InterFlower: Toivon, ettet sotkisi keskusteluun enää mitään rattijuoppoutta, koska se on kuten sanoit, täysin eri asia kuin joku epämääräinen rasismi. Rasismi on epämääräinen asia, mutta se on yksi niistä asioista, joita vastaan koen velvollisuudekseni taistella. Jos rasisti tulee viereeni istumaan teen hänelle selväksi, että olen eri leirissä, vähän niinkuin sinä teet TPS:n kannattajalle selväksi, ettet kannata samaa joukkuetta.
Minä nyt kuitenkin kannatan TPS:ää, kuten kannatan kaikkia reiluja urheilijoita ja joukkueita, sori vaan. Suosikki TPS ei ole enkä siitä edes erityisesti pidä, mutta en vastusta vaan kannatan sitä.
Rasismi ei oikeasti ole epämääräistä vaan se on asenne, joka on usein äidinmaidosta imetty. Punaniskakodissa kasvaa rasisti, joka todennäköisesti ei muuksi muutu vaikka rasisti näkisi tuhat rasisminvastaista banderollia.
Sen sijaan yksi parhaista lääkkeistä rasimiin lienee katsella, kuinka eri kansallisuutta ja rotua edustavat pelaajat raatavat yhdessä kentällä joukkueena. On siksi täysin järjetöntä savustaa oletettuja tai todellisia rasisteja Interin peleistä.
Ps. Outoa, että sinä vähemmistön edustajana koet velvollisuudeksesi syrjiä muita vähemmistön edustajia.
Ketä minä olen syrjinyt ja millä tavalla?
Kerronpa tarinan elävästä elämästä:
Asuin vuokrataloalueella, jossa oli runsaasti ulkomaalaisia, seinänaapurina muslimiperhe jonka äiti oli suomalaissyntyinen ja pukeutui mustaan täysin peittävään kaapuun. Hän sai jatkuvasti kuulla muka vahingossa huomautuksia siitä, että "mikä mörkö siinä oikein kulkee pihalla".
Ystävystyin tämän Duhan kanssa ja vein hänet ja pojat kalaverkoille ja savustettiin ahvenia. Tehtiin heidän kotonaan falafeliä kokeellisella reseptillä. Minulle kerrottiin muslimikulttuurista, kuinka se on rauhanomaista ja sopu on siinä erittäin tärkeässä arvossa. Perheen pojat katselivat satelliittikanavalta muslimien piirrettyjä, joissa kristitty oli iljettävä roisto ja sille kävi huonosti; hymähtelin niille itsekseni.
Sitten perheen isä katkaisi ystävyyden. Minun olisi pitänyt valita, kummalla puolella olen, kun tämä muslimimiperhe oli riidoissa toisen seinänaapurini kanssa, jotka olivat kyllä melkoisia punaniskoja, mutta totuuden nimissä muslimiperheen pojatkin olivat melkoisia pukareita ja lasten riidat olivat aika tyypillisiä, niistä epäsopu kumpusi.
En suostunut valitsemaan mitään puolta. Duha kiitti ystävyydestä, mutta kertoi kunnioittavansa miehensä päätöstä. Sen jälkeen minua ei enää muslimiperhe tervehtinyt. Olen usein miettinyt, voiko entinen ystäväni hyvin, ja kuka häntä tukee jos miehen jyrkkyys vie häneltä muutkin ystävät.
Edellenkin vastustam kaikkea vouhotusta ja turhaa riidankylvämistä, on kohteena Olavi Mäenpää tai kuka tahansa. Se ei mitään hyvää ole ihmiskunnalle tuonut, oikealla ja hyvällä asialla sen sijaan on tapettu ja monella tavalla vammautettu satoja miljoonia ihmisiä.
