Miksi meillä on vain yksi Litmanen?

[ruonansuu]

Onko se pelaajien kehittymisen kannalta parempi, että yksi kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että hyvillä syötöillä rakennetaan avopaikka ja tehdään siitä maali?

[Maanantaivalmentaja]

Onko se pelaajien kehittymisen kannalta parempi, että yksi kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että hyvillä syötöillä rakennetaan avopaikka ja tehdään siitä maali?

Riippuu pelaajien iästä.

[V]

Onko se pelaajien kehittymisen kannalta parempi, että yksi kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että hyvillä syötöillä rakennetaan avopaikka ja tehdään siitä maali?

Onko Suomen maajoukkueen kannalta parempi, että taitava junnu kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että keskitasoiset pelaajat pakotetaan rakentamaan peliä väkisin syöttelemällä ja kielletään parasta tekemästä sitä, mitä hän osaa?

Paras ratkaisu on aina poimia ne yksinäiset huippulahjakkaat tapaukset omiin akatemioihinsa pelaamaan tasoistensa kanssa ja tasoisiaan vastaan. Tuon kun vielä joskus saisi Suomessa toimimaan ja mielellään vielä siten, että ne myöhäisheräävät tulevat Hyypiät pääsevät näihin akatemiohin vielä hieman vanhempina, kun kyky on vihdoin löytynyt.

[Maanantaivalmentaja]

Paras ratkaisu on aina poimia ne yksinäiset huippulahjakkaat tapaukset omiin akatemioihinsa pelaamaan tasoistensa kanssa ja tasoisiaan vastaan. Tuon kun vielä joskus saisi Suomessa toimimaan ja mielellään vielä siten, että ne myöhäisheräävät tulevat Hyypiät pääsevät näihin akatemiohin vielä hieman vanhempina, kun kyky on vihdoin löytynyt.

Hyypiähän ei ollut mikään myöhäisherännäinen junnuna. Taitava kikkailija joka teki paljon maaleja.

[V]

Hyypiähän ei ollut mikään myöhäisherännäinen junnuna. Taitava kikkailija joka teki paljon maaleja.

Jostain jäänyt toisenlainen harhakuva, mutta johtuisko siitä, että hänestä onkin kouliintunut toppari vasta myöhemmin(?). Eli olisi ollut akatemiassa siis jo aiemmin taitojensa takia, jos sellainen olisi.

[ruonansuu]

Onko Suomen maajoukkueen kannalta parempi, että taitava junnu kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että keskitasoiset pelaajat pakotetaan rakentamaan peliä väkisin syöttelemällä ja kielletään parasta tekemästä sitä, mitä hän osaa?

Mihin näitä keskitason pelaajia kentällä tarvitaan? Yksinyrittäjähän voisi hoitaa harjoittelun esimerkiksi pujottelukeppien kanssa, koska hän ei tarvitse joukkuetovereita kuitenkaan.

[Jälkipelin Mestari]

Mihin näitä keskitason pelaajia kentällä tarvitaan? Yksinyrittäjähän voisi hoitaa harjoittelun esimerkiksi pujottelukeppien kanssa, koska hän ei tarvitse joukkuetovereita kuitenkaan.

Tarvitaan niitä. Ainakin ennen vanhaan se lahjatonkin puujalka oli aavistuksen vaikeampi ohittaa kentällä kuin pelkkä muovitötsä.

[Sope]

Onko se pelaajien kehittymisen kannalta parempi, että yksi kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että hyvillä syötöillä rakennetaan avopaikka ja tehdään siitä maali?

Lapsien tapauksessa erittäinkin suositeltavaa. Jos ne vähän heikomminkin pärjäävät Eino-Petterit huomaavat, että riplailu on sallittua ja pallon menetys ei haittaa, on tämä parasta mitä voisi kuvitella. Missään tapauksessa se ei saisi olla kiellettyä. Yleensä tapaus on niin, että se yksi pelaaja muiden paineesta lasketaan muiden tasolle, kun pitäisi pyrkiä siihen, että muut nousisivat tämän muita valmiimman tasolle.

Lapsille ja nuorille luodaan muutenkin urheilumaailmassa uskomattomia paineita ulkopuolisten (valmentajien ja vanhempien) toimesta. Jos aikuiset ovat heikkoja paineenkestäjiä, niin en usko, että lapset ovat paineenkestossa yhtään aikuisia parempia.

Omia epäonnistumisia pitää inhota, mutta niitä ei saa etukäteen pelätä.

[Maanantaivalmentaja]

Lapsien tapauksessa erittäinkin suositeltavaa. Jos ne vähän heikomminkin pärjäävät Eino-Petterit huomaavat, että riplailu on sallittua ja pallon menetys ei haittaa, on tämä parasta mitä voisi kuvitella. Missään tapauksessa se ei saisi olla kiellettyä. Yleensä tapaus on niin, että se yksi pelaaja muiden paineesta lasketaan muiden tasolle, kun pitäisi pyrkiä siihen, että muut nousisivat tämän muita valmiimman tasolle.

Repsis, just tuossa viikonloppuna katsoin junnupeliä jossa joku ehkä 8v "Kimi-Teemu" pujotteli muiden välissä aika silmiin pistävästi ja teki monta maalia. Pelin loputtua juoksi kertomaan isälleen "iskä tein 4 maalia, näitkö". Isänsä vaan murjotti synkeenä että "et sinä mitään futista pelannut. futis on joukkuelaji, opettele syöttelemään." 

[V]

Tarvitaan niitä. Ainakin ennen vanhaan se lahjatonkin puujalka oli aavistuksen vaikeampi ohittaa kentällä kuin pelkkä muovitötsä.

Juuri näin. Ja ne muut kehittyvät huimasti siinä kun yrittävät ottaa palloa pois tältä taiturilta. Näin saadaan tulevaan maajoukkueeseen hyviä riplailevia hyökkääjiä ja hienosti palloja riistäviä duunareita.

[ruonansuu]

Juuri näin. Ja ne muut kehittyvät huimasti siinä kun yrittävät ottaa palloa pois tältä taiturilta. Näin saadaan tulevaan maajoukkueeseen hyviä riplailevia hyökkääjiä ja hienosti palloja riistäviä duunareita.

Samalla kokonaisen joukkueen harjoittelu palvelee vain yhtä ainoata yksilöä - sitä yksinyrittäjää, joka voisi kokeilla siipiään ennemminkin yksilölajeissa.

[Sope]

Samalla kokonaisen joukkueen harjoittelu palvelee vain yhtä ainoata yksilöä - sitä yksinyrittäjää, joka voisi kokeilla siipiään ennemminkin yksilölajeissa.

Toivon vilpittömästi ettet ole tosissasi ja olet vain joku Suden ja Kalan äpärälapsi.

[V]

Samalla kokonaisen joukkueen harjoittelu palvelee vain yhtä ainoata yksilöä - sitä yksinyrittäjää, joka voisi kokeilla siipiään ennemminkin yksilölajeissa.

Meillä päin harjoittelu oli muutakin kuin pelaamista.

Ja pointtina olisikin kerätä ne huippulahjakkaat yksilöt tasoiseensa seuraan. Tila, jossa nyt ollaan on huono nimenomaan tämän taitavan yksilön kannalta, joka kuitenkin on se tärkein Suomi-futiksen kehittymistä ajatellen.

[Callit]

Onko se pelaajien kehittymisen kannalta parempi, että yksi kikkailee yksistään kentän läpi ja sutaisee maalin vai se, että hyvillä syötöillä rakennetaan avopaikka ja tehdään siitä maali?

Ehdottomasti parempi, että kikkailee. Se, että ylipäänsä kysyt ilmeisen tosissasi, kertoo juuri siitä miten huonosti asia on Suomessa mielletty. Et nimittäin ole yksin, vaan enemmistössä.

Ylipäänsä Litmasten puute kiteytyy seuraaviin junnuvalkkujen, -isien ja -äitien yleisesti kiljumiin "kehitetään joukkuetta" huutoihin.

- Omille! Vaikea muuten kuvitella, että kouluikäinen lapsi ei sitä tietäisi.
- Ajoissa! Hauskin tällainen uli joskus v. 2000 Riihimäen raviskalla, kun poikanen pisti kolme vastustajaa laidalla nippuun ja vapauduttuaan heistä tyystin pisti keskityksen, joka meni 25-35 metriä sivuun aioitusta kohteesta. Itselleni on edelleen mysteeri, miksi kyseinen harhasyöttö, jonka vetämiseen sinänsä oli kaikki aika maailmassa, olisi pitänyt antaa aiemmin.
- Ei driblailla! Siitähän ne maailmantähdet tunnetaan. 23-vuotiaana sitten Arsenalin ressuissa saa ekan kerran kokeilla, niinkö?
- Syötä! viimeistään 10-vuotiaana pallo sitten polttaakin aika kivasti jalkoja.

Ylipäänsä vika on siinä, että suurin osa valkuista noudattaa armeijassa oppimiaan malleja ryhmän johtamisesta. Toki siinä on paljon hyvääkin, mutta kun se viedään itse peliin, niin lopputulos on se, minkä jokainen voi nähdä. Paljon solttuja, vähän sankareita ja ratkaisijoita.

Myöskin olen törmännyt siihen, että itse pallon käsittelyä taitamaton valmentaja kokee kaiken tekniikan harjoittamisen vastenmieliseksi, ja pojille syntyy käsitys, että se on jotenkin vaikeata tai vastenmielistä. Kun 8 vuotta futista harrastanut junnu pompottelee kerran vuodessa 10-20 vuorojaloin, jotkut ei sitäkään, niin jotakin on mennyt pahasti, siis todella pahasti, pieleen.

Ja sitten se ihan kaikkein pahin kauhuesimerkki.

Hyvinkää talvella 2003:
Odotettiin porukan kanssa harkkapelivuoroamme, ja katseltiin n.12-v junnujen treenejä, jotka olivat päättymässä. Valkku oli pistänyt pojat samalle puolelle ja aikuiset toiselle. Papat pyöritti poikia mennen tullen, ja valkku teki koko ajan selväksi, siis todellakin kuin Höyry-Häyrinen koko ajan, että kaikki johtuu poikasten taktisesta tyhmyydestä. Kerran sitten pojat saivat vastahyökkäyksestä tilanteen maalille, muta tilanne kuivui kokoon, koska valkku repi pallollisen pojun selästä irti pallosta. Kun poikanen tätä kohteluaan hivenen vinkui, valmentaja selitti muka isällisesti, että hän halusi osoittaa sen, ettei maalin edessä ole ikinä aikaa. Pojat poistuivat treeneistä erittäin happaman näköisinä. - Kuullostaa liioittelulta, mutta vannon, että tarina on jokaista yksityiskohtaa myöten totta ja liioittelematon.

[Callit]

Paras ratkaisu on aina poimia ne yksinäiset huippulahjakkaat tapaukset omiin akatemioihinsa pelaamaan tasoistensa kanssa ja tasoisiaan vastaan. Tuon kun vielä joskus saisi Suomessa toimimaan ja mielellään vielä siten, että ne myöhäisheräävät tulevat Hyypiät pääsevät näihin akatemiohin vielä hieman vanhempina, kun kyky on vihdoin löytynyt.

Näinhän sen kuuluukin olla. Kyllä jotkut pääsevät akatemioihin hieman vanhempanakin. Ei Ajaxin a-junnujengi todellkaan ole sama porukka, joka 8-vuotiaana valittiin talent-daysssa. Tosin huomautus, että Hyypiä ei ollut myöhäisherännäinen.

Mutta tärkeintä olisi tosiaan saada ne parhaat junnut mahdollisimman aikaisin samoihin porukoihin toisilleen haastetta antamaan. Ja samalla tietysti hyvän valmennuksen pariin.

[fingerström]

Sopen kirjoitukset tähän topiikkiin.

Olen samaa mieltä sekä taidosta että pikkuseurojen hankaluuksista. Ennen kaikkea minusta on huolestuttavaa se, että vanhat pelaajat eivät ole mukana enää uransa jälkeen. Tai että niistä alle kakskymppisistä, jotka eivät ihan sovi aikuisten sarjoihin, ei tuu toimijoita seuroihin. He ovat kuitenkin treenanneet ja jossain määrin toimineet joukkueissa ja seuroissa pikkupojista lähtien, joten heillä olisi pohja valmiina.

Mahtaako olla jotenkin niin, että vaikka tulokset ovat vaatimattomia, vedetään Suomessa kuitenkin koko ajan liian tosissaan? Koskisko tämä myös jalkapalloa?

Jossain yleisurheilussahan tää on päivänselvyys: muistan elävästi teeveepätkän, missä haastateltiin peräkkäin Johanna Mannista ja jotakuta jenkkipikajuoksijaa. Manninen analysoi metri metriltä: siinä kymmenen metrin kohdilla nousin vähän liian pystyyn, siinä kahdessakympissä alkoi rullata, siinä kolmessakympissä tuli pieni joku fucking tekniikkavirhe jne jne. Jenkki sanoi, ettei muista mitään koko happeningista, koska oli vain kivaa juosta. Jos on aikaa koko ajan miettiä, mitä tekee, on aina myöhässä.

Offsidessa on monasti kirjoitettu, kuinka ruotsalaiset valmentajat ovat liian tosikkoja ja siellä on liian vähän palloleikittelyä, liian paljon raskasta junnausta ja liian heikkoa ja tehotonta harjoittelua. Mitä se sitten mahtaisi niiden kirjoittajien mielestä olla Suomessa? Olikohan se huhtikuun numerossa, missä oli Henok Goitomin henkilökuva, mistä kävi ilmi, että juuri tämän tosikkouden takia oli Goitomin faija viimeiseen asti estänyt pojan menon seurafutikseen. Siksi tämä liittyi ekaan seuraansa vasta 14-15 -vuotiaana, mutta lähti Italiaan jo 18-vuotiaana, koska ei halunnut omien sanojensa mukaan jyrätä Allsvenskanissa.

No, pointti on se, että leikkimielisyys ennen kaikkea. Suomifutiksen suurin ongelma on harrastajien vähyys ja suuri dropoutprosentti sekä junnuissa että veteraani-iässä.

Mutta, mutta, muistakaamme visusti olla syyllistämättä niitä vapaaehtoisia isiä, jotka lähtevät hommaan mukaan, kun ketään muita ei ole. Kyllä vanhemmat saisivat pikemminkin osallistua enemmän, mutta niin, että seurojen asema olisi selvästi johtava ja toimintaa organisoiva.

Ja sitten hei Helsinki! Hiekkakentistä lämmitettjä tekonurmia ja siten, että luistelu ja futis erotetaan omille kentilleen! Futis on ulkolaji ja lapset haluavat olla ulkona, jos siihen on vain mahdollisuus! Ja Brakusta lämmitettävällä tekonurmella, siirrettävillä tuuliverkoilla ja katsomoilla varustettu talvitreenikelpoinen alasarjojen futisstadion ja vastaavasti Kaisaniemestä jääpuisto!

[ruonansuu]

Herää kysymys, että jos joukkuepeliä ei opetella nuorena, niin koska se sitten opetellaan? Ainahan yksinyrittäjät eivät ole lainkaan taitavia, vaan ainoastaan itsekkäitä. Pitäisikö tällaisia pelaajia todellakin kannustaa pitämään palloa?

[Shakaali]

Taisi Hyypiä pelata vasta ensimmäisen nuorten maajoukkueen pelin 18-19 ikäisenä.

[Ali Hankkija]

  Ainahan yksinyrittäjät eivät ole lainkaan taitavia, vaan ainoastaan itsekkäitä. Pitäisikö tällaisia pelaajia todellakin kannustaa pitämään palloa?

C.Ronaldo pelasi ManUun tullessaan hyvinkin itsekkäästi. Ei pelaa enää.

[V]

Herää kysymys, että jos joukkuepeliä ei opetella nuorena, niin koska se sitten opetellaan?

Vaikka siinä vaiheesssa, kun pelataan isolla kentällä ja ymmärretään taktiikasta jotain. Eli 15+ (?).

Ainahan yksinyrittäjät eivät ole lainkaan taitavia, vaan ainoastaan itsekkäitä. Pitäisikö tällaisia pelaajia todellakin kannustaa pitämään palloa?

Tämä on totta, ja ehdottomasti syöttökehotus on oikein näille tyypeille, jotka menettävät pallon aina. Mutta eiköhän tässä riplailun ylistyksessä puhuttukin niistä lahjakkaista tapauksista, jotka menevät yksin kentän läpi ja tekevät maalin.

[Kartanonherra]

Alkoholi vie voiton neppailutuokioista.

[Herkkä Pipari]

Vaikka siinä vaiheesssa, kun pelataan isolla kentällä ja ymmärretään taktiikasta jotain. Eli 15+ (?).

Pikkaisen menee nyt yliyksinkertaistamisen puolelle nämä jutut täällä, vaikka se tietysti kuuluu palstan luonteeseenkin. Onhan näitä yhden jannun kuljetusfirmoja nähty. Niillä vaan alkaa helposti melkoinen laskusuhdanne, kun siirrytään isolle kentälle ja välimatkat pitenevät.

Totta kai pitää kannustaa haastamaan 1 vs. 1 tilanteissa. Se on tärkeä osa peliä myös vanhempana, mutta kyllä valmentajan pitää myös tarjota ajoissa muksuille välineet siirtyä myös ison kentän peleihin. Taktiikoilla nyt ei ole niin väliä, mutta pelinluku kehittyy, tai sen pitäisi kehittyä, vuosi vuodelta ihan pikkumuksusta asti. Samoin potkutekniikan pitäisi olla sellainen, että välimatkojen kasvaminen ei aiheuta ongelmia jne.

Oikeasti hyvä valmentaja tietysti tuntee poikien kehitysvaiheet, osaa painottaa oikeita asioita oikeaan aikaan, löytää toimivat harjoitteet ja ennen kaikkea tekee jalkapallon harrastamisesta kivaa. Kaikkea ei tarvitse harjoitella joukkueen kanssa, mutta innokkaan tyypin olisi hyvä saada vinkkejä myös omatoimiseen harjoitteluun. Jos pikkupenskat kokoontuvat treeneihin pari kertaa viikossa, pääpaino saa minusta olla silloin pelaamisessa, tekniikkaa voi sitten treenata omalla ajalla.

[Sope]

Pikkaisen menee nyt yliyksinkertaistamisen puolelle nämä jutut täällä, vaikka se tietysti kuuluu palstan luonteeseenkin. Onhan näitä yhden jannun kuljetusfirmoja nähty. Niillä vaan alkaa helposti melkoinen laskusuhdanne, kun siirrytään isolle kentälle ja välimatkat pitenevät.

Totta kai pitää kannustaa haastamaan 1 vs. 1 tilanteissa. Se on tärkeä osa peliä myös vanhempana, mutta kyllä valmentajan pitää myös tarjota ajoissa muksuille välineet siirtyä myös ison kentän peleihin. Taktiikoilla nyt ei ole niin väliä, mutta pelinluku kehittyy, tai sen pitäisi kehittyä, vuosi vuodelta ihan pikkumuksusta asti. Samoin potkutekniikan pitäisi olla sellainen, että välimatkojen kasvaminen ei aiheuta ongelmia jne.

Oikeasti hyvä valmentaja tietysti tuntee poikien kehitysvaiheet, osaa painottaa oikeita asioita oikeaan aikaan, löytää toimivat harjoitteet ja ennen kaikkea tekee jalkapallon harrastamisesta kivaa. Kaikkea ei tarvitse harjoitella joukkueen kanssa, mutta innokkaan tyypin olisi hyvä saada vinkkejä myös omatoimiseen harjoitteluun. Jos pikkupenskat kokoontuvat treeneihin pari kertaa viikossa, pääpaino saa minusta olla silloin pelaamisessa, tekniikkaa voi sitten treenata omalla ajalla.

Tämähän on nyt ihan selvä juttu. Itse sanoisin, että johonkin 10-12 -vuotiaaksi asti pitäisi antaa pelaajien riplailla rauhassa, jos haluaa. Totta kai treeneissä treenataan paljon muutakin ja luultavasti nämä lahjakkaat harhauttelijat käyvät treeneissä ahkerasti, ja heidän muutkin taitonsa kasvavat samalla.

Pointti oli vain siinä, että ei ainakaan mennä sanomaan sille 7-vuotiaalle, joka tykkää Ronaldinhosta ja harhauttelusta, että syötä heti tai jotain muuta vastaavaa paskaa.

[Johnny99]

Jos pelaaja pystyy driblailemalla toistuvasti esimerkiksi ohittamaan koko vastustajan puolustuksen, niin ei se hänen driblailu taito siitä kehity mainittavasti paremmaksi niitä heikompia kahvittelemalla. 

1v1 tilanteiden harjoittelu lienee yksi keskeisimpiä asioita pienen kentän peleissä. Sekä taidollisesti, että pelikäsityksellisesti. 10-vuotias hyvän pelikäsityksen omaava lapsi osaa varmasti hahmottaa pelistä tilanteita jolloin hänen kannattaa haastaa ja tilanteita jolloin hänen kannattaa pistää pallo liikkeelle, jos vain asiaa hänelle opetetaan.

Noin yleisellä tasolla pienen kentän peleissähän hyvin harvan asian pitäisi olla kielletty, sekä huikeiden yksilösuoritusten yrittäminen että päättömien roiskaisujen tulisi olla sallittuja. Lasten kanssa pitäisi yhdessä pohtia miksi palloa ei kannatakaan hevin laittaa sivurajasta yli tai mitä hyötyjä ja haittoja pitkissä roiskaisuissa on ja koska niitä kannattaa tehdä. Tavoitteena siis se, että lapset eivät pyri pelaamaan tietyllä tavalla koska valmentaja sanoo niin vaan koska he itse päättävät pelata kyseisellä tyylillä.

 

[baccalino]

Ennen kaikkea minusta on huolestuttavaa se, että vanhat pelaajat eivät ole mukana enää uransa jälkeen. Tai että niistä alle kakskymppisistä, jotka eivät ihan sovi aikuisten sarjoihin, ei tuu toimijoita seuroihin. He ovat kuitenkin treenanneet ja jossain määrin toimineet joukkueissa ja seuroissa pikkupojista lähtien, joten heillä olisi pohja valmiina.

En tiedä muista, mutta ainakin turussa kuvio menee kutakuinkin siten, että jos et ole A-jun-/B-jun-ikäisenä ikäluokkasi eliitissä ja omaa varmaa paikkaa edustuksessa tulevaisuudessa, niin seuraa ei vittuakaan kiinnosta kuka olet ja mitä teet, niin kauan kuin maksat maksusi seuralle ajallaan. 17-vuotias pelaaja joka lopettaa pelaamiset (loukkaantumisen, motivaation, ym. syyn takia) sanotaan läksiäisiksi ehkä "Ok, morjens". Ei sanallakaan mainintaa esim. valmennuskursseista jonka jälkeen voisi ohjata junnuja, erotuomarikursseista, huoltohommista yms. Moni varmasti innostuisi valmentamisesta, jos niitä markkinoitaisiin edes jollain tavalla.