Fútbol español - yleiskeskustelu

[Dieter Bohlen]

Espanjasta löytyy hyviäkin puolia. Kunhan vain kuittasin liialliseen hehkutukseen. Niinhän latinoloverit tekevät valjuun liittyvissä ketjuissa.

Voit toki suoraan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli näyttää missä ja milloin tällaista on tapahtunut.

[ICKE]

Pois...

[ensijokolmas]

Avausviestille

Tuo Espanjassa kovassa huudossa oleva nousu ja tuho -ilmiö on kyllä ihan mielenkiintoinen pointti, sillä kovinkaan vastaavanlaista meininkiä ei muista Euroopan sarjoista löydy. Myös Sevilla on tässä yhteydessä, Valencian lisäksi, mainittava mahdollisena perinteen jatkajana, vaikka luottoa seuran tuleevaisuuteen useilta tahoilta löytyykin kärsivällisen pelaajapolitiikan ja vankan taloustilanteen ansiosta. Jotain kuitenkin andaluciassa ollaan oikein tehty, kun jopa mukamas parhaat päivänsä nähnyt Kanoute on yltynyt hurjaan maalivireeseen seuraan saavuttuaan (tiedän, oikeat rohdot jne..). Nykyinen menestystarina, jos sitä sellaiseksi voi vielä kutsua, perustuu kuitenkin muutamaan hyvään pelaajakauppaan; Daniel Alves, Luis Fabiano, Dragutinovic, Adriano, Renato, Maresca ja aiemmin mainittu Kanoute ovat olleet joukkueelleen elin tärkeitä, vaikka kukaan näistä ei vielä seuraan saapuessaan ollut valmis tähtipelaaja, mutta Sevillassa peli onkin kulkenut. Missään ei olekkaan takeita siitä, että seuraavat skouttaukset osuisivatkaan enää näin nappiin ja voi olla, että tämän nykyisen rungon pikku hiljaa vaihtuessa ja vanhetessa, alkaa Sevilla FC sitä mukaan tippumaan sarjataulukossa.
En halua maalailla piruja ja seinille, mutta turha sinne on alkaa jumaltenkaan kuvia piirtelemään. Puheet Sevillan noususta Real Madridin ja Barsan seuraan lähivuosina ovat kuitenkin varsin yleisiä..

..Ja tästä voidaankin siirtyä näppärästi aiheeseen, josta ICKE jo yrittikin asiaviestillään keskustelua herätellä. Eli yksi espanjalaista jalkapalloa hyvin suurestikkin kuvaava asia on Madridin ja Barcelonan ylivertainen asema spanjurimaassa. Enkä tarkoita pelkästään saavutuksien valossa vaan myös kaikessa muussa jalkapalloon liittyvässä. Jokainen espanjalainen, oli sitten kotoisin Granadasta tai Oviedosta, pitää lähes yhtä tärkeänä kertoa kannattamansa seuran lisäksi se, että symppaako enemmän Barcelonaa vai Real Madridia. Tai vaihtoehtoisesti kumpaa vihaa enemmän. Näytti sarjataulukko mitä tahansa, ovat blauqarnan ja los blancosin vierailut useimpien espanjalaisstadioneiden kauden päätapahtumia.
Kyse ei olekkaan mielestäni mistään Rangers/Celtic tyylisestä pelillisestä dominoinnista näiden kahden suurseuran kohdalla. Kyse on pikemminkin historian, niin jalkapallohistorian kuin myös ihan yleisen historian, myötä kehittyneestä kaksinapaisesta ajattelutavasta, joka antaa vain FC Barcelonalle ja Real Madridille suurseuran statuksen. Eli vaikka Sevilla tai vaikka Real Zaragoza nyt alkaisikin mestaruuksia mättämään, niin tuskin se siltikään nousisi niin sanotusti kolmanneksi RMA:n ja FCB:n rinnalle.
No, toistaiseksi myös pelillisellä puolella kolmannen kestomenestyjän metsästys näyttää jatkuvan. Toisaalta itse en ensinnäkään pidä sitä osoituksena sarjan epätasaisuudesta. Itseasiassa väitän, että Primeran häntäpään jengit veisivät Valioliigan häntäpään jengejä kuin pässiä narussa, jostain Italian rupusakeista nyt puhumattakaan. Toiseksikin suurseurojen puuttuminen antaa myös vähän pienimmillekkin seuroille mahdollisuuden menestyä. Vaikka Celta, Real Sociedad tai Betis eivät Mestareiden Liigassa häikäissetkään niin antaa vierailu tuossa liigassa sen nykyisessä muodossa seuralle ja sen faneille muutakin kuin mammonaa. Ja samalla se antaa toivoa myös pienemmille seuroille. Onhan se tietenkin jollekkin Evertonin tai minkä muun tahansa Valjun keskikastin tiimin pelaajille tai faneille kliffaa toivoa joutuvansa putoamistaistoon, että saisi edes jotain jännättävää, kun tietää, että sijoille 1-4 ovat joukkueet olleet tiedossa jo elokuussa..
No tarkoitus ei ollut taas mennä tähän ainaiseen sumu vastaan manolo vääntöön.. pikemminkin voisi etsiä syitä sille miksi mikään seura ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa primeran kärkikahinoissa.. voisiko syynä olla kärsimättömyys raha-asioissa ja pelaajakaupoissa ja johtoportaiden osaamattomuudessa noin ylensäkin? Pitääkö syitä lähteä hakemaan kansanluonteesta tai pelityylistä, valmentajista tai kannattajista? No toisaalta, eipä niitä suurseuroja juuri kummemmin ole muuallakaan.

Tämmöistä tajunnan virtaa, mutta en koe mitenkään haitalliseksikaan tuota Lähetä -painiketta näpäyttää, ehkä pitäisi. Mutta pistetään nyt vielä Fútbol españolille, sen kaikkine lieveilmiöineen, haittoineen ja outoine yksityiskohtineen vahva

[Udi]

ICKE, N5 ja muut urpot taisivat taas saada siemensyöksyn. Sääliksi käy hyvää topikin avausta. Tavoitteessanne olette ainakin hieman onnistuneet: minua ei kiinnosta spanksitopikkeihin kirjoittelu enää pätkääkään. Onneksi on sentään muita foorumeita.

Käsittämätöntä, miten muutaman urpon annetaan pilata näinkin hyvän alun saanut foorumi. Toivottavasti ette sekaannu suomalaiseen jalkapalloilukeskusteluun, tosin siitä ei taida olla mitään pelkoa, kun ainut mikä ottaa eteen on lädien jumalointi. Säälittävää.

Vai pitäisiköhän vain perustaa nikkiarmeija ja alkaa spämmäämään lädipuolelle? No, samalle paskaiselle tasolle en todellakaan halua edellä mainittujen runkkareiden kanssa vajota.
 
Ikuisesti ICKE:lle, N5:lle ja muille runkuille  :keskari:

edit: enää en ihmettele yhtään, miksi LB ja muutamat muut häipyivät tältä foorumilta.

[Rene Higuita]

.......

Juuri näin. Ja moderaattorit ym. runkkarit eivät tee mitään.
N5, Matti tai Rönkä tai mikä tahansa, haista vittu.  :keskari:
ICKE, haista vittu  :keskari:
Muut aivopestyt Suomilädit, haistakaa vittu  :keskari:

Udin tasoiset kirjoittajat menetetään. Pääasia, että lädien aivopesu saa jatkua.

[Jii]

Olen itsekin miettinyt, miksei täällä jaeta bännejä auliimmin.

[Iron Hammer]

Tämä lienee oikea topicci kysäistä muutamaa vinkkiä lippujen ostoon. Eli, kenelläkään tietoa tai käytännön kokemusta Murcian ja Valencian matsien lippukäytännöistä? Onnistuuko lippujen ostaminen stadionilta vielä matsipäivänä, jos oletetaan ettei vastassa ole mikään jättiläinen?

[tumma jutila]

Moi Tuomas 

Sama 

[Oliivitukka]

Tämä lienee oikea topicci kysäistä muutamaa vinkkiä lippujen ostoon. Eli, kenelläkään tietoa tai käytännön kokemusta Murcian ja Valencian matsien lippukäytännöistä? Onnistuuko lippujen ostaminen stadionilta vielä matsipäivänä, jos oletetaan ettei vastassa ole mikään jättiläinen?

Mikäli ICKEä on uskominen niin vierassektioon ei ainakaan ole ongelmia saada lippua ihan matsipäivänä stadionilta

[ICKE]

Näköjään olen mennyt vähän liian pitkälle näissä leikkimielisissä provoissa kun jengi on ottanut kunnolla herneet nenään.

Parempi pysyä jatkossa poissa näistä karkeloista.

[quelindo]

Upea kirjoitus, ei voi muuta sanoa  Juuri tuon vuoksi seuraan juuri espanjalaista jalkapalloa. Malagalaiselle kaunottarelle ja madridilaiselle huoralle vielä erityiset 

[Alexio]

Parempi pysyä jatkossa poissa näistä karkeloista.

Teepä se.

Varmaankin syitä tuohon "nousu ja tuho" asiaan on myös sarjan tasaisuus. Esim. Villarreal oli kovin nousemassa kovaksi haastajaksi Barcalle ja Realille, mutta sitten juuttuikin tuohon ylempään keskikastiin. Atleticon on pitänyt olla jo monta kertaa Mestarien Liigassa asti, mutta on sekin juuttunut tuohon tasaiseen ylempään keskikastiin. Joka kausi on uusi yllättäjä ; Sevilla, Osasuna, tällä kaudella Espanyol? Joku joukkue nousee aina siitä kastista ylös, muttei pysty pitämään tasoa ylitse muiden. Espanjan futis tuntuukin monen "ulkopuolisen" silmin tylsältä, mutta Espanjan keskikasti on luunkova porukka, jossa on monta huippujoukkuetta. Se on niin tasainen, ettei sieltä nouse ketään Barcan tai Realin tasolle. Atletico nyt on sen jo monta kertaa todistanut epäonnistumisillaan, ettei tällä hetkellä kukaan ole nousemassa tosissaan mestaruustaistoon.

Valencian joutuminen putoamistaisteluun on minulle sen verran kaukaa haettua, etten jaksa uskoa lepakoiden tippuvan sinne, ainakaan lähivuosina. Valencialla on hyvä organisaatio ja rahaa. Kun Villa, Silva yms tähdet lähtevät, Valencia käärii näistä tähdistä aivan järkyttävät tulot, ja pääsevät tekemään itse suurempia kaappauksia. Muutenkin näen Valencian tulevaisuuden olevan turvattu taloudellisesti, Koeman on tietenkin kysymysmerkki. Valencia ei myöskään saisi tyytyä (kuten ei mikään ylemmän keskikastin joukkue) näihin Realin ja Barcan ylijäämä pelaajiin, kuten Salgado, Helguera, Ezquerro etc etc.. Kuitenkin näiden noukkiminen joukkueeseen todistaa lopullisesti sen, että Valencia, Zaragoza, Villarreal, Atletico ja Espanyol ovat vielä paljon jäljessä kahta suurta.

[Herstein]

Espanyol tuskin tulee vielä vähään aikaan nousemaan tasaisesti kärkisijoista kamppailevaksi tiimiksi. Taloudellisesti joukkueella ei ole rahkeita suuriin satsauksiin, ainakaan vielä. Junnuakatemia tuottaa hyviä pelaajia, mutta riittääkö heidän tasonsa nostamaan Espanyolin tasoa huomattavasti? Tärkein yksittäinen tekijä Espanyolin tämän kauden menestykselle on Valverde, joka on loistava manageri. Väistämättä hän on siirtymässä pikku hiljaa suurempiin ympyröihin, ja olisikin tärkeää että hänelle löydettäisiin mitat täyttävä korvaaja. Tamudon korvaaminen muutaman vuoden päästä tulee olemaan lähes mahdotonta.

[el Blanco]

... ja jos ja kun puhumme espanjalaisen jalkapalloilun historiasta, puhumme myös suurista pelaajista ja heidän urotöistään, jotka elävät monissa muistelmissa ja tarinoissa. Seuraava kirjoitus on peräisin ykkösfoorumin ajoilta, mutta se kuuluu myös tämän otsikon alle näyttääkseen esimerkkiä muun muassa siitä, kuinka legendaarisia pelaajia on syytä kunnioittaa ja kuinka heistä tulee kirjoittaa. Kertokoon tämä viesti siis ehkäpä Espanjan kaikkien aikojen jalkapalloilijasta.

* * * *

El Divino


Ihmiset! Älkää suotta puhuko Jashinista, vaikka pirunmoinen hämähäkki hän olikin. Älkää suotta puhuko Banksista, älkääkä missään nimessä puhuko Meierista tai Zoffista, vaikka suuria legendoja hekin ovat. Sillä kerran, kauan sitten, Jumala (tai vähintään sen kaltainen) seisoi tolppien välissä saaden nurmen kasvamattomaksi, kuten Galeano toteaisi.

Jumalainen don Ricardo sai ensimmäiset pitkät housunsa vasta seitsentoistavuotiaana, sillä polvihousuissa pelaaminen ei käynyt ensimmäisessä ottelussa päinsä – Real Madridin aikamiespelaajat olisivat nauraneet itsensä kippuraan, jos olisivat nähneet vastassaan polvihousuisen naskalin. Jumalainen don Ricardo oli lähes koko uransa ajan ketjupolttaja, joskus hän nautti sikarinkin. Jumalainen don Ricardo on legenda – hänen mukaansa on nimetty palkintokin.

Espanjan Primera Divisiónin paras maalivahti palkitaan siis aina kauden päätteeksi Zamora-palkinnolla. Kyseinen palkinto on saanut nimensä tietenkin legendaarisen maalivahdin Ricardo Zamoran mukaan. Miehen, joka niitti kauan sitten mainetta ja kunniaa myös Real Madridissa.

Mutta Zamoran ajoista on jo kauan. Moni muisto ja tieto on unohtunut haudan taa eikä niitä aina viitsitä välttämättä kaivella esiin. Tämä ”historiallinen muistelmapätkä” on kuitenkin omistettu Zamoralle, sillä hän oli ja on todellinen legenda. Hän oli aikansa suurin tähti, jolloin jalkapallo ei ollut pelkkää rahaa ja välttämätömän absoluuttista tulosurheilua.

Ricardo Zamora Martínez syntyi 21. päivä tammikuuta vuonna 1901 Barcelonassa. Pienenä poikana Ricardo ei menestynyt koulussa kovinkaan hyvin ja opiskeluun tarvittavan ajan hän käytti paljon mielummin urheilemiseen. Ricardo ei sietänyt pientä ja ahdasta luokkahuonetta, vaan purki energiaansa niin uintiin, nyrkkeilyyn kuin juoksuunkin. Mutta ennen kaikkea hän pelasi peliä nimeltä pelota.

Pelota (”pallo”) on eriskummallinen mutta suosittu peli Espanjassa ja joissakin Etelä-Amerikan maissa, ja ennen kaikkea se on vaarallinen peli; etenkin sellaiselle pikkupojalle kuin Ricardo oli. Mutta hän osasikin pelata pelotaa upeasti. Melkein päivittäin Ricardo suuntasi matkansa halliin, jossa hän oudonnäköisellä mailallaan sinkautti kovan kumisen pallon vasten graniittiseinää. Pallon kimmotessa seinästä sen nopeus saattoi olla jopa yli 200 kilometriä tunnissa, mutta siitä huolimatta pikku Ricardo osasi vangita sen taidokkaasti mailaansa.

Ricardolla oli siis uskomattomat refleksit jo aivan natiaisena, ja pelotan pelaaminen kehitti niitä vain entisestään. Kaiken muun urheilun ohella hän alkoi kiinnostua lopulta myös jalkapallosta. Ricardo pääsi koettamaan taitojaan maalivahtina erään opiskelijajoukkueen veräjänvartijana, ja hän hämmästytti reflekseillään ja kypsillä torjunnoillaan heti monet ihmiset. Tie ylös alkoi aueta...

Varsinainen jalkapalloura Ricardo Zamoralla alkoi Barcelonan Españolissa. Eräs seuraa rahallisesti tukenut pankkiiri pyysi Ricardon isältä, että poika voisi pelata Españolin maalilla ystävyysottelussa Real Madridia vastaan. Isä oli ensin kovin vastahakoinen sillä hän ei olisi tahtonut päästää poikaansa ammattilaisotteluun ja vieläpä Real Madridia vastaan (hän myös olisi halunnut pojastaan tulevan lääkäri eikä jalkapalloilija), mutta lopulta pankkiiri onnistui kuin onnistuikin saamaan luvan nuoren Ricardon pestaamiseen. Ja onneksi näin kävi, sillä muutoin jalkapalloileva maailma ja Espanja olisivat menettäneet yhden suuruuden ja monta hyvää tarinaa.

Näin oli alkanut Ricardo Zamoran tarunhohtoinen ura, kuin varkain. Españolissa hän pelasi vuodet 1916-19, kunnes siirtyi Barcelonan suurempaan seuraan, FC Barcelonaan. Siellä hän vartioi maalia yhteensä kolme vuotta, kunnes palasi takaisin Españoliin. Kahdeksan vuotta mentiin taas eteenpäin kunnes jo aikansa legendaksi noussut Zamora päätti hakea menestystä ja uusia kokemuksia Real Madridissa.

Pääkaupungissa Zamora torjui palloja kuusi vuotta, kunnes hän kävi lopettamassa uransa ranskalaisessa Nicessä. Uransa aikana Zamora voitti Espanjan mestaruuden kahdesti, kummatkin voitot hän saavutti Real Madridin paidassa. Copa del Reyn voittoja kertyi yhteensä viisi. Espanjan A-maajoukkuepaidassa Zamora pelasi yhteensä 46 ottelua.

Vuonna 1978 kuollut Ricardo Zamora Martínez on siis armoitettu legenda. Parhaiten hänet voitaneen muistaa Españolista, ensimmäisestä seurastaan, ja nykyiset Espanyolin kannattajat pitävätkin tiukasti kiinni Zamoran alkuperäisestä kunniasta. Mutta samalla yksi suurimmista espanjalaislegendoista menestyi myös Real Madridissa. Tähän kun lisätään vielä pelaaminen FC Barcelonassa, on Zamoran ura varsin hieno, monipuolinen ja muistorikas.

[Alexio]

Di Stefano kaikkien aikojen pelaaja La Ligassa, Raúl ja Hierro samalla viivalla 

[Di Stefano]

Di Stefano kaikkien aikojen pelaaja La Ligassa, 

Sama 

[N5]

Näyttää siltä että ainoastaan espanjalaiskuolaajat ovat niin nuoria kannatussuhteessaan jotta pitää väkisin fiilistellä ihan omassa rauhassa ja ilman soraääniä tässä maailman paras ja suurin kaikista akselilla. Olen valmis jättämään heidät rauhaan. Tässä otsikossa.

Kieltämättä meininki muistuttaa elämyksen etsimisessään samalta kuin brittifutiksen parissa kauan kauan sitten. Huvittavaa vain se, että tässä taas tiukasti uskotellaan "tämä on jotain suurempaa" ihan vakavissaan.

[Oliivitukka]

Näyttää siltä että ainoastaan espanjalaiskuolaajat ovat niin nuoria kannatussuhteessaan jotta pitää väkisin fiilistellä ihan omassa rauhassa ja ilman soraääniä tässä maailman paras ja suurin kaikista akselilla. Olen valmis jättämään heidät rauhaan. Tässä otsikossa.

Kieltämättä meininki muistuttaa elämyksen etsimisessään samalta kuin brittifutiksen parissa kauan kauan sitten. Huvittavaa vain se, että tässä taas tiukasti uskotellaan "tämä on jotain suurempaa" ihan vakavissaan.

Mitähän elämyksiä sinäkin olet Arsenalista saanut kauan kauan sitten? Silloin kun siellä Adamsia ja kumppaneita ennen Wengeriä, kun peli oli sitä englantilaista itseään. Pitkää palloa. Arsenal ei koskaan voittanut mitään. Siinä ei ole mitään vikaa ja sehän ON Englantilaista. Nykyään Arsenalissa ei ole siitä jäljellä yhtään mitään katsoi joukkuetta miltä kantilta tahansa. Jos olet eri mieltä niin kerro yksi näkökanta jonka mukaan se on englantilainen joukkue.

Real Madrid josta täällä on puhuttu paljon oli ylväs ja kaunis jo 50-luvulla. samoin on ollut koko Espanjan jalkapallo vaikka sinä et sitä tiedäkään. Intohimo lajiin on aivan samanlaista kuin englannissa ja italiassa. Sinuun voisi hyvin käyttää platonin luolavertausta jossa luolassa asuville todellisuus oli varjot seinillä joita he näkivät. Pystyn hahmottamaan miten näet. Monien ihmisten yrityksistä ja huomiosta huolimatta et vaan millään suostu tulemaan luolasta ulos. N5 = 5-vuotias Neandertalin ihminen?

Ja niistä soraäänistä kun puhuit niin nyt minä olen foorumilla. Voit olla varma että englantilaistopiikit eivät jää enää rauhaan.

[Roiss]

N5 = 5-vuotias Neandertalin ihminen?

Putosin, sillä olen itsekin ajatellut kirjoittaa saman 

[Vavá]

Espanjassa muistetaan tänään nimimerkkini toista esikuvaa:

http://www.lukor.com/deportes/noticias/0611/09140419.htm

Espanjassa on nimittäin pelannut kaksi "Vavá"-ta. Toinen pelasi Atlético de Madridissa ja voitti siellä 2 Copa del Reytä (ja oli muuten se kuuluisa MM-voittaja Brasilian maajoukkueesta.) Toinen Vavá on vähemmän tunnettu Elchen pelaaja, joka voitti klubin ainoan pichichin aikoinaan. Kyseessä on espanjalainen pelaaja. Kuinka moni tiesi tämän?

http://es.wikipedia.org/wiki/Luciano_S%C3%A1nchez


Mitähän N5 on siitä mieltä, että vuonna 1959 tarvittiin kolme semifinaalipeliä ATM-RMA, jotta saataisiin Euroopan cupin finalisti selville?

http://members.fortunecity.es/atletiweb/HISTORIA/INTERN/europart58.htm

Kyseisessä Eurocupissa Vavá (BRA) teki 8 maalia Atletille.

[tumma jutila]

Näyttää siltä että ainoastaan espanjalaiskuolaajat ovat niin nuoria kannatussuhteessaan jotta pitää väkisin fiilistellä ihan omassa rauhassa ja ilman soraääniä tässä maailman paras ja suurin kaikista akselilla. Olen valmis jättämään heidät rauhaan. Tässä otsikossa.

Kieltämättä meininki muistuttaa elämyksen etsimisessään samalta kuin brittifutiksen parissa kauan kauan sitten. Huvittavaa vain se, että tässä taas tiukasti uskotellaan "tämä on jotain suurempaa" ihan vakavissaan.

Mikä vitun tarve sulla on ulista jos jotkut tykkää spanskifudiksesta? Sitten ihmettelet miksi kaikki "dissaa" lädejä, suurin osa on tuollaisia paskakasoja 

[Herstein]

... ja jos ja kun puhumme espanjalaisen jalkapalloilun historiasta, puhumme myös suurista pelaajista ja heidän urotöistään, jotka elävät monissa muistelmissa ja tarinoissa. Seuraava kirjoitus on peräisin ykkösfoorumin ajoilta, mutta se kuuluu myös tämän otsikon alle näyttääkseen esimerkkiä muun muassa siitä, kuinka legendaarisia pelaajia on syytä kunnioittaa ja kuinka heistä tulee kirjoittaa. Kertokoon tämä viesti siis ehkäpä Espanjan kaikkien aikojen jalkapalloilijasta.

* * * *

El Divino


Ihmiset! Älkää suotta puhuko Jashinista, vaikka pirunmoinen hämähäkki hän olikin. Älkää suotta puhuko Banksista, älkääkä missään nimessä puhuko Meierista tai Zoffista, vaikka suuria legendoja hekin ovat. Sillä kerran, kauan sitten, Jumala (tai vähintään sen kaltainen) seisoi tolppien välissä saaden nurmen kasvamattomaksi, kuten Galeano toteaisi.

Jumalainen don Ricardo sai ensimmäiset pitkät housunsa vasta seitsentoistavuotiaana, sillä polvihousuissa pelaaminen ei käynyt ensimmäisessä ottelussa päinsä – Real Madridin aikamiespelaajat olisivat nauraneet itsensä kippuraan, jos olisivat nähneet vastassaan polvihousuisen naskalin. Jumalainen don Ricardo oli lähes koko uransa ajan ketjupolttaja, joskus hän nautti sikarinkin. Jumalainen don Ricardo on legenda – hänen mukaansa on nimetty palkintokin.

Espanjan Primera Divisiónin paras maalivahti palkitaan siis aina kauden päätteeksi Zamora-palkinnolla. Kyseinen palkinto on saanut nimensä tietenkin legendaarisen maalivahdin Ricardo Zamoran mukaan. Miehen, joka niitti kauan sitten mainetta ja kunniaa myös Real Madridissa.

Mutta Zamoran ajoista on jo kauan. Moni muisto ja tieto on unohtunut haudan taa eikä niitä aina viitsitä välttämättä kaivella esiin. Tämä ”historiallinen muistelmapätkä” on kuitenkin omistettu Zamoralle, sillä hän oli ja on todellinen legenda. Hän oli aikansa suurin tähti, jolloin jalkapallo ei ollut pelkkää rahaa ja välttämätömän absoluuttista tulosurheilua.

Ricardo Zamora Martínez syntyi 21. päivä tammikuuta vuonna 1901 Barcelonassa. Pienenä poikana Ricardo ei menestynyt koulussa kovinkaan hyvin ja opiskeluun tarvittavan ajan hän käytti paljon mielummin urheilemiseen. Ricardo ei sietänyt pientä ja ahdasta luokkahuonetta, vaan purki energiaansa niin uintiin, nyrkkeilyyn kuin juoksuunkin. Mutta ennen kaikkea hän pelasi peliä nimeltä pelota.

Pelota (”pallo”) on eriskummallinen mutta suosittu peli Espanjassa ja joissakin Etelä-Amerikan maissa, ja ennen kaikkea se on vaarallinen peli; etenkin sellaiselle pikkupojalle kuin Ricardo oli. Mutta hän osasikin pelata pelotaa upeasti. Melkein päivittäin Ricardo suuntasi matkansa halliin, jossa hän oudonnäköisellä mailallaan sinkautti kovan kumisen pallon vasten graniittiseinää. Pallon kimmotessa seinästä sen nopeus saattoi olla jopa yli 200 kilometriä tunnissa, mutta siitä huolimatta pikku Ricardo osasi vangita sen taidokkaasti mailaansa.

Ricardolla oli siis uskomattomat refleksit jo aivan natiaisena, ja pelotan pelaaminen kehitti niitä vain entisestään. Kaiken muun urheilun ohella hän alkoi kiinnostua lopulta myös jalkapallosta. Ricardo pääsi koettamaan taitojaan maalivahtina erään opiskelijajoukkueen veräjänvartijana, ja hän hämmästytti reflekseillään ja kypsillä torjunnoillaan heti monet ihmiset. Tie ylös alkoi aueta...

Varsinainen jalkapalloura Ricardo Zamoralla alkoi Barcelonan Españolissa. Eräs seuraa rahallisesti tukenut pankkiiri pyysi Ricardon isältä, että poika voisi pelata Españolin maalilla ystävyysottelussa Real Madridia vastaan. Isä oli ensin kovin vastahakoinen sillä hän ei olisi tahtonut päästää poikaansa ammattilaisotteluun ja vieläpä Real Madridia vastaan (hän myös olisi halunnut pojastaan tulevan lääkäri eikä jalkapalloilija), mutta lopulta pankkiiri onnistui kuin onnistuikin saamaan luvan nuoren Ricardon pestaamiseen. Ja onneksi näin kävi, sillä muutoin jalkapalloileva maailma ja Espanja olisivat menettäneet yhden suuruuden ja monta hyvää tarinaa.

Näin oli alkanut Ricardo Zamoran tarunhohtoinen ura, kuin varkain. Españolissa hän pelasi vuodet 1916-19, kunnes siirtyi Barcelonan suurempaan seuraan, FC Barcelonaan. Siellä hän vartioi maalia yhteensä kolme vuotta, kunnes palasi takaisin Españoliin. Kahdeksan vuotta mentiin taas eteenpäin kunnes jo aikansa legendaksi noussut Zamora päätti hakea menestystä ja uusia kokemuksia Real Madridissa.

Pääkaupungissa Zamora torjui palloja kuusi vuotta, kunnes hän kävi lopettamassa uransa ranskalaisessa Nicessä. Uransa aikana Zamora voitti Espanjan mestaruuden kahdesti, kummatkin voitot hän saavutti Real Madridin paidassa. Copa del Reyn voittoja kertyi yhteensä viisi. Espanjan A-maajoukkuepaidassa Zamora pelasi yhteensä 46 ottelua.

Vuonna 1978 kuollut Ricardo Zamora Martínez on siis armoitettu legenda. Parhaiten hänet voitaneen muistaa Españolista, ensimmäisestä seurastaan, ja nykyiset Espanyolin kannattajat pitävätkin tiukasti kiinni Zamoran alkuperäisestä kunniasta. Mutta samalla yksi suurimmista espanjalaislegendoista menestyi myös Real Madridissa. Tähän kun lisätään vielä pelaaminen FC Barcelonassa, on Zamoran ura varsin hieno, monipuolinen ja muistorikas.

Zamora Espanyolissa ovat pelanneet kolme la ligan suurinta pelaajaa, Zamora, Di Stefano ja Tamudo.
                  Kun nyt täällä asiasta keskustellaan niin otinpa selvää myös Espanyolin alkuajoista. SEurahan perustettiin vuonna 1900. Jo vuonna 1903 Espanyol koki ensimmäiset menestyksen hetket voittaen perinteikkään katalonia cupin. Vuonna 1909 seuran nimi muuttui Club Deportivo Españoliksi. Vuonna 1912 kuningas Alfonso 13. antoi seuralle luvan käyttää real etuliitettä ja seurasta tulikin virallisesti Real Club Deportivo Español. Seurahan tunnetaan nykyään sinivalkoisista väreistään, mutta alunperin Espanyolin pelipaita oli keltainen. Vuonna 1910 kuitenkin väriksi vakiintui sinivalkoinen. Värit valittiin katalonialaisen keskiajalla vaikuttaneen laivastokapteeni Roger de Llurian mukaan.

[Hidegkuti]

Hienoja tekstejä. Hyvä että keskustelua käydään koko espanjalaisfutiksesta, eikä pelkästään seuratopikeiden piilossa omista seuroista. Parasta espanjalaisessa futiksessa on mielestäni sen laajuus. Vaikka vain Real Madrid ja Barcelona ovat suurimman megaluokan joukkueita, löytyy monesta pikkukaupungistakin futiskulttuuria. Joukkueiden otteita seurataan ja niillä spekuloidaan sellaisella analyyttisyydellä, joka sopii muuten huonosti ulospäin suuntautuneeseen ja suurpiirteiseen espanjalaiseen kansanluonteeseen. Vanhat tähtipelaajat eivät unohdu, oli kyse sitten Ricardo Zámorasta, Di Stéfanosta, tai jonkun seuran omista legendoista. Betis on ollut onnekas tuottaessaan monia suuria pelaajia, vaikka heistä kaikki eivät olekaan niin tunnettuja kuin Real Madridin paidassa pelanneet tähdet. Muun muassa Rafael Gordillon tai Luis del Solin tuntee kuitenkin Espanjassa kuka tahansa, edellä mainittu on varmasti Betisin historian paras pelaaja.

Vertailu muihin futiskulttuureihin on turhaa. Englannissakin on toki laajaa kulttuuria, mutta se ei kuulu tähän topikkiin. Itse ainakin arvostan hyvää futista, pelattiin sitä sitten Kastilian auringon alla, Baskimaan vihreällä rannikolla tai Englannin viihtyisissä teollisuuskaupungeissa. Ehkä kuitenkin eteläeurooppalaista kulttuuriympäristöä arvostaa enemmän    

[jorggeli]

Itselläni kun tuo Espanjan futishistorian tietämys on varsin minimaalista, niin olen enemmän kuin mielissäni, jos jatkatte näitä Espanjan futishistorian juttuja jatkossakin  Mielummin luen täältä kuin googletan.

[Tostao]

Tämä lienee oikea topicci kysäistä muutamaa vinkkiä lippujen ostoon. Eli, kenelläkään tietoa tai käytännön kokemusta Murcian ja Valencian matsien lippukäytännöistä? Onnistuuko lippujen ostaminen stadionilta vielä matsipäivänä, jos oletetaan ettei vastassa ole mikään jättiläinen?

Kyllä molempiin saa ovelta lippuja, ellei vastassa sitten ole jättiläinen. Valenciassa ainakin keskustan fanikaupasta ja Mestallalta voi ostaa lippuja ottelupäivänä, mutta parhaat paikat ovat kyllä siinä vaiheessa menneet, eli kannattaa varautua piippuhyllyyn. Myös La Caixan automaatista saa lippuja, sai ainakin ennen (Servicaixa). Murcian peliin ostin kerran edellisenä päivänä ja helposti onnistui, tosin vastassa oli "vain" Osasuna. Varmasti olisi saanut lipun ovelta ennen ottelua.