Olen jo pian viikon laiskotellut, joten nyt otin itseäni niskasta kiinni kasatakseni jonkinlaista matkarapoa. Olin reissussa kahden ei-aktiivisen nikinomistajan sekä yhden ei-foorumistin kanssa.
Perjanta 01.02.2008
Saavuimme Ryanairin terminaaliin aamusta, ja kymmenen aikoihin kone lähti kohti Bremeniä. Terminaalissa tapasimme kaverinsa kera nimim. Pekka#9:n, joka kertoi SMJK-risteilyllä lähtevänsä samana viikonloppuna skouttaamaan Hampuria tulevaa vieraspelireissua silmälläpitäen.
Koneemme oli Bremenissä joskus ennen puoli kahtatoista paikallista aikaa, ja Bremenin lentokentällä heitimme väliaikaiset hyvästit Peksille ja suuntasimme kutosjunalla suoraan Hauptbahnhofille. Sieltä kävimme ostamassa Niedersachsen-liput, jotka ovat käteviä Bremen-Hampuri- välin liikennöimiseen. Lippu maksoi 27€, ja sillä saa tuota väliä matkustaa 2-5 henkilöä samalla lipulla. Koska meitä oli 4, tuli siis suuntamatkan hinnaksi alta 7€oohia per nenä. Lisäksi tiketti kävi vielä kaupunkien paikallisjunissa.
Bremenistä juna puksutti Hampuriin vähän vajaat puolitoista tuntia. Hampurin Hauptbahnhofilta lähdimme suunnistamaan kohti netistä skouttaamiamme S-junayhteyksiä. Miljoonakaupungin rautatieaseman ihmisvilinä pisti hetkeksi pohjolan maalaispoikien päät pyörälle, mutta äkkiä selvisi, että kaikesta hulinasta huolimatta paikallinen ilmapiiri oli verrattoman leppoisa. Olo oli turvallisempi kuin Helsingin metrossa, ja lompakkoakin uskalsi pitää kasuaalisti takataskussa.
S-bahn vei meidät majoituspaikkamme liepeille Landungsbrückenin asemalle Elben tuntumaan, josta oli n. kolmensadan metrin kävelymatka merimieskirkolle. Kirkko oli ensivaikutelmasta (ihan oikeaa kirkkosettiä, ristejä ja kelloja) huolimatta äärimmäisen leppoisa mesta. Henkilökunta teki heti selväksi, että on ihan hyväksyttävää saapua paikalla aamuyöstä läskeissä, mutta näytti silti varoksi vaihtoehtoisen kulkureitin sivuovesta sisään.
Veimme kamat dormiin (jossa ei ollut lisäksemme ketään muita majoittujia) ja kävimme ostamassa yläkerrasta muutamat bisset. Lätkimme hetken korttia ja pingistä alakerran viihtyisässä loungessa, ja sitten kävimme nopeasti saunassa. Tämän jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia.
Liikekeskusta, eli Alsterin seutu oli illasta kohtalaisen hiljainen, joten hulinaa etsineinä turisteina lähdimme metsästämään antoisampia mestoja. N. tunnin kiertelyn jälkeen sellaisiä löytyikin - samalta kadulta, jossa majoituksemme sijaitsi. Mukavia pikkupubeja ja bistroja, joista valitsimme räkäisimmän, nimeltään No Name. Vedimme parit bisset ja katselimme vähän aikaa futista. Tämän jälkeen yksi seurueestamme päätti lähteä keräämään voimia seuraavaa päivää ja matsia varten, joten vain kolme jäi jäljelle. Joidenkin vaiheiden kautta, joita en tällä hetkellä muista, päädyimme lopulta Reeperbahnille, vaikka olimme vannottaneet toisiamme, että menisimme sinne vasta seuraavana päivänä. Neonvalojen kutsua ei vain voinut vastustaa, joten hyppäsimme taksiin ja suuntasimme bileparatiisiin. N. puolen tunnin baareissa shokkailun jälkeen törmäsimme sattumalta - yllätys, yllätys - Pekka#9:ään. Jäimme irkkubaariin lauleskelemaan biisejä trubaduurin tahdissa, ja n. kolmen maissa suuntasimme kirkolle. Peksi kavereineen lähti vähän aiemmin kohtuu tumuissa.
Lauantai 02.02.08
Matsipäivänä heräsimme ajoissa tarkoituksenamme ehtiä vetämään kunnon aamupalat ja päästä pyörähtämään keskustassa tuliaisostoksilla. Menimme portugalilaisbistroon, jossa eräs seurueemme jäsen pystyi näyttämään, että muutkin kuin foorumistit osaavat jäätymisen jalon taidon. Kun olimme syöneet, hän päätti pyytää laskut keski-ikäiseltä portugeesitarjoilijattarelta. Janari tokaisi "Can we have checks, please" seanconnerymaisella suhuaksentilla, joten omaan korvaanikin lopputulos kuulosti "Can we have sex, please." Saksaa ja portugalia, mutta lontoosta vain alkeet osaava tarjoilija jäätyi täysin, joten kaverini tokaisi perään vielä "We want to pay you." Hämmentynyt tarjoilija repesi ja meni hakemaan jonkun vähän paremmin englantia puhuvan ystävättärensä paikalle.
Matsi oli kohtalaisen upeaa. Matsilipulla sai matkustaa junilla ilmaiseksi, ja jäimme junasta Volksparkin tietämille n. 1½ kilsan päähän AOL Areenasta. Siitä kävelimme fanikulkueessa stadionille metelin koko ajan kasvaessa Arenan lähestyessä. Sisällä Arenassa nappasimme mukaamme nopeat bisset ja suuntasimme katsomoon. Ensipuraisu ihmispaljoudesta ja ennenkaikkea fanipäädystä ja metelistä tekivät kyllä todella kovan vaikutuksen. Paikkamme olivat ylhäällä kulmassa HSV-fanipäädyn vieressä. Itse peli ei mennyt ihan kuten kotikannattajat olivat odottaneet, ja Hannoverin rankkarituomion jälkeen vislaus ja buuaus oli hieman kovempaa, kuin mihin olimme Ratinan betonibunkkerissa tottuneet. Lievästä kotiyleisön fleguilusta huolimatta kokemuksena katsomon fiilis oli b'liiganoviiseille loistava.
Lauantai-iltana bongasimme merimieskirkolle saunomaan tulleen Hampurissa asuvan suomalaisjanarin, joka valotti meille kaupungin saloja. Jampan ohjaamana lähdimme yliopiston liepeille Sternschantzenille, jossa oli kuulemma kaupungin halvin hintataso bissen ja ruoan suhteen. Peksi#9 kyseli tekstiviestillä tumutteluseuraa, joten opastin hänet sinne. Kävimme Sterschantzenilla syömässä ja joimme jokuset bisset (Peksi tumutteli tyylikkäästi pelkkää Weissbieriä), ja sen jälkeen otimme suunnan Repikselle. Repiksellä tumuttelimme foorumisteille ominaisella tavalla, ja Peksi johti kuoroa. Ainakin Finlandia ja Via Dolorosa lähtivät kohtalaisesti.
Jossain vaiheessa käydessämme röökillä ja tultuamme takaisin seurueemme ainoa nikitön oli onnistunut haalimaan pöytäämme paikallisia naikkosia. Kaksi päälle parikymppistä slutia sekä toisen äiti olivat seuranamme ja oppainamme loppuyön.
Jossain vaiheessa aamuyötä suuntasimme joillekin Repiksen syrjäisemmille sivukaduille, joilta löytyivät kuulemma parhaat mestat. Menimme johonkin altsuyökerhoon, jossa iskimme myös tanssilattialle. Tässä vaiheessa varmaan filminsä jo katkaissut Peksi ysi tumutteli tiskillä shotteja käyden välillä näyttämässä lattialla amatööreille parit hypnoottiset movet.
Seitsemän maissa lähdimme baarista eteenpäin, koska paikalliset tyttöset + mutsi tahtoivat mennä sunnuntaiaamun megamarkkinoille satamaan. Seurasimme kiltisti perässä. Baarin pihassa Pekka heitti aika pahan näköiset lipat bissepullo kädessä jalkakäytävälle. Hommasta selvittiin kuitenkin parilla naarmulla nenässä ja käsissä, ilman sen suurempia lasinsirujen nyppimisiä. Vehnäoluen takaama luontainen rentous oli Peksin siunaus. Markkinoilla oli jo sen verran sekava fiilis, että ei kovinkaan tarkkaa raporttia pysty enää heittämään. Peksi haki myllyjä norjalaisen Sven-Erik- nimisen janarin kanssa sekä kyseli kaikilta, tietävätkö nämä Littiä ja FF2:ta. Itse toivottelin torikauppiaille hyvää huomenta ja moikkailin randomisti vastaantulijoita. Rautaisella tahdonvoimalla menimme vielä aamubisseille johonkin satamakuppilaan, kellon ollessa jotain kahdeksan. Sieltä lähtiessämme Pekka#9 heitti vielä kasuaalisti ureat terassille olleeseen koristekuuseen. Otimme taksin, jäimme kirkolla pois neuvoen kuskille mihin jättää Peksin, sekä hyvästelimme oppaamme. Seuraavana päivänä olisi jostain löydettävä staminaa matkustaa Bremeniin.
Sunnuntai 03.02.2008
Nukuimme johonkin kolmeen, ja kamojen pakkailuun meni uskomattoman paljon aikaa. Pääsimme lähtemään n. viiden aikaan, ja kävimme vetämässä nopeat pita gyrosit matkalla Hauptbahnhofille. Olimme Bremenissä vasta n. kahdeksan maissa, joten päätimme peruuttaa varauksemme hostelliin. Kävimme syömässä ja jäimme istuskelemaan El Sol - nimiseen meksikaanipaikkaan katsellen Nations Cup - uusintoja. Kun mesta meni kiinni, suuntasimme rautatietorin varrella sijaitsevaan irkkupubi Paddysiin katselemaan Super Bowlia. Joskus kolmannen jakson lopulla lähdimme lopulta lentokentälle, jossa vedimme parin tunnin tirsat ennen koneen lähtöä.
Tulipa pitkä stoori, toivottavasti joku jaksaa enemmän kuin vähän alusta. Hampuri oli kyllä tajuttoman asiallinen mesta, tekisi mieli käydä siellä joskus kesällä, kun esplanadit ja Alsterin rantakadut ovat vilkkaimmillaan. Kiitos matkaseurasta Pekka#9:lle, koitan jaksaa pistellä jossain vaiheessa matkakuvia johonkin nettiin.
