Jalkapallossa ehdottomasti hienointa on mielestäni maalit (
Itsehän olen tietenkin hyökkääjä) ja niihin johtaneet tilanteet esim. hieno syöttökuvio joka alkaa puolesta kentästä tai millintarkka 40 metrinen keskitys jonka sitten vaikka Kuqi puskee verkkoon.
Myös se maalia/ varsinaista maalitilannetta edeltävä hetki on hieno eikä sitä voi sanoin kuvailla. Tämä tunne on suuri esim. Suomen hyökätessä kohti vastustajan maalia, pallo on keskikentällä Tainiolla, laidat ovat vapaina, Losa hakee palloa ja Tintti on jo juoksemassa pystyyn. Siinä näkee sen, kuinka paljon pallollisella on vaihtoehtoja saada aikaan maalitilanne, josta tulisi tehdä maali. Myös maalivahtien torjunnat ovat usein hienoja, ottaen huomioon sen kuinka vaikeaa maalivahdin on oikeasti pysäyttää vaikkapa se sataaviittäkymppiä tuleva potku kahden metrin korkeudelta. Maalivahdit joskus kyllä pilaavat hyökkääjien fiiliksen matseissa liian hyvillä torjunnoillaan ja en usko että maalivahti saa samaa tunnetasoa siitä maalipelastuksesta kuin hyökkääjä joka saa pallon maaliin. Eikös maalivahti voisi joskus armeliaasti päästää pallon maaliin, jolloin syntyisi enemmän iloa maailmaan koska hyökkääjä riemastuisi maalista kuin myös joukkueensa ja kannattajat. Toki maalin päästänyttä joukkuetta vituttaa se maalin päästäminen, mutta luulen että vitutus on pienempi kuin maalin tehneen joukkueen riemu.
MITÄ VITTUA NYT TAAS ^^
Minulle ja kirjoitukselleni
