Matka Englantiin 27.2-5.3.2015

[terwari]

Kuukausi taaksepäin tuli ajatus että "P-kele, kuukauden päästä olevalla kahden viikon lomalla on päästävä ulkomaille. Kotona tylsistyn kuoliaaksi." Kun rahaakin oli säästynyt jonkin verran niin päätös sumusaarille lähdöstä oli lopulta aika helppo. Mihinkäs muualle brittifutiksestä ja -meiningistä pitävä nuorehko mies matkaisi? Edellisestä reissustakin on aikaa jo 2,5 vuotta.  

Otteluohjelma tulee todennäköisesti olemaan seuraavanlainen:

4.3 Barnet-Peterborough
5.3 Liverpool-West Ham
6.3 Bolton-Sporting Lissabon (??)
7.3 Chesterfield-Lincoln / Grimsby-MK Dons (??)
8.3 Liverpool-Newcastle
9.3 Wigan-Arsenal (?)
10.3 Chesterfield-MK Dons (??)
11.3 QPR-Blackpool

Kysymysmerkeillä varustetut ottelut ovat vielä harkinnan alla, etenkin tuohon Bolton-Sporting-otteluun lipun löytäminen taitaa olla toiveajattelua. Kyseessä on kuitenkin eräs Boltonin lähihistorian tärkeimmistä otteluista.

Wigan-Arsenal-peliin puolestaan uskon saavani lipun, käsittääkseni JJB Stadium täyttyy ainoastaan otteluissa ManUa ja Liverpoolia vastaan. Chesterfieldin ja Grimsbyn pelit riippuvat pitkälti siitä miten matkat majoituskaupunkeihini otteluiden jälkeen tulee onnistumaan. Toki lippujen & junamatkojen hinnatkin pitää ottaa huomioon, matkabudjetti ei kuitenkaan ole mikään suuren suuri. Tosin majoituksessa tulee säästettyä melkoisesti koska asun hostelleissa.

Ja jos hostelleissani tulee olemaan yhtä hyvät mahdollisuudet päästä nettiin kuin edellisellä reissullani (ainakin Manchesterin Hattersissa on) niin eiköhän jonkinlaista matkapäiväkirjaa tule pidettyä.

 

[Obafemi]

Hyvää matkaa
Aika muikea otteluohjelma sulla. Itse olen menossa vasta huhtikuun puolivälissä 4 päivän reissulle. Yritän saada pari matsia ohjelmaan..
Luulenpa, että sun kannattaa olla aikalailla heti yhteydessä Wiganin lipputoimistoon tuosta matsista Arsea vastaan. Lähetä vaikka sähköpostia ja selitä, että olet Suomesta ja hullu Wiganin kannattaja, se voi edesauttaa lippujen saamista. Kaikki keinot ovat tässä harrastuksessa sallittuja

[terwari]

Lontooseen asti on paasty ja aikaa tapetaan ennen illan huikeaa klassikkoa Barnetin ja Peterboroughin valilla. Olisihan tanaan korkeammankin sarjatason otteluita kuten Charlton-Bristol City ja Crystal Palace-Cardiff, mutta Underhill on pakko saada kokea ennenkuin modernisointi iskee tahankin stadioniin jossa merkittavia muutoksia on tuskin tehty sitten 1970-luvun.

Tama paiva on mennyt lahinna kaupunkia kierrellessa, toki Loftus Roadilta tuli haettua lippu tuohon QPR-Blackpool-otteluun. Spili piti nahda tanaan, mutta han meni pokeriturnaukseen kuluttamaan aikaa ennen lentoa kotimaahan.

Huomenna sitten reissu paasee toden teolla vauhtiin kun kohteena on Liverpool ja Anfield Road. Siella tuleekin oltua perjantaihin asti. 

[euroflex]

   Itse kaverin kanssa samaan aikaan 2 yötä ensi vkl Liverpoolissa.  Mutta kun lippuja Newcstle peliin tunnu saavan,niin matkaamme Blackburn-Fulhamin  koitokseen. Yöt kuitenkin Liverpolissa.

[lasse11]

Viime raportti oli parhaita forumille koskaan kirjoitettuja.  Omalla tyylillä vaan jatkossakin. Erityisesti nuo valjua "alemmat" sarjatasot kiinnostavat, jos itsekin jaksaisi taas joku kerta vääntäytyä Lontoon transitilla kentille.

[Spili]

Spili piti nahda tanaan, mutta han meni pokeriturnaukseen kuluttamaan aikaa ennen lentoa kotimaahan.

Juu, alettiin Puskun kanssa olemaan jo aika puhki raskaan reissun jälijiltä. Gutshot Clubilla sai kuitenkin istua ja syödä kaikessa rauhassa ilman matkatavaroiden raahaamista paikasta toiseen.

[terwari]

No niin, Liverpoolissa ollaan ja tahan paivaan aletaan jo herailemaan eilisillan upean ottelun ja baarikierroksen jaljilta.

Tiistai-iltana oli ohjelmassa ottelu Barnet-Peterboro. Matka High Barnetiin on pitka ja etenkin alkumatkasta tunnelma metrovaunussa oli sangen ahdas kun London Citysta koteihinsa suuntaavat tyomatkalaiset tukkivat metrot. Matkaan meni n. tunti. Asemalle paastyani kavin Subwayssa haukkaamassa yhden leivan ja suuntasin pubeihin. Ensin kavin Old Red Lion-pubissa joka oli tayteen ammuttu Peterboron faneja. Sielta suuntasin 300 metrin paassa olevaan Queens Armsiin jonka piti olla Barnetin kannattajien suosima paikka. En sitten tieda onko Barnetin fanit normaalia raittiimpaa kansaa vai olinko eksynyt vaaraan paikkaan mutta ei siella ollut kuin ehka vajaa kolmisenkymmenta futisfania. Otin siella yhden ja sitten olikin aika suunnata Underhillille.

Otin lipun pitkalla sivulla olevaan seisomakatsomoon. Kun paasin sisalle huomasin joutuneeni vieraskannattajien osioon. Ei kai siina muu auttanut kuin yrittaa sulautua joukkoon ja osallistua muutamiin yleisimpiin chantteihin. Peterboron faneja oli paikalla yllattavankin paljon, koko heille varattu seisomakatsomon osa ja pikkuruinen paadyssa oleva istumakatsomo olivat taynna. Ja aanta he pitivat varsin hyvin.

Itse ottelu...hmm...kuka odottaa League Twon ottelussa hienoja syottokuvioita, yhden kosketuksen pelilla rakennettuja tilanteita tai sulavia harhautuksia. En mina ainakaan ja peli olikin kunnon kalinaa sanan varsinaisessa merkityksessa. Peterboro oli selvasti pelaavampi ja parempi joukkue, tosin selkeaan hallintaan vaikutti avausjaksolla tapahtunut Barnetin pelaajan ulosajo. En itse nahnyt tilannetta koska huomioni oli ko. hetkella kiinnittynyt Boron ja jarjestysmiesten valiseen riitelyyn joka oli lahella ajautua fyysisen yhteenoton asteelle.

Ottelun voitti Peterboro 2-0. Maalit syntyivat vapaapotkuista, ensimmaisen teki Dean Keates komealla kierteisella vaparilla rankkarialueen kulmasta ja yliajalla Boron vasen laitapakki ampui siirrosta komeasta ylanurkkaan ja kaynnisti Peterboro-fanien chantit "We are top the league, say we are top the league!"

Pelin jalkeen metrolla keskustaan, Chinatowniin syomaan ja metrolla takaisin Victorian aseman lahella olevaan hostelliin.

Keskiviikkona heratys oli varsin aikainen, ylos piti nousta seitsemalta jotta ehdin ensimmaiseen Liverpooliin lahtevaan bussiin. Vaikka bussiasemaa oli aika hankala loytaa kiireessa niin lopulta loysin sen ja ehdin matkalle. Reissu meni mukavasti nukkuessa ja yhden aikaan iltapaivalla olinkin sitten Liverpoolissa. Kamat hostellille, suihku ja hieman lepaamista ennenkuin lahdin kaupunkia katsastamaan. Kavin syomassa ja pyorimassa Lime Streetin lahella olevassa kauppakeskuksessa ennenkuin oli aika tavata kanssaforumisti jakub jonka kanssa suuntasimme ensimmaisella bussilla kohti Anfieldia.

Bussista ulostultuamme kavimme lunastamassa liput ja sen jalkeen suuntasimme Sandon-pubiin joka on Liverpool FC:n syntymapaikka. Otimme siella yhdet jonka jalkeen jatkoimme matkaa Albertiin. Tunnelma Albertissa oli tuttuun tapaan mainio, laulut raikuivat ja kuumuus oli melkoinen. Pirautin Albertista SSL:lle jotta hankin paasi kuulemaan "Liverbird upon my chest"-laulua jota Kopitet veisasivat antaumuksella. Puhelun lopetettuani kaunis tytto vieressani esittaytyi ja kyseessa oli Vaasasta kotoisin oleva Anna joka on aupairina Liverpoolin lahella ja oli kaynyt kauden mittaan katsomassa 5-6 kotiottelua. Tapasin baarissa myos toisenkin suomalaisen naisen joka asuu Liverpoolissa ja kay aktiivisti peleissa.

Nyt on lopetettava toistaiseksi, koneen varaukseni loppuu pikapuoliin...

[SSL20]

Kiva kun soitit!  Olisin kyllä halunnut mukaan! Hauskaa reissun jatkoa ja kirjoittele taas kun voit, täällä seurataan mielenkiinnolla matkan edistymistä!

[Spili]

Hauskaa reissun jatkoa ja kirjoittele taas kun voit, täällä seurataan mielenkiinnolla matkan edistymistä!

Sama

[linko]

Tapasin baarissa myos toisenkin suomalaisen naisen joka asuu Liverpoolissa ja kay aktiivisti peleissa.

Ooh, terwari naisseurassa! Joko se on vihdoinkin viemässä ääriliikkeen kovimman naistenmiehen titteliä LeeDixonilta?

Hyvää raportointia, kuten odottaa saattoikin. Jatkahan samaan tahtiin

[terwari]

Ja jatketaan...

Albertista lahdimme vartti ennen pelin alkua paikoillemme Kopiin. Paikat olivat 61 rivilla eli varsin ylhaalla, ei kuitenkaan aivan ylimmilla riveilla ja aika keskella. Katsomisen suhteen paikat olivat todella hyvat ja eniten laulavat fanit olivat n. parinkymmenen metrin paassa.

Avausjaksolla Liverpool hyokkasi Anfield Roadin paatyyn ja tunnelma ei ollut mitenkaan erikoinen, toki Torresin maali nosti desibelitason kattoon. Puoliajalla Kop protestoi seuran omistajia vastaan laulaen koko puoliajan, yleisin chantti oli "They don't care about Rafa, they don't care about fans! Liverpool Football Club is in the wrong hands!"

Toisella jaksolla punaiset hyokkasivat Kopin suuntaan ja volyymitasotkin alkoivat nousta kun hyokkayksia vyorytettiin urakalla Hammersien maalille. Torresin kaksi maalia saivat fanit hullaantumaan ja loppuilta tulikin pitkalti laulettua Torresille omistettua laulua: "You'll never walk alone it said, Torres, Torres. You'll never walk alone it said, Torres, Torres. He came to us from sunny Spain, He gets the ball and scores again. Fernando Torres, Liverpool's Number 9". Muita laulujen kohteita olivat Mascherano ja Gerrard. Toisen jakson tunnelma oli  erinomainen, mutta tosin siina paikassa laulujen piti kuuluakin hyvin.

Pelin jalkeen suuntasimme Albertiin jossa oli huomattavasti vahemman vakea kuin ennen pelia. Siella pystyi jopa liikkumaan. Olimme siella n. puoli tuntia jonka jalkeen bussille ja keskustaan. Toinen suomalaisista naisista oli antanut vihjeeksi suunnata Concert Streetin suuntaan jossa oli vilkas yoelama ja niinpa menimme ensiksi irkkupubiin jossa soi livemusiikki ja TV:sta tuli huippuhetket illan pelista. Siella viihdyimme parisen tuntia ja jonkin verran tuli juteltua hyvaa vauhtia humaltumassa olevan Belfastilaismiehen kanssa. Tarkoituksena hanella oli juoda lapi yon ja ihmettelinkin missa kunnossa han mahtaa silloin olla kun yhden aikaan han vaikutti hadin tuskin pysymaan tuolillaan. Itse tein edellisen Englannin reissun tapaan ihmeellisia asioita ja nautin puolikkaan Pintin olutta kun kaveri paatti tehda minusta olutmiehen. Juomana oli Caffrey's ja kyllahan se parempaa olikin kuin ne harvat oluet joita olen aiemmin maistanut. Ei minusta siita huolimatta oluen juojaa taida saada, kylla Magners ja Bulmers maistuivat huomattavasti paremmalta.

Pubista jatkoimme viereiseen baariin, olisiko ollut nimeltaan Pop Heaven tai jotain sinne pain. Baari oli auki puolisen tuntia joten katsoimme meininkia kaikessa rauhassa sivusta. Naistarjonta oli vaihtelevaa, olihan siella paljonkin hyvannakoisia ja ulkolampotilaan nahden aika niukasti pukeutuneita naisia (huom! Baareissa joissa kavimme ei ollut narikkaa) mutta tokihan sielta loytyi myos naisia joilla kehonrasvan osuus vartalon painosta oli varsin suuri. Sinallaan silla ei ollut mitaan merkitysta, koska enhan mina osaa iskea naisia edes suomeksi, saati sitten englanniksi! Musiikki ko. baarissa oli varsin mielenkiintoista, uusimpia hitteja ei tullut kovinkaan paljoa vaan 70-90-lukujen hitteja soi aika paljon (ainakin tyylisuunta viittaisi ko. vuosikymmeniin). Mieleen jai ainakin Lionel Richien "All Night Long".

Sielta jatkoimme saman korttelin toisella puolella olevaan klubihelvettiin. Ko. klubi ei minua miellyttanyt alkuunkaan. Se oli hamara, ahdas ja raskas teknopauke soi mielestani turhan kovalla. Tosin kaverini sanoi etta volyymit olivat siella varsin alhaiset normaaleihin klubeihin verrattuna! Kaveriani miellytti paikka suuresti, lahinna hyvan naistarjonnan takia. Minua alkoi kuitenkin vasyttaa joten paatimme lahtea Kebabpaikan kautta Hostellille.

Torstai oli kaantynyt hyvan matkaa jo paivan puolelle ennen kuin nousin sangysta ulos. Kaverini oli suunnannut jo kotiinsa Staffordiin ja toihin. Paivan ohjelmassa oli vierailu Anfieldin suunnalla ja seuran museossa. Stadionkierrokselle en paassyt koska ne olivat myos talta paivalta tayteen varattuja. Joten stadionkierros saa odottaa seuraavaan matkaan. Anfieldilta bussilla takaisin kaupunkiin ja mukavaan kiinalaiseen buffetravintolaan syomaan.

Ulkomaan matkailu on kylla mukavaa, mutta reissusta voi tulla painajainen jos sairastuu. Olin jo keskiviikkona tuntenut oloni hieman palelevaksi ja nena oli alkanut vuotaa joten paatin kayda hakemassa lahikaupasta kuumemittarin ja paikallista Buranaa. Mittasin kuumeen ja lukemiksi tuli 37,6.  Ei muuta kuin laaketta ja laheiseen pubiin nauttimaan teeta ja katsomaan avausjakson loppu ottelusta Fiorentina-Everton. Lahimarketista hain viela banaaneja ja juotavaa ja takaisin hostellille. Neljan hengen huoneeni oli ollut edellishuona jaakylma kun lammitin ei toiminut. Respan tytto toi onneksi uuden lammittimen ja johan alkoi lampo valtaamaan huoneen. Siita huolimatta pukeuduin pitkiin kalsareihin ja mursupaitaan paksun peiton alle. Enemmankin yolla hairitsi umpihumalassa huoneeseen tulleet kaksi hollantilaista joista etenkin toinen oli aikamoinen tapaus. Han nimittain huusi yon aikana parikymmenta kertaa kovaaanisesti unissaan jotain taysin sekopaista. 

Herailin tassa juuri asken ja aamupalan jalkeen paatin tulla koneelle. Lampo oli asken tasan 37 astetta joten illan League Two reissu Chesterfieldiin taitaa jaada valiin. Aion tehda kaikkeni jotta huomenna jaksan lahtea Anfieldille ja pelin jalkeen junalla Manchesterin yohon. Puolen tunnin paasta tosiaan on luovutettava huone ja jossain vaiheessa lahdettava Manchesteriin. Liverpoolista ei loytynyt jarkevan hintaista petipaikkaa viikonlopuksi joten pakko jatkaa Manchesteriin ja tultava siella junalla huomenna takaisin Pooliin. Onneksi edestakainen matka ei ole hinnalla pilattu.

[dant]

Ooh, terwari naisseurassa! Joko se on vihdoinkin viemässä ääriliikkeen kovimman naistenmiehen titteliä LeeDixonilta?

Hyvää raportointia, kuten odottaa saattoikin. Jatkahan samaan tahtiin.

Hienoa raporttia tosiaan! 

[Obsy]

Futisreissuksi naamioitu "pillujuttu" 

Jatkahan toki reissua ja raportointia samoissa merkeissä.

[Spili]

Tästähän sikiää uusi forumleganda - "Saa kuin sairas terwari"

[terwari]

Minun pitaisi talla hetkella olla joko matkalla kohti Manchesteria jostain alasarjaottelusta tai sitten jossain pubissa ottamassa pohjia ennen kuin siirryn yokerhojen puolelle.

Totuus on se, etta kello on 22.15 perjantai-iltana ja mina istun manchesterilaisen hostellin koneella kirjoittamassa foorumille. Tama ei ole yhtaan hauskaa. 

Mutta minkas teet kun olo on vielakin hieman rakainen ja kun olen ottanut paikallisia flunssalaakkeita niin en uskalla nauttia alkoholia. Toki selvinpainkin voisi lahtea liikenteeseen, mutta kun huomenna on toinen matkan kolmesta kohokohdasta niin en todellakaan aio ottaa riskeja ja pahentaa flunssaista oloani lahtemalla yoelamaan. Mikali olo on huomennakin tukkoinen niin aion ottaa koti-Suomesta tuomani Buranat kayttoon, niiden kanssa voi nautiskella etanoliakin hieman. Onneksi kuumetta ei ole ollut koko paivan aikana joten toivottavasti huomenna olen hyvassa iskussa niin Anfieldilla kuin yossakin.

Tanaan tuli pyorittya lahinna Liverpoolin keskustassa ja kavaisin katsomassa myos Albert Dockin aluetta. Kolme Liverpool-aiheista DVD:ta tarttui mukaan, mutta muutoin en tehnyt mitaan suurempia hankintoja. Saapa nahda mita huomenna tarttuu Liverpoolin Storesta mukaan, saattaa olla etta ehka viela yksi DVD ja pari kirjaa. Lisaksi siella oli tyylikas Liverpoolin toppatakki, mutta katsotaan nyt...loppureissullekin pitaa saastaa rahaa. Vielakaan ei ole tiedossa missa ma-ti-valinen yo menee, se riippuu pitkalti siita menenko Chesterfieldiin vai suoraan junalla Lontooseen?

Nyt suihkuun ja huoneeseen lukemaan. Perjantai-iltaa ei todellakaan saisi viettaa talla tavoin ulkomaisessa suurkaupungissa mutta prioriteetit jarjestykseen. Ja itse asiassa: eipa noilla aiemmillakaan Englannin reissuilla ole tullut suuremmin biletettya, ei edes silloin nuorena poikana 90-luvun puolivalissa.

[SSL20]

Jaksamisia!

Toivottavasti vointi on parempi huomenna. Ja jos siellä ihan tavallista ibuprofeenia tai paracatemolia olet syönyt, niin eivät nuo vaikuta Buranaa kummemmin sen alkoholin kanssa. Omistatko muuten the twelth man cd:n? Siitä oli kuulemma tulossa kakkososa, mutta ainakin viimeksi kun kysyin, niin ei ollut vielä tullut.

[PAN]

Matkailua pilaaville flunssille/vilustumisille  :keskari: Koetappa silti nauttia reissusta

[terwari]

Viikonloppu on takanapain ja hengissa ollaan yha. 

Lauantaiaamuna ylosnousu tapahtui joskus 10-11 aikoihin kun huonekavereinani olleet norjalaiset/ruotsalaiset tekivat lahtoa ilmeisesti ManUn otteluun. Nopea aamupala Subwayssa ja junalla Liverpooliin. Lauantain keskipaivan tyyliin juna oli taynna kansan matkustaessa eri paikkakunnille seuraamaan futista (ja osa myos rugbya). Liverpoolin asemalla tapasin Jakubin ja bussilla Anfieldille. Bussissa joku opiskelija teki tutkimustyota teologian gradua varten ja kysymykset koskivat suhtautumistani Liverpooliin ja Robbie Fowlerin jumalasemaan kannattajien keskuudessa.

Meilla oli n. tunti aikaa ennen pelia joten suuntasimme Albertiin. Meininki oli siella tutun erinomainen, mutta jatkoimme siita lahes vastapaata olevaan Parkiin jossa nakyi ManUn ja Portsmouthin valisen ottelun loppuhetket. Pubiin oli erittain vaikea kammeta itseaan sisalle mutta kylla siihen ahtaaseen tunnelmaan paasi. Lienee turha mainita etta kansa oli 100% Portsmouthin puolella ja Pompeyn voitto kirvoitti valtavan huudon niin Parkissa kuin hetkea myohemmin myos Anfieldilla kun tulos ilmoitettiin.

Paikkamme sijaitsivat Kopissa rivilla 7 ja maalivahdin alueen oikeanpuoleisen viivan kohdilla. Tunnelma ei ollut kovinkaan hyva. Toki Kopin ylaosa lauloi tuttuun tyyliinsa, mutta kovin innostunutta ei scouseryleiso talla kertaa ollut etenkaan avausjaksolla kun Liverpool hyokkasi Anfield Roadin paadyn suuntaan. Sen sijaan pohjoisesta saapunut Toon Army oli hyvan maineensa veroinen ja piti todella hyvaa aanta. Jakson lopulla saatiin sentaan kotiyleisoa innostettua kun Pennantin tuurimaalin ja Gerrard-Torres-kaksikon yhteistyon tuloksena Pool siirtyi 2-0 taukojohtoon.

Toisella jaksolla Torres-Gerrard-duo (talla kertaa nainpain) lisasi Poolin johdoksi jo 3-0 ja jalleen kerran Kop lauloi uuden idolinsa nimea. Torres on vajaan kauden mittaisella urallaan saanut jo varsin vankan aseman Liverpoolin kannattajien sydamissa, se tuli naiden kahden pelin aikana huomattua. Mutta vaikka Pool hyokkasikin kohtuu aktiivisti Kopin suuntaan niin siltikaan tunnelma ei noussut samanlaiseksi kuin keskiviikkona West Hamia vastaan. Toon Armykin hiljeni joksikin aikaa mutta loppua kohti heidankin aanijanteistaan irtosi kovaaanista laulua selvasta tappioasemasta huolimatta ja innostuivatpa he hyppimaankin koko porukan voimalla jotain 10 minuuttia ennen loppua.

Pelin jalkeen kavimme Parkissa ja fanikaupassa jonka jalkeen jatkoimme keskustaan. Etsimme epatoivoisesti ruokapaikkaa mutta paadyimme pubiin jossa ruokailutarjoilu oli lopetettu hetkea aiemmin. Ei kai siina muuta kuin Bulmersia poytaan ja katsomaan Barnsley-Chelseaa. Ei siella kovinkaan moni ottelua katsonut aktiivisti mutta jokainen oli yhta mielta siita kumman pitaisi voittaa ottelu. Ja onneksi kaikkien toive toteutui. Voi sanoa, etta futiksen suhteen paiva oli todellinen hat-trick: Liverpool voitti, ManU havisi ja Chelsea havisi. 

Pubista poistuttuamme meidat bongasi eras suomalaisnainen, hetken aikaa turistuamme jatkoimme Jakubin kanssa Lime Streetille ja pienten lippuepaselvyyksien jalkeen paadyimme Manchesteriin matkaavaan junaan. Junassakin oli paljon Newcastlen kannattajia ja taytyy myontaa etta kyseessa on tosiaankin hienoa porukkaa. Nuorilla miehilla oli todella hyva meininki johtuen ehka useamman litran vetavista Heineken-tolkeista (ei niita oikein voi tolkeiksi sanoa, jos ei myoskaan tynnyreiksi) ja parista kyytipoikana olevasta vodkapullosta. Laulu raikui ja mieleen jai ainakin Shola Ameobille omistettu laulu, Greasen tunnussavelma ja Spice Girlsin "Wannabe".

[terwari]

Manchesterissa kavimme jattamassa kamat hostellille ja lahdimme tutustumaan paikalliseen yoelamaan. Kavimme ensin parissa pubissa jotka olivat taynna. Molemmissa yhdet ja sitten etsimaan klubeja. Ja niitahan loytyi! Hostellin respassa ollut nainen oli kertonut eraalla alueella olevan useita klubeja joissa on paljon kauniita ja erittain lyhyisiin hameisiin pukeutuvia naisia. Kyseessa oli katon alla oleva parin korttelin kokoinen alue jossa oli useita klubeja ja muutama pubi. Ja mita naisiin tulee niin en ole ikina Suomessa nahnyt edes kuumimpaan kesaaikaan niin vahissa vaatteissa olevia naisia baariolosuhteissa. Jakub sanoi rakastavansa ko. aluetta jo ensi silmayksella mutta itse en ollut kovinkaan innostunut. En vaivaudu yleensakaan antamaan vahaisen vaatetuksen perusteella huomiotani naisille (siis julkisilla paikoilla), enka myoskaan nyt. Tosin todettava on, etta naiset lienevat asiasta varsin tyytyvaisia. 

Klubeista pyrimme ensin paikkaan nimelta Opus koska sinne oli pisimmat jonot (paikan pitaa olla siis hyva). Jono veti todella nopeasti ja 15 minuutissa olimme jo baarin ovella jossa meidat kaannytettiin pois. Syyna oli Jakubin kengat jotka olivat minusta ihan tyylikkaat mutta jostain syysta ne eivat ovimiehelle kelvanneet. Mina olisin paassyt, mutta ko. paikka osoitti tasonsa minun silmissani saman tien joten lahdimme Jakubin kanssa viereiseen pubiin. Oltuamme siella vahan aikaa menimme paikkaan nimelta "Norwegian Wood". Se oli kahdessa kerroksessa oleva pubin ja klubin sekoitus, esim. tanssilattiaa en sielta loytanyt mutta yleinen olemus ja musiikki (90-luvun europopklassikoita & niiden uusia versioita) viittaisivat hieman klubin suuntaan. Ihan OK paikka mutta mieleni teki jo edelliselta reissulta tuttuun Jilly's klubiin joten sinne.

Jilly's ei ollut muuttunut. Paras baari oli entisensa eli siella soitettiin pelkkaa 80-luvun hardrockia. Yksi baari oli punkhenkisempi ja isolla puolella soitettiin modernimpaa raskasta musiikkia Prodigysta (!) Rage Against the Machinen kautta Panteraan. Ja kuuluipa siella yksi suomalainenkin biisi kun Turisaksen versio Rasputinista saatiin ilmoille. Oma vaatetukseni tummanpuhuvaan heavypaikkaan oli varsin erikoinen eli valkoinen kauluspaita. Kyllahan se muutamia oudoksuvia katseita sai aikaan, mutta ei se minua haitannut yhtaan. Musiikki oli loistavaa ja viihdyin todella hyvin. Eika Jakubkaan meiningista ja musiikista valittanut, painvastoin. Siideria kului aika paljon, Magners ja Strongbow tekivat kauppansa.

Jillysin sulkeuduttua lahdimme katsomaan olisiko mikaan paikka auki ja kavelimme paikallisen homo- & huorakadun ohi. Talla kertaa hampaaton huora ei tullut vastaan (lieko jo elakkeella) eika myoskaan ne joilla on hampaat suussa. Parhaiten jai mieleen se, kun kadulla oli aika paljon poliiseja. Eivat he olleet ratsaamassa mitaan, vaan nostamassa ylos kanavassa olevaa ruumista. Kavimme viela katsomassa yhta aamukuuteen asti aukiolevaa klubia mutta sisaanpaasymaksun (10 puntaa) ylivoima vei mielenkiinnon joten paadyimme pizzerian kautta hostelliin nukkumaan.

[terwari]

Aamulla heratessani joskus vahan ennen puoltapaivaa ei onneksi tuntunut minkaanlaista krapulaa, baari-illan jalkeen ottamani Burana teki tehtavansa. Lahdimme Jakubin kanssa kiertamaan Manchesterin kauppoja ja muutamia hyvia paikkoja loytyikin joihin voisi huomenna lahtea tekemaan VAATEostoksia!Hakellyttavaa.  Toistaiseksi en viela rahaa kayttanyt vaan olin ainoastaan seurana.

Alunperin tarkoituksena oli etta Jakub suuntaa iltapaivalla Liverpooliin ja mina Wiganiin katsomaan Wigan-Arsenalia. Jakub paatti lahtea mukaan mutta kun soitimme Wiganin lipputoimistoon niin siella sanottiin etta lippuja myydaan vain paikallisille jotka ovat kayneet vahintaan kerran talla kaudella kotiottelussa. No, ajattelimme etta eikohan sielta loydy joku paikallinen joka voisi meille piletit ostaa ja kun edestakaisen junalipun hinta oli vain 3 puntaa niin paatimme lahtea.

Ongelmat alkoivat jo paastyamme Piccadillyn asemalle. Havaitsimme etta sunnuntaina ei junat kulje Piccadillylta Wiganiin, vaan meidan piti menna bussilla muutaman mailin paassa olevalle Victorian asemalle. Ruuhkasta johtuen bussi kulki varsin hitaasti ja kun paasimme asemalle niin juoksemisesta huolimatta juna oli ehtinyt lahtea ja seuraava oli lahdossa vasta tunnin paasta jolloin emme olisi ehtineet ensimmaiselle puoliajalle. Emme olleet kuitenkaan ongelmamme kanssa yksin. Kaksi Arsenalin kannattajaa oli myos matkalla ko. otteluun ja paatimme ottaa kysya taksitaksaa. 45 puntaa se maksoi ja koska meilla ei ollut lippua ehdotimme jos selviaisimme pienemmalla maksulla. Se sopi ja mina ja Jakub maksoimme yhteensa 15 puntaa molempien Arsenalin miesten maksaessa 15 puntaa/hlo.

Rupattelimme niita naita brittien kanssa ja hienoisten vaikeuksien jalkeen olimme Wiganissa tasan klo 4. Uskoimme etta lippuja saa tasan aikaan mutta vaikka stadionilla oli muutamia tuhansia vapaita paikkoja ei niita suostuttu meille myymaan! Paikallisilla oli luonnollisesti kiire otteluun, mutta onneksi eras kausikorttilainen havaitsi meidan olevan lippuja jahtaamassa ja han tarjoutui myymaan toisen lippunsa normihintaan. Mina menin sisalle ja Jakub lahti pikapuoliin laheisiin pubiin katsomaan pelia.

Pelin taso ei ollut kovinkaan kaksinen ja nurmesta ei voi juuri positiivista sanaa sanoa. Mutta minkas teet kun samalla stadionilla pelataan myos rugbya. Tunnelma oli kuitenkin erinomainen, silla paikkani oli aika lahella Arsenalin fanien katsomoa ja yleensa vierasfaneilta lahtee paljon aanta, niin nytkin. Kotijoukkueella ei ollut juurikaan organisoitua fanikatsomoa tai kovinkaan paljon lauluja, mutta peruschantteihin ja taputuksiin lahti keskikatsomo erittain hyvin mukaan. Itse asiassa keskisektori tuntui olevan selkeasti aanekkaampi kuin Wiganin fanien paaty. Lipun myynyt kausikorttilainen oli varsin aanekas, tuomari sai kuulla useaan kertaan kunniansa ja han vittuili useaan otteeseen myos Arsenalin kannattajien suuntaan. Minun kanssani han jutteli asiallisesti ja oli oikein kohtelias. Vaikka itse olinkin puolueettomana paikalla sai katsomon tunnelma minut kaantymaan koko ajan Wiganin puolelle ja lopussa Arsenalin vyoryttaessani olin kauhuissani etta ei kai Gunners iske taas voittomaalia. Cescilla olikin paikkansa aivan lopussa mutta MoM Chris Kirkland teki todella upean torjunnan ja Wigan-fanien "England's number one" huudot olivatkin ansaittuja, Kirkland pelasi loistavasti. Loppuvihellyksen kaiuttua ilmoille tuntui kuin Wigan olisi voittanut ottelun, huuto oli sen verran kovaa. Ja olihan se Wiganille mainio tulos, tasapeli sarjakarkea vastaan nostaa varmasti Wiganin itseluottamusta tiukassa putoamiskamppailussa.

Pelin jalkeen bongasin Jakubin ja lahdimme Pizza Hutin kautta asemalle. Jakub lahti Liverpoolin Lime Streetin kautta kotiinsa Staffordiin ja mina takaisin Manchesteriin. Juna meni Manchester Victoriaan ja siita bussilla Piccadillylle. Bussiin sattui muutama Arsenalin kannattaja joista takanani istunut, varsin humaltunut lahempana viittakymmenta oleva henkilo lauloi koko matkan "Arsene Wenger's having a party"-laulua. Piccadillylta jatkoin Subwayn kautta hostellille spammaamaan.

Flunssan suhteen pahin vaikuttaisi olevan ohi. Kuumetta ei ole ollut pariin paivaan mutta nena on ollut tukossa ja paata sarkenyt ajoittain. Ajattelin ottaa yota vasten viela viimeisen kerran sarkylaaketta vaikka oireita ei pahemmin olekaan. Nenakin on tuntunut viimeisen parin tunnin aikana aukeavan. Alkuperaisen suunnitelman mukaan minun piti jatkaa huomenna Chesterfieldin kautta Derbyyn, mutta nyt tuntuu silta etta jos menen Saltergatelle pelia katsomaan niin palaan takaisin Manchesteriin ja junailen taalta tiistaina Lontooseen. Se olisi helpompi vaihtoehto ja kun siihen on taloudellisestikin mahdollisuuksia niin miksei...

[Jakub]

Onhan vesseli jaksanut ison kasan spämmätä, huh huh. Asiallista raporttia tosiaan.

Sen verran mainittakoon et toi Torres biisi menee melko tarkalleen:

"His armband proved he is a red, Torres, Torres
You'll never walk alone it said, Torres, Torres jne...

[lasse11]

Mainiota sanailua.  Erityinen kiitos divariraportista. Iltaelämä ei omista brittivuosista tunnu muuttuneen pätkääkään. 

[terwari]

Tulipa sitten Chesterfieldkin nahtya vaikkakin mutkan kautta...

Tanaan tuli kaytya tekemassa jonkin verran ostoksia, muutama tyylikas kauluspaita tarttui matkaan ja DVD-kokoelma taydentyi Liverpoolin toissa kauden kausivideolla ja Manchester Cityn DVD:lla jossa on Cityn nakokulmasta parhaat Manchesterin paikallispelit vuosien saatossa. Muutama CD:kin tarttui matkaan.

Iltapaivalla viiden jalkeen otin suunnan kohti Chesterfieldia. Matkaa sinne oli hieman yli tunnin verran ja ajattelin ottaa matkan puolivalin tienoilla pienet nokoset. Herattyani nain etta juna oli Chesterfieldin asemalla ja samassa se nytkahti liikkeelle. Ei siina auttanut juuri muu kuin menna seuraavaan pysahdyspaikkaan asti joka oli Alfretonissa. Aikaa takaisinpain menevan junan lahtoon oli 50 minuuttia joten ajattelin kysya takseilta kyydin hintaa. Varsin toykea taksikuski sanoi hinnaksi 20 puntaa ja ettei han kuljeta minua kuin tietylle alueelle Chesterfieldissa. Minua ei ajatus innostanut ja paatinkin lahtea etsimaan lahinta pubia. Sen loydettyani otin yhden Old Scrumpyn odotellessani uutta junaa.

Juna tuli aikanaan ja takaisin Chesterfieldiin. Asemalta otin taksin Saltergatelle ja pienen etsimisen jalkeen loysin lipputoimiston. Lipputoimistossa ei ollut ketaan koska ottelu oli alkanut puoli tuntia aiemmin mutta onneksi joku seuran henkilokuntaan kuuluva mieshenkilo tuli paikalle. Selvitin hanelle tilanteen ja han paasti minut 10 punnalla sisaan (normaalihinta 17 puntaa, jonka olisin toki ollut valmis maksamaan). Halusin ehdottomasti paadyn seisomakatsomoon ja han opasti minut sinne ja antoi viela otteluohjelmankin kaupan paalle. Hieno mies. 

Ottelua oli pelattu n. 35 minuuttia kun tulin paikalle ja tilanne oli 0-0. 43.minuutin kohdalla vierasjoukkue siirtyi 0-1 johtoon Keith Andrewsin lahietaisyydelta tekemalla maalilla. Katsomo ei ollut mitenkaan aanekas viela siina vaiheessa. Puoliajalla eniten hammastysta minussa herattivat WC-olosuhteet. Ei siella mitaan sisavessoja ollut, tarpeet hoidettiin ulkoilmassa maassa olevaan kourun tapaiseen betoniin joka hoiti WC:n virkaa.

Toisella jaksolla Chesterfield hyokkasi Kopiin pain (Saltergaten paatykatsomoa kutsutaan myos Kopiksi) ja volyymit lisaantyivat huomattavasti. Tosin itsekin olin tunnelman suhteen paremmalla paikalla, aika lailla maalin takana ja aika ylhaalla. Takanani oli pari nelikymppista todella kovaaanista kannattajaa ja toisen arviolta 12-vuotias poika ja taytyy myontaa etta mita isa edella sita poika perassa. Poikakin oli nimittain hyvin omaksunut sanat "wanker!", "cunt!" ja "You dirty f*cking bastard!". Huudoista suuri osa oli vastustajien solvauksia mutta kylla omiakin kannustettiin. Muihin otteluihin verrattuna siella oli seisomakatsomoiden eri osien valista vuoropuhelua, kuten esim. "Oh Chesterfield, Oh Chesterfield, Oh Chesterfield is wonderful...". Mitaan kovinkaan erikoisia lauluja ei kuulunut, aika lailla perusvalikoimaa mutta aanenkaytto muuten oli voimakasta.

Chesterfield tasoitti ottelun 69.minuutin kohdalla Jamie Lowryn komealla laukauksella, mutta heti seuraavasta, varsin hyvin rakennetusta hyokkayksesta MK Dons meni uudelleen johtoon Lloyd Dyerin oltua maalintekijana. Chesterfield ei saanut loppua kohden oikeastaan minkaanlaista painetta vierasjoukkueen maalille, loppuajan paras tilanne tuli Donsin Dean Lewingtonin upeasta kaukolaukauksesta joka osui kuitenkin tolppaan. Ansaittu voitto Donsille ja se veikin muoviseuran League Twon karkeen.

Pelin jalkeen en jaanyt mihinkaan pubiin vaan kavelin suoraan asemalle ja sielta Sheffieldin kautta Manchesteriin ja hostellille. Vaikka kyseessa on viimeinen paivani Manchesterissa niin en taida jaksaa lahtea mihinkaan baariin vaikka tuossa melkein vieressa olisikin Roadhouse Club.

Nyt nukkumaan ja huomenna paivalla Lontooseen. Illalla odottaakin matkan kolmesta tarkeimmasta tapahtumasta se kolmas, silla eihan Englannin matkaa voi pitaa millaan muotoa taydellisena ellei siihen sisally ottelua Loftus Roadilla. Eli huomenna QPR-Blackpool. Tapaan ennen ottelua ja varmaan pelin jalkeenkin eraan tutun suomalaisen QPR:n kannattajan, joten mukava saada seuraa maanmiehesta.

[terwari]

No niin...alkuperaisen suunnitelman mukaan minun pitaisi kirjoitella kotikoneelta, mutta istun edelleen lontoolaisessa hostellissa. Ei, en ole rakastunut ja jaamassa tanne. Malttakaahan...

Tiistaina siirryin Lontooseen ja majoituin Astor Victoriaan. Nimikin jo paljastaa missa hostel on, Victorian bussi- ja rautatieasemien lahella. Laheisin metroasema on kuitenkin Pimlico. Majoittumisen jalkeen suuntasinkin aika pian kohti Goldhawk Pubia jossa tiesin suomalaisen tuttuni odottelevan. Metromatkalla seuraani liittyi eras skottimies joka oli matkalla kohti Loftus Roadia eika tiennyt missa stadion sijaitsee. Miehen oma suosikkiseura ei ollut suinkaan mikaan skottien suurista seuroista vaan kakkosen karjessa porhaltava Ross County. Juttelimme metrossa myos Mixu Paatelaisen manageriuran alusta Skotlannin liigassa seka Skotlannin ja Suomen futismaajoukkueiden nykytilasta.

Goldhawkissa tapasin Mikan ja otimme yhdet ennenkuin tuli aika suunnata kohti Ellerslie Roadin katsomonosaa. Katu jota kuljimme oli hakellyttavan hiljainen, tuntui kuin stadionille ei olisi matkalla kuin muutama ihminen 25 minuuttia ennen pelin alkua! Kun kaannyimme Ellerslie Roadille oli siella kuitenkin paljon vakea. Nopea hampurilainen ja kohti katsomoa.

Itse pelista kirjoitan raportin Arrien kausitopikkiin viimeistaan. Katsomossa tunnelma oli kohtalainen koska istuin aika lahella QPR:n aanekkaimpia kannattajia. Itsekin osallistuin laulantaan taysin palkein, kyllahan suurin osa noista lauluista oli tuttuja. Blackpool oli tuonut paikalle ehka 250-300 kannattajaa, mutta kylla heiltakin lahti muutaman kerran aanta joka peitti QPR:n kannatuksen allensa, tosin variaatiot ei vieraskannattajilla olleet kovin kummoisia, lahinna tyyli oli Blackpool-Blackpool-Blackpool. Kovimmillaan meteli oli toisen jakson alussa kun Arrat tekivat 3-0. Tosin aika pian se alkoi laantua mutta kun Blackpool kavensi 3-2:een herasivat kotijoukkueen kannattajat hieman horroksestaan ja aanta alkoi loytya loppuhetkille jonkin verran vaikka kaikkien kotikannattajien mielia korvensi jannitys. Onneksi loppuvihellys tuli neljan lisaaikaminuutin jalkeen ja tarkeat kolme pistetta jaivat kotijoukkueelle.

Pelin jalkeen suuntasimme eraaseen QPR:n pubiin jonka nimea en millaan muista. Kuitenkin mielenkiintoinen pubi siina mielessa etta sinne paasi pelin jalkeen vain ottelulipulla ja School Endin liput eivat kelvanneet (School End on vierasfanien katsomonosa). Otin siella elamani ensimmaista kertaa Old Rosie-siideria ja se olikin aika mielenkiintoisen makuista. Kuitenkin se meni hyvalla juomahalulla alas ja itse asiassa olin kahden siiderin jalkeen jo pienessa sievassa koska en ollut syonyt em. hampurilaisen lisaksi mitaan 11 tuntiin. Pubin sulkeuduttua lahdin etsimaan ruokapaikkaa mutta yhtaan aukiolevaa ja saallisen hintaista paikkaa ei Victorian aseman ymparistosta loytynyt joten talsin hostellille nalkakuoleman partaalla. Seuraavan kerran soin kunnolla vasta seuraavana paivana klo 10. 

Eilen piti sitten olla matkan viimeinen paiva...niin ainakin luulin kun herasin. Pakkasin matkatavarat ja jatin ne hostellille odottamaan lahtoani. Kavin ostamassa muutaman kirjan, CD:n ja Loftus Roadilta viime kauden QPR:n kausivideon. Kavin myos syomassa Buffet-paikassa ja vasta sisalla huomasin kyseessa olevan kasvisravintolan. Siis..mina joka olen lihanhimoinen mies - monessakin suhteessa, menin vegepaikkaan. No, ajattelin etta syodaan nyt sitten. Eika se ruoka aivan toivonta ollutkaan, kyllahan sita soi ja nalkakin lahti. Mutta jatkossa pidattaydyn kylla lihassa, toki kasvikset kuuluvat olennaisena osana ruokavaliooni.

Eraassa vaiheessa huomasin kellon karanneen jo yllattavan kauas ja kun oli liikenneruuhkia niin paasin hostellille vasta vahan kolmen jalkeen. Otin matkatavarat ja lahdin Victorian bussiasemalle. Olin paikalla 15.33 ja edellinen bussi oli lahtenyt kolme minuuttia sitten. Ei auttanut muuta kuin jaada odottelemaan seuraavaa joka starttasi klo 16. Matka-ajaksi oli arvioitu max. 75 minuuttia joten ajattelin etta kenties ehdin viela lennolle. No, Lontoossa oli paivan ruuhkat joten olin kentalla vasta 17.35 ja kun check-in oli loppunut 17.15 niin eihan siina enaa koneeseen paassyt. Kavin kuitenkin puhumassa asiasta Ryanairin virkailijoiden kanssa ja he antoivat 50 punnalla lipun taman paivan koneeseen. Ei kai siina muuta sitten kun takaisin Lontooseen ja samaan hostelliin jossa onneksi oli tilaa. Olin hostellilla niin vittuuntunut paivaan ja ennen kaikkea itseeni etta suihkun jalkeen jain lukemaan ostamaani Steven Gerrardin elamankertaa enka lahtenyt mihinkaan. Ei minulla olisi ollut varaakaan koska rahavarat olivat aika tiukoilla mutta kylla sen verran on etta tanaan pystyy viela syomaan hyvin. Sen verran kuitenkin olen oppinut etta suuntaan Stanstediin jo kahden aikaan paikallista aikaa. Kone lahtee 17.50 ja on Tampereella 22.20. (Molemmat ajat paikallista aikaa).

[linko]

Noh, selvisikös terwari onnellisesti kotimaisemiin?

Raportoinnille giganttinen