Jutta Rautiaisen kolumni: Älä aliarvioi nuorta

[Offside]

Jutta Rautiainen valmentaa KäPa Roma 93-joukkuetta ja kirjoittaa :

ÄLÄ ALIARVIO NUORTA 300608

Mitä enemmän ”plakkariin” tulee vuosia valmentajana, sitä enemmän minua hämmästyttää ja ihmetyttää, miksi maamme jalkapallon taso edelleen on sanalla sanoen surkea. Tyttö- ja naispuolella vuosikausia ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana niin kansallisen kun kansainvälisen kokemuksen saaneena, ymmärsin melko nopeasti missä mentiin ja yhä mennään: resurssien olemattomuus; oli kyse seura-, piiri- tai liittotasosta. Kentällä tämä näkyy todellisten lahjakkuuksien vähäisyytenä ja ammattimaisen valmennuksen puutteena. Koululiikunnassa olen 20 vuoden kokemuksella ja niistä 10 vuotta erityisesti jalkapalloilijoiden osalta havainnut saman ongelman ainakin pääkaupunkiseudulla. Todella lahjakkaita futaajia niin tytöissä kun pojissa on harvoja. Mistä se johtuu, miksi näin on, vaikka jalkapallo on edelleen yksi harrastetuimmista ja suosituimmista lajeista maassamme?

Tällä hetkellä valmennan viidettä vuotta poikia ja olen saanut ”pikakurssin” pääkaupunkiseudun seuratoiminnasta ja päässyt sivusta tutustumaan ikäluokan poikien piiri- ja liittotoimintaan pelaajieni kautta. Kesti 3 vuotta ennen kuin joukkueeni löysi vihdoin seuran, jossa voi ja saa tehdä töitä täysillä ja siihen kannustetaan.  Ammattimainen ote, eikä pelkkä harrastelu, mikä vuosikausien ajan harmitti minua tyttö- ja naispuolella, on pelkkää toiveunta poikapuolellakin tänä päivänä.Pahinta tässä ”puuhastelussa futiksen parissa” olevilla on se tosiasia, että näin me aliarvioimme nuorta futaajaa totaalisesti. Kärsijän roolissa eivät ole ikuiset ”valittajat ja maailmanparantajat”, valmentajat, jojot, vanhemmat, eri kouluttajat, toimihenkilöt, vaan yksittäiset pelaajat ja varsinkin ne harvat lahjakkaat sellaiset.

Siitä kuka on lahjakas ja kuka ei, on varmasti monta eri mieltä. Määritelläänkö lahjakas pelaaja vasta sitten kun hän on valtakunnallisesti piiri-ikäinen, jolloin ensimmäiset ns. ulkopuoliset valinnat tehdään eli valinnan tekevät jotkut muut kuin joukkueen omat valmentajat (mikä ei ainakaan toteudu 93 ikäluokassa, koska siellä on myös seuravalmentaja valmentajan roolissa). Ja mitkä ovat nämä kriteerit lahjakkaasta pelaajasta? Vai onko ensimmäinen maajoukkuekutsu se tapahtuma, jolloin varmasti pelaaja tietää olevansa lahjakas futaaja? Kuitenkin yli 90% nuorten maajoukkuepelaajista vaihtuu, kun saavutetaan 21- vuotiaden maajoukkueikä. Mitä tämä kertoo valintakriteereistä?

Tosiasia on, että on lähes mahdotonta sanoa tai ennustaa kenestä lopulta voi tulla huippupelaaja ja kenestä ei, kun on kysymys nuoresta lahjakkuudesta. Niin moni asia voi muuttua matkan varrella nuoren pelaajan elämässä.  Mutta sen voi ammattilainen jalkapallon asiantuntija nähdä jo melko nuoresta pelaajasta, onko nuorella liikunnallisia kykyjä edes saavuttaa lajissa huippu tai onko hänellä ns. ”pelisilmää”. Ilman näitä kahta perusominaisuutta on ihan turha satsata isompia resursseja nuoreen.

Maassamme ”rankataan” nuoret jo 14 vuotiaana piiri- ja liittotasolla selkeästi lahjakkaisiin ja suureen massaan. Jos olet nuori lahjakas futaaja tässä väliltä, sinun on erittäin vaikea saada toista mahdollisuutta. Ensivaikutelma on se, mikä ratkaisee. Yhteiskunnassamme vallitseva kilpailuttaminen näkyy seuratoiminnassa entistä enemmän. Elämme suoritusyhteiskunnassa, mitä nopeammin sitä parempi. Onko tämä oikein nuorta junioria kohtaan? Eikö jalkapalloa aleta harrastaa ja potkia palloa, koska se on hauskaa? Katoaako hauskuus kovuuden ja kilpailuttamisen toimesta? Pidämmekö lapsia pelkästään koneina, jotka tekevät työtä käskettynä? Eikö jalkapallo vaadi lajina monen vuoden pitkäjänteistä ”työtä” ennen kuin voi saavuttaa edes jotain jälkipolville muistettavaa? Kuka jaksaa tällaista rumbaa päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta vuoteen?

Varsinkin jos olosuhteet ovat kamalemmat kuin köyhällä brasialialaispojalla Copacabanan hiekkarannalla. He voivat pelata päivät pitkät kaveriensa kanssa pitäen hauskaa ja nauttien tekemisestään täysin rinnoin. Täällä taas saman ikäinen juniori joutuu ensin käymään pitkän koulupäivän, sitten sukkuloimaan tuntitolkulla kyydeillä harjoituspaikalle, jossa joku ”alfauros” mylvii ja karjuu päättömiä komentoja ilman järjen häivää illasta toiseen. Tähän kun lisätään kaikenmaailman kyky ja talenttiryhmät ja parhaassa tapauksessa piiri- ja maajoukkueleirit niin nuorella ei ole enää mitään omaa aikaa lepäämiseen saati sitten omakohtaiseen harjoitteluun. Tämä on hinta syntyä kehittyneeseen maahan. Hullua touhua kaiken kaikkiaan!!!

Onko kukaan koskaan ajatellut, miten nuoresta juniorista tuntuu tai mitä hän tästä touhusta ajattelee? En yhtään ihmettele, ettei kukaan pelaajistani ole koskaan saanut edellisiltä valmentajiltaan (siis miltään tasolta) harjoitusohjelmia tai edes vinkkejä tai neuvoja mitä voisi parantaa tai kehittää futaajana. Nuoren olisi mahdotonta sitä edes toteuttaa jo pelkästään ajanpulan takia.

Suomessa jalkapalloa valmennetaan joukkueelle, ei yksilöille, jotka muodostavat joukkueen. Joukkoa on helpompi komentaa ja käskyttää, mutta jos yksilöä halutaan kehittää, ainoa oikea tapa on opettaa. Jalkapallon valmennus on pohjimmiltaan opetustyötä ja sen asiantuntijoita junioripuoli tarvitsee kipeästi enemmän. 10-15 vuotiaan pojan elämä on niin fyysiseltä kun henkiseltä puoleltaan niin monimutkainen tapahtumaketju, että se vaatii aikaa, kykyä ymmärtää nuorta ja osata käsitellä niitä asioita.

Suurimman virhe mikä seuratasolla tapahtuu on junioreiden aliarvioiminen. Se mitä heille valmennuksen osalta tarjotaan on pelkkää ”huuhaata”. Ne rahat, jotka tällä hetkellä satsataan erilaisiin kyky, talentti ja akatemia systeemeihin, voisi sijoittaa paljon paremmin. Niin kauan kun nuori ei tiedä paremmasta, hän tyytyy siihen, mutta kun hän ymmärtää asian, hän tekee jotain sille: joko lopettaa tai vaihtaa seuraa. Mitä nuoremmasta juniorista on kyse, sen vastuullisempi rooli on vanhemmalla. Mutta mitä hän voi tehdä, jos ei tiedä parempaa vaihtoehtoa tai jos sitä ei ole. On sattumankauppaa mistä seurasta löytää edes vastuuntuntoisen ja pätevän valmentajan nuorelle. Saati sitten, että siinä joukkueessa kaikki pelaajat ovat mahdollisimman homogeeninen ryhmä. Nuoren Suomen lanseeraama Kaikki pelaa systeemi on perusajatukseltaan hieno ja hyvä. Ongelman muodostavat vain nämä lahjakkaat juniorit. Mitä järkeä heidän on olla tässä systeemissä mukana? Tämä jos mikä on täydellistä aliarvioimista nuorta kohtaan, jos kuvittelee, etteivät lapset ”kypsy” pelaamaan toverien kanssa, jos joukkueen tasoerot ovat valtavat.

Parhaat parhaiden kanssa ja parhaat valmentajat sinne. Massa massan kanssa ja isät sinne heittelee palloa! Jotta hauskuus saataisiin takaisin pojille, seuratoimintaan tulisi liiton satsata rahaa ja paljon. Silloin kriteerinä tulisi olla valmentajien ja opettajakoulutuksen korkea taso lisättynä futisuraan. Isot rahat seuroille, jotka pystyvät nämä kriteerit täyttämään tai sitten seuran niille joukkueille, joilla nämä kriteerit täyttyy.

Lisäksi seurojen, jotka todella haluavat satsata junioreihin tulisi saada valtiolta ja liitosta avusta oman seuran harjoitusolosuhteiden parantamiseen. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään vakavasti otettavaa seuraa, joka pystyy tarjoamaan niin kesällä kuin talvella kaikille seuran joukkueille omalla harjoitusalueellaan kaikki treenit ja ottelut, Saati sitten klubitaloa, jossa kaikki voisivat ruokailla ja levätä treenien välillä ja tutustua toisiinsa. Ilman näitä olosuhteita Suomessa ei koskaan päästä lähellä pohjoismaisten jalkapalloilijoiden tasoa. Jalkapallokenttä tilanne on esimerkiksi junioreille mahdoton syksyllä, keväällä ja kesällä. Ei ole yksinkertaisesti sopivia paikkoja, missä harjoitella. Onneksi meillä on edes oma talvihalli junioreille.

Kuulin eräillä valmentajapäivillä kerran, kun Jyrki Heliskoski sanoi, kuka se sellainen valmentaja on, joka ei valmenna. Yhä edelleen se monien vuosien jälkeen muistuu mieleeni, kun katson näitä lahjakkaita poikijani suurine unelmineen. Minusta on hienoa, että vielä 14-15 vuotiaina heillä on unelmia. Minä en ainakaan haluaisi tappaa niitä. Vaikka minulla on ammattitaito ja minulla on lahjakkat pojat, valmentajana olo Suomessa on valmentamisen ohella, rahojen keräämistä, vuorojen varaamista, poikien mukana olemista ulkomaanmatkoilla testileireillä, jalkojen huoltamista, poikien kuuntelemista, kasvattamista, otteluiden järjestämistä, jonkun äitinä olemista ja kuskina olemista. Minun vastaukseni Jyrkille on: Kuka on se hullu juniorivalmentaja kuka tällaista hommaa jaksaa vetää joka vuosi vuosia eteenpäin ellei olosuhteita paranneta?

Juuri tärkeimpinä kehitysvuosina poikien valmentajan tulisi olla pitkän ajan sopimuksilla valmentajana, jotta yhteispelin säännöt hioutuisivat ja suhteesta yksilön kanssa tulisi luottamuksellinen ja turvallinen. Silloin vältyttäisiin monilta turhilta konflikteilta, mitä murrosikäisen ja kasvavan nuoren kanssa ilmaantuu ja joukkueen yhteishenki kasvaisi ja suomalainen pelaaja ymmärtäisi syvemmin joukkuelajin merkityksen.

ELI JOSPA ALETTAISIIN SATSATA VOIMAVAROJA ITSE YKSILÖÖN JA HÄNEN KEHITTÄMISEEN FUTAAJANA NIIN EI PETETTÄISI NIITÄ, JOTKA VOIVAT TÄMÄN MAAN FUTIKSEN TASOA TULEVAISUUDESSA NOSTAA ja minäkin valmentajana joskus saisin mahdollisuuden nauttia SUOMEN niin naisten kun miesten mukana olosta EM-kisoissa tai MM-kisoissa ja olla ylpeä suomalaisuudestani!

[tumma jutila]

uuh. tiedän kyseisen "naisen" ja jo ajatuskin vituttaa. ihan saatanan ärsyttävä. ei osaa käyttäytyä kentän laidalla edes vähää alusta, huutaa pelaajille aivan turhasta ja luulee itsestään liikoja

[anoppi]

Ihan asiastahan hän kirjoitti. Perusteema on aivan oikea. 

[Addick]

Tämän tekstin perusteella minusta ei voi koskaan tulla valmentajaa, mutta oliko tuo nyt loppujen lopuksi mikään yllätys kenellekään. Näköjään meidän seurassa tehdään myös aivan väärin, kun minulla on ikäluokan ykkösporukoita valmennettavana ollut ja tulee olemaan.

Minkälainen valmennustiimi tuossa KäPan -93:ssa on? Käsitykseni joukkueesta on sen kaltainen, että Kevin Mombilo on joukkueen suurin tähti ja muutenkin pojat ovat kyllä ihan hyviä pelureita, mutta kukaan ei ole lähelläkään Kevinin tasoa.

[anoppi]

Tämän tekstin perusteella minusta ei voi koskaan tulla valmentajaa, mutta oliko tuo nyt loppujen lopuksi mikään yllätys kenellekään. Näköjään meidän seurassa tehdään myös aivan väärin, kun minulla on ikäluokan ykkösporukoita valmennettavana ollut ja tulee olemaan.

Minkälainen valmennustiimi tuossa KäPan -93:ssa on? Käsitykseni joukkueesta on sen kaltainen, että Kevin Mombilo on joukkueen suurin tähti ja muutenkin pojat ovat kyllä ihan hyviä pelureita, mutta kukaan ei ole lähelläkään Kevinin tasoa.

Onhan siellä mm. Silvakin, erittäin taitavasta kaverista on kyse. Pyörittää peliä keskikentällä.

[R.A]

tällaisia tekstejä voidaan kirjoittaa suuna päänä, mutta milloin on se aika kun Suomessa aletaan oikeasti tekemään oikeanlaista duunia junioreiden kanssa ympäri Suomea?

[Monska]

Aika ympäripyöreää tekstiä, jossa haluttiin kertoa maailmalle, tai oikeastaan pelkästään pienelle lukijakunnalle, sekä foorumin spämmääjille, kuinka hienosti meidän seura toimii ja miten paljon huonompia muut seurat ovat. Myös kritisoitiin Akatemia-toimintaa, mutta syyttäen enimmäkseen Liittotasoa. Akatemiat kuitenkin ovat seurojen projekteja, eikä esim Hämäläinen, vaikka haluaisikin, pystyisi FIM Akatemian varoja suuntaamaan KäPan tekonurmi hankkeeseen. Eikä yksikään tuttuni, joka on Akatemiassa, tai ollut, ole pitänyt toimintaa kritisoinnin arvoisena, päinvastoin.

Kuka tahansa pystyy kirjoittamaan asioiden olevan pielessä. Melkein kuka tahansa omaa sen verran mielikuvitusta, että keksii kolumnille vetävän otsikon. Kolumnin aiheesta, kuin aiheesta, jokainen suomalaisen peruskoulun käynyt kirjoittaa illassa. Mutta kuka viitsisi käyttää omaa aikaansa useiden tuntien, iltojen ja viikkojen edestä, luodakseen vaihtoehtoisen, paremmin toimivan ja enemmän yksilöitä huomioon ottavan kasvatus- ja valmennuskehyksen, esitelläkseen asian niille kuuluvilla foorumeilla? Nämä foorumit ei ole lehtien kolumnipalstat tai Käpylän Spåra. Piirien juniori- ja valmennusvastaavat ottavat mielekkäänö TOIMIVIA ideoita vastaan, ja toimittavat ne eteenpäin. Ainakin Turun Piirissä. Toimiva idea ei ole: KESKITETÄÄN RAHAA OIKEANLAISIIN ASIOIHIN. Se on ainoastaan suunta, otsake, jonka alle voi tehdä yhdessä tai erikseen oman mallinnuksen. Jutta raukka, kun Helsingissä kukaan ei tajua häntä, ja hänen sisällöltään kuivaksi jäänyttä, lupaavasti alkanutta tekstiään.

[mixeri]

Tämä pisti silmään:
"Ja mitkä ovat nämä kriteerit lahjakkaasta pelaajasta? Vai onko ensimmäinen maajoukkuekutsu se tapahtuma, jolloin varmasti pelaaja tietää olevansa lahjakas futaaja? Kuitenkin yli 90% nuorten maajoukkuepelaajista vaihtuu, kun saavutetaan 21- vuotiaden maajoukkueikä. Mitä tämä kertoo valintakriteereistä?"

Väite vai totta?  Tämä on tullut kyseenalaistettua 15v. mj-valmentajalle, ja vastaus oli että Palloliittoa ei kiinnosta maajoukkueringin ulkopuoliset pelaajat, koska systeemi on niin hyvä että lahjakasta junioria ei systeemin ulkopuolelle voi jäädä.....  väite oli hurja ja valitettavasti tämä mj-valmentaja oli tosissaan.  Tietenkin jos systeemin tehtävä on lannistaa kaikki liiton tapahtumien ulkopuolele jäävät, niin systeemi "jossa me kyllä tunnetaan kaikki" on helpompi ylläpitää.

Onneksi kaikki ulkopuolelle jäävät pojat ja tytöt eivät tiedä mitä liitto heistä ajattelee, vaan sitkeimmät jatkavat harjoittelua ja nousevat systeemistä huolimatta esille myöhemmin.

Yhdestä asista 100% samaa mieltä:  jalkapallon taso suomessa on menossa suhteellisesti alaspäin ja oikeaa tekemistä on liian vähän.  Liitto keskittyy liian harvoihin ja piirien käytännön valmennusapu ja -tuki seuroille on edelleen täysin nollatasolla.  Vastuu jää yksin seuroille, joilla on taas hyvin harvoin mahdollisuutta oikeasti valvoa valmennuksen suuntaa saatika oikaista sitä.

[joks11]

Resursseja on liian vähän. Niin seuroilla kuin piireilläkin. Liitosta en tiedä.

Suomalaisen juniorijalkapallon ongelmat ovat sellaisia, ettei niitä Liiton taholta kyetä ratkaisemaan ilman suurta organisatorista muutosta. Epäilen näin koskaan käyvän, koska Liitossa pyörii sellaista henkilöstöä aivan liikaa jotka ovat paikkansa "ansainneet" vuosikymmenten ruohonjuuritason seuratoimijoina ties missä Piirissä. Mitään pitkäkantoisia, jalkapalloa eteenpäin vieviä päätöksiä ei voi odottaa henkilöiltä, jotka ovat toimessaan palkkioksi jostain mitä ovat joskus tehneet tai jättäneet tekemättä. Samoissa toimissa pitäisi olla henkilöitä, jotka ovat uusiutumiskykyisiä ja joilla on jo toimeen hakiessaan uusia konkreettisia ideoita siitä miten hommaa pitäisi jatkaa. Nyt näin ei ole.

Siksipä Jutta ei oikein ymmärrä mistä on kyse. Juniorijalkapalloilumme kehittyy ainoastaan seurojen kautta. Se on valitettavaa, mutta totta. Olemme niin käsittämättömän paljon jäljessä esimerkiksi länsinaapurimme jalkapalloilua, että mikään Liiton maajoukkuehölmöilyn korjaaminen ei sitä muuksi muuta. Tavoitteellisia, junioriensa kehittymiseen satsaavia seuroja on vielä niin harvakseltaan, etteivät niiden joukkueet saa tarpeeksi vastusta. Ei ole toimijoita, nimenomaan osaavia toimijoita, eikä ole näkemystä eikä tahtoa.

Suunta on kuitenkin oikea. Ammattilais- ja puoliammattilaisvalmentajien määrä kasvaa vuosi vuodelta, hitaasti mutta varmasti. Mitään suurta loikkaa kehityksessä tuskin tulee koskaan, mutta jonkin ajan kuluttua taustavoimiemme kehittyminen alkaa näkyä myös tuona suhteellisen tason nousemisena. Tällä hetkellä vain yksittäiset joukkueet(ei siis edes seurat) pystyvät haastamaan ulkomaisetkin vastustajat, ja toivon ja varsinkin uskon että määrä tulee nousemaan jo lähivuosina.

Tähän on päästy työllä, ja työtä tehden tästä pitää myös jatkaa eteenpäin. Kolumneja voi kirjoitella jos tykkää, mutta katkeruudella ei saa aikaan muuta kuin oman turhautumisensa.

[*katkarapunen*]

joks 

Näin juuri! Seurojen sisällä joukkueiden toimintatavat ovat niin erilaisia... Tärkeintä että seurat pystyvät kehittämään toimintansa ja tarjota kaikille pelaajilleen sopivia kehittymis mahdollisuuksia.

Ja toinen juttu on se että osaava joukkuejohtaja antaa ikäluokalle PALJON ja tätä tietämystä tulisi hyödyntää seurojen toiminnassa nykyistä paremmin.

Tärkein tehtävä ei pienimmissä seuroissa ole menestyminen kilpapuolella vaan lasten ja nuorten kasvattaminen ihmisinä.

[Stürmer]

Jälleen kerran haluan muistuttaa siitä, että viime kädessä ne todelliset huiput syntyvät aina oman innostuksen, motivaation ja harjoittelun tuloksena omalla ajalla.  Seurojen tärkein tehtävä olisikin tarjota ohjauksen lisäksi ympärivuotiset ja laadukkaat olosuhteet tälle omatoimiharjoittelulle.  SIITÄ on Suomessa kaikkein pahimmin pulaa semminkin kun nykynuoret eivät juuri hiekkakentillä viihdy.

Pienillä asioilla on käytännön tasolla kuitenkin valtaisa merkitys, eli kuinka monella junnulla on esimerkiksi vapaa-aikanaan ja mielellään vielä ympärirvuotisesti ja lähellä kotiaan käytössään vaikkapa:

- (nurmi)kenttä
- isot/pienet maalit & verkot
- potkuseinä
- pujottelukepit
- treenikaveri ?

Näistä erityisesti potkuseinä on korvaamaton apuväline, jolla saadaan ilman kaveria huikea määrä toistoja mm. syöttöjä, ensimmäistä kosketusta, haltuun-/mukaanottoa, kääntymistä pallon kanssa, jne...

Mitä ympärivuotisuuteen tulee, niin jonkin verran näkee sisähallien nurkissa viihtyviä aktiiveja, jotka ilta illan jälkeen ovat paikalla hyödyntämässä hallivuorojen tyhjiä sloteja.  Mutta ilman halleja ei ole mitään mahdollisuutta ympärivuotiseen laadukkaaseen tekemiseen edes tällä tavalla.

[Jyrsijä]

uuh. tiedän kyseisen "naisen" ja jo ajatuskin vituttaa. ihan saatanan ärsyttävä. ei osaa käyttäytyä kentän laidalla edes vähää alusta, huutaa pelaajille aivan turhasta ja luulee itsestään liikoja

Smam. Riidat pk:ssa aiheutti nimen muuttumisen käpaksi aikoinaan. Tyly ihminen täytyy myöntää. :

[Konate]

!HUOM! JUTTA ON NAINEN !HUOM! 

[Körmy]

!HUOM! JUTTA ON NAINEN !HUOM! 

Aika todella paska provo. :keskari:

Jutan henkilökohtaisesti tuntien hän jos joku valmentajana tietää paljon ja saa pelaajat syttymään tärkeisiin peleihin.
Toki hänen huudot meni välillä vähän yli, mutta nekin huudot olivat kannustavia tai ohjaavia.

Jutta Rautiaisia lisää! 

[joks11]

Aika todella paska juttu. :keskari:

Jutan henkilökohtaisesti tuntien hän jos joku valmentajana tietää paljon ja saa pelaajat syttymään tärkeisiin peleihin.
Toki hänen huudot meni välillä vähän yli, mutta nekin huudot olivat kannustavia tai ohjaavia.

Jutta Rautiaisia lisää! 

Tietynlainen "ylireagointi" voi olla ainakin välillä ihan hyväkin asia. Pelaajat huomaavat, että valmentaja todella haluaa voittaa pelin.

[Körmy]

Tottakai, joukkueena voitetaan, joukkueena hävitään ja mielestäni valmentaja on osa joukkuetta.

[anoppi]

Tottakai, joukkueena voitetaan, joukkueena hävitään ja mielestäni valmentaja on osa joukkuetta.

Ihanko tosi? mulle aivan uus tieto.  

[Karvapallo]

Surkeita ja kateellisia koko arvostelijoiden lössi.
Omat avut eivät riitä parempaan

[Maanpulustaja]

Surkeita ja kateellisia koko arvostelijoiden lössi.
Omat avut eivät riitä parempaan

Moi, Jutta Rautiainen !! 

[mixeri]

Jälleen kerran haluan muistuttaa siitä, että viime kädessä ne todelliset huiput syntyvät aina oman innostuksen, motivaation ja harjoittelun tuloksena omalla ajalla.  Seurojen tärkein tehtävä olisikin tarjota ohjauksen lisäksi ympärivuotiset ja laadukkaat olosuhteet tälle omatoimiharjoittelulle.  SIITÄ on Suomessa kaikkein pahimmin pulaa semminkin kun nykynuoret eivät juuri hiekkakentillä viihdy.

Pienillä asioilla on käytännön tasolla kuitenkin valtaisa merkitys, eli kuinka monella junnulla on esimerkiksi vapaa-aikanaan ja mielellään vielä ympärirvuotisesti ja lähellä kotiaan käytössään vaikkapa:

- (nurmi)kenttä
- isot/pienet maalit & verkot
- potkuseinä
- pujottelukepit
- treenikaveri ?

Näistä erityisesti potkuseinä on korvaamaton apuväline, jolla saadaan ilman kaveria huikea määrä toistoja mm. syöttöjä, ensimmäistä kosketusta, haltuun-/mukaanottoa, kääntymistä pallon kanssa, jne...

Mitä ympärivuotisuuteen tulee, niin jonkin verran näkee sisähallien nurkissa viihtyviä aktiiveja, jotka ilta illan jälkeen ovat paikalla hyödyntämässä hallivuorojen tyhjiä sloteja.  Mutta ilman halleja ei ole mitään mahdollisuutta ympärivuotiseen laadukkaaseen tekemiseen edes tällä tavalla.

Tämä kirjoitus on hyväntahtoinen mutta toivottavasti suomalaisen jalkapallon ihtohimoiset vaikuttajat ovat kanssani samaa mieltä siitä että yllä mainituista seikoista tärkein on kuitenkin se motivoitunut ja hyvä valmentaja.  Se on ihan sama millaisia keppejä jätkillä on, ne kyllä keksii sen itse jos valmennus on hyvää ja intohimoista.

Minä väitän että alla 10% suemen junioreista saa hyvää valmennusta ja siksi jalkapallo ei kehity.  Ruotsi ja Norja ovat menossa nyt valovuoden edelle, ja meillä ei ole Palloliiton toimesta minkäänlaista ohjelmaa millä tämä ero saataisiin umpeen.  Kaikki Pelaa ei sitä tee, vaikka tuokin liitolle palon maksavia lisenssinhaltijoita lisää.

Me olemme jäämässä jälkeen, suunta on väärä, ja viimeinen joka sen huomaa on varmaankin Palloliitto.

[one happy camper]

Pienillä asioilla on käytännön tasolla kuitenkin valtaisa merkitys, eli kuinka monella junnulla on esimerkiksi vapaa-aikanaan ja mielellään vielä ympärirvuotisesti ja lähellä kotiaan käytössään vaikkapa:

- (nurmi)kenttä
- isot/pienet maalit & verkot
- potkuseinä
- pujottelukepit
- treenikaveri ?

Näistä erityisesti potkuseinä on korvaamaton apuväline, jolla saadaan ilman kaveria huikea määrä toistoja mm. syöttöjä, ensimmäistä kosketusta, haltuun-/mukaanottoa, kääntymistä pallon kanssa, jne...

Muut kohdat ovat mielestäni melkeinpä yhdentekeviä, mutta olen itsekin pitkään ihmetellyt minkä takia kenttien reunoille ei rakenneta enemmän näitä potkuseiniä. Pienen opastuksen kautta (muista käyttää molempia jalkoja, harjoittele paljon myös ulkoteräpotkuja jne.) voisi motivoituneen nuoren potku- ja syöttötekniikkaa sekä valikoimaa parantaa huomattavasti. Mielestäni on surullista, ettei vielä B-junnujenkaan SM-sarjatasolla näe juurikaan pelaajia, joilla on oikeasti monipuoliset syöttö- ja potkutaidot tai edes säällinen "huonompi" jalka.

[GBK]

naiset + jalkapallo =  :keskari:

[pallojalassa]

aikas opettavainen tarina tämäkin. Fanaattinen valmentaja saa käsiinsä joukkueen jossa on pari huippua jolla sitten tehdään historiaa. Hetki menee ja homma alkaa kusta kuten käpan kanssa kävi. Vähänkin tiukemmissa peleissä ainoastaan parhaat pelaa ja muut istuu penkillä ihmettelemässä Kevinin taitoja. Näinkö 'huippu' valmentaja kehittää 'yksilöitä'? Kun sitten nämä muutama huippu siirtyy pois niin valmentajalla ei riitä intoa kehittää muita vaan vaihtaa maisemaa. Joukkue pärjää muutaman vuoden ja pelaajat kuvittelevat olevansa tähtiä kunnes totuus valkenee jolloin edessä on karu arki ja kuten tässä pelaamisen lopettaminen.
Tarinan opetus? Fanaattisuus on valmennuksessakin pahasta.
Kysymys: kun kirjoitatte 'lahjakkuudesta' niin ottakaa selvää mitä se tarkoittaa.



Re: KäpylänPallo 93 Roma - Viimein paras?
Lähetetty: 4.8.2008 01:01
Kai Pahlman-turnaus, eli epävirallin SM-turnaus oli kaikin puolin paha floppi. Sijoitus 14/16 ja saldona yksi voitto ja viisi tappiota. Muistettava on että meillä ei ollut läheskään paras kokoonpano ja vaihtomiehiä parhaillaan kaksi. Silti peli oli luvattoman huonoa ja kaiken kruunuu taitokisojen viimeinen tila.

pyrkka

Suosikkiseurat:
Liverpool FC

Re: KäpylänPallo 93 Roma - Viimein paras?
Lähetetty: 23.11.2008 17:45
Käpa Roma hajosi n. kuukausi sitten ja sen jälkeen alkaneessa Käpa B:ssä ei ollut tarpeeksi pelaajia, joten sekin lopetettiin. Itse tein tänään lopullisen päätöksen, että lopetan jalkapallon.

pyrkka

Suosikkiseurat:
Liverpool FC

Re: KäpylänPallo 93 Roma - Viimein paras?
Lähetetty: 23.11.2008 18:51
Oho. Eikös se ollut ainakin kun katsoin Helsinki-Cup-tuloksia, niin aika hyväkin joukkue ? Miten se noin vain hajosi ?
http://www.adressit.com/mm2010
Tuomas Virkkunen selostamaan MM-kisat 2010 !

Kaksoiskameli

Paikkakunta:
Kamelila
Suosikkiseurat:
Nac Breda

Re: KäpylänPallo 93 Roma - Viimein paras?
Lähetetty: 19.12.2008 23:51
Valmentaja lähti ja hajotti jengin 

[Pyrkka]

Ei se joukkue nyt ihan pelkästään Kevinin ja Dasin varassa levännyt. Mukana oli mm. Atlantiksen(4), Gnistanin(2), Futuran(5), PKn(1),HJK(1) ja Valtin (2) parhaimmat/parhaimmistoa olevat pelaajat. Ongelmaksi vain muodostui Jutan lähdön jälkeen se, että Jutta halusi Käpan parhaimpia pelaajia HJK:hon eikä ajatellutkaan vaihtoehtoa, että uusi valmentaja voisi jatkaaa Käpa Roman toimintaa. Oikeastaan joukkueen pelaajista enää n. 5 panostaa jalkapallon ja muut lopettivat tai höntsäilevät huonomissa porukoissa, vaikka tasoa olisi korkeammalle, mutta kukaan ei tainnut lähteä edes yrittämään.

[pallojalassa]

Ei se joukkue nyt ihan pelkästään Kevinin ja Dasin varassa levännyt. Mukana oli mm. Atlantiksen(4), Gnistanin(2), Futuran(5), PKn(1),HJK(1) ja Valtin (2) parhaimmat/parhaimmistoa olevat pelaajat. Ongelmaksi vain muodostui Jutan lähdön jälkeen se, että Jutta halusi Käpan parhaimpia pelaajia HJK:hon eikä ajatellutkaan vaihtoehtoa, että uusi valmentaja voisi jatkaaa Käpa Roman toimintaa. Oikeastaan joukkueen pelaajista enää n. 5 panostaa jalkapallon ja muut lopettivat tai höntsäilevät huonomissa porukoissa, vaikka tasoa olisi korkeammalle, mutta kukaan ei tainnut lähteä edes yrittämään.

Tämä tarina on nähty moneen kertaan. Joukkue alkaa elää omaa elämäänsä kun pärjää. Valmentaja kokee olevansa jumala ja luulee juuri keksineensä jalkapallon. Kun katselee kuinka paljon pelaajia on esim vaihdossa makuutettu niin sekin on tyypillistä. Valmentaja ajattelee että peluuttaminen on joku iso juttu ja taktiikasta tulee elämää suurempi juttu. Yhdenlaista fanaattisuutta tämäkin. Ja mitä tästä sitten seuraa? Valmentaja saa muutaman sulan hattuun, pelaajat kuvittelevat hetken olevansa talentteja. Kun joukkue hajoaa niin paluu arkeen on ankea. Vain muutamat todelliset kyvyt jatkavat matkaansa kohti uusia haasteita. Vaihtopenkkiläiset ovat pudonneet kyydistä huomaamattaan. Tyypillistä on sekin että nämä eliittii joukkueet eivät pärjää taitokisoissa. Tämä on seurausta huonosta valmennuksesta. Yleensä vaan nämä talentit joita on höösattu liikaa eivät viitsi nähdä vaivaa taitojen kehittämisessä vaan pärjäävät kuka minkäkin ominaisuuden ansiosta. Menee muutama vuosi niin tämä taidon puutteesta tulee este todelliselle menestykselle. Ja tähänkin valmentajalle on vastaus valmiina: taitokilpailut eivät ole jalkapalloa ja siksi niitä ei pitäisi ollenkaan tehdä ja harjoitella. Ja mitä tuohon jutan osallistumiseen pelissä tulee niin hänelle pelaajat ovat pelkkiä marionetteja joita hän yrittää vetää ja ohjata kentän ulkopuolelta. Miten se oma ratkaisu ja päätöskyky pelissä voisi kehittyä. Pallollista ei koskaan pidä ohjata kentän ulkopuolelta!