Täällä puhutaan jalkapallosta!

[JLCM]

Tässä topikissa puhutaan meidän kaikkien suosikkilajista, siten että jätetään lieveilmiöt ja muut epäolennaisuudet pois, ja puhutaan itse kentällä pelattavan lajin hienoudesta. Eli kertokaa miksi pidätte jalkapallosta urheilulajina:

Itsellä jalkapallon hienouden voi kiteyttää seuraaviin seikkoihin:

1) Jalkapallo on yksi harvoista joukkuelajeista joissa pelaajalla ei ole varsinaisesti peliväline hallussa missään vaiheessa. Englanniksi posession on hyvä sana, eli haen sitä takaa että vaikka voit kikkailla yms. pallon kanssa, sinulla ei koskaan ole sitä varsinaisesti hallussa esim. koripallon, jenkkifudiksen, käsipallon jne. tapaan, vaan pallo on jatkuvasti vapaa ja elossa. Pahan paikan tullen et voi vain hautoa palloa käsissäsi vaan sinun on tekniikkaa käyttäen yritettävä selviytyä tilanteesta ja tämä tuo täysin erilaisen fiiliksen lajiin. Jääkiekko on tässä tapauksessa harmaalla alueella, koska siinä on kuitenkin paljon suuremmat mahdollisuudet "hautoa" ilman mitään teknistä taitoa vaikkei varsinaisesti siinäkään peliväline täysin hallussa koskaan ole.

2) Ykköskohta yhdistettynä seuraavaan tekee jalkapallosta vielä hienomman: Koska kenttä on niin iso, on pallon käsitteleminen ja eteenpäinpelaaminen jo itsessään suhteellisen vaikeaa vaikkei vastustajia edes olisi kentällä. Esim. jääkiekossa jokainen Kokkolan Hermeksen C-junnuista aina Sidney Crosbyyn osaa syöttää suoraan lapaan omalta alueelta vastustajan siniviivalle jos ei ketään ole häiritsemässä. Eli jääkiekossa se mikä estää tämän syötön on vastustajan häirintä, eikä se osaisiko janari tämän syötön toteuttaa. Jalkapallossa taas vastustajan häirinnän hallinnan lisäksi omana lisäelementtinä on kentän hallinta ja jalalla pallon potkaisemisen vaikeus, eli vaikka sinulla olisi janari vapaana boksissa ja kukaan ei häiritsisi sinua, niin ei edes maailman ihkuimmat pelaajat kykene joka kerta keskitystä perille millintarkasti toimittamaan. Sama juttu esim. pystysyöttöjen kanssa. Vaikka keskikenttäjanarilla olisi tilaa ja aikaa pallon kanssa ja vaikka kärki ajoittaisi pystyjuoksunsa täydellisesti, ei silti keskikenttäjanari pysty toimittamaan palloa joka kerta oikeaan osoitteeseen. Näin ei ole jääkiekossa, koripallossa, käsipallossa jne. asian laita, ja jokainen aikuinen koripalloilija oli taso mikä hyvänsä osaa syöttää korin alle hujopille jne. ihan joka kerta ja ainoa mikä tämän voi estää on vastustajan puolustus. Samoin jokainen kendoilija sieltä Hermeksen C-junnuista asti osaa ilman häirintää laittaa kiekon ihan mihin kohtaan kaukaloa tahansa pyydettäessä. Eli jalkapallossa on tämä elementti lisänä, eli jo itsessään pallon hallinta jalalla on äärimmäisen vaikeaa joka on ainakin itselleni todella tärkeä syy jalkapallon hienoutta arvioitaessa.
 Tähän väliin täytyy mainita se että tämä on myös yksi syy miksi jenkkifudista arvostan. Vaikkei puolustajat olisi häiritsemässä sinua, ja receiverisi olisi irtaantunut vastustajan cornerbackeista, niin ei sen muotoisen pallon linkoaminen 30+ metrin päähän millintarkasti todellakaan ole helppoa. Puhumattakaan pallon kiinniottamisesta. Jenkkifudiksessa toki sitten paljon muita "ongelmia" jotka aiheuttavat sen ettei se yllä lähellekään jalkapalloa, joista ehkä yksi on kohta 3:

3) Jos siirrytään sitten hieman taktisiin seikkoihin, niin niistä merkittävin on kyllä se että peli elää jatkuvasti aivan eri tavalla kuin muut lajit. Mitä pieninkin muutos sijoittumisessa, tai juoksujen ajoittamisessa tuo todella näkyvän muutoksen peliin. Pelissä on lähes loputon yhdistelmä eri mahdollisuuksia, ja jokaisen yksittäisen pelaajan teoilla ja sijoittumisilla on äärettömän suuri merkitys itse kokonaisuuteen. En sano etteikö muissa lajeissakin olisi erilaisia vaihtoehtoja, mutta eivät ne yllä lähellekään jalkapalloa. Esim. koripallossa, josta kyllä pidän kovasti, on kentän koon takia mahdotonta olla loputtomiin luova, jolloin hyökkäyspelistä muodostuu screenien, pick'n'rollien, space outien, pitkien heittojen, lyhyiden heittojen, korille rynnimisen jne. kavalkaadeja, ilman että sellaista todella luovaa liikkumista olisi mahdollista harjoittaa. Jääkiekossa sama asia, ja oikeastaan ainoat hetket jolloin luovuudessa päästään edes vähän alkua pidemmälle on ylivoimapelissä, jolloin ajoittain nähdään luovaa liikkumista ja syöttelyä.
 Otetaan vaikka esimerkiksi tilanne jossa oikea keskikenttäjanari juoksee oikeaa laitaa pitkin jossain 35 metrin päässä päätyrajasta, ja kärki juoksee keskellä rinnalla topparien välissä paitsion rajamailla. Keksin jo nyt päässäni useita eri vaihtoehtoja mitä voi tapahtua. Keskikenttäjanari voi keskittää aikaisin korkealla pallolla linjan taakse, voi yrittää matalaa keskitystä, voi haastaa päätyrajalle asti jne. Jos hän päätti keskittää aikaisin saattoi kärki pudottaa päällä juoksuun toiselle kärjelle, tai saattoi pudottaa päällä takaa tulevalle 10-paikan janarille jolle oli löytynyt tilaa vastustajan puolustuslinjan pudottua turhan alas. Kärki saattoi myös ottaa haltuun, suojata, ja pelata leveänä takaisin laitapelaajalle jne. Joku voisi vaikka etsiä käsiinsä jonkun hyvän ilmakuvan jostain oikeasta matsista, jostain vastaavasta tilanteesta, niin varmasti jokainen foorumisti osaisi keksiä useita kymmeniä eri vaihtoehtoja miten tilanne saattaa edetä. Voi olla että ymmärrän muita lajeja huonosti, mutta esim. jääkiekossa jossa on joku 2 vs. 1 tilanne, niin en kyllä paria kolmea eri skenaariota enempää vaihtoehtoja löydä mitä siinä joukkue voi yrittää.
 Eli luovuuden hyväksikäyttö, ja jokaisen pienen yksityiskohdan merkitys pelin kulkuun erottaa jalkapallon muista lajeista, positiivisessa mielessä.

4) Jalkapallo on myös siitä harvinainen laji, että ulottuvuudet ovat isossa roolissa. Muita lajeja pelaataan lähinnä "maata" pitkin(jääkiekko, salibandy, jääpallo jne.) tai ilmaa pitkin(koripallo, käsipallo jne.). Jalkapalloa taas pelataan molemmissa, ja vaikka maassapelaamisen rooli onkin isossa asemassa, tuo ilmassa pelaaminen aivan uuden ulottuvuuden lajiin. Voit pelata niin maata pitkin, kuin korkeana, ja vaikka jääkiekossakin teoriassa voi ilman kautta pelata, niin harvoinhan sitä näkee.


Olisi voinut lisääkin turinoida, mutta eiköhän nämä riitä keskustelunavaukseksi. Välillä tätäkin foorumia lukiessa tuntuu että iso osa kirjoittajista pitävät jalkapallosta vain siksi että se on maailman suosituin laji. Jalkapallon suosio ei pitäisi olla kenellekään syy seurata jalkapalloa, vaan se on enemmänkin seuraus näistä yllämainituista seikoista. Itselleni jalkapallo on valovuosien edellä kaikkia muita lajeja, vaikka arvostan miltei jokaista urheilumuotoa ja niiden kannattajia. Silti, jalkapallo on kuin täydellinen myrsky("perfect storm"), jossa yhdistyy oikeastaan kaikkien muiden urheilulajien parhaat palat.
 Itsellä tuntuu että keskustelussa keskitytään liiaksi kaikenmaailman epäolennaisuuksiin kuten yleisömääriin, tunnelmaan, paidan mainoksiin, seurojen nimiin/perustamisvuosiin, pelaajien persooniin jne. kun loppujen lopuksi mikään muu ei ole tärkeää kuin jalkapallo! Mielestäni jalkapallo urheilulajina ansaitsee oman topikin tänne, jossa ainakin hetken voidaan puhua siitä mitä oletettavasti kaikki rakastamme. Olit sitten suomifutisjanari, lädirakastaja, liimatukka,  10-vuotias tai 70-vuotias, mies tai nainen niin ei muuta kuin keskustelua kehiin. Pyydän moderaattoreilta tiukkoja otteita tämän topikin puhtaanapitoon, eli kaikki väännöt jostain katsojamääristä, mieshuorista, kannattajakulttuurista, lajien suosiosta jne. saa ja pitää poistaa/siirtää välittömästi tästä topikista. Täällä keskustellaan ainoastaan siitä mitä kentällä tapahtuu! Myös muiden lajien mollaaminen kielletty, ja niitä saa käyttää ainoastaan vertauksina kuten itse käytin, eikä siten että sanotaan jotain "kendo on junttien laji, vittu en mä ees nää kiekkoo kun oon matseissa"-paskaa.

Jalkapallo ansaitsee oman topikin, ja tämä on se!! Kertokaa tarinoita miksi rakastuitte jalkapalloon, mutta puhukaa itse lajista, eikä siitä kuinka joku Anfieldin mylvintä viehätti tai kuinka isä toi Milanosta huivin. Puhutaan jalkapallosta, maailman kauneimmasta pelistä!

[Juhani Kontiovaara]

Eli kertokaa miksi pidätte jalkapallosta urheilulajina:

Yleisömäärät, sääennusteet, maapisteet, aijai sentään!

Sori. :

[Bunuel]

Todella hieno avaus ja painavaa asiaa jotka täysin allekirjoitan.

Itseäni viehättää myös se että toisin kuin muissa jo mainitsemissasi lajeissa jalkapallossa ottelu on usein "täydellinen" kun maaleja ei nähdä ollenkaan. Kumpikin joukkue pelaa niin hyvin ettei puolustuspään virheitä tapahdu eikä näin ollen maalejakaan voi syntyä, toisaalta maalittomuus voi olla merkki haluttomuudesta jota en myöskään ole juuri muiden joukkuelajien kohdalla huomannut. Missä suosituissa joukkuelajeissa EI pelata yleensä jatkoaikaa/lisäerää jos ottelu on tasan? Jalkapallon sukulainen jääpallo taitaa ainakin olla yksi?

Tasureille peukkua, lajimme rikkaus.

JLCM:n kakkoskohtaan lisäisin että kentän suuren koon lisäksi myös pelaajia on paljon joten pieniä palasia joista kokonaisuus koostuu ja täten seurattavaa on loputtomasti. Olisikin mielenkiintoista katsoa joskus joku ottelu 22 (tai 20) kertaa keskittyen aina vain yhden pelaajan tekemisiin.

[Roger Kuitti]

Avaus viestille ensinnäkin 

Itseäni viehättää myös se että toisin kuin muissa jo mainitsemissasi lajeissa jalkapallossa ottelu on usein "täydellinen" kun maaleja ei nähdä ollenkaan.

Juurikin näin. 0–0 ei automaattisesti tarkoita "vaha tülsaa peliä". Joskus tulee ihmeteltyä, kun jotkut iskee tiskiin luvut jonkun sarjan tai turnauksen maalikeskiarvoista, ja perustelee sillä "pelin tasoa" tai jotain muuta. Tietenkin, jos peli menee molempien joukkueiden osalta varmistelu/peruutteluksi, niin eihän siittä kovin paljoa saa irti.

Toinen seikka, mistä JLCM myös kertoi, on tämä pelin "eläminen", flow sanoisi amerikkalainen. Jotain lätkää katsoessa mulla menee hermot kaikkien hemmetin pitkien kiekkojen ja B-piste aloitusten kanssa. Ja sama jama koriksen kanssa (vaikka muuten diggailenkin), niin nämä tappiolla olevan joukkueen loppuhetkien "rike+vaparit"-taktiikka alkaa risomaan.

[President Kekkonen]

• Jalkapallo on kaunis peli
• Jalkapallo on kulttuuria
• Kentän laidalla tuoksuu usein märkä nurmikko

[John Devey]

Hieno topic 

Monista jalkapallon hienouksista minua viehättää eniten tämän vaikean lajin taktinen puoli sekä joukkueen yhteispeli. Otan esimerkiksi Serbia-Suomi ottelun, josta moni kommentoi Suomen olleen onnekas koska se oli jyrän alla koko ottelun. Itse en asiaa nähnyt näin vaan pikemminkin Suomi "hallitsi" peliä, sillä se onnistui toteuttamaan omaa taktiikkaansa ja pelitapaansa paremmin kuin Serbia omaansa. Oli nautinto seurata Suomen tekevän Serbian aikeet tyhjiksi kerta toisensa perään organisoidulla ja kurinalaisella pelillä, juuri sillä tavalla mikä sen tarkoitus olikin. Tähän samaan sopii myös Kreikka viimeisimmässä EM-turnauksessa. Kuinka hienoa olikaan nähdä joukkue, joka pelasi yhteen kuin ajatus eikä tehnyt juuri lainkaan virheitä. 11 yksilöä, erilaista pelaajaa omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, muodostavat yhden kokonaisuuden joka toteuttaa valitsemaansa pelitapaa täydellisesti

Taktinen puoli onkin yksi suurimmista asioista missä jalkapallo erottuu edukseen. Minulla on usein tapana seurata tv-otteluita valmentajan näkökulmasta. Minkälaisella pelitavalla joukkue pelaa? Mitkä ovat valmentajan antamat ohjeet niin joukkuepelin kuin yksilöidenkin kohdalla? Keille on annettu vapauksia ja miten he niitä käyttävät? Jalkapallo haastaa myös katsojan ajattelemaan ja se antaa pelistä irti enemmän. On myös hauskaa pohtia joukkueen ongelmakohtia yksittäisessä ottelussa ja niihin ratkaisuja. Otan esimerkiksi yhden Villan ottelun, en muista ketä vastaan. Joukkue oli pahasti alakynnessä, keskikentältä ei millään päästy eteenpäin luomaan organisoituja ja järkeviä hyökkäyksiä vastustajan loistavan prässipelaamisen vuoksi. Tauon tullessa koitin kuumeisesti pähkäillä mitä valmentajan kannattaisi tehdä vaikeuksien voittamiseksi. Ratkaisu oli yllättävä, hän vaihtoi keskikentän pelinrakentajan (Petrov) hyökkääjään (Moore), joita jo ennestään oli kolme. Neljä hyökkääjää, joista kolme pystyy myös pelaamaan laiturina. Mitäköhän tästäkin tulee, ajattelin, mutta eikö mitä. Kärki pysyi paikallaan mutta nämä kolme muuta alkoivat vaihtamaan paikkojaan vimmatusti. En koko ottelun aikana pystynyt hahmottamaan kuka pelaa missäkin. Saman aatoksen taisivat kokea myös vastustajan puolustajat, sillä nämä kolme pelaajaa pelasivat loistavasti yhteen ja aina jonkun vapaaksi vaaralliseen tilanteeseen. Turha sanoa että Villa voitti ottelun näytöstyyliin. Upea taktinen ajatus yhdistettynä loistavaan toteutukseen kentällä teki lähtemättömän vaikutuksen

Ja se pelaamisen vaikeus josta JLCM puhui... Jarkko Wiss sanoi jossain suunnileen näin: "Voit elää pallon kanssa, harjoitella sillä, potkia sitä, oppia siitä, rakastaa ja hoivata sitä. Mutta et voi koskaan kesyttää palloa". Miten hienosti sanottu, sillä maailman parhaat ammattilaisetkin tekevät virheitä joka pelissä. Silti he pystyvät myös käsittämättömiin ihmetekoihin. Helppo se on käsillä mutta koitappa jaloilla

Jalkapallosta tekee ylivertaisen se, että siinä on niin paljon koukuttavia ja hienoja elementtejä, enemmän kuin missään muussa lajissa. On monia eri syitä rakastua jalkapalloon, ja ne kaikki ovat yhtä tosia. Nämä yllämainitut ovat vain minun suosikkejani, ja monia muitakin hienouksia olisi, mutten jaksa lähteä niitä listaamaan

Vaikka JLCM kielsikin mainitsemasta mitään kentän ulkopuolella, niin sivuutan kieltoa hieman. Myös yksi lajin suurimmista hienouksista silmissäni on sen käsittämätön laajuus. Tahtoisin oppia jalkapallosta mahdollisimman paljon. Kaikista eri joukkueista, niiden historiasta ja nykytilasta, kannattajaryhmistä, pelaajista, taktiikoista, taustapelistä, pelaajien ratkaisuista - mitä he tilanteessa miettivät, mihin ratkaisuun päätyvät ja miksi tekevät sen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja vaikka käyttäisin siihen koko elämäni, en pääsisi eteenpäin kuin vain vähän alusta. Jalkapallo on liian suuri yhden ihmisen täydellisesti käsittämäksi

Hieno laji, kertakaikkiaan! Vielä kerran JLCM:lle topicista    Kerrankin piti kauan kirjoittaa ja muotoilla tekstiä sekä ajatella hieman. Jatkakaa

[Möpsi]

miksi pidätte jalkapallosta urheilulajina

Oli kiva pienenä pelata ja on kiva nykyisin seurata.

Selitys: jos johonkin saa joskus isomman innostuksen (ja erityisesti pienenä), sillä on taipumus jäädä päälle (lajista tai asiasta riippumatta) - eikä jää analysoitavaa...

E: siis sille, miksi pitää jp:sta.

[JLCM]

Palaisin vielä tuohon "perfect storm"-väittämääni. Jalkapallossa tosiaan toteutuu melkein kaikki haluamani seikat. Jos esim. mietitään jalkapalloon pohjautuvaa futsalia, niin se ei nappaa mitenkään erityisesti itseäni. Toki, siinäkin käytetään samoja ruumiinosia kuin jalkapallossa, mutta mitään muuta jalkapallon hienouksista siinä ei oikein ole. Kentän koko rajoittaa luovuutta aivan älyttömästi, samalla kun se helpottaa eri asioiden teknistä toteutusta. Eli siitä puuttuu kokonaan kohta 2, joka on yksi oleellisimmista asioista omasta mielestäni. Futsal on itselleni enemmän käsipalloa muistuttava laji kuin jalkapalloa, aivan kuten jääpallo muistuttaa paljon enemmän jalkapalloa kuin jääkiekkoa. Jääpallo on muutenkin melko mielenkiintoinen laji, mutta mielestäni nuo korkeussuunnassa pelaamisen puute, sekä se että palloa hallitaan keinotekoisilla välineillä rajoittaa nautintoa. Toki taktisesti jääpallossa kentän koon takia on varmasti analysoitavaa, mutta jätetään ne ihmisille jotka lajista jotain tietää.

Jalkapallo-ottelua ei oikein voi verrata mihinkään muuhun urheilutapahtumaan, koska ottelua ei yksinkertaisesti millään voi tiivistää johonkin 5 minuutin kohokohtapätkään. Jalkapallossa myös tilastot valehtelevat enemmän kuin missään urheilulajissa, josta varmaan kertoo se ettei ne ketään jalkapallofania oikein kiinnostakaan. Itselläni ei ole hajuakaan otteluiden jälkeen mistään pallonhallintaprosenteista tai vedoista maalia kohti, enkä edes tiedä kuka johtaa veikkausliigan tai valioliigan maalipörssiä. Viime vuonna Hermanni Vuorinen taisi tehdä joku 15 puolessa kaudessa, ja Drogba joku reilut 20 valjussa mutta muuten ei ole päähän jäänyt mitään tuollaisia lukemia. Syöttöprosenteista, kulmapotkujen määristä jne. ei ole paljoakaan hyötyä ja ottelun voi ymmärtää vain sen nähtyään. Samaa ei voi sanoa esim. jostain korismatsista, jossa pelkkä tilastojen katsominen kertoo aika älyttömän paljon mitä kentällä tapahtui. Puolutus- ja hyökkäyspään levypallotilastoja, "turnovereita", heittoprosentteja ja kolmosten määrää katsomalla voi sanoa koripallo-ottelusta jo jonkun verran vaikkei matsista sekuntia olisi nähnytkään, ja tämän päälle kun näkee vielä pelaajien henk.koht tilastot niin ei matsia melkein tarvitse edes katsoa jotta voi siitä jotain kertoa. Jenkkifudiksessa näkee tilastoista vielä enemmän, mutta koska ne eivät varmaan ole kaikille muille niin yleisessä tiedossa en viitsi tänne sellaisia postatakaan. Jalkapallossa taas kenellekään ei kerro mitään jos kerron että Haka-HJK matsissa HJK piti palloa 52%, sai 4 kulmaa, syötti 68% tarkkuudella ja sai 2 keltaista, eikä myöskään Nurmelan keskitysprosentteja tai Aallon taklausmäärää katsellessa viisastu itse ottelusta yhtään. Jos ei ole nähnyt koko ottelua, ja vielä mieluiten paikanpäällä tai jonkun superlaajakuvalähetyksen ääreltä niin ei oikein voi millään tapaa analysoida ottelua. Siksi mielestäni onkin tyhmää kun näin yritetään eri studiotiimeissä tehdä, kun ollaan otettu oppia muista lajeista. Toki joskus jotkut keken "jos pusautta tassa" piirrustukset voivat jotain pientä jostain kertoa, mutta esim. BBC:n Match of the Dayn Alan Hansenin piirrustuksia ja analyyseja katsellessa iskee kyllä aina ihmetys päälle, kun eivät ne yleensä kerro mitään mistään. TV:stä on muutenkin hirvittävän vaikea mitään analysoida, toisin kuin paikan päällä jossa pystyy näkemään asioita kokonaisuutena.

Jalkapallo-ottelu on kuin elävä olento, kun taas muiden lajien(ehkä jotain poikkeuksia lukuunottamatta) ottelut ovat summa erilaisia yksi vs. yksi tilanteita. Olipas juhlavasti sanottu 

edit: unohtui aivan. Monet saattavat typeryksissään pitää lajia jonain päättömänä törmäilynä, mutta suosittelen vahvasti aussifudista kaikille jalkapallon ystäville. Siinä on toinen laji joka pääsee aika lähelle jalkapalloa noita kriteerejä katsellessa, vaikka siinä toki se pelin "flow" niiden jatkuvien "markien" takia rikkoutuu. Muuten todella luova ja jopa kaunis laji, vaikka välillä vähän sattuukin.

[Bunuel]

Toki taktisesti jääpallossa kentän koon takia on varmasti analysoitavaa, mutta jätetään ne ihmisille jotka lajista jotain tietää.

En tunne jääpalloa kovinkaan paljon mutta muutama ajatus nousee heti pintaan.

Ennen kaikkea jääpalloa mutta myös jääkiekkoa vaivaa pelin liian nopea tempo. Kun peliväline ja/tai -alue ovat pieniä flipperiefekti on suuri ja onnella on iso merkitys. Maaleja syntyy paljon kun puolustavan joukkueen onnistuminen on enemmän tuurista kiinni, mailan tai maalivahdin suojusten osuminen pelivälineeseen joka liikkuu lähes katsetta nopeammin on enemmän riippuvaista sattumasta kuin jalkapallossa omaa maaliaan puolustavan pelaajan tekemä liike. Väitän että jääkiekossa ja -pallossa maalit syntyvät enemmän hyökkäävien pelaajien henkilökohtaisen taidon kuin puolustavan pelaajan heikkouden vuoksi, kun jalkapallossa nämä ovat suunnilleen tasapainossa.

[JLCM]

En tunne jääpalloa kovinkaan paljon mutta muutama ajatus nousee heti pintaan.

Ennen kaikkea jääpalloa mutta myös jääkiekkoa vaivaa pelin liian nopea tempo. Kun peliväline ja/tai -alue ovat pieniä flipperiefekti on suuri ja onnella on iso merkitys. Maaleja syntyy paljon kun puolustavan joukkueen onnistuminen on enemmän tuurista kiinni, mailan tai maalivahdin suojusten osuminen pelivälineeseen joka liikkuu lähes katsetta nopeammin on enemmän riippuvaista sattumasta kuin jalkapallossa omaa maaliaan puolustavan pelaajan tekemä liike. Väitän että jääkiekossa ja -pallossa maalit syntyvät enemmän hyökkäävien pelaajien henkilökohtaisen taidon kuin puolustavan pelaajan heikkouden vuoksi, kun jalkapallossa nämä ovat suunnilleen tasapainossa.

Meinasin itseasiassa laittaa saman tuohon, eli pelit ovat yksinkertaisesti liian nopeita ihmismielelle/ruumiille. Toki jääkiekossakin luovuutta ja "kauneutta" ajoittain esiintyy mutta ne ovat harvassa ne pelaajat jotka pystyvät hienouksiin. Ja kuten mainitsin ekassa viestissä, niin jääkiekossa kauneinta on ehkä osaavan ja luovan ylivoimaviisikon liikkuminen ja sijoittuminen, mutta tavallisessa 5 vs 5 tilanteissa kyllä luovuus tapetaan aika nopeasti. Myös paitsiolinjan ollessa vakio eikä puolustajiin liittyvä tapetaan lajista monia mahdollisuuksia. Jos jääkiekossa suurennettaisiin kaukaloita ja laitettaisi paitsiosääntö futista mukaillen, niin voisi olla hienompi peli kyseessä. Nyt oma jääkiekon arvostus lähtee oikeastaan siitä että itse pelasin sitä lapsena, ja siitä että jotain NHL:n ehdottomia huippupelaajia on ihan hieno seurata. Itse ottelut eivät sinänsä ole heppoista viihdettä parempaa minulle. Koripallossa häiritsee edellisviesteissäni mainitsemien seikkojen lisäksi se että vaikka puolustaja puolustaisi kuinka hyvin laittaa hyvä heittäjä silti pallon pussiin(ainakin NBA:ssa). Kunnon hyppyheitto taaksepäin  nojaten, niin vaikka puolustaja kuinka yrittäisi ei hän blokkaamaan pääsisi. Ja vaikka häiritä puolustaja pystyy, voi kuitenkin hyvä heittäjä laittaa heittoja sisään pitkin matsia. Toki jonkun mielestä tämä voi olla myös hyvä asia.

[JarinToveri]

Loistava topic, oon miettinyt tätä asiaa enemmän kuin usein, eli mikä tekee jalkapallosta niin ylivertaisen lajin.

Oon itseasiassa useaan otteeseen avautunu tästä ihmisille, hehkuttanut sitä että jalkapalloa voi periaatteessa pelata kuka vaan, missä vaan (vaikka onhan kunnon kentällä miellyttävämpi pelata, mutta periaatteessa ei muuta tarvita kuin se pallo) ja tietysti muita aloitusviestissä mainittuja hienouksia.

Itse rakastan sitä kokonaisuutta. On erilaisia persoonia, eriasteista osaamista ja sen mukaan pitää muokata paras mahdollinen kentällinen: pitää löytyä hyökkäysvoimaa ja kyvykästä puolustusta+maalivahtipeliä.

Ehkä suurin juttu mulle henkilökohtaisesti on LUOVUUS, mistä loistava esimerkki ketjun avauksessa. Parhaat fiilikset lajin parissa oon kokenut junnupeleissä onnistuneista harhautuksista, kantapääsyötöistä, ovelista läpisyötöistä eli ns. luovista ratkaisuista, jotka eivät ainoastaan onnistuessaan ole tehokkaita, nerokkaita ja tulosta tuottavia, vaan kaiken lisäksi viihdyttävät yleisöä. Lisäksi se, että erilaisissa tilanteissa on monta vaihtoehtoja, eikä välttämättä yksi ole se OIKEA ratkaisu, ja jokainen tekee ratkaisun omien taitojen puitteissa; löytyy pelisilmää vaativia ratkaisuja, tekniikkaa vaativia ratkaisuja, syöttötaitoa vaativia ratkaisuja, laukaisutaitoa vaativia ratkaisuja, juoksunopeutta/kestävyyttä vaativia ratkaisuja. Kaiken lisäksi melkein joka tilanteessa voit käyttää näitä kaikkia, tai muutamaa. Ihan tilanteen ja omien taitojen/uskalluksen/pelisilmän mukaan. Sekin on mulle tärkeää, että peli elää kokoajan ja että pelivälinettä ei voi "hautoa", vaan se on kokoajan saatavilla. Myös se, että hyvän pallokontrollin saavuttaminen vaatii oikeasti älyttömän paljon osaamista eri osa-alueilla, kuten tasapaino, motoriikka yms.

JLCM:n avausviesti summasi jalkapallon hienouksia tosi hyvin, mutta tossa nyt on jotain mun omakohtasia ajatuksia/kokemuksia.

[Boris Pugo]

Avauksessa mainittiin sana jääkiekko useaan otteeseen. Ei jatkoon. 

[Ylliksen Mummo]

1) Jalkapallo on yksi harvoista joukkuelajeista joissa pelaajalla ei ole varsinaisesti peliväline hallussa missään vaiheessa. Englanniksi posession on hyvä sana, eli haen sitä takaa että vaikka voit kikkailla yms. pallon kanssa, sinulla ei koskaan ole sitä varsinaisesti hallussa esim. koripallon, jenkkifudiksen, käsipallon jne. tapaan, vaan pallo on jatkuvasti vapaa ja elossa. Pahan paikan tullen et voi vain hautoa palloa käsissäsi vaan sinun on tekniikkaa käyttäen yritettävä selviytyä tilanteesta ja tämä tuo täysin erilaisen fiiliksen lajiin. Jääkiekko on tässä tapauksessa harmaalla alueella, koska siinä on kuitenkin paljon suuremmat mahdollisuudet "hautoa" ilman mitään teknistä taitoa vaikkei varsinaisesti siinäkään peliväline täysin hallussa koskaan ole.

Tästä tulee kyllä hieman sanottavaa. Jenkkifutiksessa posession ei ole kyllä samaa hallussa pitämistä kuin käsipallossa tai vaikkapa koriksessa. Siinä nimittäin sattuu ja lujaa nämä hallussapidot. Jääkiekossa ainakaan väline ei ole hallussa mitenkään enempää kuin jalkapallossa. Futiksessa sentään kosket ruumiinosallasi välineeseen. Jääkiekossa se on toisen välineen päässä ja posessionin osalta on todella paljon enemmän tekemistä sen tekniikan kanssa, koska sinulla ei ole suoraa kontaktia pelivälineeseen. Sama koskee myös mm. salibandya ja jääpalloa. Hautominen näissä lajeissa on erittäin paljon tekniikkakysymys, vähintään yhtä paljon kuin jalkapallossa. Hieno laji jalkapallo kyllä on tästä näkökulmasta, itse ainakin arvostan itse harrastavana enemmän lajeja, joissa kontakti pelivälineeseen on välitön. Jalkapallo ja koripallo ovat ehdottomasti hauskempia harrastaa kuin salibandy, jossa minua häiritsee nimenomaan se, että kontakti pelivälineeseen tapahtuu mailan kautta. En ole koskaan päässyt säbässä samalla tavalla sinuiksi tekniikan kanssa kuin koripallossa ja futiksessa, joissa pallon kanssa pääsee tekemisiin paljon luonnollisemmin.

[JLCM]

Tästä tulee kyllä hieman sanottavaa. Jenkkifutiksessa posession ei ole kyllä samaa hallussa pitämistä kuin käsipallossa tai vaikkapa koriksessa. Siinä nimittäin sattuu ja lujaa nämä hallussapidot.

Jenkkifudiksessahan hautominen on kaikista helpointa, kun peli menee poikki kun polvesi/kyynerpääsi osuu maahan ja sinulla on pallo hallussasi. Eli jenkkifudiksessa voi todellakin "hautoa" vaikkei samassa merkityksessä kuin muissa lajeissa. RB huomaa ettei homma taida enää tästä edetä kun linebackeri tulossa täysiä kohti-> dyykkaa pallo hallussa niin pitkääle kun pääsee-> peli poikki ja uutta yritystä kehiin.

Jääkiekossa ainakaan väline ei ole hallussa mitenkään enempää kuin jalkapallossa. Futiksessa sentään kosket ruumiinosallasi välineeseen. Jääkiekossa se on toisen välineen päässä ja posessionin osalta on todella paljon enemmän tekemistä sen tekniikan kanssa, koska sinulla ei ole suoraa kontaktia pelivälineeseen.

Koskeminen välineeseen ei ole vielä hallussapitoa. Sitäpaitsi jääkiekossa kiekkoa voi helposti hautoa nurkissa eikä siinä todellakaan tekniikkaa vaadita samalla tavalla kuin jalkapallossa. Lähinnä voimaa ja yritystä. Jalkapallossa tätä tapahtuu lähinnä kulmalipun tuntumassa n. 5 kertaa/ottelu. Jääkiekossa sitäpaitsi voi ulottuvat pelaajat todella helosti hautoa kiekkoa muuallakin. Ja kuten sanoin, niin jääkiekko on siinä harmaalla alueella, eli ei vertailukelpoinen noiden muiden esimerkkien kanssa.

[Alligaattori]

Kyllä futiksessa ylivoimaisesti siisteintä on pilkkuskabat ja pilkkujen vetäminen ylipäätänsä. Vapareita alle 25 metristä on myös aika asiallista pommitella ylänurkkiin.

[Aachi]

Kyllä futiksessa ylivoimaisesti siisteintä on pilkkuskabat ja pilkkujen vetäminen ylipäätänsä.

Veskojen torjunnat on kans tosi mageita 

[V]

Veskojen torjunnat on kans tosi mageita 

Treenaako Klubi useinkin heittelemällä käsilaukkujaan kohti maalia?

Hienointa futiksessa on se koko taktinen kuvio, mikä liittyy 22 pelaajan kentällä oloon. Erityisen hienoa on se, että maaleja tulee suht vähän, joten tilanteiden luonti ja maalikliimaksit eivät ole kärsineet inflaatiosta toisin kuin esim. koripallossa korin tekeminen.

[Vastapallo]

Eräs foorumistiystäväni tuossa kesällä kiteytti jalkapallon hienouden mielestäni loistavasti: Jalkapallo on pirun helppoa ja yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaikeaa ja monimutkaista, että sitä on mahdotonta hallita täydellisesti.

[Bunuel]

Vaikka jalkapalloa kuinka paljon katsoisi niin televisioista kuin paikanpäällä niin tuntuu että jokaisesta ottelusta oppii aina jotain uutta. Eihän tätä lajia voi ikinä täysin oppia mikä tekeekin siitä niin hienon. Mitä enemmän katsoo, sitä enemmän se antaa.

[JMP]

Avaus viestille ensinnäkin  :tuoppi:Juurikin näin. 0–0 ei automaattisesti tarkoita "vaha tülsaa peliä".

Tähän linkki Simpsonien pätkään, jossa kaksi keskikenttäpelaajaa syöttelee palloa keskikentällä toisilleen (muuta ei ottelussa selvästikään tapahdu).  

No eipä vaitiskaan. Yksi parhaista näkemistäni otteluista oli kauden 2001-2002 Espanjan Primeran Celta Vigo - Malaga, joka päättyi 0-0. Toki hyökkäyksen kannalta pelaajia vaivasi järjettömän huono epäonnisuus, sillä tolppa/ylähirsilaukauksia tuli kymmenkunta, mutta ottelu oli kyllä erittäin viihdyttävä juuri hyökkävytensä takia, maalittomuudesta huolimatta.

Jalkapallon huono puoli lajiin perehtymättömän suusta kuultuna tuppaa usein kuitenkin olemaan nimenomaan se, etä siinä ei tapahdu riittävän paljon useasti = vauhtia ja paljon maaleja. Kun "tavalliselta" palliaiselta kysytään, oliko matsi hyvä vaiko ei, vastaus riippuu hyvin pitkälti siitä, tuliko siinä paljon maaleja vai ei.

Kaikissa lajeissa on puolia, joita toisissa ei ole tai ne eivät ainakaan selkeästi siinä erotu. Jalkapallossa (puolueellinen näkökulma toki) niitä tuntuu olevan eniten. Täydellistä pelaajaa kaikkiin tilanteisiin ei ole missään lajissa, mutta vähiten jalkapallossa. Parhainkin jalakapalloilija on jollain osa-alueella surkea (ainakin muiden saman sarjatason keskiarvopelaajiin nähden).

[Cetot Windusta]

Eli kertokaa miksi pidätte jalkapallosta

Pidän jalkapallosta luovien pelaajien takia. He tekevät pelin. Minusta on upeaa katsoa vaikka Litmasta, Diegoa tai vaikkapa Valeri Popovitshia, mutta minua ei kiinnosta ennalta arvattavan jalkapallon katsominen. On tylsää katsoa, kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu; Maalivahti syöttää maata pitkin topparille. Toppari heittää pitkän pallon kärjelle, mutta vastustajan puolustaja saa päänsä väliin ja pallo palaa takaisin avaajan puolelle. Hyvä esimerkki on vähän aikaa sitten pelattu Suomi-Espanja harjoituspeli. Peli oli ennalta arvattavaa, kun Suomelta puuttuivat luovat pelaajat eikä Espanjaa kiinnostanut pelaaminen kuin vähän alusta. Rukoilin pitkään, kunnes Hodgson vastasi huutooni ja toi kentälle Eremenkon. Losa sai sentään joitain oivalluksia taas aikaan, tähän eivät Kuqit ja Riihilahdet ikinä pystyneet.

Itseäni on aina ihmestyttänytkummastuttanut kuinka paljon ihmiset välittävät epäolennaisuuksista. Losan kohdalla itketään synnyinmaasta, siitä ettei mies laula kansallislaulua, paita pitäisi laittaa housuihin, kengät ovat rumat ja niin edelleen. Mitä ihmeen merkitystä niillä on? Ja tällaista väkeä ei löydy vain ''tuulipuvuista'' vaan myös forumilta.

Ja monet jääkiekkoväen edustajat valittavat vähämaalisuudesta kun vertaillaan jääkääkkää ja jalkapalloa. Mutta kun maaleja tulee harvemmin, on yksittäinen maali todellinen orgasmi, joten sen voi aivan hyvin nähdä myöskin hyvänä puolena.

[krevis]

Itselleni tärkeitä asioita ovat "kolmiulotteisuus", vaihtojen vähyys ja ylempänä mainittu helppous/yksinkertaisuus<=>vaikeus/mahdottomuus.

On hienoa, että pelissä voi heittää roikkupallon pitkien roikaleiden väliin kahta päätä lyhyemmälle kaverille. On hienoa, että suurimman osan pelistä kentällä ovat samat jätkät. Monessa muussa pelissä kentällä vipeltää enemmän tai vähemmän porukkaa ja itselläni piuhat yläkerrassa ovat sen verran pitkät etten ikinä esim. lätkämatsissa oikein hahmota ketä kentällä on. Varsinkin jos pelaajat ovat edes hieman tuntemattomia (kuten nykyään esim. lätkävertauksen kohdalla poikkeuksetta käy).

Hienointa on kuitenkin se, että periaatteessa ei tarvita kuin pallo. Jokainen osaa potkaista palloa, jokainen hallitsee yksinkertaisen sisäsyrjäsyötön. Kuka tahansa pystyy pelaamaan, melkein missä tahansa. Mutta sitä palloa ei edelleenkään kovasta yrityksestä huolimatta ole kukaan pystynyt täysin kesyttämään. Se on mahdoton täydellisesti hallittavaksi. Pele, Maradona, Platini, Ronaldinho yms. ovat päässeet melko lähelle, mutta täydellistä pallon hallitsijaa ei tule koskaan olemaan. Itse asiassa, vaikka joku sen pallon kesyttäisikin, niin ei se yksin pärjäisi...

[Monni]

Hieno topic! Itseäni kiehtovat jalkapallossa pitkälti samat asiat, joita on jo mainittu. Junnuvuosinani en juurikaan itse päässyt maaleilla juhlimaan johtuen lähinnä pelipaikastani puolustuksessa. Taitotason kehittyessä oli mukava huomata kuinka pelissä pystyi keskittymään omaan roolin koko joukkueen taktiikassa; kuinka liikkua kentällä, miten sijoittua eri tilanteissa. Tietysti junnupeleissä tulee paljon virheitä nimenomaan puolustukselle, mutta siinä ainakin on haastetta opetella pelaamaan omassa roolissa vieläkin paremmin!

Ainakin itselleni nauttivampia tilanteita ottelussa ovat huikean hienot ja älykkäät syötöt joilla avataan vastustajan puolustus. Eikä syötön tarvitse johtaa aina edes maalipaikkaan; keskikentällä annettu oikea-aikainen syöttö liikkeeseen on jo itsessään hieno suoritus. Niinpä Litmaset, Ronaldinhot, Popovitshit ym. tekevät lajista erityisen hienon. Esimerkiksi viime keväänä kävin katsomassa jonkin Hakan harjoitusmatsin ja koko pelin ajan seurasin mitä Vallu teki kentällä. Oli hienoa huomata, kuinka joku pelaaja voi ajatella pelin kulkua aina muutaman tilanteen edellä. Aina kun mies sai pallon hän tiesi kuinka jatkaa tilanteesta. Usein tuloksena oli oivaltava syöttö, joka helpotti joukkueen hyökkäystyöskentelyä ja asetti vastustajan vaikeampaan asemaan. Toki muissakin lajeissa on mielenkiintoista seurata yksittäisen pelaajan suorituksia. Jääkiekossa tehty soolomaali on toki hieno, mutta kiekkoa nyt vain on kuitenkin suhteellisen helppo hallita verrattuna jaloilla hallittavaan palloon.

Minulle jalkapallo lajina on mielenkiintoista seurattavaa katsomosta, mutta peliä on myös itse mukava pelata Kaikissa lajeissa ei ole näin: esimerkiksi salibandyä on silloin tällöin kiva pelata, mutta ei ko. lajia jaksaisi televisiosta seurata, juuri useiden tässä topicissa mainittujen syiden vuoksi. Vaikka puulaaki tai alasarja peleissä ei aina saa tehtyä sitä maalia, niin onnistuneet syötöt, sijoittuminen, oikea-aikaiset liikkeet voivat tehdä ottelusta itselle parhaan pitkään aikaan.

Yksinkertaisesti jalkapallo on kaunis peli!

[Vastapallo]

Nyt on hieman paremmin aikaa, joten jatkanpa hieman.

Sen lisäksi, että jalkapalloa pystyy pelaamaan lähes kuka tahansa, missä tahansa ja koska tahansa, perustuu sen hienous myös siihen, että jalkapallo on itse lajia suurempi asia. Jalkapallo on yhteinen kieli, yhteinen uskonto, joka yhdistää ihmisiä lähes jokaisessa maailmankolkassa. Itsekin olen tavannut lähes neljännesvuosisataisen elämäni aikana melko paljon ihmisiä eripuolelta maailmaa ja käytännössä kaikkien kanssa viimeistään jalkapallo on ollut se, josta yhteistä puhuttavaa on löytynyt. (Toki kaikkien kanssa ei ole ehtinyt edes jalkapalloon asti, mikä sinänsä on sääli.)

Jalkapallo on, kuten aiemmin totesin, myös uskontoon verrattava asia. Hyvänä esimerkkinä toimikoon viime kesän MM-kilpailut, joiden aikana köyhän Norsunluurannikon maajoukkue loi uskoa paremmasta tulevaisuudesta epätoivoiselle kansalle. On hienoa, että jalkapallo pystyy tarjoamaan lohtua ja toivoa ihmisille, joille sitä ei muuten ole liikaa tarjolla.

Jalkapallo yhdistää maailman ihmisiä ja vaikka minun onkin vaikea kuvitella Galatasarayn ja Fenerbachen, tai Rangersin ja Celticin fanien paiskaavan kättä tulikivenkatkuisten derbyjen jälkeen, niin uskon silti, että kaiken seurauskollisuuden ja fanaattisuuden keskellä annetaan arvoa ja kunnioitusta myös vastustajan faneille. Kaikki me kuitenkin rakastamme jalkapalloa, vaikka kaulassa roikkuisikin eriväriset kaulaliinat.

Edit: Kirjotusvirheitä

[Pietro Coscelli]

Elämä on osa jalkapalloa.