Raportti ottelusta TSV 1860 München – SC Paderborn 07 2/12/07:
AlustusEn ole saksalaisen jalkapallon asiantuntija, enkä muutenkaan kokenut otteluissa kävijä, mutta ajattelin Teidän iloksenne edistää jalkapallokulttuuria kirjoittamalla matkaraportin sunnuntaina pelatusta Saksan 2. Bundesliigan ottelusta. Asiavirheet saa ehdottomasti korjata (myös kirjoitusvirheet, joita lentokoneessa väistämättä tulee).
Münchenista yleisesti Saavuin Müncheniin jo perjantaina viiden aikoihin. Pari ensimmäistä päivää meni kaupunkiin tutustuessa (olen käynyt aiemminkin) ja tunnelmaan virittäytyessä. München oli oikein mukava kaupunki, johon olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Varsin loistava matkakohde. Keskusta on Keski-Eurooppalaiseen tyyliin täynnä vanhoja taloja, joita ihastellessa tulee mieleen suomalaisen arkkitehtuurin uutuus. Myös kaupungin asemakaava useine aukioineen sai silmän lepäämään. Roomalaisten jäljiltä jääneet monumentit olivat hienoja näkyjä talvisessa Saksassa. Muista nähtävyyksistä on ehdottomasti mainittava Villa Von Stvck ja Residentz. Ensimmäinen on 1900-luvun taitteessa eläneen taiteilijan restauroitu koti, jonka kaikki esineet ovat taiteilijan omaa käsialaa. Todella vaikuttava paikka, jonka museomyymälään kannattaa tutustua. Residentz on käsittämätön palatsi-linna kaupungin keskustassa, josta löytyy 1500-1800 –luvuilta ties jonkinmoista muistoa. Vaikuttavan tästä tekee se, että käsittämättömän kokoinen (200+ huonetta) linna on täysin ”asumiskunnossa” kaikkine sänkyineen, juhlasaleineen jne. Ehdottomasti vierailun arvoinen.
Matka Allianz Arenalle Peli oli siis sunnuntaina klo 14. Hyvä ystäväni oli sattumoisin käynyt aiemmin syksyllä kuuskymppisten pelissä, joten häneltä tuli arvokasta tietoa järjestelyistä. Hän kehoitti yrittää hankkia lippua etukäteen musiikkikaupoista, mutta ajattelin, että tokkopa 70.000 ihmistä ahtautuu katsomaan Münchenin kakkosjoukkueen ja pimpin hännänhuipun välistä koitosta. Suuntasin kello yhden aikoihin U-bahn –asemalle linjalle U6, josta tieni kulki kohti Fröttmaningin asemaa. Noustuani kyytiin muutama pysäkki keskustan jälkeen, sain huomata, että brenkuttelu ja Kiiman kasvatus oli jo alkanut metrossa. Pujahdin vaunuun, jossa huivit heiluivat ja laulu raikasi.
Matka keskustasta Fröttmaningille vie noin 25 minuuttia. Tässä ajassa ehdin tunnistaa, ettei sinivalkoisten kannattajilla ollut ainakaan yhtään omien sinivalkoistemme kannatuslaulua käytössä. Sympaattisesti kahdeksan hengen kannatusjoukon jäsenet pomppivat ja kyykistyivät muun muassa erään biisin aikana. Tunnelma oli muutenkin hyvä ja kanssamatkustajat naureskelivat ja ilakoivat matsipäivän tunnelmaa kanssani.
Viimein metro pysähtyi keskelle ei-mitään, ja ihmismeri alkoi velloa ulos vaunuista. Olisin odottanut välitöntä soihdutusta, mutta kannattajat saivat aikaiseksi vain toki hienon vuoropuheluchäntin, joka raikasi eri puolilta asemalaituria. Ylätasanteelle noustua kävi selväksi, ettei pysäkki nyt aivan stadionin vieressä ollut. Matkaa noin 1,5km ja aika kylmä sää ulkona saivat minut kiristämään SMJK:n huivia kaulani ympärillä entistä tiukemmalle. Puolikiimaisen kävelyn aikana keskityin katselemaan synkkenevää iltaa ja kannattajajoukon monimuotoisuutta. Hienoa, että perinteet siirtyvät isältä pojalle, sen verta monta rasavillia juoksi isänsä jaloissa, että kannattajakulttuuri on vuosiksi taattu. Joukossa oli myös yllättävän paljon naisia, ultrienkin joukossa, mistä olin kovasti yllättynyt.
Noin 15 minuutin kävelyn jälkeen löysin itseni lipputiskin jonosta – lippu oli toki vielä ostettava. Aikani palloiltuani Kategorie 1 & 2 tiskeillä siirryin katsomonosan 220 luukulle, joka on ”toisessa” kerroksessa päädyn keskellä. Liput maksoivat ~17€ (opiskelija-alennus), kun taas halvemmat seisomapaikat alakatsomon päädystä olisivat alennuksineen olleet kahdeksan euroa. Virkailija puhui mukavasti englantia ja kertoi, että tarvitsisin Areenalta ostaessani ”Arena Card”:in, jolla maksaa ostokseni. Tälle kortille saattoi ladata arvoa lippukioskilta ja stadionilta ainakin automaateista ja palvelupisteistä. Myöhemmin tauolla näitä kortteja ihmiset tulivat pyytämään kavereiltaan, koska omalta oli loppunut arvo. Ei niin toimiva systeemi kuin voisi kuvitella. Selvitin tieni turvatarkastuksesta, ja taskussani ollut sämpyläkin sai pääsyn sisään. Virkailija muistutti sateenvarjostani, ettei sisällä sada, mille hymistelimme. Suuntasin kohti fanituote-kioskia, josta matkaani tarttui vaaleansini-valkoinen huivi hintaan 15,5€. Ainakaan paluumatkalla viima ei kävisi kaulaani.
Ottelu Etsiydyin istumaan noin 12-vuotiaiden poikien viereen, keskelle kenttää. Valotaulun countdownin viimeiset sekunnit laskettiin alaspäin ja lämmittelyjen jälkeen oli ykkösjoukkueiden aika astella kentälle kovaäänisistä tulleen musiikin tahtiin. Virallisuudet hoidettiin pois alta ja peli saatiin käyntiin vastapäätä kannattajaryhmän säestämänä: ”Sechzig! KLAPKLAPKLAP, Sechzig! KLAPKLAPKLAP”. Kannattajien toiminta 28.100 ihmistä vetäneessä pelissä oli ihan tyydyttävää, mutta parempaankin oli aineksia. Ei tainnut syksyinen joulukuun päivä saada ihmisistä täyttä intoa liikenteeseen. Muutenkin chäntit olivat suhteellisen mielikuvituksettomia ja perinteisiä tuota KLAPKLAPKLAPpia ja yhtä vuoropuhelua päätyjen välillä lukuun ottamatta. Itse ottelu oli keskinkertainen. Paderbornin mukana matkustaneet kannattajat pitivät hyvää mekkalaa suhteutettuna noin 60 hengen kokoonsa. Viitisen lippua heilui myös vieraskatsomon etuosassa lähes koko pelin, josta iso plussa. Paderborn oli ensimmäisen jakson altavastaajan ottamassa vastaan hyökkäyksiä, joista ei liian vaarallisia maalintekopaikkoja isännille kuitenkaan syntynyt. Toinen puolisko oli avoimempaa päädystä-päätyyn –pelaamista, kun molemmat hakivat raivoisasti voittomaalia. 60 sai pari hyvää laukaisupaikkaa Robbie Keane –maisista ylijuoksuista, mutta vieraiden maalivahti selvitti nämä vähät tilanteet. Vieraiden vahvuudesta erottuivat edukseen vasen puolustaja, joukkueen kapteeni 12 de Graef, joka pallovarmana käynnisteli muutamia hyviä vastaiskuja ja otti tärkeitä katkoja kotijoukkueen yritteliäimmältä pelaajalta, laitalinkiltä 7 Bierofka. Bierofka tuli hyvin palloa vastaan ja pystyi sitä hyvin suojaamaan ja jakelemaan kanssapelaajilleen. Kotijoukkueen piikki 9 Di Salvo oli myös kohtuullisen aktiivinen, joten ansaitsee maininnan. Vieraiden kärjessä ja molemmilla laidoilla myöhemmin viihtynyt pälvikalju 28 Koen oli yritteliäs koko ottelun ajan ja pysyikin pelissä hyvin koko ajan. Lopputuloksena tosiaan 0-0, joka pudotti isännät kauemmaksi noususta ja nosti vieraat pois peränpitäjän roolista maalierolla ohi Jenan.
Paluumatka Ihmiset alkoivat valua katsomoista ennen täyttä aikaa. Ulostulo sujui mallikkaasti ja sutjakkaasti – Allianz Arenan portit ja järjestelyt tuntuivat olevan hyvässä kunnossa. Pettyneitä ilmeitä niiden monien ”Jetzt!” huutojen jälkeen, kun katsomossa luultiin jo tämän maalipaikan olevan se jännityksen laukaiseva osuma. Metro tuli pienen odottelun jälkeen ja sinne mahtui jopa istumaan. Liikennettä oli lisätty ottelua silmälläpitäen, joka oli hyvä osoitus toimivista järjestelyistä. Odottipa kävelymatkan metro-arena –varrella järjestysmiehiä, poliiseja ja jopa ratsupoliiseja. Järkkäreiden läsnäolo ahtaassa käytävässä on varmasti hyvä keino pitää hulinat aisoissa. Paluumatkan ajan ihmiset kertasivat tapahtumia ja virittäytyivät jo muilta osin sunnuntain peliin. Vahvasti pettyneitä ilmeitä ei ollut nähtävissä juurikaan. Ultrat vielä virittelivät lauluja ihmismassojen valuessa poispäin. Palailin hotellille rauhallisin mielin.
Loppusanat Saksa on jalkapalloilumatkailuun erittäin hyvin soveltuva maa. Kaikki on selkeää ja, jos kieltä ymmärtää vähänkin, on eläminen helppoa. Järjestelyt ovat asianmukaiset ja pimppibudnestakin seuraa ilolla.
Lopuksi kuvia ja videoita matkalta:
Paderbornin ultrat
Kotijoukkueen seisomakatsomo
VuoropuheluchänttiAlkuseremonioitaJa kiitokset kaikille loppuun asti jaksaneille/kommentoineille!
