ALKUSANAT
Minun ja kaverini Brasilian kiertue käynnistyi lennolla Riosta Iguassuun. Putouksiin tutustumisen ja Paraguayssa vierailun jälkeen aloimme taivaltaa linja-autoilla takaisin kohti Rio de Janeiroa. Reittimme oli Iguassu-Guaranapuava-Curitiba-Sao Paulo-Paraty-Rio. Kaverillani oli lomaa vain kaksi viikkoa ja hän joutui palaamaan takaisin Suomeen. Siinä vaiheessa alkoi minulla matkan futisosio. Tässä matkaraportissa olen pyrkinyt kertomaan kaiken olennaisen ja vähän muutakin. Jos joku muu saa kipinän lähteä seuraamaan paikallista futista ja haluaa jotain kysyä, niin aina saa lähettää kysymyksiä. Pyrin vastaamaan jos tiedän jotain asiasta.
peukkupystyyn@luukku.comFABIO
Olin Riossa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Tiesin erään suomalaisen lehtimiehen, joka on paljon seikkaillut Etelä-Amerikassa ja kysyin häneltä vähän vinkkejä. Hän vastasi, että ehkä ystäväni Fabio voi auttaa. No ei muuta kuin hänelle sähköpostia ja tätä kautta tutustuin tähän todelliseen futismieheen vuosi sitten. Tämä Fabio on koulutukseltaan lakimies, mutta toimii myös jalkapallotoimittajana ja pelaaja-agenttina. Suomeenkin hän on välittänyt pelaajia, joista nimekkäin on Palloveikoissa maalikuninkuuden voittanut Dionisio. Fabiosta voisi todeta, että "hän elää jalkapallolle ja myös elää sillä". Hän tietää yllättävän paljon myös suomalaisesta futiksesta. Välillä tuntuu, että hän tietää kaiken mahdollisen oman maansa jalkapallosta. Hänellä on takanaan kaksi vierailua Suomessa ja ystäväpiiriin kuuluu myös tunnettuja suomalaisia jalkapallomiehiä. Jos jollain on kirja nimeltä "Futebol, brasilialainen elämäntapa", niin siinä kerrotaan tästä kaveristani sivulta 26 alkaen.
Fabion 700 aitoa pelipaitaa käsittävä kokelma on aivan oma lukunsa. Olen vienyt hänelle Suomesta yli 20 paitaa kokoelman täydennykseksi.Tästä paitakokoelmasta olen jo kirjoitellut aiemmin otsikon "peliasut" alle.
CARIOCA-SARJA
Vasta tällä reissulla minulle valkeni, miten Rion osavaltionmestaruus eli Cariocan voitto lopulta ratkeaa. Vaikka olen vuosikaudet seurannut erilaisia palloilusarjoja, ei näin monimutkaista systeemiä ole ennen tullut vastaan. Kuusitoista joukkuetta, osa Rio de Janeirosta ja loput muualta tästä osavaltiosta, on jaettu kahteen lohkoon.Ensin pelataan Taca Guanabara. Siinä oman lohkon joukkueet pelaavat toisiaan vastaan yksikertaisen sarjan Sitten on välierät A1-B2, A2-B1 ja lopuksi tietysti loppuottelu.
Sen jälkeen alkaa Taca Rio, jossa A-lohkon joukkueet pelaavat B-lohkon joukkueita vastaan. Välierien ja finaalin jälkeen löytyy Taca Rion voittaja, joka kohtaa mestaruusottelussa Taca Guanabaran voittajan. Tänä vuonna finaalissa kohtaavat Flamengo-Fluminense/Botafogo. Kun aluemestaruudet on ratkottu, alkaa valtakunnalliset sarjat. Sen päälle on vielä tietysti Brasilian cup ja parhaat joukkueet taistelevat Etelä-Amerikan "mestarienliigassa" Libertadores-cupissa. Pelejä kertyy varsin huima määrä vuoden aikana, koska pitkiä taukoja ei ole.
15.3. America-Resende 4-4.
Ensimmäinen matsi oli perinteikkään American kotikentällä. Tultuamme alkumatkan metrolla vaihdoimme Centrossa junaan. Siinä junan lähtöä odotellessamme Fabio näytti minulle erään hotellin, jossa yö olisi maksanut vain yhden realin. Olisihan se ollut halpaa yöpyä alle 50 centin hintaan, mutta en nyt kuitenkaan vaihtanut omaa "koppiani" Copacabanalla tähän paikkaan. Sitä käyttävät kuulema sellaiset henkilöt, jotka tulevat muualta päin Rioon töihin ja käyvät vain siellä nukkumassa yöt.
Jo junamatkalla näki, että nyt ei olla matkalla millekään kaupungin hienostoalueelle. Tällä American kotikentällä tuskin on käynyt montaakaan suomalaista futisfania. Sen verran joukkueiden taustasta, että America on pelannut Rion mestaruussarjassa yli 100 vuotta peräkkäin ja Resende puolestaan pelasi nyt ensimmäistä kauttaan tässä ylimmässä sarjassa eli I-divisioonassa.
Ennen ottelua kotijoukkueen valmentaja, 74-vuotias Jorge Vieira kävi kättelemässä meikäläistä. Hän oli ollut joukkueen valmentajana jo vuonna 1960, kun America voitti tähän asti ainoan Cariocan mestaruutensa. Hänen ystäväpiiriinsä on kuulunut tällainenkin kaveri kuin Saddam Hussein. Tämä selittyy sillä, että Jorge Vieira valmensi Iranin maajoukkuetta vuoden 1986 MM-kisojen karsinnoissa.
Vieraiden tehdessä avausmaalinsa, syntyi katsomossa jo pienimuotoinen hässäkkä. Muutama Resenden kannattaja oli eksynyt pääkatsomoon katoksen alle, kun heidän oikea paikkansa olisi ollut päädyssä avotaivaan alla sateessa. Maalin juhliminen aiheutti suurta ärtymystä American kannattajissa. America tarvitsi tästä ottelusta kipeästi pisteitä, koska he olivat vaarassa pudota II-divariin. Vieraiden mennessä 2-4 johtoon, alkoi katsomossa kato käydä. Osa luovutti jo siinä vaiheessa. Isännät saivat kuitenkin kavennettua ja viimeisellä minuutilla käsivirheen seurauksena tuli vielä rankkari. Pallo pilkulta sisään ja lopputuloksena 4-4 tasapeli. Resenden pelaajat eivät pillkkua hyväksyneet ja heillä oli asiaa tuomarille pelin jälkeen. Vasta Uzi-konepistoolilla varustautuneiden poliisien väliin tulo lopetti protestoinnin. Myöhemmin Fabio pisti viestiä, että American yli 100 vuoden putki I-divisioonassa oli ohitse.
16.3. FLAMENGO-BOTAFOGO 2-3
Jo hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä Fabio oli viestittänyt, että ota mukaan joku todiste, että olen jalkapallotoimittaja. Meidän paikallislehteen olin kirjoittanut juttuja Mäntän Valon peleistä vuosikausia, mutta muutama vuosi sitten kyllästyin lehden toimintaan lopullisesti ja lopetin tämän homman. Mutta ei hätää, kuulunhan edelleen oman seuralehtemme, Valopallon toimituskuntaan. Seuramme puheenjohtaja kirjoitti siitä englanninkielisen todistuksen. Tämä paperi oli aina mukanani kun saavuimme Maracanalle, mutta ei sitä koskaan tarvittu. Kaikkien tuntema Fabio sanoi aina, että tässä on toimittaja Suomesta ja homma oli kuitattu sillä.
Carioca-sarjassa pelaa neljä huippujoukkuetta, jotka pelaavat myös Brasilian mestaruussarjassa. Hyvällä tuurilla näiden kohtaamiset osuivat juuri matkani ajalle. Stadionille lähdimme jo kolmea tuntia ennen pelin alkua Fabion isän kyydissä. Hän on jonkinlainen radiotoimittaja. Ennen ja jälkeen pelin hän antoi radioon raporttia, mutta kun kaikki tapahtui portugaliksi, niin jutut eivät oikein auenneet minulle.
Heti stadionin ulkopuolella näkyi, että kyseessä on vähän eriluokan tapahtuma, kuin American kentällä. Poliiseja pitkine pamppuineen oli paikalla heti paljon. Fabion mukaan pahimmissa matseissa heitä on yli 2000. Osalla on apunaan hevonen. Suurin osa poliiseista on niin riskin ja julman näköisiä, että Suomessa heidän pelkkä näkemisensä veisi monelta kaverilta kaikki pahat ajatukset pois mielestä.
Seurasin matsia lehdistön tiloissa. Tämä osa oli ympäriinsä lasitettu ja ilmastointi takasi mukavat olosuhteet. Kuulostaa hienolta, mutta tämä tila oli niin hyvin äänieristetty, että sitä hienoa tunnelmaa ei pystynyt aistimaan sieltä. Niissä tiloissa ei viitsinyt omia meriittejään jalkapallosta paljoa hehkutella, kun paikalla oli vähän kovempia jätkiä. Siellä oli tällaisia äijiä kuin Amarildo MM-62, Gerson MM-70, vuosien 1982 ja -86 joukkueiden pelaaja Junior ja vuoden 1982 MM-finaalin viheltänyt Arnaldo Cesar Coelho.
Gersonia haastateltiin radioon ja siinä tuli ilmi , että hän ei suuremmin arvosta ruotsalaista jalkapalloa. Hän kritisoi maajoukkueen johtoa, että minkätakia Brasilia pelaa jotain "kalastajia" vastaan! Ottihan Fabio sitten yhteiskuvan meikäläisestä ja Gersonista. Kuvan hän antaa kuulemma ottaa, mutta jos kysyy haastattelua, niin vastakysymys kuuluu, mitä sinä maksat siitä? Pelen kanssahan he pelasivat aikanaan samassa jengissä, mutta ei eivät ole enään hyvissä väleissä.
Kentällä esiintyneistä pelaajista tunnetuin oli näin Eurooppalaisittain ajatellen vuoden 2002 maailmanmestari Kleberson, joka kävi yrittämässä ManU:ssakin. Tulevaisuuden nimistä voi mainita laitapuolusta Leonardo Mouran, molemmat kantoivat Flamengon paitaa.
19.3. FLAMENGO-NACIONAL (URUGUAY) 2-0
Flamengo oli heti uudestaan tulessa kolmen päivän päästä, kun Libertadores cupin matsissa vastaan asettui Nacional Uruguaysta. Paikalla oli 42.000 katsojaa, joista joku 200-300 henkeä oli vieraiden kannattajia. Tämän matsin seurasin lehdistön avokatsomossa ja siellä sen toden totta pystyi aistimaan, miten omaa seuraa kannatetaan. Laulu alkoi jo tuntia ennen alkuvihellystä ja sen sävy on niin vaativa, että kentällä on kyllä yritettävä täysillä.
Peli alkoi vasta klo 22 paikallista aikaa. Tätä ihmeteltyäni, Fabio sanoi syyksi televisioinnin. Katsomossa ilotulitteet räiskyivät, mutta ne kuuluvat pelin henkeen. Siellä niistä ei kirjoitella mitään sakkoja seuralle. Se olisi ollut varmasti hieno kokemus seurata ottelua Flamengon fanien seassa, mutta ehkä korvatulpat olisivat olleet tarpeen...
Vuoden 2014 MM-kisat on jo myönnetty Brasilialle, mutta asioihin realistisesti suhtautuva Fabio ei usko kisajärjestelyjen täysin onnistuvan. Pieni esimerkki siitä saatiin tämän matsin jälkeen. Jokaisen matsin jälkeen stadionin alakerrassa on hirveä säpinä, kun lehdistötilaisuus järjestetään. Molemmille joukkueille on aina oma huoneensa.
Nacionalilta tilaisuuteen oli tulossa ilmeisesti valmentaja ja joku pelaaja. Pöydän takana ei sitten ollutkaan tuoleja. Espanjan kielellä valmentaja totesi, että "mitä v....., ei ole tuoleja". Sen jälkeen he poistuivat koppiinsa eivätkä palanneet enään takaisin. Fabio ei asiaa sen paremmin ihmetellyt, totesi vain, että "tämä on Brasilia".
22.3. Flamengo-Cabofriense 2-0
Seuraavana viikonloppuna Flamengo otti helpohkon voiton Cabofriensestä, joka pelaa valtakunnallisella tasolla pari pykälää heitä alempana. Vieraiden etutopparina hääri Fabion kaveri Marcao, jota hän oli takavuosina lähettämässä TPV:n vahvistukseksi. Minua ihmetytti kun lehdistön tiloissa hääri paljon naisia. Asiaa tiedusteltuani Fabio selitti, että he ovat jalkapallotoimittajia! Suomessa en ole koskaan ollut tällaisessa tilaisuudessa, mutta veikkaisin, että siellä ei näy kauniimman sukupuolen edustajia.
23.3. FLUMINENSE-VASCO DA GAMA 2-1
Fabion isän töiden takia lähdimme matsiin aina ikääkuin liian aikaisin. Aurinkoisena sunnuntaipäivänä halusin maata Copacabanalla hieman pidempään ja soitin Fabiolle, että tulen metrolla myöhemmin. Metrolla liikkuminen on helppoa Riossa, koska siellä on vain kaksi linjaa. Copacabanalta Maracanalle mentäessä joutuu tekemään vaihdon. Tunnelma metrossa oli ihmeen rauhallinen, vähän siellä Fluminensen fanit lauleskelivat kannatuslaulujaan. Maracanalle saavuttaessa lähdin kiiruhtamaan kohti porttia numero 18, josta lehdistö kulkee sisälle. Matkalla napsin siinä muutaman valokuvan. Kamera oli minulla vielä kädessäni, kun tapasin Fabion portilla. Hän on aina joka asiassa tosi varovainen. Heti hän sanoi, että ei ole turvallista kulkea täällä kamera näkyvillä. Se on kyllä varmaan totta, mutta minulla ei ollut koko reissun aikana mitään ongelmia tämän asian suhteen.
Se olisi ollut reissun täyttymys, kun suosikkini Romario olisi juossut kentälle. No valitettavasti hänen aikansa oli jo ohitse. Olihan siellä Vascon riveissä numerolla 10 Morais, jonka aidon pelipaidan olin saanut Fabiolta. Muita mielenkiintoisia nimiä olivat Fluminensen Washington, joka johti maalipörssiä. Tämä Fenerbachessakin pelannut kokenut hyökkääjä oli siirtynyt Fluminenseen Japanin sarjasta. Vasco da Gaman kärjessä rynnisteli MM-kisoissakin esiintynyt konkari Edmundo.
Vascon kannattajat jaksoivat heilutella valkoisia liinoja aikansa, mutta Fluminensen siirtyessä 2-0 johtoon, alkoivat liinat pysyä alhaalla. Aivan lopussa Edmundo kavensi rankkarista, mutta se oli heille laiha lohtu. Sitä en tiedä, oliko pelin jälkeen stadionin ulkopuolella mitään kahinoita, koska menimme taas lehdistötilaisuuteen. Vascon edustajia siellä ei näkynyt. Seuran presidentti oli kieltänyt joukkueen edustajilta sen. Asiaa ihmeteltyäni Fabio totesi, asuisit täällä puoli vuotta, niin ymmärtäisit asian??? Tappio ei ollut ainakaan syynä.
Brasilia on täynnä ihmeellisyyksiä. Jokaisessa Marcanalla näkemässäni ottelussa ennen peliä ja tauolla arviolta noin 60-vuotias äijä kulki kentällä palloa jalkaterillään pomputellen. Hän on kuulema aikanaan Venäjältä Brasiliaan muuttanut hyvin sotaisa mies, joka ei ole koskaan pelannut jalkapalloa. Pomputtelun hän ainakin näytti hallitsevan hyvin.
26.3. MADUREIRA-DUQUE DE CAXIAS 2-1
Lähtöäni edeltävänä päivänä kävimme vielä seuraamassa kahden pikkuseuran välisen kamppailun. Sinne piti taas mennä metro-juna yhdistelmällä. Löisin vaikka vetoa, että olin sillä stadionilla ainoa eurooppalainen. Fabion isä lähti myös katselemaan peliä ja verestelemään vanhoja muistoja. Madureira oli tehnyt vuonna 1964 ensimmäisenä brasilialaisena joukkueena ottelumatkan Kiinaan. Fabion isä oli ollut tällä matkalla mukana toimittajana. Hänellä oli mukanaan pari kuvaa siltä matkalta ja niitä he tutkivat katsomossa jonkun sen aikaisen Madureiran pelimiehen kanssa.
Ennen peliä söimme pienehkön stadionin ravintolassa. Noin kahdella eurolla söi ihan riittävästi kiloravintolassa. Siellä annokset punnitaan ja hinta määräytyy painon mukaan. Molempien joukkueiden listoilla oli yksi hieman tunnetumpi pelaaja, mutta kentällä heitä ei kylläkään näkynyt. Vieraiden paidassa oli yksi tuttu nimi Veikkausliigastakin. Marcelo Cardoso on urallaan edustanut kahtatoista seuraa ja yksi niistä on FC Jazz Porista!
Matsin jälkeen tuli vettä kaatamalla ja meidän olisi pitänyt kävellä jonkun matkaa rautatieasemalle. Mutta ei hätää, Fabiolla ja hänen isällään tuntui olevan tuttuja kaikkialla. Joku Madureiran joukkueen edustajia otti meidät kyytiinsä ja pääsimme kuivin vaattein eteenpäin. Matkan aikana kävi hirveä pulina portugaliksi, minä vain kuuntelin, en yllättäen osallistunut keskusteluun. Ainoat sanat mitä ymmärsin olivat aina seurojen nimet ja muito, joka on suomeksi paljon, erittäin, hyvin.
VIERAILU RONALDON KOTISTADIONILLA
Matkani aikana ehdin vierailemaan myöskin Sao Cristavaon kotistadionilla. Fabio halusi tavata joitakin henkilöitä siellä ja lähdin mukaan ihmettelemään. Tämä seura pelaa Rion alueen II-divisioonassa. Vuonna 1926 he ovat voittaneet Carioca-sarjan. Paremminkin Sao Cristavao muistetaan siitä, että Ronaldo pelasi siellä vuosina 1991-93 ollessaan 15-17 vuotias. Heidän harjoituksissaan oli pelaajia varsin runsaasti, mutta mitään uusia Ronaldoja ei sieltä erottunut. Yhdestä pelaajasta, Alandersonista, minun piti tuoda esittely DVD HJK:lle, mutta se ei ehtinyt minun matkaani. Se tuli sitten myöhemmin postin mukana Helsinkiin.
Harjoitusten jälkeen heidän huoltajansa tuli haastelemaan minulle. Siinä ei tosin suurta juttua syntynyt, kun äijän englannin kielen taso oli kuin viipurilaisella torikauppiaalla, my friend...Paikalle saavuttuaan Fabio toimi tulkkina. Hän oli kuulemma pyytämässä minua heidän seuraaviin treeneihin. Omat jalkapalloilulliset taitoni tietäen, olin varma, että en saisi sopimusta seuran kanssa ja kieltäydyin kutsusta.
Jos Suomesta joku 18-20 vuotias peluri haluaisi tähän porukkaan mukaan harjoittelemaan, niin se on kyllä mahdollista. Harjoittelujakson pituus riippuisi paljolti siitä, paljonko reissuun on varaa sijoittaa rahaa. Hostelleissa pystyy asustelemaan melko edullisesti ja eikä syöminenkään ole kovin kallista, kun välttää hienoja turistipaikkoja.
LOPPUSANAT
Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin antoisa kaikin puolin. Pelejä tuli nähtyä ihan riittävästi ja uusia kokemuksia kertyi runsaasti. Brasilia on todella hieno maa, kun siihen osaa asennoitua oikein ja hieman perehtyy sikäläiseen elämänmenoon. Nyt tässä on taas uudet visiot mielessä. Ensi vuonna maaliskuun lopussa pelataan Maracanalla MM-karsintaa Brasilia-Peru...
