Raporttia foorumille vihdoin!! Netti saatiin toimimaan myös tässä talossa, sille
Lauantai 4/11/2006: Hidegkuti stadion, MTK Budapest - Kispest Honved FCEnsimmäisen Budapestissä viettämäni viikon lauantaina oli aika lähteä ensimmäistä kertaa tarkastelemaan Unkarin kansallisen jalkapallosarjan, Borsodi-liigan, tasoa. Paikallistaistossa kohtasivat paikalliset suurseurat MTK ja Mara Kuuselankin aikoinaan luotsaama Kispest Honved. MTK on perinteinen juutalaisten seura ja sillä on vähän kannattajia verrattuna muihin budapestiläisiin pääsarjajoukkueisiin. Kispestillä on puolestaan pitkät perinteet ja runsaasti faneja, vaikka viime vuosina joukkueen menestys on ollut jokseenkin surkeaa. Kannatetuin seura kaupungissa on fanien hulinoinnin takia alemmalle sarjatasolle pudotettu Ferencvaros, joka on tunnettu natsimeiningistä katsomossa. Muistan vielä elävästi televisiosta seuraamani 90-luvun puolivälin Mestareiden liigan ottelun Ferencvaros-Ajax, jossa yleisö käyttäytyi amsterdamilaisten tummaihoisia pelaajia kohtaan todella törkeästi. Onneksi Litti, Finidi George ja kumppanit kyykyttivät natsijanareita kunnolla, peli taisi päättyä jotain 5-0. Ferencvarosin kotistadionin Ulloin tässäkin otsikossa kehuttu tunnelma on toki koettava tämän reissun aikana, mutta en usko että kykenen sympatiseeraamaan tätä joukkuetta lainkaan, sillä meno katsomossa on jatkunut aika pitkälti samanlaisena myös 2000-luvun puolella.
Perjantai-illan aikana keskustelin pubeissa unkarilaisesta jalkapallosta useiden ihmisten kanssa. Suurimman osan mielestä Unkarin futiksen taso on tällä hetkellä surkea ja on yksinkertaisesti ajanhukkaa lähteä katsomaan otteluita. Jotenkin tuli mieleen suomalainen antikulttuuriliike kendoidiootteineen ja mieshuorineen, perustelut olivat samaa sarjaa. Ihmisten mielipiteisiin saattoi toki vaikuttaa myös se, että asun "Budapestin Sohossa", Erszebetvarosin alueella, joka on pikemminkin kulttuuri-ihmisten seutua. Ehkä futis koetaan rahvaan urheiluna maassa, jossa esimerkiksi viime aikojen hulinointi kansannousun 50-vuotisjuhlien yhteydessä oli pitkälti jalkapallohuligaanien organisoimaa. Keskusteluissa ainoastaan Ferencvarosin stadionin tunnelma sai kehuja ja minulle suositeltiin useaan otteeseen joukkueen kotiotteluiden seuraamista. MTK tuntui puolestaan olevan vihattu lähes joka puolella. Tämä taas pelkästään vahvisti omia ennakkosympatioitani seuraa kohtaan. Ehkä asiaan vaikutti myös jonkinlainen GH-aspekti, MTK taistelee tällä hetkellä Unkarin mestaruudesta vahvasti. Lisäksi Hidegkutilla tuskin nähtäisiin hakaristejä ainakaan seuran omien kannattajien osastolla.
Perjantain baarisetin jälkeen (liian monta olutta) olo ei ollut todellakaan vahva, mutta lähdin urheasti matkaan noin tuntia ennen ottelua. Tarkoitus oli siirtyä lähellä Budapestin ja Unkarin päästadionia (Nepstadion tai Ferenc Puskasin stadion) sijaitsevalle pienemmälle MTK:n areenalle metrolla, mutta saapuessani läheiselle Blaha Lujzan asemalle havaitsin, että Budapestin kakkoslinja oli suljettuna remontin vuoksi. Edellisen visiittini (2003) jälkeen kovalla kädellä modernisoitu linja-autoliikenne toimii Keletin rautatieaseman suuntaan (Hidegkuti on sielläpäin) hyvin, mutta päätin silti kävellä stadionille, koska aikaa oli. Lisäksi ajattelin, että kuntoharjoittelun puute sekä unkarilainen halpa olut ja mainio rasvainen ruoka saattaisivat lihottaa ruhoani sen verran paljon vielä ennen jouluista kotiinpaluuta, että Netsin setien kyykyttäminen helmikuun futsaltaistoissa vaikeutuisi huomattavasti. Sen takia lähdin matkaan jalan.
Neljän kilometrin matka oli suhteellisen lyhyt (suomalaisesta näkökulmasta, unkarilaisesta ehkä ei), mutta Nepstadionin läheisyydessä suoritetut päällystystyöt hidastivat kulkuani sen verran, että saavuin Hidekgutille suomalaiskansalliseen tapaan eli noin 5 minuuttia ennen ottelun alkua. MTK:n otteluissa yleisömäärät ovat kuitenkin hävettävän huonoja, joten katsomoon ehti mainosti ennen avauspotkua. Olin aluksi vahingossa menossa aurinkokatsomon puolelle Kispestin kannattajien sektioon, mutta viime hetkessä ymmärsin että kyseessä olivat vierasjoukkueen kannattajat ja vaihdoin katkarapupuolelle pääkatsomoon. Ajattelin ottaa tilanteen varman päälle, sillä mellakkapoliiseja oli paikalla kymmeniä ja aurinkopuolen edustalla muutamat Kispestin ukkelit saivat jo maistaa pamppua ilmeisesti ryhmityttyään lippujonoon väärin. Vaihdoin siis puolta ja ostin kalliimmat liput pääkatsomoon. Eräänlainen kausikortti MTK:n otteluihin maksaa 600Ft (n. 2,2 euroa) ja kortilla saa ostaa otteluihin 1800Ft maksavan pääsylipun (n. 6-7e). Halvemmalla ainakin ottelussa Kispestiä vastaan pääsi ainoastaan toisella puolella sijaitsevaan vierasjoukkueen sektioon, sillä päädyt olivat jostain syystä suljettuina.
Hidegkuti on erinomainen futisstadion. Katsomot ovat lähellä kenttää, joten tunnelma nousi välillä korkealle, vaikka yleisöä oli paikalla vain 2000-3000 henkeä. Kispestin kannattajia oli paikalla arviolta 300 ja porukasta lähti ajoittain todella mahtava ääni, kun jengi intoutui laulamaan pilkkalauluja pääkatsomon MTK-kannattajille. Kotijoukkueen kannattajaryhmä oli pieni (parikymmentä henkeä tjsp.) ja se hävisi huutokilpailun selvästi. Ainoastaan silloin, kun koko pääkatsomo alkoi (rytmikkäästi, sanoisi Nahka-Tapsa) taputtamaan ja laulamaan "M-T-Ka!" vierasfanien hymnit hukkuivat meteliin. Välillä meisinki oli kuitenkin kuin Raatissa Suomen Kakkosen pelissä. Hiljaisia hetkiä oli luvattoman paljon, tosin toisella jaksolla kotijengin vyöryttäessä kohti Kispestin maalia tunnelma kohosi huomattavasti.
Itse ottelu oli tapahtumarikas ja vauhdikas. MTK oli ennen illan kamppailua sarjassa toisena ja tasapeli nostaisi sen takaisin kärkeen ohi ZTE:n. Joukkueella oli kuitenkin takana surkea kotiottelu Fehervaria vastaan, jossa tuli pataan 0-1. Kispestin tilanne oli puolestaan vieläkin hankalampi, seura taistelee putoamista vastaan ja tarvitsee kipeästi pisteitä jokaisesta ottelusta. Kupletin juoni oli alusta asti selkeä. Taitavampi MTK piti palloa pyrkien puhkaisemaan uhrautuvasti taistelleen ja vastaiskuilla tilanteita luoneen Kispestin puolustusmuurin. Ottelun aikana satoi rankasti ja vaikka kenttä oli erinomaisessa kunnossa, pallo käyttäytyi usein arvaamattomasti. Tällaisesta tilanteesta syntyikin ottelun avausmaali, kun MTK:n pulustus lahjoitti pallon ylös nousseelle Kispestin laitapakille, herra Laszlolle. Kuulapää täräytti pelivälineen komeasti takanurkkaan rangaistusalueen rajalta. MTK:n tehoton hallinta jatkui taukoon saakka. Oluenjuontiin (omassa tapauksessani korjaussarja oli enemmän kuin tarpeen) siirryttiin buuausten saattelemana, kun kotiyleisö esitti omat mielipiteensä valkopaitojen otteista avausjaksolla. Stadionilla sai juoda olutta ja muita kioskeilta saatavia tuotteita missä huvittaa. Palvelut toimivat erinomaisesti ja hinnat eivät tunnetusti ole Unkarissa korkeita. Bissetuoppi oli hinnaltaan 400Ft, eli noin 1,60e. Vertailun vuoksi: kaupassa tuossa parinsadan metrin päässä 0,5 litran tölkki olutta maksaa 150-250Ft (esim. Velko 175Ft = vajaat 70 senttiä, fantastista!) ja baareissa tässä lähistöllä (esimerkiksi tämän talon alakerrassa on hyvä mesta) 450Ft/tuoppi.
Tauolla kuultujen aivan uskomattomien eurohumppakipaleiden jälkeen oli toisen jakson vuoro. Se alkoi MTK:n täydellisellä hallinnalla ja 54. minuutilla J. Kanta täräytti vapaapotkusta upeasti ylänurkkaan räjäyttäen kotiyleisön suosionosoituksiin. Mutta niin vain Kispesti teki toisen jakson ensimmäisestä hyökkäyksestään maalin ja siirtyi uudelleen johtoon vain muutama minuutti tasoituksen jälkeen. Lopussa paine Kispestin maalilla oli hirmuinen. Lopulta Kanta päätti mallikkaan hyökkäyksen tasoitusmaaliin 75. minuutilla. Pallo taas ylänurkkaan ja vähälukuinen kotiyleisö meni täysin pähkinöiksi! M-T-Ka! Lopussa kotijoukkueella oli vielä useita paikkoja voittomaaliinkin, mutta vieraat taistelivat uhrautuvasti päätösvihellykseen saakka. Ottelun päätyttyä Kispestin pelaajat juhlivat tasapeliä kuin voittoa, kun taas MTK:n puolella oltiin pettyneitä lopputulokseen.
Nähdyn perusteella Unkarin sarjan taso on lähellä Suomen vastaavaa, eli peli on parhaimmillaan todella viihdyttävää (Pro-Veikkausliiga!). Pelaajat ovat ehkä aavistuksen verran taitavampia ja maltillisempia ratkaisuissaan. Myös taktinen osaaminen on piirun verran Suomea edellä. Maalivahtipelissä ollaan puolestaan täällä selkeästi Veikkausliigaa ja jopa Ykköstä jäljessä. Molemmat veskarit olivat legendaarisen Gabor Kiralyn tyyppisiä verkkarijannuja, jotka tykkäsivät enemmän torjua palloja jaloilla kuin käsillä. Lisäksi varsinkin Kispestin maalivahdilla avaukset olivat aivan käsittämättömän huonoja. Pallo ei tuntunut lentävän edes keskiviivalle asti ja usein avaukset roiskittiin sivuista ulos. Oulun Nelosen maalivahdeistakin löytyy mielestäni parempia pelinavaajia. Muutoin Unkarissa pelataan aika samantyyppistä futista kuin kotimaassa, taistelu on kovaa ja kaatuilua nähdään todella harvoin. Nämä kommentit tosin vain yhden pelin perusteella, voi olla että mielipide vielä muuttuu…
Ottelun loppuhetkillä alkoi satamaan räntää ja katsomossa oli todella vilpoisaa. Kai se on tajuttava, että myös marraskuisessa Budapestissä tarvitaan pitkiä kalsareita! Ne siis jalkaan seuraavaan matsiin. Kävellen sai onneksi lämmön päälle aika nopeasti ja takaisin keskustan alueelle saavuttuani fiilikset olivat jälleen korkealla. Hyisestä säästä huolimatta olosuhteet jalkapallon seuraamiselle olivat kunnossa: hyvä stadion, ensiluokkainen nurmi sekä viihdyttävää peliä ja taitavia pelaajia. Tämän vuoksi onkin käsittämätöntä, että 1,9 miljoonan asukkaan kaupungissa peleissä käy näin vähän porukkaa. Itselleni ottelukokemus oli miellyttävä ja aion jatkossakin hyödyntää kaikki mahdollisuudet futiksen seuraamisen täällä.
Lisää näkemyksiä luvassa seuraavan otteluraportin yhteydessä.
