Hieman raporttia reissusta Milan-Celtic -matsiin:
Kaverin kanssa huomattiin lokakuussa Volaren halvat lennot Milanoon, ja päätettiin tehdä vuorokauden blitz-matka Milanoon katsomaan tuota viimeistä lohkovaiheen ottelua. Kaveri ei ollut ikinä käynyt Italiassa, itse olin muutaman kerran mutta San Siro oli vielä korkkaamatta.
Lennot oli siis
alunperin varattu ti 4.12 ja paluu ke 5.12. Paluu on niin aikaisin aamulla, ettei tarvitsisi edes hotellia, kun hengaisi vaan pelin jälkeen yön kaupungilla ja ensimmäisellä (4:25) bussilla sitten lentokentälle. Lennot yhteensä kahdelta 120€ . Yhdeltä ihmiseltä olisi ollut halvempi, 40€ (0,01€ suunta+verot) mutta toisen matkustajan paluulento maksoi jo 40€+verot.
Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun Volare soitti eräänä krapula-aamuna ja ilmoitti menolennon peruuntuneen. Ehdottivat tilalle ma 3.12-lentoa, jonka sitten hyväksyin. Pyysin puhelintätiä lähettämään uudet lentoliput sähköpostitse, joita ei kuitenkaan kuulunut. Pikkuhiljaa viikot kuluivat ja lento lähestyi, eikä mitään sähköpostivarmistusta ollut tullut, joten soitin Volaren asiakaspalveluun Italiaan (puhelinlaskua odotellessa
). Sieltä sitten kyseltiin alkuperäisiä booking referencejä, ja lupailtiin lentojen olevan kunnossa. Näin saatin varmistus ja aloitettiin matkajärjestelyt.
Lento lähti ma 3.12 ihan ajallaan, kone oli puolityhjä joten monet käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja varasivat kokonaisen penkkirivin itselleen nukkumiseen. Kolmisen tuntia ja oltiin perillä Malpensan kentällä, joka siis sijaitsee n. 50 km länteen keskustasta. Malpensa on lähempänä keskustaa kuin Ryanairin käyttämä Bergamon/Orion kenttä, mutta kauempana kuin Linate.
Bussi keskustaan kentältä maksaa 6€/suunta (menopaluu 10€) ja matka kesti noin tunnin. Päätepysäkki oli tuo edellämainittu keskusasema, joka ei kuitenkaan ole kaupungin keskustan lähellä. Sieltä lähdettiin sitten epämääräisesti harhailemaan ja etsimään hotellia.
Noin kilometrin päästä asemalta löytyi iso Corso de Buenos Aires, jonka varrella on monia hotelleja. Muutamasta kysyttiin hintaa (eräässä kahden tähden hotlassa yön hinta olisi ollut 120€
), ja otettiin loppujen lopuksi huone kolmen tähden Buenos Aires-hotellista, hinta 96€ .
Hotelli on aika pieni, 5 tai 6 kerrosta ja viisi huonetta per kerros. Huone oli siisti, ja allergisen kaverin vuoksi pyydettiin vielä erikseen kokolattiomatoton huone, joka saatiinkin. Reput huoneeseen ja respasta kyselemään lähinta Banca Intesa-konttoria. Se löytyikin parin korttelin päästä eräältä aukiolta. Pankkiin sisälle turvaovien kautta ja tiskille lippuja ostamaan. Tiedettiin jo etukäteen, että haluttiin liput kakkosringin punaisesta sektorista (31€/kpl), joten lippujen osto onnistui suht ongelmattomasti. Mitä nyt kaveri oli jättänyt passin hotellille ja joutui kipaisemaan hakemaan sen, kun lippuihin tosiaan printataan ostajan nimi ja pankki otti vielä passeista valokopiotkin ...
Loppuiltapäivä perinteistä shoppailua ja hillumista. Milano ei turistikaupunkina ole mitenkään erikoinen, toki paikallinen Duomo on nähtävä, mutta tosiaan aika moni muu Italian kaupunki voittaa Milanon nähtävyyksissä. Shoppailuun huikeissa boutiqueissa saisi toki kulumaan kuukausipalkan jos toisenkin, jos pätäkkää löytyisi. Pelipäivän aamu oli aika samanlainen, kuin maanantai-iltapäivä, via Torinolta löytyi pari hyvää urheiluliikettä ja Fnac (jossa kuitenkin dvd:t ja pelit olivat samassa hintaluokassa kuin Suomessakin). Celticin jamppoja pyöri tässä vaiheessa kaupungilla ja sankoin joukoin.
San Sirolle päätettiin lähteä metrolla (punainen linja, Lotto-pysäkki) n. pari tuntia ennen ottelun alkua. Skottien laulut raikui vaunussa, ja tunnelma alkoi nousta. Itse pysäkiltä on sitten n. 20 minuutin kävelymatka stadionille, mutta hampurilais- ja kaljakojut hidastivat matkaa huomattavasti. Aika kului kuin siivillä skottilädien kanssa kaljaa juodessa ja yrittäessä ymmärtää niiden eksoottista dialektia (jos ne oikein keskittyi ja puhui erityisen selvää englantia, saattoi suomalainen ymmärtää ehkä puolet
).
Stadionilla liput tsekattiin kolmeen kertaan, joista ensimmäisellä joutui passia vilauttamaan. Paikat oli ihan ok, 7-riviltä. Oltiin lähempänä Celticin kannattajia, jotka pitivätkin hyvää meteliä läpi pelin. Milanin päästä eri hirveästi mitään kuulunut, liekö varma jatkopaikka vienyt suurimman mielenkiinnon tifottamisesta? Stadioni oli silmämääräisesti n. puolillaan. Lopputulos (varsinkin Donetskista) miellytti sitten loppujen lopuksi kaikkia, joten kaikki poistui matsin jälkeen hyvällä mielellä Milanon yöhön. Yöllä vielä hengailtiin muutamassa kapakassa skottien kanssa, ja hyvissä ajoin jonottamaan bussia rautatieasemalle. Koneessa sitten muutaman tunnin yöunet ja paluu arkeen.
Reissu oli hyvä (tosin budjetti nousi sitten aika paljon odottamattoman hotelliyön, puhelukulujen ja yleensäkin ylimääräisen reissupäivän takia), ja saipahan tärkeän stadionbongauksen tehtyä. Kovasti lädit kutsui käymään matsissa Glasgow:ssa, joten se voisi olla seuraava bongauksen kohde sitten joskusl
