Olen lukenut tällä foorumilla niin hienoja futismatkaraportteja
, joten siitä innostuneena ja tavallaan myös niistä kiitoksena halusin kirjoittaa tämän. Aikaa on tästä mennyt jo yli puoli vuotta, mutta muistot ovat vielä vahvat kirjoittamiseen, ja tarpeelliset faktat tarkistin päiväkirjasta.
Saavuin sunnuntaina aamupäivällä Navarran maakunnan pääkaupunkiin Pamplonaan. Reppu selässä yritin löytää jostain karttaa kaupungista. Ainoa tavoitteeni oli löytää Reyno de Navarra. Mitään hajuahan ei vielä tässä vaiheessa ollut lippujen saatavuudesta. Tiesin vain, että illalla La Liga -pelissä vastassa on Valencia ja stadionille mahtuu alle 20 000 katsojaa. Pienen kaukobussiterminaalin vieressä kevätauringon lämpimässä paisteessa tutkin bussipysäkkien seinille sotkettujen lasien taakse aseteltuja reittikarttoja. Huomasin siellä jossain tekstin: Estadio, ja sinne menevän bussilinjan. Yritin painaa reitin muistiin, ja etsin oikean pysäkin. Bussissa en enää ollut ollenkaan varma siitä, missä olin ja minne menossa. Tuntui hieman tyhmältä lähteä ilman karttaa vieraan kaupungin laidalle. Jäin pois, kun eräs bussin käännös vaikutti odotetulta. Tunsin olevani kartalla. Jatkoin bussista noustuani kävelyä bussilinjan suuntaisesti ja hetken päästä oikealla näkyi pitkä ja leveä rakennus. Pieni fanituotekauppa stadionilla oli auki, joten astuin sisään, ostin huivin ja kysyin myyjältä lipuista. Nainen opasti minut stadionin taakse, jossa ymmärsin lippuja myytävän.
Siellähän niitä luukkuja oli ja ainoan avonaisen luukun edessä jutteli joku Pedro norttia imien. Myyjä kai huomasi minut, kun vinkkasi jotain kaverilleen, joka ystävällisesti väistyi syrjään savuttelemaan. Kysyin ensin kohteliaasti lippua illan Valencia-peliin. Ilmeisesti niitä vielä oli tarjolla, sillä mies nyökytteli, sanoi jotain espanjaksi ja näytti sormellaan edessäni olevan seinän yläreunaan, jossa oli lippujen hinnasto. Hetken mielessäni arvoin tilannetta: en ollut opetellut katsomon osia espanjaksi, joten oli oikeastaan ihan sama mihin lipun ostaisin. Ajattelin ostaa keskihintaisen (30€) lipun. Samalla kun jo mies lasin takana höyläsi electroniani, huomasin toisen lapun, jossa oli keskiviikon Glasgow Rangersia vastaan pelattavan UEFA-cupin hinnasto. Se oli ikävää luettavaa ei-jäsenelle. Paikka kuin paikka maksoi 60 euroa. (Jäsenille lysti kustansi jostain kymmenestä eurosta ylöspäin.) Helvetti, ajattelin, kun tänne asti on kerran tultu, niin nyt ei voi alkaa säästellä. Olihan se kuitenkin jo round 16, kuten Skotlannissa sanottaisiin, ja vielä second leg. Mies lasin takana oli juuri saanut electronini höylätyksi, kun tilasin uutta lippua.
Palasin keskiviikkoaamuna Pamplonaan aurinkoisessa San Sebastianissa välipäivät seikkailtuani. Niin, se Valencia-peli ei ollut sunnuntaina edes loppuunmyyty. Paikalla oli reilu 17 000 katsojaa. Silti tunnelmaa ja laulua riitti läpi pelin. Ainoastaan Morientesin 1-1 tasoitus lisäajalla masensi yleisön. Pamplonan vanhakaupunki, ja varsinkin sen keskusaukio, oli muuttunut poissa ollessani siniseksi yli 4000 skottiladin pystytettyä lippuja ja lakanoita joka paikkaan. Turvoneet punaiset miehet makasivat harvoilla viheralueilla nahkaansa polttamassa ja turvotusjuomaa :tuoppi:skoolaamassa
. Säkkipilliin ei kukaan jaksanut puhaltaa. Poliiseja oli aika paljon liikkeellä, mutta mitään hulinoita ei päivällä vielä näkynyt. Ilmaisjakelulehdet, joiden urheilu(=futis)sivuja minäkin yritin lukea, otsikoivat ”Un Partido para la Historia”. Historian suuriman ottelun läheisyys oli aistittavissa tosin vain skotlantilaisten valtaamassa vanhassakaupungissa.
Lähdin stadionille muutamaa tuntia ennen peliä haistelemaan tunnelmaa. Matkustin bussilla, joka oli täynnä laulavia ladeja siniset Carling-paidat San Miguelista märkinä. Seurasin aikani stadionin täydessä baarissa skottien ja paikallisten yllättävän sopuisaa yhdessä kaljoittelua. Varsinkin ladien ”sorry mate” –kommentit pienenkin hipaisun jälkeen olivat perin yllättäviä.
Paikkani stadionilla oli sivurajalla 16-rajan tuntumassa jossain kymmenennellä rivillä. Yläpuolellani oli vajaan 2000 Glasgow-kannattajan joukko, josta ei pelin aikana lentänyt mitään (paitsi välillä sylkeä) alas. Vastapäätä sijainnut pienempi vieraskannattajien sektio otti muutamaan otteeseen yhteen poliisin pamppuporukan kanssa. Ja heidän katsomostaan lensi aina välillä jotain pamplonalaisten päälle, niin että ainakin muutama paikallinen katsoja kannettiin jalat edellä hoidettavaksi.
http://www.youtube.com/watch?v=2fhdDwih7bcOttelun merkitys näkyi katsomossa jo pelaajien esittelyn kohdalla. Huutomyrskyt olivat paljon voimakkaampia kuin sunnuntaina, ja kannatuslauluihin yhtyi todella moni katsojista. Ottelussa pelattiin siis puolivälieräpaikasta. Edellinen osa Ibroxilla oli päättynyt 1-1. Peli oli tasainen ja piti katsojia loppuun asti piinaavassa jännityksessä. Läpi ottelun tunnelma oli katsomossa todella upea, ja ottelun loppuvaiheilla, kun Webo oli jo laukonut kotijoukkueen 1-0 johtoon, kaikki joilla oli Osasuna-huivi, heiluttivat sitä ilmassa ja hoilasivat voitonlauluja. Loppuvihellyksen jälkeen Reyno de Navarra räjähti ja tuntemattomien kanssa halailtiin ja onniteltiin toisia, kunnes taas laulettiin voitonlaulua ja heilutettiin huiveja. Viladeoo, Viladeoo, Osasuna, Osasuna Champeoon!!
Vajaan parin viikon aikana näin Espanjassa myös La Liga –ottelut: Athletic-Osasuna ja Zaragoza-Atletico. Näistä sitten ehkä myöhemmin!
Tunnelmaa vielä paikallisesta katkarapukatsomosta:
http://www.youtube.com/watch?v=0tHtXzfgBCwJa vähän muualtakin:
http://www.youtube.com/watch?v=wOij7ZcVCQMTämä katsomo oli Osasunalla se järjestäytynein fanikatsomo. Mutta, niin kuin tälläkin foorumilla on kirjoitettu, ei Espanjassa kovin monella joukkueella tunnu olevan sellaista järjestäytynyttä porukkaa joku pääty täynnä. Tuossakin pelissä oli ympäri katsomoa paljon pienempiä porukoita ja tietysti keskiverto janaritkin elivät pelissä kovemmalla tunteella, tai vähintäänkin äänekkäämmin, kuin esimerkiksi suomalaiset kollegansa.
