Petteri Sihvosmaisesti voisin kysyä etenikö Espanja loppuotteluun Aragonesin ansiosta, vai hänestä huolimatta?
Kyllä se on ehdottomasti Aragonésin ansiota. Espanjan maajoukkue ei ole ikinä pelannut yhtä tyylikästä ja toimivaa hyökkäyspeliä kuin näissä kisoissa. Eikä puolustus ole ikinä ollut lähimainkaan yhtä tiivis. Eikä joukkueen sisäinen henki ole ikinä ollut lähelläkään yhtä yhtenäinen ja fokusoitunut kuin näissä kisoissa.
Se, että Aragonésin kohdalle on osunut näinkin nälkäinen ja nuorista osaajista koostuva paketti johtuu pitkälti myös Aragonésin kyvystä poimia ne pilaantuneet primadonnat pois kuormasta. Esim. Cescin ja Torresin peluutuksesta on aistittavissa se, ettei tähän tiimiin primadonnia kaivata. Jokainen saa pysyä nälkäisenä, jokainen saa tehdä töitä oman paikkansa eteen, jokainen on ennen kaikkea joukkueen jäsen.
Mutta kunnia kenelle kunnia kuuluu - Espanjalla on poikkeuksellisen lahjakas sukupolvi pelaajia kierrossa. Katsotaanpa hetkeksi menneisyyteen:
La quinta del Cobi sai aikanaan olympiakultaa Barcelonassa (Kiko, Luis Enrique, Guardiola, Abelardo, Cañizares, Alfonso, jne.), mutta ei koskaan täyttänyt tämän aikaansaamia odotuksia aikuisten kisoissa. Nälkä oli jo tyydytetty?
La quinta del Buitre (Michel, Butragueño, Martin Vazquez, Sanchis, Pardeza) sai elää seuratasolla kansainvälisen nöyryytyksen toisensa jälkeen, lähinnä AC Milanin heittopussina, ja ilmeisesti tästä johtuneiden traumojen vuoksi ei saanut ikinä mitään aikaan maajoukkuetasolla.
Jos näihin verrataan, ovat lähtökohdat poikkeuksellisen hyvällä mallilla Espanjan maajoukkueessa. Nyt pelaavat miehet on poimittu jo varhaisteineinä huippujoukkueisiin kehittymään. Cantera-kulttuuri on noussut viimeisen viidentoista vuoden aikana sellaiseen arvoon, että Espanjasta viedään nykyään pelaajia muualle, kun ennen niitä vain osteltiin vahvalla pesetalla (heh) muualta. Nyt poimitaan sitä satoa. Espanjan huiput kantavat vastuuta Madridissa, Barcelonassa, Valenciassa, ARSENALISSA ja LIVERPOOLISSA, kun viimeiset sata vuotta tilanne on ollut se, että Madridissa ja Barcelonassakin omat kasvatit olivat täytekamaa.
Itselleni tuttuna esimerkkinä pieni katsaus Barcelonan canteraan:
Guardiolasta Xaviin, Xavista Iniestaan ja Iniestasta Cesciin. Keskikenttäkasvatit ovat koko ajan hyökkävämmässä roolissa.
Cescistä Messiin ja Messistä Bojaniin. La Masia kasvattaa huippuhyökkääjiä. Ensi kertaa historiansa aikana.
