Fútbol español - yleiskeskustelu

[el Blanco]

Joulun jälkeen, Real Madridin Camp Nou –voiton jälkimainingeissa, mieleni yhtäkkiä kysyi:

”¿Qué es el fútbol español?”

“Mitä on espanjalainen jalkapalloilu?”

Se on myytti. Se on lahja kansalle, lahja urheilulle. Se on tuulahdus Kastilian lakeuksilta, huudahdus Andalusian hiekalta, kuiskaus Katalonian rannoilta, raivo Baskimaan laaksoista. Se haisee kalalta kuin vigolainen torikauppias ja tuoksuu kiihottavalta kuin málagalainen kaunotar. Se on rivo kuin madridilainen huora ja lempeä kuin pamplonalainen neljän lapsen äiti. Se on askel kaupungin kadulla, vilja maaseudun pellolla.

Niin kuin ovat espanjalaisetkin ylpeitä ja omanlaatuisiaan, on myös heidän jalkapalloilunsa ylpeää ja omanlaatuista. Se haluaa hallita, pitää palloa ja luoda tilanteita. Se haluaa saattaa vastustajansa nurkkaukseen niin kuin matador härän. Ja esityksen päättää viimeinen, siisti ja tappava isku, jonka jälkeen yleisö kohahtaa osoittamaan suosiotaan voittajalle. He ovat espanjalaisia, mutta ennen kaikkea he ovat madridilaisia, katalaaneja, baskeja, andalusialaisia, mallorcalaisia, galicialaisia, asturialaisia ja niin edelleen. Kansallistunne ja kotiseuturakkaus on lähes kadehdittavaa, jopa kiihkomielistä, mutta jo pelkästään se seikka tekee Iberian helmestä niin tavattoman mielenkiintoisen.

* * * * *

Peli nimeltä jalkapallo saapui Espanjaan 1880-luvulla. Asialla olivat tietenkin brittiläiset työntekijät, tarkemmin ilmaistuna kaivosmiehet, jotka hankkivat leivän pöytäänsä andalusialaisessa Huelvan kaupungissa. Vapaa-ajallaan he potkivat palloa, mikä sai paikalliset innokkaiksi: uusi ja jännittävä urheilumuoto oli löytänyt tiensä Espanjaan ja suuri tarina oli potkaistu käyntiin. Tarina, joka jatkuu yhä menestyksekkäänä kaikkine sivupolkuineen, legendoineen ja tarinoineen.

Kuten monet jo ennestään tietävät, on Espanjan vanhin jalkapalloa harjoittava seura Real Club Recreativo de Huelva, joka perustettiin toisena päivänä joulukuuta vuonna 1889. Kataloniassa oli kolme vuotta aiemmin perustettu Gimnàstic de Tarragona –niminen seura, mutta kyseisen seuran lajivalikoimaan jalkapalloilu tuli vasta vuonna 1914.

Vuosi Recreativon perustamisen jälkeen Baskimaassa perustettiin legendaarinen Athletic Club. Brittiläiset satama- ja kaivosmiehet pelasivat paikallisia vastaan jalkapalloa käyttäen nimeä Bilbao Football Club. Samaan aikaan Englannista opiskelemasta takaisin Bilbaoon palanneet baskinuorukaiset päättivät pistää pystyyn seuran nimeltä Athletic Club matkimalla englantilaista kirjoitusasua.

Vuonna 1902 ei vielä ollut tietoakaan kansallisesta jalkapalloliigasta, mutta Copa del Rey aloitettiin. Tuohon turnaukseen lähdettäessä Bilbao Football Club ja Athletic Club yhdistyivät ja käyttivät nimeä Club Vizcaya kotimaakuntansa mukaisesti. Seura oli heti menestyksekäs, kun se onnistui voittamaan loppuottelussa vuonna 1899 perustetun FC Barcelonan. Lopullinen fuusio tapahtui voiton jälkeen ja nykyisin tunnemme seuran nimeltä Athletic Club, josta silloin tällöin espanjalaismedioissa käytetään nimitystä Athletic de Bilbao, vaikka seuran virallisessa nimessä ei esiinny espanjalaista omistusliitettä eikä kaupungin nimeä. Francisco Francon diktatuurin aikana seura joutui käyttämään nimeä Atlético Bilbao, aivan kuten FC Barcelonankin nimi muutettiin muotoon Barcelona Club de Fútbol.

Athleticin jälkimainingeissa pääkaupunki Madridissa perustettiin Atlético de Madrid (alun perin sekin englantilaisella nimellä Athletic), joka nykyäänkin pelaa samanlaisissa väreissä kuin baskiserkkunsa (sillä erotuksella, että madridilaisilla on siniset housut baskeilla ollessa mustat). Sisällissodan jälkeen Espanjan ilmavoimien jäsenet ottivat seuran haltuunsa ja nimeksi vakiintui muutamaksi vuodeksi Athletic Aviación de Madrid, sillä moni alkuperäinen Athletic Madridin pelaaja oli saanut sodassa surmansa ja seuran stadionkin oli miltei kokonaan maan tasalla.

Atléticon historia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen ja suoralinjainen. Seuran alkuperäiset värit olivat sininen ja valkoinen, mutta ne muuttuivat matkan varrella samanlaisiksi kuin bilbaolaisilla, joilla heilläkin alkuperäinen asu oli ollut erilainen. Vaihdoksen syynä lienee ollut se, että valkopunainen väriyhdistelmä oli ollut edullisempi vaihtoehto. Eräs väriteoria kannattaa myös tarinaa, jonka mukaan Bilbaoon tuotiin näytteille Sunderlandin tai Southamptonin peliasuja, jotka kävivät tyylikkäinä malleina nuorelle seuralle.

Vuonna 1902 tapahtui muukin erittäin merkittävä asia kuin ensimmäisen Copa del Reyn pelaaminen. Madridissa joukko nuoria miehiä johtohahmoinaan Julián Palacios ja Juan Padrós perustivat kuudentena päivänä maaliskuuta seuran nimeltä Madrid FC. Värinsä seura sai London Corinthiansilta, mutta aikojen saatossa teema on muuntautunut kokovalkoiseksi, jonka taustalla värjöttelevät violetin, sinisen ja mustan varjot. Ensimmäisen Copa del Reyn mestaruutensa Madrid saavutti vuonna 1905. Viisitoista vuotta myöhemmin Espanjan kuningas Alfonso XIII myönsi seuralle Real-etuliitteen ja viralliseksi nimeksi vakiintui sodan jälkeen vuonna ’41 Real Madrid Club de Fútbol (kyseessä oli sama nimenvaihtoaalto, joka koski myös Athleticia ja Barcelonaa).

Espanjan kansallinen jalkapalloliiga aloitti toimintansa vuonna 1929. Ainoat pääsarjassa sen perustamisesta lähtien pelanneet seurat ovat edelleen Real Madrid, FC Barcelona ja Athletic Club. Ensimmäisen mestaruuden valtasi Barcelona Madridin tullessa toiseksi ja bilbaolaisten kolmanneksi. Seuraavat kaksi mestaruutta voitti Athletic, kunnes vuonna ’32 Real Madrid saavutti ensimmäisen mestaruuden kolmestakymmenestään. Parhaimmillaan Madrid on voittanut mestaruuden viisi kertaa peräkkäin.

Sisällissodan ajaksi jalkapallokilpailut Espanjassa tietysti keskeytyivät, kunnes paluu tapahtui vuonna ’39. Ensimmäisen sodan jälkeisen mestaruuden valloitti Atlético de Madrid, joka siis tuolloin oli ilmavoimien hallussa.

Jo ennen sisällissotaa FC Barcelona oli Athleticin ohella Real Madridin pahin vastustaja ja peräti luonnollinen vihollinen. Katalaaneilla on baskien tapaan aina ollut kova kansallistunne, mutta on tavallista, että kaksi maan suurinta kaupunkia kisailevat ja mittelevät taidossa, tarkkuudessa ja voimassa myös jalkapallokentällä. Maailmanhistoriallisesti merkittävien tapahtumien jälkeen Franco otti Real Madridin propagandavälineekseen, sillä hän huomasi kansan innostuneen urheilusta ja nimenomaan jalkapallosta, joka oli syrjäyttänyt jopa härkätaistelun suosion.

Mutta espanjalainen jalkapalloilu seuroista puhuttaessa ei ole pelkästään Real Madridia, FC Barcelonaa, Athleticia ja Atléticoa. Andalusiassa, tuossa Espanjan elävimmässä ja värikkäimmässä kolkassa oli miltei peräkkäisinä vuosina perustettu kaksi seuraa, jotka tulisivat monien muiden tapaan aina kiistelemään toisiaan vastaan. Sevillan kaunis kaupunki oli saanut nimikkoseuransa vuonna 1905 ja vain kaksi vuotta myöhemmin Real Betis näki päivänvalonsa. Perinteinen kaksijako kaupungin sisällä tapahtui, kun Betisistä muovautui työväestön seura, kun taas keskiluokka otti Sevilla FC:n omakseen – nykyisin jako ei ole enää yhtä selkeä. Vuonna ’35 Betis ylsi toistaiseksi ainoaan Espanjan mestaruuteensa. Yksitoista vuotta myöhemmin samaan suoritukseen ylsi Sevilla FC. 

Liitäkäämme Andalusiasta ja runoilija García Lorcan kauniisti kuvailemilta mailta itärannikolle ja Valenciaan. Vuonna 1909 kaupungissa perustettiin Levante Unión Deportiva –niminen seura, mutta kymmenen vuotta myöhemmin perustetusta Valencia Club de Fútbolista tuli aikojen saatossa suurempi ja menestyksekkäämpi osapuoli. Sekä Levanten että Valencia CF:n vaakunassa esiintyy lepakko, jonka tarina on mielenkiintoinen: Lepakko nimittäin kuuluu läheisesti Valencian kaupungin historiaan maurien kautta. Legenda kertoo, että maurit suosivat lepakoita, sillä ne pitivät sääsket poissa, ja erään ennustuksen mukaan kaupungissa säilyisi maurivalta niin kauan kuin kaupunginjohtajan lepakko lentäisi öisin. Tarun ja historian mukaan espanjalaiset kuitenkin saivat lepakon kiinni ja ottivat sen omakseen. Myöhemmät ajat espanjalaisten ja maurien välillä niin Valenciassa kuin koko Espanjassakin ovatkin sitten menestyksekästä eurooppalaishistoriaa.

Ensimmäisen liigamestaruutensa kuudestaan Valencia CF voitti vuonna ’42. Cupin voittoja historian saatossa on irronnut niin ikään kuusi ja UEFA-cupin voittoja kolme, joista viimeisin vuonna 2004. Seura on myös ollut kahdesti lähellä Champions Leaguen voittoa, mutta vuoden 2000 finaalissa Real Madrid oli parempi ja vuotta myöhemmin voittajaksi Lepakoita vastaan selviytyi saksalainen Bayern München.

Espanjalaisesta jalkapalloilusta voisi kertoa ja tarinoida monenlaisia asioita, mutta tiukkojen valintojen aikana valinnan suunta osoittaa nyt espanjalaisseurojen menestystä Euroopan kentillä. Real Madrid on tietysti sekä Espanjan että koko Euroopan menestynein seurajoukkue yhdeksällä Euroopan cupin voitollaan. Viiskymmentäluvun lopun ja kuusikymmentäluvun alun kultainen joukkue distéfanoineen, puskáseineen, gentoineen ja kopineen oli yksi kaikkien aikojen joukkueista. FC Barcelona on neljän Cup-voittajien cupin lisäksi yltänyt kahteen Euroopan mestaruuteen, jotka katalaanit valloittivat vuosina 1992 ja 2006. Atlético de Madrid sen sijaan ylsi Cup-voittajien cupin mestaruuteen vuonna ’62. Kolmetoista vuotta myöhemmin madridilaiset olivat kokemassa Euroopan cupin finaalitappiota Bayern Münchenille.

Yksi ikimuistoisimmista espanjalaistaruista Euroopan kentillä osui Real Zaragozalle, joka ei ole paljon pokaaleilla historiansa aikana mässäillyt. Perinteinen aragonialaisseura kohtasi vuoden ’95 Cup-voittajien cupissa englantilaisen Arsenalin ja voitti ottelun jatkoajalla. Kahtena edellisenä vuonna UEFA-cupin puolella Sevilla FC on niittänyt hienosti mainetta ja kunniaa nykyään lontoolaisessa Tottenhamissa valmentaman Juande Ramosin johdolla. Nykyajankin espanjalaismenestyksestä Euroopan kentillä kertoo paljon se, että viime kevään UEFA-cupin välierissä esiintyi Sevillan lisäksi myös Espanyol Barcelonasta ja Osasuna Pamplonasta.

Historiasta ja sen erilaisista tarinoista espanjalaiseen jalkapalloiluun liittyen voisi kirjoittaa paljonkin, mutta tuskin jokainen uhrattu sana olisi sen arvoista tehden kunniaa itse tarkoitukselle. Niinpä loppuun on hyvä hieman tarkastella lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä hieman tulevaisuuttakin. Viime vuosina espanjalaisessa seurajalkapalloilussa tyypillinen ja huolestuttava ilmiö on ollut seurojen hissimäiset notkahtelut niin pelillisesti kuin taloudellisestikin. Vuoden 2001 UEFA-cupin finaalissa esiintynyt Deportivo Alavés horjahti rajusti ja pelaa nykyisin toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Säälittävimmät kohtalot ovat rieputelleet Deportivo La Coruñaa, Real Sociedadia, ja Celta de Vigoa. Ensiksi mainittu tunnettiin muutama vuosi sitten energisenä ”Super-Deporina”, joka kuului parhaana päivänään Euroopan huipulle. Nyttemmin galicialaisseura taistelee pääsarjassa putoamista vastaan, eikä heidän kotistadionsa Riazor ole enää samanlainen helvetti vastustajalle kuin muinoin. Pahimmat kielet ovat ennustaneet nykypäivän Valencialle samankaltaista kohtaloa lähitulevaisuudessa, ja Valencian kannattajien olisi syytä myös olla huolissaan. Espanja on maa, jossa nousu voi tapahtua nopeasti, mutta lasku voi tapahtua arvaamatta ja vaivihkaa; loistavan ja umpisurkean raja on monesti häilyvä ja tasapainon pitäminen vuosikymmeniä peräjälkeen onnistuu vain hyvin rakennetuilta organisaatiolta, joilla on käytössään paljon pääomaa: käytönnössä tällä tarkoitetaan Real Madridia ja FC Barcelonaa, mutta nykyisin myös Atlético de Madrid voidaan luokitella melkein samaan kastiin. Raha ratkaisee nykyisin paljon, joten pelkät taidot kentälläkään eivät enää auta. Historian saatossa Athletic Club on joutunut huomaamaan, että omintakeinen ”vain baskeja” –pelaajapolitiikka verottaa menestystä kiitettävällä tavalla, mutta rakkaus, kiintymys ja perinteet ovat edelleen jossakin tärkeämpiä kuin pokaalien loiste ja raskas tilipussi. Kaikkine vastakohtineen, ristiriitoineen, tapahtumineen ja monipuolisuuksineen espanjalainen jalkapallomaailma onkin tavattoman kiehtova, romanttinen ja kiihottava ilmentymä kuningaslajin saloista ja sitä ympäröivistä asioista. Keskustelu on avattu.

[Jii]

Maailman hienointa futista. Jos ei taktisesti niin ainakin taidon ja tunteen puolesta (ja onko muulla niin väliäkään?)

[Coltrane]

Hieno kirjoitus el Blancolta.

[Freddy]

Upea kirjoitus, melkein aloin jo vetistelemään..

[Satanen]

Hieno kirjoitus 

[jorggeli]

Fantastista  Taas ollaan opittu jotain uutta.

[Herstein]

Huikea kirjoitus johon on paha lisäillä yhtään mitään. Espanjan liigassa pelataan maailman parasta jalkapalloilua.

[kanelbulle]

odotan innolla kun Rönkä ja muut lädikumppanit tulevat tänne provoamaan :keskari:

[Di Stefano]

El Blancon kirjoituksille aina 

[Shefki Wilson]

Moi Tuomas 

[Tavano]

Huikea kirjoitus johon on paha lisäillä yhtään mitään. Espanjan liigassa pelataan maailman parasta jalkapalloilua.

Jalkapalloilua ehkä, mutta ei jalkapalloa.

[Johnny Rep]

Ooo-ooo-ooo Las Palmas
Helmaas aina jään

Tein vuosia työtä kovin
Säästin, ahkeroin
Sain viihtyisän Bungalowin
Las Palmasissa
Niin kauas kuin silmä kantaa
Merta nähdä voin
Käyn päivisin hiekkarantaa
Las Palmasissa

Ooo Las Palmas (2x)
Sun helmaasi aina jään
Ooo Las Palmas (2x)
Sun luoksesi lämpimään
Kun sun tyttösi kauneimmat kai
Minut hetkessä heikoksi sai
Ooo Las Palmas (2x)
Sun luoksesi lämpimään

Näin talvisin pelkkää lunta
Paukkui pakkanen
Nyt vietän kuin toiveunta
Las Palmasissa
Vain aurinko lämmin loistaa
Rantaan hehkuen
Ja mainingit hehkun toistaa
Las Palmasissa

Ooo Las Palmas (2x)
Sun helmaasi aina jään
Ooo Las Palmas (2x)
Sun luoksesi lämpimään
Kun sun tyttösi kauneimmat kai
Minut hetkessä heikoksi sai
Ooo Las Palmas (2x)
Sun luoksesi lämpimään

Kun onneni vihdoin löysin
Täältä lähde en
Oon kiinni kuin vahvoin köysin
Las Palmasissa
Ei silmien tumma hohde
Miehen hiljaisen
On tunteiden kuumain kohde
Las Palmasissa

Ooo Las Palmas (2x)
Sun helmaasi aina jään
Ooo Las Palmas (2x)
Sun luoksesi lämpimään

 

[N5]

Köykäisille perinteille   

Henkisessä kehitystasossa espanjalainen jalkapallo on vasta orastavassa teiniviiksi-iässä. Muna seisoo jo, mutta sen oikeasti käyttötarkoituksesta ei ole kuin kalpea aavistus.

[Oliivitukka]

Perinteet ovat teiniviiksi-iässä, mutta jo tässä vaiheessa euroopan voimakkaimmat Italian jälkeen. Mitähän ne ovat parinkymmenen vuoden päästä? Tuolloin Englannin omasta koohotus-pitkäpallotopparilta-pääpallotaistelu-koohotus-pallopuolustajalle-syöttömaalivahdille-avauskäsistä-
pääpallotaistelu-koohotus-vetoperseeseen-koohotus -jalkapallosta ei ole jäljellä enää edes rippeitä kun italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset taktikot ovat tuoneet pelin uudelle tasolle ja muistuttamaan eteläeurooppalaista huippujalkapalloa.

[N5]

Tässä kohtaa pitää antaa rehellistä tunnustusta oikein ja rehellisesti valitulle nimimerkille. Asiasisältö onkin tuttua spanskiuhoa, josta ei sen enempää.

Francon pokaaleille, joista jaksavat appelsiininpoimijat ammentaa ylpeyttä 

[Oliivitukka]

Kun kyvyt eivät riitä oikeaan argumentointiin aletaan haukkua nimimerkkiä. Kovin säälittävää, mutta odotettua sinulta. Ihailemasi kansan luovuudesta kertoo jo heidän ruokakulttuurinsa, jossa kaikki yksinkertaisesti upotetaan rasvakeittimeen. Yhtäläistä luovuutta on tietenkin nähtävissä myös jalkapalloareenoilla, ja siitä saavat naurut säännöllisin väliajoin kaikki, jotka ovat joskus katsoneet maailmaa muualtakin kuin pintin läpi.

[Kansio]

Kovin säälittävää, mutta odotettua sinulta. Ihailemasi kansan luovuudesta kertoo jo heidän ruokakulttuurinsa, jossa kaikki yksinkertaisesti upotetaan rasvakeittimeen.

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan rasvaisimmat McDonald'sit ovat Amerikassa ja vähärasvaisimmat Britanniassa. Pistääkö tämä tutkimustieto editoimaan viestiäsi? 

[N5]

En minä kritisoi nimimerkkiä. Se on oikeasti osuva ja juttujen tasoon sopiva, noin alustavana tuttavuutena. Näitä lisää.

Ns. asiasisältö ei miellyttänyt, mutta ota se niin ettei kaikkia voi miellyttää.

[Di Stefano]

En minä kritisoi nimimerkkiä. Se on oikeasti osuva ja juttujen tasoon sopiva, noin alustavana tuttavuutena. Näitä lisää.

Ns. asiasisältö ei miellyttänyt, mutta ota se niin ettei kaikkia voi miellyttää.

Voinko pyytää, että tähän kerjuun ei kirjoita, ns anti espanjalais tyypit, eka viesti oli parasta tasoa foorumilla, mutta noi sun mutu heitot laskivat tasoa.

[N5]

Itse asiassa forumille pitäisi perustaa hall of fame -osio, jonne avausviestin kaltaiset sienien syönnin jälkeiset purkaukset pitäisi siirtää pikavauhtia sotkemasta asiakeskustelua. Otsikon loppuviestithän ovat tavallista perskarvojen puhaltelua, joka ei johda mihinkään.

[Vilkkuva Timo Jutila]

Itse asiassa forumille pitäisi perustaa hall of fame -osio, jonne avausviestin kaltaiset sienien syönnin jälkeiset purkaukset pitäisi siirtää pikavauhtia sotkemasta asiakeskustelua. Otsikon loppuviestithän ovat tavallista perskarvojen puhaltelua, joka ei johda mihinkään.

Sinun viestithän menisivät sitten kaikki sinne  . Uskomattoman yksipuolista paskaa jauhat myös sinä, jos toki spanskifanitkin.

edit: oliivitukka ei varmasti ole kenenkään kakkosnikki, eihän.

[Alexio]

Hyvää, sielukasta tekstiä 

Athletic Clubin historia ja muutenkin toimintatavat ovat hienoja. Joukkue pitää yllä jotain arvokasta ja hyvää tässä futismaailmassa, mikä on enää harvassa, ehkä sitä ei muussa muodossa enää olekaan. Vain baskit politiikka on hyvä juttu. Väriläikkä espanjalaisessa futiksessa. Se tekee siitä perinteestä vielä hienomman, että joukkue on pysynyt pääsarjassa sen perustamisesta lähtien. Toivon pelkkää hyvää Athletic Clubille vaikka alkaa olemaan selvää, että vain baskeja -politiikalla tiputaan muiden kyydistä. Onhan siellä nimiä kuten Aranzubia, Del Horno, Aitor Ocio, Etxeberria ja Tiko, mutta suunta on selvä. Perinteillä ei nykymaailmassa pärjätä pitkälle; Athletic Clubilla on 20. veneen kisassa vain yksi soutaja, kun muilla on kaksi. Tahtoa, sitä sillä on ehkä enemmän!

Saavutukset

    * Liga titles: 8 (1930, 1931, 1934, 1936, 1943, 1956, 1983, 1984).

    * Copa del Rey: 24 (1902, 1903, 1904, 1910, 1911, 1914, 1915, 1916, 1921, 1923, 1930, 1931, 1932, 1933, 1943, 1944, 1945, 1950, 1955, 1956, 1958, 1969, 1973, 1984).
          o The number of Copa wins Athletic Club have been credited with is disputed. The 1902 competition was won by Club Vizcaya, a team made up of players from Athletic Club and Bilbao FC. In 1903 these two clubs merged as Athletic Club. The 1902 cup is on display in the Athletic museum [2] and the club includes it in its own honours list.[3]. However LFP and RFEF official statistics do not include this as an Athletic win.

    * Spanish SuperCup: 1 (1985).

    * Northern Championship: 3 (1914, 1915, 1916).

    * Bizkaia Championship: 13 (1920, 1921, 1923, 1924, 1925, 1926, 1928, 1929, 1931, 1932, 1933, 1934, 1940)

    * Basque Cup: 1 (1935)

    *

Women’s Football

    * SuperLeague:
          o 2002-03, 2003-04, 2004-05, 2006-07 : 4

[Dieter Bohlen]

Painuisit ICKE nyt ihan oikeasti vittuun jalkapallokeskusteluista .

[Shefki Wilson]

ps. Deco myönsi tänään UEFAn suhtautuvan suopeammin välimeren pelaajiin palkintoja jaettaessa (Kaka maailman paras pelaaja, yeah right), koska seurat panostavat enemmän resursseja "elimien voiteluun".

Oi aikoja, oi tapoja. On sitä ennenkin hankittu saunakavereita, mutta nykyään seuran rahoja törsätään ''elimien voiteluun.'' 

[el Blanco]

Spanskifiilit eivät käsittääkseni ole montakaan kertaa tulleet aukomaan päätään kalinatopiikkeihin. Siinä ei ensinnäkään ole järkeä, eikä siihen ole syytä. Siksi pyytäisinkin sinua, ICKE (nimimerkki, jonka viestien pohjimmaista merkitystä on hyvin vaikea sisäistää), poistumaan vittuun minun ketjustani. Sama koskee kaikkia Röngän nickejä.

- - - -

Ja täsmentääkseni: tämän otsikon alla on tarkoitus keskustella espanjalaiseen jalkapalloiluun liittyvistä ilmiöistä. Eli emmehän, kiitos, ota esille jo puhkikulutettuja asioita katsomokulttuurista ja Madrid-Barsa-vastakkainasettelusta. Tuodaan siis esille historiaa muilta osin, nykypäivän ongelmia ja ilmiöitä sekä peilataan tulevaisuutta, kuten avausviestissäni annoin jo osviittaa. Mikäli se ei joiltakin nimimerkeiltä luonnistu, voivat he pystyttää kiistelyringin jossakin muussa ketjussa.