El Conejo
 Poissa
|
 |
: 21.02.2008 klo 14:41:25 |
|
Olen niin kuivakka tyyppi, etten pysty mitään tunnelmia pahemmin kuvailemaan ja koska olen absolutisti ja kyseessä oli perhematka ei mitään foorumisteja kiinnostavia tumuttelutarinoita olisi kerrottavaksikaan. Josko tästä nyt kuitenkin joku ensimmäistä futisreissuaa Berliiniin suunnitteleva jotain hyötyisi.
Finnairin lento Berliiniin lähti lauantaiaamuna klo 9:40 ja saapui mukavan myötätuulen ansiosta Tegelin lentokentälle hiukan ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa, joka olisi ollut 10:35. Tegel oli edelleen kummallinen kenttä, mutta tavarat tulivat aika nopeasti ja siirryimme bussipysäkille, mistä otimme bussi 109:n, jolla pääsi suoraan Ku’dammin varrelta varatun hotellin eteen hiukan ennen puoltapäivää.
Kohta olikin aika lähteä lipun hankintaan Europa Centerin fanikauppaan. Lippuja myydään monessa kymmenessä paikassa ympäri kaupunkia ja laajemmaltikin, kannattaa tsekata omaan tarpeeseen parhaiten soveltuva myyntipiste Herthan webbisivuilta. Ostin lipun P4-katsomoon, Ostkurven fanikatsomon viereen. Seinällä lipulle oli hintana 9 € + 50 senttiä jotain kuluja, mutta lippu maksoikin vain 8,50 €, koska fanikatsomon erottava lasiseinä oli aivan paikkani vieressä. Kelpasi minulle, vaikka ilmeisesti alemman hinnan olisi pitänyt merkitä hiukan huonompaa paikkaa, koska tavoitteenakin oli päästä mahdollisimman lähelle faneja. Lopulta osoittautui, että paikaltani oli matkaa fanikatsomon rajoittavaan lasiseinään pitkälti toistakymmentä metriä, mutta paikka oli minulle oikein sopiva. Kentälle näkyi hyvin, ja lisäksi pääsi näkemään ja kuulemaan fanien touhuja lähietäisyydeltä. Fanikatsomoon en kuitenkaan uskaltautunut, kun en jaksanut ostaa edes yhtä kaulahuivia fanikaupasta...
Kohti Olympiastadionia lähdin hiukan myöhään ja oli paikallani vasta klo 15:15, eli varttia ennen aloituspotkua. Matka taittui näppärästi S-junalla Savignyplatzilta n. 10 minuutissa ja Olympiastadionin asemalta paikalleni tallusteli vajaassa 10 minuutissa. Junassa ei vielä Savignyplatzilla ollut pahemmin peliin menossa olevan näköistä väkeä, mutta Charlottenburgin ja Westkreuzin asemilta sinivalkoisiin pukeutunutta väkeä tulikin sitten niin paljon, että juna oli melkoisen täynnä. Ei paljon tarvinnut arpoa, että mitäköhän reittiä sinne stadionille löytää, kun vaan oli sen verran ilman suunnista perillä, että osasi lähteä kohti oikeaa päätyä.
Itse pelistä kirjoitinkin jo muutaman rivin tuonne kierrostopikkiin tappaessani aikaa hotellihuoneessa sairaan lapsen kanssa. Ei siitä sen enempää sanottavaa taida ollakaan, mikään suuri jalkapalloilullinen kokemus tuo ei ollut, mutta lopussa tullut 1-0 voittomaali nostatti viereisessä fanikatsomossa sellaisen innon, että oli ehdottomasti hintansa ja vaivansa arvoinen keikka. Nur nach Hause soi päässä useamman päivän tuon jälkeenkin. Väkeä oli virallisen tiedon mukaan rapiat 32 000, mutta sekin luku tuntui vähän suurelta, kun ottaa huomioon, että ylempi katsomo oli suurelta osin tyhjä, eikä siellä maratonportin puoleisessa päädyssä ollut juuri ketään. Ja ylipäänsä Ostkurven fanisektiota lukuun ottamatta stadionilla oli aika väljää. Vieraskatsojia oli paikalla varmaan muutama sata.
Takaisinpäin menin junaan, jonka määränpäänä oli Charlottenburg, koska tiesin, että se on oikeassa suunnassa, joskaan ei riittävän kaukana. Kyseessä oli ilmeisesti joku ruuhkia helpottava juna, joka pysähtyi ensin Westkreuzissa ja ajoi siitä suoraan Charlottenburgin asemalle, missä sitten pääsi näppärästi vaihtamaan Savignyplatzille menneeseen S-junaan.
Itse olen aina kovasti kysellyt ihmisiltä laajempaakin matkaraporttia. Itselläni ei nyt kamalasti ole raportoitavaa, koska puolet reissusta kului sairaan superjunnun kanssa hotellihuoneessa. Normaalisti reissuiltani voisin raportoida hyvistä ruokapaikoista, mutta nyt tuo em. tekijän ansiosta syöminenkin jäi vähän sellaiselle mitä eteen sattuu –linjalle. Nordsee oli tietysti mitä oli (siis parasta pikaruokaa mitä on) ja espanjalaisravintola Bleibtreustrassella Savingyplatzin lähellä tarjoili erinomaista tortilla españolaa.
TV-torniin toki jonotettiin, ja olihan sieltä ihan kivat näkymät. Checkpoint Charliella kävin opettamassa vähän historiaa tokaluokkalaiselle tyttärelleni. Taisi kyllä jäädä menestykseltään vähän heikonlaiseksi tuo sivistäminen. Ja Steglitzissä kävin vaateostoksilla, siellä kun on liike, missä XXL ei ole mikään iso koko, mutta vaatteet kuitenkin sellaisia, mitä viitsii päälleen ripustaa. Sen vähän, mitä ehdin kaupunkia aistia, Berliini vaikutti edelleen varsin kiinnostavalta ja monikasvoiselta kaupungilta. Mitten alue oli hiukan muuttunut sitten edellisen vierailuni kaupunkiin kesällä 2000.
Jalkapalloon liittyen törmäsin matkan viimeisenä päivänä myös Michael Ballackiin, mutta siitä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja niitä kuvia ajattelin liittää tähän raporttiin pari muutakin, kunhan kiireiltäni ennätän. Kuvista kokeneemmat voivat myös tarkemmin arvioida vierasfanien määrää ja muita olennaisia asioita.
Paluumatkalla sainkin sitten maistaa vähän Finnairin teknisen henkilökunnan vähennyksistä seurannutta lääkettä, kun yhtiön Hampurin lennot oli teknisten syiden takia jouduttu perumaan, oli näiden kahden saksalaiskaupungin lennot näppärästi yhdistetty reitillä Helsinki-Berliini-Hampuri-Helsinki. Sain siis viettää Airbus 320:ssä pari tuntia ylimääräistä aikaa ja siitä vielä lähes tunnin Hampurin lentokentällä putken päässä.
En ole koskaan kuulunut siihen, aika isoonkin, ryhmään, jotka haukkuvat Finskiä, mutta nyt on pakko sanoa, että jos uutiset jatkuvista lentojen peruutuksista jatkuvat, niin seuraavalla kerralla kun jonnekin matkaan, harkitsen kyllä vakaasti kohdemaan paikallisia lentoyhtiöitä. Minun lentotiheydellä tuo nyt ei paljon Finnaria purista, mutta kiusa se on pienikin kiusa.
Matkan kustannukset ovat ainakin joskus kiinnostaneet jotain lukijoita, joten kerronpa, että lennot maksoi kaikkineen 207,41. Julkinen liikenne on tehokasta, sujuvaa ja vieläpä halpaa (esim. 72 tunnin lippu, jolla saa matkustaa AB-alueella (siis myös Olympiastadionille ja Tegelin lentokentälle, mihin Suomesta lennetään) rajoittamattomasti maksaa 20,50 €). Tosin myös ottelulippuun kuuluu oikeus matkustaa julkisilla Olympiastadionille. Taksimatka Kudammilta Tegelille maksoi 15 €. Ho(s)telleja on monenlaisia, ja halutessaan pääsee varmasti varsin halvallakin.
|
