^amoresperros^
 Poissa
Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkue & Fútbol Club Barcelona
|
 |
Vastaus #391 : 13.02.2007 klo 16:53:50 |
|
ILVES FS – Mestariksi puolustuksen kautta
Tamperelainen Ilves FS lähti kauteen 2006-2007 yhtenä suurimmista suosikeista. Edelliskaudella joukkue jäi toiseksi, kun Mad Max kipusi mestariksi.
Ilves oli Futsal-Liigan kärkipäässä koko kauden alusta loppuun saakka. Joukkue ei notkahtanut pahasti missään vaiheessa, vaikka vuoden vaihteen molemmin puolin tulokset heittelehtivät hieman. Avainasemaan nähdäkseni nousivat tiukat GFT-voitot, joiden avulla ero pahimpaan haastajaan kasvoi ratkaisevan suureksi. Ainoat tappiot Ilves kärsi PoPa:lle sekä viimeisellä kierroksella Mad Max:lle.
Ilves ei murskannut vastustajiaan käytännössä lainkaan tällä kaudella vaan luotti tiiviiseen puolustuspeliin ja käänsi tiukat ottelut itselleen. Erinomaisen puolustuksen vastapainoksi Ipan hyökkäys ei toiminut erityisen hyvin. Tehtyjen maalien valossa Ilves oli sarjan keskikastia. Myöskään yksittäiset pelaajat eivät loistaneet pisteiden tai maalien valossa. Kummassakaan tilastossa Ilvekseltä ei löydy pelaajia kymmenen sakista. Tämän kauden Ilveksestä voidaan puhua siis Joukkueena isolla J:llä.
Sijoitus: Mestari
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Yksi suosikeista.
Sijoitus 2005-2006: 2.
Voitot: 11
Tasapelit:5
Tappiot: 2
Tehdyt maalit:73 (4,06)
Päästetyt maalit:48 (2,67)
Paras pistemies: Petteri Pulkkinen 6+21 = 27 (11.)
Paras maalintekijä: Jani Nybolm 13 (12.)
GFT – Iloisella hyökkäyksellä hopealle
Espoon GFT lähti kauteen parantamaan viime vuoden surkeaa seitsemättä sijaansa. Muutaman vuoden takainen mestari tiedettiin materiaaliltaan yhdeksi Liigan kovimmista, mutta sen heikkoutena on aiempina vuosina ollut ajoittain heikko joukkuepeli ja puolustus. GFT:n nimimiehet maajoukkuekapteeni Modigin johdolla eivät kyenneet taaskaan riittävän hyvään puolustuspään joukkuepeliin, mutta hopealle se silti ylsi.
GFT aloitti kauden vaisusti, mutta nousi syksyn edetessä aina Liigan kärkipaikalle saakka. Voittoja espoolaiset nappasivat yhtä paljon kuin mestari-Ilves, mutta tappioita kertyi yllättävän paljon (7). Vuoden vaihteen jälkeen luulin, että espoolaiset olivat matkalla mestariksi, mutta Ilves käänsi keskinäiset ottelut edukseen ja se lopetti GFT:n mestaruusunelmat. Loppukaudesta GFT teki vain tarvittavan hopean eteen, ei enempää. GFT:n hyökkäyspeli toimi tälläkin kaudella loistavasti, mutta puolustuksessa on edelleen paljon parannettavaa. Mikäli joukkue pysyy kasassa ja GFT saa puolustuspelinsä parempaan kuntoon, se on ensi kaudella erittäin vahva.
Sijoitus: Hopeaa
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Potentiaalinen haastaja
Sijoitus 2005-2006: 7.
Voitot: 11
Tasapelit:0
Tappiot: 7
Tehdyt maalit:96 (5,33)
Päästetyt maalit:73 (4,06)
Paras pistemies: Jani Modig 16+14 = 30 (4.)
Paras maalintekijä: Panu Autio 18 (5.)
Ruutupaidat – Keittiön kautta mitalikahveille
Vaasan Ruutupaidat oli ennen kautta suuri kysymysmerkki, sillä toissakauden (2004-2005) runkosarjan voittaja sekä Liigan hopeamitalisti joutui viime kaudella karsimaan paikastaan Liigassa surkean kauden päätteeksi. Ruutupaidat todisti tällä kaudella olevansa kuitenkin parhaimmillaan Suomen parhaimmistoa ja nousi hyvän loppukauden ansiosta aina mitalaille asti.
Ruutupaidat on yksi Liigan fyysisimmistä joukkueista ja pelityyli on kaikille Liigaa tunteville hyvin tuttu. Pohjapelaaja chippaa pallon fyysiselle targetille, joka vääntää itsenstä 1vs1 -laukaisupaikkaan tai jakaa nouseville laidoille. Vaikka pelityyli on hyvin kaikkien tiedossa, vaasalaisia oli erittäin vaikea voittaa tällä kaudella. Vain kolme kertaa Ruutupaidat poistui ottelusta hävinneenä. Alkukauden jälkeen näytti siltä, että joukkue ei myöskään osannut voittaa, mutta tasaisessa sarjassa suuri määrä tasapelejä (7) ei koitunut tällä kertaa vaasalaisten tappioksi. Vanhojen konkareiden Ruutupaidat nappasi pronssit, mutta mihin se pystyy ensi kaudella vuotta vanhempana? Kääntyykö ikä jo vaasalaisia vastaan vai olisiko “kultaisella sukupolvella” vielä yksi mahdollisuus taistella mestaruudesta?
Sijoitus: Pronssia
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Suuri arvoitus, säilyykö sarjassa vai palaako takaisin kärkitaistoihin?
Sijoitus 2005-2006: 10. (Säilyi karsintapelien avulla).
Voitot: 8
Tasapelit:7
Tappiot: 3
Tehdyt maalit:101 (5,61)
Päästetyt maalit:87 (4,83)
Paras pistemies: Pasi Nevanperä 22+13 = 35 (2.)
Paras maalintekijä: Pasi Nevanperä 22 (2.)
PoPa – Pää ei kestänyt: ulos mitaleilta
Porin Palloilijat on yksi Liigan tunteita herättävimmistä joukkueista, täysin syystä. Valmentaja Pihlaja kuumenee helposti ja vaikuttaa toiminnallaan tuomarityöskentelyyn, popalaiset sukeltavat ja Porin Urheilutalon fanaattinen kotiyleisö takaa vierasjoukkueelle helvetin maan päällä.
Viime vuonna tulokkaana esiintynyt PoPa ylsi hienosti pelaamaan jatkosarjaan mitaleista ja sijoittui lopulta kuudenneksi. Mj-valmentaja Pihlajan odotettiin nostavan PoPan nyt mitaleille tai jopa mestaruuteen saakka. Pää ei kuitenkaan kestänyt. Nihkeä alkukausi, erinomainen nousu mitalitaistoihin ja viimeisen ottelun puppelointi kertovat PoPan kaudesta oleellisen. Joukkueen kohokohtiin kuului huippuviikonloppu, kun porilaiset kaatoivat sekä Ilveksen että GFT:n. Toinen kauden kohokohta oli ottelu Kokkolassa, jossa PoPa:n “sukeltajat” turvautuivat poliisisaattueeseen.
PoPan puolustus toimi suhteellisen hyvin, mutta hyökkäyspäässä leveyttä ei riittänyt nostamaan joukkuetta mitaleille. Tasaisessa sarjassa PoPa voitti “vain” puolet otteluista, mutta silti oli viimeiseen peliin saakka kiinni mitalissa. Joukkueen vahvuudet ja heikkoudet liittyvät vahvasti toisiinsa. Kun valmentaja ja yleisö piiskaavat joukkuetta, toisinaan se heijastuu jäätymiseen ja ajoittain syttymiseen. Potentiaalia porilaisissa on, mutta realisoituuko se koskaan?
Sijoitus: Neljäs
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Vahva mitaliehdokas
Sijoitus 2005-2006: 6.
Voitot: 9
Tasapelit:4
Tappiot: 5
Tehdyt maalit:81 (4,50)
Päästetyt maalit:70 (3,89)
Paras pistemies: Vesa Lamminen 19+8 = 27 (6.)
Paras maalintekijä: Vesa Lamminen 19 (4.)
TP-Kaarle – Kotikenttänsä kuningas – surkea vierasjoukkue
Kokkolalainen TP-Kaarle on mielenkiintoinen joukkue Liigassa. Pienellä postimerkkikentällään se on äärimmäisen vaikea voitettava, mutta kun pelataan isommalla kentällä, TP-Kaarle on sarjan huonoimpia joukkueita. Ei ole TP-Kaarlen syy, että sille myönnetään lupa pelata pikkukentällään, mutta se on suurin syy siihen, miksi joukkue sijoittuu sarjan kärkipäähän. Toinen syy on Björkstrandin veljeslauma Sebastianin johdolla. Viime kaudella TP-Kaarle jäi täpärästi ulos mitaleilta ja niin kävi nytkin. Yksinkertaisesti ei voi riittää se, että hoitaa kotipelit, mutta vieraissa viedään kuin mätää rättiä. Nyt TP-Kaarle otti kauden ainoan vierasvoittonsa vasta kauden viimeisessä ja merkityksettömässä pelissä sarjajumbo-Tervareita vastaan.
Kokkolan kohokohta oli PoPalaisten ohella poliisien kutsuminen paikalle TP-Kaarle – PoPa -pelissä. Myös Kokkolassa yleisö elää vahvasti omien poikiensa puolesta. TP-Kaarle oli sarjan ylivoimaisesti paras joukkue tekemään maaleja, mutta myös oma pää vuoti pahasti.
Fyysiset kokkolalaiset osaavat pelata kotonaan erinomaisesti ja saavat vastustajat rikkomaan niin paljon, että pallo löytää itsensä usein pilkulta, ja sen jälkeen maalista. Sebastian Björkstrand voitti ylivoimaisesti niin Liigan piste- kuin maalipörssinkin. Vaikka pienestä kotikentästä onkin “Basselle” selvää hyötyä, on ylivoimaisuudesta nostettava silti hattua. Mikäli TP-Kaarle pelaa ja treenaa postimerkillään, lienee ensi kausikin on samanlainen: Kotona vaikeasti voitettava, mutta vieraissa sarjan heikoimpia.
Sijoitus: Viides
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Mitaliehdokas
Sijoitus 2005-2006: 4.
Voitot: 8
Tasapelit:5
Tappiot: 5
Tehdyt maalit:116 (6,44)
Päästetyt maalit:87 (4,83)
Paras pistemies: Sebastian Björkstrand 35+16 = 51 (1.)
Paras maalintekijä: Sebastian Björkstrand 35 (1.)
Mad Max – mestarin paluu maan pinnalle
Edelliskauden mestari Mad Max lähti kauteen käsittääkseni hyvin treenanneena ja europelitkin olivat menneet kohtalaisesti. Silti tuloksena oli hallitsevalle mestarille katastrofaalinen kuudes sija. Valkeakoskella varmasti mietitään, “miten tässä näin kävi?”.
Kausi lähti koskilaisilta nihkeästi liikkeelle eikä Mad Max saanut missään vaiheessa peliään kulkemaan kunnolla. Hyviä otteluita seurasi huono peli ja päinvastoin. Mad Max kaatui mielestäni tällä kaudella kolmeen asiaan: Ailahtelevuus, tehoton hyökkäys ja loukkaantumiset. Joku voisi epäillä takki auki kauteen lähtemistäkin.
Kun joku ei toimi, sitä on vaikea muuttaa. Siltä vaikutti Mad Max:n alkukausi. Kun vielä päälle tulivat tärkeiden pelaajien (kuten Joni Niskavaara) loukkaantumiset, katastrofi oli valmis. Mustapaidat pelasivat kuitenkin rutiinilla loppukauden ja nousivat jopa kuudenneksi, joten ainakaan loppukauden asennevammasta ei Mad Max:a voi syyttää. Joukkue oli toiseksi huonoin tekemään maaleja ja jotain kertoo sekin, että joukkueen paras pistemies (Eero Kuusikko) sijoittui koko liigan pistepörssissä vasta sijalle 35. Ja Kuusikkokin on pohjapelaaja.
Jälleen kerran tuli huomattua, että huipulle voi olla helpohko päästä, mutta siellä on vaikea pysyä. Mikäli ensi kaudeksi Mad Max saa vahvuutta hyökkäyspeliinsä, loukkaantumiset eivät vaivaa yhtä pahasti ja joukkue lähtee nöyränä takaisin tavoittelemaan menestystä, sillä on erinomaiset mahdollisuudet palata huipulle.
Sijoitus: Kuudes
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Mestarisuosikki
Sijoitus 2005-2006: 1.
Voitot: 7
Tasapelit:3
Tappiot: 8
Tehdyt maalit:61 (3,39)
Päästetyt maalit:72 (4,00)
Paras pistemies: Eero Kuusikko 11+3 = 51 (35.)
Paras maalintekijä: Eero Kuusikko 11 (14.)
VALO – Laajalla materialilla ailahtelevia peliesityksiä
Vantaan VALO on yksi liigan arvaamattomimpia joukkueita. Selitys sille on selkeä: Joukkueen materiaali on todella laaja ja pelaajavaihtuvuus otteluiden välillä suuri. Selkeää kokonaisuutta ei ole, vaan osa pelaajista vaikuttaa “palkkasotureilta” yksittäisissä otteluissa.
VALO:n ongelmaksi näen juuri selkeän paketin puuttumisen, jolla voisi päästä menestykseen. Joukkueessa tälläkin kaudella pelasi erittäin kovia nimiä futiksen puolelta, mutta selkeää apua heistä ei VALO:lle pidemmällä tähtäimellä ollut. VALO:n toinen ongelma on heikko puolustuspeli. Kokkolassa TP-Kaarle sammutti VALO:n peräti 13-0. Silti vantaalaisille on nostettava hattua siitä, ettei se lyönyt loppukautta leikiksi vaan pelasi itseasiassa hyvän loppukauden, kruununa viimeisessä pelissä PoPa:n tiputtaminen mitaleilta. Aiemmin se oli tehnyt jo kiusaa GFT:lle heikentäen naapureidensa mestaruushaaveita. Pelaajistosta nousi pisteiden valossa Juho Rantala yli muiden. Kovapotkuinen Rantala nousi lopulta pistepörssissä seitsemänneksi ja maalipörssissä vitoseksi.
VALO oli toissa vuonna pronssilla, viime kaudella viides ja nyt seitsemäs. Ei tarvitse olla profeetta ennustakseen kehityksen jatkavan mollivoittoisena. Pitkäjänteistä työtä ei Vantaalla tehdä ja se alkaa näkyä. Mieleen tulee jostain syystä Hjalliksen FC Jokerit. Mikäli muutosta ei tapahdu, VALO saattaa sammua jo ensi kaudella ja divari kutsua.
Sijoitus: Seitsemäs
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Mitaliehdokas
Sijoitus 2005-2006: 5.
Voitot: 7
Tasapelit:3
Tappiot: 8
Tehdyt maalit:69 (3,83)
Päästetyt maalit:90 (5,00)
Paras pistemies:Juho Rantala 18+9 = 51 (7.)
Paras maalintekijä: Juho Rantala 18 (5.)
Loiske – Kyläseuran vanha kaava toistui
Sääksjärven Loiske pelasi jälleen kuten monina vuosina aiemminkin. Hyvää alkukautta seurasi surkea loppukausi. Alkukaudesta Loiske oli jopa Liigan ykkösenä hetken, mutta sijoitus laski vähitellen ja jo perinteikäs kahdeksas sija kutsui jälleen. Loiskeen pelaajamateriaali on kapea ja vaihtuvuutta sillä ei juurikaan ole vuosien saatossa ollut. Hyvän alkukauden jälkeen näytti siltä, että olisiko Loiskeesta kauden yllättäjäksi, mutta siihen ei potku riittänyt.
Loiske oli kuitenkin aivan viimeisiin otteluihin saakka mukana mitalitaistossa. Kun mitaleille mahdollisuudet menivät, joukkueen kantti ei kestänyt, ja kauden toiseksi viimeisessä ottelussa peräti neljä pelaajaa sai suihkukomennuksen.
Joukkueen hyvää alkukautta selittää paljon myös Loiskeen tähtipelaaja Markus Sairialan huima vire. Kun Sairialan peli alkoi takerrella, alkoi myös Loiskeen alamäki. Joukkueen paras pistemies Antti Kuusisto palasi heikomman kauden jälkeen Liigan parhaimpien pistenikkareiden joukkoon. Loiskeen materiaali ei ole riittävän leveä huipulle saakka. Kuten Ruutupaidat, myös Loiske on suhteellisen iäkäs joukkue. Realisoituuko kyläseuran potentiaali koskaan, jatkaako se sijoittumista alempaan keskikastiin vai tippuuko se sarjaporrasta alemmas?
Sijoitus: Kahdeksas
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Alempaan keskikastiin
Sijoitus 2005-2006: 8.
Voitot: 6
Tasapelit:2
Tappiot: 10
Tehdyt maalit:73 (4,06)
Päästetyt maalit:92 (5,11)
Paras pistemies:Antti Kuusisto 22+11 = 33 (3.)
Paras maalintekijä: Antti Kuusisto 22 (2.)
TPK – Maine on katoavaista
Turun Pallokerho sijoittui edelliskaudella mitaleille, pronssille. Moni odotti menestyksen jatkuvan Turussa, mutta toisin kävi. TPK oli Mad Max:n ohella kauden suurimpia pettymyksiä. Alkukaudesta näytti jo hetken siltä, että TPK käy Tervareiden kanssa kisaa viimeisestä sijasta, mutta sen verran turkulaiset sentään piristyivät ennen vuoden vaihdetta, että Tervarit jäi selvästi taakse ja sarjapaikka varmisui hyvissä ajoin.
TPK:n kausi meni seuraavasti: Nihkeä alkukausi, hetken kuumin joukkue vuodenvaihteessa, ja sitten takaisin paluu surkeisiin tuloksiin.Vuoden vaihteessa TPK pelasi kuitenkin loistavaa futsalia ja kaatoi muun muassa PoPa:n ja Loiskeen sekä pelasi tasan Ilveksen ja Mad Max:n kanssa.
TPK:sta ei noussut ketään pisteiden valossa selkeästi yli muiden. Alkukaudesta joukkue hävisi ottelunsa useimmiten tiukan taistelun jälkeen ja maalilla. TPK:lta puuttui pelaaja, joka olisi kääntänyt otteluita turkulaisille. Näkisin juuri sen avaintekijäksi siihen, että TPK jäi ilman menestystä tällä kaudella. Mikäli ensi kaudeksikaan ei löydy otteluita kääntävää pelaajaa tai joukkue ei siihen yhdessä pysty, TPK:lle ei voi kovin valoisaa tulevaisuutta ennustaa. Potentiaalia joukkueessa on kyllä paljon ja paluu mitaleille voi olla pienestä kiinni.
Sijoitus: Yhdeksäs
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Mitaliehdokas
Sijoitus 2005-2006: 3.
Voitot: 3
Tasapelit:5
Tappiot: 10
Tehdyt maalit:71 (3,94)
Päästetyt maalit:85 (4,72)
Paras pistemies:Maja Christian 9+14 = 23 (18.)
Paras maalintekijä: Joonas Laurikainen ja Henri Lehtonen 11 (14.)
Tervarit – Yhden voiton kanssa Liigakarsintaan
Monet forumistit ennustivat(toivoivat) Tervareita sarjan kärkipäähän ennen kauden alkua. Oululaisten harmiksi toiveet eivät toteutuneet – lähellekään. Tervareiden kausi on ollut yksi iso katastrofi, vaikkakin valoa tunnelin päässä näkyy. Vaikka mielestäni on väärin, että noinkin surkean kauden pelannut joukkue ei tipu Ykköseen vaan pääsee vielä karsimaan sarjapaikastaan, se ei ole Tervareiden vika. Joukkue voitti yhden ottelun 18:sta, teki vähiten maaleja ja päästi eniten maaleja. Ei tällaisilla tuloksilla pitäisi olla asiaa Liigaan.
Tervarit aloitti sarjan säälittävän huonosti ja vasta tämän vuoden puolella se nappasi ainoan voittonsa sekä pari muutakin hyvää tasuria. Joukkue vahvistui ennen siirtoikkunan sulkeutumista muun muassa huippumaalivahti Juho Keskisellä, joka jätti Liigakärki-Ilveksen ja lähti auttamaan Tervareita sarjapaikasta taistelemaan. Vaikka ripitinkin kovalla kädellä Tervareiden kautta, uskon oululaisilla olevan tasaiset mahdollisuudet liigakarsinnoissa Makua vastaan. Maku on ollut liigakarsinnoissa jo useamman vuoden, mutta jostain syystä siitä ei ole ollut nousuun. Ratkaiseeko tällä kertaa rutiini taistelun Tervareiden hyväksi?
Sijoitus: Kymmenes
Ennakkoasetelmat ennen kautta: Alempaan keskikastiin
Sijoitus 2005-2006:9.
Voitot: 1
Tasapelit:4
Tappiot: 13
Tehdyt maalit:59 (3,28)
Päästetyt maalit:96 (5,33)
Paras pistemies: Jarno Auvinen 11+5 = 16 (25)
Paras maalintekijä: Jarno Auvinen 11 (14.)
Kausi kokonaisuutena ja ajatuksia tulevaisuuteen
Takana on kausi 2006-2007. Mielestäni se oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka mestaruus ratkesi pari kierrosta ennen loppua, mitaleista taisteli viimeisille kierroksille saakka yli puolet sarjan joukkueista. Sarja on erittäin tasainen ja miksei se olisi sitä myös ensi vuonna? Futsal on täynnä kuumia tunteita, ja ne juuri ovat lajin suola. Erityisesti haluan nostaa hattua Poriin, Vaasaan ja Kokkolaan, joissa monisatapäiset katsojat elävät hyvin mukana.
Futsal jatkaa kovaa kasvuaan ja Liigan taso nousee vuosi vuodelta. Mitä tehdään oikein ja mitä pitäisi uudistaa?
Kaksinkertainen sarja on erinomainen tapa mitata joukkueiden tasoerot ja silti taisto voi olla tasainen loppuun saakka. Myös pelipäivissä on mielestäni onnistuttu. Viikonloppujen lisäksi tiistai pelipäivänä on hyvä askel eteenpäin, kohti ammattimaisempaa toimintaa. Tiistaita ottelupäivänä pitäisi hyödyntää televisiossa. Sopimusta Urheilukanavan kanssa, laji Urheiluruutuun, Tulosruutuun ja Nelosen Urheilu-uutisiin ja voidaan puhua jo aivan eri luokan lajista. Peli on viihdyttävää ja vangitsisi varmasti katsojia. Lajin tietoisuutta on silti lisättävä. Helsingin Sanomat ei kirjoita Futsal-liigasta juuri lainkaan. Kylmä fakta on, että Liiga tarvitsee joukkueen Helsingistä nostaakseen valtakunnallisen median kiinnostavuutta.
Sarjasysteemi, jossa Liigajumbo ei tipu suoraan, on huono. Tervareilla ei pitäisi olla mitään asiaa ensi kauden Liigaan, silti sillä on kohtalo omissa käsissä. Ykköstä pitäisi myös uudistaa. Valtakunnallinen Ykkönen nostaisi myös toiseksi korkeimman sarjatason arvokkuutta paljon. Lisäksi se laskisi selkeästi kynnystä nousta Ykkösestä Liigaan. Tai vähintäänkin kaksi Ykkösen lohkoa lyhyellä välitavoitteena ja sitten myöhemmin yksi sarja.
|
