Jatketaan yleisketjua ajankohtaisesti elämäkerrallisella tekstillä. Legendoista puhuttaessa Alfredo di Stéfano on Espanjassa tällä hetkellä kaikkien huulilla, sillä Vaaleaa Nuolta kunnioitetaan virallisin juhlallisuuksin Madridissa. Don Alfredon kunniaksi allekirjoittanut on ajatellut tarjoilla muinoin ykkösen puolella julkaistun tekstin, joka nyt paranneltuna versiona toivottavasti antaa tiedonjanoisille jonkinlaisen (tosin typistetyn ja yleisluontoisen) käsityksen jalkapalloilijasta nimeltä Alfredo di Stéfano.
* * * * *
LA SAETA RUBIA - LEGENDOJEN LEGENDA"Pois tieltä, nyt nuoli iskee
kuin suihkukone se kiitää."Alfredo di Stéfanosta tuli todellinen suuruus ja maailman huippupelaaja kolmessa suuressa seurassa: River Platessa, Millonariosissa ja Real Madridissa. Hän myös edusti uransa aikana peräti kolmea eri maata maajoukkuetasolla: Synnyinmaataan Argentiinaa, sekä Kolumbiaa ja Espanjaa. Mutta aloittakaamme tarina alusta...
Di Stéfano syntyi neljäs päivä heinäkuuta vuonna 1926 Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa italialaisille vanhemmilleen. Lapsuutensa hän vietti Buenos Airesin keskiluokkaisissa lähiöissä ja monien lahjakkaiden poikien tavoin hän kiinnostui urheilemisesta ja varsinkin jalkapallosta; kova työ ja raataminen kun ei häntä kiinnostanut. Myöhemmin vaatimaton legenda on todennut, että hänen kaupunginosassaan oli neljäkymmentä parempaa poikaa kuin hän itse. Totta tai ei, se ei vähennä don Alfredon arvoa mihinkään suuntaan.
Kun Alfredo oli kaksitoistavuotias, liittyi hän ensimmäiseen seuraansa, joka oli nuorisosta koostuva Los Cardales. Ura sai nopeaa ja nousukiitoista jatkoa jo viisitoistavuotiaana, kun hän liittyi kuuluisaan River Plateen. Vain vuotta myöhemmin hän suurseuran edustusjoukkueessa anasti itselleen avauskokoonpanopaikan.
1940-luvun River Platella oli paras joukkue koko Etelä-Amerikassa. Se oli pelätty ja kadehdittu etenkin vahvan puolustuksensa ansiosta, ja se saikin tuohon aikaan lempinimen
la Máquina (”Kone”). Di Stéfano teki debyyttinsä seurassa pelaten ensisijaisesti oikeana laitahyökkääjänä.
Mutta River Plate halusi nuorukaisesta vähäksi aikaa eroon - aika ei ollut vielä täysin kypsä. Alfredo laitettiin vuokralle saman kaupungin Huracániin saamaan varmasti jatkuvaa peliaikaa ja kehittymään vieläkin paremmaksi. Mutta tämä lainapesti osoittautui Riverin kannalta huonoksi ratkaisuksi: Kun Huracán pelasi Riveriä vastaan niin, kuinka ollakaan, di Stéfano teki ottelun voittomaalin. Kamppailua oli ehditty pelata vain viisitoista sekuntia. Tämä maali onkin yhä Argentiinan pääsarjan nopein täysosuma.
Vuonna 1947 River halusi di Stéfanon takaisin myytyään juuri tähtipelaajansa Pederneran muualle. Korvaajaksi nuori Alfredo sopi juuri täydellisesti, sillä viidelläkymmenellä maalillaan kuudessakymmenessäkuudessa ottelussa hän oli vakuuttanut olevansa valmis huippupelaajaksi suuressa seurassa.
Samana vuonna, 1947, River voitti Argentiinan liigan mestaruuden ja di Stéfano ylsi liigan maalikuninkaaksi fantastisella saldolla: kaksikymmentäseitsemän maalia kolmessakymmenessä ottelussa! Vielä samana vuonna Alfredo teki debyyttinsä Argentiinan maajoukkuepaidassa.
Kaksi vuotta myöhemmin di Stéfano siirtyi kovalla kohulla kolumibalaiseen Bogotá Millonariosiin – siirron taustalla oli kuuluisa Argentiinan yleislakko, joka vaikutti myös jalkapallosarjoihin. Kolumbiassa Alfredo teki keskushyökkääjänä huikeaa jälkeä: hän viimeisteli 267 maalia 292 ottelussa neljän vuoden aikana. Millonarios voitti neljä peräkkäistä mestaruutta vuosina 1949, ’51, ’52 ja ’53. Lopulta Kolumbian maajoukkuekin halusi di Stéfanon itselleen. Se oli loppujen lopuksi mahdollista, vaikka Alfredo oli jo esiintynyt Argentiinan maajoukkuepaidassa. Mutta tuohon aikaan Kolumbian maajoukkue pelasi hyvin harvoin ja Alfredon esiintymiset jäivät todella vähäiseksi: saldona vain kaksi maaottelua.
Vuonna 1953 Millonarios vieraili Espanjassa osana omaa maailmankiertuettaan; joukkue oli taitava ja erinomainen – di Stéfanon myöhempien kommenttien mukaan jopa parempi kuin viisikymmentäluvun lopun Real Madrid. Bogotálaiset pelasivat näytösottelun myös Real Madridia vastaan. Tuossa ottelussa hiomattomasta timantista alkoi muotoutua todellinen jalokivi. Madridilaisyleisö todisti erään mielenkiintoisen vaalean pelaajan taitoja. Tuossa ottelussa di Stéfano oli suorastaan ihmeellinen, ei ainoastaan hyökkääjänä, vaan hän oli kaikessa mukana, kentän kuninkaana. Hän loisti monipuolisuudellaan, ja yleisö ihannoi häntä. Pelkästään di Stéfanon avulla kolumbialaiset voittivat ottelun.
Miltei heti näytösottelun jälkeen muutamat espanjalaisseurat kiinnostuivat luonnollisesti tästä ihmeellisestä pelaajasta. Real Madridin presidentti Santiago Bernabéu halusi ehdottomasti di Stéfanon seuraansa. Bernabéun aikeena oli kehittää Madridista Espanjan ja koko Euroopan vahvin seura, ja hän haistoi di Stéfanossa todellisen kultakaivoksen. Mutta myös FC Barcelona, Real Madridin pahin kilpailija, oli kiinnostunut buenosairesilaisesta. Siirto Barcelonaan olikin jo lähellä, kun katalaaniseura neuvotteli Millonariosin kanssa pelaajan siirtohinnasta. Samaan aikaan Real Madrid neuvotteli River Platen kanssa. Tähän syynä oli se, että River mielestään edelleen omisti di Stéfanon oikeudet, koska ei ikinä ollut saanut Millonariosilta siirtokorvausta. Sekavan tilanteen keskellä Alfredo matkusti Espanjaan ja pelasi muutaman harjoitusottelun Barcelonan paidassa. Heikkokuntoinen tähti ei kuitenkaan enää vakuuttanut, jolloin diktaattori Francisco Francokin puuttui näppeineen peliin ehdottaen varsin koomisesti, että di Stéfano voisi pelata joka toisen kauden Barcelonassa ja joka toisen kauden Real Madridissa. Katalaanit kuitenkin vetivät tarjouksensa pois seuran omistajien ollessa pettyneitä Alfredon koeaikaesityksiin.
Vuonna 1953 Bernabéu lopulta löi pöytään ennennäkemättömän rahasumman River Platelle, jonka jälkeen Alfredon tie vei Madridiin: Atochan rautatieasemalla junasta noustuaan Vaalea Nuoli tunsi heti saapuneensa merkittävään kaupunkiin ja merkittävään seuraan. Tarina alkoi helmiäishohtoisena, kun heti ensimmäisessä virallisessa ottelussaan Madridin paidassa di Stéfano iski neljä maalia Barcelonan verkkoon. Parempaa debyyttiä ei olisi voinut toivoakaan samalla kun Bernabéun unelma superjoukkueesta oli alkanut muotoutua todellisuudeksi. Yhdessä mm. Puskásin, Genton ja Kopan kanssa di Stéfano syttyi todellisiin liekkeihin, ja Real Madrid oli ylivoimaisesti tuon ajan maailman paras seurajoukkue valloittaen vuonna ’55 aloitetun Euroopan cupin viidesti peräkkäin.
Di Stéfanon kolmekymmentäkaksi vuotta kestänyt ura oli suuri ja menestyksekäs, mutta vain seurajoukkuetasolla. Viimeiset hetket peliurastaan hän pelasi jäähdytellen Barcelonan Españolissa. Peliuran jälkeen Alfredo kiinnostui valmentamisesta. Ensimmäinen joukkue hänen alaisuudessaan oli Elche, mutta vain vuoden valmennustyön jälkeen hän palasi synnyinmaahansa Argentiinaan ja hiukan ironisestikin Boca Juniorsiin, River Platen paikalliskilpailijaan ja suurimpaan viholliseen. Sitten di Stéfano teki jälleen paluun Eurooppaan valmentaakseen Portugalissa Sporting Lissabonia. Välillä hän kävi myös Espanjassa valmentamassa Rayo Vallecanoa ja Castellónia. Hiukan myöhemmin hän palasi jälleen Argentiinaan valmentamaan tällä kertaa juuri River Platea. Mutta sitten olikin vaihteeksi paluun aika Espanjaan. Alfredo luotsasi Valencian maan mestaruuteen ja cup-voittajien cupin voittoon. Hän valmensi tietenkin myös Real Madridia kahteen eri otteeseen kausina 1982-1983 sekä 1990-1991.
La Saeta Rubia saavutti yhteensä kolmetoista kansallista mestaruutta pelaamissaan seuroissa, yhden kansallisen cupin, yhden seurajoukkueiden maailmanmestaruuden, viisi seurajoukkueiden Euroopan mestaruutta ja yhden Etelä-Amerikan seurajoukkueiden mestaruuden. Lisäksi hän voitti kahdeksan kertaa pelaamassaan liigassa maalikuninkuuden. Valmentajana saavutuksiin kuuluu kaksi kansallista mestaruutta (River Plate ja Valencia), sekä yksi cup-voittajien cupin voitto (Valencia). Di Stéfanon maaottelu-ura ei ollut ollenkaan häikäisevä. Hän siis edusti monikansallisesti peräti kolmea maata maajoukkuetasolla. Argentiinan paidassa maaotteluita kertyi seitsemän, joissa hän myös teki seitsemän maalia. Kolumbian paidassa otteluita kertyi vain kaksi, maalittomia kummatkin. Espanjan paidassa hän sai jälleen uuden tilaisuuden ja jonkinlaista tulostakin syntyi. Otteluita kertyi yhteensä kolmekymmentäyksi ja maaleja kaksikymmentäkolme. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, ettei di Stéfano milloinkaan pelannut MM-kisoissa.
Monikansallisuus, värikäs tausta, Venezuelassa tapahtunut ja harmittomaksi osoittautunut kaappaus ja suuri menestys tekevät don Alfredosta vielä tänäkin päivänä ehkäpä mielenkiintoisimman pelaajan koko maailmassa; omalla tavallaan hän on kuin myytti ja muisto jostakin huikeasta suuruudesta, mustavalkoisten filmien takaa poreilevasta kimalluksesta. Vaalean Nuolen ura oli menestyksekäs ja hieno, lähes kadehdittava. Se on tulvillaan hienoja saavutuksia ja muistoja. Mutta di Stéfanon ura ei ollut pelkästään ”di Stéfanon ura”, sillä Real Madridin 50- ja 60-lukujen kultakaudella di Stéfano oli iso osa joukkuetta ja joukkue oli osa häntä; Real Madridin historiaa ei voi kuvitella ilman don Alfredoa. Hän on oleva ikuisesti Real Madridin kunniakkaassa kilvessä ykköspaikalla. Hänen nimensä olkoon suurin kirjaimin ihmisten mielissä. Hän on suurin, legendojen legenda: Alfredo di Stéfano –
la Saeta Rubia.
”Koko kenttä mahtui hänen kenkiinsä.”
