Todellakin ehdottomasti yksi parhaista ja antoisimmista vierasreissuista pitkään aikaan. Cardiff matkakohteena oli oikein miellyttävä. Kaupunki on omalla tavallaan kaunis ja säätkin suosivat. Vaikka ihmisistä suuri osa onkin ihan naurettavia juntteja ja niin sanottua perusbrittiläistä roskaväkeä(mikä ei tietenkään ole heidän omaa syytään vaan brittiläisen luokkayhteiskuntapolitiikan tulosta), ovat he kuitenkin suhteellisen hyväsydämistä, mukavaa ja vieraanvaraista porukkaa. Halpaa kaljaahan tuolla myös myydään. Burger Kingissä on hyvät kasvishampurilaiset ja myös valkoviiniä myydään kaupassa. Reissua ei varmastikaan ihan heti unohda myöskään sen takia, että nyt osui omalle kohdalle se kauan toivottu Suomen vierasvoiton näkeminen paikanpäällä. Aivan mahtava tunne siis. Ei tätä oikein vielä edes voi kunnolla ymmärtää kuinka mahtavaa se oli.
Vaikka mitään turhan yksityiskohtaista matkaraporttia ei jaksakaan väsätä, niin jotain pääkohtia lienee silti hyvä kerrata…Torstaina aloitimme nimimerkki Stoithkovin kanssa matkanteon Katajanokalta hyvissä tunnelmissa, kun Viking XPRS sulki meidät sisäänsä ja laiva lipui kohti Eestin aluevesiä. Olin jo etukäteen päättänyt, että ensimmäinen päivä otetaan varsin rauhassa. Niimpä taxfreestä tarttui mukaan vain muutama sidukka ja pullollinen mietoa metsmaasika likööriä. Matkanteko oli hyvin miellyttävää herkän miedossa humalatilassa. Risteilyn aikana kuvautimme itsemme laivan kannella Suomen lipun kanssa, spekuloimme karsintalohkoa ja muita alan ajankohtaisia aiheita hytin suojissa sekä käväisimme myös laivan baarissa. Menimme nukkumaan hyvissä ajoin, jotta voisimme virkeinä kävellä ulos laivasta seitsemään aikaan aamulla.
Seuraavana aamuna pystyikin hyvillä mielin lähtemään kohti Virukeskusta, jossa Stoithkov päätti siemailla aamukahvit. Ilma oli kuin morsian ja kuulokkeissani pauhasi Haddawayn ”what is love”. Omat salaiset suunnitelmani seitinohuesta päiväkännistä ottivat kuitenkin heti takapakkia, kun kaljaa ei suostuttu myymään ennen kymmentä. No, ei auttanut valittaa vaan hyppäsimme bussiin numero 2, joka ajoi meidät Lennujaamille. Siellä sitten löytyikin melko hyvä lentokenttäbaari, josta sai myös olutta. Tilasimme pubilounaat ja myös muutama ALeCoq piti tyhjentää. Aurinko paistoi mukavasti kasvoille kenttäbaarin suurista ikkunoista ja tunnelma oli kaikin puolin erinomainen. Myös muita suomalaisia näytti löytäneen tiensä Easyjetin lennolle Stanstediin. Nikkejä en nyt muista.
Loppuosa perjantaista olikin sitten melkoista tuskien taivalta, kun yllättäen iski helvetillinen mahatauti lennon aikana. Joku vatsapöpö pääsi kai yllättämään ja Lontossa joutuikin käymään vähän väliä vessassa päästämässä vedet perseestä. Taudin kuvaan kuului myös aivan uskomaton vatsakipu, joka viilteli vatsalaukun pohjaa tasaisin väliajoin. Lontoosta hengailusta ei pystynyt paljoakaan nauttimaan, kun edes ruoka ja olut ei uponnut. Pubissa seisoskelukin oli ihan karmeaa tuskaa. Kaikista vittumaisinta oli sitten istua vielä 4 tuntia Megabussissa ruuhkaisella moottoritiellä pyörtymisen rajamailla. Täytyy kuitenkin myöntää, että 17.30 lähteneen Megabussin tunnelma oli suhteellisen riehakas, vaikka ennen bussin lähtöä linja-autoaseman turvallisuushenkilökunnan edustaja tuli alleviivaamaan että bussissa on täysi alkoholikielto! Foorumistit eivät tästä piitanneet vaan vetelivät omia oluitaan bussin hämärässä. Vastoin satraapin pelotteluita bussista löytyi myös wc, jossa porukka ramppasi kiitettävään tahtiin. Nimimerkki Stoitshkov oli tyhjentänyt sivistyneesti Russki Standard pullonsa limupulloon, josta hän tarjosi kierroksia ympärillä istuville matsikiimaisille foorumisteille. Itse toteutin alkoholikieltoa pilkulleen ja keskityin vaan olemaan paskantamatta housuun. Tunnelma oli siis hyvin apea. Kun Stoitshkov lähti nimimerkki HannuTouru ja HannuTourun tyttöystävän
kanssa Cardiffin yöhön, jäin itse Park Plazan hotlahuoneeseen nukkumaan ja oksentamaan.
Cardiffin perjantaisen haltuunoton estyminen tietysti vitutti rankasti, mutta itse matsipäivää ajatellen ei siitä suurta haittaakaan ollut: lauantaina heräsin arto92maisen pirteänä ja elinvoimaisena. Jo kahdeksan aikaan olin ylhäällä valtavassa kiimassa ja menin ottamaan aamusuihkun. Suihkun jälkeen avasin telkkarin ja katselin kuinka BBC ja Sky Sports näytti karsintaotteluiden ennakkotunnelmia. Ah tätä lutuuria. Kun Stoitshkov ei vielä ollut herännyt, niin päätin laittaa vedenkeittäjän surisemaan juoda pari mukillista Twinings teetä russki standardiin mixattuna. Oikein hyvä päivän aloitus.
Stoitshkovin heräiltyä viimein kymmenen maissa ehdimme vielä käydä hotlan ravintolassa erinomaisella aamiaisella. Maha täynnä olikin asiallista lähteä aistimaan tunnelmaa. Hotellin aulassa vastaan käveli Tihisen Hannu, vanha Klubirunkkari hänkin, ja toivotteli meidät tervetulleeksi Cardiffiin. Aivan aluksi tuli hengailtua Mary Streetillä, jossa vaelteli jo yhdentoista aikaan paljon suomalaisia kisaturisteja, mutta myös wales-paitaisia hemmoja näkyi kiitettävästi. Kadulla myytiin lippuja, huiveja ja muuta fanitavaraa. Ostin laadukkaan Finland-huivin vitosella, kun niin edullisesti sai. Nähtävyyksistä tietenkin Cardiffin linna vakuutti jylhyydellään ja aitoudellaan, vaikka sisään emme innostuneetkaan menemään. Reilun 300 000 asukkaan kaupungin syke ei ollut aamuvarhaisella vielä liian riehakas vaan sopivan unelias ja leppoisa. Joku taisi myös mainita, että Cardiff ei itseasiassa ole oikea walesiläinen kaupunki vaan enemmän English Wales, sen aidon Walesin löytyessä hieman pohjoisemmasta.
Ennen matsia suuri joukko suomalaisia, joihin itsekin kuuluin, kokoontuivat suht suureen aussimestaan(olikos tämä nyt siis se legendaarinen walkabout?), kun muissa baareissa walesiläiset olivat muka ottaneet vallan. Tilasin aika monta Stellaa(lausutaan Stela) ja osallistuin muistaakseni myös prematch pint chantteihin. Istuin myös Piun vieressä ja saatoin olla liian humalassa. Myös nimimerkki FC Apollo oli humalassa. Tunnelma kaiken kaikkiaan oli odottava ja optimistinen. Kansainvaellus oli tässä vaiheessa lähestymässä kliimaksiaan. Myös Pekka #9 oli humalassa. Sen jälkeen taisi olla joku janareiden marssi stadikalle, mutta en ole varma olinko tässä mukana? Ainakin jossain vaiheessa saatoin harhautua itsekseni jonnekin hortoilemaan. Taisipa jopa käydä niin etten ehtinyt stadikalle ennen kick offia vaan saavuin janarimaisesti myöhässä sisään.
Itse matsista muistikuvat ovat jääneet hieman etäisiksi. Sen verran muistan, että tunnelma oli kiimainen, porukka kannusti ja liput liehuivat. Ja tietysti walesiläiset jäivät jyrän alle. Ja Shefki oli jälleen helvetin hyvä pelaamaan. Toki tämä oli odotettuakin. Lisäksi Suomen molemmat maalit ajoitettuna puoliaikojen loppuun tavallaan räjäyttivät suomalaisten villeimmät odotukset kolmen vartin keuhkoamisen jälkeen. Kun pelaajat tulivat kiittämään matsin jälkeen koko sektio osallistui railakkaisiin yhteisaaltoihin. Todella hieno hetki, joka varmasti herkisti useimmat.
Matsin jälkeen olikin sanoin kuvaamattoman euforinen olo. Vierasvoitot ovat kuitenkin sen verran harvinaisia maajoukkueen kannattajille. Tässä euforisessa tilassa tuli törsättyä viimeiset punnat Suomen lippuun, jota sitten kanniskeltiin jurrisesti ympäri Cardiffin katuja. Heti pelin jälkeen vastaan kävelivät Nure ja Innanen, jotka jäivät jutustelemaan kannattajien kanssa. Olivat selvästi aidosti innoissaan iltapäivän tapahtumista. Tuon jälkeen tulikin sitten taas eksyttyä muusta porukasta ja harhauduttua punapaitaisia walesiläisiä täynnä olevaan baariin katsomaan rupuista Englanti-Slovakiaa. Tuolla sitten tuli ”edistettyä” suomikuvaa tunnin verran juttelemalla jonkun englantilaisen random lädin kanssa elämästä ja jalkapallosta. Hieman myöhemmin ajauduin myös kadulla vaihtamaan lauseita paikallisen janarin kanssa, mutta häntä ei miellyttänyt turhan arrogantti ja provosoiva asenteeni. Vittuillakseni vittuilin täysin ystävällisille ihmisille. Keskittykää rugbyyn, Finland is a great footballing country. Kaippa nämä sattumalta tapahtuvat humalaiset kohtaamiset ovat osa sitä hienoa reissukokonaisuutta, jotka tekevät näistä lutuurireissuista niin hienoja, mutta toisaalta usein myös niin kovin häpeällisiä.
Loppuillasta suuntasin ensin Apollon hotellihuoneeseen, jossa olivat paikalla ainakin Ronski Saukko, Arpine Lusene ja Piu. Varsinkin Arpine Lusene osoittautui mielenkiintoiseksi hahmoksi. Muistaakseni join Budwaiseria tai jotain muuta paskaa ja poltimme myös tupakkia Hiltonin vessassa. En kyllä muista mistä juttelimme, toivottavasti ei kukaan muukaan. Hiltonin jälkeen aika kului parissa pubissa, jossa tietysti törmäsi tuttuihin foorumisteihin. Muistaakseni paikalla oli myös Nomina, joka on nykyisin yksi suosikkini kotimaisen naisjalkapallon harrastepelaajista. Tuosta sitten ilta jatkui lopulta johonkin paskaan Indie-mestaan, jonka musiikki ei ollut tanssimisen arvoista ja Apollo meinasi vetää minua turpaan. Alkoi vituttamaan ja väsyttämään ja lopulta lähdin omaan huoneeseen yksin syömään ja fiilistelemään hienoa kiimavoittoa. Lopulta valinta osoittautui pahaksi virheeksi, sillä jos olisin vaan pysytellyt Stoitshkovin seurassa niin olisin päässyt tuon jälkeen vielä polttelemaan irlantilaisten mersuun hassutupakkia, juomaan ilmaiseksi konjakkia paikalliseen matureseuraan ja lisäksi vielä todistamaan Litmasen mäkkärissä käyntiä ja keskustelemaan Peetu Pasasen ja Niki Mäenpään kanssa pelaajien päihteiden käytöstä. Stoitshkov saapui viereeni king size petiimme vasta aamulla seitsemältä, joten mies oli todella väsyneen oloinen. Oli kova työ saada hänet heräämään 11.25 junaan. Aamiaisen skippasimme suosiolla. Jossain vaiheessa iltaa nimimerkki Stoitskov oli myös käynyt taksilla 20 mailin päässä hakemassa Tescosta 5 kiloa pingviini-keksejä, joita ei ollut kovinkaan helppoa aamulla saada mahdutettua reppuun.
Kaikesta huolimatta sunnuntaina oli itselläni yllättävän virkeä olo ja vetäisin päiväkännit hienolla junamatkalla Cardiffista Heathrowlle. Wales/Etelä-Englanti on kaunista seutua minne varmasti voisi harkita joskus vielä palaamista. Toivottavasti jo ensi karsinnoissa lykästäisi? Hieno reissu, hienot kannattajat, hieno Shefki Kuqi. Kiitos kaikille osallistujille.
