https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/269024Lukijamme kertoo: Koskettava joulukertomus Joensuun Prisman leluosastolta
Lukijan kirjoitus
Jääkiekkopeli on monen lapsen toivelahja tänäkin jouluna.Jääkiekkopeli on monen lapsen toivelahja tänäkin jouluna.
Alla oleva kirjoitus julkaistiin Karjalaisen mielipidesivulla 22.12.
Sanelin kirjain kirjaimelta K O R V A T U N T U R I, ja viisivuotias lapsenlapsi kirjoitti sen kirjekuoreen, jonka sujautimme Niinivaaran S-marketin postilaatikkoon. Oli marraskuu. Lahjatoiveita oli kaksi: Brio-paloasema ja Stiga-pöytäjääkiekkopeli.
Kesälomareissulla hotellin lapsinurkkauksessa viisivuotias oli vedellyt ja pyöritellyt metallisia muovituppisia puikkoja, joiden avulla sinivalkoiset ja sinikeltaiset ukkelit liikkuivat kentällä.
– Voitko kirjoittaa siihen, että jos vain toisen voi saada, niin silloin jääkiekkopeli? hän pyysi.
Myymälässä ruuhkaa, näyttää Prisman reaaliaikainen asiakasseuranta koko joulunaluslauantai-iltapäivän.
Vasta kahdeksalta illalla väsyneenä vedän maskin kasvoille ja lähden harhailemaan leluosastolle. Pelkkiä jalkapallopelejä.
– Löytyykö jääkiekkopeli?
– Ne on kuule kaikki loppuneet tältä joululta, myyjä sanoo.
Miksi jätin ostosreissun näin myöhään? Ovatkohan ne loppuneet koko kaupungista?
Jatkan Brio-lelujen välikköön, ja yhtäkkiä huomaan vieressäni ostoskärryissä jääkiekkopelin. Kärryihin nojailee iso kolmekymppinen mies, pipo syvällä päässä, musta maski peittää kasvot. Vain silmät näkyvät.
– Mistä sie löysit tuon? kysyn.
– Siitä jalkapallopelin vierestä. Taisi olla viimeinen.
– Voi ei. Mie olisin tarvinnut lapsenlapselle. Se oli ykköstoive. Oltiin kirjoitettu kirje joulupukille.
Pienen hetken miehen maskin ja pipon rajaamat silmät katsovat minua, ja sitten maskin alta kuuluu:
– Ota sie tämä.
Mies kumartuu ja kauhaisee syliinsä suuren litteän laatikon, joka tuskin mahtuu ostoskärryyn, ja ojentaa sen minulle.
– Ootko tosissas?
– Sun lapsenlapsi tarttee tätä enemmän. Mie oon jo kolmekymmentäyksi.
– Mitä?
– Mie toivoin lapsena joka joulu jääkiekkopeliä, enkä koskaan saanut. Ajattelin nyt ostaa itelleni, mutta mie jaksan kyllä oottaa. Voin ostaa ensi joulunakin.
– Et voi olla tosissas.
– No oon oon. Sun lapsenlapsi tarttee tätä enemmän.
– Kiitos sulle tosi paljon. Ootko nyt ihan tosissas?
– Jospa nyt uskoisit.
– Kiitos.
Siinä minä seison Prisman tavarataivaan alla jääkiekkopelipaketti sylissäni ja pidättelen haluani kapsahtaa ison miehen kaulaan koronarajoituksista huolimatta.
Kotona paketoin laatikkoa ja ajattelen niitä mustan maskin yllä tuikkivia tummia silmiä, jotka eivät lapsuuden jouluaattoina koskaan nähneet jääkiekkopeliä.
Mietin lapsenlastani.
Hän saa nyt jääkiekkopelin, mutta toivottavasti myös hän oppii myöhemmin nuoren miehen tavoin luopumaan omista tarpeistaan toisen hyväksi.
Siinäpä vasta lahja.
Kiitos sinulle, mies 31 v. Prisman leluosastolla lauantaina 19.12.2021 klo 20.30.
Helka Sivonen
Hyi vittu.
