Toisaalta Nürnberg kuuluu joka tapauksessa aina Kölnin alapuolelle, joten tuo on ihan hyttysten ininää. Natsikaupungin kintuillepotkijat ovat pikku hiljaa palaamassa omalle tasolleen, mikä on pelkästään hyvä asia.
Nürnberg kuuluu nykyistä - oikeastaan jopa viimekautistakin - korkeammalle. Köln puolestaan ei kuulu minnekään niin kauan, kuin sen palkkalistoilta löytyy eräs toistaitoinen tunari nimeltä Michael Meier. (Joka toki oli tehdä yhden saksalaisen jalkapalloilun suurimmista teoista vuosituhannen alun jälkeen, mutta ryssi lopulta senkin...)
Tuli tuossa katsottua hieman koostetta kierroksen matseista ja täytyy kyllä kehua taas René Adleria. Mieletön matsi nuorukaiselta. Manuel Neuerkaan ei jäänyt paljoa jälkeen, mistä toki saa kiittää onneaankin. Rafael van der Vaart nimittäin osoitti vittumaisuuttaan ajelemalla jalkapohja edellä suoraan Neueria sääreen, tahallisuudesta ei ole kysettäkään. Rikkeensä jälkeen mies vetää niin raivostuttavan ylimielistä ilmettä, että joku olisi saanut käydä pesäpallomailalla sotkemassa puukengän polvilumpiot tohjoksi. Samaa hoitoa voisi suositella Paolo Guerrerolle, joka teloi Jermaine Jonesin. Onneksi Jonesille ei kuitenkaan pitäisi tulla paria viikkoa pidempää taukoa. Mielenkiintoista on muuten se seikka, että tuossa ottelussa nähtiin kahdeksan keltaista korttia, mutta kummastakaan yllä mainitusta tilanteesta lappua ei nähty...
Kierroksen säälittävämmästä näystä vastasi muuten Leverkusen, eikä tällä nyt tarkoiteta Stefan Kiesslingiä. Se noin 50 ihmisen vieraskatsomonosa vain oli varsin surkuhupaisaa katseltavaa. Toki Saksan todellisen (siis ennen Hoppenheimin nousua) plastikko-ottelun arvoista.
