Joskohan nyt laittaisi tämän jonkinlaiseen sanalliseen pakettiin.
Ottelun sävel oli alusta asti selvä. Mattila pääsi laukomaan vaarallisesti jo reilun minuutin pelin jälkeen, eikä Hakan johtomaali ollut kuin ajan kysymys. Minkenen sen sitten täräytti vaparista vajaan kympin jälkeen. Täysin identtinen maali Cork-pelin vastaavaan verrattuna sillä erolla, että tänään upposi etunurkasta. Muutenkin Minke näytti ensimmäisen vajaan tunnin aikana olevansa mies paikallaan. Loistavia erikoistilanteita ja keskityksiä sekä varmoja ja oivaltavia syöttöjä tukkukaupalla. Kuten Jammu totesi niin vauhdissa vähän häviää Manniselle - varsinkin ylöspäin pelattaessa, mutta työmäärä puolestaan on aivan huima. Ensimmäisen puoliajan loppu oli enemmän tai vähemmän kissa ja hiiri -leikkiä, jossa Haka käveli karkuun ja TP yritti juoksennella epätoivoisesti perässä.
Toisella puoliajalla jatkettiin saman kaavan mukaan. Popovich puhkoi TP:n puolustusta käytännössä miten tahtoi ja kävi lopulta itse niittaamassa 2-0. Sadan metrin päästä katsottuna maalin tekeminen ei voi kyllä enää helpommalta näyttää. Kangaskorven viimeisteltyä 3-0 pelin loppu olikin sitten - jos mahdollista - vieläkin pahempaa höntsyä kuin tätä ennen.
Okalle täytyy kyllä nostaa giganttinen
vahvasta rotaatiosta. Osin toki pakon sanelemana, mutta kuitenkin. Kaikki avaukseen nostetut jampat onnistuivat ja kiittivät peliajasta. Myös vaihdosta tulleet Lehtinen, Manninen ja Pirinen onnistuivat. Nuori Pirinenkin pelasi ihan rehellisesti hyvin. Uskalsi haastaa ja pitää palloa, eikä tainnut syöttää kertaakaan vastustajalle.
