Miksi meillä on vain yksi Litmanen?

[Harri-Possu]

Onhan Litmasia  723       
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/
sori oli pakko, mulle 

[Siperia]

En tiedä muista, mutta ainakin turussa kuvio menee kutakuinkin siten, että jos et ole A-jun-/B-jun-ikäisenä ikäluokkasi eliitissä ja omaa varmaa paikkaa edustuksessa tulevaisuudessa, niin seuraa ei vittuakaan kiinnosta kuka olet ja mitä teet, niin kauan kuin maksat maksusi seuralle ajallaan. 17-vuotias pelaaja joka lopettaa pelaamiset (loukkaantumisen, motivaation, ym. syyn takia) sanotaan läksiäisiksi ehkä "Ok, morjens". Ei sanallakaan mainintaa esim. valmennuskursseista jonka jälkeen voisi ohjata junnuja, erotuomarikursseista, huoltohommista yms. Moni varmasti innostuisi valmentamisesta, jos niitä markkinoitaisiin edes jollain tavalla.

En tiedä miten Tampereella toimitaan tuossa vaiheessa, mutta olen ilmaissut haluni valmentamisesta nykyisille koutseille ja muille, eikä mistään ainakaan vielä ole kerrottu mitä ja miten pitäisi toimia jos valmentajaksi halutaan. Sen, miten seura toimii, kun 10 vuotta seurassa pelannut valmentamisesta kiinnostunut poika lopettaa, nähdään tämän vuoden syksyllä.

[Callit]

17-vuotias pelaaja joka lopettaa pelaamiset (loukkaantumisen, motivaation, ym. syyn takia) sanotaan läksiäisiksi ehkä "Ok, morjens". Ei sanallakaan mainintaa esim. valmennuskursseista jonka jälkeen voisi ohjata junnuja, erotuomarikursseista, huoltohommista yms. Moni varmasti innostuisi valmentamisesta, jos niitä markkinoitaisiin edes jollain tavalla.

Tämä on yksi räikeä ongelma meillä, vaikkei varsinaisesti liity aiheeseen eli Littien vähyyteen, vaan pikemminkin siihen miksi meidän jalkapallokulttuurimme on niin ohkainen. Aika hiton moni tuulipukukansalainen kertoo potkineensa "jsokus junnuna", mikä hämmästyttävän usein tarkoittaa 15-17v. asti. Mutta sitten käy juuri niin kuin tuossa baccalinon esimerkissä, vaikka kaverille olisi aladivareissa ottajia pilvin pimein. Seuraa ei kiinnosta, ketään ei kiinnosta, ei löydy "kulttuurin vaalijoita". Itse valmensin aikanaan kutosesta neloseen tällaista teini-iässä lopettanutta jannua, joka onnekseen törmäsi vanhaan pelikaveriinsa joskus kaksikymppisenä, ja kaveri houkutteli mukaan, minkä seurauksena futis on nyt ollut hyvinkin tärkeä asia viimeiset 10 vuotta. Lopettamisen oli aikanaan aiheuttanut b-junnuvalmentaja, jonka jengissä jannu matkusti 11 muun kanssa Poriin pelaamaan sarjapeliä pääkaupunkiseudulta asti. Jannu jäi ainoana penkille, eikä se idiootti valmentaja heittänyt kaveria kentälle edes lopussa 3-0 tappioasemassa. Sinänsä ei kuulu varsinaisesti edes asiaan, mutta mainitsen vielä, että kyseessä oli  hyvä pelaaja ja taatusti kunnollinen joukkueen jäsen. - Mitä tuollaiseen voi sanoa? Suomessa toimii junnuvalmentajina ihmisiä, joiden ihmissuhdekyvyt eivät riitä mehiläistarhan hoitoon.

[Pupu Lihavisto]

Eikösen se johdu siitä, että ei suomalaiset jaksa pelailla pallon kanssa tarpeeksi. Loppuen lopuksi siellä kentällä ovat useimmiten ne taitavimmat, toki jotkut voivat asenteellaan pelata itsensä melko korkeallekkin. Eikös se Forsselkin kirjassaan sanonut, että pelaili kaiket päivät pallon kanssa. Siinä sitä taitoa tulee, mutta Suomessa taida vielä oikein olla tuommoista "kikkailukulttuuria".

Ilman juuri mitään tietoa Suomen valmennuskulttuurista, veikkaan, että siellä sitä tehdään enemmän punnerruksia kun kikkaillaan. Tämän lisäksi kun suomalaiset eivät missään ulkona pallon kanssa pelaile, niin mistähän sitä taitoa tulee? Eiköhän se ole jokaisessa lajissa Suomessa niin, että kyllä niitä tasaisia puurtajia tulee, mutta todelliset tähdet puuttuvat. Tuskin suomalaisten geenit niin huonot ovat, että ei suomalainen sitä taitoa voisi oppia. Mutta kun taitoa ei Suomessa arvosteta, niin minkäs teet. Tämän takia onkin paljon todennäköisempää, että jostain Suomea pienemmästäkin maasta tulee suurempia tähtiä. Sitä kuntoa saa myöhemminkin, mutta taitoa pitäisi oppia nuorena. Voisi sanoa joillekkin junnuille, että vaikeampi syöttö on parempi kuin helppo syöttö. Melko tyhmältähän tuo kuulostaa ja menestys ei siinä junnujoukkueessa ehkä olisi parasta, mutta voisihan tuo toimia paremmin tulevaisuutta ajatellen.

Ehkä Suomeen pitäisi hakea valmentajia Venäjältä, siellä kun tuota taitoa arvostetaan enemmän. Eikös jääkiekko TPS:n puolella ollut valmentajana se Jursinov joskus aikoja sitten. Melko kovalla prosentillahan pelaajat, jotka olivat Jursinovin valmennuksessa lähti muistaakseni NHL:ään. Toki ikä oli silloin varmasti korkeampi, kun näillä junnuilla johon pitäisi panostaa, mutta olisikohan kaikki selvittäneet tiensä NHL:ään, jos valmentaja olisi ollut joku suomalainen "Asenne pitää olla 100%"-valmentaja. Muutenki Suomesta puuttuvat joka lajista persoonat, kaikki ovat harmaata massaa. Losa ainoa persoona, eikä sekään ole suomalainen.

[sare15]

Kaikki pelaa paskan takia.

[JarinToveri]

Lapsille ja nuorille luodaan muutenkin urheilumaailmassa uskomattomia paineita ulkopuolisten (valmentajien ja vanhempien) toimesta. Jos aikuiset ovat heikkoja paineenkestäjiä, niin en usko, että lapset ovat paineenkestossa yhtään aikuisia parempia.

Omia epäonnistumisia pitää inhota, mutta niitä ei saa etukäteen pelätä.

Nimen omaan. Mutta kun lapset pelkäävät. Eikä asiaa auta se, että valmentajat levittävät tätä pelkoa "älä menetä! / helppo syöttö!" -asenteella.

Lisäksi olen huomannut, että esimerkiksi oma äitini, joka käy myös kiitettävästi katsomassa broidin pelejä, lietsoo aina silloin tällöin sitä kuuluisaa "mitä ne ajattelee meistä" -asennetta, jos broidi tekee jotain, mistä valmentaja ei pidä. Allekirjoittanut ei edellä mainittua hyväksy.

Sanomattakin on selvää, että kys. toiminta valmentajan (ja mikä pahinta, ehkä oman isän tai äidin) toimesta jatkuvana syöttönä nakuttaa pikkupelurin itsetuntoa (en puhu nyt omasta veljestäni, vaan yleensä), ja lopulta lahjakas ja taitava pelaaja isketään siihen samaan "Tunnollisen joukkuepelaajan" muottiin, mihin perus puujalatkin on upotettu.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä (ehkä hieman karkeasti, mutta silti), että luovuus tukahdutetaan ja kaikista tehdään niitä kuuluisia rivimiehiä, jotka siirtelevät palloa hienosti toisilleen ja liikkuvat tyhjään tilaan - mutta viimeiset ratkaisevat liikkeet jäävät tekemättä.

Eli vaikka jalkapallo onkin joukkuepeli, niin kuitenkin muutamat tietyt yksilöt siitä joukkueen menestymisestä pitkälti vastaavat omalla erityisosaamisellaan. Tämä ei tarkoita, että niitä solideita keskikentän työmyyriä ei tarvittaisi, mutta menestyvässä joukkueessa on aina oltava edes se yksi, joka pystyy tekemään eron joukkueiden välille.

[ruonansuu]

En tiedä miten Tampereella toimitaan tuossa vaiheessa, mutta olen ilmaissut haluni valmentamisesta nykyisille koutseille ja muille, eikä mistään ainakaan vielä ole kerrottu mitä ja miten pitäisi toimia jos valmentajaksi halutaan. Sen, miten seura toimii, kun 10 vuotta seurassa pelannut valmentamisesta kiinnostunut poika lopettaa, nähdään tämän vuoden syksyllä.

Tampereen alueelta varmasti löytyy sellaisiakin joukkueita, joilla ei junnuvalmentajia ole liiaksi asti. Sieltä vaan kyselemään, jos oma seura ei osoita kiinnostusta.

[ruonansuu]

Sitä kuntoa saa myöhemminkin, mutta taitoa pitäisi oppia nuorena.

Kuntoa, jos tarkoitat kestävyyttä, on helppo treenata myöhemmin. Jopa aikuisiällä voi parantaa vielä roimasti. Sen sijaan liikkuvuus, juoksutekniikka ynnä muut pikkujutut on opeteltava nuorena. Samoin nopeutta on kehitettävä koko ajan.

Voisi sanoa joillekkin junnuille, että vaikeampi syöttö on parempi kuin helppo syöttö. Melko tyhmältähän tuo kuulostaa ja menestys ei siinä junnujoukkueessa ehkä olisi parasta, mutta voisihan tuo toimia paremmin tulevaisuutta ajatellen.

No hyvälle junnulle voi noin sanoa, mutta keskitason junnu ei sitten ikinä oppisi edes sitä helppoa syöttöä, jos kehotettaisiin vaikeampaan koko ajan.

[paveldo]

Lisäksi olen huomannut, että esimerkiksi oma äitini, joka käy myös kiitettävästi katsomassa broidin pelejä, lietsoo aina silloin tällöin sitä kuuluisaa "mitä ne ajattelee meistä" -asennetta, jos broidi tekee jotain, mistä valmentaja ei pidä. Allekirjoittanut ei edellä mainittua hyväksy.

Tästä tuli mieleen kun takavuosina valmensin n.10-12-vuotiaiden kortteliliigajoukkuetta ja eräässä pelissä huusin penkiltä poikia alaspäin pallonmenetyksen jälkeen. Hetki karjumisen jälkeen erään pojan noin 6-v pikkusisko tulee katsomosta tomerasti ja vihaisena sanomaan mulle: "Älä huuda meidän Mikolle!" 
Siinä vaiheessa ei pokka enää pitänyt

[rc-auto]

Jalkapallo on joukkuepeli, jota pelaa 11 yksilöä samassa joukkueessa.

Eli eiköhän siitä pelaamisesta pitäisi saada kaikille hauskaa, eli riplaajat saavat tehdä temppujaan jos siltä tuntuu, mutta kuitenkaan unohtamatta että joukkueessa on muitakin. Samalla sitten teknisesti vähän heikommat pelaajat pitää saada pelaamaan omilla vahvuuksillaan, jolloin heistäkin tuntuu että osaavat pelata vaikkei omaakaan "R10":n taitoja. Junioriaikoina on hyvinkin tärkeää saada joukkue yhtenäiseksi, jolloin asioita tehdään yhdessä: laitapakkina pelaava Jani tajuaa ettei hän voi alimpana lähteä haastamaan vastustajan kolmea päätä pidempää hyökkääjää, vain siksi että kärjessä pelaava Jaakko-Petteri niin tekeekin omalla pelipaikallaan. Kaikilla on varmasti keskimääräisesti kivempaa jos joukkue voittaa, jolloin motivaatiokin pelaa. Samalla nuorille tulee tehdä selväksi, että kaikki eivät ole yhtä hyviä ja toiselle on turha mennä sanomaan pahasti jos vaikka epäonnistuu jossain. Varmasti yrittämisen kautta joskus onnistuu, kunhan toveria ei vain lannisteta. (Olipa paapova teksti, mutta noin se oikeasti menee...)

Harjoituksissa valmentaja voi sitten antaa enemmän vapauksia ja kannustaa pelaajia kokeilemaan asioita. Samalla pelipaikkoja voi kierrättää, jotta jokainen tottuu hieman jokaiselle pelipaikalle. Tässä tietenkin saattaa tulla ongelmia, koska "Isi sanoi, että mä olen hyökkääjä, enkä halua puolustaa"... Mitä harjoitteluun tulee niin fysiikkaa voi kehittää sitten murrosiän loppupuolella, ja siihen saakka tulisi keskittyä teknisiin ominaisuuksiin. Eiköhän Suomestakin joskus löydy lisää Litmasia, kunhan vain tapahtuu kokonaisvaltainen muutos sekä kuntien/liittojen sikariportaassa ja valmennusportaassa.

EOM kuitenkin jos miettii vaikka 10 vuottakin taaksepäin.

[Sope]

Jalkapallo on joukkuepeli, jota pelaa 11 yksilöä samassa joukkueessa.

Eli eiköhän siitä pelaamisesta pitäisi saada kaikille hauskaa, eli riplaajat saavat tehdä temppujaan jos siltä tuntuu, mutta kuitenkaan unohtamatta että joukkueessa on muitakin. Samalla sitten teknisesti vähän heikommat pelaajat pitää saada pelaamaan omilla vahvuuksillaan, jolloin heistäkin tuntuu että osaavat pelata vaikkei omaakaan "R10":n taitoja. Junioriaikoina on hyvinkin tärkeää saada joukkue yhtenäiseksi, jolloin asioita tehdään yhdessä: laitapakkina pelaava Jani tajuaa ettei hän voi alimpana lähteä haastamaan vastustajan kolmea päätä pidempää hyökkääjää, vain siksi että kärjessä pelaava Jaakko-Petteri niin tekeekin omalla pelipaikallaan.

Täytyy muistaa kuitenkin, että nyt puhutaan lapsista. 11 vs. 11 pelaaminen aloitetaan D13-iässä. Siihen asti kenttä on pienempi ja pelaajia vähemmän, jolloin ei ole mitään syytä miksei kokeilua ja haastamista voisi sallia lähes joka pelaajalle. Väittääkkö joku, että 12-13 -vuotias on liian vanha oppiakseen sitten sen joukkuepelin ja vastuun? Paljon vaikeampaa on opettaa sille palloa pelkäävälle ja ensi kosketuksella pallon pois roiskaisevalle pelaajalle jollain ihme keinolla rohkeutta harhautuksiin tai rohkeutta edes yrittää.

Harjoituksissa valmentaja voi sitten antaa enemmän vapauksia ja kannustaa pelaajia kokeilemaan asioita. Samalla pelipaikkoja voi kierrättää, jotta jokainen tottuu hieman jokaiselle pelipaikalle.

Kyllä tätä kierrättämistä kannattaa harrastaa pidemmän päälle sinne lähes 15-vuotiaaksi asti. Mistä voit tietää jostain 130-senttisestä ja 34 kiloisesta tyypistä, että tuleeko siitä hyvä hyökkääjä vai toppari vai mikä? Yleensä valmentajien voitonhimosta lähtee se, että ne isoimmat, nopeimmat ja "taitavimmat" pelaa hyökkääjinä, vaikka se 20 senttiä lyhyempi Jaska olisikin potentiaalisempi hyökkääjä. Mitä nyt sattuu olemaan 20 senttiä lyhyempi kuin muut 12-vuotiaana. 15-vuotiaana ja 176 senttisenä tämä Jaska sitten pohtii miksei saanut kokeilla hyökkääjänä ja ei päässyt koskaan avaukseen, kun nyt hänet otetaan ilomielin kaupungin jääkiekkojoukkueeseen urheilullisena ja motivoituneena kaverina vastaan.

[Maanantaivalmentaja]

Kyllä tätä kierrättämistä kannattaa harrastaa pidemmän päälle sinne lähes 15-vuotiaaksi asti. Mistä voit tietää jostain 130-senttisestä ja 34 kiloisesta tyypistä, että tuleeko siitä hyvä hyökkääjä vai toppari vai mikä? Yleensä valmentajien voitonhimosta lähtee se, että ne isoimmat, nopeimmat ja "taitavimmat" pelaa hyökkääjinä, vaikka se 20 senttiä lyhyempi Jaska olisikin potentiaalisempi hyökkääjä. Mitä nyt sattuu olemaan 20 senttiä lyhyempi kuin muut 12-vuotiaana.

Eikös nuo jatterit ole 7-8v vuotiaana sen 130-140cm pitkiä ja 30-40kg painoisia? Ei sen ikäisistä tiedä mitä niistä tulee mutta 12v ikäisistä voi jo tietää jotain.

[Sope]

Eikös nuo jatterit ole 7-8v vuotiaana sen 130-140cm pitkiä ja 30-40kg painoisia? Ei sen ikäisistä tiedä mitä niistä tulee mutta 12v ikäisistä voi jo tietää jotain.

No joo. Itse valmennan D13-poikia ja isoin heistä on ehkä 165 pitkä ja painaa reilu 50 kiloa. Pienimmät on alle 150 pitkiä. Silti ei ole mikään selvyys, että se, joka nyt on isoin, on sitä vielä 5 tai kymmenen vuoden päästä. Tuossa iässä kyllä alkaa olemaan suuntaa ominaisuuksien ja taitojen suhteen siitä kuka alkaa pelaamaan milläkin paikalla, mutta missään tapauksessa ei ole järkevää pelaajia lukita jollekin paikalle. Itse olen ainakin sitä mieltä, että ennen kuin pelaaja täyttää 15, pitäisi hänellä olla selvyys jokaisen pelipaikan vaatimuksista. Pelipaikka saattaa vielä ratkaisevasti muuttua jopa aikuisena. Esimerkkinä vaikka Jukka Santala.

[John Devey]

Tampereen alueelta varmasti löytyy sellaisiakin joukkueita, joilla ei junnuvalmentajia ole liiaksi asti. Sieltä vaan kyselemään, jos oma seura ei osoita kiinnostusta.

TKT, PP-70, TJK vaikka esimerkiksi. Siperia, ota rohkeasti yhteyttä ja kysy voitko osallistua. On tärkeää, että jaat tietosi ja taitosi muiden käyttöön

[Siperia]

TKT, PP-70, TJK vaikka esimerkiksi. Siperia, ota rohkeasti yhteyttä ja kysy voitko osallistua. On tärkeää, että jaat tietosi ja taitosi muiden käyttöön

Tarkoitus on mennä jonnekkin, mutta katson eka tämän kortin. Myös LeKistä olisi ehkä paikka tiedossa, mutta tiedä sitten.