `60 SM-sarjakausilta:


Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #14 : 10.10.2007 klo 22:22:58

Pistetään Ässienkin "fight cardit" SM-sarjassa oheen:




lähde: Urheilulehti (muistaakseni..)
Kreditit: M.Kasila

Ässien A-junnujen kultaa voittanut miehistö. Eipä naamarit paljoakaan poikkea Porin Lyseon Oppikoulujen cupissa menestyneestä miehistöstä:



Blitzin avausotsikko "Pori- jalkapallokaupunki" ei kai varsinaisesti hakenut näitä menneisyyden hämärätiloja, vaan kuplivaa keskustelua jalkapalloilun nykytilasta Porissa ja tervehenkisiä ehdotuksia lajin valoisamman tulevaisuuden loihtimiseksi kaupungissamme. Ihan kivijalaksi keskustelulle nämä haamut tälläsin. 
« Viimeksi muokattu: 10.10.2007 klo 22:42:11 kirjoittanut Hucle »
Möpsi

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 10.10.2007 klo 22:39:50

Pistetään Ässienkin "fight cardit" SM-sarjassa oheen:
lähde: Urheilulehti (muistaakseni..)
Kreditit: M.Kasila

Pallo Pyörii (muistaakseni ...)
Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #16 : 10.10.2007 klo 22:43:38

Props.. Ylos
Balla

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 10.10.2007 klo 22:46:23

...Fc PoPa Oy sijoittui tällä kaudella Kakkosen B-lohkossa hienosti toiseksi...

Tämä on kyllä todella kova suoritus.  :D Ylos
Möpsi

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 10.10.2007 klo 23:10:21

Kehtovuosien vaiheet ovat sinänsä vieneet oudosti mukanaan. Johtuen kai tuolloin vallinneista jännitteistä. Niistä, jotka hurmaavasti pitävät näin sadan vuoden jälkeenkin itsensä viritettyinä.

Tuohon liittyen myös se, että vanhemmista ajoista (aika ennen 2. ms loppua) vastaan tulee koko ajan uutta tietoa. Aika laiskasti on yleisesti viitsitty selvittää vanhoja olemassa oleviin historioihin (tarkoitan lähinnä seurojen alkutaipaleita). Johtuu tietysti monesta syystä.
Möpsi

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 10.10.2007 klo 23:23:36

LB:lle äskeisestä tekstistä iso  Ylos

Osittain siihen liittyen on muuten todella surullista, että porilaisesta jalkapallosta ei ole onnistuttu (haluttu) saada aikaan samanlaista historiikkia kuin kendon puolella Matti Majasaaren toimittama Pitkä Laukaus - porilaisen jääkiekkoilun historia. Onko tälläisiä hankkeita edes ollut historian syvissä pyörteissä?

Jalkapallon pikkujättiläisen lähdeluettelossa:
Suomen palloliiton Satakunnan piiri ry 1934 – 1984. Pori. 1984.

Näkemättäkin helppo arvata, ettei pidä (ehkä) sisäällään mitään tilastoihin liittyvää.
rakkaudentukkumyymälä

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 10.10.2007 klo 23:36:58

Koittaakas nyt saada se Pori takaisin futiskartalle! Ylos Olisi korkea aika, että siellä hullaannuttaisiin taas kuningaslajista, eikä Nickersonin paluusta patapaitaan tms... ::)
Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #21 : 10.10.2007 klo 23:42:03

Pistetään kuriositeettina topiciin säästöön vielä sotavuosien hiljainen kausi Porissa, jolloin paikallinen ja kansallinen jalkapallotoiminta oli ymmärrettävästi hieman nihkeää. Pallo pyöri kuitenkin kiihkeästi kera ulkovaltojen edustajistojen:

"Sotavuosina liittojen -SPL & TUL:in- sarjat kutistuivat Porissa ymmärrettävistä syistä. Harrastustoiminta keskittyi usein lähinnä nuorten sarjoihin. Ohessa listaus Porissa suoritetuista ”Korsu-futis”-kamppailuista, joihin kansainvälisen lisän tuotti kaupungissamme majaillut saksalaisyhteisö. Korsu-pelejä käytiin myös Mäntyluoto-Reposaari- akselilla. Näihin eivät ulkovaltojen edustajat osallistuneet.

1940:

17.7. 19:00 Pallokenttä Kotirintama – Rintamamiehet
Liput: 7/3 (invalidiliiton hyväksi)

Kotirintama: Ramstedt (PoPa), Kuuri (Kärpät), Väre (PoPa), Sarpela (Kärpät), Laakso (PoPa), Auramo (Kärpät), Järvenpää (PoPa), Tranberg (PPT), Koskinen (Kärpät), Tähtinen (Kärpät), Lahti (PPT) (O.Koskinen (PoPa), Jääsola (PoPa), Lehto (Kärpät).

Rintamamiehet: Honkaranta (PPT), Viljanen (Kärpät), Räsänen (PoPa), Grönlund (PoPa), Vuorenheimo (Kärpät), Koivunen (Kärpät), Talvitie (PoPa), Rissanen (PoPa), Nurmi (PoPa), Tamminen (PoPa), Sysipuro (Kärpät) (Teerioja (Kärpät), Lahtinen (Kärpät) )

24.7. 18:00  Kärpät-juniorit – Lentorykmentti 38

Kärpät: Lartola, Kari, Parman, Koskinen, J.Lehto, P.Forsten, Toktamish, Väinölä, Väre, P.Takala, Tiihonen (V.Koskinen, I.Hussi).

1942:

3.5. Pallokenttä G.L. (Saksa) – SPL-juniorit 3-0 (1-0)
(Gruppe Werwaltung-Lohnstelle?)
Henning 1-0, Henning 2-0, Wöbling 3-0

14.5. 14:00 Fliegerhorst (Saksa) – SPL-juniorit  (F.voitti)
Liput: 5/2. Ref.: T.Takala. Att.:”runsaasti”.

Fliegerhorst: Hartung, Mai, Bogott, Rossman, Klar, Meschke, Gantent, Wolf, Schmidt, Schmelter, Oelkas.

SPL-j.: Lartola, Tulonen, Saarnilehto, Lahti, Takala, Parman, H.Vilen, Rantanen, Tiihonen, A.Vilen, Lehtonen (Wessman, Olin).

19.5. 19:30 Pallokenttä Saksalaiset – Pori yhdistetty 1-5 (1-2)
Liput: 8/5. Ref. U.Aavikko.

Saksalaiset: Siewert, Meetz, Hartjes, Kissling, Schmitz, Schulz, Kellner, Arnoldi, Hellman, Toma, Seifert.

Pori-y: Honkaranta, Kuuri, Lepistö, Mäkelä, Laakso, Vuorenheimo, Tähtinen, Virtanen, Lepistö, Sarpela, Koskinen (Forsberg, Haapakka).

30.7. 19:00 Saksalaiset – Pori-j. 2-1 (0-1)
Liput: 7/4. Ref.: Tähtinen

Saksalaiset: Peters, Katen, Wolf, Thiele, Klar, Schuler, Schmidt, Hennig, Nieder, Vallmer, Rosinger.

Pori-j.: Lartola, P.Takala, Tulonen, Alajääski, Jokinen, Liivistö, Parman, Rantanen, V.Lehtonen, Koskinen, Vitikka (R.lehtonen, Hahlman).

2.8. 19:00 Saksalaiset – Pori-j.
Liput: 7/4. Ref.: Tähtinen.

Pori-j.: Lartola, Tulonen, V.Koskinen, Virta, Jokinen, Liivistö, Parman, Rantanen, V.Lehtonen, N.Koskinen, R.Lehtonen (Naava, Hahlman).

9.8. 17:00 Herralahti  Saksalaiset – Pori yhdistetty
Liput: 8/5. Ref.: Nordling.

Pori-y.: Koskinen, Suominen, Tamminen, Takala, Laakso, Mäkelä, Tiljander, Viljanen, Sarpela, Tähtinen, Nurmi (Koskinen, Parman).

2.9. 19:00 Herralahti  Esikuntakomppania (Saksa) – PoPa/alle 18-vuotiaat
Liput: 7/5.

Esikuntakomppania: Krzezock, Witek, Schroeder, Kiessling, Wagner, Schulz, Nochner, Arnoldi, Sievert, Bölker, Kamrath.

PoPa: Virkki, Lahti, Mäkelä, Parman, Liivistö I, Liivistö II, Rantanen, Koskinen, Naava, Alajääski, Lehtonen.

6.9.    19:00 Herralahti  Fliegerhorsten (Saksa) – Kärpät 2-3 (1-0)
Liput: 5/3. Ref.: A.Vuorenheimo.

Kärpät: Lartola, A.Koskinen, Sarpela, Toktamish, Tulonen, Kjäll, Tähtinen, V.Koskinen, Lahtinen, Virta, Sysipuro (Tiihonen, Vaajakari).

13.9. 17:30 Herralahti  Esikuntakomppania (Saksa) – PoPa-juniorit 5-2 (4-2)
5/3. Ref.:T.Laakso.

Esikuntakomppania: Kriczog, Wolff, Goldhaum, Gantert, Klar, Thiele, Schmidt, Vollmer, Kahder, Mehnert, Gebhard.

PoPa-j.: Virkki, Lahti, Mäkelä, Parman, Liivistö I, Liivistö II, Rantanen, Koskinen, Lehtonen, Alajääski, Naava.

20.9. 13:00 Herralahti  Motti-Matit – Pori yhdistetty 2-3 (1-2)
(Motti-Matit koottu Karhumäen suunnan rintamamiehistä)
(Tulot 600 mk=5 % ohjattiin Sotainvalidien veljesliitolle)

Motti-Matit: Nousiainen (TPV), Ruohonen (TaPa), Hedman (Tyr.Voima), Nybacka (TKT), Aaltonen (TUL), Hurme (RTU), Koivunen (Tyritys, Sammalmaa (MaaReipas)….

Pori-y.: A.Koskinen, Suominen, Sarpela, Vuorenheimo, Laakso, Mäkelä, Lepistö, Virtanen, V.Lehtonen, Kari-Koskinen (Parman, Virta, K.Koskinen, Kiviranta)

n.a.     Tampere Tre/Lentokonetehdas – Saksalaiset 4-4

20.9.   Herralahti PoPa-juniorit – Esikuntarykmentti (Saksa) 3-1 (3-1)
20.9.   Herralahti  Saksalaiset – Lentokonetehdas 5-3 (1-2)
20.9.?  Herralahti Esikuntarykmentti (Saksa) - G.L. (Saksa) 3-2

24.9. 19:00 Herralahti G.L. (Saksa) – Pori-yhd.-jun.
Liput: 5/3

Pori y.-j.: Lartola, Tulonen, Liivistö I, Liivistö II, Parman, Lahti, Alajääski, Toktamish, Lehtonen, Koponen, Naava (Halman, Jönsson).

27.9. 13:00  Yksikkö 6601m – Pori-yhd. 2-6 (1-2)
(6601m  koostui yhtä miestä lukuun ottamatta porilaisista)
Liput: 10/5.  Ref.: U.Aavikko.

6601m: Honkaranta, Immonen, Norkamaa, Johansson, Sandberg, Lehto, Astala, Paarola, Koivunen, Hulpio.. (HIFK:n Arvekari sivussa).

Pori-y.: Koskinen, Suomela, Sarpela, Mäkelä, Laakso, Haapakka, Lepistö, Virtanen, R.Lehtonen, Koponen, Stenroos (Tähtinen, Selesmaa).

28.9. 16:00 Yksikkö 6601m – Pori-yhd.-juniorit  2-5
Liput: 8/5.  Ref. Nordling

6601m:  Honkaranta, Immonen, Norkamaa, Johansson, Sandberg, Lehto, Astala, Paarola, Koivunen, Hulpio.. (HIFK:n Arvekari sivussa).

Pori-y.-j.: Lartola, Tulonen, Liivistö II, Liivistö II, Lahti, Parman, Wessman, Rantanen, Lehtonen, Virta, Naava.

11.10. 13:00 suunniteltu Yksikkö 6402 – Pori-y. peruutettiin.

1943: 

23.5. 18:00  Herralahti   Saksalaiset – Pori-yhdistetty
Liput:10/5.  Ref.:Nordling

Pori-y.: Honkaranta, Forsberg, Sarpela, Takala, Väre, Virtanen, Tähtinen, Naava, Koskinen, Mustasaari, Nurmi. (Lahti, Lehtonen, Parman, Liivistö).

4.7. 15:00 Herralahti  Tre/Lentokonetehdas  – Saksalaiset 0-8 (0-4)
Liput: 8/5

18.7. 18:30 Herralahti Pori-yhd.-juniorit – Saksalaiset
Liput: 8/5

Pori-y-j.: Johansson, Selesmaa, Santala, Jägerroos, Liivistö, Jokinen, Parman, Naava, Lehtonen I, Lehtonen II, Lehtonen III. (hyökkäystrio kokonaisuudessaan Lehtosia).

(Syksyllä –43  Herralahti Suomi SS-komppania – Saksalaiset  (10-1) ?
Lähde: Porin historiikki. Tsekattava...
Hucle

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: South of Venus, East of Yyteri Beach


Vastaus #22 : 11.10.2007 klo 00:33:43

Pistetään vielä RSSSF:n "Divisional Movementsit" eräiden porilaisseurojen osalta hahmottamista helpottamaan.
 A= pääsarja ja siitä alaspäin. A:sta -> C:hen...
PoPS:n vaiheillahan uusi Ykkösdivari tuli käyttöön, jne...
(C) Copyright Heikki Pietarinen and RSSSF 2003/07:

FC Jazz Pori
- PPT Pori until 1991
- Jazz Pori since 1992
A 19: 1984-88, 1991-2004
B 11: 1948, 1966-72, 1983, 1989-90
C  4: 1973-74, 1976, 1982

Karhut Pori
- see also Ässät Pori
B  7: 1960-62, 1965-68

MuSa Pori (Musan Salama)
B  5: 1972, 1976, 1999-2001
C 17: 1973-75, 1977-78, 1984, 1987-89, 1995, 1997-98, 2002-05, 2007

PiTU Pori (Pihlavan Työväen Urheilijat)
B  2: 1968-69

PKärpät Pori (Porin Kärpät)
B  1: 1939

PoPa Pori (Porin Palloilijat)
B 11: 1937-39, 1945-51
C  6: 1989, 2002-03, 2005-2007-

PoPS Pori (Porin Palloseura)
B  3: 1971-73

PPT Pori (Porin Pallo-Toverit)
- see Jazz Pori

RU-38 Pori (Rosenlewin Urheilijat-38)
- see Ässät Pori

Ässät Pori
- RU-38 Pori until 1967
- Ässät Pori since 1968 (merger with Karhut Pori)
A  4: 1959-60, 1968-69
B 18: 1948-54, 1957-58, 1961-67, 1970-71
C  8: 1973-78, 1980-81

http://www.rsssf.com/tablesf/finall.html
« Viimeksi muokattu: 11.10.2007 klo 00:36:17 kirjoittanut Hucle »
Blitzkrieg

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: V niin kuin Verkosto


Vastaus #23 : 11.10.2007 klo 01:53:47

Ei jumalauta, tännehän saatiin oikeasti lutuuria. Lutherille ja Huclelle Ylos

Näin baarinsamein silmin katsottuna tästä riittää tihrusteltavaa taas joksikin aikaa. Oman historiattomuuden puolustukseksi ei tosin ole muuta todettavaa kuin, etten oikeasti edes tietäisi, mistä lähteä hakemaan tietoa porilaisen jalkapallon varhaisemmasta historiasta.

Sinänsä mielenkiintoinen piirre suomalaisessa urheilussa ovat nämä tehtailijoiden joukkueet, jotka ovat varmaan näytelleet aiemmin isoa roolia muuallakin kuin Porissa. Onhan näitä tehtaan joukkueita muutama vielä nykyisessä Veikkausliigassakin. Mistäköhän innoitus näiden joukkueiden perustamiseen on lähtenyt ja mikä se motivoiva aspekti on ollut? Työntekijöiden me-hengen kasvattaminen vai ylipäänsä urheilun ilosanoman levittäminen työläisille.
TE

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 11.10.2007 klo 12:33:26

Palataan ansiokkaista historikatsauksista tähän päivään. Olen keskustellut viime aikoina useiden porilaisessa junnufutiksessa mukana olevien tekijöiden kanssa.

Keskustelujen yhteenveto on tyly - junioreiden taso on porilaisen futiksen lähihistorian heikoin. Ikäluokista 90-94 (13-17 –vuotiaat) ei ole näillä näkymin tulossa yhtään liigatason saati kansainvälisen tason pelaajaa.

Junioritilanteen alakulo nähtiin kesäkuussa Pohjola Cupissa, jossa Satakunta oli kahdessa ikäluokassa suorastaan surkea. C14-pojat hävisivät Vaasalle 12-0, Uusimaalle 11-0 ja Kaakkois-Suomelle 6-0. C15-pojat säästyivät suurilta nöyryytyksiltä, mutta joukkue jäi turnauksessa vasta yhdeksänneksi. Satakunta ei ole koskaan ollut Pohjola Cupissa yhtä huono.

FC Jazz-j:n A-nuorten nousu SM-sarjaan on iloinen poikkeus alakulon keskellä. Jotta seura pystyy vakiinnuttamaan paikan SM-tasolla, töitä on edessä hirveästi. Seuran B-pojat sijoittuvat päättyneellä kaudella ykkösdivarin kuudenneksi. MuSa oli samassa sarjassa kolmas.

Jalkapallolla on edelleen harrastajia riittävästi Porin seudulla, mutta juniorit ovat levinneet varsinkin vanhimmissa ikäluokissa liian moneen seuraan. Kokonaisuus on hajanainen, ammattitaitoisia vetäjiä ei ole tarpeeksi ja joukkueiden taso heikko, joten lahjakkaimpien pelaajien kehittymismahdollisuudet ovat kaukana optimaalisesta.

Lisäksi harjoitusolosuhteet ovat Porissa vain välttävät junnuille. Uusi ja ensimmäinen kaupungin tekonurmikenttä tulee vasta 2009, jos asiat etenevät suunnitellusti. Edellinen merkittävä olosuhdeparannus tehtiin Porissa vuonna 1992, kun Karhuhalli valmistui.

Jotta Porin futis olisi vakaalla pohjalla, juniorityö on saatava kuntoon. Futis tarvitsee miesten tasolle menestyvän edustusseuran, jonka menestys synnyttää buumin, mikä patistaa nappulat lajin pariin.

Jos ja kun buumi jollain aikavälillä syntyy, seurojen pitää olla valmiina. Nykyisellä toiminnan tasolla hukataan liikaa lahjakkuutta.

En pidä muoviseuroista, enkä halua Poriin edustustasolle fuusioita. Kaupunkiin tulisi kuitenkin saada juniorifutiksen edustusseura, joka toimisi ammattimaisesti C-A -ikäisissä. Putken läpikäyneet pelaajat siirtyisivät sellaiselle miesten sarjatasolle, joka vastaa pelurin taitoja. Kaikki edustustoimintaa Porissa järjestävät futisseurat olisivat junioriseuran yhteistyöseuroja.

Ammattimaisesti toimivan junioriseuran malli olisi päässäni seuraava:

- seuralla on 2-3 päätoimista valmentajaa, jotka työskentelevät junioripäällikön alaisuudessa ja ammatikseen valmentavat pelaajia.
- seuran pelaajat tulisivat kaikista Porin seudun "kasvattajaseuroista", jotka jatkavat omaa elintärkeää työtään omilla alueillaan. Kasvattajaseuroilla on myös joukkueita vanhemmissa ikäluokissa, sillä toimintaa pitää tarjota myös pelaajille, jotka eivät halua jalkapallosta ammattia.
- seuran pelaajat valikoidaan junioreista, jotka haluavat todella panostaa jalkapalloon. Pelaajat valitaan pelaajatarkkailun ja harjoitusleirien kautta.
- seuran toiminta rahoitetaan pelaajien kuukausimaksuilla ja yhteistyökumppaneilta saatavilla tuloilla. Kun seura tarjoaa ammattimaista ja laadukasta toimintaa siitä pitää olla valmis myös maksamaan 50-70 € /kuukaudessa. Esim. jääkiekossa Helsingin IFK:ssa D-nuorten pelaajan kuukausimaksu on 250€.
- seuralle hankitaan muutama iso sponsori, jotka näkyvät kaikissa seuran pelipaidoissa, julkaisuissa ynnä muissa yhteyksissä. Yhteistyökumppanisopimukset neuvottelee seuran toiminnanjohtaja, joka vastaa myös muista seuran käytännön asioista.
- laatu ja tehokkuus ovat junioriseuran kaikessa tekemisessä avainasemassa. Kansainväliset kontaktit, harjoitusleirit sun muut pelaajien kehitystä edistävät tekijät ovat luonnollinen osa seuran toimintaa.

Jotta tähän malliin päästäisiin, kaikkien porilaisseurojen olisi mahduttava samaan neuvottelupöytään. Valitettavasti en usko, että junioritoiminnasta tulee Porissa ammattimaista vielä moneen vuoteen.

Kun uusia porilaisia futistähtiä ei tulevaisuudessa synny, on suuri vaara, että nappulat ohjataan lajeihin, joissa Porissakin voi päästä huipulle.

 
Sivuja: [1] 2 ... 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa