Callitin ristiretki suomalaista jalkapalloa kohtaan hämmentää minua
Höpöhöpö. Kyse on ristiretkestä suomalaisen jalkapallon puolesta. Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Suomella on toivoa saavuttaa arvokisapaikka sinä päivänä, kun Suomessa lakataan hokemasta seuraavia asioita:
- eteenpäin on menty - 70-luvusta jonkinverran, kiitos muutaman jalkapalloliiterin ja eu-lakien, muttei tarpeeksi. Vastaavasti maitten määrä on lisääntynyt ja kilpailu koventunut.
- meillä on jo todella paljon pelaajia ulkomailla - Ei läheskään tarpeeksi, eikä oikeissa
paikoissa oikeissa rooleissa.
- materiaaliero esim. Ruotsiin ei ole kovin suuri - Järkyttävää itsepetosta, ero on valtava.
- Litin pelisilmä on edelleen maailman parhaita. - Ei auta mitään, jos kaverin jalat eivät kanna kentälle. On aika etsiä uusia pelisilmiä. Yhtä hyödyllistä olisi puhua Mixu Paatelaisen kylmähermoisuudesta maalin edessä.
- viime karsintojen esitykset olivat lupauksia antavia. - Joukkue on ikääntynyt, eikä
kehityksessä ole näkyvissä mitään jatkumoa.
- meillä kävi taas huono tuuri, (ja Ruotsalaisilla hyvä) - Vitos- ja neloskorilaisella on pirun harvoin tiedossa mitään helppoa.
- Latvia meni kisoihin, milloin meillä? - Naurettavaa haihattelua. Ei ole olemassa mitään hyvätuuristen kiintiöpaikkaa, jollainen joskus vääjäämättä lankeaisi meille. Ja vaikka lankeaisikin, niin paljon järkevämpää on kääriä hihat ja yrittää ansaita paikka. Kova työnteko ei sulje pois hyvää tuuria.
Tässä on pakko ottaa hivenen humoristinen vertaus euroviisuihin. Vuosikausia Suomi lähetti kisoihin aivan järkyttäviä biisejä, joiden mahdollisuuksia voittoon hekumoitiin joskus jopa ihan tosissaan. Kunnelkaa huviksenne/kärsiäksenne jotain pylly vasten pyllyä, by by babyä tai kaikkein pahimpana Lapponiaa. Sama kuin pistäisi kolmosdivarilaisen pelaamaan MM-karsintoja. Ei siinä paljon auta sanoa, että aika moni euroviisuvoittajakin on aivan shittiä. Yhtäkin luulin itse aikanaan parodiaksi. Pointti on siinä, että Suomi voitti kertayrittämällä, kun sillä oli biisi, jota joku kuuntelija saattoi sanoa hyvällä omalla tunnolla tosissaan tehdyksi potentiaaliseksi euroviisuvoittajaksi. Muistan hyvin, kun kuulin Lordin voittaneen karsinnat. Ensimmäinen kysymykseni kuului, "onko yhtä iskevä kuin Would You Love a Monster Man". SItten kuulin biisin ja tiesin, että voitto on hyvin mahdollinen, jopa todennäköinen. Ainoa kysymysmerkki oli ns. uusien eurovisiomaiden äänet. - Miten kävi? Aivan samoin tulee käymään futiksessakin, jos tehdään oikeita asioita riittävän pitkään oikein. Tällä hetkellä ei tehdä, olkoonkin, että tietyt suunnitelmat ovat ihan oikean suuntaisia.
