Kommentti: Sergei Eremenko teki järkevän ratkaisun jättäessään Suomen maajoukkueen
Vielä ei tiedetä, riittävätkö Eremenkon rahkeet nousemaan Venäjän A-maajoukkueeseen. Ainakin siitä on toivoa. Sekin on parempi kuin pelata Huuhkajissa, kirjoittaa Yle Urheilun Joonas Kuisma.
16.3.2018 klo 18.15
Joonas Kuisma@LJKuisma
Suomen alle 21- ja 19-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueiden päävalmentaja Juha Malinen kertoi perjantaina, ettei lupaava keskikenttäpelaaja Sergei Eremenko edusta jatkossa Suomea. Eremenko, 19, oli ilmoittanut aiemmin tällä viikolla Palloliitolle, että haluaa edustaa jatkossa Venäjää. Eremenkolla on molempien maiden passit, mutta ennen edustusoikeuden siirtymistä Fifan pitää vielä hyväksyä pelaajan anomus.
Eremenkon vanhemmat veljet, Alexei, 34, ja Roman, 30, olivat aikoinaan Suomen maajoukkueen ydinpelaajia.
Eremenkon pietarsaarelaistaustan hyvin tunteva Yle Sportenin toimittaja Antti Koivukangas kirjoitti uutiseen kuultuaan, että päätös on linjassa Eremenkon kunnianhimon kanssa.
– En pidä Suomen ajattelutavasta, että pitäisi olla tyytyväinen, jos pelaamme hyviä pelejä isoja maita vastaan. Meidän pitää saada tuloksia, Koivukangas muistutti Eremenkon sanoneen.
Tismalleen.
Olisi helppoa kritisoida Eremenkon päätöksen moraalista puolta. Jaron kasvatti pelasi 32 nuorten maaottelua. Hän sai Suomen jalkapallolta ponnahduslaudan uralleen, joka on vienyt hänet FC Baselin junioriakatemiaan Sveitsiin ja sieltä latvialaisen Spartaks Jurmalan kautta Spartak Moskovaan lainalle. Edessä olivat kesän alle 19-vuotiaiden EM-kotikisat, joissa Eremenko olisi ollut Suomen avainpelaaja. Hän hyppäsi laivasta ennen sen uppoamista.
Totuus on, että Eremenko teki järkevän ja itsensä kannalta oikean päätöksen. Suomen alle 19-vuotiaat ovat hävinnet viimeisestä 10 pelistään yhdeksän. Maaliero on 1–35. Valmentaja vaihtui puoli vuotta ennen kisoja Kimmo Lipposesta Maliseen.
A-maajoukkueessa tulevaisuuden näkymät eivät näytä sen valoisammilta. Huuhkajista nähtiin talvella joukkopako, kun sen jättivät kapteeni Niklas Moisander, Perparim Hetemaj ja Kari Arkivuo. Kaikki reiluina kolmikymppisinä. Uusia littejä, hyypiöitä tai arvokisapaikkoja ei ole horisontissa.
Eremenkolla oli mahdollisuus tyytyä vallitsevaan olotilaan tai tavoitella suurempaa menestystä Venäjän joukkueessa. Hän teki nuoren huippu-urheilijan ratkaisun ja valitsi jälkimmäisen. Vastuuta suomalaisen jalkapallon tulevaisuudesta ei voi asettaa 19-vuotiaan, mahdollisimman kirkkaaseen uraan tähtäävän pelaajan harteille. Eikä tämä sitä niskaansa huolinut.
Vielä ei tiedetä, miten kova pelimies Eremenkosta tulee. Voi vain arvata, riittävätkö hänen rahkeensa nousemaan aikanaan Venäjän miesten maajoukkueeseen ja sen mukana jalkapallon arvokisoihin.
Ainakin siitä on toivoa. Sekin on parempi kuin pelata Huuhkajissa, joilla toivoa ei ole.
https://yle.fi/urheilu/3-10121237
