Kun ajattelemme, miten jalkapalloa kuuluu pelata, vaikuttavat siihen monenlaiset ennakko-oletukset. Kymmenvuotiaskin laitapuolustaja osaa automaattisesti suorittaa taustakierron sivurajaa myöten ja nousta tukemaan hyökkäyksiä. Tällaiset käsitykset robertocarlosmaisesta modernista laitapakista ja muut jalkapalloajattelun apuvälineet väistämättä rajaavat ulos joitakin mielenkiintoisia taktisia mahdollisuuksia. Yksi näistä hyödyntämättömistä mahdollisuuksista on keskilinkki. Tiedämme, että laitapelaajien kuuluu kuin luonnostaan sahata laitaa ensin ylös ja sitten alas kieli vyön alla, mutta keskellä niin ei voi toki tehdä. Niin, miksi ei?
Keskilinkki ei toki ole sinänsä mikään uusi keksintö, mieleen tulee välittömästi Franz Beckenbauer. Liberopelin jäätyä unholaan 80-luvun aikana ei juuri keskilinkkejä ole nähty. Sitäpaitsi Beckenbauer oli pitkälti pelintekijä, mutta tässä kirjoituksessa hahmotellaan keskilinkille toisenlaista roolia.
Keskilinkin tehtävä on olla joukkueen johtaja, joka pyrkii olemaan mahdollisuuksien mukaan siellä, missä tapahtuu ja missä pelit ratkaistaan. Modernin keskilinkin tulee olla joukkueensa parhaita pelaajia, joten roolin menestyksekäs toteuttaminen vaatii yksilötasolla monia ominaisuuksia. Tällaisia ovat kova kunto, voimakkuus, pääpelitaito, päättäväisyys, johtajuus ja hyvä sijoittuminen. Ideana on siis, että keskilinkki fyysisesti ylivoimaisena pelaajana pyrkii mahdollisuuksien mukaan dominoimaan pelikentän keskikaistaa, voittamaan palloja joukkueelleen, johtamaan joukkuetta ja ratkomaan otteluita kummankin rangaistusalueen sisällä. Toki ennenkin on ollut box-to-box -keskikenttäpelaajia, mutta keskilinkki pelaisi lähtökohtaisesti puolustuslinjassa, josta aina tilanteen tullen (usein) lähtisi nousemaan mukaan hyökkäyksiin. Puolustuksessa keskilinkin on tarkoitus hieman vetää henkeä ennen seuraavaa nousua ja taistelua jossakin kohtaa keskikaistaa. Keskilinkin henkilökohtaisille ominaisuuksille on siis kovat vaatimukset, mutta ihan kaikkea ei sentään tarvitse olla. Erityisen tekninen keskilinkin ei tarvitse olla, ei nopea eikä hyvä kuljettamaan palloa.
Keskilinkin hyödyntäminen avaa valmentajalle aivan uusia taktisia mahdollisuuksia. Pelin tempoa pystyy kätevästi säätelemään keskilinkin nousujen mukaan. Ensin voi olla viitisen minuuttia aivan hiljaista keskilinkin levätessä puolustuslinjassa, mutta seuraavat minuutit järkyttävää koko kentän painostusta keskilinkin aktivoituessa ja taistellessa ylös ja alas keskikaistaa. Lisäksi voi vain kuvitella, kuinka valtaisia ongelmia vastustajan merkkauspelille aiheuttaa yllättäen mukaan hyökkäykseen rynnistävä 195-senttinen voimanpesä. Parhaimmillaan keskilinkkiä voi siis käyttää eräänlaisena muurinmurtajana, joka silkalla voimallisella läsnäolollaan repii rikki organisoituneitakin joukkueita kuin aaltopahvia. Iso osa keskilinkin roolia on olla fyysinen pelote, joka taklaa ja taistelee vastustajan järjiltään.
Toki kaikki muistamme Virkkusen hehkutukset luciomaisista nousuista. Juuri tämänkaltaisia suorituksia tarvitaan enemmän jalkapallossa. Ainakin seuraavilla nykypelaajilla olisi hyvät hekilökohtaiset ominaisuudet suoriutua onnistuneesti keskilinkin roolista:
Lucio
Ballack
Bouba Diop
Vieira
Vaikkapa näin voisivat miehet ryhmittyä kentälle:
-----------------------Kärkimies------------------------------
Vasen laituri----------------------------------------Oikea laituri
------------Keskikenttä--
--Keskikenttä------------------
Vasen pakki--------------
----------------------Oikea pakki
---------Toppari--------Keskilinkki-------Toppari---------------
Mielipiteitä, voisiko keskilinkkiin perustuva taktiikka toimia? Mistä johtuu, ettei keskilinkki ole oikeastaan lainkaan käytössä nykyjalkapallossa?
