FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.09.2017 klo 20:02:05 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 [2]
 
Kirjoittaja Aihe: Täällä keskustelemme junnuvalmennuksesta  (Luettu 4359 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #25 : 06.12.2006 klo 14:30:40

Oikein, niin haluavat. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Otetaan vaikka esimerkkejä aikuisten maajoukkueesta. Miehiä jotka ovat käyneet läpi tämän "ammattilaisten" valintaputken. Joonas Kolkka, nopea. Sefki, vahva. Kopteff, taitava. Kukaan näistä ei kuitenkaan saa  tuloksia aikaan maajoukkueessa?

Aikuisten maajoukkue ja tulokset puhuvat puolestaan… Sinällään tämä on aika ontuva esimerkki, kun otetaan huomioon, että tulokset ovat olleet oikeasti hyviä. Käynnissä olevat EM-karsinnat puhuvat puolestaan. Esimerkkisi hauraus tulee esiin myös siinä, että Kolkka, Kuqi ja Kopteff ovat kaikki ammattijalkapalloilijoita ja kaikkien kyseisten pelaajien kohdalla juuri nuo erikoisominaisuudet ovat olleet tärkeimpiä kannattimia heidän urillaan.

Erikoisosaaminen on tärkeää mutta siitä on hyötyä vain silloin kun se on muuten tasaisen mutta oikealla tasolla olevan muun perustaidon päällä. Mutta siitä nopeudesta tai voimasta ei ole suurta hyötyä jos se pallo jää matkalle kun taito muuten ei ole riittävällä tasolla.

Näinhän se on. Kuten jo aiemmassa tekstissäni (luitko kokonaan?) toin esille, erikoistuminen aloitetaan vasta sen jälkeen, kun ensin nuorempana on luotu riittävän monipuolinen osaamispohja. Erikoistuminen alkaa siis vasta silloin, kun pelaajaa ruvetaan säännöllisesti peluuttamaan vain tietyllä/tietyillä pelipaikoilla. On tiedettävä, mitä vaatimuksia tälle pelipaikalle on ja mitkä suoritukset toistuvat tällä pelipaikalla muita useammin. Esimerkiksi laiturin joutuu keskitystilanteisiin useammin kuin toppari. Toisaalta taas, jos laituri on vaikkapa hitaampi eikä pääse vastustajan ohi keskitystilanteisiin, on hänen korvattava tämä puute jollain muulla osa-alueella. Tällöin laituri voi pallollisena mielellään leikata keskelle, jossa hänen vahvuutensa saattaa tulla paremmin esille.

Kumpi on parempi/helpompaa, ottaa tasainen pelaaja ja kehittää hänessä jotain erityisaluetta ja näin luoda se piikki, vai se että otetaan se nopea pelaaja ja koitetaan nostaa kaikki muut ominaisuudet oikealle tasolle?

Jos edelleen on kyseessä aikuisten maajoukkue, juniorimaajoukkue tai edes piirijoukkue, niin pitää muistaa, ettei näiden joukkueiden valmentajien tehtäväkenttään niinkään kuulu pelaajien ominaisuuksien kehittäminen. Se on enemmän seurajoukkueiden valmentajien hommia.

Eli ajatellaan seurajoukkueen valmentamista. Jokaisella pelaajalla on aina jokin ominaisuus, joka on muita vahvempi. Nämä erityisosaamiset syntyvät vaikka ihan yksinkertaisesti siitä, mitä pelaajat tekevät omalla ajallaan tai ennen joukkueharjoituksia. Toiset alkavat pomputella palloa, toiset kikkailemaan ja jotkut taas laukomaan tai syöttelemään kaverin kanssa. Vuosien myötä näissä suorituksissa toistojen määrät eroavat jo niin paljon, että näihin taitoihin syntyy eroja. Jotkut pelaajat ovat synnynnäisesti toisia nopeampia ja oppivat pian hyödyntämään tätä ominaisuutta. Toisilla taas on jo ennen jalkapalloharrastuksen alkua ollut laajempi liikuntatausta ja he oppivat nopeammin motorisia toimintoja kuten harhautuksia. Hyvät harhauttelijat haluavat harhautella ja ominaisuus vain jatkaa kehittymistään. On lukemattomia tekijöitä, jotka määrittävät pelaajien vahvuudet. On toki pelaajia, talentteja, jotka osaavat vähän kaikkea, mutta heilläkin jotkut ominaisuudet ovat muita vahvempia ja iän myötä näiden vahvuuksien kehittämistä tulee painottaa. Painottaminenhan ei tarkoita sitä, että muut ominaisuudet unohdetaan täysin. Erityisosaamisen vahvistaminen aloitetaan silloin, kun kaikki muut ominaisuudet on kehitetty riittävälle tasolle.

Tarkoitushan ei muutenkaan ole, että joukkueisiin valitaan pari pikajuoksijaa kirmaamaan laidoille, kuulantyöntäjä kärkeen suojaamaan palloa ja maratoonari puskemaan duunia keskikentälle. Jalkapalloilijoita on kaikkien oltava ja heidän on hallittava vaadittavat perustaidot. Mutta eihän se, että on esimerkiksi nopea sulje pois mahdollisuutta olla lisäksi teknisesti taitava. Tietenkin on myös ominaisuuksia, joiden harjoittaminen vaikuttaa heikentävästi toiseen ominaisuuteen (esim. nopeus vs kestävyys). Tällöin valmentajan on mietittävä, kumpi ominaisuus on kullekin pelaajalle tärkeämpi ja missä määrin.

Vastaus kysymykseesi: Riippuu pelaajan iästä.
Verner

Poissa Poissa


Vastaus #26 : 07.12.2006 klo 12:03:18

AJ, tarkoitukseni olikin osoittaa lähinnä se että valitsemallasi tiellä ollan oltu Suomessa jo pitkään ja silti tulokset eivät liene kovin kehuttavia.

Toki nämä kaverit tienaavat elantonsa potkupallolla joten mukava esimerkki nuorille siitä miten pitkälle tällaisillakin "taidoilla" jo pääsee.

Näinhän se on, iästähän se on kiinni. Joskus se on jo liian myöhäistä.
No niin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kuvaajat


Vastaus #27 : 13.01.2007 klo 13:59:36

Näin alkuun pitää kiittaa Tukeemin kirjoituksista, jotka yksistää motivoi näin alkutaipaleellaan olevaa valmentajaa Ylos Ylos

Oma historiani pitää sisällään tämän otsikon alla olevat asiat miltei 1:1:een. Ensin puoliväkisin isän ominaisuudessa kentälle avustamaan valmentajaa, vain huomatakseni jo parin kuukauden jälkeen olevani "vastuuvalmentaja", ja aivan yksin ilman mitään koulutusta.
Vanhaa kunnon kantapään kautta metodia noudattaen hommasta tuli kaamean räpellyksen jälkeen vain räpellystä.
Tähän kohtaan mielestäni tarvittaisiin juuri niitä, jotka todella tietävät mitä tekevät, nykyisen "isävalmentajan" sijaan. eli jo useamman vuoden valmentaneet ja mielellään vähintään c-tasolle kouluttautuneet valmentajat.

Suivaannuttuani kentällä hyppivien mitään tietämättömien tuomareiden toimintaan, sekä siihen, että oman seuran/joukkueen sisällä olevan oikeuden omaavan tuomarin tuomien säästöjen takia kouluttauduin tuomariksi. Vain kauden tuomaroinnin jälkeen totesin, että itse en tiennyt yhtään mitään, eikä valitettavan iso osa nykyisistäkään valmentajista hallitse tuomarin-valmentajan yhteistyötä saatika minkäänlaista kunnioitusta tuomaria kohtaan.

Nyt olen siirtymässä takaisin valmennuspuolelle, kuitenkaan täysin tuomaritoimintaa unohtamatta.

Mutta miksi ihmeessä minulla tämä harrastus on? Tuohon en osaa vastata, muuten, kuin sillä, että tunnen ainakin yrittäväni tehdä jotain nuorten hyväksi, vaikkakin erityisesti tuomarin ominaisuudessa miltei jokapelin jälkeen kysyn itseltäni miksi vapaaehtoisesti haluan olla haukuttavana kentällä?


Olit sitten valmentaja, tuomari, pelaaja, isä tai äiti, toivon, että kaikesta huolimatta me kaikki jaksamme tehdä edelleen "työtä" nuorten hyväksi, vaikka emme ammattilaisia olekaan.
Luyindula

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AC Oulu! Forever and ever, babe.


Vastaus #28 : 21.01.2007 klo 18:32:48

Tänään oli vuoden kolmannet ja samalla selvästi parhaimmat harjoitukset. Mahtava fiilis. Ylos

Onko muilla palstalaisilla vinkkejä tuohon yhteishengen parantamiseen? Siis millä keinoin joukkuetta voisi "hitsata" yhtenäisemmäksi? Alustavasti olen miettinyt jotain leffailtatsydeemiä tai pizzeriareissua tai keilailua tai... Meillä on vaihtuvuutta ollut jonkin verran ja uusia kasvoja tulee mukaan tasaisin väliajoin.

 Ylos Ylos
Kolomen Kopeekan Keegan

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ACO, IVFC, MTK Hungária ja Ikitaistelija TARE.


Vastaus #29 : 22.01.2007 klo 22:07:11

Tänään oli vuoden kolmannet ja samalla selvästi parhaimmat harjoitukset. Mahtava fiilis. Ylos

Onko muilla palstalaisilla vinkkejä tuohon yhteishengen parantamiseen? Siis millä keinoin joukkuetta voisi "hitsata" yhtenäisemmäksi? Alustavasti olen miettinyt jotain leffailtatsydeemiä tai pizzeriareissua tai keilailua tai... Meillä on vaihtuvuutta ollut jonkin verran ja uusia kasvoja tulee mukaan tasaisin väliajoin.

 Ylos Ylos

Järjestä pojille futisleiri. Viime kesä oli valmentamani joukkueen ensimmäinen kausi ja syksyllä pidimme kauden päättäjäisten sijasta viikonlopun mittaisen leirin Virpiniemessä. Pojille oli mahtava kokemus ja varmasti kasvatti porukan yhteishenkeä. Jalkapalloharjoitusten lisäksi leirillä oli tietysti kaikenlaista muuta mukavaa ohjelmaa.

Vastasin leirin järjestelyistä yksin ja voin sanoa, että kohtuullisin panostuksin tapahtuma on aika helppo ja halpa järjestää.

Topikille muuten vahva  Ylos , todella asiallisia kirjoituksia ja hyviä vinkkejä  Ylos

edit: typoja
« Viimeksi muokattu: 22.01.2007 klo 22:08:57 kirjoittanut Kolomen Kopeekan Keegan »
kuqi ja pehmeet tatsi

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 22.01.2007 klo 22:23:26

Noi kaiken maailman leirit oli aika kovia juttuja junnuna ja tossa varmasti porukka hitsautuu yhteen kun ollaan yhessä vaikka se pidennetty viikonloppu. Eerikkilän urheilu opisto on ainakin omasta mielestä ihan hyvä paikka varsinkin tälläi talvella jos omalla paikkakunnalla on talvi harjoittelu olosuhteet vähän heikommat. Nämä leirit toimivat myös hyvin ihan harjoituksellisessa mielessä saadaan vedettyä harkkoija se parikertaa päivässä. Kaiken ei tarvtse olla silti pelkää futis kun ainakin eerikkilästä ainakin löytyy myös muita mahdollisia aktiviteettejä(volttimonttu oli kova sana).

Ulkomaanleirit on myös tosi kova sana varsinkin talvella. Tosin näissä tapauksissa tarvitaan vähän pidempi aikaista rahan keruuta ettei jouduta käymään liikaa vanhempien pussilla.
joks11

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rakennusliike M. Seppälä Oy


Vastaus #31 : 24.01.2007 klo 09:25:58

Tänään oli vuoden kolmannet ja samalla selvästi parhaimmat harjoitukset. Mahtava fiilis. Ylos

Onko muilla palstalaisilla vinkkejä tuohon yhteishengen parantamiseen? Siis millä keinoin joukkuetta voisi "hitsata" yhtenäisemmäksi? Alustavasti olen miettinyt jotain leffailtatsydeemiä tai pizzeriareissua tai keilailua tai... Meillä on vaihtuvuutta ollut jonkin verran ja uusia kasvoja tulee mukaan tasaisin väliajoin.

 Ylos Ylos

Otimme joukkueessamme käyttöön uimatreenit, eli juoksemme pienen lenkin alkulämmöksi jonka jälkeen menemme uimahalliin uimaan. Ihan vapaata uimista ja saunomista noin tunnin verran. Tekee melko gutaa yhteishengelle.

Leirit ja reissuturnaukset ovat tietty vanha ja hyvä kikka, ja hauskaahan reissuissa aina on.
nikke

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: BORO


Vastaus #32 : 24.01.2007 klo 10:11:21

http://www.jalkapallovalmentajat.fi/lehti/  Ylos
joks11

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rakennusliike M. Seppälä Oy


Vastaus #33 : 24.01.2007 klo 11:00:26


Kolahtaa postilaatikkoon tasaisin väliajoin Ylos
Speed King

Poissa Poissa


Vastaus #34 : 25.01.2007 klo 12:45:21

Ihmeen monet kuvittelee, että lapsen voisi jotenkin opettaa taitavaksi. Jotkut itseään supervalkkuina pitävät on sitä mieltä, että lapsesta tulee juuri niin taitava, kuin valmentaja osaa opettaa.

Taidon oppimisen peruslähtökohta on lapsen motoriikka eli kehon hallinta ja jos se toimii hyvin, lapsi voi oppia melkein mitä vaan. Mikäli tekee toistoja tarpeeksi.
Huonolla motoriikalla varustettuei tule taitavaksi, vaikka valmentaja laittaisi millaisia tötteröratoja hänen eteensä. Taito on geeneissä enemmän kuin moni uskoo.

Nykyinen buumi on "korjata virheet" aina suorituksen jälkeen, mutta minä en usko sillä olevan juurikaan merkitystä lapsipelaajan kehittymisessä. Lapsi huomaa itse, miten pallo lähtee sinne mihin kuuluu ja myös sen, milloin tekee suorituksen väärin.
Valmentajan tehtävänä on luoda olosuhteet, joissa lapsi voi kannustavassa ilmapiirissä saada mahdollisimman paljon toistoja.

Ei pitäisi kuvitella, että valmentaja on joku herra, joka kaataa tyhjään kuppiin oppia. Parhaimmillaan valmentaja on palvelija, joka poistaa oppimisen esteitä.

Se, että Etelä-Amerikasta ja Länsi-Afrikasta tulee taitavimmat futarit ei johdu siitä, että siellä on parhaat junnuvalmentajat. Yksiselitteinen perussyy on valtava toistojen määrä suhteessa niihin, jotka tulee 3-4 kertaa viikossa kuuntelemaan,kuinka joku liikaa vaikutuksestaan kuvitteleva valmentaja "opettaa taitoa".
Tukeem Abdullah Jafer

Poissa Poissa


Vastaus #35 : 25.01.2007 klo 14:53:46

Ihmeen monet kuvittelee, että lapsen voisi jotenkin opettaa taitavaksi. Jotkut itseään supervalkkuina pitävät on sitä mieltä, että lapsesta tulee juuri niin taitava, kuin valmentaja osaa opettaa.

Taidon oppimisen peruslähtökohta on lapsen motoriikka eli kehon hallinta ja jos se toimii hyvin, lapsi voi oppia melkein mitä vaan. Mikäli tekee toistoja tarpeeksi.
Huonolla motoriikalla varustettuei tule taitavaksi, vaikka valmentaja laittaisi millaisia tötteröratoja hänen eteensä. Taito on geeneissä enemmän kuin moni uskoo.

Itse asiassa taito on vähemmän geeneissä kuin yleisesti uskotaan. On totta, että motoriikka säätelee lajitaitojen oppimista, mutta kehonhallintaakin pystytään harjoittamaan. Puhutaan taitotekijöistä (ketteryys, koordinaatio, tasapaino jne) ja niiden harjoittamisesta. yhdeksään ikävuoteen mennessä tulisi pyrkiä kartuttamaan motorista liikepankkia mahdollisimman tehokkaasti. Juuri tämän takia monipuolisuutta lasten valmennuksessa on korostettu joka puolella. Toistot ovat tässäkin kaiken A ja O. Tutkimusten mukaan – yksilöstä riippuen (mutta yksilölliset heilahtelut ovat nuorilla lapsilla pieniä) – motoriset suoritukset hallitaan n. 300 onnistuneen toiston jälkeen, ei tosin vielä automaation tasolla. Näiden suoritusten jälkeen aivoihin on muodostunut liikekuva, toimintamalli siitä, kuinka suoritus tehdään. Vaikka puhuinkin taitotekijöistä, niin homma toimii samalla tavalla myös lajitaitojen oppimisessa.

Nykyinen buumi on "korjata virheet" aina suorituksen jälkeen, mutta minä en usko sillä olevan juurikaan merkitystä lapsipelaajan kehittymisessä. Lapsi huomaa itse, miten pallo lähtee sinne mihin kuuluu ja myös sen, milloin tekee suorituksen väärin.
Valmentajan tehtävänä on luoda olosuhteet, joissa lapsi voi kannustavassa ilmapiirissä saada mahdollisimman paljon toistoja. Se, että Etelä-Amerikasta ja Länsi-Afrikasta tulee taitavimmat futarit ei johdu siitä, että siellä on parhaat junnuvalmentajat. Yksiselitteinen perussyy on valtava toistojen määrä suhteessa niihin, jotka tulee 3-4 kertaa viikossa kuuntelemaan,kuinka joku liikaa vaikutuksestaan kuvitteleva valmentaja "opettaa taitoa".

Toistot ovat kaikki kaikessa eivätkä mitkään joukkueharjoitukset riitä niitä riittävästi takaamaan. Taitava valmentaja/opettaja onkin se, joka saa sytytettyä oppilaassa kipinän omatoimiseen harjoitteluun. Kaikilla kun se ei itsestään syty. Ohjatussa taitoharjoittelussa olisikin tärkeää antaa mallit omatoimiseen harjoitteluun. Tämän takia olisikin hyvä, että valmentaja osaisi itse näyttää suoritukset virheettömästi. Muuten pelaajien aivoihin tallentuviin liikekuvamalleihin taltioituvat myös virheet, joiden pois oppiminen on myöhemmin hyvin hidasta ja hankalaa. Lapsi ei todellakaan pysty huomaamaan itse kaikkia virheitään, joten virheisiinkin on puututtava. Se on kuitenkin tehtävä rakentavasti positiivisessa hengessä. Jokaisesta suorituksesta tulisi myös löytää jotain hyvää ja oikein tehtyä. Valmentajien tulisikin kysyä itseltään, olenko virheiden nimeäjä vai oikean toiminnan kehittäjä.

Etelän maiden taidollinen etumatka johtuu hyvinkin pitkälti juuri siitä, että siellä on itsestään selvää, että vanhempi opettaa nuorempaa, taitavampi taitamattomampaa, isä lastaan, isoveli pikkuveljeään ja niin edelleen. Pelkkä oikeaoppinen mallisuoritus (esimerkiksi jonkin harhautuksen näyttäminen) on jo suuri askel oppimisprosessissa, sillä motorinen jäljitteleminen on yksi parhaista taidon oppimisen keinoista. Pitkä taitoperinne, taidon korostaminen ja taitokulttuuri ovat ne tekijät, jotka ovat muovanneet mm. latinoista pohjoiseurooppalaisia taitavampia. Niiden kautta syntyy innostus taidon oppimiseen. Esimerkiksi Brasiliassa on niin paljon taitavia pelaajia ja valmentajia, että he pystyvät jo malleihin perustuvalla opettamisella siirtämään taitonsa nuoremmille. Tosin Brasiliassa taidon opettaminen on myös teoriassa pitkälle tutkittua. Monissa maissa on lähes itsestään selvää, että entinen pelaaja on tuleva valmentaja, mikä takaa nimenomaan taidon paremman siirtymisen pelaajapolvelta toiselle. Italiassa ja Espanjassahan juniorvalmennus on kaikin puolin edellä muuta Eurooppaa (Hollantia mukaan laskematta), mutta näissä maissa elää myös vahva taitokulttuuri.
Elmslie Ender

Poissa Poissa


Vastaus #36 : 29.01.2007 klo 17:17:10

Toistot ovat tässäkin kaiken A ja O. Tutkimusten mukaan – yksilöstä riippuen (mutta yksilölliset heilahtelut ovat nuorilla lapsilla pieniä) – motoriset suoritukset hallitaan n. 300 onnistuneen toiston jälkeen, ei tosin vielä automaation tasolla. Näiden suoritusten jälkeen aivoihin on muodostunut liikekuva, toimintamalli siitä, kuinka suoritus tehdään. Vaikka puhuinkin taitotekijöistä, niin homma toimii samalla tavalla myös lajitaitojen oppimisessa.
--
Tämän takia olisikin hyvä, että valmentaja osaisi itse näyttää suoritukset virheettömästi. Muuten pelaajien aivoihin tallentuviin liikekuvamalleihin taltioituvat myös virheet, joiden pois oppiminen on myöhemmin hyvin hidasta ja hankalaa. Lapsi ei todellakaan pysty huomaamaan itse kaikkia virheitään, joten virheisiinkin on puututtava. Se on kuitenkin tehtävä rakentavasti positiivisessa hengessä. Jokaisesta suorituksesta tulisi myös löytää jotain hyvää ja oikein tehtyä. Valmentajien tulisikin kysyä itseltään, olenko virheiden nimeäjä vai oikean toiminnan kehittäjä.

Olen täysin samaa mieltä. Speed King, muista hyvistä huomioistaan huolimatta, on mielestäni väärässä, ettei virheiden korjaamisella ole merkitystä. Palloa voi oppia potkaisemaan monella tavalla niin, että se lähtee. Osa tavoista on kuitenkin "vääriä" tapoja, joita käyttämällä huippusuoritukseen ei koskaan päästä. Olen harrastanut monia lajeja ja aina vaikenta oli se, että piti oppia pois jostain toimivasta, mutta kuitenkin kehitysrajoitteisesta väärästä tavasta.

Tämän vuoksi on mielestäni järjetöntä, että pelaaja oppii jonkin tavan, toistaa ja toistaa sitä niin, että lopulta poisoppiminen on tuskallista. Sen sijaan pelaajan pitäisi saada mahdollisimman pian oikea malli, jota sitten toistetaan ja toistetaan.

Tämä ei sulje pois sitä, että tietysti yleinen pallon kanssa temppuilu kehittää pelaajaa ja pelaaja voi itsekin oppia paljon. Itse oivaltaminen on myös tärkeää ja sitä pitää tukea.

Nykyinen buumi on "korjata virheet" aina suorituksen jälkeen, mutta minä en usko sillä olevan juurikaan merkitystä lapsipelaajan kehittymisessä. Lapsi huomaa itse, miten pallo lähtee sinne mihin kuuluu ja myös sen, milloin tekee suorituksen väärin.
Valmentajan tehtävänä on luoda olosuhteet, joissa lapsi voi kannustavassa ilmapiirissä saada mahdollisimman paljon toistoja.
Luyindula

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AC Oulu! Forever and ever, babe.


Vastaus #37 : 22.02.2007 klo 19:47:01

Oisko jollakin palstan valmentajista heittää hyviä linkkejä mistä löytyisi valmennuskuvioita harjoituksiin..? Tack! Tuoppi
nikke

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: BORO


Vastaus #38 : 22.02.2007 klo 19:55:56

Tuolta jalkapallovalmentajien sivuilta löytyy lehtiarkisto. Jokaisessa lehdessä löytyy joitakin malliharjoituksia.
 esim. http://www.jalkapallovalmentajat.fi/mp/db/file_library/x/IMG/12839/file/Screen_Valmentaja3.pdf
paveldo

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 23.02.2007 klo 13:51:43

Harjoitteita ilmeisesti jenkkien tyyliin
http://www.soccerperformance.org/archivecoachingsessions/archivecoachmenu.htm
 
Sivuja: 1 [2]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines