Junnuakatemiat

[Nokka]

Nopealla tsekkauksella edustuksessa 10/23 omasta akatemiasta. Muistan kuulleeni myös että ylivoimaisesti eniten La Ligassa on Espanyolin kasvatteja, sama pätee junnumaajoukkueisiin.

[Herstein]

Nopealla tsekkauksella edustuksessa 10/23 omasta akatemiasta. Muistan kuulleeni myös että ylivoimaisesti eniten La Ligassa on Espanyolin kasvatteja, sama pätee junnumaajoukkueisiin.

Itse laskin tosiaan yhdeksän, mutta se ei ole yhdentekevää. Espanyolin juniorit ovat maan eliittiä melkein joka ikäluokassa, joten sen suhteen Barcelonan ykkösseurassa on tehty hyvää työtä. Tosiaan, osa junnuista on lähtenyt suoraan toisiin seuroihin, osa on murtautunut Espanyolin miesten joukkueeseen. En tiedä allekirjoitanko tuota väitettä siitä, että Espanyolin kasvatteja olisi eniten liigassa. Realin ja Barcelonan akatemiat ovat kuitenkin tuottaneet lukuisia pelaajia jotka pelaavat tälläkin hetkellä liigassa.

[Hisingen]

IFK Göteborgin Akatemia. Mainittakoon, että päävastuussa on seuran 90-luvun menstysvuosien valmentaja Roger Gustafsson. Ruotsalaisseurat tiedostavat juniorityön tärkeyden ja tulevaisuutta ei voida rakentaa ulkopuolisen rahoituksen varaan.

http://www.ifkgoteborg.se/portal/page?_pageid=113,64374&_dad=portal&_schema=PORTAL&element_id=88306

[Callit]

Tosiaan aiheellinen topic. Raja oman ja vieraan kasvatin välillä on tosiaan joskus varsin häilyvä, ja jonkun Messin muuton syistä voi vääntää loputtomasti. Eikä sovi unohtaa sitä, että yksi akatemian tärkeimmistä menestystekijöistä on sen scouttauksen taso.

Mielenkiintoisia lukemia Realin akatemian tasosta. Itse olen aikaisemmin lukenut Espanjasta lähinnä ylistystä Barcan kasvatuksen tasosta. Yleensähän nämä menevät hivenen alloissa. 90-luvun puolivälissä puhuttiin Ajaxin touhun menestyksellisyydestä ja sitten heti perään Manun. Nyt on ollut hivenen hiljaisempaa ainakin Manun suunnalla.'

Akatemiat  eli Leistungszentret ovat olleet liigalisenssin ehto Saksassa jo kohta kymmenen vuotta, ja homma on pelannut erittäin hyvin. Nyt Sammer liiton teknisenä johtajana on puuhamassa jotain  liiton omia pisteitä ja hakemassa vielä valtion koululaitoksen mukaan. Menestyneimpiä akatemioita ovat olleet Stuttgart ja Bayern, ja vahvasti perässä tulevat sitten Schalke, Leverkusen ja Bremen. Dortmund ja HSV pahoittanevat mielensä :  Kakkosen jengeistä vahvinta työtä tekevät Köln, Fürth, Gladbach ja 1860 München.

Noista jalustalle nostetuista Stuttgart on kasvattanut nykyisistä maajoukkuemiehistä Gomezin, Kuranyin ja Hildebrandtin. Bayern vastaavasti Schweinin, Lahmin ja Hitzlsbergerin. Trochowski nousi myös pinnalle aikanaan Bayernin akatemiasta, mutta kaveri oli jo niin valmis lupaus HSV:ssä, ettei kasvattamisesta ansaitse kiitosta kuin Bayernin scoutti. Samahan pätee vahvaa tuloaan tekevään Kroosiin, joka hankittiin superlupauksena Rostockista.

Sport Bildissä oli kerran juttu, jonka oli kirjoittanut Bremenin B-junnuissa Saksan mestaruuden voittanut toimittaja, joka jutussa kiitteli ko. b-junnujengin vapaaehtoisvalmentaja Thomas Schaafia. Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi jutusta selvisi, että porukalla oli ollut treenit VAIN 3 kertaa viikossa. Laskeskelin juuri, että kyseessä täytyy olla joku 70-73 ikäluokka, ehkä tuoreempikin. Nykyisin tuollaiset harjoitusmäärät nauretaan akatemioista ulos, ja ylipäänsä jutusta voi päätellä jotain homman kehittymisestä. Eli vaikka urheilullinen lahjakkuus olisi sama, niin kyllä akatemioissa koko ajan pallon kanssa touhuavat junnut saavat ihan erilaisen tuntuman palloon. Itse väitän nähneeni tämän eron selkeästi esim. 17-vuotiaitten EM-kisoissa vuosien varrella.

Kun olen kovasti kantanut huolta suomalaisten junnulahjakkuuksien taipaleesta kohti Euroopan huippua, niin olen toisaalta ollut kovasti ilahtunut ns. sinivalkoinen tie -konseptista, mutta samalla ollut kovasti huolissani panosten riittämättömyydestä. Ja kun me kaikki vielä tiedämme seurojen vähävaraisuuden, niin en näe muuta tietä ulos tilanteesta kuin sen, että valtio eli opetusministeriö valjastetaan tekemisen vetojuhdaksi. Homma ei edes olisi poliittisesti mikään mahdottomuus, koska peruskoulu- tai lukioluokan muutaminen joksikin "futispainotteiseksi" luokaksi ei tuo juuri mitään rajakustannuksia kokonaisuutta ajatellen. Tarvitaan siis vain vähän visoita, ja joku kertomaan poliitikoille, että a vot, tästä se vaalikansa tykkää.

EDIT:
Oikein hävettää, että unohdin listauksessani mainita multikulttuurisen Hertha Berlinin erittäin ansiokkaan kasvatustyön. Akatemia on periaatteessa samoissa kuin Bayern ja Stuttgart. Kasvatustyönm hedelmät on kylläkin lahjoitettu muille, mutta se on eri asia...

[Bhoy]

Serbi- ja kroaattijoukkueilla taitaa olla euroopan tuottavimmat "akatemiat" suhteutettuna asukaslukuihin. Hirveä määrä niitä ainakin pelaa eurooppalaisissa joukkueissa.

[El Conejo]

Itse laskin tosiaan yhdeksän, mutta se ei ole yhdentekevää. Espanyolin juniorit ovat maan eliittiä melkein joka ikäluokassa, joten sen suhteen Barcelonan ykkösseurassa on tehty hyvää työtä. Tosiaan, osa junnuista on lähtenyt suoraan toisiin seuroihin, osa on murtautunut Espanyolin miesten joukkueeseen. En tiedä allekirjoitanko tuota väitettä siitä, että Espanyolin kasvatteja olisi eniten liigassa. Realin ja Barcelonan akatemiat ovat kuitenkin tuottaneet lukuisia pelaajia jotka pelaavat tälläkin hetkellä liigassa.

Tsekkaapa sinä montako tuolta LFP:n sivuilta löytyy sellaisia, joiden ensimmäinen seura on Espanyol (B)? Minä voin tsekkailla niitä tässä lähiaikoina muidenkin seurojen osalta, mutta kaikki apu otetaan kiitoksella vastaan... Ilmoitelkaa, jos laskette jonkun seuran kasvatteja, niin ei tule laskettua kahteen kertaa.

[Edmundo]

En muista miehen nimeä enää, mutta viime kesänä ADO Den Haag nappasi herran oman junnuakatemiansa johtoon, eli muutaman vuoden kuluttua hallintokaupungista voi kuulua kummia.

Korjausta tähän. Otin asioista vähän paremmin selvää, ja miehen nimi on Toon Beijer, ja toimenkuva ADOssa 'pääkykyjenetsijä', eli scouttaa nuoria junnuja, joita haetaan akatemiaan. Saavutukset Telstarissa olivat vakuuttavat, joskin siellä hieman eri roolissa. Nämä nimet nyt eivät välttämättä muille kauheasti aukea, mutta Beijerin ansioluetteloon voidaan laittaa Laurens ten Heuvelin, Gibril Sankohin, Dominique Kivuvun ja Arvid Smitin bongaaminen ja kehittäminen, mikä on kunnoitettava saavutus Telstarin kokoiselta seuralta.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Italiassa juniorituotanto ei nauti Ranskan tapaan merkittävästä liittolähtöisestä pelaajien kehittämisestä, sen suunnittelusta ja tukemisesta. Suuntaviivat ovat seurojen piirtämät eikä yhtenäisiä linjoja ole vedetty. Kyse on vahvemmin kilpailusta kuin monissa muissa maissa. Valmentajien laatu (johon toki liittokin kantaa kortensa) tekee kuitenkin Italiasta ehkäpä koko Euroopan tasokkaimman pelaajatehtaan. Maan juniorituotannolle on aina ollut ominaista se, että seurat ovat pystyneet varsin hyvällä prosentilla takaamaan putken pikkunappulasta ammattilaisuuden porteille. Seurojen vaihtoa junioritasolla näkee moniin muihin maihin verrattuna melko vähän.

Interin, Torinon ja Milanin perinteisen tuotteliaiden liukuhihnojen höllättyä vauhtiaan ovat juniorituotantovaltikan vieneet Roma ja Atalanta. Junioreiden kasvattamista ammattilaisuuteen lienee Italian tapauksessa parasta tarkastella alueittain, koska vahvimmat akatemiat imevät lahjakkaita junioreita hieman kauempaakin. Tosin niin monelta suunnalta Italiaa löytyy laadukkaita kasvattajia, että vaikka monet seurat ovat ulottaneet talenttihaavinsa koko maan kattavaksi, liikenne on hyvin vähäistä, kun puhutaan yli kahdensadan kilometrin matkoista.

Lombardiassa tai oikeastaan koko pohjoisessa Brescia tarjoaa varteenotettavaa kilpailua bergamolaisille ja milanolaisille. Inter on kategorioitava nykyisin lähes puhtaaksi ostojoukkueeksi. Sinimustista maailmalle ovat lähteneet mm. Massimo Marazzina ja Marco Delvecchio, mutta tämän jälkeen seuran junnuosasto on keskittynyt ennemminkin hiomaan muiden kasvattamia puolivalmiita lahjakkuuksia kuten Matteo Ferrari (SPAL), Giovanni Pasquale (Juventus), Alessandro Potenza (Foggia) ja Marco Andreolli (Padova). Nyky-Milanista on totta kai mainittava ensimmäisenä Paolo Maldini, mutta myös Massimo Maccarone, Carlo Cudicini, Christian Brocchi sekä
Francescot – Toldo ja Coco ovat punamustan akatemian tuotoksia. Nuoremmasta kaartista mainitsemisen arvoisia ovat Marco Donadel ja Lino Marzoratti. Massimo Oddohan on alun perin Renato Curin junnuja kuten myös Fabio Grosso, joka nyt ei mitenkään Milaniin liity. Se mikä mm. Albertinin ja Pessotton ajan Milan-akatemiasta on pois, heijastuu nykyisin Lombardiassa erityisesti Atalantan ja Brescian juniorituotannon kehittymisessä. Brescian kasvatteja ovat Eugenio Corini, Sergio Volpi, Paolo Negro, Aimo Diana, Federico Agliardi, Daniele Bonera, Emiliano Bonazzoli ja Andrea Pirlo, muutamia mainitakseni. Atalantasta puolestaan ovat lähtöisin Cesare Natali, Damiano sekä Cristian Zenoni, Alessio Tacchinardi, Ivan Pelizzoli, Luciano Zauri, Gianpaolo Pazzini, Riccardo Montolivo, Simone Padoin, Andrea Lazzari, Marco Motta, Michele Canini ja Andrea Consigli. Viimeksi mainitut ovat vasta ammattilaisuransa alkumetreillä.

Piemonten alueella kaikki tiet vievät Torinoon. Juve ja Toro painivat tasaisesti, mutta valkomustat ovat saaneet yhä tukevampaa niskalenkkiä paikalliskilpailijastaan ihan viime vuosina. Christian Vieri, Giuseppe Pancaro, Fabio Quagliarella, Giulio Falcone, Franco Semioli ja Andrea Mantovani ovat esimerkkejä Granatan luomuksista. Juventuksen tuotoksia on mm. Tommaso Rocchi, mutta niskalenkki perustuukin nuoremman kaartin pelaajiin kuten Giuseppe Sculliin, Michele Paolucciin, Claudio Marchisioon, Davide Lanzafameen, Sebastian Giovincoon, Paolo De Ceglieen ja miksei myös Antonio Nocerinoon sekä Raffaele Palladinoon, joiden kasvattamisesta kunniaa on annettava myös Avellinolle ja Beneventolle.

Venetossa Vicenza on suurin junnutehdas, vaikka Padovalle on nostettava hattua Andreollin lisäksi Alessandro Del Pierosta. Vicenzan suurin aikaansaannos on tietysti Roberto Baggio, mutta vielä uraansa jatkavista tulee mainita ainakin Luigi Sartor ja Carmine Coppola. Verona vastaa kilpailuun Matteo Guardalbenilla ja Damiano Tommasilla, mutta myös Chievo on tulossa. Pikkuseuran kovat panostukset junioritoimintaan kantanevat hedelmää jo lähivuosina.

Emilia-Romagnassa Parma on ykkönen, mutta taistelu Bolognan kanssa on kovaa ja tasaista. Huomiotta ei emilialaisista voi jättää myöskään Piacenzaa, joka Inzaghin veljesten lisäksi on pannut alulle myös Alberto Gilardinon uran tai Modenaa, josta ovat lähtöisin Daniele Adani, Cristiano Doni ja kirkkaimpana tähtenä Luca Toni. Parma-kasvattien keulahahmo on tietysti Gianluigi Buffon, mutta mainitsemisen arvoisia ovat myös Simone Barone, Giuseppe Rossi, Arturo Lupoli, Alessandro Rosina, Daniele Dessena ja Luca Cigarini. Bolognan helmiä ovat Fabio Bazzani, Alessandro Gamberini, Cristian Zaccardo ja Gabriele Paonessa. Maakunnan laajasta kyvykkyydestä ovat osoituksena myös Riminin ja Cesenan kaltaiset tasokkaat juniorilaitokset, joista ovat startanneet Matteo Brighi (Rimini) sekä Massimo Ambrosini ja Nicola Pozzi (Cesena). Kova keskinäinen kilpailu pitää nämä pikkuseurat hereillä.

Empoli puolestaan hallitsee Toscanaa, joskin Fiorentina on viime vuosina ottanut etumatkaa kiinni. Esimerkkeinä Empolin erinomaisen junioritoiminnan laadusta ovat Alessandro Birindelli, Vincenzo Montella, Simone Del Nero, Dario Dainelli, Antonio Di Natale ja Andrea Raggi, joka edelleen palloilee kasvattajaseuransa riveissä, vaikka kysyntää onkin riittänyt loistavan viime kauden jälkeen. Fiorentina voi puolestaan esitellä ainakin osittain ominaan Francesco Flachin, Angelo Palombon ja Emiliano Vivianon. Fiorentina ei ehkä voi niinkään rehvastella juniorityönsä perinteillä, mutta tulevaisuutta rakennetaan tällä hetkellä riittävän vahvalle alustalle. Pisa, Siena ja Livorno eivät ole pystyneet haastamaan Violaa ja Empolia, mutta onhan Livornollakin näyttää vaikkapa Giorgio Chiellini.

Muilta pohjoisen alueilta suunnataan yleensä jo mainittuihin seuroihin. Esimerkiksi Friulissa Udinese ei ole koskaan pystynyt vastaamaan läntisten seurojen kiinnostavuudelle. Myös Liguriaan ulottuu Torinon, Toscanan ja Lombardian vetovoima, vaikka ihan viime vuosina sekä Sampdoria ja etenkin Genoa ovat ottaneet pitkiä harppauksia juniorisektorilla.

Umbriaa ei ole totuttu pitämään kovinkaan varteenotettavana kasvualustana. Perugia on maakunnan ainoa huippuseura myös juniorisektorilla. Perugiastahan on lähtöisin muuan Gennaro Gattuso. Myös Fabio Gatti ja Marcello Castellini pitää tässä yhteydessä mainita. Perugiasta itään, Abruzzossa, edustustasolla takapakkia ottava Pescara on tehnyt perinteisesti hyvää juniorityötä ja oli tänä vuonna jopa lähellä Nike Premier Cupin lopputurnauspaikkaa 1992-syntyneissä. Roma oli lopulta Italian edustaja kyseisessä kisassa. Pescara nousi aikoinaan aina Serie A:n saakka varsin omatuottoisella ryhmällä. Nykypelaajista muun muassa Morgan De Sanctis ja Mauro Esposito ovat Pescaran kasvatteja. Marchella ja Molisella ei ole oikeastaan tässä pelissä mitään annettavaa. Virta vie ympäröiviin maakuntiin.

Saappaan varressa Roma hallitsee suvereenisti. Uskallan jopa väittää punakeltaisten olevan jopa koko Italian – ellei peräti koko Euroopan – vahvin kasvattajaseura. Aarrearkun säihkyvin timantti on tietysti Francesco Totti, mutta nimilista on kauttaaltaan huikea. Jotain kertoo myös se, että seuran maineikkaat omat kasvatit Bruno Conti ja Angelo Di Livio työskentelevät edelleen Romassa. Maailmanmestarit Daniele De Rossi, Marco Amelia sekä Angelo Peruzzi ovat ponkaisseet huipulle samasta osoitteesta kuin esimerkiksi Alberto Aquilani, Manuele Blasi, Gaetano D’Agostino, Carlo Zotti, Raffaele De Martino, Gianluigi Curci, Daniele Corvia, Daniele Galloppa, Cesare Bovo, Roberto Muzzi, Daniele De Vezze, Cristian Silvestri, Antonino Bernardini, Giuseppe Scurto, Aleandro Rosi, Daniele Conti, Simone Pepe, Damiano Ferronetti, Massimo Bonanni, Daniele Berretta, Maurizio Lanzaro, Stefano Okaka Chuka ja Alessio Cerci. Täysin väärin ei olisi lisätä listaan myöskään Lampros Choutosia. Lista kertoo oleellisen – Roma tuottaa jalkapallolle ja paljon.

Roman paikalliskilpailija Lazio ei tällä saralla ole edes kilpailija. Taivaansiniset vääntävät perinteisemmin Lodigianin kanssa, jolla on tarjota Emiliano Morettin, David Di Michelen ja Christian Terlizzin kaltaisia pelimiehiä. Lazio nokittaa Lorenzo Di Silvestrillä, Luigi Di Biagiolla, Giampiero Pinzillä, Flavio Romalla ja Alessandro Nestalla.

Napoli on kasvattajana Campagnian ykkönen, muttei juurikaan houkuttele seuraan junioreita esimerkiksi Avellinosta tai Salernitanasta, joilla on ihan kelpotoimintaa tarjota lähialueensa junnuille. Napolin juniorituotannon selkämykseen on kirjailtu vahvasti nimi: Cannavaro. Fabion ja Paolon lisäksi vaikkapa Antonio Floro Flores on Napolin kasvatteja.

Bari ja Lecce kamppailevat Apuliassa. Molemmat tunnetaan varsin kelvollisina junnutehtaina, mutta Nicola Legrottaglien ja Antonio Cassanon nimissä Bari voidaan nostaa Leccen edelle. Foggia ei ole enää aikoihin pysynyt tarjoamaan vastusta kahdelle ensin mainitulle. Ongelmana saappaan kannan pelaajakehityksessä on ollut joukkueiden tiukka talous, joka ei ole mahdollistanut prameiden harjoituskeskusten pystyttämistä. Toisaalta taas kun ylimääräistä kahisevaa ei ole, on pelaajia ostamisen sijaan ollut pakko yrittää kehittää itse.

Etelän herruus on kuulunut jo pitkään Regginalle, jonka riveistä huipulle ovat nousseet muun muassa Giandomenico Mesto, Manuel Pasqual ja Simone Perrotta. Palermo, Messina ja Cataniahan eivät ole koskaan profiloituneet kasvattajiksi. Tämän takia Regginan pahimmaksi kilpailijaksi voidaan nostaa Cosenza, joka on tehnyt hyvää satoa esimerkiksi Stefanojen, Morronen ja Fioren muodossa. Köyhästä etelästä pelaajat lähtevät kuitenkin helpommin pidemmällekin, jos talentti herättää pohjoisempien seurojen kiinnostuksen. Poikkeuksiakin toki on kuten Mesto, joka vasta tälle kaudelle muutti Udineen tai Alessandro Parisi, joka on ollut Messinalleen uskollinen.

Sardiniassa Cagliari on tietysti seura, joka vetää pelaajia koko saarelta eikä lainkaan suotta. Cagliarin junioritoiminta on erittäin kehuttua ja tulosta on tullut myös kovien ammattinimien muodossa. Punasinisen myllyn eturivin tuotoksia nykypelaajista ovat Fabio Liverani ja Bernardo Corradi.

Nyt mentiin lähimuistin varassa, joten mahdolliset virheet saa korjata ja lisäyksetkin ovat suotavia.

[El Conejo]

Melkoinen lähimuisti sinulla...

Itse en pysty lähellekään Tukeemin juttuja, mutta tein saman kuin Edmundo, eli laskin kuinka monta Primera-pelaajaa on minkäkin jengin kasvattamia. Käytin tällä kerta lähteenä futbol.sportec.com -sivustoa, jonka tietokanta on yleensä yhdenmukainen LFP:n tietokannan kanssa. Tällä kertaa jätin ei-espanjalaiset pois, eli kasvattajaseura on espanjalaisen pelaajat ensimmäinen senioriseura, eli ensimmäinen se seura, joka ensimmäisenä mainitaan noissa tiedostoissa. Edelleen, ei välttämättä ihan täydellinen lähde, mutta riittävän hyvä ja kaikkien osalta vertailukelpoinen.

Kaiken kaikkiaan 76 espanjalaista seuraa voi ylpeillä sillä, että heidän kasvattinsa pelaa Primerassa. Näistä 44 ei kuitenkaan voi ylpeillä kuin yhdellä kasvattamallaan primerapelaajalla. Eniten primerapelaajia on kasvattanut odotetusti Real Madrid, jonka head count tällä saralla on vakuuttava 35. Toiseksi tässä kisassa nousee 21 kasvatilla Osasuna ja kolmanneksi Barcelona, joka on 20 Primerapelaajan kasvattaja. Kovaksi kasvattajaseuraksi täällä mainittu Espanyol onkin tässä rankingissa neljäs 17 kasvatillaan ja tuntumani Sevillasta oli oikea, sillä se on listalla viidentenä 16 kasvatillaan.

Eniten primerapelaajia kasvattanut alemmissa sarjoissa pelaava seura on Sporting, jolla on Primerassa 7 kasvattia. Muita maininnan arvoisia kasvattajia ovat viiden primerapelaajan kasvattajaseura Las Palmas ja baskiseurat Baskonia (6 kasvattia) ja Real Sociedad (5 kasvattia). Baskonian edustusjoukkue pelaa Terceraa, mutta Athleticista löytyy sen kasvattamia pelaajia useampiakin. Baskien nationalistisenpuoleinen pelaajapolitiikka näkyy luonnollisesti tässä tilastossa. Sitä voidaankin tarkastella katsomalla miten paljon missäkin seurassa pelaa omia pelaajia.

Osasunan 21 kasvatista yli puolet, eli 12 pelaa seuran omassa edustusjoukkueessa. Tämä onkin suurin omien kasvattien määrä Primerassa. Jaetulla toisella sijalla tällä listalla on Athletic 9 kasvatilla, joiden lisäksi Athleticin kasvatteja muissa Primeraseuroissa onkin vain yksi. Myös Racingilla on riveissään 9 omaa kasvattia, ja koko Primerassa ei yhtään kasvattia missään muussa seurassa. Yhdeksän omaa kasvattia listoilla on myös Espanyolilla, joka tarkoittaa senkin osalta sitä, että yli puolet Primeraa pelaavista kasvateista on omissa riveissä. Viidentenä ja kuudentena ovat Barcelona (7 kasvattia) ja Real Madrid (6 kasvattia).

Barcelonan omiksi kasvateiksi voitaneen tuon seitsikon lisäksi laskea argentiinalainen Messi ja meksikolainen Giovani, mutta tässä tilastossa heitä ei huomioida. Tämä selittää muutenkin sen, että tässä tilastossa Barçalla on vähemmän kasvatteja kuin aikaisemmin laskemissani luvuissa (Motta). Real Madridin osalta numero taisi myös muuttua, koska vasta tällä kertaa laskin Cañizaresin Real Madridin kasvatiksi... hänen ensimmäinen seuransa kun oli Castilla...

Barcelona, jonka kasvateista 10 pelaa pääsarjatason fudista muissa maissa kuin Espanjassa, parantaa hieman asemiaan, jos myös Espanjan ulkopuolelle pääsarjatasolla pelaavat huomioidaan. Mielenkiintoinen kuriositeetti onkin, että 22 muualla kuin Espanjassa pääsarjafudista pelaavista espanjalaisista lähes puolet on nimenomaan Barcelonan kasvatteja, kun Espanjan pääsarjaan eniten pelaajia tuottavan Real Madridin kasvatteja on maailmalla pääsarjatasolla vain 3. Mistä tämä kertoo? En ainakaan itse osaa vastata yhtään mitään. (Ekille kiitos näistä ulkomailla pelaavista)

Tässä vielä nämä listat:

Kasvatteja pääsarjoissa (Primerassa+muissa maissa), jos ei sulkuja, seuran kasvatteja ei pelaa muissa pääsarjoissa ja luku kertoo Primerassa pelaavien kasvattien lukumäärän:

Real Madrid   38 (35+3)
Barcelona   31 (20+11)
Osasuna   22 (21+1)
Espanyol   17
Sevilla   16
Valencia   13
Atletico Madrid   12 (11+1)
Athletic   10
Malaga   10 (9+1)
Betis   9
Racing   9
Zaragoza   8
Mallorca   7
Sporting   7
Valladolid   7
Baskonia   6
Real Sociedad   6 (5+1)
Las Palmas   5
Villarreal   5
Amoros   3
Deportivo   3
Extremadura   3
Levante   3
Logroñes   3 (2+1)
Oviedo   3
Albacete   2
Aurrera   2
Calahorra   2 (1+1)
Celta   2
Figueres   2
Hercules   2
Rayo Vallecano   2
Sabadell   2
Tenerife    2 (1+1)
Alcorcon   1
Almeria   1
Amorebieta   1
Aranjuez   1
Artesano   1
At. Aviacion   1
Avila   1
Beasain 1 (0+1)
Bullas   1
Cadiz   1
Castellon 1 (0+1)
Chantrea   1
Conquense   1
Corralejo   1
Ejido   1
Gimnastic   1
Gramenet   1
Granada   1
Guadix   1
Hellin   1
Hospitalet   1
Isla Cristina   1
Jerez de los Caballeros   1
Langreo   1
Lanzarote   1
Leganes   1
Lleida   1
Lugo   1
Manchego   1
Moscardo   1
Murcia   1
Pasajes   1
Pego   1
Peña Sport   1
Pinto   1
Polideportivo Almeria   1
Real Union   1
Roquetas   1
Santoña   1
Toledo   1
Torrelavega   1
Torremolinos   1
Utebo   1
Xerez   1

Omia kasvatteja edustusjoukkueessa:

Osasuna   12
Athletic   9
Espanyol   9
Racing   9
Barcelona    7
Real Madrid   6
Betis   5
Valencia   5
Zaragoza   5
Mallorca   4
Valladolid   4
Sevilla   3
Atletico Madrid   2
Villarreal   2
Deportivo   1
Almeria   0
Getafe   0
Levante   0
Murcia   0
Recreativo   0

Edit: Ensimmäinen virhe löytyi. Racingilla on todellakin omia kasvatteja riveissään peräti 9.
Edit2: Ekin laskeman ulkomailla pääsarjatasolla pelaavat espanjalaiset lisätty. Myös Louhikkokoskettajan tieto huomioitiin.

[Kooma]

baskiseurat Baskonia – – Baskonian edustusjoukkue pelaa Terceraa, mutta Athleticista löytyy sen kasvattamia pelaajia useampiakin.

Baskonia on tätä nykyä (no, Wikipedian mukaan jo vuodesta 1997 lähtien) Athleticin C-joukkue, joten nuokin pelaajat voinee laskea Athleticin kasvateiksi. Tällöin luku nousee jo varsin kunnioitettavaan 16 pelaajaan.

http://www.athletic-club.net/acc/home.asp?a=4&b=1&equipo=4&idi=2
http://es.wikipedia.org/wiki/Club_Deportivo_Basconia

[El Conejo]

Katsos vaan... Niinhän tuolla linkkiesi takana sanotaan. Kyseessä on kuitenkin jo vuonna 1913 perustettu seura, joten mistään pelkästä C-joukkueesta ei ole kysymys. Pidetään ne erillään, koska en jaksa enää tsekata kuinka moni Baskonian kasvatti pelaa Athleticissa ja kuinka moni muissa seuroissa... Jos joku jaksaa tsekata, niin päivitän toki listat...

[Eki83]

Vielä kun noihin saisi lisättyä ulkomaisissa pääsarjoissa pelaavat espanjalaiset.

Francisco Martos,  (Barcelona)
Tonito,  (Tenerife)
Manuel Almunia, (Osasuna)
Xabi Alonso, (Real Sociedad?)
Alvaro Arbeloa,  (Real Madrid)
Mikel Arteta, (Barcelona)
Arnau Riera, (Barcelona)
Ivan Campo, (Alaves?)
Cesc Fabregas, (Barcelona)
Gaizka Mendieta, (Castellon)
Jose Reina, (Barcelona)
Fernando Torres, (Atletico)
Carlos Cuellar, (Calahorra)
Toni Calvo, (Barcelona)
Koke, (Malaga)
Javito, (Barcelona)
Oriol Riera, (Barcelona)
Gabri Garcia, (Barcelona)
Ismael Urzaiz, (Real Madrid)
Albert Luque, (Barcelona)
Raul Bravo, (Real Madrid)
Iosu Sarriegi, (Beasain)
Gerard Lopez, (Barcelona)

[El Conejo]

En sitten näköjään ollut ainoa, jolta oli mennyt ohi, että Gerard pelaa nykyisin Recressä... Tai siis on kirjoilla... 172 minuuttia on kertynyt vyölle, mutta noin vähässäkin ajassa Lopezin akan pois on ehtinyt saada neljä keltaista korttia ja kerran peräti tuplakeltaisen.

Mutta se ei varsinaisesti liity aiheeseen. Lisään nuo sinun laskemasi Espanjan ulkopuolella pääsarjoissa pelaavat pelaajat mukaan noihin laskemiini lukuihin. Tuon Gerardin tosin jätän poijes...

[Louhikkokoskettaja]

Ivan Campo, (Alaves?)

Logroñés

[Callit]

Tukeemilta ja muilta erinomaissta tietoa. AS Roman Conti-johtoisesta junnutehtailusta muistan lukeneeni jutun joskus 10 vuotta sitten, ja jutussa uskallettiin väittää touhua Ajaxin veroiseksi, mikä oli silloin aika rohkeata. Mielenkiintoista oli se, että touhu poikkesi joiltain osin Ajaxin touhusta. Ajaxin lähtölaukaus on 8-vuotiaiden talentday, jonka aikana n. 1500 mjunnusta valitaan 18 "parasta", jonka jälkeen joukkue elää scoutattavien ja kehityksestä jälkeen jääneiden mukaan. Romassa taas vastaavasti seura tukee alueen tiettyjen seurojen junnuvalmennusta 13-vuotiaaksi asti ja tarkkailee seurojen kehittämiä pelaajia, eli suomeksi sanottuna scouttaa. Ainakin silloisen lain mukaan vasta 13-vuotiaalle sai tehdä pelaajasoopimuksen, ja silloin AS Roma oli tarjoamassa paperia muistaakseni noin 400 junnun ikäluokan parhaimmille. - Eli hivenen erilainen lähestymistapa, muta hyvä lopputulos sekä Ajaxilla että Romalla.

Updatatkaa noita tietoja, jos systeemi on muuttunut.

[turo]

...tarkkailee seurojen kehittämiä pelaajia, eli suomeksi sanottuna scouttaa.

 


Itsekin meinasin Italiasta jotain kirjoitella, mutta Tukeem teki sen paremmin kuin olisin itse pystynyt. Hyvä kirjoitus

[knäppy]

Tukeemin lähimuistille

Hieno kirjoitus ja loistavat faktat!

[Boots of Spanish Leather]

Kiitos näistä vastauksista. Toki aihe on niin mielenkiintoinen että lisääkin saisi tulla jos joku vaan tietää ja jaksaa kirjoittaa. Uskon että aihe kiinnostaa monia!

[Zorbas]

Saappaan varressa Roma hallitsee suvereenisti. Uskallan jopa väittää punakeltaisten olevan jopa koko Italian – ellei peräti koko Euroopan – vahvin kasvattajaseura. Aarrearkun säihkyvin timantti on tietysti Francesco Totti, mutta nimilista on kauttaaltaan huikea. Jotain kertoo myös se, että seuran maineikkaat omat kasvatit Bruno Conti ja Angelo Di Livio työskentelevät edelleen Romassa. Maailmanmestarit Daniele De Rossi, Marco Amelia sekä Angelo Peruzzi ovat ponkaisseet huipulle samasta osoitteesta kuin esimerkiksi Alberto Aquilani, Manuele Blasi, Gaetano D’Agostino, Carlo Zotti, Raffaele De Martino, Gianluigi Curci, Daniele Corvia, Daniele Galloppa, Cesare Bovo, Roberto Muzzi, Daniele De Vezze, Cristian Silvestri, Antonino Bernardini, Giuseppe Scurto, Aleandro Rosi, Daniele Conti, Simone Pepe, Damiano Ferronetti, Massimo Bonanni, Daniele Berretta, Maurizio Lanzaro, Stefano Okaka Chuka ja Alessio Cerci. Täysin väärin ei olisi lisätä listaan myöskään Lampros Choutosia. Lista kertoo oleellisen – Roma tuottaa jalkapallolle ja paljon.

Just. Ei se tee Romaa Euroopan kovimmaksi kasvattajaseuraksi, että luettelet kaikki sen suoltamat tusinapelurit samassa viestissä Tottin ja muutaman muun huipun kanssa.
Ei sillä, etteikö tuokin nimilista monen muun seuran akatemian pese, mutta ei tuolla porukalla varsinaisesti kuuhunkaan lennetä.

[Jii]

Just. Ei se tee Romaa Euroopan kovimmaksi kasvattajaseuraksi, että luettelet kaikki sen suoltamat tusinapelurit samassa viestissä Tottin ja muutaman muun huipun kanssa.
Ei sillä, etteikö tuokin nimilista monen muun seuran akatemian pese, mutta ei tuolla porukalla varsinaisesti kuuhunkaan lennetä.

Koko Tukeemin viesti, niin hieno kuin se olikin, oli täynnä pelaajia joista ei liene kovin moni kuullut italian ulkopuolella.

[parmiglia]

Emilia-Romagnassa Parma on ykkönen.

Parmahan on kehittänyt huimasti nykyisiä Italian nuorten maajoukkuepelaajia. Laittaisin listaasti vielä toppari Marco Rossin joka on jo päässyt tällä kaudella välillä avaukseenkin, sekä hyökkääjä Daniele Paponin. Harmi vain että Rossi,Lupoli ja Rosina hukattiin Parmalatin romahduksen myötä. Rossille tosin ManU saattoi olla hyväkin vaihtoehto, Lupoli taisi käydä Arsenalissa ja olisi ehkä kannattanut palata muualle kuin Fiorentinaan, tai ainakin suunnata vuokralle jonnekin. Dessena ja Cigarinihan ovat jo jonkin aikaa olleet Italian suurten kiikarissa.

Tulevaisuuskin näyttää Parman nuorilla aika hyvältä, joukkueella menee hienosti nuorten sarjassa. Muutama yksilö noussut esiin, tässä muutamia nimiä mainitakseni: keskikentällä Niccolò Galli ja Federico Moretti jotka molemmat ovat U-20 maajoukkueen pelaajia. Nuorten peleissä huimasti maaleja paukuttellut Stefano Crisci sen sijaan ei ole vielä jostain syystä nuorten maajoukkueeseen saanut kutsua. Parma on värvännyt myös muutaman ulkoomalaisen nuoren, kuten serbi Aleksandar Prijovicin hyökkäykseen ja tsekki Radek Petrin maalivahdiksi, josta odotetaan uutta Petr Cechiä. Molemmat ovat oman ikäistensä maajoukkueen pelaajia.

Suurimpana lupauksenahan jokin aikaa sitten Parmassa pidettiin Filippo Savia joka nousi jo 17v edustukseen ja välillä jopa avaukseen, loukkaantumiset ja sen kautta huutoihin vastaamatta jättäminen pilasivat sitten häneen kohdistetut odotukset.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Just. Ei se tee Romaa Euroopan kovimmaksi kasvattajaseuraksi, että luettelet kaikki sen suoltamat tusinapelurit samassa viestissä Tottin ja muutaman muun huipun kanssa.
Ei sillä, etteikö tuokin nimilista monen muun seuran akatemian pese, mutta ei tuolla porukalla varsinaisesti kuuhunkaan lennetä.

Kysehän oli nimenomaan Euroopasta eikä kuusta. Luettelin lähinnä esimerkkejä Roman kasvattamista Serie A:n pelureista, joista suuri osa on vielä hyvin nuoria eivätkä täten ole kategorioitavissa tusinapelureiksi. Toisaalta ihmettelen suuresti esimerkiksi Alberto Aquilanin nimen alleviivaamista, joka ehkä kielii tietämättömyydestä, kun kyseessä on kuitenkin nuori maailmanmestarimaan maajoukkuepelaaja pelipaikalla, jolle tarjontaa saapasmaassa riittää.

Koko Tukeemin viesti, niin hieno kuin se olikin, oli täynnä pelaajia joista ei liene kovin moni kuullut italian ulkopuolella.

Näkisin asian niin, että ongelma ei ole nimien esiintyminen vaan se, että niitä ei tunneta. Senpä takia nimet onkin hyvä tuoda esille. Tosin väitän, että italialaista jalkapalloa seuraaville yksikään mainitsemani nimi ei ole täysin outo. On muistettava, että tämänkin foorumin lukijakunta on laaja ja heterogeeninen. Kaikille se ei välttämättä antaisi kovinikaan paljon, jos kertoisin vain tottien, cannavarojen ja pirlojen kasvattajaseurat.

[Jii]

Näkisin asian niin, että ongelma ei ole nimien esiintyminen vaan se, että niitä ei tunneta. Senpä takia nimet onkin hyvä tuoda esille. Tosin väitän, että italialaista jalkapalloa seuraaville yksikään mainitsemani nimi ei ole täysin outo. On muistettava, että tämänkin foorumin lukijakunta on laaja ja heterogeeninen. Kaikille se ei välttämättä antaisi kovinikaan paljon, jos kertoisin vain tottien, cannavarojen ja pirlojen kasvattajaseurat.

Lähinnä tarkoitin, että nimien määrä korvasi laadun suuremmassa määrin kuin ehkä aikaisemmissa viesteissä. Hienoja pelaajia varmasti kaikki

[Tukeem Abdullah Jafer]

Pitää vielä hieman lisäillä juttua akatemioiden tehtävistä ja tavoitteista, koska etenkin Zorbaksen puheet tusinapelureista pisti väkisinkin ihmettelemään. Toki Roman tai ihan minkä tahansa muun akatemian tavoitteena on muidenkin oppilaitosten tapaan tuottaa alansa huippuosaajia. Tässä tapauksessa ei ole ehkä järkevää kuitenkaan piirtää rajaa siihen kohtaan, mistä tähdet alkavat. Kun puhutaan jalkapallon huippuosaajista, en rajaisi joukosta ulos yhtäkään Italian pääsarjapelaajaa, koska kyseessä on yksi Euroopan kolmesta kovimmasta sarjasta, joiden pelaajat ovat kiireestä kantapäähän huippuammattilaisia. Tämän takia akatemioiden toiminnan laatua on tarkasteltava kurkistusaukosta, jonka väljyys mahdollistaa myös niiden pelaajien näkemisen, jotka eivät päivästä toiseen komeile lehtien etusivuilla.

Myös Serie A:n alapuolella on läjäpäin pelaajia, joille jalkapallo on ammatti. Kun puhumme vaikkapa Valerio Virgan tai Massimiliano Marsilin kaltaisista pelaajista, keskustelemme ihmisistä, jotka elävät unelmaansa. He ansaitsevat leipänsä ja pelaamalla jalkapalloa. Moni – niin moni – olisi varmasti valmis vaihtamaan elämäntilanteensa heidän kanssaan. Avaimet unelmaansa sekä Virga että Marsili ovat saaneet punakeltaisesta jalkapallokoulusta. Heidän kaltaisiaan pelaajia – Roman kasvatteja – Italian ammattilaissarjat ovat pullollaan. Sitä ei voi mitenkään pitää tällä saralla täysin normaalina, kun varsinkin nykyisin niin moni seura haalii akatemialaisensa ympäri maailmaa, mutta keskittyy todellisuudessa vain lahjakkaimpien kehittämiseen. Muut kehittyvät tai ovat kehittymättä siinä sivussa. Heikoimmille lenkeille sanotaan välittömästi hyvästit.