Pekkanbauer
Poissa
Suosikkijoukkue: Deepdale Ducks
|
|
Vastaus #155 : 06.06.2009 klo 13:53:38 |
|
Alkaa olla korkea aika niputtaa päättynyt kausi. Tehdään se. Paketoidaan, varastoidaan.
Preston North Endin kausi 2008-2009 oli hyvä, ajan kuluessa arvosanaksi nousee erinomainen. Varsinkin edelliskauteen verrattuna tuloksellista ja pelillistä eteenpäin menoa nähtiin kahmalokaupalla. Leveämmällä materiaalilla ja isommalla kukkarolla (vai ovatko ne synonyymejä?) operoitaessa nousu sarjaporrasta ylemmäs olisi ollut jopa todennäköinen. Nyt kun kautta katsoo taaksepäin, erityisesti yksittäisiä pelejä, niin onhan Preston North Endin pelaajatilanne ollut paikoitellen jopa surkuhupaisen heikko. Runsaasti on niitä pelejä, joissa kokoonpanoon ei ole saatu listaan mahtuvaa 16 tervettä pelaajaa. Hyvä että edes se 11 avaukseen laitettavaa.
Erinomaisen kauden pohjatyö tehtiin vuosi sitten, näihin aikoihin. Puolisen vuotta aiemmin Paul Simpsonin tilalle puikkoihin tarttunut Alan Irvine jakoi edellisen kauden päätteeksi jokaiselle pelaajalle henkilökohtaisen kesäharjoitteluohjelman sisältävän dvd:n. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä joukkue kerääntyi testeihin, ja yhteisharjoittelu päästiin aloittamaan.
Heinäkuun harjoitusottelut sujuivat erinomaisesti. SV Erdal Hallein 04 kaatui Obertraunissa, Itävallassa harjoitusleirin päätteeksi lukemin 11-0. Heinäkuussa pelattiin kuusi muuta harjoitusottelua, joista ainoa tappio tuli Evertonille lukemin 0-1. Skotlannin leirin yhteydessä Motherwellin kanssa pelattiin 1-1 -tasapeli. Heinäkuun lopulla Ross Wallacen kanssa tehtiin lainasopimus, ja toinen hauska uutinen oli FourFourTwo:n kausiennustus, jossa sarjakärjeksi veikattiin (tässä järjestyksessä) Birmingham City, Crystal Palace, Charlton Athletic, Reading, Derby County, QPR. Preston North Endin arvioitiin päätyvän sijalle 13. Heinäkuun huonoin uutinen oli Neal Trotmanin polvivamma, joka piti puolustajan sivussa liljanvalkoisista koko kauden. Toivottavasti hän pystyy vetämään nyt ehjän pre-seasonin ja olemaan käytettävissä tulevalla kaudella.
Preston North Endin elokuu oli erittäin hyvä. Sarjaan saatiin lentävä lähtö Ipswich-vierasvoitolla, ja kuun ainoa tappio tuli Derbylle Carling Cupissa. Uusittu Deepdale avasi ovensa elokuun 16. päivä kotiottelussa Crystal Palacea vastaan, Paul McKenna allekirjoitti uuden kesään 2011 ulottuvan sopimuksen, Richard Chaplow valittiin elokuun pelaajaksi CCC:ssä. Positiiviselle puolelle pitää kirjata myös Paul Simpsonin kalliin katastrofihankinnan Kevin Nichollsin sopimuksen purkaminen sekä maalivahtivalmentaja Andy Rhodesin saapuminen Ipswichistä. Ja tulihan sieltä tietysti Jon Parkin (3-vuotinen sopimus) - joka on aivan oma lukunsa ja ansaitsisi oman pitkän ja paksun kirjansa - sekä Stephen Elliott. Matty Hill siirtyi Elliott-kaupan kompensaationa Wolvesiin, ja Joe Anyinsah lainattiin kuukaudeksi League Onen Brighton & Hove Albioniin. Kesän aikana hankittiin siis Barry Nicholson, Ross Wallace (laina), Jon Parkin ja Stephen Elliot. Loukkaantumiset alkoivat vaivata jo tässä vaiheessa: Chris Brown poti selkäänsä (käytännössä koko kauden pelaten välillä puudutuspiikin avulla), ja Callum Davidson missasi Skotlannin maajoukkueen pelit.
Syyskuussa Preston North Endillä alkoi neljän ottelun mittainen tappioputki, jota voidaan ainakin osittain selittää loukkaantumisilla. Brownin kaveriksi sairastuvalle päätyivät Richard Chaplow, Callum Davidson ja Michael Hart. Niinpä jo tässä vaiheessa jouduttiin tekemään hätälaina: sysipaskaksi ratkaisuksi osoittautunut vasen pakki Jay McEveley Derbystä.
Pitkällä tähtäimellä katsottuna lokakuun paras asia oli ehdottomasti Eddie Nolanin kanssa solmittu kolmen kuukauden mittainen "emergency loan" -sopimus, joka vuodenvaihteessa muutettiin pysyväksi siirroksi. Irlannin U21-puolustaja sai loukkaantumisten vuoksi kauden mittaan rutkasti vastuuta, kasvoi ja kehittyi, ja on tänään edustamassa maataan mm-karsinnoissa. Pelillisesti lokakuu oli huono, viidestä ottelusta kolme tappiota. Callum Davidson loukkaantui taas Skotlannin maajoukkue-edustuksen alla, Chris Brownin, Michael Hartin ja Richard Chaplow:n sairaslomat jatkuivat. Kapeasta ringistä peräti 10 pelaajaa kärsi loukkaantumisista, eikä esimerkiksi puolustajille tai keskikentälle ollut otteluihin hetkellisesti lainkaan vaihtomiehiä. Kuun lopulla Hull Cityn 31-vuotias puolustaja Wayne Brown tuli laina-apuna helpottamaan tilannetta. Lokakuun riemuihin listataan myös Sean St Ledgerin ja Neil Mellorin jatkosopimukset kesään 2012 saakka.
Marraskuu olikin sitten pelillisesti hyvä, ainoa tappio tuli kuun ensimmäisenä päivänä Southamptonille. Syy-seuraus -suhteen alkupäästä löytyy potilaslistan lyheneminen: Callum Davidson ja Chris Brown palasivat kokoonpanoon, samoin Richard Chaplow, joka napsi MOM-palkinnot lähes aina pelikuntoon toivuttuaan. Sairastuvalla jäivät "vain" Liam Chilvers, Neal Trotman, Michael Hart ja Wayne Henderson. Simon Whaley laitettiin kuukaudeksi lainalle Barnsleyn riveihin.
Richard Chaplow:n pelikunto ei valitettavasti kuitenkaan ollut pysyvää. Joulukuussa tuli taas sairaslomapäiviä, ja lasarettikavereiksi hetkellisesti tulivat myös Neil Mellor ja Billy Jones. Itse pääsin näkemään Eddie Nolanin debyyttiottelun (9.12.), ja nuorukaisesta kehkeytyikin kauden mittaan permanenttipuolustaja. Tuloksellisesti joulukuu oli kohtuullinen: kolme voittoa, yksi tasapeli, kaksi tappiota.
Tämä vuosi alkoi Preston North Endin suurella ottelulla: FA Cupissa vastaan asettui Liverpool, jolle pystyttiin tappiosta huolimatta tarjoamaan kohtuullinen vastus Deepdalella. Sarjassa tammikuun ainoa tappio tuli Swansealle. Potilastilanne oli edelleen synkkä, kun Callum Davidsonin loukkaantumiskierre jatkui ja Neil Melloria ja Michael Hartia operoitiin kirurgin pöydällä. Ross Wallace teki kesään 2013 ulottuvan sopimuksen, samoin Eddie Nolanin lainasopimus muutettiin pysyväksi siirroksi. Tammikuussa nähtiin myös ulostamisia. Brett Ormerodin sopimus purettiin (siirtyi Blackpooliin), Jason Jarrett siirtyi myös ilmaiseksi Brightoniin, Lewis Neal Carlisleen yhdessä Joe Anyinsahin kanssa.
Helmikuun ainoa tappio tuli - taas - Southamptonille. Jokaisessa pelissä jopa avauskokoonpanoon jouduttiin nimeämään loukkaantuneita tai toipilaita pelaajia, vaihtomiehet olivat käytännössä kaikki enemmän tai vähemmän rampoja. Helmikuussa nähtiin yhdet treenit, joihin puolustajista osallistui vain yksi ja ainoa terveiden papereilla: Billy Jones. Niinpä Stoke Citystä lainattiin toppari Andrew Davies hätäavuksi. Helmikuun saldoa voidaan jälkikäteen tarkasteltuna pitää erinomaisena, kun huomioidaan, että 22 pelaajan ringistä peleistä puuttuivat säännöllisesti tai epäsäännöllisesti Wayne Henderson, Youl Mawene, Liam Chilvers, Michael Hart, Neal Trotman, Callum Davidson, Eddie Nolan, Richard Chaplow, Barry Nicholson, Neil Mellor, Stephen Elliott, Chris Brown sekä nivusleikkauksessa käynyt Chris Sedgwick. Helmikuussa oli myös nuoren Dominic Collinsin suuri päivä, kun hän allekirjoitti kahden ja puolen vuoden ammattilaissopimuksen.
Preston North End voitti maaliskuussa vain yhden pelin, kaksi pelattiin tasan ja kaksi hävittiin. Loukkaantumistilanne säilyi määrällisesti suunnilleen ennallaan, mutta pelaajamateriaalin vähyys tuli erityisen konkreettiseksi, kun Paul McKenna ja Jon Parkin joutuivat samanaikaisesti kärsimään varoitustilin täyttymisen aiheuttamaa pelikieltoansa. Niinpä esimerkiksi Crystal Palacea vastaan (7.3.) vaihtopenkille jouduttiin nimeämään lähes suoraan nivusleikkauksesta Chris Sedgwick. 14. maaliskuuta pelattuun Coventry City -peliin Sedgwick jouduttiin laittamaan jo avaukseen, samoin lääkärin ohjeiden vastaisesti Youl Mawene, viikkoa myöhemmin Charlton-peliin penkille akillesjänneleikkauksesta toipuva Liam Chilvers sekä nuori Adam Barton, josta tuskin koskaan tulee edes Mestaruussarjan tasoisa peluria. Kun Barry Nicholson vielä mursi kylkiluunsa, hankittiin viimeisenä hätälainapäivänä Lee Williamson auttamaan konehuoneen operointia. Määrällisesti huonosta pelaajatilanteesta huolimatta Danny Mayor passitettiin kuukaudeksi lainalle Tranmere Roversiin sekä Neal Trotman ja Karl Hawley Colchester Unitediin.
Huhtikuussa - pääsiäisen tienoilla - alkoi näyttää siltä, ettei Preston North End selviä pudotuspeleihin, kun kotona kärsittiin karvas tappio paikalliskiusaaja Blackpoolille. Cardiffin etumatka (8 pistettä ja 18 maalia parempi maaliero) vaikutti liian suurelta, pelejä liian vähän jäljellä. Blackpool-tappion jälkeen kaikki sujui kuitenkin kuin sadussa: Doncaster Rovers kaatui vieraissa 0-2, Cardiff City kotona 6-0, ja Birmingham City vieraissa 1-2.
Toukokuun viimeinen varsinainen sarjapeli - vastassa QPR - muodostui klassikoksi. Se oli järjestykseltään 4500. virallinen sarjapeli ja asetelma herkullinen: Preston North Endin piti voittaa päästääkseen pudotuspeleihin, Burnleyn ja/tai Cardiffin pupeltaa pudotakseen pois nousukarsinnoista. Ottelu päättyi riemujuhlaan, katsojien kentälle ryntäämiseen. Play-offs -peleissä Sheffield United oli kuitenkin pelillisesti selkeästi edellä jälkimmäisen ottelun viimeistä puolta tuntia lukuunottamatta. Kapea materiaali tuli tiensä päähän kymmenen pelaajan ollessa enemmän tai vähemmän loukkaantuneina (tai pelikiellossa) viimeisen pelin aikoihin.
Kaikkinensa kausi oli kuitenkin - kuten alussa jo todettua - jopa erinomainen. Valioliiga jäi vielä haaveeksi, mutta tyytyväinen voi olla kokonaissaldoon, vaikka materiaalin kapeus aiheuttaakin hiukan hammasten kiristelyä ja jossittelua. No, ehkäpä sitten ensi kaudella... Huonolta näyttää siinä mielessä, että rahatilanne ei ole kovinkaan kaksinen, joten ostojen kautta tapahtuvaa vahvistumista ei kesän aikana varmastikaan nähdä.
Koko kautta arvioitaessa muutama pelaaja pitää nostaa esille. Andy Lonergan oli tällä kaudella sarjan paras maalivahti ainakin Actim Index -lukujen perusteella, ehkäpä objektiivisesti arvioiden muutenkin. Sean St. Ledger on sarjan paras toppari ja nousi tällä kaudella kantamaan vastuuta koko joukkueesta. Eddie Nolanin debyytti tuli loukkaantumistilanteen pakottamana, mutta nuorukainen vastasi huutoon upealla tavalla ja saattaa tulevalla kaudella olla vaikeasti sivuutettava laitapakkeja valittaessa. Paul McKenna vertyi parhaimmillaan huikeaan vireeseen ja pelasi yhden parhaista kausistaan. Ross Wallace on Valioliigan tasoa oleva laituri ja käytännössä korvaamaton maalitilanteiden luojana. Ja sokerina pohjalla Jon Parkin, Deepdalen uusi kulttihahmo, joka ratkaisi puolenkymmentä ottelua viime minuuttien voittomaalillaan. Ja laihtui kauden aikana 100 kg, elopainoa enää 250 kg, joka nelimetrisessä varressa on aika vähän.
Ensi kauteen voidaan kuitenkin lähteä luottavaisin mielin. Alan Irvine teki edellisenä kesänä ihmeitä joukkueen fysiikkaan, saman ihmeen toivotaan toistuvan. Pelaajista tuskin kukaan poistuu joukkueesta, vaikka huhuja onkin liikkunut esimerkiksi Paul McKennan (Nottingham), Sean St. Ledgerin (Burnley) ja Andy Lonerganin (Blackburn) myymisestä sekä Alan Irvinen siirtymisestä manageroimaan sellaista joukkuetta, jolla on varaa tehdä pelaajahankintoja. Tulopuolella tuskin tapahtuu kummoisiakaan, ehkäpä Lee Williamsonin lainasopimus muutetaan pysyväksi sopimukseksi.
Kesän ohjelma on perinteinen. Kokoontuminen 1.7., jonka jälkeen leiri Itävallassa. Harjoituspelejä joitakin: Chorley (14.7.2009), Bamber Brigde (14.7.2009), Tranmere (18.7.2009), Wrexham (21.7.2009), Stoke City (25.7.2009) ja Wigan (Deepdale, 28.7.2009). Ja sitten vielä Skotlannin korkean paikan leiri päälle, Hibernian vastassa 1.8.2009. Siitä ei ole enää pitkä matka 8.8.2009 käynnistyvään sarjaan. Voitokkaaseen sarjaan.
---
Edit: Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
|