Viiniä, roskia, bommauksia ja Tottia
Jostain syystä siirtymät Seutulaan on ollut viime aikoina raivostuttavia kokemuksia. Mikään ei ole turhempaa kuin liian aikaiset aamuherätykset, jolloin joutuu Tampereelta lähtemään epäinhimilliseen aikaan kohti Vantaata ja jättämään yleensä viime tingassa auton kalliiseen 1-alueen pysäköintiin. Tyypillisesti pitää unohtaa vaikka sisävalo päälle, vain huomatakseen kotiin lähtiessä autonakun olevan tyhjä. Toisaalta tällä keinolla paikalle voi saada nuoren, vetävän mimmin korkokengissä ja jakkupuvussa lataamassa autonakkua. Jollakin matkalla tuli tsekattua noita halvempia lentokenttähotelleja, jotka nekin tuntuvat olevan homeessa ja yöpymiseen sisältyvä parkki on jossain hevon perseessä, linja-auto yhteyskin on heikohko. Taksireissu noista yleensä tulee. Lisäksi homeinen Best Western kokolattiamattoineen jättää muutaman homeitiön keuhkoputkiin niin, että matkalla voi nauttia kurkkukivusta ja vuotavasta klyyvarista. Pitääkö alkaa käyttämään Hiltonia? Tuohan näyttää nyt sitten todella oksettavalta kermaperseen kitinältä! Mitäs siellä todellisuudessa tapahtuukaan?
Lentokenttäjuna Tampereelta Helsinki-Vantaalle osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja liput oli etukäteen varattuna huokeita. Lisäksi junasta saa kaljaa jolla pystyy näppärästi kompensoimaan halpaa matkaa ja Tikkurilassa voi lisäksi jättäytyä baariin käyttämään taskunpohjalla inhottavasti hankaava matkakassa. Ei enää ylihinnoiteltua parkkia, saapumisia viime tingassa (siis ei helvetti klo 06 lähteviä lentoja pitäisi varata) tai kiertelyä Helsingin kautta tai unohtumisia jonnekin kuppilaan koomailemaan. Nyt kerkeää ottaa kentällä haltuun muutaman tutun romanistan, pari stobea ja koneeseen nuokkumaan. Helsinki-Vantaan vahvuus on tupakointitila. Jokseenkin käsittämätöntä miksi useat lentokentät on savuttomia, sehän on varma keino aiheuttaa turhaa hermoheikkoutta himoröökaajilla. Ei sillä etteikö jokaisen kannattaisi lopettaa, mutta jotain rajaa ihmisten holhoamiseen. Eihän sinne röökinsavuun kenenkään ole pakko mennä ja noi ilmastoinnit on nykyään ihan toimivia. Toki tupakkamies röhii ja haisee hiton pahalta, mutta niin haisee hikoilevat läskit ja housuun paskovat lapsetkin. Minkä sille voi?
Rooma, Rooma, Rooma… pitkästä aikaa.
Ilma suosii toukokuun loppupuolella, taskussa polttelee liput Francesco Tottin viimeiseen peliin, suunnitelmia on sadoittain ja yritystä niiden toteuttamiseen ei ole lainkaan. Olisi kiva käyttää tällä kertaa aikaa enemmän Rooman pohjoisissa osissa, joka on jäänyt vähän vähemmälle liikkumiselle. Mutta sattumaa tai ei, majapaikka on varattuna tutuksi käyneestä San Lorenzosta, heti miten Termiinin takaa. Ehkä näin talven jälkeen kuumottaa vähän terassit ja mitään erityisempää syytä ei ole minnekään sykkiä. Ruokaa ja viiniä, se riittää.
Termiini kylkeä pitkin kulkeminen San Lorenzoon on yöaikaan tunnetusti jossain määrin epämiellyttävä kokemus ja nyt päivälläkin kodittomien, spurgujen ja paperittomien turvapaikanhakijoiden määrä on huomattava. Ehkä öisin kannattaa tosiaan suunnitella toinen reitti, päivällä toi nyt ei ole Aleksis Kiven katua kummoisempi kokemus. Kapeita jalkakäytäviä, muurin kylkeä pitkin hiipimistä, sekavia risteyksiä ja ei hemmetti… Rooman liikenne tuntuu enemmän kaaokselta kuin viimeksi. Hellettä ja vituttaa. Peri roomalainen olo, mutta järkevät paikalliset pyrkivät ulos kaupungista, ehkä Sperlongan rannalle, vanhaa tätiä tervehtimään satojen kilometrien päähän tai sitten vaan hotellilomalle jonnekin muualle. Turistikausi on siis alkamassa ja kuumuutta hehkuva Rooma alkaa täyttyä miljoonista turisteista. Itselläni on vain yksi kokemus Roomasta pahimmasta sesonkikaudesta ja ei koskaan enää sitä kiitos. Heinäkuussa kannattaa mennä vaikka Saimaalle tai Puntalaan. Ehkä nämä toukokuun kaksi viimeistä viikonloppua ovat ne ihan vihoviimeiset hetket kurkata Rooman kesään, mutta saa näissäkin päivämäärissä varautua tiellä tököttäviin aasialaisiin, ovensuut tukkiviin lapsiperheisiin, kännisiin britteihin, vittuuntuneisiin paikallisiin ja eksyneisiin norjalaisiin. Siis tämän takia ihmisen tulisi pysyä kotona.
Majoitus oli säädetty keskelle San Lorenzon opiskelija- tai jonkinasteista vaihtoehto kaupunginosaa. Kuvista päätellen sopivan hippi ja hinnasta päätellen ihan paska (jota se ei todellakaan ollut!). Pari tuntia jäi aikaa väistellä koiranpaskoja ja koikkelehtia nahkakengissä helteisissä Rooman mukulakivillä. Tässä vaiheessa ainoa järkevä ratkaisu on istua viinille ja katsella punkkareita, taideopiskelijoita, pummeja ja toisia turisteja. Tai oikeastaan San Lorenzossa tuntui päivällä olevan hieman hiljaisempaa tuon turismin kanssa. Spugeille ja pummeillehan täällä ei ole tapana olla erityisen törkeä, mutta toisaalta terassilta hilujen kylväminen saa ne kyllä haistamaan haaskan. Ei varsinaisesti haittaa muuten, mutta kannattaa välillä tsekkailla missä on puhelin, olkalaukku jne.
Majoituksen järjestäjä tuntui olevan myöhässä ja ruuhka klo16 onkin aivan helvetillinen. Saavuttuaan heppu kiroaa Rooman liikenteen syvimpään helvettiin ja sanookin sen vain muuttuvan vuosi vuodelta sumpummaksi. Tätä peilaten auton vuokraaminen Roomassa tuntuu huonolta vaihtoehdolta, mutta prätkällä tuolla voisi päästä näppärämmin liikkumaan. Julkinen liikenne Roomassa on kattava, vaikka aikataulujen tulkinta on aika turhaa ja toisinaan se odottamasi raitiovaunu ei välttämättä koskaan saavu. Majoitusheppu kertoo viettävänsä biitsillä koko viikonlopun heti kun se heittää meille tiirikat kämppäänsä. Noi biitsit on kuulemma aika nastoja, mutta siis minähän en oikein tajua mikä viehätys on maata ahtailla rannoilla (kesäisin nuo Rooman rannan on todellakin täynnä) tuntemattomien kanssa. Sama juttu Lapissa itikoiden keskellä. Jos evoluutio olisi tarkoittanut ihmisen itikan ruuaksi, niin ihminen ei olisi oppinut koskaan rakentamaan kaupunkia ja se olisi jäänyt istumaan sinne hemmetin havumetsään. Oli miten oli, onneksi on Rooma.
Kämppä löytyykin keskeltä San Lorenzon sykettä, jota tosin päivä aikaan siellä ei ole. Luukku oli sisustettu matkailijoiden tervehdyksillä, AS Roman mestaruusviirillä, tyyppi heittää vielä jääkaappiin safkaa ja antaa muutaman tipin yöelämään, jotka tuntuvat jokseenkin ilmiselviltä niille jotka Roomassa ovat joskus käyneet. Parhaat ja halvimmat pizzat sekä stobet keskustassa on San Lorenzossa, Trasteveressä löytyy monenmoista, mutta on vähän kalliimpaa. Todelliset kulinaristiset elämykset löytyykin sitten sopivan välimatkan päästä keskustasta eli pitäisi kai ottaa metro alle ja painella syrjäseuduille hyvän ruoan perässä. Kaveri sanoi, että tuo joka aamu aamupalaa, mutta mietitäänpäs tätä paahtoleipä fetissiä hetki.. Roomassa ja matkoilla noin yleensäkin aamutorien kiertely ja ruokakaupassa käyminen on oikeasti aika nastaa. Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, hyviä juustoja heti aamusta, tuoretta mehua, vastaleivottua leipää, ehkä vähän skumppaa. Näin toimii kunnon keskiluokkainen dille? Muistoja ovat enää aamubisset ja aamun raikas dekadenssi.
Insurrezione Giallorossa
Vastoin yleistä kuvaa Roman ultrista löytyy myös antifa siipi, joka näkyy pääasiassa täällä San Lorenzossa. Antifajengi on vähän keskimääräistä Ultraryhmittymää nuorempaa sakkia, joten toivoa sopii että ilmapiirin muutos Curvassa on todellisuutta kun minun ikäluokkani saadaan syrjäytettyä yleisestä taantuman ilmapiiristä. Samanlaisia paskiaisia ne toki on kuin rasistiset kaimansa, mutta näiltä jäbiltä tulee maiharia natsin suuhun kun kohdalle sattuu. Onko hiljainen hyväksyntä yhtä junttia kuin turpaanveto?
Muutenkin vahvasti kämpän ympäristössä mentiin antifa meiningeissä. Crustia ja hippiä hiipi kulmilla. Crustit haisee yhtä paskalle Italiassakin ja koirat lönköttää onnellisen oloisena rastojen perässä. Hipit tuo mukanaan ihanan yritin tuoksun, joka putkahtelee vähän joka kulmalta vastaan, vapise De Wallen! Jos yrttihommat kiinnostaa, niin San Lorenzo on Roomassa siihen sopiva alue, vaikka tosin et siltä pysty välttymään missään muuallakaan yöelämässä. Ganja onkin paljon yleisempää viihdekäytössä kun brenkku, mutta brenkkuhommiakin riittää kun kaivat sopivat pubit esille. Roomassa on vilkas yöelämä.
Niin tosiaan, Toukokuun viimeinen viikonloppu 2017 Roomassa. Kaupungissa raivoaa todellinen Tottimania. Paikalliset ja turistit kantavat paidoissaan Tottia, ruokakaupassa on Totti, radiossa Totti, seinien bommauksissa Totti, auton hajusteessa Totti, Totti, Totti, Totti…
Roma Club Finlandia hoitaa aina aivan mahtavasti liput matsiin ja eihän todellista matkan syytä voi edes peitellä. Roma Club Finlandia on loistava rinkirunkkauskerho ja monia jäseniä tavatessaan ilmassa on aina pientä yhteisöllisyyttä, liput järjestyi tähän nopeasti loppuunmyytyyn spektaakkeliin hienosti, kaikki samaan sektioon. Huhujen mukaan moni clubikin oli jäänyt ilman lippuja, mutta RCF tietojeni mukaan sai kaikki liput mitä olivat tilanneet. Kai siellä puheenjohtaja taputellut oikeita olkapäitä yöelämässä? Muilla clubilaisilla oli joku fanclubien välinen futisturnaus ja siihen päälle joku gaalaillallinen. Kivaa oli kuulemma ollut, mutta itsehän painelen mieluummin jonnekin muualle aistimaan kaupungin sykettä. San Lorenzossa löytyy oikeasti pari hyvää pizzamestaa, mutta suosituimpiin kannattaa tehdä pöytävaraus. Kiviuuni, kuuluisa omatekemä tomaattikastike ja kylmä viini on näiden tunnusmerkki. Pizzasta ei tarvitse juuri San Lorenzossa makaa 5-8€ enempää saadakseen priimaa, mutta espanjalaisten portaiden juurella olevien ”pizzerioiden” hinnat voitte selvittää aivan itse.. Tietysti liharuoat ovat kovasana, jos eläinten syöminen kiinnostaa. Itsehän olen auttamaton kulinaristi, mutta lihan tehotuotanto on vaan niin vastenmielistä ettei tuota lihaa ole vaan tullut syötä edes riistan tai ajatukseltaan syötävän lihankaan muodossa. Onneksi kasvisruokailu ja vegehommat muutenkin alkaa nostaa vahvasti päätään eteläisemmässä Euroopassa, jossa hyvä ruoka on perustunut tuoreiden raaka-aineiden ohella, juuri oikein kypsennettyyn lihaan. Mureaa tai veristä, kummallekin on paikkansa. Mutta joitain vuosia sitten varsinaisen vegesafkan saaminen Roomassa ei ollut itsestäänselvyys, nyt puhtaasti vegaanisiakin vaihtoehtoja alkaa putkahtelemaan valkoliinarafloihin kuin perusihmisellikin tarkoitettuihin mestoihin. Kävin keskustelua veganismista ja eläinoikeuksista paljasjalkaisen roomalaisen kanssa. Kaveri itseasiassa luuli, että Skandinaviassa suurin osa jengiä on kasvissyöjiä, kuulemma ainakin hänen tapaamaansa skandinaavit. Näin olisikin hyvä oikeastaan, mutta kyllähän tosi äijä ja viikinki tarvitsee lihoakseen lihaa. Mielellään tehotuotettua ja lisäaineilla pilattua. Kysy keneltä tahansa Ed Hardylta. Meikä lihoo muutenkin, keski-ikä.
Roma Storeja löytyy nykyään vähän joka puolelta. Tottin viimeiseen matsiin on painettua krääsää oikein kunnolla ja useimmista Storeista ne olikin jo aika vähissä pelipäivän aattona. Matsin nimikkopaita oli hankinnassa, mutta joku raja rahastuksellakin. Jäi hengasriin mun osalta. Termiiniin oli avattu sitten viimekäynnin myös Nike Store, josta saa kaikkia Niken virallisia tuotteita, jos niille on tarvetta. Hinnat niissä oli vähän maltillisemmat kuin Roma Strosessa, mutta ei mulle kaapin pohjalla pölyttyvää tavaraa sieltäkään mukaan tarttunut. Ehkä sitten kun keskiluokkaisuuteeni mahdollistaa ”man caven” rakentamisen jonnekkin Pispalan harjulle voisin noita kehystää.
Pelipäivä
Matka Stadio Olimpicolle ei ole kovin pitkä, mutta muutaman kilometrin kävelyyn kannattaa varautua. Jos ylitäydet bussit ei kiinnosta ja takasilla liikkuessa jää näkemättä liikaa, kannattaa suosia metrolla menemistä Vatikaanin pysäkille, josta on “ihan ok” kävelymatka stadionille. Joku pysäkki lähempänäkin muistaakseni on, mutta tuolta Vatikaanista välttää ainakin pelin jälkeen pahimmat ruuhkat. Yleensä Roman peliin riittää saapua noin tunti etukäteen, mutta Olimpicon
ollessa täysi ja tässä tapauksessa myös Olimpicon ympäristön ollessa täysi kannatti varata aikaa lähes kolme tuntia. Olimpicon ympäristöstä saa bisseä, virallisia fanituotteita, pystyy osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin sekä ostamaan ns. piraattikrääsää. Teveren paskaisilla penkereillä voi vetää pussikaljaa ja tavata ihmisiä.
Tällä kertaa liput oli Curva Nordiin kaikille RCF:n kautta tuleville. Vaikka stadion oli ääriään myöten täynnä pääsi useista turvatarkastuksista verrattain jouhevasti läpi. Lukuunottamatta pari kaveria, jotka olivat viime tingassa hankkineet liput e-baysta ja tulleet kusetetuksi. Italiassa lippubisnes on melko hurjaa ja mustan pörssin lipuilla ottaa herkästi siipeensä. Tuorein esimerkki on Juventuksen ultrien masinoima pimeä lippukauppa, jonka myötä seurakin oli taas kerran onnistunut työntämään sormensa järjestäytyneeseen rikkolisuuteen. Muuten koko italialaisen futiksen kannalta olisi toivottavaa, että taas maan suurimmaksi kasvanut Juventus pysyisi tällä kertaa jossain määrin lakien raameissa eikä vuosituhannen alun farssia tarvitsisi seurata enää koskaan uudestaan. Toisaalta järjestäytyneen rikollisuuden ja pimeiden markkinoiden kanssa on todennäköisesti jokainen taho ja seura enemmän tai vähemmän flirttailemassa, joten tuo loinen elää niin syvällä rakenteista ettei se sieltä koskaan poistu.
Itse peli oli tapahtumana mahtava. Stadio Olimpico oli kirjaimellisesti punakeltainen, Francesco Tottille lähetettiin videotervehdyksiä kauttaa maailman puolitoistatuntia ennen pelinalkua, Totti uran huippuhetkiä vilisi skriineillä ja koko AS Roman historiaa käytiin. Beckham kertoi mm. pyytäneensä siirtoa vielä Romaan uransa loppupuoliskolla, jotta saisi pelata Tottin kanssa yhden kauden, mutta tuolloin Beckhamin jalat eivät ilmeisesti enää kantaneet huippusarjoissa. Toinen italialainen legenda Gigi Buffon kaikessa sympaattisuudesaan sai aikaan valtavan vihellyskonsertin romanistoissa, joka hieman jopa yllätti Buffonin nauttiman arvostuksen huomioiden. Olisihan Buffonkin voinut uransa huomattavasti kauniimmassakin seurassa pelata.
Itse peli päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen Romalle 3-2 ja ailahtelevaisuus pelin sisällä antoi tiivistelmän Tottin uran aikaisesta AS Romasta.
Meteli stadionilla oli korvia huumaavaa, laulut raikaa ja olut virtaa. Suomen alkoholilaki osoittaa yleensä näillä matkoilla järjettömyytensä. Stadio Olimpicolla on noin 75 000 katsojaa ja virvokkeiden myynti verrattain ripeää. Ei voi kun ihmetellä mitä sillä saavutetaan, että alkoholia pitää nauttia meille niin tutuissa karsinoissa, mitä haittaa stobe tai stobejen kuskaamisesta katsomoihin on? Eikö ihmisten vain voisi pikkuhiljaa antaa olla?
Totti saapui kentälle 60minuutin tienoilla valtavan huutomyrskyn saattelemalla. Koko stadion käytännössä räjähti hetkeä myöhemmin kun Totti ja De Rossi rynnistivät maalille tilanteesta josta syntyi Roman 2-1 johtomaali. Vastakkaisesta päädystä katsottuna oli mahdoton erottaa osuiko pallo Tottiin vai De Rossiin. Lopulta tuo maali osoittautuikin Curva Sudin edessä villisti juhlivan De Rossin tekemäksi. Toki De Rossin maali omaa myös runsaasti symboliikkaa tässä tilanteessa. Genoan kannattajat ovat aidattu Curva Nordin kupeeseen pinelle alueelle, josta on ajoittain kuulunut solvauksia Tottia kohtaan. Romanistat käyvät melko kuumana, varsinkin lähellä oleva vanhempi herrasmies tuntuu olevan valmis nylkemään nuo ihmispaskat, mutta ilmeisesti hänen tyttärensä saa miehen pidettyä omalla paikallaan. Tottin kentälle saapumisen jälkeen stevarit toteavat, että vieraskannattajat on syytä saattaa ulos stadionilta ja koko sektio tyhjentyy melko rivakasti miesylivoimasta huolimatta.
Pelin viimeiset minuutit Totti kuluttaa kulmatilanteessa Genoan päädyssä ja vihellyksen jälkeen pääsee alkamaan lähes kaksi tuntia kestäneet Ikuisen Kapteenin jäähyväiset. Koko stadion huutaa ja itkee, noiden jäähyväisten tunnelma oli uskomaton ja niin tyhmältä kuin se tuntuukin kiristää tunnelma oudosti omiakin leukaperiä. Siis jos aion joskus itkeä, niin en mä nyt jollekkin pallonpelaajalle jumalauta itke.
Hikisenä ja vähän hiprakassa takaisin kuumaan Rooman yöhön. Ihmiset laulavat kapteenille kaduilla, täyteen ahdettu metro laulaa kapteenille ja myöhemmin jengi räjähtää kun metron näytöllä pyörii kohokohtia Tottin urasta, Terminin rautatieasemalla ihmiset laulavat kapteenille. Maailman suurin jalkapalloilija on juuri päättänyt uransa.
Muuten Rooma vaikutti parin vuoden jälkeen hieman epäsiistiltä. Tosin asiaan vaikutti varmasti paljon esimerkiksi San Lorenzon alue, joka yleisilmeeltään on epäsiisti. Mutta useat puistot olivat vielä Toukokuun lopussa ylikasvaneita ja epäsiistin oloisia. Viime vuosina lisääntyneet lakkoilut ja julkisten palveluiden ongelmat alkavat ikävästi pistämään silmään ympäri kaupunkia. On tietysti mielenkiintoista, että kyseiset ongelmat synnyttävät kaupunkeihin lisää kansalaisaktiivisuutta, alakulttuureja ja anarkistista liikehdintää, joka ainakin itseäni kiinnostaa. Seinistä ja ympäristöstä muutenkin voi bongata lisääntyvästi mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia, joita voi kutsua töherryksiksi, jos niiden sisältämään sanomaan ei halua allekirjoittaa. Tätä ei pidä tulkita että mitenkään hyväksyisin töhrimisen, mutta ilmiö mistä usein nousee on kiistatta melko mielenkiintoinen.
Tällä reissulla poikkesin ensimmäistä kertaa Rooman juutalaiskortteliin eli Ghettoon, jonka koko olemassaolo ja historia oli mennyt minulta pääpiirteiltään ohi. Keskiajalla perustettu Rooman ghetto on yksi Euroopan vanhimpia ja siellä juutalaiset pakotettiin asumaan aina 1800-luvun loppupuolelle. Nykyään ghetto ei ole enää mikään slummi, vaan todella viihtyisä ja rauhallinen alue keskellä hektistä Roomaa. Rooman ghetto löytyy Piazza Venezian ja Largo Argentinan välistä Rooman historiallisesta keskustasta. Ghettossa kannattaa vierailla päivällä ja illalla, koska kumpikin ajankohta on luonteeltaan omanlaisensa. Päivällä aukiolla on kiva vain istuskella ja seurata tapahtumia, nauttia ehkä lasillinen tai kaksi. Kun taas illalla ghettossa kannattaa ruokailla perinteisissä juutalais ravintoloissa. Alue on myös valaistuna todella kaunis. Lisäksi avian ghetton vieressä sijaitsee kissojen aukio Largo di Torre Argentinalla. Tällä paikalla ilmeisesti Julius Caesar puukotettiin ja nyt jäljellä olevissa raunioissa asustaa useita kymmeniä kodittomia kissoja, joista huolehtii vapaaehtoiset ihmiset. Alue jolla kissat elävät on melko pieni ja se keskellä vilkkaasti liikennöityä risteystä, joten eläinten viihtyminen alueella on todella hämmentävää. Ohi kulkiessa kannattaa ehdottomasti vilkaista tätäkin melko mielenkiintoista yksityiskohtaa kaupungista.
Ghetton talojen eteen on jalkakäytäviin upotettu nimilaattoja niistä ihmissitä, jotka kyseisistä rakennuksista pakkosiirrettin keskitysleireille. Rooma on kuuma, hektinen, ruma, kaunis, lempeä ja julma. Mutta ennen kaikkea punakeltainen. Useamman Rooman matkan jälkeen tuntuu edelleenkin siltä, että kaupunki avautuu yhä uudestaan ja uudestaan jokaisella vierailulla. Siksi Roomaan on helppo kadota myös kielikuvallisesti.
Haudatkaa maiharini San Lorenzoon...
Forza Roma!
