Sixten Boström - seuraavaksi Bajen?

[Taitofutis]

Siku tehnyt hienoa työtä Örebrossa, jos ja kun Örebro tänään voittaa, joukkue nousee sarjassa kolmanneksi .

[TNF Dutchman]

Siku tehnyt hienoa työtä Örebrossa, jos ja kun Örebro tänään voittaa, joukkue nousee sarjassa kolmanneksi .

Tourun kanssa olisivat varmasti jo sarjakärjessä. Örebron peli toimi aika hyvin jo talven turnauksessa Seinäjoella.

[Luigi]

Erinomainen alkukausi Örebrolta, 25 pinnaa 14:stä pelistä on kelpo saalis. Kolmossijalta siis kisataukoa viettämään ja jos loppukautta ajatellaan, niin kyllähän nyt olisi erittäin otollinen sauma napata vaikkapa yllätyspronssia, kun pari kärkipäähän veikattua jättiläistä eli IFK Göteborg ja AIK eivät siellä tule olemaan. Toivottavasti vire säilyisi nyt sitten syksylläkin, viime kaudellahan tahti vähän hyytyi lopussa.

[Luigi]

Syyskausi lähtenyt erinomaisesti käyntiin, tämäniltaisen Åtvidaberg-vierasvoiton jälkeen eroa neljäntenä majailevaan Elfsborgiin mukavan tuntuiset viisi pinnaa. Seuraavaksi vastassa kotona Behrn Arenalla vastassa sarjakakkonen Malmö, johon eroa tällä hetkellä neljä pinnaa eli tuo mahdollista kaventaa yhteen. Kiimaa luvassa.

[Hisingen]

Sikulle jo kolmas valinta Svenskafans.com:n kierroksen joukkueisiin. Alkaa näytöt olla jo sitä luokkaa, että kiinnostuksen luulisi heräävän myöskin Ruotsin ulkopuolella. Eurokentille pääsy ja jatko Örebrossa ei ole myöskään huono vaihtoehto ja Ruotsissa ehkä Elfsborg olisi paras vaihtoehto. Blåvittin suunnastakin on fanien keskuudessa hänen nimeään nostettu esiin, mutta siellä 4-3-3 ainakin numeroita tuijottamalla tuntuu melko vieraalle.

Sixten Boström, Örebro (3)
Efter Örebros överkörning av Helsingborg måste man lyfta på hatten för Sixten Boström och vad han - med ytterst små resurser - har åstadkommit med ett tidigare nedflyttningshotat lag. Spelare som varit på väg att varva ner, jobbat på bilmeck eller kommit till klubben med amerikansk collegefotboll på meritlistan (Gerzic, Almebäck, Bedoya), har förädlats och blivit till högklassiska allsvenska spelare, i vissa fall konkurrerande landslagsspelare. Örebro spelar med en glädje, ett självförtroende och samtidigt en vägvinnande fotboll som flera förväntade topplag säkert sneglar avundsjukt på.

http://www.svenskafans.com/fotboll/allsvenskan/artikel.asp?id=369478

[Luigi]

Sikulle jo kolmas valinta Svenskafans.com:n kierroksen joukkueisiin. Alkaa näytöt olla jo sitä luokkaa, että kiinnostuksen luulisi heräävän myöskin Ruotsin ulkopuolella. Eurokentille pääsy ja jatko Örebrossa ei ole myöskään huono vaihtoehto ja Ruotsissa ehkä Elfsborg olisi paras vaihtoehto. Blåvittin suunnastakin on fanien keskuudessa hänen nimeään nostettu esiin, mutta siellä 4-3-3 ainakin numeroita tuijottamalla tuntuu melko vieraalle.

Elfsborg tuntuis kyllä hyvältä vaihtoehdolta, koska siellä resurssit olis toista luokkaa kuin Örebrossa mutta seura olis kuitenkin sopivan hajuton ja väritön eikä paineet lähelläkään sitä luokkaa mitä jossain AIK:ssa tai Malmössä. Haglundin soppari tosin näyttäis jatkuvan vuoteen 2012, mutta ei se nyt mikään valtava ylläri olis jos jotain tapahtuis sitä ennen. Isompiin liigoihin pääsy edellyttääkin sitten jo luultavasti joko mestaruuden voittamista Ruotsissa tai sitten €-menestystä. Jos nyt siis puhutaan Norjaa tai Tanskaa isommasta loikasta.

[Hisingen]

Örebros succétränare hoppas på utlandet

Örebros Sixten Boström är på väg mot sin största framgång som tränare.
ÖSK är medaljmässigt och nu börjar finländaren hoppas på en utlandskarriär.
- Jag vill verkligen utomlands och jag har haft förfrågningar, säger han.

Publicerad: 09 september 2010 15:29
- Jag har en agent. Det stämmer. Han jobbar för ett holländskt bolag och ser över mina möjligheter, fortsätter succétränaren för FotbollDirekt.se.

I flera år har Örebros Sixten Boström varit ett av allsvenskans mest spännande tränarnamn. Redan i fjol var Örebro nära toppen och i år är ÖSK där och inte långt i från absolut guldstrid.
Sixten Boström tog över ett Örebro för två år sedan, ett ÖSK som då året innan varit på fallrepet och nära att åka ur.
I dag ligger den 47-årige finländaren bakom hela landets kanske mest underhållande lag, möjligen med undantag för Malmö FF.
Uppvisningen mot guldkandidaten Helsingborg senast kan mycket väl ha varit årets match i den allsvenska fotbollen. Men framgångarna med Örebro gör också att han mer och mer börjat fundera på utlandet.

- Jag trivs verkligen i Örebro och har kontrakt också nästa år men jag har tankar på utlandet. Det är min största önskan att få träna ett lag utanför Sverige, säger Boström och medger samtidigt att Mikael Stahres flytt till Grekland inspirerar:

- Jo, men det är klart att det gör. Att se någon som varit på nära håll lyckas, så till vida att det visar att det går, för det är ju inte så många skandinaviska tränare som får chansen att komma ut.

Och visst intresse från utlandet fick du känna av redan förra säsongen?
- Ja, innan jag bestämde mig för att skriva på det nya kontraktet med Örebro förra sommaren så fanns flera förfrågningar. Så det är klart att det känns skönt att det man gör uppmärksammas.

- Men i första hand är det fortfarande Örebro som gäller. Jag är helt övertygad om att vi kan ta ytterligare ett steg nästa säsong. Vi är inte färdigutvecklade. Får vi bara behålla de spelare vi vill och kanske få in ett par förstärkningar till så...

http://www.fotbolldirekt.se/%C3%B6rebros-succ%C3%A9tr%C3%A4nare-hoppas-p%C3%A5-utlandet

Siku myötätuulessa ja kaikki kunnia hänelle suotakoon. Vaikka tällä kaudella kestosuosikeista moni on alisuorittanut, niin Örebrossa moni paperilla (max.) keskitason pelaaja on nostanut tasoaan huomattavasti.

Maine on katoavaista, mutta mikään ei puhu sen puolesta etteikö Örebrossa kehitys jatkuisi myöskin ensi kaudella. Tulos riippuu myös paljon budjetista ja siinä joukkue joutuu antamaan tasoitusta mitä kilpailuun koviin nimimiehiin tulee. Samoin luonnollisesti omien starojen pitäminen onnistuu tiettyyn, melko vaatimattomaan rajaan asti.

[Luigi]

Kovaa jälkeä Ruotsissa tehnyt suomalaisluotsi tähyää vielä isommille areenoille
27.09.2010 16:26   

 Örebron keskustan Rudbecksgatan kaikuu työnteon äänistä. Örebro HK:n jäähallia ehostetaan kuumeisesti.

Kadun toisessa päässä majaa pitävän jalkapalloseura Örebro SK:n toimistolta ei meteliä kuulu. Sitä vastoin sieltä huokuu jo aamuyhdeksältä hyvä henki. Eikä ihme: Sixten Boströmin valmentama ÖSK on kiinni Ruotsin pääsarjamitalissa.

Ennen tiistain kotiotteluaan Kalmaria vastaan Örebro on Allsvenskanissa kolmantena, kaksi pistettä edellä yhden pelin enemmän pelannutta Elfsborgia. Paikka ensi kauden eurocupiin alkaa näyttää todennäköiseltä.

- Tavoitteeksi ennen kauden alkua asetettiin viiden joukkoon pääsy. Sijoituksesta on viime aikoina ollut paljon puhetta, mutta ei meidän seurassa kannata sellaisia miettiä, Boström toppuuttelee Örebro SK:n konttorilla.

Boströmin kahdella edellisellä valmentajakaudella Örebro oli seitsemäs ja kuudes. Allsvenskanissa hädin tuskin keskisuureksi seuraksi luokiteltava ÖSK näyttää ottavan harppauksen eteenpäin.

Ruotsissa taktisempaa

Boström tuli Örebron päävalmentajaksi tammikuussa 2008. Ajoitus oli kunnianhimoiselle valmentajalle oiva, sillä ÖSK kaipasi suunnannäyttäjää.

- Örebro pudotettiin Allsvenskanista talousongelmien takia 2004. Sen jälkeen täällä on rakennettu joukkuetta pikku hiljaa.

Boström hyppäsi sopivasti liikkuvaan junaan, sillä ennen häntä Örebro ehti pääsarjapaluunsa jälkeen pelata Allsvenskanissa yhden kauden 2007.

- Örebro pelasi 1990-luvulla destruktiivista jalkapalloa, ja täällä haluttiin siitä leimasta eroon. Itse olen aina ollut pelaavan jalkapallon kannattaja. Niinpä seurajohdolla ei ollut vaikeuksia ostaa näkemyksiäni.

Boströmillä oli valmentajakokemusta Suomen liigasta pietarsaarelaisesta Jarosta 2002-2004. Ennen Örebro-pestiään hän työskenteli Palloliitossa koulutuspäällikkönä.Lajin virtauksista perillä olevaa Boströmiä ei yllättänyt, kuinka paljon Suomea vankemmalla tolalla pelin taktinen osaaminen Ruotsissa on.

- Se on suurin syy siihen, että Ruotsi taannoin pelasi viisissä arvokisoissa peräkkäin. Sen maajoukkueessa ei välttämättä ole parhaita pelaajia, mutta joukkueena se kasvaa usein vastustajaa vahvemmaksi.

Astinlauta Keski-Eurooppaan

Boströmillä on Örebro SK:ssa neljä suomalaispelaajaa. Nelikosta Fredrik Nordback-Roni Porokara-Tommy Wirtanen-Denis Abdulahi Nordback on joukkueen kapteeni ja Porokara tuttu viime A-maaotteluista.

Allsvenskan on Boströmin mukaan suomalaispelaajalle mielekäs astinlauta Keski-Eurooppaan.

- Tämä on hyvä väliporras, täällä pelaaja on enemmän näytillä ulospäin kuin Suomessa.

- Peli on taktisempaa, mutta myös fyysisesti ja tempoltaan kovempaa. Siksi suomalaispelaajien tänne sopeutuminen ottaa usein aikansa.

Myös Boström on suomalaisen kakkosvalmentajansa Lars Mosanderin tavoin näyteikkunassa. Örebro-vuodet käyvät muille työnantajille kelpo näytöstä.

- On minulla ammatillisia haaveita, mutta ne ovat vain haaveita, koska et voi varmasti päättää, että nyt lähdet valmentamaan muualle.

- Haaveeni on jatkaa valmentamista ulkomailla ja toisaalta jossain muuallakin kuin Ruotsissa, sanoo Boström, jolla on sopimus Örebron kanssa vielä ensi kaudesta.

STT

Eipä tossa jutussa kyllä mitään uutta tai ihmeellistä ollut...

ÖSK:n tilanne sarjassa on kyllä kutkuttava. Pronssimitalit on täysin otettavissa, kun Elfsborgilla on vaikeuksia suorittaa tasollaan eikä Göteborgkaan enää millään ennätä takaa ohi. Toivottavasti yllättäjien päät nyt kestäisivät loppuun saakka.

[Hisingen]

Ei uutta, mutta aina vaan samat asiat nousevat esiin kun Ruotsin ja Suomen sarjafutista vertaillaan. Se että Ruotsissa taktinen ymmärrys on korkeammalla tasolla ei ole yllätys. Samoin jos pelaajaryhmä on laaja ja laadukas, niin jo harjoituksissa pystytään pitämään hyvää tempoa yllä.

Sen sijaan Suomessa olettaisin ammattilaistumisen jälkeen panostettavan enemmän fysiikkaan. Moni Ruotsiin siirtynyt pelaaja on valmiuksiltaan vajavainen, vaikka Superettanistakaan tulevien pelaajien kohdalla fyysisyys ei ole ongelmana. Samoin vanhemmista junioreistakin näkee että fysiikkaan on panostettu.

[Viinioksa]

Sen sijaan Suomessa olettaisin ammattilaistumisen jälkeen panostettavan enemmän fysiikkaan. Moni Ruotsiin siirtynyt pelaaja on valmiuksiltaan vajavainen, vaikka Superettanistakaan tulevien pelaajien kohdalla fyysisyys ei ole ongelmana. Samoin vanhemmista junioreistakin näkee että fysiikkaan on panostettu.

Ainakin foorumilla vallitsevan näkemyksen mukaan fysiikka on täysin toissijainen juttu, jota ei tarvitse treenata, vaan joka tulee pelaajalle itsekseen kun ikää karttuu. Vähän näyttää siltä, että käsitys on laajemminkin vallalla Suomen futispiireissä.

[Nice10]

Ainakin foorumilla vallitsevan näkemyksen mukaan fysiikka on täysin toissijainen juttu, jota ei tarvitse treenata, vaan joka tulee pelaajalle itsekseen kun ikää karttuu. Vähän näyttää siltä, että käsitys on laajemminkin vallalla Suomen futispiireissä.

Tässä olen kyllä samaa mieltä ja olen asiaa paljon foorumilla yrittänyt toitottaa, varsin turhaan.

Sen sijaan kun sarjoja vertaillaan, niin toki kansallisia pelaajakasvatusprosesseja merkittävämmäksi tekijäksi tässäkin asiassa nousee raha. Sitä fysiikkaa, taktista osaamista, taitoa ja tempoa saa hieman eri malliin koko sarjan mittakaavassa kun ulkomaalaispelaajiin (ja kotimaisiin toki myös) on seuroilla 100 kiloeuron sijaan käytettävissä 10-30 -kertaisia summia rahaa...

Hedelmällisempää näissä olisi aina puhua Ruotsissa ja Suomessa pelaavien kotimaisten pelaajien eroista ja nimen omaan pelaajatuotannon näkökulmasta ilman "ulkoisia" tekijöitä.

[SirLoser]

Hedelmällisempää näissä olisi aina puhua Ruotsissa ja Suomessa pelaavien kotimaisten pelaajien eroista ja nimen omaan pelaajatuotannon näkökulmasta ilman "ulkoisia" tekijöitä.

Tämähän mielestäni Sikun pointti tuossa onkin, josta Suomen valmentajapiireissä on luonnollisista syistä vaiettu ja se on siten tabu kaikessa jalkapallokeskustelussa.

Aika selvästihän Siku tuossa sanoo, että suomalaisen jalkapallon suurin ongelma on kotimaisten valmentajien ja valmennusjärjestelmän sysipaska taso. Meillä saadaan tuotettua kyllä kansainvälisen tason pelaajia jossain määrin tälläkin järjestelmällä ja paljon Allsvenskan-tasoisia, mutta valmennus on pääosin aivan futiskääpiöiden tasolla - valovuoden päässä pelaajamateriaalin tasosta, joka sekään ei hääppöinen ole.

Suurin piirtein jokainen ulkomaille siirtyvä pelaajahan tästä aina vähintään sivulauseessa huomauttaa, mutta hyvä että joku suomalainen valmentajakin uskaltaa poiketa yleisestä omien puolien pitämisen linjasta ja kritisoida tätä suomalaisen jalkapallon mätäpaisetta.

[Nice10]

Kai nyt tyhmempikin tajuaa, että juniorien kehittämisen ongelmat ovat siellä valmennuspuolella, mutta iän ikuinen vouhottaminen asenteista ja muusta pseudopaskasta on perse edellä puuhun menemistä.

Sikulla on toki paljon pointtia, mutta turha unohtaa hänenkään historiaansa suomalaisen juniorifutiksen ehdottomilla avainpaikoilla. Hieman oli eri ääni kellossa tuolloin. Kenen leipää syöt jne...

Valmennusjärjestelmän tasoonkin vaikuttaa raha melko suoraan. Mitä enemmän ammattivalmentajia, ammattimaisia valmentajakouluttajia ja ylipäätään päätoimisia toimijoita aina pienistä junnuistä lähtien, sitä parempi pelaajatuotanto. Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän todellisia ammattilaisia ja jalkapallosta älykkäästi ajattelevia valmentaminen ja muu työ liitossa, piireissä ja seuroissa kiinnostaa.

Kaiken a ja o on futiksen (ja muunkin urheilun) tulovirtojen absoluuttinen ja suhteellinen kasvattaminen suhteessa kilpailijoihin. Nythän trendi on päinvastainen.

Kun puhutaan kotimaisesta liigasta, niin raha on siinäkin mielessä oleellista, että vaikka suomalainen pelaajakasvatus olisi maailman parasta, niin ei liigan taso siitä mihinkään nouse kuin marginaalisesti. Vain ulkomailla pelaavien suomalaisten osuus räjähtäisi. Jos pelaaja on riittävän kyvykäs pääsemään paremmin maksaviin seuroihin, niin se lähtee sinne. Aina. Oli sitten kyse Ruotsista tai Suomesta.

Nimen omaan tätä Sikun kommenttia kannattaa miettiä ja suhteuttaa asioita.

 - Örebro SK:n futispuolen budjetti on 55 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 6 miljoonaa euroa) paikkeilla. Malmöllä (Allsvenskanin kärkijoukkue) vastaava lukema on jotain 180 miljoonaa (n. 19,6 miljoonaa euroa).

Suomen liigassa lihavimmalla budjetilla pelaa 2,1 miljoonan Espoon Honka. Ruotsissa pelkästään sikäläinen lajiliitto tukee Allsvenskan-seuroja keskimäärin kahdella miljoonalla eurolla per kausi.

mtv3

[SirLoser]

Valmennusjärjestelmän tasoonkin vaikuttaa raha melko suoraan. Mitä enemmän ammattivalmentajia, ammattimaisia valmentajakouluttajia ja ylipäätään päätoimisia toimijoita aina pienistä junnuistä lähtien, sitä parempi pelaajatuotanto. Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän todellisia ammattilaisia ja jalkapallosta älykkäästi ajattelevia valmentaminen ja muu työ liitossa, piireissä ja seuroissa kiinnostaa.

Mutta pointti oli lähinnä, että meidän ammattivalmentajat ja ammattimaiset valmentajakouluttajatkin ovat lähes poikkeuksetta aivan kansainvälisen jalkapallon lilliputtitasoa. Siinä on se ongelma, eikä se ratkea sillä, että näille samoille tyypeille aletaan maksamaan enemmän rahaa.

Kun teknisten oppien jälkeen pitäisi opettaa pelaajia pelaamaan jalkapalloa, niin seinä tulee vastaan, koska taso sen opettamiseen ei riitä - ei edes Suomen valmennuksen korkeimmalla tasolla, kuten Sikukin vihjaa. Tästä johtuen käytännössä kaikki Suomesta ulkomaille siirtyvät pelaajat ovat täysiä raakileita.

Toivottavasti tähän on tulossa muutosta viimeistään silloin, kun ulkomailla pitkän uran tehneet pelaajamme jossain vaiheessa siirtyvät valmennusuralle, käyvät suorittamassa tutkinnot ehdottomasti ulkomailla, ja tuovat lopulta tietotaitoa Suomeen saakka. Nopeampaa ja samalla realistista polkua muutokselle en näe.

[Hisingen]

Kai nyt tyhmempikin tajuaa, että juniorien kehittämisen ongelmat ovat siellä valmennuspuolella, mutta iän ikuinen vouhottaminen asenteista ja muusta pseudopaskasta on perse edellä puuhun menemistä.

Sikulla on toki paljon pointtia, mutta turha unohtaa hänenkään historiaansa suomalaisen juniorifutiksen ehdottomilla avainpaikoilla. Hieman oli eri ääni kellossa tuolloin. Kenen leipää syöt jne...

Valmennusjärjestelmän tasoonkin vaikuttaa raha melko suoraan. Mitä enemmän ammattivalmentajia, ammattimaisia valmentajakouluttajia ja ylipäätään päätoimisia toimijoita aina pienistä junnuistä lähtien, sitä parempi pelaajatuotanto. Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän todellisia ammattilaisia ja jalkapallosta älykkäästi ajattelevia valmentaminen ja muu työ liitossa, piireissä ja seuroissa kiinnostaa.

Kaiken a ja o on futiksen (ja muunkin urheilun) tulovirtojen absoluuttinen ja suhteellinen kasvattaminen suhteessa kilpailijoihin. Nythän trendi on päinvastainen.

Kun puhutaan kotimaisesta liigasta, niin raha on siinäkin mielessä oleellista, että vaikka suomalainen pelaajakasvatus olisi maailman parasta, niin ei liigan taso siitä mihinkään nouse kuin marginaalisesti. Vain ulkomailla pelaavien suomalaisten osuus räjähtäisi. Jos pelaaja on riittävän kyvykäs pääsemään paremmin maksaviin seuroihin, niin se lähtee sinne. Aina. Oli sitten kyse Ruotsista tai Suomesta.

Nimen omaan tätä Sikun kommenttia kannattaa miettiä ja suhteuttaa asioita.

 - Örebro SK:n futispuolen budjetti on 55 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 6 miljoonaa euroa) paikkeilla. Malmöllä (Allsvenskanin kärkijoukkue) vastaava lukema on jotain 180 miljoonaa (n. 19,6 miljoonaa euroa).

Suomen liigassa lihavimmalla budjetilla pelaa 2,1 miljoonan Espoon Honka. Ruotsissa pelkästään sikäläinen lajiliitto tukee Allsvenskan-seuroja keskimäärin kahdella miljoonalla eurolla per kausi.

mtv3

Rahalla on merkityksensä, mutta ammattimaisuutta ja oikeita valintoja kaivataan jatkossakin. Tuo artikkelin esittämä summa on aivan liian korkea. Ruotsin liitolta tulevat avustukset yhdessä TV-rahojen kanssa olivat ainakin viime vuonna vähän yli 1 miljoona euroa AS-joukkuetta kohti.

Itse odotan kovasti milloin Ruotsissa paljon kiitelty Tipselit-järjestelmä saa suomalaisen version. Huomattavasti enemmän pitäisi Palloliiton pystyä arvostamaan/tukemaan juniorityötä tekeviä seuroja.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Tipselit

[Nice10]

Mutta pointti oli lähinnä, että meidän ammattivalmentajat ja ammattimaiset valmentajakouluttajatkin ovat lähes poikkeuksetta aivan kansainvälisen jalkapallon lilliputtitasoa. Siinä on se ongelma, eikä se ratkea sillä, että näille samoille tyypeille aletaan maksamaan enemmän rahaa.

Uuh... miten vaikea tätä nyt on tajuta. Suomalaisista parhaista valmentajakyvyistä karkeasti arvioituna +95% tekee jotain muuta kuin valmentaa. Ja suurimmassa osassa tapauksista kyse on ihan elämän realiteeteista ja siitä, että valmentaminen on Suomessa joko harrastus tai hyväntekeväisyyttä. Jos potentiaalisille valmentajille voitaisiin tarjota aito mahdollisuus elättää itsensä ja perheensä valmentamalla, niin aivan vuoren varmasti valmennuksen taso nousisi. Näin kaikkialla muuallakin.

Ja kyllä, suomalaisen juniorituotannon laatu paranisi kummasti, jos esimerkiksi suurten junioriorganisaatioiden vaikkapa nyt 100 avainvalmentajaa voisivat olla ammatiltaan jalkapallovalmentajia tai ainakin valita pitkiksi ajanjaksoiksi tämän vaihtoehdon. Tyhmempikin tajuaa, että päivätöissä käyvä perheellinen valmentaja pystyy antamaan vain murto-osan elämästään, sitoutumisestaan ja energiastaan valmennukselle. Näin kaikkialla muuallakin.

Myös ulkomaalaisten valmentajien ja mentoreiden Suomeen tuominen olisi hieman helpompaa, jos olisi tarjota jotain muuta kuin eksoottisia kokemuksia. Näin kaikkialla muuallakin.

Kun teknisten oppien jälkeen pitäisi opettaa pelaajia pelaamaan jalkapalloa, niin seinä tulee vastaan, koska taso sen opettamiseen ei riitä - ei edes Suomen valmennuksen korkeimmalla tasolla, kuten Sikukin vihjaa. Tästä johtuen käytännössä kaikki Suomesta ulkomaille siirtyvät pelaajat ovat täysiä raakileita.

Edelleen kun Sikua täällä ihannoidaan, niin kannattaa muistaa, että Suomessa ja liitossa toimiessaan oli hieman eri ääni kellossa.

Valmentajien laadukas kouluttaminen vaatii sitä rahaa. Ei kukaan huippu kouluta ulkomailla eikä Suomessa ilmaiseksi. Eikä kukaan potentiaalinen huippu sitoudu vuosia ja mahdollisesti vuosikymmeniä kestävään opiskeluprosessiin ilman takeita siitä, että leipä riittää perheellä pöydässä. Yksinkertaisesti aikakaan ei riitä. Esimerkiksi Siku itse on ollut nuoreksi valmentajaksi todella onnekas, koska on saanut täysipäiväisesti olla valmennustouhuissa mukana jo pitkään. Kyllä se tulos sitten joskus tulee paskojenkin kausien jälkeen, mutta todella pitkästä prosessista puhutaan kun kyse on kehittymisestä huippuvalmentajaksi.

Toivottavasti tähän on tulossa muutosta viimeistään silloin, kun ulkomailla pitkän uran tehneet pelaajamme jossain vaiheessa siirtyvät valmennusuralle, käyvät suorittamassa tutkinnot ehdottomasti ulkomailla, ja tuovat lopulta tietotaitoa Suomeen saakka. Nopeampaa ja samalla realistista polkua muutokselle en näe.

Ulkomailla pitkän uran tehneiden entisten pelaajien määrä jo pelkästään on niin vähäinen, että vaikka näistä melkein jokainen a) rupeaisi valmentajaksi (todellinen prosentti on merkittävästi vähemmän) ja b) hankkisi koulutuksen ulkomailla (todellinen prosentti on merkittävästi vähemmän), niin siltikin puhuttaisiin vain kosmeettisista muutoksista monestakin syystä.

Mitä parempia valmentajia heistä tulee, sitä nopeammin he nousevat ensin kansalliselle huipulle ja sen jälkeen siirtyvät ulkomaille. Aivan kuten pelaajinakin. Ja vaikuttimena toimii tässäkin pitkälti raha, mutta myös kunnianhimo mitä huippuvalmentajilla on siinä kuin pelaajillakin. Tyhmäkin tajuaa, että jos entisestä pelaajasta tulee huippuvalmentaja, niin ei tämä talkoohengessä valmenna mitään JJK:n C-junnuja, vaan parhaalla saavutettavissa olevalla tasolla. Pelaajakasvatuksen näkökulmasta niitä päätoimisia osaajia pitäisi olla juurikin siellä ruohonjuuri- ja junioritasoilla. Sen vuoksi tarvitaan vitusti valmentajamassoja ja ulkomailla omatoimisesti itseään kouluttavat entiset pelimiehet eivät riitä alkuunkaan. Näin kaikkialla muuallakin.

Muutenkin jos suomalainen tulevaisuuden valmennus jätetään vain nykyisten maajoukkuetason futareiden harteille, niin ei hyvä heilu. Esimerkiksi nykyisistä mj-futareistamme aitoa huippuvalmentajapotentiaalia ei ole edes joka toisella ja näistäkin vain muutamaa valmentaminen peliuran jälkeen kiinnostaa.

[KuPSsince1979]

Tänään klo 21 FST:n Sportmagasinet-ohjelmassa lisää Sikun ajatuksia.

[SirLoser]

Sen vuoksi tarvitaan vitusti valmentajamassoja ja ulkomailla omatoimisesti itseään kouluttavat entiset pelimiehet eivät riitä alkuunkaan. Näin kaikkialla muuallakin.

Muutenkin jos suomalainen tulevaisuuden valmennus jätetään vain nykyisten maajoukkuetason futareiden harteille, niin ei hyvä heilu. Esimerkiksi nykyisistä mj-futareistamme aitoa huippuvalmentajapotentiaalia ei ole edes joka toisella.

En jaksa pidemmin kommentoida, mutta laadukkaita valmentajamassoja saadaan sen jälkeen, kun ollaan ensin saatu Suomeen se tietotaito miten tulee valmentaa ja miten niitä valmentajia koulutetaan. Tässä suuressa roolissa on nykyiset ja entiset maajoukkuefutarimme, koska heillä on a) suhteita, b) rohkeutta ja c) taloudellisen riippumattomuuden vuoksi varaa lähteä sitä oppia ja kokemuksia ulkomailta hakemaan. Tulevaisuuden valmennus ei toivottavasti siis ole ainoastaan entisten maajoukkuetason pelaajiemme vastuulla, vaan toivon mukaan he saavat tietoansa jaettua mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman suurelle massalle. Joko itse valmentajakouluttajina tai jotain muuta reittiä.

Minä en osaa huippuvalmentajapotentiaalia arvioida kovinkaan hyvin, ehkä voisit selventää millä kyvyillä itse arvioit. Jostain Markus Heikkisestä voi tulla samalla tavalla huippuvalmentaja kuin Litmasestakin.

[Nice10]

Rahalla on merkityksensä, mutta ammattimaisuutta ja oikeita valintoja kaivataan jatkossakin. Tuo artikkelin esittämä summa on aivan liian korkea. Ruotsin liitolta tulevat avustukset yhdessä TV-rahojen kanssa olivat ainakin viime vuonna vähän yli 1 miljoona euroa AS-joukkuetta kohti.

No tuo yhden seuran saama miljoona on tasan miljoona enemmän mitä Palloliitto jakaa yhteensä kaikille seuroille Suomessa. Se on myös enemmän mitä monien Veikkausliigajengien budjetti. Ja enemmän kuin mitä koko suomalaisessa futiksessa käytetään rahaa vaikkapa siihen juniorivalmennukseen/pelaajatuotantoon.

Itse odotan kovasti milloin Ruotsissa paljon kiitelty Tipselit-järjestelmä saa suomalaisen version. Huomattavasti enemmän pitäisi Palloliiton pystyä arvostamaan/tukemaan juniorityötä tekeviä seuroja.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Tipselit

Sama.

Kuten tuhanteen kertaan foorumillakin on puiti, on Palloliiton asema vieläpä huomattavasti korostuneempi Suomessa kuin vaikkapa Ruotsissa. Tämä siksi, että liiton kassassa pyörii suhteellisesti helvetisti enemmän rahaa verrattuna muihin futiskentän toimijoihin Suomessa.

[Viinioksa]

Valmennus on alue, jossa suomalaiset ovat kielitaitoisena ja koulutettuna kansana vahvoilla kun vertaillaan vaikkapa itäeurooppalaisiin. Harvalla muullakaan "tietointensiivisellä" alueella suomalaiset ovat kv. vertailussa ihan luokattomia, jos kohta eivät huippujakaan. Jos suomalainen valmennusosaaminen on heikkoa, niin se heijastelee juurikin resurssien vähäisyyttä.

[Nice10]

En jaksa pidemmin kommentoida, mutta laadukkaita valmentajamassoja saadaan sen jälkeen, kun ollaan ensin saatu Suomeen se tietotaito miten tulee valmentaa ja miten niitä valmentajia koulutetaan. Tässä suuressa roolissa on nykyiset ja entiset maajoukkuefutarimme, koska heillä on a) suhteita, b) rohkeutta ja c) taloudellisen riippumattomuuden vuoksi varaa lähteä sitä oppia ja kokemuksia ulkomailta hakemaan. Tulevaisuuden valmennus ei toivottavasti siis ole ainoastaan maajoukkuetason pelaajiemme vastuulla, vaan toivon mukaan he saavat tietoansa jaettua mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman suurelle massalle. Joko itse valmentajakouluttajina tai jotain muuta reittiä.

Toki samaa mieltä, mutta esimerkiksi seurat tai Palloliitto eivät voi vain kädet ristissä odotella, että jospa entiset pelurit jotain tietotaitoa jostain tuovat. Liitossa ja seuroissa pitää tehdä oma työnsä ja tuo mainitsemasi skenaario tapahtuu jos tapahtuu.

Palloliiton, jos ei nyt rahoilla, niin ainakin kontakteilla ja ponnisteluilla pitäisi luoda väyliä, joita pitkin oppiin ulkomaille pääsisi myös niitä valmentajalupauksia, jotka eivät ole taloudellisesti riippumattomia (noin +95% potentiaalisista valmentajista.).

Minä en osaa huippuvalmentajapotentiaalia arvioida kovinkaan hyvin, ehkä voisit selventää millä kyvyillä itse arvioit. Jostain Markus Heikkisestä voi tulla samalla tavalla huippuvalmentaja kuin Litmasestakin.

Hmm... tietyistä tyypeistä näkee, että heillä on kyllä lahjoja pelaajana, mutta tuskin valmentajana. Ja ylipäätään yksilöllä itsellään pitää olla halua ja kiinnostusta valmentaa, nimen omaan kehittyä huippuvalmentajaksi eikä vain jäädä valmentamaan oman pojan jengiä kahdeksi vuodeksi kortteliliigaan.

Foorumisteilla on erikoinen käsitys siitä, että suurin osa tai edes moni entinen pelaaja siirtyisi valmentajaksi uran jälkeen. Tosiasiassa kyse on vain pienestä prosentista. Ja vielä pienempi prosentti haluaa huippuvalmentajaksi. Ja vielä pienempi prosentti sellaiseksi kehittyy.

Makossa varmasti olisi ainesta valmentajaksi, en kai muuta ole väittänytkään. Sen sijaan Litmasen osalta kannattaisi foorumistienkin laittaa hieman jäitä hattuun. Miehestä tuskin koskaan tulee huippuvalmentajaa, vaikka moni täällä jatkuvasti tälle ajatukselle onanoi.

[Viinioksa]

No tuo yhden seuran saama miljoona on tasan miljoona enemmän mitä Palloliitto jakaa yhteensä kaikille seuroille Suomessa. Se on myös enemmän mitä monien Veikkausliigajengien budjetti. Ja enemmän kuin mitä koko suomalaisessa futiksessa käytetään rahaa vaikkapa siihen juniorivalmennukseen/pelaajatuotantoon.

Sama.

Kuten tuhanteen kertaan foorumillakin on puiti, on Palloliiton asema vieläpä huomattavasti korostuneempi Suomessa kuin vaikkapa Ruotsissa. Tämä siksi, että liiton kassassa pyörii suhteellisesti helvetisti enemmän rahaa verrattuna muihin futiskentän toimijoihin Suomessa.

Se raha, mitä Ruotsin liitto "seuroille jakaa", tulee kyllä Allsvenskanin tv-sopimuksesta ja sponsoreilta... Yhteensä kyseessä on saman suuruinen summa kuin Palloliiton liikevaihto.

[Nice10]

Valmennus on alue, jossa suomalaiset ovat kielitaitoisena ja koulutettuna kansana vahvoilla kun vertaillaan vaikkapa itäeurooppalaisiin. Harvalla muullakaan "tietointensiivisellä" alueella suomalaiset ovat kv. vertailussa ihan luokattomia, jos kohta eivät huippujakaan. Jos suomalainen valmennusosaaminen on heikkoa, niin se heijastelee juurikin resurssien vähäisyyttä.

Ooh... taas samaa mieltä. Suomi voisi valmennuksellisesti olla vaikka edelläkävijämaa monellakin tasolla (fyysinen valmennus, harjoittelu, otteluvalmentaminen, oma identiteetti jne), mutta se vaatisi sen, että ymmärrettäisiin resurssien ja erilaisten sidosryhmien merkitys valmennuskulttuuria luodessa.

Alkuun vähäisiä resursseja tulisi alkaa käyttää äärimmäisen tehokkaasti ja jatkossa kasvattaa resursseja tavalla tai toisella radikaalisti. Valitettavasti Palloliitto ei tällaisen vauhdittamiseen kykene.

[Nice10]

Se raha, mitä Ruotsin liitto "seuroille jakaa", tulee kyllä Allsvenskanin tv-sopimuksesta ja sponsoreilta... Yhteensä kyseessä on saman suuruinen summa kuin Palloliiton liikevaihto.

Kyllä, enkä haaveilekaan tuollaisista summista. Kun vertailee ruotsalaisten ja suomalaisten seurojen liikevaihtoja, niin tajuaa, että pienemmästäkin summasta olisi vähintään samanlainen suhteellinen apu, jos se esimerkiksi korvamerkittäisiin suoraan juniorivalmennukseen.

Ja ihan sama tuleeko se raha Allsvenskanin tv-sopimuksesta, junnilta ryövätyistä lisenssirahoista, sponsorisopimuksista tai vaikkapa maaotteluiden tuloista. Rahan voi käyttää tehokkaasti tai polttaa takassa.

Azereihin lennätetään delegaatioita, jotka syövät häränkulleja ja kaviaaria suuremmalla summalla kuin Palloliitolla on varaa käyttää junioreiden hyväksi. Makralle kavalletut miljoonatkin olisi voinut vaikkapa rahastoida tulevaisuuden valmennusprojekteja varten. Esimerkkejä on niin paljon, että en edes jaksa.

Jos katsotaan, että taloudelliset resurssit liitossa ovat vakio, niin ainakin kannattaisi miettiä millainen suhde esimerkiksi koulutus/valmennushenkilöstöllä pitäisi olla muuhun henkilöstöön, piirien henkilöstöön ja lukemattomiin ylimiehitettyihin valtuustoihin, valiokuntiin, jaostoihin sekä työryhmiin. Vaikka kaikki tuolla eivät täyspäiväisiä olekaan, niin todella raskaasta, ammattitaidottomasta ja taloudellisesti tehottomasta organisaatiosta kuitenkin on kyse. Pitäisi miettiä mikä on Palloliiton ydintoimintaa ja mikä isossa kuvassa kehittää parhaiten suomalaisen jalkapallon asemaa. Jos Palloliitto ei itse kykene itse esimerkiksi suomalaista valmennusosaamista kehittämään, niin sitten se vastuu pitää siirtää seuroille ja tukea taloudellisesti. Palloliitolla on kuitenkin liiton omien periaatteiden ja sääntöjen mukaan vastuu myös huippujalkapallosta ja kaikkeen siihen liittyvästä.

[SirLoser]

Toki samaa mieltä, mutta esimerkiksi seurat tai Palloliitto eivät voi vain kädet ristissä odotella, että jospa entiset pelurit jotain tietotaitoa jostain tuovat. Liitossa ja seuroissa pitää tehdä oma työnsä ja tuo mainitsemasi skenaario tapahtuu jos tapahtuu.

Totta kai, tämähän on täysin itsestään selvää.

Palloliiton, jos ei nyt rahoilla, niin ainakin kontakteilla ja ponnisteluilla pitäisi luoda väyliä, joita pitkin oppiin ulkomaille pääsisi myös niitä valmentajalupauksia, jotka eivät ole taloudellisesti riippumattomia (noin +95% potentiaalisista valmentajista.).

Vaikea keksiä tähänkään työkaluja, jossa ei nykyisten tai entisten ulkomaanpelaajiemme suhteita saataisi valjastettua heidän ollessaan ulkomailla valmentamassa.

Tässä olisi kuitenkin varmasti jotain potentiaalia, enkä usko ettei tällaisia järjestelmiä ja niiden realistisuutta olisi ainakin mietitty nykyisen liiton johdon taholta. Hämäläisen kaudesta en sano mitään.

Foorumisteilla on erikoinen käsitys siitä, että suurin osa tai edes moni entinen pelaaja siirtyisi valmentajaksi uran jälkeen. Tosiasiassa kyse on vain pienestä prosentista. Ja vielä pienempi prosentti haluaa huippuvalmentajaksi. Ja vielä pienempi prosentti sellaiseksi kehittyy.

Sama harhakäsitys on myös suomalaisten lupaavien pelaajien kehittymisessä korkealle tasolle. Tämä ilmenee parhaiten esimerkiksi idioottimaisissa sisäänajo- ja nuorennusleikkauskeskusteluissa.

Makossa varmasti olisi ainesta valmentajaksi, en kai muuta ole väittänytkään. Sen sijaan Litmasen osalta kannattaisi foorumistienkin laittaa hieman jäitä hattuun. Miehestä tuskin koskaan tulee huippuvalmentajaa, vaikka moni täällä jatkuvasti tälle ajatukselle onanoi.

Minä näen, että kummastakin voi tulla yhtä (epä)todennäköisesti huippuvalmentaja, vaikka Jarilla lähtökohdat ja polku ovat niin halutessaan varmasti helpommat.