Ei kai Schalkekaan (enää) niin hullu seura ole, että alkaisi vaihtaa valmentajaa ollessaan sarjassa kolmantena? Toki sijoitus hämää hiukan, mikä selviää jo taulukon muita numeroita katsellessa, mutta lieneekö Müllerillä sittenkään kanttia? Potkut ovat aina merkki jonkinlaisesta kaaostilasta joukkueen sisällä, mutta siitä ei vielä ole kysymys. Alavireinen, ehkä hiukan apaattinenkin on Schalken ilme, sen näkee jokainen. Schalke on kyllä tunnettu paniikinomaisesta toiminnasta heti kun jokin menee vikaan, mutta mitä se on koskaan ratkaissut?
Valmentajaa ei tarvitse vaihtaa, jos seurajohdossa hyväksytään tavoitteiden laskeminen hieman alemmalle tasolle. Tässä se suurin ongelma onkin, ja kas kummaa, se on osa Assauerin perintöä. Rudin suuret puheet ja nykyisin seuraa kohti medioissa suuntaama kritiikki luovat järkyttävän paljon painetta nykyjohdolle menestyksestä. Siellä ei ole kellään työrauhaa, Slomkalla ja pelaajilla kaikkein vähiten.
Nykytilanteessa on olemassa [omissa silmissäni] kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on Slomkan potkut ja Daumin kaltaisen miehen palkkaaminen. Kokenut, ansioitunut ja uskottava valmentaja, joka ottaa joukkueen haltuunsa ja kestää paineet. Toinen on se, että Slomka jätetään virkaan, tavoitteita lasketaan ja aletaan rauhassa rakentaa nykyiselle pohjalle.
Itse olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Sarjatilanne on tietysti edelleenkin edullinen Schalken kannalta, mutta Bremen-peliä lukuun ottamatta joukkue ei ole toiminut toivotulla tavalla läpi kokonaisen ottelun. Slomka ei ole päässyt ajamaan kuvioitaan ja tapojaan sisälle, pelaajat eivät ole saaneet kunnollista kosketusta valmentajaan ja tuloksena on kuriton, masentuneen oloinen ja epätietoinen lauma kentällä. Se, että sarjataulukossa ollaan silti kolmantena tasapisteissä kakkosen ja kaudella jo voitetun ykkösen kanssa, kertoo siitä, että potentiaalia riittää. Sarjaohjelman puolesta monet kovat vastustajat ovat jo takana (esim. Bayernilla vielä edessä), joten mitään ei ole vielä menetetty. Mutta nykykehityksellä homma näyttää vaikealta ja tilannehan on jo tietyllä tapaa kestämätön. Noiden Gazprom-miljoonien toivoin tuovan rauhaa seuran sisään, mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, ainakaan kun eri medioita seuraa. Otteet kentällä eivät ole myöskään menneet eteenpäin ja rentoutta ei ole edelleenkään havaittavissa.
Müllerin on tehtävä nyt päätös. Joko mies palkkaa korkean profiilin valmentajan, tai sitten julkisesti myöntää, että tavoitteet ovat ensisijaisesti tulevaisuudessa. Ulkopuoliset tahot varmasti tuisivat varmasti hyökkäämään tuollaisten puheiden takia Schalken kimppuun, mutta jos
"Wir sind Schalker, keiner mag uns, keiner hat uns lieb, aber das ist uns so was von scheissegal"-fraasi pitää muka paikkansa, niin miksi näistä pitäisi välittää? Antaa Ulin ja ajokoirien ulista ja peitellä omaa kyvyttömyyttään pieksemällä suutaan julkisuudessa, tehdään Gelsenkirchenissä omat hommamme ja nautitaan niiden hedelmistä kun aika on.
* * *
On olemassa selkeä syy sille, että olen tietyllä tapaa kateellinen nyky-Werdalle. Se ei ole menestys ja salaattilautanen, se ei ole valloittava pelitapa (Schalkehan pelaa sitä paitsi ajoittain paljon kauniimmin ja paremmin), se ei ole Diego, Miro, Frings tai kukaan muu. Siis ei mikään pelillinen asia. Tuo piirre, jonka haluaisin nähdä Gelsenkirchenissä tulevaisuudessa, on se pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys, joiden varaan nyky-Werda rakennettiin.
Kaikkihan toivottavasti muistavat Thomas Schaafin ensimmäiset kaudet. Mies tuli Werder Bremenin ruoriin vuoden 1999 toukokuun puolivälissä. Siinä toki tuli Pokal vielä samalla kaudella tilille, mutta antaa sen olla. Ensimmäisellä kaudella (1999/2000) Bremen oli yhdeksäs, saldona 47 pistettä (mestari Bayern ja kakkonen Leverkusen 73) ja maaliero +13. Kokoonpano tuolloin oli luonnollisesti erilainen kuin nykyisin, mutta siellä oli muutamia menestysvuosilta tuttuja kavereita (Baumann, Frings, Ailton, jne.).
Kaudesta 2000/2001 ei sanota muuta kuin se, että Bremenin sijoitus seitsemäs, 10 pistettä Dr. Markus Merkin suosikista. Pisteitä 53, maaliero +5. Tuolla kaudella Bremenillä oli jo selkeästi tutumpi nippu kasassa. Löytyi aiemmin mainittujen lisäksi Krstajic, Borowski (ei pelannut BuLissa), Ernst, Stalteri ja muutama muu.
Kaudella 2001/2002 Bremen oli kuudes, (56 pistettä, maaliero +11), neljätoista pistettä Dortmundista. Tuolloin Borowski sai pelata 26 ottelussa, ja joukkueeseen liittyi Ivan Klasnic.
Kaudella 2002/2003 Werda oli taas kuudes, 52 pisteellään (maaliero +1). Bayern vei mestaruuden 75 pisteellä, 16 pisteen eron turvin kakkoseen nähden. Joukkueesta lähtivät tuoksi kaudeksi Frank Rost ja Torsten Frings, mutta joukkueeseen liittyi muuan ranskalainen, omista junnuista nostettiin Christian Schulz ja Nelson Valdezkin esiintyi ensimmäiset kerrat Werder-paidassa tuolla kaudella.
Kaudella 2003/2004 kaikki osui sitten kohdalleen. Mestaruus kuuden pisteen turvin Bayerniin, maaliero +41 (
). Muutoksia koettiin, jokunen aiemmin enemmän vastuuta saanut vaihtoi maisemaa, mutta nämä eivät kuuluneet Frank Rostin luokkaan isoina niminä. Joukkueen rungon kuitenkin muodostivat maalille hankittu Reinke, puolustuksen vanhat tutut Krstajic, Stalteri ja uudet miehet Davala ja Ismaël. Keskikentällä olivat enemmissä hommissa Ernst, Borowski, Micoud, Baumann, Schulz sekä kaudeksi 2001/2002 joukkueeseen liittynyt Krisztian Lisztes. Kärjessä oli edelleenkin Ailton ja tämän aisaparina Klasnic.
Mestaruuden jälkeen Bremen on pysynyt edelleen huipulla, sijoitukset toinen ja kolmas mestaruutta seuranneina kausina. Nythän Bremen on sarjakärjessä. Mestaruuskauden jälkeen Bremenissä on tapahtunut muutoksia, Frings palannut takaisin, Ernst lähtenyt pois, Mertesacker ja Naldo tulleet, Krstajic ja Ismaël lähteneet. Klose on tullut, Ailton häipynyt, Micoud lähtenyt, Diego tullut, jne. Nyt sieltä on noussut vielä nuoria pelaajia lisää esille, Fritz ja Hunt parhaimmat esimerkit.
Pointti on kuitenkin se, että Schaafin aikana rungosta on pidetty kiinni ja lähteneiden pelaajien tilalle on hankittu aina kunnolliset ja huolella tarkastetut korvaajat. Mikään ei viittaa siihen, että meno olisi muuttumassa. Ja kun lisätään siihen päälle suunnitelmat Weserstadionin uudistamisesta (n. 10,000 lisäpaikkaa, juoksurata pois, kaarteet suoriksi, jne.), niin ei voi kuin ihailla sitä tapaa, jolla Bremeniä on hoidettu. Saksan
ehdoton ykkönen tällä saralla.
* * *
Miksi sitten toin Bremenin esille? Siitä syystä, että se toimii loistavana esimerkkinä seurasta ja joukkueesta, jota on rakennettu huolella, maltilla ja järjellä. Schaaf nostettiin omasta amatöörijoukkueesta yllösjoukkueen valmentajaksi ja miehelle on annettu vuosien varrella rutkasti luottoa. Runkopelaajia pidettiin tarpeeksi kauan, omia junnuja nostettiin säännöllisesti kehiin. Hankinnoissa oli järki mukana ja ne onnistuivat. Ei kuulosta kovinkaan paljon tämän vuosituhannen Schalkelta?
Nyt Schalkella olisi varaa ottaa mallia Bremenistä. Gazprom-miljoonat, Arena ja nykyinen kokoonpano riittävät kyllä takaamaan tyydyttävän pelillisen ja taloudellisen menestyksen rakennusvaiheen aikana. Assauerin malli ei toimi sen paremmin kuin se toimi, tosin Merkin ansiosta mielipide on nykyisellään tämä. Ilman kyseistä pillipiipariahan se voisi olla jotain aivan muuta...
Daumista on tätä nykyä vaikea sanoa yhtään mitään. Kiinnostaako paluu vai ei, siinäpä kysymys. Itse veikkaan, että Neururer ei ole enää pitkään työttömänä.
En usko Neurureria nähtävän enää Schalken peräsimessä. Jotain muuta sinne haetaan, Vekkuli-Peter voi mennä Bochumiin.
Daum itse on ainakin epävirallisesti ilmoittanut halukkuutensa palata Saksaan, kaikki on kiinni tarjouksista. Schalkea parempaa pestiä Saksasta ei tällä hetkellä löydä, sillä Hoeness ei miestä ainakaan hae. Schaafin aseman voi kukin tulkita yllä olevan tekstin pohjilta. Dortmund on siellä, mutta tilanne on selkeästo heikompi kuin naapurissa. Herthalla ei ole rahaa, Neverkusen ei ole kiinnostava enää.
