"Voi voi" Schalken taso ei vaan riitä. Ja tämä ei ole mitenkääsn fc scheissesta kiinni, Werder sentään hoitaa mestaruudet kotiin. Ja ihan varmuudeksi baijerin paskakasa voi haistaa vitut.
Eipä siellä Bremenissäkään nyt tarvitse turhan korkealla leijua. Pohjoisessa on sattunut menemään niin moni asia oikein viimeisen n. vuosikymmenen aikana, että luulisi olevan piakoin jo aika takaiskuille. Ei näitä tietenkään toivo (paitsi Bayernille), mutta nämä kuuluvat joukkueurheiluun ja seuratoimintaan. Nöyryyttä kehiin, muuten voi pudotus olla kova. Jos et usko, soita Assauerille. Rudi tietää.
Ja jostain syystä muistan kolmannella pelikierroksella jonkun ottelun päättyneen 2:0. Mikäköhän se oli?
* * *
Palataan viel' hieman asiallisemmissa merkeissä tuohon lauantain otteluun Arroganz Arenalla. Kuten aiemmin on jo tullut todettua, Frankfurt oli omissa silmissäni selvästi parempi ja pelaavampi joukkue tänään. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli kunnollinen tulos.
Ottelun alku oli selkeää vieraiden hallintaa, Bayernilla ei ollut paljoakaan sanomisen varaa. Frankfurt pelaajat liikuttivat palloa tehokkaasti lyhyillä syötöillä ja peli rullasi oikein mallikaasti. Keskeltä ja laidoilta löytyi usein aika paljon tilaa, mikä osittain johtui Bayernin käyttämästä systeemistä (mistä kausitopikissa lisää). Turhan usein kuitenkin frankfurtilaiset sortuivat turhaan riplailuun, jolloin se taso - tai sen puute - tuppaa yleensä näkyä turhankin selkeästi. Useampaan kertaan pallo karkasi kesken tällaisen suorituksen ja hyökkäys kuivui kokoon. Täten ne vaaralliset tilanteet jäivät enimmäkseen uupumaan. Pari kertaa Eintracht pääsi kuitenkin kokeilemaan hieman epävarmalta vaikuttanutta Kahnia, mutta riehuva apina häkkinsä edessä sai nämä hommat hoidettua, välillä hieman [liian] onnekaastikin.
Frankfurtin pelin kulkiessa nätisti, kärsi Bayern edelleen siitä samasta tutusta pelintekijän ja johtavan ajatuksen puutteesta. Eintracht miehitti oman puolikkaansa ja puolustuskolmanneksensa erittäin tiiviisti, jolloin Bayernista tehtiin todella hampaaton. Laidat tukittiin erittäin tehokkaasti, mikä otti van Bommelin ja Schweinin pois. Näin se Bayernin perusväylä hyökkäyspelissä oli otettu pois ja eteenpäin päästäkseen oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäivät syötöt pystyyn, mitkä Frankfurt-pakit selvittivät helposti. Tästä päästiin sitten kääntämään peli taas toiseen suuntaan.
Ottelu kuitenkin kääntyi nopeasti, kiitos Makaayn maalin. Santa Cruz sai yllättävän paljon tilaa laidassa, löysi sitä lisää keskeltä ja kuljetti vetopaikkaan. Loukkaantuneen Pröllin korvannut Nikolov torjui pallon eteensä, josta Rheuma Kay pääsi siirtämään pallon helposti maaliin. Uusinnoissa käytetyistä kuvakulmista (kamerat laidoilla, missä pelaa?), Makaay näytti olevan jonkin verran paitsiossa. Kai siellä jossain boksin sivulaidoilla joku oli hollantilaisen tasalla tai alapuolella, kun lippu ei noussut ja maali hyväksyttiin. Aiempiin pelitapahtumiin nähden täysin ansaitsematon.
Maalin jälkeen ei tarvinnut kauaa odottaa seuraavaa. Pallo pelattiin oikeaan laitaan, jossa Makaay nosti sen nerokkaasti liukuvan puolustajan yli. Sen jälkeen hollantilaisella oli päätyrajan läheisyydessä reilusti tilaa mennä maalille, mutta nähtyään van Bommelin keskellä boksin rajalla vapaassa paikassa, Makaay päätti antaa kaverin kokeilla. Hollantilaisporsaalta komea veto oikeaan ylänurkkaan ja peli näytti selvältä.
Ja sitähän se oikeastaan olikin, ainakin lopun ensimmäisestä puolikkaasta. Frankfurtin pelihuumori oli kadonnut tyystin nopeiden ja tyhjästä tulleiden maalien myötä ja Bayern sai käynnistettyä koneensa. Tilaa löytyi ja sitä käytettiin, niin keskellä kuin laidoissakin. Vaarallisia tilanteita ei kuitenkaan nähty ennen kuin epävarma kreikkalaistoppari Kyrgiakos liukasteli ja Pizarro pääsi puolittaiseen läpiajoon. Käsittämättömällä, joskin pizarromaisella tavalla, perulainen onnistui ampumaan selkeästä maalintekopaikasta karkeasti ohi. Poldi ei olisi moisesta paikasta ainakaan erehtynyt, muista en olisi kuitenkaan yhtä varma...
Lopussa saatiin vielä hieman lisää dramatiikkaa, kun Pizarro sukelsi grossomaisen kömpelön teatraalisesti rangaistusalueella maahan ja hankki joukkueelleen pilkun (aiemmin pelissä van Bommel oli esittänyt vielä surkeamman suorituksen). Myöhemmin pelin aikana nähtiin sitten huvittava hidastus tämän jälkeisestä tilanteesta. Pizarro marssii pallo kädessään (käsi ja pallo selän takana) ja heiluttelee toisella kädelleen pilkulla odottelevalle Makaaylle "pyynnön" poistua alueelta. Makaay ei oikein ymmärrä Pizarron päätöstä ampua pilkku itse ja vedon jälkeen syykin oli selvä. Heikko yritys oli kuin toisinto Sanogon yrityksestä Schalkea vastaan, ja Nikolov sai lepsuun vetoon kätensä väliin ja torjui kulmaksi. Mahtoi Roy nauraa partaansa.
Toisella puoliajalla Bayern luovutti otteensa pelistä, mutta Frankfurt ei halunnut/osannut ottaa tätä vastaan. Niinpä peli jatkui sekavaisena ja heikkotasoisena jälkimmäisen puolikkaan alussa. Yksi tai pari kaukaa kokeiltua laukausta siinä vierailijoilta tuli, Amanatidis pääsi kertaalleen hyvää paikkaan, mutta taso ei riittänyt alkuunkaan. Bayernilta mieleen jäi lähinnä Makaay tolppalaukaus vaparista ja Pizarron kaatuminen rangaistusalueella toistamiseen. Tällä kertaa tilanteesta olisi oikeasti voinut viedä pallon
Elfmeterpunktille, mutta Meyerillä ei ollut munaa tehdä oikeaa ratkaisua.
Loppujen lopuksi ottelu ratkesi enemmän tai vähemmän Vasovskin toiseen keltaiseen ja sitä seuranneeseen punaiseen. Kortti oli erittäin kyseenalainen, sillä yleensä tuosta ei lappu heilahda, vaan siitä tulee korkeintaan vapari. Jos sitäkään. Nyt Meyer näki tilanteen kovin yksi puolisesti, mitä toki auttoi Makaayn nerokas temppu. Molemmat miehet kävivät pientä pystypainia juoksupallossa ja kädet olivat toisissaan kiinni. Vasovskin pysyessä rinnalla Makaay irrotti otteensa, hyppäsi taakse, levitti kätensä ja jäi odottamaan Meyeriä. Korttihan siitä heilahti, sillä tilanne näytti takaa siltä, että Vasovski olisi estellyt Makaayta. Aivan vieressä oli kuitenkin Kyrgiakos, joten hieman ihmetyttää, millä perusteella Vasovski suihkuun lensi, sillä ei Makaay selkeään maalintekopaikkaan olisi päässyt.
Niin tai näin, punakortti päätti sen pienen Frankfurt-hallinnan, joka sitä ennen oli pelissä vallinnut. Kuten noiden maalienkin kohdalla, Frankfurtilla kesti taas todella kauan koota ajatukset kokoon ja päästä peliin mukaan. Bayernilla ei ollut enää mitään hätää, se antoi pelikellon juosta kohti loppua ja antaa tilanteiden kehittyä itsestään. Silloin tällöin isännille tuli puolittainen tilanne, mutta lisämaaleja ei nähty. Lopussa Amanatidisillä oli tilaisuus tuoda lisäjännitystä loppuun, mutta kun taso ei riitä, niin se ei riitä.
Tällä tavalla peli oli ohi, Bayern sai vähemmän ansaitusti kolme pistettä ja itselleni jäi pieni paskan maku suuhun. Ratkaisevat hetket näyttivät omissa silmissäni tulleen turhan heppoisesti Florian Meyerin osittaisella avustuksella. Frankfurt ei ansainnut tappiota, jälleen yksi tasapeli olisi ollut oikeutetumpi tulos. Toivotaan kuitenkin Frankfurtille yhtä ottelua lukuun ottamatta hyvää loppukautta, sillä jos peli näyttää siltä kun ajoittain päivällä ja Saksan [valitettavasti, mutta selkeästi] parhaat fanit jaksavat pitää meininkiä yllä katsomossa, niin kyllä hesseniläiset sen ansaitsevat. Ja siinä sivussa voisivat koettaa ottaa niitä maapisteitä...
