Kyllä ulkona pitäisi pelata niin paljon kuin mahdollista, ei räntäsade haittaa sitä yhtään. Jos ei pelaaminen
kiinnosta, on valinnut väärän lajin. Muistan kun täällä Turussa pelattiin talvisarjaa monena vuotena, sil-
loin kun halleista ollut tietoakaan. Nappuloihin laitettiin nastat, kentäthän olivat välillä pelkkää jäätä!
Pakkasrajasta ei ollut tietoakaan, itse olen pelannut 16 asteen pakkasella ja kivaa oli. Nastat eivät kyllä
paljoa luistaneet, joten polvet olivat aika kovilla. Pelataanhan pakkasella jääkiekkoakin ulkona, miksei siis
jalkapalloa. Ei ne jalat oikeestaan enempää paleltuneet jalkapallokengissä kuin luistimessa, kunhan muisti
pitää itsensä lämpimänä ja liikkua kentällä. Vaihdossa ei kyllä kauaa viihtynyt, sielläkin piti hyppiä ja pitää
itsensä lämpimänä! Luulen että minun sukupolveni, joka harjoitteli välillä umpihangessakin, on itse pilan-
nut nämä seuraavat sukupolvet, hemmottelemalla liikaa. Itse olen syyllistynyt siihen kuljettamalla lapseni
kilometrin päässä olevalle kentälle autolla, kesät talvet. Kun lapset tottuvat siihen, että aina kuskataan
paikasta toiseen, on kynnys kotiinjäämiselle aika matala, jos ulkona sataa, eikä ole kyytiä. Älkää tehkö
samoja virheitä kuin minä, vaan pistäkää lapset menemään harkkoihin pyörällä tai kävellen, jos harkat
ovat suhtkoht lähellä. He tottuvat siihen kyllä äkkiä.
