Rakkaudella, vihaan sua Portugali

[SOINIO]

Toki toiselta kaaviopuolelta finaalin ennakkosuosikki tulee, olipa se sitten Ranska tai Saksa, mutta kyllä Portugalilla siinäkin pelissä saumansa on.

Tokihan sieltä vastaan tulee sinänsä laadukkaampi jengi, mutta kumpi tahansa myöskin haluaa ottaa pallonhallinnan itselleen, jolloin Portugali kuitenkin pääsee tavallaan pelaamaan sitä ominta peliään eli puolustamaan ja iskemään vastaan. Paljon riippuukin siitä, että pystyykö alakerta nyt sitten oikeasti kovaa vastusta vastaan ja paineeseen joutuessaan pitämään nollat tai ainakin pelin vähämaalisena. Joitakin vastaiskujahan Portugali väkisin saa, ja niissä Cristiano adjutantteineen ovat aina vaarallisia. Erikoistilanteethan nyt tällaisessa pelissä ovat aina kovassa roolissa, ja niistähän voi sinänsä tulla maali kumpaan tahansa päähän, mikä tietysti aina, varsinkin avausmaali ollessaan, myöskin muokkaa pelin luonnetta.

Onhan se tavallaan vekkulia, että Portugalin puolustus alkoi toimia siinä vaiheessa, kun, sinänsä hienon ja pitkän uran pelannut, Ricardo Carvalho siirrettiin museoon. Portugali on nyt päästänyt pleijareissa 300 minuuttiin yhden maalin. Tosin eipä se päästänyt myöskään Islantia ja Itävaltaa vastaan kuin yhteensä yhden. Unkaria vastaan sitten hurlumheimatsissa meni kolme. Kuitenkin siis pois lukien tuo Unkari-peli Portugali on päästänyt viiteen matsiin (ml. yksi jatkoaika) vain kaksi maalia.

Onhan Portugalin materiaali kuitenkin nimivahvuudessaan aika kaukana siitä, mitä se oli joskus Decon ja Ricardo Carvalhon saati sitten Figon ja Rui Costan kovina päivinä. Hienosti ovat kuitenkin nämä liganosjyrät pelanneet ja ennen kaikkea muodostaneet toimivan joukkueen sekä puolustaneet hyvin nimenomaan keskikenttää myöden. Lisäksi sehän on selvää, että sekä turnauksen pelaaja että valkku löytyvät tästä jengistä.

[Laitalinkki]

Tosin eipä se päästänyt myöskään Islantia ja Itävaltaa vastaan kuin yhteensä yhden. Unkaria vastaan sitten hurlumheimatsissa meni kolme. Kuitenkin siis pois lukien tuo Unkari-peli Portugali on päästänyt viiteen matsiin (ml. yksi jatkoaika) vain kaksi maalia.

Unkariakin vastaan muistaakseni kaksi maaleista oli melkoisen onnekkaita pomppuja, joten kyllähän tuota Portugalin puolustuspelin onnistumista on vähän aliarvioitu, sekä Carvalhon kanssa että ilman. Lisäksi Portugalin nollaamista vastustajia Kroatialla (kolmessa pelissä viisi maalia) ja Walesilla (viiteen peliin 10 maalia) oli esittää aivan turnauksen parasta hyökkäysonnistumista, joten mitään pilipalihyökkäyksiä se ei edes pysäyttänyt. Toki Walesilta Ramsey sivussa, mutta kuitenkin.

Lisäksi sehän on selvää, että sekä turnauksen nuori pelaaja että valkku löytyvät tästä jengistä.

Korjasin vähän. Ei Crisun MVP-valintaa sentään ole kirkossa kuulutettu, vaan kyllä esim. Griezmann, Payet tai Kroos ovat erittäin varteenotettavia haastajia. Sanches ja Santos kyllä erittäin vahvoilla omiin pysteihinsä, joskin varmaan Coleman ja Lagerbäck haastavat kuitenkin hyvin.

[SOINIO]

Eipä noistakaan kukaan sentään ole joukkuettaan reppuselässä vienyt kuin Cristiano. Ronaldo kuitenkin nyt jo kolmessa viime pelissä neljästä "on ollut Ronaldo" ja pitkälle jopa tehnyt eron ihan jopa alkulohkoputoamisen ja finaalipaikan väliltä. Unkaria vastaan lohkon päätöspelissä Portugali tarvitsi vähintään tasurin, ja kun omiin meni kolme, niin Cristiano teki 2+1. Kroatiaa vastaan jatkoajan lopulla Ronaldo tuli puolustamaan oman boksin tienoille, riisti pallon ja käynnisti voittomaaliin johtaneen vastahyökkäyksen, johon hän vielä itse osallistui. Puolaa vastaan oli sitten vähän vaisumpi päivä, ja voitto piti hakea rankkareilta. Eilen sitten taas Cristiano hoiti sen käytännössä ratkaisevan ekan maalin ja vielä syötön päälle.

Niin hieno pelaaja kuin Kroos onkin, niin hän olisi varmaankin voinut vetää Schweinin ja Poldin kanssa fantasidukkaosastolla, ja Saksa olisi silti tässä vaiheessa. Payetin uroteot taas jäivät, ainakin tässä välitarkastelussa, lähinnä alkulohkoon. Griezmann taas toki on nostanut profiiliaan koko ajan ja ollut kova myöskin pleijareissa, joten hän on varteenotettava haastaja ainakin mestaruuden tullen. Saksalta sitten toki myöskin Neuer "on ollut Neuer" ja hoito pitkälti Italian lyömällä Buffonin kaksintaistossa rankkareissa.

PS. Sinänsä en ota kantaa niin sanotusti viralliseen palkintoon, vaan tämä on oma näkemykseni.

[aquel]

Eipä noistakaan kukaan sentään ole joukkuettaan reppuselässä vienyt kuin Cristiano. Ronaldo kuitenkin nyt jo kolmessa viime pelissä neljästä "on ollut Ronaldo" ja pitkälle jopa tehnyt eron ihan jopa alkulohkoputoamisen ja finaalipaikan väliltä. Unkaria vastaan lohkon päätöspelissä Portugali tarvitsi vähintään tasurin, ja kun omiin meni kolme, niin Cristiano teki 2+1. Kroatiaa vastaan jatkoajan lopulla Ronaldo tuli puolustamaan oman boksin tienoille, riisti pallon ja käynnisti voittomaaliin johtaneen vastahyökkäyksen, johon hän vielä itse osallistui. Puolaa vastaan oli sitten vähän vaisumpi päivä, ja voitto piti hakea rankkareilta. Eilen sitten taas Cristiano hoiti sen käytännössä ratkaisevan ekan maalin ja vielä syötön päälle.

Niin hieno pelaaja kuin Kroos onkin, niin hän olisi varmaankin voinut vetää Schweinin ja Poldin kanssa fantasidukkaosastolla, ja Saksa olisi silti tässä vaiheessa. Payetin uroteot taas jäivät, ainakin tässä välitarkastelussa, lähinnä alkulohkoon. Griezmann taas toki on nostanut profiiliaan koko ajan ja ollut kova myöskin pleijareissa, joten hän on varteenotettava haastaja ainakin mestaruuden tullen. Saksalta sitten toki myöskin Neuer "on ollut Neuer" ja hoito pitkälti Italian lyömällä Buffonin kaksintaistossa rankkareissa.

PS. Sinänsä en ota kantaa niin sanotusti viralliseen palkintoon, vaan tämä on oma näkemykseni.

Hyvä näkemys onkin. Vaikka CR onkin ollut omilla korkeilla standardeillaan varsin vaisu 2/3 alkusarjan pelissä kuin myös 2/3 jatkosarjan pelissä, on hän kuitenkin tehnyt riittävän finaaliin päästäkseen ja toisaalta auttanut joukkuettaan kahdessa elintärkeässä pelissä nousemassa omalle huipputasolleen ja vastaavasti muiden kentällä samaan aikaan pelaavien yläpuolelle (sekä tasollisesti että ihan fyysisesti). CR:n hyvän esityksen ja huonon esityksen ero on ollut varsin suuri (CR:llä on turnauksen eniten missattuja avopaikkoja), muistellaan vaikkapa turnauksen kahta heikkoa avauspeliä lusitaanilta tai puolivälierässä tuhlattuja paikkoja. Ei CR:n ole tarvinnut ihan koko turnausta pelkillä omilla harteillaan joukkuetta onnekseen kantaa, apuja on tullut tärkeissä paikoissa Nanilta (3+1), Quaresmalta(1+1) ja Sanchesilta(1+0) hyökkäyspäässä sekä hyvin organisoidusta puolustuspelistä (pois lukien se Unkari-matsi) toisessa päässä.

CR on turnauksen paras pelaaja, jos Portugali voittaa finaalin. Häviölläkin voi olla, jos pelaa ok-finaalin ja esim. tasapaksu Saksa voittaa. Jos puolestaan Griezmann tai Payet pelaa kaksi unelmapeliä putkeen ja vie Ranskan mestaruuteen, on toinen heistä paras.

[Laitalinkki]

Peukkua sekä SOINIO:n että aquelin näkemyksille. Vahvasti oikeilla jäljillä.

[SOINIO]

Sunnuntaina sitten Cristiano vastaan Antoine!

[Captain Obvious]

Lisämausteena sitten Komea vastaan Sympaattinen. Aijai, hieno peli tulossa

[Vavá]

Lisämausteena sitten Komea vastaan Sympaattinen. Aijai, hieno peli tulossa

Antoine on äitinsä puolelta portugalilainen. Äidin isä oli portugalilainen pääsarjatason futaaja Lopes. Myös äidin äiti tuli Portugalista.

[Sneijder]

Muistan että samaan aikaan kun tämä topikki tehtiin (eli Portugali-Suomi ottelun jälkeen) avattiin myös Pepelle oma topikki ja se täyttyi heti useamman sivun edestä pelkistä keskareista ja haistatteluista Pepeä kohtaan

Mutta valitettavasti joku moderaattori poisti myöhemmin sen. No, muistuipa vaan mieleen.

[Raseliz]

Se on siinä! Ihanaa saatana! Uskomaton jengi. Ronaldon eläytyminen vaihtopenkillä oli hienoa katsottavaa ja sitten tulee Eder. Saa anteeksi kaikki paskat peli esitykset. Pepe kisojen paras toppari ja Patricio finaalin MoM. Santos tehnyt huikeaa työtä. Huikea fiilis.

[Lisbie]

Se, että Hugo Almeida ja Helder Postiga ovat vuodesta toiseen Portugalin ainoat hyökkääjät, on nykyjalkapallon parhaita läppiä. Edes se, että Brasilian joukkueessa pelasivat kiimaisissa kotikisoissa Fred ja Jó, ei ole mielestäni yhtä myyttistä.

Tilanne oli jo niin absurdi jossain vaiheessa, että Liedsonillekin hommattiin passi väkisin, vaikka brassi oli jo auttamatta nähnyt parhaat päivänsä. Tosin yhtä monta maalia hän teki 2010 MM-kisoissa kuin Almeida. Tai Cristiano Ronaldo.

Joka tapauksessa jotain sisälläni kuolee, kun Postiga ja Almeida eivät Portugalin arvokisajoukkueeseen enää mahdu. Joku kukavittu-Eder voi painua vittuun.

[Merengue]

Uskomaton suoritus. Kuten asiantuntijapiireissä tiedettiin, niin potentiaalia oli mennä loppuun asti ja peliäkään ei hävitty. Kukin onnistui oikealla hetkellä vuorollaan (mm. CR, Nani, Quaresma, Sanches, Pepe, Patricio) ja harvemmin oltiin hätää kärsimässä.

Vihaajat vihaa jne. mutta pyttyä nosteli tällä kertaa lopulta aivan oikea joukkue.

[Incrível]

Tämä klisee on tullut kuultua joskus aiemminkin. Portugali on viime aikoina ollut yllätysvalmis lähinnä negatiivisessa mielessä. Vaatii aika kovaa temppua hävitä himassa Albanialle.

Nostan vielä tämän oman kommenttini, jotta pääsette nauramaan. Fernando Santos joukkoineen veti allekirjoittaneen kölin alta.

Portugali oli ennen kaikkea joukkue tässä turnauksessa. Usein joukkueena hyvin pelaavat painelevat pitkälle, kuten nyt. Finaalissakin yleensä pärjää se, joka ei ole ainoastaan kasa yksilöitä. Toki kaavio-onnea oli ihan kunnolla, mutta en jaksa uskoa, että esimerkiksi Espanja olisi lusitaaneja kyennyt voittamaan. Italia tai Saksa kenties...

Vilpittömät onnittelut kaikille Portugalia pidempään sympanneille! Bandwagon -taival on varmasti ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen, nyt pääsette sitten naattimaan.

[Toldo]

Usein tulee ihmeteltyä ja naureskeltua että mikä tuossa Portugalissa foorumisteja risoo?

Hieno joukkue ja ansaittu mestaruus

[Binääripyhimys]

Tuli itsekin turnauksen aikana toitotettua Portugalin helposta kaaviosta ja keskinkertaisista esityksistä, mutta eipä tuota mestaruutta olisi yksikään maa ainakaan enempää ansainnut näissä kisoissa. Santos uskalsi tehdä kokeiluja kokoonpanon kanssa ja löysi toimivan paketin kreivin aikaan, minkä lisäksi hioi nimenomaa tiiviin ja yhtenäisen joukkueen. Erinomainen saavutus joukkueelta, jonka nimilista ei paria poikkeusta lukuunottamatta kuitenkaan ollut sieltä mediaseksikkäimmästä päästä. Onnittelut

[Maakuntasatraappi]

Kai tämän tuloksen tavallaan "piti" tulla, jotta kaltaiseni futiksen taktisesta historiasta kiinnostuneet hörhöt voivat tämän vuosikymmenen (ja ehkä seuraavankin) osalta julistaa pallonhallintaan ja maagisiin syöttöprosentteihin luottavan futiksen olevan out. Näennäinen roiskaisu kulmalipun suuntaan ja siitä seuraava alueellinen prosenttifutis jossa kelpaa mainiosti että puolustava joukkue voittaa pallon jotta voi sen menettää hyökänneelle jengille sopivalla alueella, esimerkiksi se on nykyaikaa.

Käynee niin, että tuosta etsii jatkossa viisasten kiveä moni joukkue, joilla ei ole riittäviä yksilöitä ratkaisemaan otteluita pelitavalla, joka ei itsessään tuota kovin valmiita maalipaikkoja kuin (vastustajan tasosta riippuen toki) keskimäärin kerran matsia kohden jos niinkään usein. Ei kuitenkaan ole Portugalin vika, jos moderni prosenttifutis ei ole niin helppoa kuin tätä tulosta katsellessa voisi kuvitella.

[SOINIO]

Paljon riippuukin siitä, että pystyykö alakerta nyt sitten oikeasti kovaa vastusta vastaan ja paineeseen joutuessaan pitämään nollat tai ainakin pelin vähämaalisena.

Kyllä!

[Guarin]

Nyt se arvokisavoitto sitten viimein tuli. Fernando Santosin taktiikka siihen lopulta tarvittiin. Nyt oli puolustusosaamisen lisäksi riittävästi taitoa tehdä ne tarvittavat maalit. Ei ollut samaa säihkyvyyttä kuin vaikkapa 1996 ja 2000-kisoissa mutta näinhän se menee että valitettavasti iloisella jalkapallolla harvemmin pokaaleita nostellaan. Varsinkaan kun tämänkertainen joukkueen materiaali ei ollut sieltä säihkyvimmästä päästä tyyliin Rui Costa, Luis Figo, Joao Pinto, Sa Pinto, Nuno Gomez jne.

Sportingissa muutaman kauden kimpassa pelanneet William Carvalho, Adrien Silva ja Joao Mario muodostivat hyvin toisensa tuntevan keskikentän ytimen. Nuoret Sanchez ja Guerreiro tulivat ryminällä parrasvaloihin, Nani oli hyvä apu Ronaldolle kärjessä pelaten parhaan arvoturnauksensa, Quaresma toimi täsmäaseena vaihdosta, Rui Patricio pelasi loistavan turnauksen ja Fonten ja Cedricin mukaantulo naulasi puolustuksenkin hyvään kuosiin. Sokerina pohjalla Ederiltä sitten täydellinen suonenveto. Lisäksi kaikki kenttäpelaajat saivat peliaikaa. Voitot jatkoajoilla ja rankkareissa osoittavat että pää kestää kyllä.

Lisämakeutta mestaruuteen tuo Ranskan lyöminen kotikentällään, välierätappiot 2000 ja 2006 kuitattiin nyt tylyimmällä mahdollisella tavalla.

[Lisbie]

Usein tulee ihmeteltyä ja naureskeltua että mikä tuossa Portugalissa foorumisteja risoo?

Topicin avaamiseen johtaneen ottelun tapahtumat?

Hieno turnaus Portugalilta ja mestaruus meni kyllä oikeaan osoitteeseen.

[kokistuoppi]

Kai tämän tuloksen tavallaan "piti" tulla, jotta kaltaiseni futiksen taktisesta historiasta kiinnostuneet hörhöt voivat tämän vuosikymmenen (ja ehkä seuraavankin) osalta julistaa pallonhallintaan ja maagisiin syöttöprosentteihin luottavan futiksen olevan out. Näennäinen roiskaisu kulmalipun suuntaan ja siitä seuraava alueellinen prosenttifutis jossa kelpaa mainiosti että puolustava joukkue voittaa pallon jotta voi sen menettää hyökänneelle jengille sopivalla alueella, esimerkiksi se on nykyaikaa.

Käynee niin, että tuosta etsii jatkossa viisasten kiveä moni joukkue, joilla ei ole riittäviä yksilöitä ratkaisemaan otteluita pelitavalla, joka ei itsessään tuota kovin valmiita maalipaikkoja kuin (vastustajan tasosta riippuen toki) keskimäärin kerran matsia kohden jos niinkään usein. Ei kuitenkaan ole Portugalin vika, jos moderni prosenttifutis ei ole niin helppoa kuin tätä tulosta katsellessa voisi kuvitella.

Mielestäni laiskaa höpötystä kaikki sellaiset "analyysit", mediassa jotka johtavat tulokseen "tämä pelitapa on nyt out" ja "tämä muodissa." Kyllä, tuollainenKIN kuvaamasi prosenttifutis on nykyaikaa hyvin täsmällisesti organisoituna. Ei pallonhallintapelin kiistaton loogisuus ja järkevyys siitä silti mihinkään kuole, että Lesteri ja Portugali voittivat mestaruudet toisenlaisella filosofialla.

Manchesterin byjamapaidatkin sainasivat muuan Guardiolan.

[Holmgård]

                Mestaruuden arkkitehti oli ilman muuta Johtaja Fernando Santos. Tilanteiden mestari, tukitsija, muokkaaja ja soveltaja. Portugali ei ollut yhtä särmän kompakti kuten hyvin puolustanut Puola. Mutta jokaisessa tilanteessa joukkue paikkasi, korjasi, venyi ja vanui ilman että suurempaa vahinkoa pääsi syntymään. Pajon samaa kuin Kreikassa viime MM- skaboissa. Kova raataminen, ravaaminen, peliin heittäytyminen yhdistetään TCUP:iin ( thinking clearly under pressure ).

Kisojen kuningas oli Pepe, joka on todellinen takalinjojen kenraali. Pystyy hallitsemaan isoa aluetta, olemaan varma ja agressiivinen samaan aikaan, loistava ja kekseliäs pelaaja myös ylöspäin ( semien katko, ajo, ulkosyrjäläpisyöttö- kombo oli upea näyte). Pelaa oman ruutunsa kuten maailman paras, sekä hoitaa siivun kolmen vieruskaverin hommista ihan freelancena.

           Maalissa Rui Patricio oli todella hyvä. Sankaritason suorittamista. Koska kisojen maalivahtitaso oli niin kova niin ei ehkä erotu niin edukseen mutta silti kympin turnaus ja turnauksen top 5- pelaaja.

          Laitapakit vaihtuivat usein ja mielestäni hoitivat homman tasolla puhtaat paperit. Esimerkiksi esiin nostettu Guerreiro ei ollut juuri parempi kuin parjattu, hyvän vasurin omaava Eliseu. Juurikaan maalipaikkoja eivät luoneet tai temppuja tehneet pakit. Omaan päähänkin kisoista löytyi toista kymmentä yhtä hyvää pakkia.

         Toinen topparikin vaihtui useasti, mikä on erikoista jalkapallossa. Vanha naula Carvalho sekä alfatopparien kuningas Bruno Alves jäivät sivurooliin kun Santos peluutti keskinkertaista Fontea. Fonte oli pallottomana hyödytön ja pulassa aina kun hyökkääjä laittoi hänet puntariin. Selvisi kuitenkin kuivin jaloin. Mestaruus tuli kuitenkin Fontesta huolimatta, ei hänen ansiostaan.

        Keskikentällä slummien romunkerääjältä / varastetun tavaran jälleenmyyjältä vaikuttava verkkainen W. Carvalho pelasi hyvin pohjalla ja kontrolloi peliä siinä määrin ettei joukkue joutunut nyrkkeilytermein kulmaukseen. Danilo pelasi myös perushyvää, joskin anonyymiä peliä samalla paikalla.

           Nuori Renato S. tuli ryminällä parrasvaloihin ja pelasi todella hyvin kaksi ensimmäistä pudotuspeliä. Semeissä ja finaalissa ei päässyt peliin sisälle ja oli joukkueen huonoimpia. Toi kuitenkin paljon kaivattua yllätyksellisyyttä ja röyhkeyttä hyvin harmaaseen keskikenttään. Herra Harmaa oli Erkka V:n suosikki Adrien Silva, jonka anti kisoissa oli juokseminen ja aluepuolustamisen toteuttaminen. Joao Mario pelasi erinomaisen finaalin, ja oli muutenkin keskialueen paras portugalilainen. Mitkään mahtikisat nämä eivät häneltä kuitenkaan olleet, kosketus oli usein kova, katse maassa ja hyökkäysuhka vähissä.

Portugalin suurin uhka mestaruuden tiellä olikin keskikentän pallollinen peli. Se oli kuitenkin juuri riittävää kahdessa kriittisessä pelissä eli Kroatia ja loppuottelu. Wales oli numeroa liian huono ( kaksi numeroa ilman Ramseya ) ja Puola oli aivan liian passiivinen ja antoi lusitaanipuujalkojen kävellä kahteenkymppiin keskittelemään vapaasti. Santos oli hyvin kartalla ja vaihtoi taitavampaa kaveria sisään silloin kun oli tarvis ja luotti muuten Sporting- ketjun varmaan yhteispeliin. Suurimman osan ajasta tämä ketju laitapakeilla ryyditettyinä toimittikin palloa kulmalipun tienoille jossa siitä oli passelia luopua.

Nani pelasi loistavan turnauksen. Teki paljon asioita ja useimmiten oikein. Erittäin tärkeä pelaaja ja ilman muuta yksi neljästä mestaruuden kulmakivestä.

Ronaldosta lienee jo riittävästi sanottu. Pelasi hyvin ja oli suuri osa joukkuetta vaikka pystyy paljon parempaan.

Vakiovaihto Quaresma oli myös pieni mutta olennainen palanen kokonaisuutta, hieman kuin sahrami, arvokasta tavaraa. Piti ryhmän energisenä ja eloisana, ja vastustajat varpaillaan.

Eder sai yllättävän vähän vastuuta, kun Nani pelasi niin hyvin kärjessä. Pelasi hyvin finaalissa jo ennen ratkaisumaalia. Ja tuo maali ei ollut mikä tahansa tökkäys, vaan upea, vaikea yksilösuoritus. Hienoin maali arvokisafinaaleissa sitten van Bastenin häränsilmän 1988 Rinat Dasajevin taakse.

Näin tapahtui Euroopan mestaruus 2016. Muistutuksena vielä että joukkue oli kaksi vuotta sitten MM-kisoissa heikko ja epäyhtenäinen ja floppasi totaalisesti helpossa alkulohkossa. Siksi yhteenvedoksi riittää kaksi sanaa ja yksi nimi; Fernando Santos.

[SOINIO]

Turnauspelaamisen vanhoihin viisauksiin kuuluu, että sen aikana pitää pystyä kehittymään ja olemaan parhaimmillaan ratkaisupeleissä. Tässä Fernando Santos selkeästi onnistui. Portugalihan päästi, jos lasketaan hurlumheimatsi Unkaria vastaan pois, turnauksessa 630 minuutissa yhteensä kaksi maalia ja pleijareissa 450 minuutissa vain yhden, eli siinähän se menestyksen salaisuus pitkälti oli. Joka tapauksessa tasaisessa ja vähämaalisessa turnauksessa, jossa varsinkin kovissa peleissä pelkästään jo avausmaalin merkitys nousi isoksi, Portugali oli lopulta oikeinkin osuva mestari.

Santosin kuviothan siis tosiaankin muuttuivat jonkin verran turnauksen alusta. Lähtöryhmitys oli toki alun alkaenkin 4-1-3-2. Variaationa oli sitten 4-3-3/4-1-4-1, johon siirryttiin pudotuspeleissäkin kesken pelin useammin kuin kerran. Puolustus loksahti kohdilleen, kun Unkari-pelin jälkeen Ricardo Carvalho ja Vieirinha vaihtuivat Southampton-kaksikkoon Fonte ja Cedric. Keskikentällä Adrien Silva ei ollut alkulohkossa kertaakaan avauksessa, mutta hän nousi sinne Kroatia-matsiin ja oli lopulta ihan oleellinenkin palanen. Moutinho taas putosi alkolohkovaiheen jälkeen avauksesta, mutta hänestä tuli sitten arvokas ja kokenut vaihtomies loppupeleihin. Nuori Renato Sanches taas "löytyi" turnauksen edetessä penkiltä vähän kuin Cristiano 12 vuotta sitten. Loppuvaiheessa Portugalin kokoonpano oli vakiintunut pois lukien joku pelikielto ja loukkaantuminen.

Portugali sai lisäksi suurpelaajaosastoltaan eli Cristianolta ja Pepeltä tarvittavan pelillisen ja henkisen johtajuuden. Cristiano jätti seuratasolta tutut hattutemppuiloittelut väliin, mutta silti hän oli tärkeässä roolissa hoitamassa ratkaisuja Unkaria, Kroatiaa ja Walesia vastaan. Cristianokin teki siis juuri ne tarvittavat ratkaisut eli sen tarvittavan, että aina aidasta päästiin yli sille seuraavalle.

[Posesión]

1) Raphael Guerreiron pelatessa Portugalin maaliin saatiin 420 minuutin aikana pallo vain kerran

2) Cedricin pelatessa (450 minuuttia) niin ikään vain kerran pallo Portugalin maaliin. Cedric itse myötävaikutti maaliin (virhearvio)

3) Eliseu ei ollut alkuunkaan Guerreiron tasoinen. Hidas syöttely, ei kyennyt lukemaan peliä. Raphael Guerreiro on käynyt saman kuuluisan ranskalaisen jalkapalloakatemian kuin suuri osa Ranskan huippupelaajista (Henry, Pogba ym)

4) Thierry Henry sanoi itse BBCn lähetyksessä finaalin jälkeen Raphael Guerreiron olleen finaalin parhaimman pelaajan. Henry torjui samalla sen että olisi "vetänyt kotiinpäin". Kannattaa muistaa että Henry seurasi Guerreiron pelaamista huippuhyökkääjän elämänkokemuksella.

5) Portugalin puolustus oli lopulta kisojen paras. Portugali teki kisoissa "italiat" jolla tarkoitan tietenkin 1982 MM-kisoja. Santos löysi oikean kokoonpanon kun todelliset pelit alkoivat. Tämä edellytti Eliseun, Vierinhan ja R.Carvalhon penkille laittamista.

[Posesión]

Ylipäätänsä kehottaisin haistattamaan pitkät niille joiden mielestä jonkin pelaajan floppaaminen jossakin hikisessä (valioliiga)seurassa olisi jokin lopullinen todiste huonoudesta. Quaresma osoitti olevansa pelimies. Ederin tulo peliin finaalissa vahvisti Portugalia. Ranska hiipui selvästi finaalissa 100 minuutin pelin jälkeen. Paukut oli lopussa. Vain Portugalin pelaaminen viimeiset 4-5 minuuttia käytännössä vajaalla (Raphael Guerreiro) mahdollisti viimeisen yrityksen.

Yksi asia näytti ilmeiseltä: Portugalin joukkueessa oli hyvä henki. Lisäksi kuten Pasanen mainitsi, heillä oli yksi huilipäivä enemmän kuin Ranskalla. Sillä oli sittenkin merkitystä. Osa Ranskan pelaajista näytti sammahtavan lusitaaneja pahemmin.

[supstanssi]

Portugali pelasi hyvän turnauksen, tuloksen vielä kruunasi pääsy selvästi helpommalle kaavion puoliskolle. Itsekään en aluksi tykännyt, mutta jatkopeleihin siirryttäessä (osittain jo lohkossa) taitava joukkue fokusoitui espanjalaisesta pimputtelu-pamputtelusta tiiviisti puolustavaksi ja vaarallisesti iskeväksi ryhmäksi.