FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
26.05.2024 klo 11:11:49 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 3 [4] 5
 
Kirjoittaja Aihe: Ei näin  (Luettu 7940 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #75 : 18.11.2006 klo 16:38:22

Eiköhän tuon ulkomaiseen seuraan rakastuminen ole lähtöisin samasta siemenestä, kuin rakastuminen Marilyn Monroehin parin elokuvan perusteella naapurin Pirkon sijaan. Yksipuolista kaukorakkautta, jolle ei koskaan saa toisen osapuolen(perheen) hyväksyntää ja joka ei koskaan tule olemaan sitä oikeaa rakkautta vaan on syntynyt lähinnä median toisesta osapuolesta synnyttämien mielikuvien(/pilvilinnojen) perusteella.

Se on kuin suhde jota pidetään yllä koska ei haluta asua yksin. Toinen osapuoli on mukava tyyppi, jonka kanssa on hauskaa ja hänen kanssa on mukava olla, mutta todellinen rakkaus puuttuu......

Jaketaan tiedustelua. Kuinka kauan rakastumisprosessi sitten kestää? Jos viettää esimerkiksi vaihto-oppilasvuoden Milanossa, voiko sen aikana rakastua todellisesti vaikkapa AC Milaniin? Entä jos tekee kolmen vuoden työkeikan samassa paikassa? Entä jos tekee kolmen kuukauden työkeikan samassa paikassa? Entä viikon lomareissu?
lammaspaimen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kiisto 1904 Vaasa


Vastaus #76 : 18.11.2006 klo 16:41:13

->En jaksanut enää lukea Tukeemin kolmannen sivun kysymystulvaa kuin vähän alusta, enkä siksi ole täysin perillä mistä tässä ketjussa on viimeksi keskusteltu, mutta alkuperäiseen aiheeseen on ilmeinen vastaus. Koska se on mahdollista, ulkolaisten seurojen kannattaminen siis. Televisio, internet ja leivänpaahdin. Ei ennen televisioita sun muita olisi tullut kuuloonkaan kannattaa realmadrideja ja liverpuuleja. Hyvä kun ihmiset olivat niistä kuulleet. Oli VPS, VIFK, Kiisto ja torikahvilan äijäkööri. Korkeintaan HJK, TPS ja Haka, mutta kenellä vaasalaisella oli mukamas jotain syytä sellaisia kannattaa? Ennen sijainnilla oli enemmän merkitystä ihmisen identiteetin kannalta. Ihminen oli Palosaarelta, Vaasasta ja Pohjanmaalta. Nykyisin sijainti on sivuseikka. Ihminen on hetero, liberaali ja duunari. 

Paikka on menettänyt merkityksensä. Torikahvilan sijaan on FutisForum ja Hietalahden sijaan Canal Plus.

Mutta se että joku asia on mahdollista, ei tietysti vielä perustele valintaa. Miksi suomalainen kannattaa Real Madridia? Tai miksi suomalainen rakentaan identiteettiään jollain ulkolaisella viihdealan yrityksellä? Jaa-a. Jos jotain pitäisi sanoa, lähtisin liikkeelle edelleen mahdollisuudesta, paikallisuudesta ja niin edelleen. Paikallisuus ei ole trendikästä. Paikallisuus on jotain, mihin vanhempamme ja isovanhempamme olivat sidottuja. Me olemme paikallisuuden kahleista vapautuneet. Kun kahleita ei ole, on liikkeestä tullut itsetarkoituksellista. Suunnalla ei ole väliä kunhan ei pysy paikallaan. Pikkukaupungista suureen maailmaan selviytyneet kaverukset surkuttelevat peruskouluaikaisten toverinsa kohtaloa: "Jenni sitten jämähti Vähäkyröön, pulla uunissa ja duuni kaupan kassalla. Niin paljon kun sekin halus opiskelemaan ja nähdä maailmaa, vittuun sieltä Kyröstä".

Tämä sukupolvi etsii vihreämpää ruohoa ja oletus on, että vihreämpi ruoho löytyy muualta kuin omasta pilttuusta. Ironia on siinä, että suurin osa porukasta etsii vihreämpää ruohoa television välityksellä. Jaa, että elämäkö ei ole medioitunut? Onko sen myötä jotain kadotettu... Mitäpä luulette?
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #77 : 18.11.2006 klo 16:42:35

Päivän risteily tallinnaan ja sieltä mukaan Crespon piraattipelipaita. Eiköhän tuo rakastumisprosessiksi useimmilla riitä.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #78 : 18.11.2006 klo 16:50:14

Tukeem Abdullah Jafer ei seuraa jalkapalloa samojen periaatteiden vaikutuksesta kuin suurin osa muista. Tuollainen tyyli lähentelee enemmänkin esimerkiksi musiikkibändien fanitusta kuin perinteistä jalkapallokannattajuutta. Pinnallista pop-kulttuuria siis.

Päivän risteily tallinnaan ja sieltä mukaan Crespon piraattipelipaita. Eiköhän tuo rakastumisprosessiksi useimmilla riitä.

Mieti, mieti poika hyvä
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #79 : 18.11.2006 klo 16:52:07

Useimmat kokonaisuudesta mieshuorat. Suurin osa kokonaisuudesta jalkapalloa intohimoisesti seuraavat.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #80 : 18.11.2006 klo 17:00:02

Televisio, internet ja leivänpaahdin.

Mites lentokone, viisipäiväisen työviikon lisäämä vapaa-aika ja taloudellinen hyvinvointi?

Useimmat kokonaisuudesta mieshuorat. Suurin osa kokonaisuudesta jalkapalloa intohimoisesti seuraavat.

Jalkapalloa intohimoisesti seuraavat vai omaa seuraansa intohimoisesti seuraavat?
« Viimeksi muokattu: 18.11.2006 klo 17:03:25 kirjoittanut Tukeem Abdullah Jafer »
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #81 : 18.11.2006 klo 17:03:07

Kummin päin vain. Asian saa kuitenkin väännettyä niin, että ei tarvitse perääntyä alkuperäisistä sanomisista.

Yleisesti ottaen pitää tosin myöntää, että Suomessa mieshuorailu on lukumäärällisesti suositumpi harrastus kuin oikea joukkueiden kannattaminen.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #82 : 18.11.2006 klo 17:07:28

Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että jos jalkapallon seuraamiselle lähtökohtana ja suurimpana kiinnostuksen kohteena on itse peli ja haluaa nähdä mahdollisimman tasokasta jalkapalloa, niin se on jotenkin väärin tai toisarvoista verrattuna siihen, että seuraaminen lähtee jonkun joukkueen kannattamisesta?
Chegue

Poissa Poissa


Vastaus #83 : 18.11.2006 klo 17:10:21

Mielestäni pitää. Ei sitä pysty tosin mitenkään järjellä selittämään, vaan asian havaitseminen on kiinni lähinnä intuitiosta.

edit: tai no eihän tästä edes ole kysymys, koska samalla tavalla ulkomaista seuraa kannattavat ihmiset sitoutuvat yhteen seuraan. Ei minulla mitään jalkapallon yleistä seuraamista vastaan tietysti ole.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2006 klo 17:12:00 kirjoittanut Chegue »
Elmslie Ender

Poissa Poissa


Vastaus #84 : 18.11.2006 klo 17:11:03

Jokainen näkee jalkapallossa omat vetoavat puolensa. Minulle Tukeemin mainitsemat pelityyliasiat ovat vain pintaa. Ulkonäköä, joka voi tuottaa alussa ihastuksen tai vihastuksen, mutta vain sitä.

Kai sitä aina voisi toivoa, että oma nainen olisi kauniimpi, mutta en ole silti lähdössä paremmannäköisten perään. Sama juttu jalkapallossa. En huoraa "parempaa jalkapalloa" pelaavien seurojen perässä.

Minulle oma jalkapalloseura on yhteisö ja oman identiteetin määrittäjä. Se on viiteryhmä, johon kuulun yhtä vahvasti kuin kaupunkiini. Kaupungissa ja seurassa ovat juureni, niihin samaistun. Paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi kotimaahan.

Mitä olisin ilman omaa seuraani, en enää tiedä. Enemmän kuin suurta menestystä itselleni, haluaisin nähdä seurani kukoistavan ja pärjäävän. Silloin myös minulla menee hyvin.

Tottakai haluaisin nähdä seurani myös tyylikkäänä ja kauniina. Mutta vaikka pelityyli joskus ei miellyttäisikään, en rakastani hylkää. En koskaan, en ikinä.

Ymmärrän, että suomalaisiin jalkapalloseuroihin on vaikea luoda kiinteää suhdetta. Vaikka ne ovat paikallisia, ne voivat olla etäisiä ja sisäänpäin lämpiäviä. Ne eivät usein ole ulkonäöllään hurmaavia ja vetäviä. Liian usein ne eivät edes ole pysyviä.

Lammaspaimenen ajatukset ovat myös järkeviä. Paikallisuus ei ole nykypäivän juttu heikkoitsetuntoisessa Suomessa. On uskottavampaa ihailla ulkomaista, "parempaa", kuin sitä paikallista. Olin minäkin joskus olevinaan kova ulkomaisen seuran fani. Luulin että se on sitä tosikannattamista. Se oli sitä nuoruutta. Myöhemmin opin, mistä todellisessa jalkapallorakkaudessa on kyse.

Ulkomainen seura voi tuottaa elämyksiä ja sitä kohtaan voi olla tunteita. Laadukkaan jalkapallon katsominen on ilo, kuten taideteoksen näkeminen. Se tuottaa mielihyvää, mutta suuret tunteet siitä puuttuvat. Se on viihdettä, ei sen enempää.
-Viola-

Poissa Poissa


Vastaus #85 : 18.11.2006 klo 17:11:31

Suomen maajoukkueen kannattaminen kovettaa itseäni yhtä paljon kuin tämän maan puolustaminen sodassa.  :keskari:
-Viola-

Poissa Poissa


Vastaus #86 : 18.11.2006 klo 17:17:52

Kaupungissa ja seurassa ovat juureni, niihin samaistun. Paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi kotimaahan.

Elmslie Ender puhuu asiaa...  Ylos

Itse en seuraa jalkapalloa lajina... no no no.... Minulle jalkapallo ei ole mitään matemaattisten kuvioide3n pohdiskelua yms... Minä etsin jalkapallosta yhteenkuuluvuuden, onnistumisten ja epäonnistumisten tuomaa mielihyvän/pahan prosessia...  Ylos
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #87 : 18.11.2006 klo 17:31:18

Kai sitä aina voisi toivoa, että oma nainen olisi kauniimpi, mutta en ole silti lähdössä paremmannäköisten perään. Sama juttu jalkapallossa. En huoraa "parempaa jalkapalloa" pelaavien seurojen perässä.

Entä jos ei puhutakaan seuran vaihtamisesta. Kuvitellaan, että olet siinä vaiheessa, ettei sinulla ole omaa rakkautta. Näet edessäsi vaihtoehtoja; kauniita ja rumia. Mikset jo silloin voisi valita sitä kauniimpaa? Silloin ei tarvitse toivoa, että seura olisi kauniimpi. Tietenkin tässä on huomioitava myös Chelsean kaltaiset tapaukset tai vaikka suomalaisestakin jalkapallosta tutut muoviseurat. Kun näissä tapauksissa seura myy sielunsa, rakkaasi pettää sinua, eikö silloin voi kunnioittaa itseä ja omia periaatteita sen verran, että kantaa pettävän rakkaansa kamat pihalle? En siis tarkoittanut missään vaiheessa pelkkää pelityyliä vaan seuran kokonaisvaltaista toimintalinjaa, johon myös pelityyli lukeutuu omana osanaan

Minulle oma jalkapalloseura on yhteisö ja oman identiteetin määrittäjä. Se on viiteryhmä, johon kuulun yhtä vahvasti kuin kaupunkiini

Vaikka olenkin enimmäkseen esittänyt kysymyksiä enkä tuonut esille omia mielipiteitäni, on kerrottava, että itselleni oma jalkapalloseura on yhteisö ja viiteryhmä, johon kuulun jopa vahvemmin kuin kaupunkiini. Missään nimessä seura ei ole kuitenkaan identiteettini määrittäjä. Kaupunkini on sitä vielä vähemmän.
Devi Morire

Poissa Poissa


Vastaus #88 : 18.11.2006 klo 17:38:06

Itse en ole koskaan väheksynyt Suomifutista tai sen hienoutta/kiinnostavuutta. Vaikka Lazio-huora olenkin, on tullut Veikkausliiga-paikkakunnalle muutettuani käytyä katsomassa reilusti yli 20 matsia kaudessa, jopa ajanut useita satoja kilometrejä muillekin paikkakunnille pelkästä mielenkiinnosta. Suhde maajoukkueeseen on myös viime vuosien aikana muuttunut, koska on se mahdollisuus lähteä paikan päälle. Toki maajoukkue on aina ollut sydämessä, mutta nyt tilanne on aivan toinen verrattuna aikaisempaan. Itseäni nyt jälkeenpäin ajateltuna vituttaa ettei nuorempana ollut mahdollisuutta käydä matseissa, kun ei ollut paikallisjengiä ja lähin "isompi" joukkuekin oli monien kymmenien kilometrien päässä...

Veikkausliigalle ja Suomifutikselle  Ylos Ylos Ylos Ylos Ylos
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #89 : 18.11.2006 klo 17:42:10

Lisää kysymyksiä ilmoille: Kun ulkomaalaisen seuran kannattaminen katsotaan selvästi huoraukseksi, miten sitten tulee suhtautua vieraan kaupungin seuran kannattamiseen. Entä kuinka moni tähän otsikkoon kirjoittaneista käy katsomassa kannatusmielessä pelejä kaupunginosansa ulkopuolella, vaikka sen sisältäkin löytyisi oma seura?
honkala

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Savon vapautusarmeija


Vastaus #90 : 18.11.2006 klo 17:52:20

Entä jos ei puhutakaan seuran vaihtamisesta. Kuvitellaan, että olet siinä vaiheessa, ettei sinulla ole omaa rakkautta. Näet edessäsi vaihtoehtoja; kauniita ja rumia. Mikset jo silloin voisi valita sitä kauniimpaa? Silloin ei tarvitse toivoa, että seura olisi kauniimpi.

Jos valinta osuu seuraan johon ei siteitä---->huora  Ylos

Kyllähän se on selvää, että monen tulee nuoruudessaan huorattua milloin mitäkin suurseuraa, mutta täytyy sanoa, että kumma suhde on futikseen, jos mikään kotikaupunkin(/lähialueen) joukkue ei tunnu omalta seuralta.

Jos sinulla on ulkomaalainen suosikkiseura ei voida puhua omasta joukkueesta. Olenhan itsekin kannattanut Milania, Liverpoolia, Man Cityä, Brightonia, ym., mutta ei koskaan ole mistään omasta seurasta ollut kyse. Sen sijaan KuPS on minun seurani ja kuulun ns. "KuPS perheeseen" samoin kuin esim. liverpoolilaiset Liverpool FC:n lädit kuuluvat "Liverpoolin perheeseen".
honkala

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Savon vapautusarmeija


Vastaus #91 : 18.11.2006 klo 17:56:42

Lisää kysymyksiä ilmoille: Kun ulkomaalaisen seuran kannattaminen katsotaan selvästi huoraukseksi, miten sitten tulee suhtautua vieraan kaupungin seuran kannattamiseen. Entä kuinka moni tähän otsikkoon kirjoittaneista käy katsomassa kannatusmielessä pelejä kaupunginosansa ulkopuolella, vaikka sen sisältäkin löytyisi oma seura?

Eihän kyse ole siitä että valitsee synnyinkotiaan lähimpänä olevan seuran, vaan seuran joka johon on siteitä. Esim. tuusulalainen junnu jonka perhe kannattaa HJK:ta ja joka on pienestä pitäen käynyt HJK:n matseissa ja pelannut HJK:n junnuissa......

Ei ole huoraamista jos esim. nilsiäläinen(n. 50km Kuopiosta) kannattaa KuPSia, sillä KuPS on ns. "koko maakunnan" joukkue ja Nilsiä kuuluu "Kuopion piiriin".
lammaspaimen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kiisto 1904 Vaasa


Vastaus #92 : 18.11.2006 klo 18:00:34

Mites lentokone, viisipäiväisen työviikon lisäämä vapaa-aika ja taloudellinen hyvinvointi?

Vaikutus täysin marginaalinen. Paikallisuuden kahleet rikkoo media, ei lentokone. Lentokoneista kahleiden rikkojana voi puhua sen kansanosan kohdalla, joka ei tee viisipäiväistä työviikkoa, jolla on yltäkylläisesti vapaa-aikaa ja joka voi taloudellisesti paremmin kuin hyvin. Ei tälläista keskustelua ole kuitenkaan relevanttia käydä marginaalien ehdoilla.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #93 : 18.11.2006 klo 18:02:58

Jos valinta osuu seuraan johon ei siteitä---->huora  Ylos

Kyllähän se on selvää, että monen tulee nuoruudessaan huorattua milloin mitäkin suurseuraa, mutta täytyy sanoa, että kumma suhde on futikseen, jos mikään kotikaupunkin(/lähialueen) joukkue ei tunnu omalta seuralta.

Jos sinulla on ulkomaalainen suosikkiseura ei voida puhua omasta joukkueesta.

Entä jos on jotain siteitä ulkomaalaiseen seuraan? Onko ainoa oikea side asuinpaikka? Entä jos on asunut kolme vuotta jollain paikkakunnalla, tuntenut rakkautta sen seuraan sekä kaupunkiin ja muuttaa toisaalle, avaa silmänsä, näkee uudet vaihtoehdot ja tuntee ne läheisemmiksi omaa itseään ja huomaa kahdenkymmenen uudella paikkakunnalla asutun vuoden jälkeen rakastavansa uutta seuraa, onko se väärin? Entä jos kannattaakin ulkomaalaista pikkuseuraa – ehkä vielä pienempää kuin oman kaupungin seura? Onko silloinkin huora?

Onko vika seurassa vai itsessä, jos ei tunne vetoa lähialueen seuraan? Onko vika itsessä vai naisessa, jos naapurin Pirjo ei sytytäkään?


Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #94 : 18.11.2006 klo 18:04:06

Vaikutus täysin marginaalinen. Paikallisuuden kahleet rikkoo media, ei lentokone. Lentokoneista kahleiden rikkojana voi puhua sen kansanosan kohdalla, joka ei tee viisipäiväistä työviikkoa, jolla on yltäkylläisesti vapaa-aikaa ja joka voi taloudellisesti paremmin kuin hyvin. Ei tälläista keskustelua ole kuitenkaan relevanttia käydä marginaalien ehdoilla.

Onko se hyvä vai huono asia, jos joku rikkoo kahleet? Jos saisit valita, ottaisitko ankkurin vai siivet?
lammaspaimen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kiisto 1904 Vaasa


Vastaus #95 : 18.11.2006 klo 18:13:06

Onko se hyvä vai huono asia, jos joku rikkoo kahleet? Jos saisit valita, ottaisitko ankkurin vai siivet?

Ottaisin siivet, mutten sen vuoksi, että katsoisin sen automaattisesti parantavan elämääni, vaan siksi, että haluaisin kokeilla. Kokeilun jälkeen siivet voisivat jäädä nurkkaan pölyttymään tai sitten eivät. En tiedä, en ole saanut kokeilla. Ankkuri on hyvä vaihtoehto, sitä olen saanut kokeilla.

Pointti oli kuitenkin siinä, että valtaosalle on tarjolla vain virtuaalisiivet.
lammaspaimen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kiisto 1904 Vaasa


Vastaus #96 : 18.11.2006 klo 18:14:57

->Ja mieluummin ankkuri kuin virtuaalisiivet  Ylos
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #97 : 18.11.2006 klo 18:27:00

Kuulostat epävarmalta. Ehkä se johtuu juuri siitä, ettet ole päässyt kokeilemaan. Mistä virtuaali-etuliite tähän hyppäsi? Elätkö useammassa todellisuudessa?
lammaspaimen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kiisto 1904 Vaasa


Vastaus #98 : 18.11.2006 klo 19:52:48

Kuulostat epävarmalta. Ehkä se johtuu juuri siitä, ettet ole päässyt kokeilemaan. Mistä virtuaali-etuliite tähän hyppäsi? Elätkö useammassa todellisuudessa?

Olenkin epävarma. Siivet kelpaisivat, mutten ole valmis tekemään mitään muuta niiden eteen kuin täyttämään silloin tällöin lottoruudukon. Valinnoista tässäkin on kyse. Energian voi suunnata joko siipien hankkimiseen tai sitten ruohosta nauttimiseen omalla pilttuulla. Edellinen mahdollistaisi, muttei takaisi; jälkimmäinen on varman päälle pelaamista. Yksi elämä, ei palautusoikeutta.

Virtuaalisiivillä viittasin elämän medioitumiseen. Koe Anfieldin tunnelma Canal Plussan välityksellä... Ja se ei ole mitään muuta kuin itsensä huijaamista.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2006 klo 19:54:49 kirjoittanut lammaspaimen »
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #99 : 18.11.2006 klo 20:35:19

Jokainen näkee jalkapallossa omat vetoavat puolensa. Minulle Tukeemin mainitsemat pelityyliasiat ovat vain pintaa. Ulkonäköä, joka voi tuottaa alussa ihastuksen tai vihastuksen, mutta vain sitä.

Kai sitä aina voisi toivoa, että oma nainen olisi kauniimpi, mutta en ole silti lähdössä paremmannäköisten perään. Sama juttu jalkapallossa. En huoraa "parempaa jalkapalloa" pelaavien seurojen perässä.

Minulle oma jalkapalloseura on yhteisö ja oman identiteetin määrittäjä. Se on viiteryhmä, johon kuulun yhtä vahvasti kuin kaupunkiini. Kaupungissa ja seurassa ovat juureni, niihin samaistun. Paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi kotimaahan.

Mitä olisin ilman omaa seuraani, en enää tiedä. Enemmän kuin suurta menestystä itselleni, haluaisin nähdä seurani kukoistavan ja pärjäävän. Silloin myös minulla menee hyvin.

Tottakai haluaisin nähdä seurani myös tyylikkäänä ja kauniina. Mutta vaikka pelityyli joskus ei miellyttäisikään, en rakastani hylkää. En koskaan, en ikinä.

Ymmärrän, että suomalaisiin jalkapalloseuroihin on vaikea luoda kiinteää suhdetta. Vaikka ne ovat paikallisia, ne voivat olla etäisiä ja sisäänpäin lämpiäviä. Ne eivät usein ole ulkonäöllään hurmaavia ja vetäviä. Liian usein ne eivät edes ole pysyviä.

Lammaspaimenen ajatukset ovat myös järkeviä. Paikallisuus ei ole nykypäivän juttu heikkoitsetuntoisessa Suomessa. On uskottavampaa ihailla ulkomaista, "parempaa", kuin sitä paikallista. Olin minäkin joskus olevinaan kova ulkomaisen seuran fani. Luulin että se on sitä tosikannattamista. Se oli sitä nuoruutta. Myöhemmin opin, mistä todellisessa jalkapallorakkaudessa on kyse.

Ulkomainen seura voi tuottaa elämyksiä ja sitä kohtaan voi olla tunteita. Laadukkaan jalkapallon katsominen on ilo, kuten taideteoksen näkeminen. Se tuottaa mielihyvää, mutta suuret tunteet siitä puuttuvat. Se on viihdettä, ei sen enempää.


Näen asian aika samalla tavalla. Eikö kannattamisen yksi olennainen osa ole peleissä käyminen?

 
Sivuja: 1 ... 3 [4] 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa