FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.05.2024 klo 03:47:31 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 2 [3] 4 5
 
Kirjoittaja Aihe: Ei näin  (Luettu 7942 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Moldovan

Poissa Poissa


Vastaus #50 : 26.10.2006 klo 09:53:13

Täysin sama Saxonin kanssa Ylos

Ei ole pullontuontikielto uusi asia, ei, mutta järkeä saisi vähän käyttää. Tajutakseni ulkomaillakin saa tarpeen tullen vesipullon tuoda mukana. Ja jos myyntipisteessä myydään jotain pulloissa, niin myyjä ottaa ensin korkin pois ennen kuin ojentaa tuotteen asiakkaalle. Useassa muovinimen ottelussa olen todellakin Ratinassa käynyt (vähän liiankin monessa). En suosittele toisten vaikuttimien epäilemistä, jos ei anna itse mitään viitteitä kuinka paljon tukee kotimaista jalkapalloa. Jos tämä Chegue kerran asuu Tampereella, niin onko mahtanut käydä PP-70:n, TPV:n tai TKT:n peleissä, kun on varaa epäillä sitä mitä toiset tekevät suomifutiksen eteen? Ei tietenkään nähtyjen joukkueiden, stadionien tai pelien määrä ole itseisarvo, mutta ei todellakaan kannattaisi ruveta epäilemään turhaan.

Ymmärsin Cheguen viestistä, että jos seuraa ulkomaista jalkapalloa, niin on este suomifutiksen eteenpäinmenolle ja että jos pidä lainkaan jostakin nimestä, niin ei ansaitse seurata Kuningas Jalkapalloa. En edelleenkään ymmärrä, miksi minun pitäisi olla todella kiinnostunut seurasta nimeltä Tampere United? Imagotemput tai mainostempaukset ovat eri asia kuin pysyvä imago ihmisten mielissä.
Iron Hammer

Poissa Poissa


Vastaus #51 : 26.10.2006 klo 10:37:53

Harmi, ettei Tampereen kaupunki halua panostaa penkkien siivoukseen. Vaikea valita mille penkille menee "aurinkokatsomossa", kun suunnilleen joka toinen on lokinjämiä täynnä.

Mitäs vitun väliä sillä on jos penkit on lokinpaskassa? Nostetaan sitä persettä ylös siitä penkistä kuten futiskatsomossa kuuluukin :keskari:
Ezsi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Lahti


Vastaus #52 : 26.10.2006 klo 11:27:27

Tarkoitin lähinnä sitä, että se muovinen maine taitaa tulla aika pitkälle tuosta keinotekoisesta nimestä. ... Siksi olenkin tällä kaudella muutaman pelin käynyt Ratinassa katsomassa.

Njääh. Ei se pohjimmiltaan ole kyse mistään rumasta logosta tai nimestä, oli seura sitten kuinka United tai FC, vaikka voisi nimi fiksumpikin olla. Paljon olennaisempaa on se mitä nimen takana on. Kaiken järjen mukaan seuran imagon ei pitäisi muodostua ulkoisista puitteista paljon futista seuraavalle. Toki futis, seura ja jalkapallo-ottelu on muutakin kuin joukkue ja itse peli, mutta tuo alkaa tuntua jo pikkuasioihin puuttumiselta. Stadion ja tapahtuman puitteetkin ovat paljon olennaisempia asioita. Nimi ja logo sen sijaan voivat muistuttaa muovisuudesta ja negatiivisista asioista ja jopa vahvistaa huonoa mielikuvaa.

Ja miten se edelleenkään järki-ihmiseen vaikuttaa se joukkueen nimi tai imago? Tuulareita katsomoon saa houkuteltua (tai sitten sieltä pois) imagotempuilla, mutta kai se joukkueesta oikeasti kiinnostuneelle on vitun sama näiden asioiden kanssa?

Kyllä ne tuulipuvutkin otteluun saapuvat ennen kaikkea pelin takia. Toisaalta voi ajatella, että jos henkilö ei ole pahemmin ikinä seurannut futista, hänelle seuran nimi ja logo ovat varmaan aika yksi ja sama asia. Seuran hyvä maine ja historia ovat kuitenkin vahvoja, pysyviä houkuttimia. Kuusysi ja Reipas sanoivat ihmisille paljon enemmän kuin FCL nykyisin, mutta vuosien myötä toivottavasti FCL:een voidaan liittää enemmän myös positiviisia mielikuvia. Imago muodostuu futisseurankin kohdalla niin monista asioista ja pelkillä kampanjoilla sitä ei muuteta ja ihmisiä paikalle saada.
Vinnie Stigma

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Lahti, Q.P.R., FC Den Bosch


Vastaus #53 : 26.10.2006 klo 16:22:09

Kuusysi ja Reipas sanoivat ihmisille paljon enemmän kuin FCL nykyisin.

Ehkä joillekkin sano. Jokatapauksessa on aivan turha väittää, että kyykkä ja repe olisi liikuttanut jotenkin suuria massoja. Pienen porukan puuhastelua suurimmaksi osaksi, eikä lahtelaisia ei kiinnostanut nämäkään seurat vittujakaan, jos ei FC Lahtikaan. Ei tarvitse kun katsoa yleisömääriä, niin tämä selviää. Se että muutamat jäärät ei enää käy futispeleissä, niin ei ole mikään menetys.

Xavi Hernández

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: hjk aurinko katsomo istuma kasuallit :ylos:!


Vastaus #54 : 17.11.2006 klo 11:21:08

Lueskelin tuossa noita paitsio.comin mieshuora-foorumeita:
Lainaus
Suomalaisen futiksen taso on niin surkeaa ettei sitä viitsi katsoa. Silmiä rupee särkemään. Veikkausliigankin ottelut muistuttavat enemmän saunakaverien kanssa pomputtelua kun huippufutista. Onhan tuo taso vähän noussut lähivuosina, mutta silti kauheaa katsottavaa.
:keskari:
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #55 : 17.11.2006 klo 15:51:28

Mitä väliä sillä on, kannatetaanko ’kulttuurimaissakin’ ulkomaalaisia seuroja? Mitä väliä sillä on, jos joku Suomessa kannattaa ulkomaalaista seuraa? Laatu kun on kuitenkin laatua. Jos seuraa jalkapalloa itse pelin takia, on korkein taso tietenkin haettava sieltä, missä se on. Jos oman kylän seura rämpii aladivareissa, pitääkö oikeinkannattamisen nimissä kuitenkin käydä katsomassa kaljamahojen höntsäilyä hiekkakentillä? Pitääkö suomalaisen ja ulkomaalaisen joukkueen kohdatessa olla kotimaisen puolella vain sen takia, että se on suomalainen, vaikka se tappaisikin ottelun seuraamisesta pelillisen nautinnon? Pitääkö seistä suomalaisen jalkapallon takana, vaikka se olisi kaikkea sitä vastaan, mitä itse haluaa peliltä nähdä? Pitääkö oman kylän baarin Pirjon perinteinen – jaettu jo vuodesta 1958 – toosa valita, vaikka tarjolla olisi vähän tuoreempaa ja laadukkaampaa figaa etelän maalta?

Henkilökohtaisesti mikään seura koko maapallolla ei nauti täysin varauksetonta kannatustani. En tunnusta väriä vaan vaalin omia mieltymyksiäni pelin tason, näyttävyyden, suosikkipelaajien ja seuratoiminnan suhteen. Vaikka toki toivon sydämeni pohjasta, että Suomi pääsisi arvokisoihin, en kokisi kovanakaan kolauksena, jos joku joukkue, joka pelaa omien ihanteideni mukaista peliä, veisi Suomen kisapaikan. Paremmuus on tunnustettava ja palkittava. Joka tapauksessa ennen kuin saan syytteet mieshuorauksesta, on kerrottava, että tiettyjen ulkomaalaisten seurojen lisäksi sympatiaani nauttivat myös omassa – suomalaisessa – mittakaavassa yhden pääsarjajoukkueen lisäksi myös pari alasarjajoukkuetta ja jopa seura, jolla ei ole aikuisten tasolla edustusjoukkuetta. Fanittamisten ja sympatisointien syyt voivat olla niin yksilöllisiä, ettei niistä kannata jauhaa tätä enempää.
Han7

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, Suomi


Vastaus #56 : 17.11.2006 klo 16:30:22

Syytä on myös Suomalaisessa mediassa, joka kitkee mieshuorauksen siemenen lapsiin  :( Alas
kaksi vasenta jalkaa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Alasarjat


Vastaus #57 : 17.11.2006 klo 16:39:20

Mitä väliä sillä on, kannatetaanko ’kulttuurimaissakin’ ulkomaalaisia seuroja? Mitä väliä sillä on, jos joku Suomessa kannattaa ulkomaalaista seuraa? Laatu kun on kuitenkin laatua. Jos seuraa jalkapalloa itse pelin takia, on korkein taso tietenkin haettava sieltä, missä se on. Jos oman kylän seura rämpii aladivareissa, pitääkö oikeinkannattamisen nimissä kuitenkin käydä katsomassa kaljamahojen höntsäilyä hiekkakentillä? Pitääkö suomalaisen ja ulkomaalaisen joukkueen kohdatessa olla kotimaisen puolella vain sen takia, että se on suomalainen, vaikka se tappaisikin ottelun seuraamisesta pelillisen nautinnon? Pitääkö seistä suomalaisen jalkapallon takana, vaikka se olisi kaikkea sitä vastaan, mitä itse haluaa peliltä nähdä? Pitääkö oman kylän baarin Pirjon perinteinen – jaettu jo vuodesta 1958 – toosa valita, vaikka tarjolla olisi vähän tuoreempaa ja laadukkaampaa figaa etelän maalta?

Henkilökohtaisesti mikään seura koko maapallolla ei nauti täysin varauksetonta kannatustani. En tunnusta väriä vaan vaalin omia mieltymyksiäni pelin tason, näyttävyyden, suosikkipelaajien ja seuratoiminnan suhteen. Vaikka toki toivon sydämeni pohjasta, että Suomi pääsisi arvokisoihin, en kokisi kovanakaan kolauksena, jos joku joukkue, joka pelaa omien ihanteideni mukaista peliä, veisi Suomen kisapaikan. Paremmuus on tunnustettava ja palkittava. Joka tapauksessa ennen kuin saan syytteet mieshuorauksesta, on kerrottava, että tiettyjen ulkomaalaisten seurojen lisäksi sympatiaani nauttivat myös omassa – suomalaisessa – mittakaavassa yhden pääsarjajoukkueen lisäksi myös pari alasarjajoukkuetta ja jopa seura, jolla ei ole aikuisten tasolla edustusjoukkuetta. Fanittamisten ja sympatisointien syyt voivat olla niin yksilöllisiä, ettei niistä kannata jauhaa tätä enempää.

Jos ei ymmärrä, ei ymmärrä. Kannattamiseen liittyy intohimo ja tappion kohdatessa on mieli maassa. Jos Suomi häviää karsintamatsin ja itse on mukana kannattamassa, ei kotimatka suju mukavissa merkeissä.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #58 : 17.11.2006 klo 17:19:20

"Syytä on myös Suomalaisessa mediassa, joka kitkee mieshuorauksen siemenen lapsiin"

Nyt on mennyt kitkemiset ja kylvämiset sekä syyt ja seuraukset sekaisin. Mediahan julkaisee sen, mitä kuluttaja haluaa. Jos kiinnostusta kansainväliseen jalkapalloon ei ole, meida ei myöskään sitä tuputa. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee luonnollisesti tässäkin.

"Jos ei ymmärrä, ei ymmärrä. Kannattamiseen liittyy intohimo ja tappion kohdatessa on mieli maassa. Jos Suomi häviää karsintamatsin ja itse on mukana kannattamassa, ei kotimatka suju mukavissa merkeissä."

Tietenkin kannattamansa joukkueen tappio harmittaa, oli mukana kannattamassa tai ei, mutta se harmittaa vielä enemmän, jos kannattamansa joukkueen peli on kamalaa katsottavaa. Jalkapallojoukkueitahan on useinkin vertailtu naisiin. Jos joukkueesi toimii täysin vastoin kaikkia omia periaatteitasi, voidaan se kai luokitella pettämiseksi. Rakastut seuraan, joka tuottaa omista junioreista supertaitavia yksilöitä, jotka hitsautuvat vuodesta toiseen yhtenäiseksi joukkueeksi, joka pelaa silmiä hivelevää taitojalkapalloa. Ajan kuluessa seura keskittyykin omien taitavien junnujen tuottamisen sijaan rakentamaan joukkueensa pelaajamarkkinoilta ostetuilta suuruuksilta, jotka ovat luotu 'pitkä päätyy ja perään' -pelityyliin. Silloin rakastamasi seura on myynyt sielunsa. Kaikki se, mihin ihastuit, on hävinnyt. Jatkossa - vuodesta toiseen - käyt stadionilla katsomassa peliä, joka on kaikkea sitä vastaan, mitä ensirakkautesi oli. Sinut todellakin on petetty.
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #59 : 17.11.2006 klo 18:03:32

Tukeem Abdullah Jafer ei seuraa jalkapalloa samojen periaatteiden vaikutuksesta kuin suurin osa muista. Tuollainen tyyli lähentelee enemmänkin esimerkiksi musiikkibändien fanitusta kuin perinteistä jalkapallokannattajuutta. Pinnallista pop-kulttuuria siis.
Hincha en cancha

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Klubi, Huuhkajat, suomifutis paikan päällä


Vastaus #60 : 17.11.2006 klo 18:11:16

Nyt on mennyt kitkemiset ja kylvämiset sekä syyt ja seuraukset sekaisin. Mediahan julkaisee sen, mitä kuluttaja haluaa. Jos kiinnostusta kansainväliseen jalkapalloon ei ole, meida ei myöskään sitä tuputa. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee luonnollisesti tässäkin.

Ei kai kukaan nyt vittu ihan oikeesti usko vakavissaan moiseen tuubaan?!?!
Kysynnän ja tarjonnan lakia ei ole olemassa sellaisena kuin se esitetään. Tarjonta edeltää kysyntää ihan joka vitun ikisessä asiassa aina ja iankaikkisesti. Kuluttajat eivät ole tietoisia mistään muusta kuin siitä mitä on mahdollista saada. PISTE.

Fakta on, että suomalainen media kylvää mieshuorauksen siemenen lapsiin väheksymällä kotimaista futista lukuisin, lukuisin, lukuisin, lukuisin eri keinoin.
honkala

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Savon vapautusarmeija


Vastaus #61 : 17.11.2006 klo 19:49:08

Tukeem Abdullah Jafer ei seuraa jalkapalloa samojen periaatteiden vaikutuksesta kuin suurin osa muista. Tuollainen tyyli lähentelee enemmänkin esimerkiksi musiikkibändien fanitusta kuin perinteistä jalkapallokannattajuutta. Pinnallista pop-kulttuuria siis.

Sama! Asia tekstiä  Ylos

Oma joukkue on oma joukkue! Ihan sama missä pelaisi! Sitä minkään pelin tason/laadun takia kannateta vaan siksi, että se on sun joukkue! On aina ollut ja tulee aina olemaan! Toivottavasti kannatan ensi kaudella vitosessa pelaavaa KuPS ry:tä, enkä joudu sydänverta raastaen symmaamaan kakkosessa pelaavaa muoviseura KuPS Akatemiaa........

Totta kai on mukava talvella viikonloppuisin istahtaa sohvalle tuoppi kädessä ja nauttia Valioliiga viihteestä,  kuka ei hyvätasoisesta futiksesta tykkäisi, mutta ei se kyllä aja minua hommaamaan sieltä omaa joukkuetta väen väkisin. Siinä en näe mitään pahaa että katsoo ulkomaalaisia sarjoja illat TV:stä, mutta sitten kun se huoraus alkaa niin.......
« Viimeksi muokattu: 17.11.2006 klo 19:53:01 kirjoittanut honkala »
Moldovan

Poissa Poissa


Vastaus #62 : 17.11.2006 klo 22:52:41

Hohhoijjaa nyt taas... Toista se on kun Herra Chegue saa päättää suurilla ansioillaan, mikä on oikeaa jalkapallokulttuuria ja mikä taas pinnallista ja halveksittavaa. Tukeemin aikaisemmalle tekstille varaukseton Ylos, jokainen kokee asiat eri tavalla. Toisille niillä pelitavoilla, joukkueen väreillä ja kaikella "pinnallisella" on enemmän merkitystä.

Jos kannattaisin seuraa, joka ryömisi mutasarjoissa, tekisi muutamassa vuodessa nousun maan terävimpään kärkeen ja unohtaisi kaikki ne alkuperäiset kannattajansa, ne harvat jotka olivat paikalla räntäsateessa silloin kuin aladivarissa hävittiin sarjajumbolle 5-0 kotona? Miksi silloin ei saisi katkaista suhdetta seuraansa, jota joskus rakasti?
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #63 : 17.11.2006 klo 23:57:42

”Tukeem Abdullah Jafer ei seuraa jalkapalloa samojen periaatteiden vaikutuksesta kuin suurin osa muista. Tuollainen tyyli lähentelee enemmänkin esimerkiksi musiikkibändien fanitusta kuin perinteistä jalkapallokannattajuutta. Pinnallista pop-kulttuuria siis.”

Oli pinnallista pop-kulttuuria tai ei, minua ei sinällään kiinnosta, seuraanko jalkapalloa samojen periaatteiden vaikutuksesta kuin suurin osa. Joka tapauksessa kannattamiseni on nimenomaan JALKAPALLOKANNATTAJUUTTA, koska kaiken lähtökohtana seuraamiselleni on itse peli eikä seura. Seurakannatus on sitten erikseen.

”Tarjonta edeltää kysyntää ihan joka vitun ikisessä asiassa”

Ensin oli media ja sitten tulivat ihmiset? En väittäisi median väheksyvän suomalaista jalkapalloa. Faktahan on, että tasokkainta peliä pelataan muualla ja siihen verrattuna suomifutis vain on – halusit tai et - todella heikkoa. Senhän näkee jo tuloksistakin.

”Oma joukkue on oma joukkue”

Kyllä, sanoisinko yksinkertaista mutta totta. Oma joukkue on se, jolle tekee töitä tai se, jossa itse pelaa. Eikä se ole estänyt ikinä minua symppaamasta ulkomaalaisia joukkueita.
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #64 : 18.11.2006 klo 00:43:31

Ihan sama. Nyt olet esittänyt omat periaatteesi ja jokainen aito fani pitää sinua pellenä. Tätä kysymystä ei pysty ratkaisemaan argumenteilla, koska kannattamisen periaatteet ovat täysin erit.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #65 : 18.11.2006 klo 02:43:13

Ihan sama. Nyt olet esittänyt omat periaatteesi ja jokainen aito fani pitää sinua pellenä. Tätä kysymystä ei pysty ratkaisemaan argumenteilla, koska kannattamisen periaatteet ovat täysin erit.

Jos kannattamisen periaatteita on erilaisia, kuka silloin on 'aito fani'? Se jonka periaatteet ovat yhtäläisiä kanssasi? Ja miksi juuri hän on 'aito fani'? Sen takia että periaatteet ovat yhtäläisiä kanssasi? Millä tämä kysymys sitten ratkaistaan ja mikä oli itse kysymys?
HannuTouru

Poissa Poissa


Vastaus #66 : 18.11.2006 klo 03:33:47

En väittäisi median väheksyvän suomalaista jalkapalloa. Faktahan on, että tasokkainta peliä pelataan muualla ja siihen verrattuna suomifutis vain on – halusit tai et - todella heikkoa. Senhän näkee jo tuloksistakin.

Eli ilmeisesti sitten esim. Ruotsin lehdistö vain reilusti yliarvostaa oman maan jalkapalloa, vai onko mielestäsi pelillisessä tasossa tosiaankin niin suuri ero kuin mitä on maiden medioiden oman maan jalkapalloilun arvostuksessa? Ja kun en asiaa sen enempää tunne muiden maiden osalta, niin olisi mukava kuulla mitkä maat ovat sellaisia, joissa media väheksyy oman maan jalkapalloa? Sillä jos Suomea ei sellaiseksi lueta, ei ainakaan itselleni tule yhtään muutakaan mieleen.

Minusta tässä asiassa ei kylläkään ole kyse niinkään jalkapalloilullisista seikoista, vaan pikemminkin siitä, että suomalaisten perusluonteeseen kuuluu tietty ulkomaalaisten ihailu, ja se, että omaa osaamistaan ei aina oikein osata arvostaa. En kuitenkaan väitä tuntevani tätä aihetta kovinkaan hyvin, mutta tälläisen käsityksen minä olen saanut.

Rakastut seuraan, joka tuottaa omista junioreista supertaitavia yksilöitä, jotka hitsautuvat vuodesta toiseen yhtenäiseksi joukkueeksi, joka pelaa silmiä hivelevää taitojalkapalloa. Ajan kuluessa seura keskittyykin omien taitavien junnujen tuottamisen sijaan rakentamaan joukkueensa pelaajamarkkinoilta ostetuilta suuruuksilta, jotka ovat luotu 'pitkä päätyy ja perään' -pelityyliin. Silloin rakastamasi seura on myynyt sielunsa. Kaikki se, mihin ihastuit, on hävinnyt. Jatkossa - vuodesta toiseen - käyt stadionilla katsomassa peliä, joka on kaikkea sitä vastaan, mitä ensirakkautesi oli.

Mutta Tukeem, kun todella rakastuu seuraan - siis ei ainoastaan seuran kannattamaan ideologiaan - ei voi olla rakastamatta tätä seuraa. Jalkapallossa rakkaus omaa seuraasi kohtaan on ikuista. Mikäli seura onkin vain kulissi, ja todellinen rakkaus onkin esimerkiksi seuran suosima pelityyli tai jokin muu samanlainen ihailemasi piirre, olet ainoastaan seuran toimintapojen ihailija, et kuitenkaan todella rakasta seuraa.

Mutta älkää tulkitko tätäkään tekstiä väärin, vaikka se epäselvä onkin, sillä Tukeemin tekstejä on nähdäkseni tässä topicissa jo tarpeeksi monta kertaa väärin tulkittu(toivottavasti minä en tähän sortunut tässä viestissä). Ja se on sääli, sillä niissä piilee paljon asiaa.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #67 : 18.11.2006 klo 04:26:39

Eli ilmeisesti sitten esim. Ruotsin lehdistö vain reilusti yliarvostaa oman maan jalkapalloa, vai onko mielestäsi pelillisessä tasossa tosiaankin niin suuri ero kuin mitä on maiden medioiden oman maan jalkapalloilun arvostuksessa?

Muistaakseni en vertaillut muiden maiden medioita Suomen vastaaviin. Kun nyt kerran kuitenkin halusit ilmeisesti jutustella kanssani, niin kerrottakoon, etten usko Ruotsin lehdistön yliarvostavan oman maan jalkapalloa. Ruotsin lehdissähän puidaan suhteellisen tarkasti myös monien muiden maiden sarjojen tapahtumat – selvästi kattavammin kuin Suomessa. Toki on myös todettava, että pelilliset tasoerotkin ovat suuria.

Ja kun en asiaa sen enempää tunne muiden maiden osalta, niin olisi mukava kuulla mitkä maat ovat sellaisia, joissa media väheksyy oman maan jalkapalloa? Sillä jos Suomea ei sellaiseksi lueta, ei ainakaan itselleni tule yhtään muutakaan mieleen.

Muistaakseni en kertonut minkään maan median väheksyvän oman maansa jalkapalloa. Pitäisikö jonkun maan sitten harrastaa väheksymistä vai mitä oikein haet? Lehdethän tähtäävät siihen, että ne menevät kaupaksi. Se on pisnestä, Hannu, pisnestä.

Minusta tässä asiassa ei kylläkään ole kyse niinkään jalkapalloilullisista seikoista, vaan pikemminkin siitä, että suomalaisten perusluonteeseen kuuluu tietty ulkomaalaisten ihailu, ja se, että omaa osaamistaan ei aina oikein osata arvostaa. En kuitenkaan väitä tuntevani tätä aihetta kovinkaan hyvin, mutta tälläisen käsityksen minä olen saanut.

Voi olla osaltaan noinkin, mutta asianhan voi kääntää myös niin, ettei ajattelumme ole niin sisäsiittoista, että emme pystyisi ulottamaan arvostustamme yli valtion rajojen. Uskonkin, että useimmiten omaa kansallista osaamista ennemminkin yliarvostetaan.

Mutta Tukeem, kun todella rakastuu seuraan - siis ei ainoastaan seuran kannattamaan ideologiaan - ei voi olla rakastamatta tätä seuraa. Jalkapallossa rakkaus omaa seuraasi kohtaan on ikuista. Mikäli seura onkin vain kulissi, ja todellinen rakkaus onkin esimerkiksi seuran suosima pelityyli tai jokin muu samanlainen ihailemasi piirre, olet ainoastaan seuran toimintapojen ihailija, et kuitenkaan todella rakasta seuraa.

Mitä seura on ilman toimintaa? Voiko rakastua seuraan, joka on rekisteröity, mutta ei omaa sillä hetkellä mitään toimintaa? Byrokraattisesti seura on perustettu, kun se on ilmoitettu yhdistysrekisteriin. Voiko tässä vaiheessa jo rakastua seuraan? Missä vaiheessa sitten voi? Mitä tarkoittaa seuran rakastaminen? Onko silloin valmis vaikka kuolemaan seuran puolesta? Eikö suomalainen voi/saa rakastua ulkomaalaiseen seuraan?

Mutta älkää tulkitko tätäkään tekstiä väärin, vaikka se epäselvä onkin, sillä Tukeemin tekstejä on nähdäkseni tässä topicissa jo tarpeeksi monta kertaa väärin tulkittu(toivottavasti minä en tähän sortunut tässä viestissä). Ja se on sääli, sillä niissä piilee paljon asiaa.

En tiedä, onko tekstejä tulkittu väärin, sillä olenhan vain ottamassa selvää sellaisten ihmisten ajatuksista, joilla on ehdottomat näkemykset, mikä on oikein ja väärin kannattamista. Olen ottamassa selvää Cheguen kaltaisista ihmisistä, jotka luokittelevat kannattajat aitoihin ja epäaitoihin. Sinällään en siis ole mitään väitettä vastaan tai minkään puolella. Olen aina pystynyt lähestymään jalkapalloa, seuroja ja kannattajia avoimin mielin, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, etten vain ole tiennyt olevan vain yksi oikea tie. Yhtä avoimen epätietoisena otan vastaan vastaukset kysymyksiini.
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #68 : 18.11.2006 klo 05:31:29

"Jos kannattamisen periaatteita on erilaisia, kuka silloin on 'aito fani'?"

Meneppä kysymään tuota vaikka sinne teidän kulttuurinne kehtoon eli Livöpuuliin. Tai sitten ihan minne tahansa muuhun "kulttuurimaahan" joiden joukkueita oletettavasti mieshuoraat.

Faktahan on se, että kannattamienne joukkueiden kotikonnuilla teitä pidetään täysinä pelleinä. Mutta ehkäpä että haluakaan olla muuta kuin osa FFykkösen IDA-nimimerkin lanseeraamaa pop-kulttuuria.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2006 klo 05:42:19 kirjoittanut Chegue »
HannuTouru

Poissa Poissa


Vastaus #69 : 18.11.2006 klo 13:14:08

Muistaakseni en vertaillut muiden maiden medioita Suomen vastaaviin. Kun nyt kerran kuitenkin halusit ilmeisesti jutustella kanssani, niin kerrottakoon, etten usko Ruotsin lehdistön yliarvostavan oman maan jalkapalloa. Ruotsin lehdissähän puidaan suhteellisen tarkasti myös monien muiden maiden sarjojen tapahtumat – selvästi kattavammin kuin Suomessa. Toki on myös todettava, että pelilliset tasoerotkin ovat suuria.

Lähinnä olisin halunnut kuulla, että ovatko tasoerot Suomen ja Ruotsin välillä todella niin suuria, kuin mitä ne ovat oman median antamassa arvostuksessa.

Muistaakseni en kertonut minkään maan median väheksyvän oman maansa jalkapalloa. Pitäisikö jonkun maan sitten harrastaa väheksymistä vai mitä oikein haet?

Hain vain sitä, että jos joissakin kahdessa maassa pelataan saman tasoista peliä, mutta lehdistön sitä kohtaan antama arvostus on aivan eri planeetalta, niin eikös silloin jomman kumman maan lehdistö yli- tai aliarvosta oman maansa jalkapalloa? Ja ihan vaan mielenkiinnossa kyselin, jos sinulla olisi ollut esimerkkejä maista, joissa oman maan jalkapallon arvostus on selkeästi yli- tai aliarvostettua.

Voi olla osaltaan noinkin, mutta asianhan voi kääntää myös niin, ettei ajattelumme ole niin sisäsiittoista, että emme pystyisi ulottamaan arvostustamme yli valtion rajojen. Uskonkin, että useimmiten omaa kansallista osaamista ennemminkin yliarvostetaan.

Tästä olen kyllä samaa mieltä.

Mitä seura on ilman toimintaa? Voiko rakastua seuraan, joka on rekisteröity, mutta ei omaa sillä hetkellä mitään toimintaa? Byrokraattisesti seura on perustettu, kun se on ilmoitettu yhdistysrekisteriin. Voiko tässä vaiheessa jo rakastua seuraan? Missä vaiheessa sitten voi? Mitä tarkoittaa seuran rakastaminen? Onko silloin valmis vaikka kuolemaan seuran puolesta?

Sitä ei voi selittää, tai ainakaan minä en siihen pysty. Sen pystyy tuntemaan. Itse rakastan HJK:ta seurana, kun taas Real Madridin peliin olen aikoinaan ihastunut muutaman itselleni tärkeän jalkapalloilullisen seikan takia. Eron huomaa. Kun todella rakastat jotain seuraa, niin tiedät sen itse, mutta silti on erittäin vaikea selittää mitä se on tai miten se määritellään.

Eikö suomalainen voi/saa rakastua ulkomaalaiseen seuraan?

No niin, nyt päästänkin jo lähemmäksi itse topicin aihetta. Itse olen ihmetellyt näitä FF-hengen mukaisia päivittelyjä, että miten joku suomalainen voi kannattaa vaikkapa Liverpoolia tai Barçaa. Onhan se täysin luonnollista, että alkaa kannattamaan jotain ulkomaalaista seuraa, jos mihinkään kotimaiseen seuraan ei saa pienenä mitään kontaktia. Ja monella on varmasti käynyt juuri näin. Onhan se nyt todella helppoa samaistua johonkin hienoa jalkapalloa pelaavaan kaikkien hehkuttamaan tarunhohtoiseen laumaan tähtipelaajia, joista yksi on vielä kaiken lisäksi yksittäisenä pelaajana suurin suosikkisi. Eli mielestäni syyt mieshuoraukselle ovat täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä. Itse tunnen olevani onnellinen siinä mielessä, että pääsin jo todella nuorena pelaamaan HJK:ssa, ja sitä kautta aloin käymään myös Veikkausliiga -otteluissa. Rakkaus seuraa kohtaan syntyi itsestään. Jos jollain käy niin, että rakkaus jotain ulkomaalaista seuraa kohtaan syntyy täysin itsestään, pakottamatta, niin voiko häntä siitä syyttää? Voidaan vain kysyä, miksi hän rakastaa juuri sitä seuraa, ja että miten voidaan toimia, jotta tulevaisuudessa samanlaisessa tilanteessa oleva alkaisi kannattamaan jotakin suomalaista joukkuetta.

On turhaa syyttää mieshuoria suomalaisen futiskulttuurin vähyydestä, koska se ei loppujen lopuksi auta mitään. Paljon hedelmällisempää(siis suomalaisen jalkapallon kannalta) olisi koittaa vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa ihmiset alkaisivat kannattaa yhä enemmän ja enemmän kotimaisia seuroja.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #70 : 18.11.2006 klo 13:58:54

Meneppä kysymään tuota vaikka sinne teidän kulttuurinne kehtoon eli Livöpuuliin. Tai sitten ihan minne tahansa muuhun "kulttuurimaahan" joiden joukkueita oletettavasti mieshuoraat.

Jaan kaikille, ilmaiseksi. Ei sitä voi laskea huoraamiseksi, mutta ilmeisesti pitäisikin mennä kysymään jostain muualta, koska selvästikin olet aivan liian autuaan tietämätön antamaan vastauksia.

Faktahan on se, että kannattamienne joukkueiden kotikonnuilla teitä pidetään täysinä pelleinä.

Mediastako sait tiedon?
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #71 : 18.11.2006 klo 14:22:34

Lähinnä olisin halunnut kuulla, että ovatko tasoerot Suomen ja Ruotsin välillä todella niin suuria, kuin mitä ne ovat oman median antamassa arvostuksessa.

Hain vain sitä, että jos joissakin kahdessa maassa pelataan saman tasoista peliä, mutta lehdistön sitä kohtaan antama arvostus on aivan eri planeetalta, niin eikös silloin jomman kumman maan lehdistö yli- tai aliarvosta oman maansa jalkapalloa? Ja ihan vaan mielenkiinnossa kyselin, jos sinulla olisi ollut esimerkkejä maista, joissa oman maan jalkapallon arvostus on selkeästi yli- tai aliarvostettua.

Tästä olen kyllä samaa mieltä.

Sitä ei voi selittää, tai ainakaan minä en siihen pysty. Sen pystyy tuntemaan. Itse rakastan HJK:ta seurana, kun taas Real Madridin peliin olen aikoinaan ihastunut muutaman itselleni tärkeän jalkapalloilullisen seikan takia. Eron huomaa. Kun todella rakastat jotain seuraa, niin tiedät sen itse, mutta silti on erittäin vaikea selittää mitä se on tai miten se määritellään.

No niin, nyt päästänkin jo lähemmäksi itse topicin aihetta. Itse olen ihmetellyt näitä FF-hengen mukaisia päivittelyjä, että miten joku suomalainen voi kannattaa vaikkapa Liverpoolia tai Barçaa. Onhan se täysin luonnollista, että alkaa kannattamaan jotain ulkomaalaista seuraa, jos mihinkään kotimaiseen seuraan ei saa pienenä mitään kontaktia. Ja monella on varmasti käynyt juuri näin. Onhan se nyt todella helppoa samaistua johonkin hienoa jalkapalloa pelaavaan kaikkien hehkuttamaan tarunhohtoiseen laumaan tähtipelaajia, joista yksi on vielä kaiken lisäksi yksittäisenä pelaajana suurin suosikkisi. Eli mielestäni syyt mieshuoraukselle ovat täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä. Itse tunnen olevani onnellinen siinä mielessä, että pääsin jo todella nuorena pelaamaan HJK:ssa, ja sitä kautta aloin käymään myös Veikkausliiga -otteluissa. Rakkaus seuraa kohtaan syntyi itsestään. Jos jollain käy niin, että rakkaus jotain ulkomaalaista seuraa kohtaan syntyy täysin itsestään, pakottamatta, niin voiko häntä siitä syyttää? Voidaan vain kysyä, miksi hän rakastaa juuri sitä seuraa, ja että miten voidaan toimia, jotta tulevaisuudessa samanlaisessa tilanteessa oleva alkaisi kannattamaan jotakin suomalaista joukkuetta.

On turhaa syyttää mieshuoria suomalaisen futiskulttuurin vähyydestä, koska se ei loppujen lopuksi auta mitään. Paljon hedelmällisempää(siis suomalaisen jalkapallon kannalta) olisi koittaa vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa ihmiset alkaisivat kannattaa yhä enemmän ja enemmän kotimaisia seuroja.


Kaiken kaikkiaan hyvä kirjoitus. Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä. Tämän mieshuoraamisen minusta omituisin piirre on, että niitä löytyy myös pilvin pimein paikkakunnilta, missä on vahva futiskulttuuri. Itse tulen kaupungista, missä jalkapallo on aina ollut ylivoimainen ykkönen ja paikallinen futisseura on erittäin vahva instituutio, mutta silti täältäkin näitä tapauksia löytyy vaikka kuinka paljon. Tiedän monia, jotka ovat pelanneet vuosia kyseisessä seurassa, käyneet peleissä ihan lapsesta saakka ja aivan selkeästi tuntevat sympatioita kyseisestä seuraa kohtaan, mutta silti ilmoittavat suosikkijoukkueekseen jonkun ulkomaisen seuran, jonka eivät ole ikinä nähneet pelaavan. En oikein voi käsittää, miten äskeisen kaltaisessa tapauksessa suhde johonkin tuhansien kilometrien päässä sijaitsevaan seuraan voi kehittyä yhtä syväksi. Kaiken hyvän lisäksi monet ovat "löytäneet" tämän ulkomaisen seuran vielä huomattavasti myöhemmin, kuin ovat aloittaneet kannattaa tätä paikallista seuraa.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2006 klo 14:24:07 kirjoittanut Alty »
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #72 : 18.11.2006 klo 14:55:01

Puhut Touru asiaa. Sen verran on kuitenkin huomautettava, ettei Suomen ja Ruotsin jalkapallon taso ole lähelläkään samaa. Sinänsä marginaalit näilläkin tasoilla ovat pienet, mutta silti erot huomaa nopeasti. Lehdistön kirjoittamisen vertailussa taas on huomioitava se, että Ruotsissa jalkapallo nauttii yleisesti suurempaa kiinnostusta kuin Suomessa. Tällöin tietenkin myös lehdet pyrkivät antamaan jalkapalloa janoavalle lukijakunnallensa tarjontaa.

Seuraava kysymys on tarkoitettu lähinnä Altille, mutta vastatkoon se, joka osaa: Voiko seurarakkautta itse määrätä vai onko tässäkin tapauksessa rakkaus sokeaa? Voiko itse päättää, ettei rakastukaan ulkomaalaiseen seuraan? Jos ei pysty, niin mitä ihmettelette? Millä perusteella paikallinen seura on se, johon tulee rakastua?

Alfredo

Poissa Poissa


Vastaus #73 : 18.11.2006 klo 15:29:54

Tänään sitten ravintola bruuveriin leikkaamaan mieshuorilta puutarhasaksien kera sukupuolielimiä  8)  Nimittäin ELK:n syyskokoontuminen kyseessä.
honkala

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Savon vapautusarmeija


Vastaus #74 : 18.11.2006 klo 15:52:54

Seuraava kysymys on tarkoitettu lähinnä Altille, mutta vastatkoon se, joka osaa: Voiko seurarakkautta itse määrätä vai onko tässäkin tapauksessa rakkaus sokeaa? Voiko itse päättää, ettei rakastukaan ulkomaalaiseen seuraan? Jos ei pysty, niin mitä ihmettelette? Millä perusteella paikallinen seura on se, johon tulee rakastua?

Eiköhän tuon ulkomaiseen seuraan rakastuminen ole lähtöisin samasta siemenestä, kuin rakastuminen Marilyn Monroehin parin elokuvan perusteella naapurin Pirkon sijaan. Yksipuolista kaukorakkautta, jolle ei koskaan saa toisen osapuolen(perheen) hyväksyntää ja joka ei koskaan tule olemaan sitä oikeaa rakkautta vaan on syntynyt lähinnä median toisesta osapuolesta synnyttämien mielikuvien(/pilvilinnojen) perusteella.

Se on kuin suhde jota pidetään yllä koska ei haluta asua yksin. Toinen osapuoli on mukava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa ja hänen kanssa on mukava olla, mutta todellinen rakkaus puuttuu......

 
Sivuja: 1 2 [3] 4 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa