Ei näin

[Blanchflower]

Paikallisuus ei ole nykypäivän juttu heikkoitsetuntoisessa Suomessa.

Ei tuo mikään suomalainen ilmiö ole -> samalla tavalla niissä "lutuurimaissa" pääsarjajengien kimallus on vienyt nassikoiden mielenkiinnon paikallisiin porukoihin ja kakaroiden päältä löytyy se chelskipaita Brightonin ryysyjen sijaan. Samalla tavalla niissä maissa lapsuuden kotipaikka voi vaihtua X kertaa vanhempien muuttaessa duunin perässä, lapsuuden jälkeen muutetaan itse opiselemaan paikkakunnalle Y ja tämän jälkeen duunin perässä paikkakunnalle Z -> ei siinä kovin kaksista paikallisidentiteettiä ehdi syntyä.

[Elmslie Ender]

Entä jos ei puhutakaan seuran vaihtamisesta. Kuvitellaan, että olet siinä vaiheessa, ettei sinulla ole omaa rakkautta. Näet edessäsi vaihtoehtoja; kauniita ja rumia. Mikset jo silloin voisi valita sitä kauniimpaa? Silloin ei tarvitse toivoa, että seura olisi kauniimpi.

Vaihtoehdot ovat yleensä kaunis ja kuuluisa ulkomaalainen sekä tavanomainen paikallinen. Toinen on toki pinnaltaan paljon vetävämpi mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Toki voin tatuoida seinäni sen kuvilla, ihailla sitä televisiosta ja joskus jopa käydä katsomassa livenä. Mutta onko se muuta kuin teinimäistä ihailua?

Toinen on taas arkinen mutta aina läsnä. Ei hurmaa kertakatsomisella, mutta hiljalleen tutustutaan ja side välillä vahvistuu, suhde syvenee. Meillä on yhteiset juuret ja todellinen side välillämme.

Tietenkin tässä on huomioitava myös Chelsean kaltaiset tapaukset tai vaikka suomalaisestakin jalkapallosta tutut muoviseurat. Kun näissä tapauksissa seura myy sielunsa, rakkaasi pettää sinua, eikö silloin voi kunnioittaa itseä ja omia periaatteita sen verran, että kantaa pettävän rakkaansa kamat pihalle? En siis tarkoittanut missään vaiheessa pelkkää pelityyliä vaan seuran kokonaisvaltaista toimintalinjaa, johon myös pelityyli lukeutuu omana osanaan.

Kyllä. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Kerran seurani alkoi pelleillä toiminnassaan. Se ei enää edustanut lainkaan sitä, mitä itse pidin tärkeänä. Lopulta kyllästyin ja toivoin sen jopa putoavan, jotta se palaisi takaisin ennalleen. Näin kävikin ja löysimme taas toisemme. Kaikkea ei voi hyväksyä, mutta pelityyli ei koskaan ole ollut minulle ratkaiseva asia.

[Elmslie Ender]

Ei tuo mikään suomalainen ilmiö ole -> samalla tavalla niissä "lutuurimaissa" pääsarjajengien kimallus on vienyt nassikoiden mielenkiinnon paikallisiin porukoihin ja kakaroiden päältä löytyy se chelskipaita Brightonin ryysyjen sijaan.

Näinhän se on. Parhaimmillaan ennen Englannissa pienet alasarjaporukat saattoivat kerätä todella kovia katsojamääriä, kun paikallisidentiteetti oli voimakkaampi.

Mutta lapsuudessa on luonnollista ihailla kimaltelevia tähtösiä. Kuten aiemmin kirjasin erään englantilaisen mietteet, on luonnollista kulkea Chelsea/Arsenal/ManU -paita päällä lapsena. Mutta aikuisen tekemänä se on jo aika idioottimaista (pl. paikalliset kannattajat).

Valitettavasti isot seurat yrittävät talloa paikallisia seuroja alleen ympäri maailmaa. Yhtenä esimerkkinä Englannissa Tottenham on kunnostautunut Cambridgessa järjestämällä laajan mainoskampanjan heti, kun paikallinen United tipahti sarjaporrasta alemmas. "Älkää kannattako paikallista, vaan tulkaa seuraamaan meidän tähtiämme!"

[Blanchflower]

Näinhän se on. Parhaimmillaan ennen Englannissa pienet alasarjaporukat saattoivat kerätä todella kovia katsojamääriä, kun paikallisidentiteetti oli voimakkaampi.

Mutta lapsuudessa on luonnollista ihailla kimaltelevia tähtösiä. Kuten aiemmin kirjasin erään englantilaisen mietteet, on luonnollista kulkea Chelsea/Arsenal/ManU -paita päällä lapsena. Mutta aikuisen tekemänä se on jo aika idioottimaista (pl. paikalliset kannattajat).

Ongelmana tässä on se, että paitsi paikallisuus ei ole tällä hetkellä muodissa oikein missään, myös se että yhä useammat ja useammat ovat "juurettomia". Se kakaraiän tähtijoukkue jää, koska myöhemmällä iällä ei pahemmin ehdi juurtua oikein mihinkään paikkaan. Oikeastaan saarillakin näkyy yhä enemmän sitä espanjalaista meinikiä, jossa ihmisiltä löytyy kaksi joukkuetta -> se iso poppoo ja paikallinen vaihtoehto mallia joku Billericay Town. Mutta näistä jälkimmäinen on se mikä jää paitsioon paikakkunnan vaihtuessa.

Tietysti on myös maita, joissa löytyy "koko kansan" joukkueitta, jotka ovat rikkoneet paikallislähtöisyyttä iät ja ajat, esimerkkinä vaikka joku Benfica.

[honkala]

Tuota "juurettomuutta" on kuitenkin turha paisutella. Selvässä vähemmistössä ovat nämä jotka paikkakuntia vaihtelevat pienen elämänsä siihen malliin, ettei mikään kaupunki tunnu omaltaan. Suurin osa kuitenkin asuu samalla paikkakunnalla(/sen lähistöllä) aikuisikään asti ja silloin ei liene enää epäselvyyttä mikä on oma kaupunki/joukkue.

[Blanchflower]

Tuota "juurettomuutta" on kuitenkin turha paisutella. Selvässä vähemmistössä ovat nämä jotka paikkakuntia vaihtelevat pienen elämänsä siihen malliin, ettei mikään kaupunki tunnu omaltaan. Suurin osa kuitenkin asuu samalla paikkakunnalla(/sen lähistöllä) aikuisikään asti ja silloin ei liene enää epäselvyyttä mikä on oma kaupunki/joukkue.

Tuossa esimerkissä puhuttiin saarista, jossa luonollisista syistä(pinta-ala/asukasmäärä ja ammattilaisjoukkueen määrä) pienikin muutto kilometrimääräisesti aiheuttaa sen "paikallisen joukkueen" vaihtumisen.

Mitä Suomeen tulee, vaikka aika moni asuukin paikkakunnalla X aikuisikään asti, kontaktit siihen kotipitäjään jäävät monelta aika nopeasti muuton jälkeen minimaalisiksi, piipahdetaan 2-3 vuodessa vanhempien luona ja mikäli vanhemmat ovat muuttaneet pois, siteet paikkakuntaan katkeavat lähes täysin.

Sinänsä jalkapalloseuran kannattaminen on itsessään jo niin irrationaalista touhua, että syväanalyysit aiheesta menevät lähes aina tahattoman komiikan puolelle.

[Udi]

Jos joku on kotoisin vaikkapa Perä-Seinäjoelta, jossa ei pelata muuta kuin pesäpalloa ja painitaan, niin on se kumma jos ei Sepsi suurempia tunteita nosta.

Ainut kiinnekohta on jalkapalloon oli ennen lauantaiset liigapelit Englannista ja nykyisin CL. Nämä luovat kiinnostusta lajiin ja tämäkin häiskä voi helposti samaistua johonkin jengiin, joten ei ihme, jos hän piakkoin alkaa etsiä kaltaistaan seuraa ja alkaa spämmäämään foorumille. Kohtalotovereita tässä maassa riittää ja "fanittamisesta" tulee helposti elämää suurempi juttu.
Vaikka televisiosta nyt enemmän suomalaistakin jalkapalloa tulee, niin aika vaikea kuvitella, että tämä jyväjemmari alkaisi kaukokannattajaksi jollekin suomalaisseuralle.

Itsekin muistan seuranneeni tarkasti Englannin liigaa ajalla, kun YLE suorana sitä näytyi. Vakio oli tietysti suuressa roolissa ja tietyt vakiojengit herättivät enemmän kiinnostusta kuin toiset. Varsinkin Stoke ja Bolton järjestivät mukavia yllätyksiä vakioriviin! Jos YLE:ltä olisi jatkunut otteluiden lähetys, olisin varmasti alkanut kaukokannattamaan jotain joukkuetta, luultavasti Boltonia.

Ja miten tämä kaukokannattaminen olisi sitten pois suomalaisesta futiksesta? Ei mitenkään.

Nykyään kauko- (ja lähi-) kannatan Real Zaragozaa johtuen tietyistä elämän tilanteen järjestelyistä. Mikäli joukkue pelaisi suomalaista joukkuetta vastaan eurocupeissa, olisin Hakaa vastaan espanjalaisten puolella 100% ja Klubia vastaan Klubin puolella 100%. Muita joukkueita vastaan 50-50.

Tukeemin juttuun: hyvä vertauskohde on moottoripyöräily. Suomessa prätkän ajoa harrastetaan ympäri maata ja enduro, motocross ja RR kiinnostaa kovasti suurta joukkoa ihmisiä. Kuitenkaan kotimaisissa kisoissa ei suurta määrää porukkaa käy, mutta esim. Kallion otteita, ja jo ennen Kalliota yleisesti RR-kisoja ulkomailla, käy katsomassa iso joukko faneja. Nämä samat ihmiset eivät suuremmin käy katsomassa kotimaisia ajoja. Mieshuoria? Tavallisia faneja, jotka haluavat nähdä parhaat kuskit parhaat tallit, parhaat radat ja parhaan tunnelman. Itsekin olen käynyt Räyskälässä RR-kisoissa ja pari kertaa kisoissa Espanjassa ja onhan noissa kisoissa vähän eroa. Tavalliselle fanille Suomen kisat on ihan ok ja niissä on omaleimainen tunnelmansa, ulkomaan suuret kisat on sitten vähän eri juttu.

Jos olen mieshuora, niin sittenpähän olen.

[Udi]

Kysyntä-tarjonta: ei ole ikinä toiminut kuin oppikirjoissa. Suomessa on aikaa sitten maikkarilla (nyt c+) huomattu, että kotimaisen lätkä on oiva sijoituskohde:
- halpa hinta verrattuna kv-jalkapalloon
- perinteikäs laji, joten hehkutus helppoa: ihmiset menevät helpommin retkuun!
- paljon otteluita
- mikä tärkeintä: mainosminuutit per tunti on aivan eri luokkaa kuin esim. futiksessa

Näinpä he korostavat uutisoinnissaan lätkää ja tyrkyttävät sitä joka tuutista. Tarjonta luo kysyntää! Sama homma toimii alalla kuin alalla: myyjä pyrkii luomaan trendejä ja kysyntää, kuluttajat luovat mielikuvien perusteella tarjonnan.

[Udi]

Ei näin, eli otsikkoon palatakseni:
- miksi Suomessa AC liite (sama mitä tarkoittaa) koetaan huonommaksi kuin FC? Kumpikin on mielestäni aivan yhtä perseestä!
- miksi fuusioihin (yhteistyöhön) otetaan niin negatiivinen kanta? Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on kymmenisen seuraa kummassakin, jotka kilpailevat keskenään ja syövät laajemmassa mittakaavassa toistensa resursseja. Junnutasolla vielä ok, mutta eihän 200k kaupunkiin mahdu 5-10 edustusjoukkuetta!
- itse toivoisin, että fuusioita nähtäisiin muovisuuden kustannuksellakin enemmän: yksi kunnon edustusjoukkue per kaupunki (Hki, Tku, Tre mahdollisesti kaksi) riittää mainiosti.
- keskinäinen kateus on monilla paikkakunnilla estänyt menestyvän yhteisen joukkueen olemassaolon!
- kakkosjoukkue voi sitten joka seurasta pelata aladivareissa
- verrataan taas (valitettavasti) lätkään: Espoon parhaat junnut ohjautuvat periaatteellisesti Bluesiin, Helsingin junnut HIFK:iin tai Jokereihin, Turun TPS:iin jne. Kaupunkien muut seurat toimivat pelaajakasvattamoina ja yhteistyökumppaneina suurille seuroille.
- miksi lätkässä 1-2 varteenotettavaa seuraa per kaupunki riittä, mutta futiksessa seurojen keskinäisen kateuden ja yhteistyökyvyttömyyden vuoksi joukkueita on lukematon määrä per kaupunki!
- samasta syystä minäkin puhun tässä fuusiosta, sillä suomalainen kateus ja yhteistyökyvyttömyys on johtanut siihen, että muut seurat eivät voi antaa yhden edustaa muita korkeimmalla tasolla. Ideaalitilanteessa yksi jatkaisi korkeimmalla tasolla ja muut tukisivat tätä toimintaa.

[Ravi-Paisti]

Jostain syystä olen ihastunut omaan vertaukseeni musiikkimaailmasta, jolla yritän selittää myös tätä paljon ylenkatsottua ulkomaisen seuran fanittamista. Jos se oman kylän räppäri ei vedä tarpeeksi hyvin, niin sitten kuunnellaan 50 centiä. Siitäkin huolimatta, että oman kylän räppäriä pystyisi kuuntelemaan livenä harva se viikonloppu kun taas 50 centiä et pääse näkemään livenä kuin ehkä kerran elämässäsi. Oman kylän räppäri on lähtöisin samoista oloista kuin sinäkin, laulaa kulttuurista ja asioista josta sinäkin tiedät. 50 cent taas edustaa jotain aivan muuta, mutta silti moni kuuntelee mielummin sitä, vaikka sillä ei ole mitään todellista tartuntapintaa omaan elämääsi. Voisi siis kysyä ovatko myös ulkomaisen musan kuuntelijat mieshuoria?

Minusta samaa vertausta voi käyttää futiksessakin, jos jonkun mielestä ManU pelaa niin paljon parempaa futista kuin oman kylän jengi, niin hän kannattaa sitä. Nykyään tuo ulkomaisen seuran kannattaminen on minusta vielä hyväksyttävämpää kuin aiemmin, koska pystyt seuraamaan joukkueesi otteita netin ja usein myös television välityksellä todella hyvin. Itselleni ei siis koskaan ole auennut tälläinen syyllistäminen siitä, että joku kannattaa väärää seuraa. Jokaisella fanilla on omat syynsä, miksi kannattaa ManUa tai KuPSia, eikä minusta kenelläkään ole oikeutta arvostella ManUn kannattajaa väärästä kannatuksesta.

Tähdennetään nyt vielä, että sivullekirjoittaneen oman suosikkiseura löytyy kyllä ihan kotikaupungista, eli en viestilläni pyri puolustelemaan omaa valintaani.

[Elmslie Ender]

- miksi fuusioihin (yhteistyöhön) otetaan niin negatiivinen kanta? Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on kymmenisen seuraa kummassakin, jotka kilpailevat keskenään ja syövät laajemmassa mittakaavassa toistensa resursseja. Junnutasolla vielä ok, mutta eihän 200k kaupunkiin mahdu 5-10 edustusjoukkuetta!
- itse toivoisin, että fuusioita nähtäisiin muovisuuden kustannuksellakin enemmän: yksi kunnon edustusjoukkue per kaupunki (Hki, Tku, Tre mahdollisesti kaksi) riittää mainiosti.
- keskinäinen kateus on monilla paikkakunnilla estänyt menestyvän yhteisen joukkueen olemassaolon!
- kakkosjoukkue voi sitten joka seurasta pelata aladivareissa
- samasta syystä minäkin puhun tässä fuusiosta, sillä suomalainen kateus ja yhteistyökyvyttömyys on johtanut siihen, että muut seurat eivät voi antaa yhden edustaa muita korkeimmalla tasolla. Ideaalitilanteessa yksi jatkaisi korkeimmalla tasolla ja muut tukisivat tätä toimintaa.

Paras paras, menestys menestys. Haetko sinä jalkapallosta vain menestystä? Mitä ihmeen kateutta, seuraylpeyttä!

Seuraavaksi Evertonin kannattajat vaativat, että heidänsä seuransa alistetaan tukemaan Liverpoolin menestystä. Madridiin synnytetään uusi seura Madrid United, jossa Real, Atletico, Getafe ja Vallecano yhdistävät voimansa.

Helsinkiinkin mahtuu 5-10 edustusjoukkuetta tai niin monta kuin ikinä sinne sattuu syntymään. Ihan luonnollisesti. En ole ikinä ymmärtänyt, että jalkapallossa pitäisi keinotekoisesti rajoittaa seurojen välistä kilpailua.

[Udi]

Paras paras, menestys menestys. Haetko sinä jalkapallosta vain menestystä? Mitä ihmeen kateutta, seuraylpeyttä!

Seuraavaksi Evertonin kannattajat vaativat, että heidänsä seuransa alistetaan tukemaan Liverpoolin menestystä. Madridiin synnytetään uusi seura Madrid United, jossa Real, Atletico, Getafe ja Vallecano yhdistävät voimansa.

Helsinkiinkin mahtuu 5-10 edustusjoukkuetta tai niin monta kuin ikinä sinne sattuu syntymään. Ihan luonnollisesti. En ole ikinä ymmärtänyt, että jalkapallossa pitäisi keinotekoisesti rajoittaa seurojen välistä kilpailua.

Jalkapallo on urheilua ja urheiluissa menestys on se tärkein mittari. Aika itsestäänselvä asia.
Missä olen sanonut, että menestys on ainut asia mitä haen?
Seuraylpeys: ei vrmaankaan liity millään tavalla menestykseen tai omien kasvattien menestykseen?
Liverpool on iso kaupunki ja sinne mahtuukin hyvin kaksi isoa seuraa. Madrid vielä suurempi ja siellä 3-4 seuraa mahtuu helposti korkeimmille tasoille. Ilmeisesti käsite "suhteellisuuden taju" on vieras sinulle?
"Keinotekoisesti rajoittaa kilpailua" - missä pelaa??? Kuka sellaista on ehdottanut? Vapaaehtoinen seurojen yhteistyö tai fuusio paremman menestyksen hankkimiseksi on juurikin lisää kilpailua, sillä ainakin tarkoituksena on nostaa jalkapallon taosa.

Ihme  heppu

[Elmslie Ender]

Jalkapallo on urheilua ja urheiluissa menestys on se tärkein mittari. Aika itsestäänselvä asia.
Missä olen sanonut, että menestys on ainut asia mitä haen?
Seuraylpeys: ei vrmaankaan liity millään tavalla menestykseen tai omien kasvattien menestykseen?

Olen jokseenkin eri mieltä. Menestys on tietysti se, mitä kilpaurheilussa tavoitellaan ja pitää tavoitella. Mutta menestystä ei pidä tavoitella kaikin keinoin. Minulle oman seuran hylkääminen menestyksen vuoksi, vaikka yhdistämällä se johonkin muuhun, on kuin hylkäisi perheensä rahan takia. En minä nauttisi, jos oma seurani yhdistettäisiin johonkin muuhun ja tämä fuusio menestyisi. En ainakaan lainkaan samalla tavalla kuin oman seurani menestyksestä.

Lahjoitatko sinä rahasi naapurillesi, kun te ette molemmat kuitenkaan voi olla rikkaita, vain toinen?

Liverpool on iso kaupunki ja sinne mahtuukin hyvin kaksi isoa seuraa. Madrid vielä suurempi ja siellä 3-4 seuraa mahtuu helposti korkeimmille tasoille. Ilmeisesti käsite "suhteellisuuden taju" on vieras sinulle?

Pelkäsinkin, että ajatukseni karkaisi sinulta totaalisesti ja kiinnittäisit huomion juuri tekemälläsi tavalla. Tarkoitukseni oli esittää, että tuskin näiden seurojen kannattajat ovat kiinnostuneita yhdistämään omaa seuraansa johonkin toiseen menestyksen toivossa. Se vain ei olisi sama juttu. Esimerkit voi ottaa pienemmistä kaupungeista: Bristolissa kannattajat tuskin ovat kovin kiinnostuneita yhdistämään Roversin ja Cityn saadakseen kaupunkiin paremmin menestyvän seuran. Sheffieldissä ei haluta yhdistää Unitedia ja Wednesdayta. Jne. Miksi Suomessa tilanne olisi täysin toinen? Ovatko suomalaiset seurat jotenkin vähemmän arvokkaampia? Minä ainakin jatkan oman
seurani takana, vaikka kaupungissani on menestyvä liigaseura. Ei vain sytytä. Ei ole sama juttu. Ja minä olen oman seurani kanssa erittäin tyytyväinen.

Ihme  heppu

 ;D Et vain todellakaan ymmärrä.

[Möpsi]

Harri Heinosen kirjaa Jalkapallon lumo, 2005 Atena Kustannus Oy, suosittelisin lukuun. Siinä on paljon aiheeseen liittyvää taustaa ja pohdintaa.

Heinonen on mm. sitä mieltä, että faniuden kaltaisia ilmiöitä on vaikeata ymmärtää ja tulkita ulkoapäin.

Kaikki faniudet eivät ilmeisesti ole luonteeltaan samanlaisia. Onko siis tarpeetonta yrittääkään verrata omaa faniuttaan jonkun toisen faniuteen?

Fakta on, että fanilla on tietty tunnistettava suhde ja yhteys joukkueeseen, jota hän kannattaa. Tämä suhde syntyy eri tavoilla. Suhde syntyy ”luonnollisesti” (Heinonen käyttää sitaatteja) sosiaalistuttaessa ympäröivään kulttuuriin ja tiettyyn yhteisöön, kuten kansakuntaan, kotipaikkakuntaan tai kaveripiiriin. Tai myös esim. uskonnollisten, etnisten tai ideologisten syiden kautta.

Internetin ja TV-futiksen ja lyhentyneiden välimatkojen ym. ansiosta on lienee yhtä luonnollista olla ns. kaukokannattaja. Jopa Englannissa. Esim. suomalaiset Everton-fanit Heinonen määrittelee ”manufactured, not born”, koska heillä ei ole ”luonnollisia” siteitä seuraan (Heinonen on itse Everton-fani). Ja vaikka moderniin faniuteen ei synnytä, niiden vietäväksi heittäydytään Heinosen(kin) mukaan oman kiinnostuksen vuoksi.

Jalkapallo faneineen/kannattajineen  populaarikulttuuria? Heinosen kirjasta: Lawrence Grossbergin mukaan populaarikulttuurin on nähty vetoavan kulttuuriselta kompetenssiltaan vähäosaiseen ja kritiikittömään yleisöön, joka on helposti manipuloitavissa ja lisäksi hyödynnettävissä pelkästään taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Marko Ampujasta populaarikulttuuri vain viihdyttää ja tuottaa hetkellistä helpotusta yleiselle tylsyydelle tehden samalla kuluttajistaan entistä passiivisempia ja yhteiskunnallisesti alisteisimpia.

[lammaspaimen]

Heinonen on mm. sitä mieltä, että faniuden kaltaisia ilmiöitä on vaikeata ymmärtää ja tulkita ulkoapäin.

Heinonen vaikuttaa poikkeuksellisen teräväpäiseltä kaverilta 

Grossbergin Mielihyvän kytkennät on ainut suoranaisesti aiheeseen liittyvä teos, jonka olen lukenut ja sitä voin varauksettomasti suositella. Siitä saavat mieshuoratkin perusteet kannattamiselleen. Voivat sitten täällä selittää, kuinka ulkolaisten seurojen kannattaminen on ihan yhtä ymmärrettävää kuin paikallisten seurojen kannattaminenkin.