Miksi meillä on vain yksi Litmanen?

[Juipe]

Piti avata oikein uusi ketju aiheelle. Vastaus otsikon kysymykseen löytyy Mårten Westön tarinasta "Jalkapallokulttuurista" (FC Kynä: Futistarinoita, Like 2006):

"- - Joukkuetta valmensi eräs vanhempi, ja myös kansainvälisesti arvostettu, hollantilaisvalmentaja. Kun hän käveli Helsingissä ja näki turnauksen erinomaiset puitteet, hän ihmetteli ääneen:
     - Näin monta hienoa nurmikenttää. Näin monta valtavan innostunutta lasta. Mistä ihmeestä siis johtuu, että teillä on vain yksi Litmanen?
     Jos hän olisi seurannut meitä matkallamme Pohjanmaalle muutamia päiviä myöhemmin, hän olisi saanut vastauksensa.
     Pysähdyimme kauniin ja moitteettoman nurmikentän ääreen, 12-vuotias, kahdeksanvuotias ja minä. Nurmi oli, kuten niin monesti maaseudulla, erinomaisessa kunnossa, ainakin pääkaupungin perunapeltoihin verrattuna. Rajat oli juuri kalkittu suoriksi, nurmi leikattu oikean pituiseksi, ja verkot heiluivat kutsuvasti, niin kuin ne vain voivat lämpimänä kesäiltana, kun laskeva aurinko värjää koivut punaisiksi ja kaikki arkiset huolet ovat tipotiessään.
     Oli vain yksi ongelma. Kenttä oli suljettu.
     "Luvaton jalkapallon pelaaminen kielletty", luki kyltissä.
     Kolkutellessamme toiveikkaasti kentän lukittuja portteja säntillinen ja vihainen kentänvartija syöksyi luoksemme. Läähättäen hän ilmoitti, että kenttä oli suljettu, koska se oli varattu ensi viikolla pidettäviä, paikallisen yleisurheiluseuran järjestämiä moukarinheittokisoja varten. Nurmea ei siis saanut rasittaa, ei varsinkaan ulkopuoliset pikkupojat nappulakengät jalassa.
     En voinut välttyä ajatukselta, että tuo pöyhkeä pikku-Napoleon kuului samaan ihmisryhmään kuin ne, jotka, esteettisiin argumentteihin vedoten, onnistuvat sulkemaan juniorien kuplahalleja ja jotka sitten viikkoa myöhemmin kirjoittavat tuohtuneita yleisökirjoituksia, joissa he valittelevat nykynuorison yleistä kurittomuutta ja epäterveellisiä elämäntapoja.
     Yritä siinä sitten selittää tuota logiikkaa pelinälkäisille, kymmenvuotiaille.
     Mutta siksi meillä on vain yksi Litmanen."

 

[Sope]

Syitä:

1) Juniorivalmentajat, joilla on menestyksekäs urheilutausta painissa ja maastohiihdossa.

2) Valmentajien innostus siihen, että peli voitetaan ja heti pienenä jo pitää pelata joukkueelle. Jos joku haluaa riplailla alle 12-vuotiaana, niin riplailkoon. Perussyötön opettaminen 12-vuotiaalle on paljon helpompaa kuin siinä iässä itseluottamuksen kasvattaminen ja harhauttelun opettaminen. Ajatellaan, että tulee hyviä syöttelijöitä ja joukkuepelaajia, mutta lopulta jokaisella on pelko persiissä ja palloa ei uskalleta pitää  hallussa ja se roiskaistaan johonkin. Kunhan ei vain itse tee  sitä virhettä, että menettää pallon omasta jalastaan. Harhasyöttö ei ole niin paha. Jos ei valmentajat ole tätä vaatimassa, niin viimeistään se painitaustainen isä, jonka pojalle tämä riplailija ei syötä.

3) Valmentajien vähäisyys seuroissa. Harvaa kiinnostaa enää peliuran jälkeen roikkua joka ilta valmentamassa, peleissä tai koulutuksessa. Syntyy kierre, jossa valmentajien määrä pysyy pienenä ja ne vähäisetkin valmentavat aivan liikaa ja liian isoja porukoita.

[_rok]

Syitä:

1) Juniorivalmentajat, joilla on menestyksekäs urheilutausta painissa ja maastohiihdossa.

2) Valmentajien innostus siihen, että peli voitetaan ja heti pienenä jo pitää pelata joukkueelle. Jos joku haluaa riplailla alle 12-vuotiaana, niin riplailkoon. Perussyötön opettaminen 12-vuotiaalle on paljon helpompaa kuin siinä iässä itseluottamuksen kasvattaminen ja harhauttelun opettaminen. Ajatellaan, että tulee hyviä syöttelijöitä ja joukkuepelaajia, mutta lopulta jokaisella on pelko persiissä ja palloa ei uskalleta pitää  hallussa ja se roiskaistaan johonkin. Kunhan ei vain itse tee  sitä virhettä, että menettää pallon omasta jalastaan. Harhasyöttö ei ole niin paha. Jos ei valmentajat ole tätä vaatimassa, niin viimeistään se painitaustainen isä, jonka pojalle tämä riplailija ei syötä.

3) Valmentajien vähäisyys seuroissa. Harvaa kiinnostaa enää peliuran jälkeen roikkua joka ilta valmentamassa, peleissä tai koulutuksessa. Syntyy kierre, jossa valmentajien määrä pysyy pienenä ja ne vähäisetkin valmentavat aivan liikaa ja liian isoja porukoita.

Mjitä vittua

[murdock]

Miten tämä kenttäjuttu muuten menee? Eikö kaikki kuntien ylläpitämät kentät ole yleisiä ja näin jokaisen käytettävissä, vrt. jokamiehenoikeudet?

[Maanantaivalmentaja]

     - Näin monta hienoa nurmikenttää. Näin monta valtavan innostunutta lasta. Mistä ihmeestä siis johtuu, että teillä on vain yksi Litmanen?
 

Hienoja nurmikenttiä joille pääsee pelamaan ehkä 5kk vuodessa. Muu aika vuodesta sitten jäähalliin tai sählyhalliin kun ei ole lämmitettyä tekonurmea tai hallia kuin muutama koko Suomessa jossa lajia harrastaa. Jalkapalloa oppii pelaamalla jalkapalloa. Lahden hallihan valmistui sillä tavalla 80-luvulla että Litti kerkesi sitä hyödyntämään ja asui siellä talvetkin.

[_rok]

Miten tämä kenttäjuttu muuten menee? Eikö kaikki kuntien ylläpitämät kentät ole yleisiä ja näin jokaisen käytettävissä, vrt. jokamiehenoikeudet?

Niille on jaettu kenttävuorot ainakin Nokialla ja niiden ulkopuolella niitä ei saa käyttää kun ylittyy tuo max käyttö tunnit. Vaikka nytkin se menee jo aika reilusti ylitse.

[Valonheitin]

Miten tämä kenttäjuttu muuten menee? Eikö kaikki kuntien ylläpitämät kentät ole yleisiä ja näin jokaisen käytettävissä, vrt. jokamiehenoikeudet?

Ei ainakaan Pietarsaaressa. Kentille on tiukat käyttörajat ja satunnaiset potkiat kurmittavat kenttiä liikaa. Toki täältä löytyy pienempiä kenttiä/puistoja (heikosti), missä voi toteuttaa sisäistä paloa.

[Sope]

Mjitä vittua

No sitä, että pienimpien lasten valmentajana on useimmiten jonkun lapsen isä, jolla on edes jotain urheilutaustaa (monesti vain jostain muusta lajista kuin jalkapallosta). Monesti tämä isävalmentaja valmentaa sitten joukkuetta siihen asti, että jannut on aikuisia. Voihan tuossa hommassa kehittyä samalla kun valmentaa, mutta onhan sitä aika heikoilla pohjilla.

Tuo "syötä, älä harhauttele" on tuttu huuto monen kentän reunalta. Joko valmentajan tai vanhempien suusta. Sitten ihmetellään, kun aikuisten peleissä ei löydy niitä Suomen omia ratkaisijoita.

Valmennus on sitten kokopäivähommaa, joka ei välttämättä enää nappaa entisiä pelaajia, kun pitäisi töissäkin käydä. Tässä käy lopulta niin, että ainoita valmentajia ovat vain nuo isävalmentajat (kunnia toki heille, että viitsivät olla mukana) kun entiset pelaajat ja he, joilla olisi annettavaa näille tuleville "Litmasille" joko istuvat kotona tekemättä mitään jalkapallon hyväksi tai sitten siirtyvät suoraan valmentajiksi miesten joukkueisiin. Moni joukkue, jota isät valmentavat ottaisivat varmasti mielellään entisen pelaajan ainakin apuvalmentajaksi.

Väittäisin siis, että jos suomalainen valmennus olisi parempaa junnuille, nousisi meiltä enemmän noita potentiaalisia litmasia. Kun näitä olisi enemmän, niin monikaan ei varmasti lopettaisi, kun ei kestä paineita, kun jo 13-vuotiaana aletaan puhumaan uudesta litmasesta. On varmasti monia muitakin kuin minä, jotka tietävät erinomaisia junnufutaajia, jotka lopettivat, koska paineet oli liian kovat/ei enää haluttanut pelata.

[Maanantaivalmentaja]

No sitä, että pienimpien lasten valmentajana on useimmiten jonkun lapsen isä, jolla on edes jotain urheilutaustaa (monesti vain jostain muusta lajista kuin jalkapallosta). Monesti tämä isävalmentaja valmentaa sitten joukkuetta siihen asti, että jannut on aikuisia. Voihan tuossa hommassa kehittyä samalla kun valmentaa, mutta onhan sitä aika heikoilla pohjilla.

Taitaa kyllä oikeasti olla niin että että joukkueella on vastuuvalmentaja jolla on apuna näitä isä valmentajia. Homma toimii ihan hyvin kun vastuuvalmentaja (joka ymmärtää enemmän) laatii valmennussuunnitelman ja isävalmentajat toimivat apuna niissä tötsäpujotteluissa jne. Saa porukan kätevästi jaetuksi pienryhmiksi ja jos on itse pelannut futista niin ei tuo niin ihmeellistä hommaa ole. Isommilla sitten tietysti tulee mukaan enemmän varsinaisia valmentajia seuran puolelta.

[Sope]

Taitaa kyllä oikeasti olla niin että että joukkueella on vastuuvalmentaja jolla on apuna näitä isä valmentajia. Homma toimii ihan hyvin kun vastuuvalmentaja (joka ymmärtää enemmän) laatii valmennussuunnitelman ja isävalmentajat toimivat apuna niissä tötsäpujotteluissa jne. Saa porukan kätevästi jaetuksi pienryhmiksi ja jos on itse pelannut futista niin ei tuo niin ihmeellistä hommaa ole. Isommilla sitten tietysti tulee mukaan enemmän varsinaisia valmentajia seuran puolelta.

Näin se on varmasti isoimmissa seuroissa, mutta Suomessa on paljon seuroja, jossa asia ei ole näin. Luulen peräti, että seuroja, jossa kaikilla ikäluokilla olisi ei-isä vastuuvalmentajana on vain muutama.

[Gunner]

Vai onko sittenkin että olosuhteet ovat liian hyvät?

Afrikan letkeät pojat + Etelä-Ameriikan slummeista tulevat taiturithan ovat hankkineet maagisen kosketuksen nimenomaa kovilla sora-alustoilla


Toki natseille kentänhoitajille täältäkin :keskari:, on se perkele kun ei lapset saa harrastaa. Eri asia olisi jos esimerkiksi joku nimeltämainitsematon ikämies-alasarja-höntsyjengi pilaisi kylän ykkösnurmen, mutta kyllä yuniori-yanareille pitää antaa mahdollisuus pelata futista jos siltä tuntuu

[Jälkipelin Mestari]

     Kolkutellessamme toiveikkaasti kentän lukittuja portteja säntillinen ja vihainen kentänvartija syöksyi luoksemme. Läähättäen hän ilmoitti, että kenttä oli suljettu, koska se oli varattu ensi viikolla pidettäviä, paikallisen yleisurheiluseuran järjestämiä moukarinheittokisoja varten. Nurmea ei siis saanut rasittaa, ei varsinkaan ulkopuoliset pikkupojat nappulakengät jalassa.

Sellaisen reilun 7kg rautakuulan heittely se onkin oivaa hoitoa kaikille nurmikentille 

[el_mariachi]

1. Juniorivalmentajien osaamattomuus/vääränlainen kunnianhimo. Asiantuntevia juniorivalmentajia on Suomessa valitettavasti liian vähän. Vastaavasti sellaisia valmentajia on taas aivan liikaa, joille kaikkien mahdollisten pelien voittaminen NYT HETI on kaiken toiminnan lähtökohta ja ainoa mittari. Mikä onkaan se juniorivalmentajan tärkein tehtävä? Ja vastaan itse - auttaa pelaajia kehittämään taitojaan sekä ylläpitää tai jopa kasvattaa pelaajien harjoittelumotivaatiota. Itselläni oli C- ja B-ikäisenä niin monta voitonnälkäistä kusipääkoutsia, että lopetin jalkapallon pelaamisen (tosin vain yhden kesän ajaksi, eihän sitä nyt pidempään voi olla pelaamatta). En jaksanut vuodesta toiseen kuunnella sitä "Kyllähän sä oot taitava pelaaja ja sun pelikäsitys on ihan huippuluokkaa, mutku noi muut on noin paljon isompia, sun parastas mä tässä ajattelen" -paskanjauhantaa. En väitä, että olisin ikinä pelannut edes Kakkosessa, mutta ainakin ikävuodet 12-16 vietin aika tiiviisti pallon kanssa, kunnes motivaationi romahti yht'äkkiä aivan totaalisesti. Kuinka monta oikeasti lahjakasta pelaajaa on kokenut saman?

2. Jalkapallokulttuuri ylipäänsä. Kuinka monta jalkapallofanaatikkoa Suomessa on? Siis oikeasti fanaattisia jalkapallohulluja, jotka tekevät mitä tahansa päästäkseen pelaamaan tai katsomaan peliä oli mikä oli? Huomattavasti vähemmän kuin niissä "lutuurimaissa", joihin aina Suomea vertaamme, arvaan ma. Miksi olettaisimme, että tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset pikkujunnut treenaisivat sen 5-6 tai 10 tuntia päivässä, niin kuin jossain Argentiinassa/Brasiliassa/Afrikassa, kun jalkapalloon ei täällä vain suhtauduta samanlaisella intohimolla?

3. En tiedä, mistä tämä esimerkki kertoo vai kertooko mistään, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Muutama vuosi takaperin seurasin Helsinki Cupissa jonkun pariisilaisen D-12-porukan pelejä. Pistin merkille, että pelien välillä n. 90% joukkueen pelaajista oli joko PSG:n tai Ranskan maajoukkueen paita päällä. Suomalaisjunnut, jotka fudispaitoja päällään kantoivat, olivat pukeutuneet ylpeästi Liverpoolin, ManUn, Juven, Barcan, Ranskan, Hollannin, Brasilian ym. ym. ym. väreihin - edes Suomen maajoukkueen paitoja ei näkynyt, kotimaisista seurajoukkueista puhumattakaan. En tiedä, ehkä se on merkki siitä meikäläisen jalkapallon arvostuksen puutteesta.

4. Harjoitteluolosuhteet talvisin. Onko jalkapallo laji, jota voi intensiivisesti harjoitella ympäri maata Hangosta Utsjoelle vuodenajasta riippumatta? Ei ehkä kaikilla paikkakunnilla.  Kun maa on sula, on aivan sama, treenaako sametinpehmeällä nurmella, hiekalla, asfaltilla vai porttikongissa. Kunhan vain treenaa.

Kyllä Suomesta niitä litmasia vielä tulee, kunhan vain lajikulttuuri ja intohimo jalkapalloa kohtaan jatkaa kasvuaan. Keep the faith, brothers (and sisters)!

[ruonansuu]

Kaikkihan lähtee valmentajista. Seuroissa otetaan varmaan ilomielin vastaan ihmisiä, jotka haluaa kuluttaa vapaa-aikaansa treenien pitämiseen. Jos on vielä valmis käymään jonkun peruskurssin tai sattuu jopa olemaan pelikokemusta, niin aina parempi. Sehän on selvää, ettei joka seuraan riitä ammattitaitoisia valmentajia, mutta nappulaiässä on pääasia että pääsee pelaamaan ja leikkimään pallon kanssa.

[_rok]

1. Juniorivalmentajien osaamattomuus/vääränlainen kunnianhimo. Asiantuntevia juniorivalmentajia on Suomessa valitettavasti liian vähän. Vastaavasti sellaisia valmentajia on taas aivan liikaa, joille kaikkien mahdollisten pelien voittaminen NYT HETI on kaiken toiminnan lähtökohta ja ainoa mittari. Mikä onkaan se juniorivalmentajan tärkein tehtävä? Ja vastaan itse - auttaa pelaajia kehittämään taitojaan sekä ylläpitää tai jopa kasvattaa pelaajien harjoittelumotivaatiota. Itselläni oli C- ja B-ikäisenä niin monta voitonnälkäistä kusipääkoutsia, että lopetin jalkapallon pelaamisen (tosin vain yhden kesän ajaksi, eihän sitä nyt pidempään voi olla pelaamatta). En jaksanut vuodesta toiseen kuunnella sitä "Kyllähän sä oot taitava pelaaja ja sun pelikäsitys on ihan huippuluokkaa, mutku noi muut on noin paljon isompia, sun parastas mä tässä ajattelen" -paskanjauhantaa. En väitä, että olisin ikinä pelannut edes Kakkosessa, mutta ainakin ikävuodet 12-16 vietin aika tiiviisti pallon kanssa, kunnes motivaationi romahti yht'äkkiä aivan totaalisesti. Kuinka monta oikeasti lahjakasta pelaajaa on kokenut saman?

Onneksi näitä valmentajia koulutetaan koko ajan lisää. Ja toiseksi sehän on ihan mielipide kysymys onko valmentaja hyvä vai ei. Ei valmentaja kuitenkaan niistä pelaajista pelaajia tee. Hän vai hio ne timantit.
Niin ja eikös Hakassakin joku lopettanut toissa talvena futiksen mutta valmennusjohto houkutteli kesän kynnyksellä miehen takaisin, olisko ollut Mattila?

2. Jalkapallokulttuuri ylipäänsä. Kuinka monta jalkapallofanaatikkoa Suomessa on? Siis oikeasti fanaattisia jalkapallohulluja, jotka tekevät mitä tahansa päästäkseen pelaamaan tai katsomaan peliä oli mikä oli? Huomattavasti vähemmän kuin niissä "lutuurimaissa", joihin aina Suomea vertaamme, arvaan ma. Miksi olettaisimme, että tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset pikkujunnut treenaisivat sen 5-6 tai 10 tuntia päivässä, niin kuin jossain Argentiinassa/Brasiliassa/Afrikassa, kun jalkapalloon ei täällä vain suhtauduta samanlaisella intohimolla?

Niin no lutuurimaissasi Argentiinois, Espanjois ja jne. pääsee jätkät treenaan ulkona 365 päivää vuodes joten ehkä jo siinäkin tulee se ero. Ei täällä ole edes mahdollista käyttää koulun saleja iltaisin kun ne on vuokrattu lentopalloilijoille.

3. En tiedä, mistä tämä esimerkki kertoo vai kertooko mistään, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Muutama vuosi takaperin seurasin Helsinki Cupissa jonkun pariisilaisen D-12-porukan pelejä. Pistin merkille, että pelien välillä n. 90% joukkueen pelaajista oli joko PSG:n tai Ranskan maajoukkueen paita päällä. Suomalaisjunnut, jotka fudispaitoja päällään kantoivat, olivat pukeutuneet ylpeästi Liverpoolin, ManUn, Juven, Barcan, Ranskan, Hollannin, Brasilian ym. ym. ym. väreihin - edes Suomen maajoukkueen paitoja ei näkynyt, kotimaisista seurajoukkueista puhumattakaan. En tiedä, ehkä se on merkki siitä meikäläisen jalkapallon arvostuksen puutteesta.

Itse näen asian hieman erilailla. Varmasti kymmenestä 12 vuotiaasta 6 on käynyt Etelän auringossa joskus ja jos ei oo niin joku sukulainen on käynyt ja tuonut tuollaisen halpis paidan. Kun taas meillä kotimaassa maksaa fanipaidatkin aivan vitusti. Onhan TamU:n paita yleistynyt nyt viimeisen vuoden aikana tosi paljon verrattuna mitä niitä näki katukuvassa ennen viime kautta.
Tai toiseks se on merkki nuorten pelaajiemme tietotasosta. He tietävät että Ruud on parempi maalintekijä kuin Mäkelä joten he haluaa pitää hänen paitaa mielummin?
Miksi pitää esikuvanaan sitä toiseksi tai kolmanneksi parasta kun tarjolla on paras?

4. Harjoitteluolosuhteet talvisin. Onko jalkapallo laji, jota voi intensiivisesti harjoitella ympäri maata Hangosta Utsjoelle vuodenajasta riippumatta? Ei ehkä kaikilla paikkakunnilla.  Kun maa on sula, on aivan sama, treenaako sametinpehmeällä nurmella, hiekalla, asfaltilla vai porttikongissa. Kunhan vain treenaa.

Kyllä Suomesta niitä litmasia vielä tulee, kunhan vain lajikulttuuri ja intohimo jalkapalloa kohtaan jatkaa kasvuaan. Keep the faith, brothers (and sisters)!

Eihän se nyt vittu oo sama. Vaikka Miklu itse on kertonut pompotelleensa palloa monet tunnit porttikongissa junnuna mutta kuinka monta tuntia viikossa saa joku Klubin 10v porukka talvella käyttöönsä? Mutta eroaahan se nyt kuin päivä ja yö kun pelataan hiekalla tai kun pelataan nurmella. Onneksi tekonurmet on lisääntynyt niin paljon saa junnutkin näille vuoroja.

Pitää myös muistaa että on paljon valmentajia jotka ei treenauta ilman palloa pelaajia ollenkaan. Vaan alkaa nuoresta lähtien pallon kans aletaan hiomaan jotain kulmapotkukuvioita. Sit ihmetellään kun meillä on 14vuotiaina joukkueellinen Shefkejä kun jätkät on kankeita kuin rautatangot.

[Hong Song]

Avausviestistä tuli välittömästi mieleen oman kotikuntani kentänhoitajatilanne. Hommassa ovat olleet vuosikaudet samat katkeroituneet janarit, jotka on valittu hommaan ilmeisesti siksi koska vihaavat lapsia. Koko oma junnuikäkin tuli kyseisten herrojen kanssa väännettyä ja muutaman kerran oli lähellä etteivät käyneet kiinni. 2-3 pikkujunnua menossa hyvässä kunnossa olevalla nurmelle illalla vuorojen loppumisen jälkeen niin tokihan se antaa aiheen uhata vetää junnuja turpaan ja soittaa poliisia paikalle. Usein sitten sanottiinkiin kovaan ääneen että "lähetääs tästä sitten jätkät potkiin Ärrän ikkunoista paskaks ja dokaan sinne kulmalle".

Rokin viimeisimpään viestiin: suurimman osan pallottomista ketteryys/kordinaatioharjoitteista voi muuttaa helposti pallon kanssa tehtäviksi, jolloin teku ja ketteryys kehittyvät käsi kädessä. Lisäksi junnut motivoituvat näihin paljon paremmin kuin ne naamioidaan vaikka kikkailuharjoitteiksi.

Hyvää keskustelua tässä ketjussa, lisää mielipiteitä vaan  Täytyy itekin kirjotella enemmän paremmalla ajalla.

[Ior Bock]

Mjitä vittua

Kyllähän tuo on aika lähellä totuutta ainakin omassa lähiympäristössä. Tosin parempaan suuntaan ollaan tässäkin menossa

[Ior Bock]

.
Tai toiseks se on merkki nuorten pelaajiemme tietotasosta. He tietävät että Ruud on parempi maalintekijä kuin Mäkelä joten he haluaa pitää hänen paitaa mielummin?
Miksi pitää esikuvanaan sitä toiseksi tai kolmanneksi parasta kun tarjolla on paras?

Ehkä siksi että varmaan alle 5% on mahdollisuus käyä Ruudia katsomassa, siksi että Mäksä on kutakuinkin noussut samoista olosuhteista kun he.

jne...

Miksi seuraat tampua?

[Herkkä Pipari]

Hienoja nurmikenttiä joille pääsee pelamaan ehkä 5kk vuodessa. Muu aika vuodesta sitten jäähalliin tai sählyhalliin kun ei ole lämmitettyä tekonurmea tai hallia kuin muutama koko Suomessa jossa lajia harrastaa. Jalkapalloa oppii pelaamalla jalkapalloa. Lahden hallihan valmistui sillä tavalla 80-luvulla että Litti kerkesi sitä hyödyntämään ja asui siellä talvetkin.

Futsalille Paljon kosketuksia palloon ja vähän tilaa ja aikaa.

[Bloody FuckBag]

Eilen ajattelin sattumalta tätä samaa tarinaa pitkään. Sitten tänään tulin foorumille huomatakseni, että täälläkin ulkomaalainen kehuu nurmia ja myöhemmin huomataan ettei niille pääse pelaamaan 

[kieran]

Kyllähän totta on se, että suurimmassa osassa pikkupaikkakuntien seuroista junnuvalmennus on vähän niin ja näin... Mulle oli aikoinaan (80-luvulla) pikkujunnunan iso järkytys kun muutettiin pikkupaikkakunnalle Kuopiosta ja menin ekoihin treeneihin uudessa seurassa. KuPsissa treenattiin pelailun  ohessa paljonkin tekniikkaa ja taktiikka vaikka oltiinkin n. 10v, uudessa seurassa kentän laidalle asteli joku heppu ja viskasi kasan palloja kentällä ja sanoi että pelailkaas poijaat. Valmentajan taktiikkataidot peleissä olivat siinä, että ennen peliä sanottiin pelipaikat ja ohjeena oli puolustajat puolustaa, hyökkääjät hyökkää ja siinä välillä keskikenttä tekee mitä sattuu... Tekniikkaa jos halusi treenata niin se tehtiin sitten kotona. Viime kesänä kävin katsomassa parit kyseisen seuran junnutreenit, ja sama meno tuntuu jatkuvan edelleen.

[bilbao21]

Koska Litti on ainutlaatunen 

[Baresi]

onhan meillä myös selänne 

[JarinToveri]

Syitä:

1) Juniorivalmentajat, joilla on menestyksekäs urheilutausta painissa ja maastohiihdossa.

2) Valmentajien innostus siihen, että peli voitetaan ja heti pienenä jo pitää pelata joukkueelle. Jos joku haluaa riplailla alle 12-vuotiaana, niin riplailkoon. Perussyötön opettaminen 12-vuotiaalle on paljon helpompaa kuin siinä iässä itseluottamuksen kasvattaminen ja harhauttelun opettaminen. Ajatellaan, että tulee hyviä syöttelijöitä ja joukkuepelaajia, mutta lopulta jokaisella on pelko persiissä ja palloa ei uskalleta pitää  hallussa ja se roiskaistaan johonkin. Kunhan ei vain itse tee  sitä virhettä, että menettää pallon omasta jalastaan. Harhasyöttö ei ole niin paha. Jos ei valmentajat ole tätä vaatimassa, niin viimeistään se painitaustainen isä, jonka pojalle tämä riplailija ei syötä.

3) Valmentajien vähäisyys seuroissa. Harvaa kiinnostaa enää peliuran jälkeen roikkua joka ilta valmentamassa, peleissä tai koulutuksessa. Syntyy kierre, jossa valmentajien määrä pysyy pienenä ja ne vähäisetkin valmentavat aivan liikaa ja liian isoja porukoita.

Kakkoskohtaan pakko sanoa, että olen jonkin verran samaa mieltä. Oma veljeni on nyt 10-vuotias, ja on puolessa vuodessa noussut seuransa ikäluokan ns. "parhaimmistoon", vaikka pelaileekin vielä heikomman joukkueen peleissä.

Ja kyllä, broidi rakastaa riplailua.

Ja kyllä, valmentaja ei niin paljon.

Pakko kyllä sanoa, että omina junnuaikoinani "PALLO LIIKKEELLE!" -huudot alkoivat (muistaakseni) paljon aikaisemmassa vaiheessa (lue: lähes heti kun olet ottanut pallon haltuun).

Lisäksi broidin personal koutsina ( ) oon sanonut, että pallon kanssa saa ja pitää uskaltaa tehdä muutakin kuin roiskasta heti pois ja siirtää vastuuta seuraavalle.

Kyllä tossa iässä pitää saada riplailla, jos vain halua, uskallusta ja mieluiten vielä osaamista löytyy. Se, että pomputtelet ziljoona, ja osaat esitellä Zlatanin kikkavaraston omalla takapihallasi sukulaisille ei tarkoita, että pelitilanteessa TEKNISESTÄ OSAAMISESTASI olisi vitun vertaa hyötyä.

Tiedän, että tällaisia tapauksia löytyy, joilla on henkilökohtaista taitoa paljon enemmän kuin keskiverto puujalalla, mutta jostain syystä epäonnistumisen pelko vie voiton ja aina pistetään se helppo syöttö tai sivurajasta yli.

Ja helpoilla syötöillä ei ratkaista otteluita.

[Sope]

Kakkoskohtaan pakko sanoa, että olen jonkin verran samaa mieltä. Oma veljeni on nyt 10-vuotias, ja on puolessa vuodessa noussut seuransa ikäluokan ns. "parhaimmistoon", vaikka pelaileekin vielä heikomman joukkueen peleissä.

Ja kyllä, broidi rakastaa riplailua.

Ja kyllä, valmentaja ei niin paljon.

Pakko kyllä sanoa, että omina junnuaikoinani "PALLO LIIKKEELLE!" -huudot alkoivat (muistaakseni) paljon aikaisemmassa vaiheessa (lue: lähes heti kun olet ottanut pallon haltuun).

Lisäksi broidin personal koutsina ( ) oon sanonut, että pallon kanssa saa ja pitää uskaltaa tehdä muutakin kuin roiskasta heti pois ja siirtää vastuuta seuraavalle.

Kyllä tossa iässä pitää saada riplailla, jos vain halua, uskallusta ja mieluiten vielä osaamista löytyy. Se, että pomputtelet ziljoona, ja osaat esitellä Zlatanin kikkavaraston omalla takapihallasi sukulaisille ei tarkoita, että pelitilanteessa TEKNISESTÄ OSAAMISESTASI olisi vitun vertaa hyötyä.

Tiedän, että tällaisia tapauksia löytyy, joilla on henkilökohtaista taitoa paljon enemmän kuin keskiverto puujalalla, mutta jostain syystä epäonnistumisen pelko vie voiton ja aina pistetään se helppo syöttö tai sivurajasta yli.

Ja helpoilla syötöillä ei ratkaista otteluita.

Järkyttävämpiä tapauksia mitä itse olen nähnyt (kaikki eri seurojen harkoista/peleistä):

- valmentaja juoksee alle kymmenenvuotiaiden harkoissa keskellä kenttää ja huutaa pallolliselle: "syötä vasempaan laitaan" jne.
- valmentaja harjoituttaa alle kymmenenvuotiailla vaparitilanteita. Huomio keskittyy siihen miten maalivahti laittaa muurin kohdalleen. Lopulta vajaan kymmenen minuutin valmistelun jälkeen vetäjä ei saa palloa muurista yli ja ruljanssi alkaa uudestaan
- alle 15-vuotiaiden pelissä määrätään pelaaja roikkumaan koko pelin ajan yhdessä pelaajassa kiinni keskikentällä