Kuten tuolla kierrostopikissa tuli jo mainittua, tarkoituksena oli myös ottaa esille Bayernin nykyisin käyttämä pelisysteemi/-ryhmitelmä. Nyt ollaan pelattu Hertha-peli mukaan lukien viisi peliä 4-3-3:a käyttäen. Tuloksena on neljä voittoa ja yksi selkeä tappio. Vastustajat ovat olleet Herthan (4:2 Arroganz Arenalla) lisäksi Sporting (1:0 Lissabonissa), Kaiserslautern (1:0 AA), Frankfurt (2:0 AA) sekä se ainoa tappiollinen ottelu Werder Bremeniä vastaan Weserstadionilla (1:3).
Tuo saldo näyttää komealta, mutta takana on jotain muutakin. Vain kerran (peliä näkemättä tosin) on Bayernin peli toiminut, kuten sen olettaisi. Tämä oli Herthaa vastaan käyty ensimmäinen ottelu. Sen jälkeen Lissabonissa voitettiin erittäin onnekkaasti Schweinin komealla, hieman onnekkaalla kudilla. Bremeniltä otettiin selvästi turpaan. Kaiserslauternia vastaan Bayern oli todella huono, Bazien onneksi Kaiserslautern oli vielä paljon huonompi (maali muuten tuli kulmasta) ja lauantaina Frankfurtia vastaan tulos ei taaskaan vastannut pelillisiä esityksiä ja vähemmällä onnella (ja toisella tuomarilla
) peli olisi saattanut olla tappiollinen.
Tulosten ja esitysten tason pintapuolisen pohdiskelun jälkeen voidaan varmasti tarkastella vastustajia. Hertha on mitä on, kestopuppeli kuten Schalke, hieman pahempi tosin. Herthaa ei myöskään auttanut joukkueen sielun, Bastürkin poissaolo. Poissa oli myös toinen keskikentän tärkeistä hahmoista, nimittäin Gilberto.
Sporting on kohtalainen joukkue, erittäin tasainen, muttei kuitenkaan BuLin keskikastia kovin paljoa edellä. Kokemus, rutiini ja viimeistely puuttuu.
Kaiserslautern pelaa syystäkin kakkosta. Taso ei riittänyt millään.
Frankfurt oli pelillisesti parempi aina, kun sieltä löytyi haluja ja uskoa pelata. Pari tyhjistä tullutta takaiskua ratkaisivat kuitenkin pelin, viemällä pelihalut ja uskon peliin pois.
Bremen olikin se ainoa oikeasti kova vastustaja. Jokainen näkee tuloksesta, miten kävi. Toki Bayernilla oli annos epäonneakin mukana, mutta ei Bremenkään ollut aiemmin viikolla nähdyn Barça-pelin tasolla. Tulos on nämä seikat huomioon ottaen oikeutettu. (Muistakaa myös katsoa tämä video tuosta pelistä:
http://www.youtube.com/watch?v=Af8Lh5rtOhc. Lopetusta edeltävä pätkä suoranaista neroutta.)
* * *
Näiden jälkeen voi sitten siirtyä analysoimaan tarkemmin tuota systeemiä ja sen ongelmia.
Kaikkein keskeisin ongelma omissa silmissäni on keskikenttä. Mukasyvällisesti sanottuna sieltä puuttuu kaikki, vaikka siellä on paljon. Kolmen keskikentässä Bayern on käyttänyt vasemmalla Schweinsteigeria, oikealla van Bommelia ja keskellä kahta muuta hieman alempana Ottlia. Äkkiseltään katsoessa tämä näyttää oikein mallikkaalta, ovathan kaikki edellä mainitut enemmän tai vähemmän laadukkaita yksilöitä. Yhdessä nämä eivät kuitenkaan toimi kuten pitäisi.
Ongelmat näkyvät selkeästi hyökkäyksessä, mutta sitäkin selkeämmin puolustuksessa. Puolustussuuntaan pelatessa vastuu keskikentästä kaatuu aivan liikaa nuoren ja vielä kypsymättömän Ottlin harteille. van Bommelilta ja Schweinsteigerilta ei saada tarpeeksi apuja alas, tarvittiin niitä sitten keskelle tai laitoihin. Molemmat ovat selkeästi hyökkäysvoittoisia pelaajia, mikä näkyy siitä, miten he ovat usein sijoittuneet, kun vastustajalla on pallo Bayernin puolustusalueella. Huolestuttavan (niin huolestuttavaa kuin se vihollisen silmin nähtynä voi olla) usein molemmat ovat keskiviivan yläpuolella. Tällöin Bayernilla on vain viisi pelaaja omalla puolikkaalla, joista neljä ovat selkeästi alhaalla. Ottlille jää täten lähes 20 metrin syvyinen ja koko kentän levyinen kaistale omille harteilleen. Ei kovin kehuttava tilanne miehelle, joka on tähän mennessä ehtinyt pelata urallaan vain 16 Bundesliga-ottelussa.
Tilaa jää täten aivan liikaa sinne keskikentälle. Tilannetta ei myöskään helpota se, että kokematon Ottl pystytään pelaamaan suhteellisen helposti ulos pelistä (matka Fringsiin, Ernstiin ja kumppaneihin on tässä suhteessa vielä hyvin pitkä), jolloin tilaa löytyy entistä enemmän keskikentältä ja Bayernin puolustuskolmannekselle muodostuu jopa selkeä miesylivoima vastustajan hyväksi. Tällöin alkaa olla turhan myöhäistä keskikentän laidoille pudota alas puolustukseen. Laitapakit eivät voi tulla keskelle apuun, sillä laidoista löytyy lähes poikkeuksetta vastustajan pelaaja. Toppariparia ei voi missään nimessä hajaannuttaa, etenkään nyt, Demichelisin ollessa van Buytenin parina.
Näin siellä syntyy usein vaarallisia tilanteita tai sitten sieltä löytyy jatkuvasti potentiaalia näiden kehittymiseen. Se tuntuu kuin partaveitsen terällä kävelyltä, kuten se kornisti kuuluu. Heti kun sinne saadaan näistä ongelmista tehokkaasti rokottava (siis viimeistelyssä onnistuva) vastustaja, niin se on menoa. Bremen oli malliesimerkki.
Muissa otteluissa se on ollut juurikin viimeistelyä vailla valmista. Sporting hallitsi selkeästi ottelua aina 25. minuutista lähtien ja löysi jatkuvasti aukkoja Bayernin puolustuksesta. Se oli pientä onnea (tolppa kolisi vähintään kerran), parempaa viimeistelyä ("aikamoisia tuhlaajapoikia") ja Ollin paria loistopelastusta ("on se kova") vailla, että Bayern olisi saanut sieltä takkiinsa. Frankfurt hallitsi ensimmäiset n. 25 minuuttia ja toisella puoliajalla ajoittain. Tilaa löytyi ja pari kertaa päästiin paikkoihin. Onni ja taso eivät vain riittäneet. Kaiserslautern oli järkyttävän huono, mutta Hajnal onnistui yksin pelaamaan keskikentän keskustan solmuun joko kuljettamalla tai parilla lyhyellä syötöllä. Jos siellä olisi ollut toinen regionalliga-tasoa parempi pelaaja hyökkäyksessä, Kaiserslautern olisi tehnyt ensimmäisen maalin. Hertha, siis huom. Hertha, osui kahdesti. Bayernia vastaan.
Ongelmia on myös ollut kärkien kanssa, sillä nämä eivät kovin usein vaivaudu tulemaan alaspäin (Podolski kaikkein vähiten, miehestä erikseen myös vähän lisää myöhemmin). Tämä saattaa myös vaikuttaa siihen, että van Bommel ja Schweinsteiger jäävät kärkkymään paikkaa iskeä vastaan, eivätkä siksi osallistu puolustamiseen tarvitulla tasolla.
Hertha-peliä näkemättä suurimmat ongelmat ovat kuitenkin aina olleet keskikentällä. Ilman keskikentän aktiivista puolustusta (ajoittaisia ryntäilyjä a la van Bommel ei lasketa) sinne jää liikaa tilaa ja aikaa vastustajille rakentaa hyökkäyksiään ja puolustuslinja asetetaan turhan vaikean tehtävän alle. Tällä puolustuspelillä ei juhlita siellä, missä Bayern haluaa olla.
Puolustuksen lisäksi hyökkäyspäässä on selkeitä ongelmia. Ja jälleen ongelmat kumpuavat keskikentältä. Schweinsteiger ja van Bommel ovat loistavia pelaajia laidassa, paljoa parempaa ei ainakaan Saksassa voi toivoa. Ottl keskellä on sitten jotain aivan muuta. Tässä korostuu ehkä vahvimmin se ero siihen saksalaisen puolustavan keskikenttäpelaajan nykystandardiin, eli Torsten Fringsiin. Ottlilla on varastossaan kolme erilaista ratkaisua pallon tullessa hänelle. Ensimmäinen on hätäinen syöttö eteen tai sivulle. Jos vastaanottaja on hieman kauempana, syöttö menee yleensä harakoille. Toinen on [hätäinen] syöttö taakse. Tämä on ehkä se yleisin. Kolmas on sitten menetys.
Keskeltä siis puuttuu joku, joka pystyy pelata eteenpäin. Kolmen keskikentässä, pelaajien ollessa enemmämn tai vähemmän linjassa, sen täytyisi löytyä kärjestä. Sitä ei kuitenkaan löydy, sillä Makaay pelaa liian korkealla ja siinä välissä on lähes järjestään aina vähintään yksi puolustaja. Podolski (pelatessaan) on liian passiivinen, Pizarro tyytyy odottelemaan laidallaan. Tällöin sinne jää valtava tyhjiö, joka on helppo ottaa vähillä miehillä kiinni, samalla pitäen laidat lukossa. Ja kun laidat ovat lukossa, palloa pitäisi yrittää käyttää keskustan kautta. Siellä vaan sattuu olemaan Ottl kolmen vaihtoehtonsa kanssa.
Tätä kautta Bayernin hyökkäyspeli jumiutuu. Jos siihen päälle lisätään vielä prässi, kuten esim. Sportingin toimesta, niin peli kulkee joko alaspäin tai tehottomasti sivusuunnassa. Siis ennen pikaista menetystä.
Ongelma on siis vaihtoehtojen puutteessa, Bayernin peli on aivan liian yksipuolista hyökkäyssuuntaan. Vaihtoehtojen puute johtuu siitä, että keskeltä puuttuu pelaaja, joka rakentelee peliä, eli luo näitä vaihtoehtoja tai auttaa selkeästi niiden synnyttämisessä.
Keskikentän pelinrakentelun lisäksi ongelmia löytyy myös kärjestä ja pakkien puolesta. Jos keskikentällä homma pysähtyy laitoihin, Lahm ja Sagnol jäävät toimettomiksi hyökkäyspelissä. Kärjessä passiiviset (Pizarro tapauksessa tosin välillä yliaktiiviset) laidat, Poldi/Pizza/Santa Cruz, eivät tarjoa vaihtoehtoja, vaan jäävät sivuun ja jättävät tarjoamatta vaihtoehtoja. Palloa vastaan tulee yleensä vain Makaay, mikäli jaksaa. Mutta Makaayn paikka on piikissä, haistelemassa maalintekopaikkoja. Hollantilainen ei toimi Samuel Eto'ona, siihen ei ole edellytyksiä.
Kaiken kaikkiaan tässä on muodostunut myös ongelma hyökkäyspelin tehokkuuden kanssa. Maalit ovat tulleet Hertha-peliä lukuun ottamatta joko erikoistilanteista tai hieman onnekaasti. van Bommelin maali oli ensimmäinen oikeasti rakennettu maali neljään otteluun. Hyökkäävää systeemiä käytettäessä se ei ole tarpeeksi, etenkään Bayernin kaltaiselle joukkueelle.
Summa summarum, Bayernin peli tökkii ja pahasti 4-3-3:ssa. Puolustuspeli on liian riskialtista, keskikenttä vuotaa, tilaa ja aikaa löytyy liikaa. Hyökkäyspelissä ideat puuttuvat keskikentältä, peli kulkee liian yksipuolisesti ja lähinnä vain laidoista, minkä lisäksi kärjet ovat aivan liian passiivisia eikä laitapakkeja saada mukaan.
* * *
Ratkaisua on vaikea löytää, ilman että muuttaa systeemiä. Omissa silmissäni nopeasti mietittynä on olemassa kolme toimivaa tapaa pelata 4-3-3:ssa. Ensimmäinen on Barcelonan käyttämä tapa. Blaugranalla on käytössä keskikentällä yksi jarrumies (Edmilson/Motta/Marquez/Iniesta), jo[t]ka tosin osaa[vat] poikkeuksetta pelata hyvin ylöspäin, toisin kuin Ottl. Sen lisäksi siellä on kaksi enemmän peliä rakentelevaa ja keskemmällä viihtyvää miestä (Deco/Iniesta/Xavi). Kokonaisuudessan tuo keskikentän ryhmitelmä on tiivis ja pelaa aika paljon keskellä, laidoissa on muut miehet. Tässä on suuri ero Bayern Münchenin vastaavaan.
Lisäksi Barcelonan kohdalla kärkimiehet ovat aivan eri tyyppiä (ja täysin eri luokkaa, mutta siihen ei tarvitse niinkään kiinnittää huomiota). Laidoilla Messi ja Ronaldinho. Pallonkäsittely, pelisilmä, nopeus, haastamistaito, syöttötaito... kaikki pelaa. Keskellä piikissä optimaalitilanteessa Samuel Eto'o, joka on erittäin aliarvostettu. Se työmoraali, se työsäde (kärjestä omalle puolustuskolmannekselle), viimeistelytaito... jälleen kaikki pelaa. FIFA:n Vuoden pelaaja-äänestys tulee liian pian, muuten Eto'olle voisi hyvinkin ojentaa tuon pystin. Nyt se vaikutus ei korostu tarpeeksi.
Eto'o-vuodatuksesta eteenpäin, pointti on se, että keskikentän pelatessa tiiviistii yhdessä keskellä, laitojen rooli muiden paikkojen pelaajien kautta korostuu. Barçalla tässä toimessa ovat kärjet ja laitapakit. Jälkimmäisistä Bayernilla ei ole huolia, Lahm ja Sagnol sopivat loistavasti. Kärkien kohdalla tilanne on täysin erilainen. Messin ja Ronaldinhon kaltaiset laitaan sopivat ja siellä toimeen tulevat pelaajat puuttuvat. Bayernilla on enemmänkin senttereiksi sopivia kavereita, joita ei ole tarkoitettukaan laitoihin, mutta jonne heidät on nyt tungettu (huomatkaa Podolski). Sieltä ei löydy sitä tarvittavaa taitoa toimittaa palloa tehokkaasti boksiin, oli se sitten kuljettamalla tai keskityksillä. Myös turhan laidassa olevat vieraat paikat vaikuttavat osittain siihen, että yhteispeli laitapakkien kanssa silloin kun nämä pääsevät nousemaan, ei toimi optimaalisesti.
Jotta Bayern München pystyisi käyttämään 4-3-3:a kuten Barcelona, se tarvitsee uusia pelaajia tai joutuu tekemään niin suuria kompromisseja, ettei siinä ole juuri järkeä. Tämä tapa siis kannattaa hylätä suoralta kädeltä.
Toinen tapa olisi Schalken tapa, pienin variaatioinensa. Kolmen keskikenttä kahden ollessa pohjalla ja yhden luodessa ylempänä peliä. Samalla kärjet olisivat laidoilla joko enemmän pallon keskelle toimittamista varten, tai sitten käyttävät laitapakkeja hyväkseen ja leikkaavat itse keskelle pallon ollessa näillä laidassa.
Bayernillä on jälleen materiaali laitapakkeihin ja tietyn tyyppisiin "kärkiin", mutta muuten jää vajaaksi. Keskikentän pohjalle löytyy Ottl, joka olisi loistava "Fabian Ernstiksi". Siihen viereen ei kuitenkaan löydy "Kobia"/"Bajraa", eli hyökkäysvoittoisempaa, silti puolustavaa ja keskellä viihtyvää miestä. Hyökkäyksessä taasen on edelleen se ongelma niiden laitapelaajien kanssa. Brazzo saattaisi olla käytännöllinen mies kärkeen, mutta muuten sinne löytyy liian "keskikenttäpelaajamaisia" pelaajia, eli siis sellaisia, jotka eivät pääsisi oikeuksiinsa siellä laidoissa. Tai sitten he eivät olisi tarpeeksi vaarallisia noiden leikkauksiensa kanssa, mikä vaatii jo kärjen ominaisuuksia.
Suurin ongelma tosin löytyy kärkien takaa, keskikentän yläosasta. Lincolnia, Diego tai Micoudia ei vain ole. Eikä tule, ellei rahaa ala löytyä ja Hoeness hanki jotakuta. Olettaen, että Uli edes uskoo 4-3-3:n pysyvän.
Jälleen törmätään siis materiaalikysymyksiin.
Se kolmas vaihtoehto on näiden kahden välimaasto, jossa keskikenttä on kolmen linjassa. Tällöin sinne keskelle vain täytyy löytää oikeanlainen mies. Mieleen tulee Saksan kentiltä (viime vuodet) Torsten Frings (kas kummaa) ja (ohhoh) Michael Ballack sekä Ze Roberto. Johtajuutta (Ze Roberton kohdalla ehkä hieman vähemmän), taistelutahtoa ja kykyä pelata molempiin suuntiin. Myös esimerkin näyttäminen on jotain, mikä puuttuu müncheniläisleiristä tällä hetkellä. Noilta kolmelta se luonnistuu. Siinä saataisiin paikkailtua paitsi hyökkäyspeliin ja puolustuspeliin liittyviä ongelmia, myös sitä johtajuuden puutetta.
Noiden kolmen tyyppisillä pelaajilla sinne keskelle saataisiin siis puolustustaitoa, jolloin se aukko olisi hieman paremmin tilkitty. Sinne saataisiin myös joko luova tai sitten tehokkaan suoraviivaineen pelaaja hyökkäyssuuntaan. Aivan optimaalisia (motoristia laskematta) nuo eivät olisi, mutta Ottlia parempia.
Näiden miesten toivoisi myös saavan ne kaksi laidoissa olevaa kärkimiestä mukaan peliin, joko ohjaamalla näitä tai itse toimittamalla pallon sinne. Kun laidassa oleviin kärkiin saataisiin eloa alempaa keskustan kautta, sinne syntyisi tilaa ja vaihtoehtoja.
Ongelma vain on, että näitä fringsejä ja ballackeja ei [enää] ole.
* * *
Voisi sanoa, että ollaan tultu ongelman ytimeen. Bayernilla ei ole materiaalia käyttää 4-3-3 tehokkaasti. Siitä on joko luovuttava (tilalle 4-4-2), tai sitten katsottava miten hakataan päätä seinään, päästetään irti mestaruudesta ja pudotaan aikaisin herkkusieniliigassa. Ja etsitään uutta valmentajaa. Ja joudutaan tuhlaamaan tajuttomasti rahaa...
... mikä tosin ei kuulosta ollenkaan hassummalta.
e: Kuinkas tästä tuli näin pitkä? Toivottavasti joku edes vähän alusta kiinnostunut saa sitten jotain selvääkin.
